sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Katu, gallup, lehti ja juttu, ohitanko?

Lehdissä, niissä joissa on, ovat ymmärtääkseni pidettyjä pienet gallupit, joissa kysytään kadulla tai kylällä kulkijoiden mielipidettä tai kokemusta jostakin asiasta, vaikkapa torin paikasta, tai ennen joulua omista joululahjatoiveista.

Tarkistin muuten varmuuden vuoksi, mitä ne kyselevätkään mäissä pikku gallupeissa, joissa on esimerkiksi neljä henkilöä vastaajina ainakin siinä lopullisessa jutussa. Sattui nyt olemaan helpoiten saatavilla muutama kaupunkilehden numero, ja yhdessä kysyttiin, pelottaako lentäminen. Tarkistin tämän vain sen takia, etten antaisi itsestäni sitä surkuhupaisaa kuvaa, että viimeiset 30 vuotta väittäisin jotakin asiaa jota ei ole ollut todellisuudessa enää tuona aikana olemassakaan jos sitä ennenkään. Nimittäin itse ohitan nuo pikku gallupit lähes aina, joten yleiskäsitykseni niistä voisi olla hiukan pielessä.

Miksi ohitan nämä lehtien pienet gallupit, joista kuitenkin ilmeisesti pidetään? Se onkin nyt vaikea suoraan sanoa selvästi, miksi ohitan, kun sitä oikein rupean ajattelemaan. Saatanhan nimittäin lukea hyvinkin kiinnostuneena jopa vain yhden henkilön haastattelun, mutta siinähän ei kysyttäisikään vain sitä yhtä kysymystä, että millaista säätä pidät mukavimpana, tai vastaavaa. Jos siinä kysyttäisiin vaikkapa haastateltavan mielipidettä parhaasta torin paikasta, silloin jutussa voisi olla jo itua, kunhan haastateltavan näkemyksellä on todellista ja punnittua merkitystä ja asiaa käsitellään myös laajemmin.

Asenteellisuuteni katugallupeja kohtaan johtuu varmaan siitä, että luen joitakin juttuja huomaamattani jotenkin kummallisesti kuin lukisin tilastoa tai tutkimusta, vaikka tutkimus ja journalismi ovat eri asioita. Kuitenkin kai jollakin tavalla odotan, että saan jonkinlaisen käsityksen asioista lehden perusteella. Ja jos kysytään muutamalta vastaantulijalta, sehän on pelkästään muutaman yksilön kokemus tai näkemys, eikä anna yleiskuvaa mistään, eikä siitä mihin se tori olisi parasta siirtää ihan asiallisesti ottaen vai pitäisikö siirtää mihinkään. Näin ollen nämä pienet gallupit eivät ole kiinnostavia yksilölliseltä eivätkä yleiseltä kannalta. Eivät siis miltään kannalta. Paitsi kyllä ne voisivat olla, jos niissä olisi jotakin nasevaa tai sellaista, mikä naurattaisi loppuviikon. Sellaisiakin katugallupeja varmaan on.

Sellainen muutaman ihmisen gallup saattaa olla hyvin kiinnostava, joka tehdään lähiympäristössä tai tutulla pienellä paikkakunnalla, jolloin kyselyyn tulee yksilöllistä, tapauskohtaista mielenkiintoa. Jos tällöin lisäksi aihe on esimerkiksi paikkakunnan kehityksen kannalta kiinnostava, kyselylle tulee parhaassa tapauksessa myös muuten laajempaa merkitystä.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

maanantai 19. tammikuuta 2015

Seuraava hallitus, hallituspohja – pitäisikö poliitikkojen välttää kommentointia ennen vaaleja?

Puolueiden edustajien keskuudessa on erilaisia mielipiteitä siitä, onko sopivaa tai jopa suotavaa vai päinvastoin haitallista ja tarpeetonta, että poliitikot esittävät ennen vaaleja näkemyksiään tulevasta hallituspohjasta.

Mennään suoraan asiaan: kyllä se on hyväksi ja suotavaa, että näkemyksiä esitetään ja pohdiskellaan. Kaikista ”liikkuvista osista” pitää voida puhua ja kannattaa puhua avoimesti myös poliitikkojen keskuudessa. Mielestäni sellaista haittaa ei ole, että äänestäjät jotenkin manipuloituisivat siitä että vapaamuotoisesti pyöritellään vaihtoehtoisia hallituspohjia. Päinvastoin, monipuolinen keskustelu voi edistää myös toimivan hallituskoalition löytymistä, riippuen tietysti olennaisesti vaalien tuloksesta lopulta.

Ainakin minua kiinnostaa, mitä puolueiden edustajat ajattelevat muista puolueista ja mitä he ajattelevat eri puolueiden sopivuudesta keskinäiseen yhteistyöhön. Tämähän on informaatiota äänestäjän kannalta, ja näin myös äänestäjä osaa paremmin sijoittaa eri puolueet poliittiselle kartalle mielessään. Tässäkin asiassa on parempi, että informaatiota on, vaikka ristiriitaista, kuin että ei ole.

Tosin saattaahan moni äänestäjä pahoittaa mielensä, jos oma suosikkipuolue ei sattuisi olemaan haluttu yhteistyökumppani ennakkokommenteissa, mutta sehän antaa vain lisäpotkua vaaleihin. Näin ollen äänestäjän ei siis kannatakaan pahoittaa mieltään edes siitä.

Edellä esitetyt ovat omia näkemyksiäni asiasta.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

”Korjausliike” johon ei liity politiikka eikä retoriikka

Eilen lenkillä jouduin tekemään pari nopeaa korjausliikettä. Ne auttoivat välittömästi tasapaino-ongelmaan, ja matka jatkui niin kuin ei mitään, vaikkakin entistä riskitietoisempana ja hiukan jännittyneenä. Itse asiassa jos korjausliike ei olisi auttanut heti, se ei olisi auttanut ollenkaan vaan olisin kaatunut saman tien. Yritinkin sitten pitää riittävän etukenon etenkin alamäissä, koska kaikkein vähiten halusin kaatua taaksepäin lipsumistilanteessa. Alamäkiähän aina välillä on, jos on ylämäkiäkin.

Liikkeelle lähtö jo sinänsä on pieni korjausliike sitä edeltävään pitkäkestoiseen paikallaoloon nähden. Tarkoitan esimerkiksi tuntikausien istumista. Vielä laajemmin ajateltuna, jos liikkumisharrastus on päässyt vallan unohtumaan ja kunto on mennyt niin sanotusti rikki kuten nykyään sanottaisiin, korjausliikettä tarvitaan paljon. Valitettavasti tällainen korjausliikehdintä äärimmilleen vietynä tai pitkäkestoisena voi ”tehdä kipeää” kuten nykyään sanotaan, mutta sen kestää, kun ajattelee liikkumisen hyviä vaikutuksia.

Korjausliikkeeksi voidaan kutsua myös kaupallista organisaatiota, joka tekee konkreettisia korjauksia. Nämä korjaukset puolestaan muodostuvat useista pienen pienistä korjausliikkeistä, esimerkiksi kädenliikkeistä, usein työkalua käyttäen. Tällaisessa korjausliiketoiminnassa pidän tärkeänä kolmea asiaa, joista muun muassa päähallituspuolueet ovat pari päivää puhuneet uskottavasti ja tuoreesti: työ, työ ja työ. Eteen vielä sana ”hyvä”, niin hyvä tulee ja korjausliikkeen korjausliikkeillä saadaan kuntoon se, mikä on mennyt rikki. Tarkoitan siis esimerkiksi jonkin laitteen huoltoa. Ainahan näin ei käy, ja silloin ei voidakaan puhua oikeastaan korjausliikkeistä vaan ainoastaan sellaisiksi tarkoitetuista. Korjausliikkeet voivat olla kalliita, mutta korjaamatta jättäminen saattaa tehdä elämästä hyvin hankalan ja vieläkin kalliimman.

Useimmiten "korjausliike" näyttää tulevan esille osakemarkkinoista puhuttaessa, ja pienistä korjausliikkeistä mainitaan usein esimerkiksi Kauppalehdessä. Sen sijaan suurta korjausliikettä ei ole näkynyt, vaikka olen jo monta kertaa olettanut sen alkavan ihan pian.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Taksi, hinta ja kilpailu, ynnä muut vastaavat keskustelut

Kun Suomessa keskustellaan elinkeinotoimintaan tai muuten markkinoihin liittyvän säännöstön vähentämisestä, vastustajat sanovat helposti, että Ruotsissa on saatu huonoja kokemuksia vastaavasta uudistuksesta joten Suomessa ei pidä mennä siihen. Viimeisimpiä esimerkkejä, mitä tulee nyt mieleen, on taksitoiminnan sääntelyn keventäminen. Sitä jotkut tai joku vastustaa ponnekkaan tuntuisesti sanomalla, että Ruotsissa on saatu ikäviä kokemuksia ja että sitäkö me tahdomme. Minusta tällainen suhtautuminen, kun sama tosiaan toistuu, vaikuttaa lähinnä ei-liikkeeltä, kun sen sijaan voisi ottaa opiksi huonoista kokemuksista ja tehdä Suomessa uudistus paremmin. Miksi meillä pitäisi olla vain kaksi vaihtoehtoa, suora kopiointi tai ei mitään? Olisiko jokin välimuoto mahdollinen?

Eihän esimerkiksi vapaampi hinnoittelu sinänsä edellytä, että elinkeinonharjoittajan "kelpoisuuksista" luovutaan, jos niitä muuten pidetään tarpeellisina kyseisellä alalla. Kyllä kai alalle pyrkiviä voidaan kontrolloida samalla, kun sallitaan vaikkapa juuri vapaampi hinnoittelu. Tietyt lähtöedellytykset ja toisaalta hinnoittelu ovat eri asioita. Näin ainakin minun mielestäni on asia. Kun kerrotaan vaikkapa tapauksista muualla että taksikyydistä onkin joutunut maksamaan lopulta yllättäen järjettömän hinnan, niin toki tällaiset tapaukset pitää voida estää täällä Suomessa tulevaisuudessa yhtä hyvin kuin nytkin. Tässä on kyse juuri siitä, että käytäntöjen pitää olla selkeät ja kuluttajia suojaavat, vaikka uudistuksia tehtäisiinkin.

En ole asiantuntija, mutta osallistunpahan keskusteluun.

Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

lauantai 10. tammikuuta 2015

Vanha kierrätetty ja uusi kahvinkeitin samalla ostettu

Tuotemerkki ei tule esille seuraavassa. Siihen ei tosin ole mitään muka-mainonnallisia tai ei-mainonnallisia syitä, vaan ihan muuten vaan ei tule.

On mukavaa, että on kodinkoneliikkeitä joihin voi hyvillä mielin viedä kierrätykseen toimitettavaksi vaikkapa entisen kahvinkeittimensä. Toisaalta luonnollisesti näin pitäisi aina ollakin. Ovathan muun muassa kodinkoneliikkeet aivan olennainen osa kodinkonemarkkinoita, -bisnestä. Olisi nurinkurista, että jakeluporras ottaisi hyödyn markkinoista mutta voisi ulkoistaa tai onnistuisi ulkoistamaan markkinoiden ympäristöseuraukset. Laitetaan siis markkinat toimimaan niin, että markkinat toimivat, vai mitä sanovat markkinauskovaiset?

Niin, siis vein entisen ja jo toimimattoman kahvinkeittimeni liikkeeseen kierrätystä varten. Samalla ostin uuden kahvinkeittimen, mikä oli alun perinkin tarkoitus, itse asiassa päätarkoitus. En nyt sano keittimen nimeä, vaikka ajattelin ennen hankintaa, että bloggaan asiasta jotakin. Teinhän sentään etukäteen huolellista ”kartoitusta” sen suhteen, minkä keittimen ja mallin ostaisin, mutta kaupassa tilanne muuttui.

Nyt mennään tällä kahvinkeittimellä, eikä siinä mitään. Ei sillä paljon väliä ole, millainen se tarkkaan ottaen on, kun minulle keitin on kuitenkin yksinkertaisesti kahvin keittämistä varten ja pääasia on että se toimii siinä tehtävässä hyvin ja kauan.

Palvelu kaupassa oli ystävällistä.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!


tiistai 6. tammikuuta 2015

Ehkä pysyvää ja kestävää, mutta minkä arvoista?

Uutisia seuratessa tulee mieleen yksinkertainen ”resepti”, miten ehkä voisi luoda jotakin kestävää ja pysyvää. Hienompiakin ”reseptejä” varmaan on, mutta ne voivat olla paljon vaikeampia kuin tämä: Kannattaa kehittää tai luoda jotakin sellaista, jonka ”hajoamisen” seurauksia aletaan sitten pelätä riittävästi, kun se on ensin luotu.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!