torstai 27. marraskuuta 2014

Kiinteä laajakaista ja muuttuvat tunteet

Pari päivää sitten juttelin puhelimessa pitkään ja asiallisesti, kun kauppasivat nopeampaa laajakaistayhteyttä entisen tilalle. En tietenkään tullut puhelun aikana yhtään myötämielisemmäksi asialle, sillä nykyiselläkin versiolla ehdin käydä liian monella verkkosivulla. Jos kuitenkin olisin pehmennyt ja sanonut että pistä tulemaan, niin eilen asiakaskokemukseni olisi tunnetasolla laskenut vieläkin jyrkempää alamäkeä kuin nyt tapahtui. Näin ollen oli myyjän etu, ettei kauppaa tullut.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Keskusta, epäluottamuslause ja lapsilisä – sitten löysin asiaa

Keskusta esittää epäluottamuslausetta hallitukselle lapsilisäleikkauksista. Hallituksen luottamuksesta äänestetään perjantaina. Rupesin katsomaan, millainen tämä hallituksen lapsilisäesitys olisikaan loppujen lopuksi vaikutuksiltaan. Kannatti ruveta, sillä löysin samalla erinomaisen sivuston.

TalousSuomi-sivustolla selvitetään muun muassa lapsilisäleikkauksen ja siihen liittyvän verovähennyksen vaikutuksia. Kyllähän tästä jo aiemminkin olin vähän kuullut tai lukenut, mutta tulipahan jälleen vahvistus käsitykselleni. Asioista tehdään monimutkaisia ja enintään näennäiskohtuullisia, kun ilmeisesti pyritään miellyttämään niitä joiden miellyttäminen on kannattavinta.

Ei muuta tällä kertaa. Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Seuraava hallituskausi aivan ratkaiseva kuten aina

Kuuntelin, kun ekonomisti muistutteli että seuraava hallituskausi on ratkaiseva julkisen talouden tasapainottamisen kannalta. Mutta eikös tämäkin ollut? Eli kun tässä nyt kuitenkin ihan hyvin mennään eteenpäin, niin mahtaako se seuraavakaan hallituskausi olla sen ratkaisevampi?

Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Tekstiviesti tai puhelu ja väärä vastaanottaja – lähes tuntematon

Olen ihmetellyt paljon, ettei juuri kukaan milloinkaan soita tai lähetä tekstiviestiä minulle, siis kännykkääni, vahingossa. Tarkoituksella kylläkin ja ymmärrettävistä syistä. Ehkä tämä kummallisuus johtuu osittain nykyisestä tekniikasta ja käytännöstä, kun ihmiset tallentavat kännykköihinsä yleensä jonkinlaisen osoitteiston (ns. nimiluettelon) yhteydenottoverkostostaan ainakin joltakin osin. Tällöin vähenevät numeroiden näppäilystä johtuvat virheet, kunhan on tallentanut numeron oikein osoitteistoonsa. Toisaalta on syntynyt uusi virhemahdollisuus, että sormi lipsahtaa nimiluettelossa esimerkiksi viereiseen nimeen, hätäisyydestä tai muusta johtuen. Mutta en ole havainnut saaneeni tällaisiakaan yhteydenottoja.

Tiedostan toki mahdollisuuden, että helposti painaa väärää nimeä, ja olen ollut vähällä tehdä itsekin niin, mutta olen selvinnyt lievällä säikähdyksellä toistaiseksi. Onneksi tekstiviestissä ei tee virhettä niin helposti kuin soittaessa, kun tekstiviestissä on pari vaihetta tarkistaa asia ennen lähetystä. Näin omassa kännykässäni, mutta uusin tekniikka voi olla toisenlaista.

Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Hidastettu "kaatuminen"

Vaikka ammatillinen media jokin aika sitten opasti myös meitä ”vastuuttomia” tavallisia lukijoita että hallitusta ei pidä nyt (enää) kaataa, edelleen näkyy mielenkiintoisia lausahduksia aiheesta. On esitetty menneisyydelle ”toiveita”, että hallitus olisi pitänyt kaataa. On vaikea sanoa, kummalta suunnalta enemmän, oppositiosta vai hallituspuolueista. Mielenkiintoisin esimerkki tällaisesta taannehtivasta toiveikkuudesta on, kun on jopa ilmaistu asia ikään kuin siinä hengessä että olisitte kaataneet meidät (oma tulkintani). Tämäntyyppiseen ”kaatohakemukseen”, jossa ollaan toivovinaan kaatumisen jälkeisen tilan takautuvaa voimaantuloa, voi vain kommentoida, että olisitte pyytäneet.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Saataisiinko vaihteeksi ylileveä oppositio?

Verkkoapilassa toimittaja kirjoittaa ylileveäksi mainitusta hallituksesta, jossa ylileveys on käytännössä sitä että kokoomus ja Sdp muodostavat ylileveän kaksikon jonka toimintaa muut eivät juuri ole haitanneet. Siitä tuli mieleeni, että seuraavaksi tarvittaisiinkin ylileveä oppositio. Oppositiossa voisivat näin ollen sijaita kokoomus ja Sdp. Vastaavasti hallituspohja voisi muodostua keskustasta ja perussuomalaisista.

Perussuomalaiset ja keskusta eivät ikävä kyllä pelkästään riitä, sillä erinomaisellakin tuurilla niiden yhteinen paikkamäärä yltäisi arvaukseni mukaan vain 85 kansanedustajaan. Tarvittaisiin siis lisäksi joku muu hallitukseen. Luulisin, että kristillisdemokraatit, perussuomalaiset ja keskusta kykenisivät helposti yhteiseen talous- ja elinkeinopolitiikkaan ja muuhunkin politiikkaan.

Harmi vain, että mainituilla kolmella puolueella ylletään parhaimmillaankin vain suunnilleen 92 paikkaan, joten vielä tarvittaisiin ainakin yksi puolue. On luullakseni asioita, joiden kannalta on sama olisiko se neljäs hallituspuolue Rkp vai vihreät, joten se voisi jälleen kerran olla vaikkapa Rkp koska esimerkiksi Rkp:n talouspolitiikka voisi olla suurelta osin jopa hyvää. Lisäksi Rkp oppositiossa (todellakinko?) saattaisi olla yhdistävä tekijä kokoomuksen ja Sdp:n välillä, joten ei sitä sinnekään kannattaisi päästää. Toisaalta Rkp:lläkin vahvistettu hallitus jäisi vielä hyvin todennäköisesti liian pieneksi, joten kyllä hallitukseen tarvittaisiin vihreät sittenkin. Jos vihreillä menee hyvin niiden itsensä kannalta, ne voivat saada lähes 15 paikkaa. Tällöin hallituspohjaksi niin sanotussa parhaassa tapauksessa riittäisikin keskusta, perussuomalaiset kristillisdemokraatit ja vihreät. Eihän se luullakseni kovin vahva sisäisesti enää olisi, mutta näinhän siinä käy, jos tavoittelee ylileveää oppositiota.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Vaikka robotit niin työ

Bill Gates on sitä mieltä, että jos robotit todella tekevät yhä suuremman osan töistämme pitäisi työaikoja lyhentää (Kauppalehti). Olen eri mieltä eli sitä mieltä, että työaikojen lyhentämisen ei tarvitse eikä pidä olla mikään tavoite vaan silloin pitää tehdä entistä enemmän töitä robottien parissa.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Ilmainen keino, vai onko?

Oletetaan, että olen budjetoinut (vakka en olekaan) välttämättömiin tai hyödyllisiin tietotekniikkahankintoihin tälle vuodelle 1 000 euroa. Loppuvuodesta huomaan, että oman talvikunnossapitoni takia ja työtehon säilyttämiseksi minun pitää hankkia satasen talvijalkineet. ”Kehykset” ovat kuitenkin sen verran tiukat, että nuo talvijalkineet eivät ikään kuin saa maksaa mitään. Mahdoton tehtävä vai mitä? Nehän maksavat sen satasen eivätkä ole näin ollen ilmaisia. Päätän kuitenkin kokeilla, pystyisinkö uskottelemaan itselleni että satasen jalkineet on mahdollista sittenkin saada ilmaiseksi.

Aikani mietittyäni ja lehtiä luettuani hoksaan, että onnistuuhan tuo äskeinen. Minähän teen sisäisiä uudelleen kohdennuksia 1 000 euron budjettiini. Voinhan jättää modeemin ostamatta. Kyllähän tietokoneella voi tehdä jotakin ilman modeemiakin. Vaikeaksihan se tulee, eikä välttämättä ole kovin aikaa säästävää puuhaa, kun on pidettävä jatkuvasti yhteyttä muualle asioiden sujumiseksi. Ohjelmien päivittäminen käy myös lähes mahdottomaksi, mutta saanpahan ilmaisilta näyttävät erittäin hyödylliset jalkineet.

Sitten pälkähtää päähän, että eihän minun tarvitsekaan luopua modeemista. Muistan, että tietotekniikkabudjettiini sisältyy 300 euron edestä välipalakarkkeja korkean tuottavuuden ylläpitämiseksi. Niinpä otan siitä sata euroa jalkineisiin, jolloin jalkineet alkavat näyttää vieläkin ilmaisemmilta. Herää vain kysymys, miksi alun perin budjetoin noin paljon karkkeja tuottavuuden ylläpitämiseksi ja kasvuni aikaansaamiseksi, kun vähempikin riittää ja samalla säästän hampaitani.

Aina kun puhutaan jonkin sellaisen ilmaisuudesta joka maksaa, pitäisi herätä muutaman kysymyksen.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

tiistai 11. marraskuuta 2014

Katsoin verkkolähetyksen – valtuuston kokous, Jyväskylä

Katsoin eilisen Jyväskylän kaupunginvaltuuston kokouksen netin välityksellä. Kokouksessa erityisen paljon aikaa vei se, kun valtuutetut evästivät talousarvion jatkokäsittelyä. Evästely vaikutti melko yhdenmukaiselta (en nyt keksi tähän oikeaa sanaa).

Aiemmin tänä vuonnahan kaupunginvaltuusto ihan fiksusti löi lukkoon (ymmärsinkö oikein?) ensi vuoden veroprosentin. Tai siis sitoutui tai jotain, mutta kai se sitä tarkoitti että veroprosentti pysyy, toivon hartaasti ainakin. Tätä silloin vastustivat esimerkiksi demarit, mikä ei ainakaan nosta demareiden imagoa (imago on kokoomuslainen uudissana) minun silmissäni. Demarit olisivat halunneet jättää veroprosentin päättämisen tähän talousarvion yhteyteen. Siitä heidän eräs valtuutettunsa muistutti tässäkin kokouksessa. Mutta eivät muutkaan puolueet meikäläiseltä hurraa-huutoja saa eilisen talousarvioevästyksen eli väärästä pakasta leikattu -puheenvuorojen perusteella.

Mikä yliluonnollinen voima tai hallintomuodollisuus on määrännyt, että talousarvion evästys tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että valitetaan pitkissä puheenvuoroissa sitä kun on säästetty juuri jostakin? Se ”jostakin” ilmeisesti riippuu siitä, minkä asian kanssa valtuutettu on itse ollut tai on tekemisissä luottamustoimissa tai muuten. Puheenvuorojen toispuolisuus minua harmittaa. Jos on oltu sitoutuvinaan (onneksi on nyt sitten sitouduttu tosiaan) nykyiseen veroprosenttiin, niin silloinhan jos haluaa johonkin lisää rahaa verrattuna kaupunginjohtajan talousarvioon pitää ”haluta” se sama rahamäärä lisäleikkauksena muualta. Kuitenkin hyvin vähissä olivat ne puheenvuorot, joissa edes yritettiin esittää johonkin vähemmän rahaa kuin kaupunginjohtajan talousarviossa esitetään. Ei niitä käytännössä ollut verrattuna siihen, mitä oltiin koko ajan vaatimassa.

Mieleen jäi, että nimenomaan koulupuolen säästöistä valitettiin. Mielestäni erityisesti keskusta kunnostautui tässä, jotkut oikein pariin kertaankin, jos oikein muistan. Keskusta voi käydä tässä kommentoimassa, jos muistan väärin. Muutenkin voi käydä kommentoimassa ilomielin. Siis liian suuria luokkia, liian vähän ihmisiä, tunteja ja kaikkea muuta opetuksessa ja sivistyksessä ja mitä niitä nyt onkaan ihania juttuja, jotka kaukana tulevaisuudessa monin verroin takaisin ja niin edelleen.

Siis kun ollaan kaupunginvaltuusto, eikö olisi uskottavuuden (kokoomuslainen uudissana tämäkin) kannalta selvä että pitkien leikkauspaheksuntapuheiden ohella puhuttaisiin myös muutama sekunti siitä mistä sitten leikataan jos ei jostakin saa muka leikata. Olihan kyse talousarviosta, ja olihan sitouduttu nykyiseen veroprosenttiin. Vai olenko taas ymmärtänyt tämän väärin? Käykää kommentoimassa ja huomauttamassa, olkaa hyvä! Kommenttilaatikot ovat vapaita.

Noin päätöksenteon muodollisuuden kannalta en tiedä, miten tiukasti ohjaavia tällaiset valtuutettujen ryhmämme edellyttää tai vaatii -listat talousarvioon liittyen ovat. Riippuu ehkä myös siitä, miten se valtuutettu asian esittää. Eli jos hän (noin minuutin) kongin kumahduksen jälkeen puheensa päätteeksi sanookin, että huono homma mutta minä ja ryhmämme emme vaadi muutosta niin sitten ei kai mitään. Mutta entäs muuten? Kaupunginhallitushan talousarviota seuraavaksi käsittelee.

Jos on sitouduttu, niin silloinhan kyse on automaatista. Jos johonkin hellytään laittamaan lisää rahaa valtuutettujen äänekkäiden toivomusten saattelemana, niin pitänee sitten vain yksinkertaisesti jostakin säästää lisää. Se ei kuitenkaan taida olla todellisuudessa helppo ratkaista, että mistä. Ainakaan ei pidä toimia sillä periaatteella, että leikataan vähin äänin sieltä missä ei pidetä ääntä ja annetaan periksi kovaäänisille. Toivottavasti ei niin.

Olisin toivonut, että edes kokoomus. Erään kokoomuslaisen evästyspuheenvuoron vai oliko jo kommenttipuheenvuoro, kohdalla tuntui, että kokoomus se sentään hyväksyy tämän säästölinjan ilman mutta-huomautusta, kunnes mainittiin jotakin että Lutakkoon ja imagoon pitää saada kohennusta. Siinä kohtaa meikäläisen tunnelma taas lässähti myös kokoomuksen osalta.

Eilisen valtuuston kokouksen katsominen oli henkilökohtaisesti opettavaista. Vahvistui käsitys, että minusta ei olisi valtuutetuksi. En kestäisi istua kokouksissa, joissa esimerkiksi talousarvion evästys tai kommentointi on sitä että vaaditaan lisää rahaa johonkin tai leikkausten perumista ilman että esitetään vastaavasti lisäleikkauksia muualle.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ehdoton luottamus

Seuraavassa L-Ä kysyy, ja E191 vastaa.

L-Ä: Saanko kysyä yhden kysymyksen?
E191: Ole hyvä.
L-Ä: Sanoit luottavasi siihen, että tämä tiimi selviytyy näistä tehtävistä niin tuloksen kuin aikataulunkin suhteen, ja että et halua vaihtaa tiimiä. Sinä vielä toistit, että luottamus vallitsee ja sillä selvä.
E191: Kyllä. Juuri näin.
L-Ä: Jos vielä ajattelet asteikolla 0 -100, mikä luku kuvaa luottamustasi? Pystytkö sanomaan?
E191: Hivenen yli 50.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

perjantai 7. marraskuuta 2014

Henkilövalintoja

Tämä perjantai on ainakin jonkinlainen uutispäivä. Maaseudun Tulevaisuus kertoo, että Mikael Pentikäinen on nimitetty lehden päätoimittajaksi. Siinä on mielestäni uutisena jonkinlaista kiinnostavuutta. Ja, muuten, myös sillä yksityiskohdalla, miten paljon MT:llä on lukijoita. Verkkouutiset taas uutisoi, että pääministeri on pyytänyt Eero Lehteä yrittäjäpoliittiseksi neuvonantajakseen. Hyvin uutisarvoista sekin. Eikä tässä toivottavasti vielä kaikki tältä päivältä.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!



torstai 6. marraskuuta 2014

Oppositio viihtyy oppositiossa

Minäkin olen sitä mieltä, että oppositio ei ole kiinnostunut hallituksen kaatamisyrityksestä. Turun Sanomien jutussa professori Jan Sundberg sanoo, että oppositio ei ole vielä valmis vaaleihin. Ei kai sitten. Ihmetyttääkin suuresti, milloin esimerkiksi keskusta oikein on valmis. Toivotaanko, että gallup näyttäisi 30 prosentin kannatusta? Tosin olisiko meillä edes hyvää vaihtoehtoa nykyiselle hallitukselle tai eduskunnalle tai millekään? Muutoksen jälkeenkin väiteltäisiin pääasiassa siitä, mitä veroja nostettaisiin ja mitä laskettaisiin ja mitä uusia veroja keksittäisiin, vaikka pitäisi keskittyä asioihin joilla vähennettäisiin edellä mainittua veivaustarvetta ja "luovuutta".

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Imago, imago, imago, mutta asukkaat eivät siltikään

Erityisesti suurimpien kaupunkien imagoista puhutaan käsittämättömän paljon. Vaikuttaa siltä, että ulkoinen tyylikäs vaikutelma on asia johon sijoittamista ei hidasta edes vaikea rahatilanne. Imago on jokin mystinen, pyhä asia tuolla jossakin ja joskus, jota ei tarvitse perustella. Se on itsestään selvyys. Imagon rakentamiseen käytetyistä voimavaroista ei ilmeisesti tarvitse esittää alkeellisiakaan tuottolaskelmia, arvioita siitä, miten lopulta kuntalaiset hyötyisivät (ja hyötyivät) edes mutkan kautta siitä että kunnan imago on parantunut. Tai ongelmahan syntyy jo siinä, kun imagosta puhuttaessa ei kerrota mitä kulloinkin tarkoitetaan. Ei täsmennetä, mistä seikasta tässä nyt halutaan luoda ulospäin parempi mielikuva ja miksi halutaan.

Jos kaupungin imago, mielikuva kaupungista, tarkoittaisi vaikkapa sitä että kaupunkiin ollaan halukkaita muuttamaan jonkin joko epämääräisen tai selkeämmän mielikuvaseikan takia, niin se olisi jo jonkinlainen konkreettinen sisältö imagolle. Mutta tämä ei sellaisenaan merkitse vielä yhtään mitään. Vaan sitten tietysti seuraavaksi pitää kysyä, mitä sillä muuttohalukkuudella saavutetaan kaupungin kannalta eli lopulta kaupunkilaisten kannalta. Jos saavutus on jotakin sellaista kuin että kasvava kaupunki vetää kasvumaineellaan, siis imagolla jälleen, uutta väkeä ja uutta kasvua, silloin ajattelu on suossa. On sanottava selvästi, mitä kaupunkilaiset lopulta saavat imagon mukana. Ja jos se on jotakin järkevää, niin asia on ok. No, järkevyys voi olla joskus arvostuskysymys. Helpointa onkin, jos imagosta saatava hyöty on jokin rahassa mitattava asia. Silloin on aika helppo arvioida, kannattaako jokin imagosijoitus. Tai jälkeenpäin laskea, kannattiko toteutettu imagosijoitus.

Kuntien imagoihin siis kiinnitetään paljon huomiota sekä kuntien päättäjien keskuudessa että yleisesti. Niinpä yllätyin ja opin samalla uutta ja mielenkiintoista, kun tuli vastaan lista siitä, kuinka suuri osa eri paikkakuntien asukkaista suosittelisi kotikuntaansa tuttavilleen. Prosenttiosuudet ovat käsittämättömän pieniä.

Epäsuhtaiselta tosiaan tuntuu, että ulkoisesta maineesta, imagosta, puhutaan koko ajan niin paljon ja sen nimissä rakennetaan sitä ja tätä. Tämä on kohtuutonta yhteen asiaan tuijottamista. Imagolistojahan seurataan tarkimmin nimenomaan suurimpien kaupunkien osalta. Ja näissä kaupungeissa media ja kaupunki itse ovat tuloksesta erittäin kiinnostuneita, ja hyvin huolissaan, jos sijoitus laskee.

Eikö päättäjälle tule mieleen, että huomio pitäisikin kiinnittää paikkakunnan omien asukkaiden tyytyväisyyteen paikkakuntaansa kohtaan, tai itse asiassa asioihin jotka ovat pitkällä tähtäyksellä asukkaiden yleisen edun mukaisia? Tosin kyllähän suomalaisten ulkoisissa mielikuvakyselyissä kysytään monia asioita, joten siinä mielessä kyse ei varmaankaan ole pelkästä kaupunkien ulkoisesta ilmeestä, näyttävyydestä. Mutta nimenomaan paikkakunnilla itsessään mielikuvakeskustelun, imagokeskustelun, pääaihe on näyttävyys kulttuurissa, tapahtumissa ja kaupunkiympäristössä.

Toki näyttävyys ulospäin on periaatteessa perusteltua silloin (mutta vain silloin), kun pystytään osoittamaan neljää peruslaskutoimitusta soveltaen että kyseisellä mielikuvapanostuksella, imagotempulla, saadaan ulkopuolelta tuloja kaupunkiin, ja nimenomaan enemmän kuin on panostettu tuohon näyttävyyteen. Mutta väite, että pitää olla sitä ja tätä näyttävää imagon takia, on riittämätön. Pitää pystyä selittämään konkreettisesti, miksi.

Vaikka moni muuttaa elämänsä aikana paikkakunnille jotka eivät ole juuri hänen haaveidensa mukaisia eli ei ole tultu niinkään mielikuvasyistä vaan kun oli pakko kun se työpaikka tai opiskelupaikka oli juuri siellä, niin siitä huolimatta kyllähän joka paikkaan aina jotenkin lopulta kotiutuu, luulisi kotiutuvan. Ja vaikka pelkkä kotiutuminen ei vielä merkitsisikään että itse suosittelisi paikkakuntaa tuttavilleen varauksetta, niin kyllä se on uskomattoman vähän jos keskimäärin runsas neljännes kyselyn mukaan suosittelisi kotikuntaansa tuttavilleen.

Suurin omituisuus tässä on juuri se ristiriita, kun koko ajan pidetään kovaa ääntä paikkakuntien imagoista suppeassa mielessä ja sitten kuitenkaan asukkaat eivät edes kehu. Ja vielä erityisesti se, että mielikuva ja varsinkin sana imago yhdistetään paikallisessa keskustelussa tyypillisesti ulkoiseen näyttävyyteen. Puhutaan imagonluonnista ikään kuin mainosmielessä.

Tampere on tosin aivan ihmeellinen poikkeus ulkoisen mielikuvan ja sisäisen kokemuksen suhteen. Se näyttää säilyttävän mielikuvansa korkeana ja kärjessä sekä ulkoisesti että sisäisesti. Tosin yllättävän hyvä on suuren, ”pahan” Helsinginkin tulos asukkaiden keskuudessa. Mutta onhan suuri, ”ahdas” Helsinki korkealla myös ulkoisessa mielikuvavertailussa. Näin ollen suuruuskaan ei näköjään pudota asukastyytyväisyyttä. Vai kääntyisikö suuruus jopa eduksi joidenkin paikkakuntien kohdalla, en tiedä. Sitten siellä omien asukkaiden kärkipäässä on kylläkin Pirkkalaa, Kauniaista, Lempäälää, Laukaata, Kaarinaa, mikä herättää ajatuksia niin ikään. Mitenkähän olisi esimerkiksi Muuramen laita? Miten tyytyväisiä muuramelaiset olisivat kotikuntaansa? Tosin aika hyvin sijoittuvat myös esimerkiksi Kuusamo ja Rovaniemi.

Esimerkiksi sellainen seikka kuin työtyytyväisyys ei kuulemma riipu vain työpaikasta, vaan myös henkilöstä niin, että jollakin on taipumus olla joko työtyytyväinen tai -tyytymätön työpaikasta riippumatta. Mutta paikkakuntien asukkaista puhuttaessa luulisin, että tässä suhteessa asukkaiden jakaumat ovat keskenään samanlaisia. Näin ollen paikkakuntien erot eivät olisi asukkaista kiinni. Mutta en tiedä varmuudella asiasta mitään.

Iltalehdestä löytämäni lista kotipaikkakuntien suosittelemisesta on tässä. Kyselyssä on kysytty ilmeisesti monia asioita, joista en sen tarkemmin tiedä.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!