Väite: tulisi villin lännen meininkiä ja taksipulaa

On peloteltu, että tulee ”villi länsi” ja että toisaalta maaseudulle ei juurikaan jää takseja, jos toteutetaan näitä paljon puhuttuja taksiuudistuksia. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että siellä olisi jo odottamassa vakiintuneita liikenneyrityksiä, pieniä ja suuria, mahdollista uudistusta. Mitä pelättävää on esimerkiksi tällaisissa jo ihmisille tutuissa toimijoissa?

Taksiuudistus ja ”lapsi ja pesuvesi”

Kumpihan se on ”lapsen pois heittämistä pesuveden mukana"? Sekö, että luovutaan muun muassa taksitoiminnan joustavoittamisesta joidenkin väittämän harmaan talouden lisääntymisen uhan vuoksi, vai se, että luovutaan nykyisestä jäykästä systeemistä?

Kysymys ja ihmettely heräsivät Uuden Suomen jutusta, josta käy ilmi Autoliikenteen työnantajaliiton kanta taksiuudistukseen. Siinä esiintyy muun muassa tuo sitaatti ”lapsen menemisestä pesuveden mukana”. Juttu tässä.

Taksi tarvitsee uudistusta

Juna, linja-auto ja taksi ovat olleet viime aikojen piristäviä markkinapuheenaiheita. Ovat myös tästä eteenpäin melko pysyvästi, aihekokonaisuushan on oikein kiinnostava.

Junamatkojen hinnoittelu näyttää nyt hyvältä, vaikka en ole vielä päässyt erityisemmin nauttimaan muutoksesta. Linja-automatkojen suhteen saa sitten nähdä, millä tavalla hinnoittelu kehittyy kokonaisuudessaan. Omat kokemukseni toistaiseksi ovat hajanaisia. Taksi puolestaan onkin aivan oma matkustusmuotonsa, nimittäin siitä olen pitänyt omakohtaisen kokemukseni lähes olemattomana vuosikaudet. Onneksi ei ole ilmennyt pakottavia tilanteita.

Hinnat näyttävät laskevan vain vapaamman markkinakilpailun ja sen uhan vaikutuksesta. Tosin hinnat todella sitten myös laskevat, kun kilpailua tulee. Toki hinnan lisäksi joka alalla pitäisi olla myös muita kilpailukeinoja, eikä tällöin hintatason tarvitse olla yhtenäinen tietenkään. On hyvä, että erilaisille kuluttajille on erilaisia palveluita ja siten myös erihintaisia palveluita. Itseäni kiinnostaakin nimenomaan hintojen kohtuullisiksi muuttuminen.

Kun alalle ollaan lisäämässä kilpailua tai kun siitä keskustellaan, alan sisältä, erityisesti ammattiryhmien ja etujärjestöjen piiristä nousee ärhäkin vastustava asenne. Vastustus on kova, ja uhkia ja vaaroja nähdään paljon. Muissa maissa huonoja kokemuksia, on tyypillinen vastakommentti. Ei anna kyseisen alan keskustelutyylistä uskottavaa kuvaa se, että kun muutoksia pyritään saamaan aikaan yhteiskunnan eduksi, niin usein se vastustavin ja kovin ääni nousee alan ammattiryhmien ja etujärjestöjen keskuudesta. Yllätyshän se ei ole, mutta kyseisen asenteen mukaan ei pidä lähteä, vaan uudistuksia pitää viedä läpi.

Käyttäjäpuoli on sen sijaan maltillisempi ja sopeutuvampi tai suorastaan muutosta haluava, kuten esimerkiksi juna- ja linja-autoliikenteessä. Myös taksin osalta näin olettaisi olevan, ja olisi syytä todella olla. Tosin taksiliikenne tuntuu eroavan muista liikennemuodoista niin, että kilpailun lisääntymisen vaikutusten pelkääjiä on valitettavan paljon myös alan ulkopuolella.

Myös taksiliikenteen kilpailun lisäämisessä pitäisi edetä määrätietoisesti.