Eläkeuudistus ja ”kuorolaulu”

Välittömästi eläkeuudistuksen julkaisun jälkeen mediassa näkyi tyytyväisyyden purkauksia kuorolaulun lailla, mistä en pitänyt enkä pidä. Aina epäilyttäviä tällaiset joukkotunteenpurkaukset ja joukkohyminät. Vaivauduin (en ole vaivautunut) myös itse lopulta lukemaan, mitä eläkeuudistuksesta sanotaan, siis mitä se sisältää, lyhyesti tosin. En ymmärtänyt niistä muutamasta ranskalaisesta viivasta mitään, en edes tarkemman tutustumisen jälkeen, mikä kertoo myös minusta, sen myönnän. Mutta tosiaan uudessa järjestelmäversiossa en kyllä havaitse keppiä enkä porkkanaa, kun ne ainoat järkevät ja ymmärrettävät porkkanat oli nimenomaan poistettu. Kävi mielessä myös kateus, mutta ei se siitä voi kyllä johtua, ei se sitä voi olla. Siis muiden kateus, ei omani. Oma kateuteni minua ei huoleta yhtään. Tuskin muuten ketään muutakaan

Sen verran nyt luin myös myönteistä tuosta eläkeuudistuksesta, että voittajia olisivat 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneet (Uusi Suomi). Se on kyllä hyvä juttu, ei mitään valittamista siinä asiassa. Siinä mielessä on jotain pientä yritystä myös tulevaisuuteen päin, työmarkkinamielessä Suomessa.

Myös sellainen juttu tuli mieleen eläkeuudistuksesta, että olisikohan se ollut myös jonkinlainen jäsentenvälinen kilpailu, ”jäsen” laajasti ymmärrettynä, työmarkkinajäsen ikään kuin. Tämä on sinänsä eri asia kuin kateus, josta äsken mainitsin. Kateushan voi näkyä eläkekeskustelussa niin, että jotkut ihmiset kokevat jotenkin kateudenomaisesti että on väärin että eläkejärjestelmässä on esimerkiksi jossain kohtaa reippaampia karttumia. Jäsentenvälisyydellä taas tarkoitan, että ehkä työmarkkinajärjestöt pitävät erityisen tärkeänä maksimoida juuri omien jäsentensä edun esimerkiksi eläkeuudistuksessa. Nämä kaksi ilmiötä ovat siis eri juttuja. Se ei kuitenkaan estä sitä, että niillä olisi myös yhteys. Mutta kateushan voi piillä pikemminkin julkisessa keskustelussa kun työmarkkinakentällä, mutta yleinen keskustelu voi vaikuttaa myös työmarkkinaratkaisujen suuntaan, siis voi. Meikäläinenhän ei voi tietää, mikä vaikuttaa tai ei vaikuta.

Vielä se, että kateudenhan ei tarvitse todellakaan rajoittua niihin, joilla menee muita huonommin. Itse asiassa juttu voi hyvinkin olla täysin päinvastoin. Jos vaikkapa minä olisin kateellista tyyppiä, niin mitä paremmin meikäläisellä menisi sitä kateellisempi voisin olla siitä että aina on joku jolla voi sittenkin mennä yhtä hyvin kuin minulla ja jopa paremmin. On helpompi sietää se, että joku voittaa oikein kunnolla kuin että joku voittaa juuri silloin kun sitä vähiten olisin odottanut.

Kaiken kaikkiaan en keksi, millä tavalla työmarkkinat ja niillä käyttäytyminen muuttuisivat Suomen kannalta parempaan suuntaan eläkeuudistuksen johdosta. Ainoa voi olla tuo 80-luvulla ja myöhemmin syntyneet, jos siinä joukossa motivaatio jotenkin lisääntyisi. Mutta en tiedä, lisääkö uudistus kuitenkaan millään tavalla edes heidän työmarkkinoilla pysymisen motivaatiota tai heidän pitämistään työmarkkinoilla sitten joskus. Mieluumminhan työmarkkinoilla pysymistä edelleen rajoitetaan kuin ennakkoluulottomasti kannustetaan. Kai eletään vielä aikakautta, jota ei pitäisi enää elää vaan siirtyä seuraavaan.

Tämä oli bloggaus, täsmälleen bloggaus.

Lue myös blogin muita kirjoituksia.

Ehdokasmaksu – Keskisuomalaisesta luin

Keskisuomalaisesta luin, että jotkin puolueet aikovat kerätä eduskuntavaaliehdokkailtaan ehdokasmaksun. Se olisi kuulemma 350 - 2 000 euroa. Tuli mieleen, että näinkö päin se ehdokashaaste nyt sitten onkin onnistuttu kääntämään. Minä kun juuri ehdin itsekeskeisesti kuvitella, että jos joku puolue (piirijärjestö tai joku) tulisi kysymään että lähtisinkö ehdokkaaksi niin kysyisin tietysti, että no, mitenkäs suuri todennäköisyys minulla on päästä läpi. Toki osaisin arvata tuon todennäköisyyden asteen, mutta kunhan kysyisin huvikseni.

Otetaan vielä kevennykseksi kuviteltu ehdokkaaksipyyntötilanne, jossa pyytäjä ja pyydettävä tapaavat ensimmäistä kertaa, eli asiasta ei ole aiemmin keskusteltu.

Pyytäjä: Haluatko todella lähteä meidän ehdokkaaksi ja maksaa siitä 2 000 euroa?
Pyydettävä: Siis mitä?

Tasapuolisuuden vuoksi sanottakoon, että Keskisuomalainen suhtautuu (pääkirjoituksessaan) käsittääkseni myönteisesti ehdokasmaksuun. Minä en. Jälkimmäinen on varma tieto. Sen, miten Keskisuomalaisen laita todella on tässä asiassa, tietää kuitenkin paremmin Keskisuomalainen kuin minä. Minähän sitä en tietenkään tiedäkään, mutta lukutaitoisena oletan aina kaikenlaista ja saatan jopa ihmetellä että ei voi olla totta.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

F-vero

Viime päivinä jotkin poliitikkojen ajatukset ovat vaikuttaneet sellaisilta, että kohta saadaan Yle-veron rinnalle F-vero. Jos sanotaan, että markkinoilla toimiva valtioenemmistöinen firma ei saisi toimia niin kuin markkinoilla toimitaan, niin en keksi muuta ratkaisua kuin taas yksi korvamerkitty supertasavero siitä että en käytä veron aihetta. Nimenomaan korvamerkitty sen veron pitää olla siksi, että sellainen on nyt muotia.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

Omena hyvän näköinen

Söin omenaa, siis todellakin. Toki otin sitä ennen kuoren irti. Kuoren irrottamisen jälkeen sitten totesinkin, tai suorastaan oivalsin, että omena on yksi onnistuneimpia kaupallisia keksintöjä. Se on lähes aina päällepäin hyvän näköinen. Eli markkinointi on siltä osin kohdallaan. Aion muuten jatkaa omenoiden syömistä.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

Huolissaanolo vähintäänkin huolissaanolosta

HS:n sivulla (verkossa) on maininta Sixten Korkmanin kolumnista, jonka aiheena on ilmeisesti suomalaisten itseruoskinta. Sitten jo tuon ilmoituksen alla todetaankin Ammattiliitto Pron johtajan pelko, että Microsoftilta ei jää Suomeen yhtään työpaikkaa. Jo näiden kahden erillisen tapauksen perusteella huomaa, että moniarvoisuus ja tasapuolisuus toteutuvat hyvin jo yhdenkin lehden sisällä. Joka muuta väittää, niin väittää.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

Sdp hämmästyttää

Yhä enemmän on viime päivinä ihmetyttänyt meikäläistä, että minkähän takia Sdp:ssä piti mennä hehkuttamaan että puolue voitti niin sanotusti 6-0 nykyisen hallitusversion aloitusneuvottelut. Sittemmin nimittäin kokoomus on uutisten mukaan pitänyt korostetun tiukasti huolen siitä, että Sdp ei vahingossakaan pääse näyttämään voittajalta missään neuvotteluissa. Mitä hyötyä tästä asetelmasta on asioille, joita Sdp on viime aikoina julkisuudessa ajanut, eli Sdp:n kannalta siinä mielessä (muitakin mieliä toki on)?

Enhän minä tosin tiedä kuin todennäköisesti pienen osan niistä asioista, joita Sdp on ikään kuin ajanut, mutta jo niiden perusteella tulee tällainen käsittämätön kuva puolueen tyylistä. Vai onko niin, että joitakin asioita ehkä ajetaan ja joitakin toisia ollaan ajavinaan mutta ainakaan jälkimmäisten osalta ei olla todellakaan pahoillaan vaikka kokoomus ei niihin suostuisi? No, ihan sama minulle, kunhan vain huvikseni tässä ihmettelen.

Pidetään vaalit.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!