Jos vuokralla asuminen lisääntyisi

Kerrostaloasuntoja rakennetaan nyt kuulemma niin paljon, että asiantuntijan mukaan jossakin vaiheessa vauhdin täytyy hidastua (Kauppalehti).

Ei se mitään, rakennetaan vaan, sillä kyllä markkinat toimivat, nehän toimivat aina, eikö niin? Vain näkökulma vaihtelee.

On turhaa varoitella rakentamishuumasta. Kyseessä ei ole ongelma vaan mahdollisuus. Tuossa samassa jutussahan kerrotaan, että kerrostaloissa on paljon rahasto- ja sijoittajarakentamista. Yli puolet uusista kerrostaloasunnoista menee vuokralle. Hyvä niin.

Kyllähän sen on havainnut, että asuntoja todella rakennetaan niin suuremmilla kuin vähän pienemmilläkin paikkakunnilla. Mutta jos nykyinen rakentamistahti johtaa edes vähäiseltä osaltaan vuokralla asumisen ja vuokratarjonnan lisääntymiseen, ihmisten olisi paljon helpompi muuttaa esimerkiksi työn perässä suuntaan jos toiseenkin.

Työvoiman liikkuvuudestahan on taas viime aikoina puhuttu lämpimikseen, kun on ilmennyt vaihteeksi suuri ja äkkinäinen työvoimatarve laivan- ja autonrakentamisessa. No, olin lukevinani jostakin lehdestä, että ainakaan toiseen noista ei ole ollut ongelmia rekrytoinnissa. Noin muutenkin luulen, siis luulen, että rekrytointikarsinta on kova ja että erittäin moni tosissaan pyrkivä ja kokenut ei pääse, jotenkin on tällainen aavistus.

Pahaa pelkään, vaikken pelkääkään, että työvoiman liikkuvuudesta paljon puhuvat eivät ihan tosissaan etsi tehokkaita ja periaatteellisia ratkaisuja ongelmaan. Jos esimerkiksi asumiskulttuurissa vallitseva käytäntö pysyy aina vaan sellaisena, että asuntoon mennään olemaan ikuisesti, asumisjärjestelyjä on vaikea muuttaa. Mutta jos asutaan vuokralla, ainakin yhden henkilön on paljon helpompi muuttaa muualle. Myös pariskunnan tapauksessa vuokralla asuminen mahdollistaa paremmin erilaiset muuttuvat asumisjärjestelyt niin, ettei olla sidottuja liian korkeisiin kokonaisasumiskustannuksiin.

Jos on syntymässä hyväkuntoisten kerrostaloasuntojen hinnaltaan kohtuullistuvat vuokramarkkinat, niin sittenhän vuokralla asumisesta tulee yleistyvä vaihtoehto. Vielä parempi olisi, että siitä tulisi vallitseva asumismuoto. Ja jotta homma toimii, ihmisten pitää jo asumaan asettuessaan valmistautua muuttoon, ja varustaa asunto sen mukaan eli pelkistetysti, eikö kuulostaisikin tyylikkäältä, pelkistetysti, pohjoismaista, suomalaista?

Tietysti vuokra-asumista pitäisi tästä vielä tuotteistaa ja jalostaa eteenpäin. No, onhan tätä ollut jo pitkän aikaa kaupallisesti eripituista asumistarjontaa, mutta käytännöstä pitää tehdä vallitseva ja sille pitää luoda laajat markkinat. Ennemmin tai myöhemmin tähän suuntaan joka tapauksessa mennään myös asumisessa.

Toivottavasti rakentaminen siis jatkuu vähintään nykyisellä vauhdilla. Eikä vuokratyyppisen asumisen pidä rajoittua kerrostaloasumiseen, vaan yhtä lailla sen kannattaa yleistyä myös pientaloasumisessa.

Tietysti on niitä, jotka työllistyvät hyvin siellä missä ovat, eikä heillä ole tarvetta edes muuttamisen harkitsemiseen ainakaan työn takia. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä yleislinjaa, että asumista kannattaa muuttaa huomattavasti joustavammaksi.

Tornitalo – miten on mahdollista?

Katsellessani huvikseni asuntoilmoituksia Etuovi.comista huomasin sattumalta mainoksen 13-kerroksisesta asuintalosta Ylöjärvellä. Se oli yllättävää, Ylöjärvelle niin korkea talo. Ylöjärvi on käsittääkseni maaseutumainen pikkukaupunki, jossa 13-kerroksisen rakennuksen kuvittelisi herättävän täydellistä vastustusta kaikin mahdollisin perusteluin ja keinoin.

Mutta tosiaan nyt tuollaisen asuintalon huoneistoja ennakkomarkkinoidaan. Talo valmistuisi vuonna 2019. Kohde on osa laajempaa kokonaisuutta, josta ainakin vuonna 2014 on valmistunut yksi asunto-osakeyhtiökokonaisuus.

Kyllähän kyseistä taloa on vastustettukin näköjään aikanaan monin perusteluin ja tavoin. Mielenkiintoista olisi tietää tarkemminkin, millaisia kiistoja esimerkiksi päättäjien keskuudessa on käyty kyseisestä hankkeesta. Kiinnostavaa olisi myös tietää, onko ollut selviä puolueiden välisiä eroja suhtautumisessa. Mutta näistä asioista on vaikea löytää tietoa näin jälkeenpäin.

Vaikka en tiedä yleisemmin, mitä perusteluita Ylöjärven päättäjät ovat esittäneet puolesta ja vastaan esimerkiksi juuri tuon korkean rakennuksen suhteen, on myönteistä, että tällaisen hankkeen mahdollistamiseen kunnan taholta on lopulta löytynyt riittävä kannatus ja rohkeus, huolimatta ehkä suurestakin vastustuksesta. Vai eikö sitten vastustus ole ollutkaan kovin laajaa, mikä olisi yllättävää?

Yleisemminkin vaikuttaa siltä, että ”tornitaloista” puhutaan nykyään yhä enemmän, ja jopa kasvavissa kehyskunnissa, joihin esimerkiksi Ylöjärvi kuuluu Tampereen naapurina. Vaikka siis tornitalot ovat olleet viime aikoina paljon esillä keskusteluissa, niin sitäkin tärkeämpää olisi, että yleensäkin oltaisiin valmiimpia poikkeamaan totutusta rakennusympäristöstä ja sallittaisiin esimerkiksi suuret rakennuskokonaisuudet, kovasta vastustuksesta huolimatta. Jo pelkästään se, että hankkeita mahdollistetaan ja toteutetaan vastustuksesta huolimatta, on plussaa ja osoittaa selkärankaa päätöksenteossa. Näin toki sillä ehdolla, että hanke on esimerkiksi pitkällä tähtäyksellä paikkakunnalle kannattava ja lisäksi vielä maisemakuvallisesti yllättävä ja piristävä, kuten vaikkapa yksityinen rakennushanke parhaimmillaan.

Pyöräilypoliittinen näkemys, joka yllätti

Seuraava kommenttini perustuu siihen, mitä Helsingin Sanomat kirjoittaa Espoon liikennepolitiikasta ja puolueiden paikallisista liikennenäkemyksistä Espoossa. Sikäläisiin vaaliohjelmiin en ole itse tutustunut.

Yllätyin myönteisesti kun luin (hs.fi), että Espoossa esimerkiksi Keskusta on ottanut paikalliseen vaaliohjelmaansa tärkeiksi asioiksi joukkoliikenteen käytön ja pyöräilyn edistämisen. Joukkoliikenteen käytön lisäämisen kannattaminen vaaliohjelmatasolla on myönteinen ele miltä tahansa puolueelta, joka niin tekee ja asennoituu. Mutta se, että Espoossa Keskusta haluaa lisäksi edistää yöräilyä, on erityisen myönteistä.

Edellä oleva ei todellakaan ole edes piilotettu kannatusviesti (minkään) puolueen puolesta, vaan pelkästään kannatusviesti myönteisen joukkoliikenne- ja pyöräilyasenteen puolesta.

En asu Espoossa, mutta Helsingin Sanomien juttu aiheesta kiinnitti huomioni. On aina hyvä, kun mennään eteenpäin, olkoon paikkakunta mikä tahansa.

Voimakas kaupparakentaminen keskustan ulkopuolelle – lyhyt kommenttini

Kun Keskisuomalaisessa on juttu ”Kauppakeskusyhtiöltä tiukkaa kritiikkiä: Jyväskylä pilaa keskustansa”, niin olen samaa mieltä, kuin jutun alkutekstin mukaan on Cityconin talous- ja varatoimitusjohtaja, joka arvostelee kaupungin keskustan ulkopuolista kaupparakentamista liian voimakkaaksi.

Tämä Keskisuomalaisen juttu on vain tilaajille, joten enempää en pysty nyt sen perusteella ottamaan kantaa, mutta pääasia on, että joku muukin joskus on tuota mieltä.

Itäkeskus – kahvilla Itiksessä

Kävin Itäkeskuksessa. Käynnin yhteydessä oli aikaa pistäytyä kahvilassa kauppakeskus Itiksessä ja istahtaa kahvin ja croissantin kera ihmisvirran äärelle kokemaan tunnelma. Vaikutelma oli myönteisen kiinnostava niin, että tuntui että tännehän pitää tulla uudestaan.

Vaikka olen aiemmin asunut Helsingissä, vasta jälkeenpäin on Itä-Helsinki alkanut kiinnostaa. Nyt tämän käynnin jälkeen katselin hiukan tietoja Itäkeskuksesta. Aluehan on pinta-alaltaan hyvin pieni. Erityistä, tosin odotettua, oli havainto, että työpaikkoja on yhtä paljon kuin asukkaita.

Heräsi kiinnostus katsoa, minkähän verran alueella on myytäviä asuntoja. Arvelin, ettei Itäkeskuksessa olisi kovin paljon, Erityisesti kiinnosti asuntojen hintataso. Itä-Helsingistähän käydään ajoittain hiukan kielteissävyistä keskustelua. Jos nämä puheet vastaisivat todellisuutta ja jos alue ei muka olisi kiinnostava, niin eivät kai sen asunnotkaan olisi juuri minkään hintaisia, vaan enimmäkseen odottelisivat ostajia.

Laitoin asuntosivustolla sijainniksi Itäkeskus ja muiksi ehdoiksi omistusasunto ja lisäksi että oma tontti. Ei ilmestynyt mitään. Okei, arvelinkin aiempien havaintojen perusteella, että ne ovat enimmäkseen vuokratontteja joillakin alueilla Helsingissä. Niinpä poistin ”oma tontti”-rajoituksen.

Nyt löytyi. Ei kovin suurta määrää, mutta löytyi kuitenkin myytäviä asuntoja. Minusta hinnat eivät ole mitenkään erityisen matalia, joten kyllä Itäkeskukseen näyttää olevan halukkaita menijöitä. Sitten tulikin erittäin kiinnostava kerrostalokohde, jossa asuntojen hinnat liikkuvat useissa sadoissa tuhansissa, joten eiköhän aluetta kohtaan todellakin ole kiinnostusta selvästi, ja kasvavaa.

Tulevaisuuden liikenteen toiveajattelu

Tämä liittyy liikenteeseen rakentavasti, siis oikein hyväntahtoisesti, kuten joidenkin mielestä aina pitää. Olen, muuten, hyväntahtoinen, se on ”todistettu”. Niin, liikenteestä, joo. Bloggaus ei liity konduktööreihin, vaikka heistähän juuri nyt olisi fiksua puhua ammattiryhmän työnseisausilmoituksen ajankohtaisuus huomioiden.

Aiheenani on tulevaisuuden liikenteen toiveajattelu. Itseään (takaa-)ajavista autoista puhutaan aivan kohtuuttoman paljon. En usko niiden pelastavaan voimaan, en todellakaan, kaikkea muuta. Mitä enemmän ajattelee autonomisia autoja, sitä toivottomammalta kyseinen projekti tuntuu, hirveältä rahan haaskaukselta. Sen sijaan pitää saada aikaan puoliksi pakolla ja puoliksi väsyttämällä tilanne, jossa joukkoliikenteen osuus matkoista on moninkertainen nykyiseen verrattuna. Se olisi jo itsessään erinomainen saavutus, mutta sillä olisi loistava sivuvaikutus. Tiet olisivat paljon nykyistä väljempiä, jolloin kevyen liikenteen asema paranisi kaikin puolin, ja tietenkin sen joukkoliikenteen. Jopa voitaisiin varata suuri osa nykyisistä teistä täysin kevyelle liikenteelle. Se edistäisi muun muassa pyöräilyä. Elämä muuttuisi paljon viihtyisämmäksi liikenteen osalta ja muuten. Keksitään sitten vaikka älykkäitä pyöriä, jos halutaan. Tosin minusta tuntuu, että paljon tärkeämpää on saada aikaan erinomaisia liikennejärjestelyitä kuin itseohjautuvia, oma-aloitteisia tai omatoimisia älyhärveleitä.

Musiikkisali Jyväskylään? – Sitkeää tahtoa

Jyväskylään on haluttu musiikkisalia kauan ja voimakkaasti joillakin tahoilla, ja musiikkisalista on laadittu eriasteisia suunnitelmia jo muutaman kerran. Tänä vuonna musiikkisalista on valmistunut perusteellinen hankesuunnitelma. Musiikkisalin ja hankkeeseen liittyvien muutostöiden kustannusarvio on 53 miljoonaa euroa, josta musiikkisalin osuus on 35 miljoonaa.

Tahtoasenteet hankkeen ympärillä ovat sillä tavalla kummallisia, että voimakasta ja sitkeää tahtoa kyllä on saada tällainen musiikkisali mutta vapaaehtoisia rahoituksen tarjoajia ei ihmeemmin taida olla, elleivät sitten pysyttele toistaiseksi piilossa muuten vain. On ilmeisesti tulkittava niin, että musiikkisalia voimakkaimmin ajavat pitäisivät hyvänä rahoitusratkaisuna vaikkapa sitä, että Jyväskylän kaupunki rahoittaisi hankkeen kokonaan. Paljon lienee myös niitä, jotka eivät pahastuisi vaikka hanke jäisi toteutumatta. Voin toki olla väärässä, oikeassa tai siltä väliltä.

Hankkeen puoltajien kannalta olisi eduksi, että yksilöisivät paremmin ja enemmän hankkeessa näkemiään hyviä puolia sen sijaan että maalailevat laajoin vedoin ja puhetaidollisesti. Sen sijaan musiikkisalihankkeeseen kriittisesti suhtautuvat tai vastustajat tuntuvat hallitsevan aika hyvin tuon selväsanaisuuden sen suhteen, miksi musiikkisalihanke ei innosta. Tarkoitan esimerkiksi Keskisuomalaisen mielipideosastossa omalla nimellä esitettyjä näkemyksiä, pari sellaista löysin. Sitten on tietysti kommenttikeskustelu, jossa voi olla vaikka mitä, mutta kyllä niistä löytyy myös asiaa seasta.

Sellaisen harmillisen huomion tein, että tietty merkittävä musiikkisalia puoltava kirjoitus on ehkä verkkoversion uudistuksen yhteydessä tai jotenkin hävinnyt saavuttamattomiin. Nimittäin juuri tähän kirjoitukseen on muissa kirjoituksissa näköjään viitattu erittäin usein. Nyt tosin keskustelu musiikkisalihankkeesta näyttää lopahtaneen.

Musiikkisalin rahoitusta pohtimaan on asetettu työryhmä, jonka pitäisi esittää rahoitusvaihtoehdot muistaakseni viimeistään lokakuussa. Lisäksi, kuten hankesuunnitelmassa sanotaan, hankkeesta pitää tehdä elinkeinopoliittinen arvio. Hankettahan perustellaan muun muassa matkailullisesti, imagollisesti ja yritysten ja asukkaiden vetovoimasyillä. Näin ollen joskus saataneen nähtäväksi selvää tekstiä niin rahoituksesta kuin elinkeinopoliittisista vaikutuksista.

Ehkä Helsinki saa asioita aikaan

Vaikka Helsingin kaupungin organisaatio on suuri ja päätöksenteossa luulisi olevan monenlaista ristiriitaa, siellä ehkä kuitenkin saadaan aikaan rohkeita päätöksiä esimerkiksi rakentamisessa ja liikenteessä. Yksittäinen hyvä esimerkki jonkinlaisesta rohkeudesta on se, että Helsingistä todellakin pyritään tekemään erityisesti kävely- ja pyöräily-ystävällinen ja joukkoliikennettä suosiva. Niin ymmärsin tuosta hs.fi-jutusta 23.1.

Luulisi, että kokonsa puolesta Helsingin päätöksenteko- ja toimeenpano-organisaatio ei olisi ainakaan nopealiikkeisempi kuin Suomen muiden kuntien vastaavat organisaatiot, ja juuri siksi onkin kummallista, että Helsinki kuitenkin näyttää kykenevän yllä mainittuun. Asiahan on pelkästään hyvä ja osoittaa, että sentään jossakin sekä visioidaan että toteutetaan, tai mahdollistetaan se että joku toteuttaa.

Tällainen vaikutelma on viime aikoina tullut, näin täysin ulkopuolisena tosin.

Nopeat vaivattomat junayhteydet – kannatettavia

Junatunneli Helsinki–Tallinna on mielestäni kiinnostavin liikennehanke, joka on saanut julkisuutta ja jota selvitellään. Yksi hanke, jota selvitellään myös, on nopeampi junayhteys Turun ja Helsingin välillä, ja olisikin ihan hyvä, että turkulaiset sen saisivat. Sen sijaan on jäänyt hiukan epäselväksi, miten aiotaan kehittää Tampereen ja Turun välisiä liikenneyhteyksiä. Sen verran vain olen ollut ymmärtävinäni, että puutteita ja kehittämistarpeita on sekä rataosuudessa Toijala–Turku että esimerkiksi Valtatie 9:ssä.

Yllättäin huomasin, että on selvitelty jo vuosia sitten myös ratayhteyden mahdollisuutta välillä Helsinki–Forssa–Pori. Ainakin se olisi vähintään yhtä kiinnostava kohde kuin junatunneli Helsinki–Tallinna. Lisäksi on ideoitu myös muita erittäin kiinnostavia yhteyksiä, tai siis ainakin erästä isoa.

Missähän asukasyhdistykset silloin olivat?

Missähän asukasyhdistykset olivat silloin, kun Suomi teollistui ja muun muassa piiput nousivat yli puidenlatvojen, tai silloin, kun rautateitä rakennettiin tai maanteitä tai yksityisteitä, luontoon ja lähelle ihmistä? Tietysti kysymys oli vitsi, sillä luotan esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa, rakentamisen tulevaisuuden ideoinnissa, pitkäjänteisyydessä ja kaukokatseisuudessa nimenomaan virkamiehiin ja luottamuselimiinkin, vaikkapa Jyväskylän osalta.

Jos mennään yksityiskohtiin, niin arvostan sitä, että Jyväskylässä pyritään nyt ymmärtääkseni tekemään pitkäjänteistä liikennesuunnittelua ja -rakentamista sen eteen että pyöräily ja kävely lisääntyisivät ja että reitit olisivat pitkiä ja yhtenäisiä ja että sekä kävely että pyöräily olisi joustavaa ja turvallista. Täytyy toivoa sitkeyttä ja kritiikinkestävyyttä suunnittelijoille ja muille hankkeissa mukana oleville, kun kuitenkin Jyväskylässäkin esiintyy kovaa vastustusta ainakin joitakin reittijärjestelyiden tarpeellisia yksityiskohtia kohtaan, lehtitiedoista päätellen.

On ihmeellistä, että esimerkiksi asukasyhdistysten näkemykset saavat hyvin julkisuutta mutta vaikkapa yrittäjäjärjestöjen näkemykset ovat vain vähän julkisuudessa. Jälkimmäisillä luulisi olevan mielenkiintoista sanottavaa kaupungin kehittämiseen. Toisaalta kaikkien järjestöjen näkemyksiin pitää suhtautua kriittisesti ja kokonaisuus huomioiden, toimii järjestö millä elämänalueella tahansa.

Kahvilat elävöittämään ja eurooppalaistamaan Suomen kaupungit ja kadut?

Muistaakseni joskus parikymmentä vuotta sitten, tai enemmän, oli muotia haikailla kahviloita, kahvilakulttuuria, elävöittämään ja eurooppalaistamaan suomalaista kaupunkielämää. Olenkin olettanut, että kaipauksen tuloksena näitä kahviloita on saatu tämän parinkymmenen vuoden aikana runsaasti lisää ja että niihin riittää eurooppalaistuneita asiakkaita eikä enää tarvitsisi haikailla kahvilakulttuurin perään.

Itse en ole kahviloissa enemmälti käynyt, vaikka kannatankin painokkaasti nimenomaan kaikkea kodin ulkopuolella tapahtuvaa kuluttamista ja palvelujen käyttöä varsinkin muiden kuin itseni osalta. Alan kyllä käyttää myös itse nykyistä enemmän kodin ulkopuolisia ravitsemuspalveluita ynnä muita sitten joskus. Tosiasiassa kannatan nimenomaan palveluliiketoimintayhteiskuntaa vahvasti, ihan niin kuin valmistavaakin liiketoimintaa.

Viime kesälomalla lähdin oikein pistäytymään paikkakunnan jossakin kahvilassa tai joissakin kahviloissa. Olisihan noissa saanut olla paljon enemmänkin asiakkaita kuin oli. Ihmisiä sentään liikkui paljon, ja oli hyvä sää katuelämän kannalta. Toisaalta sehän on juuri tyypillistä näiden erilaisten pienten liikkeiden, kahviloiden ja vastaavien osalta, että aina niitä niin halutaan elävöittämään ja eurooppalaistamaan tai tekemään vaikka mitä, mutta tästä kaipaamisesta puuttuu todellisuuden myöntäminen, ja käytäntö on sitten aivan muuta, ei niitä käytetä niin paljon, kuin niistä puhutaan.

Olisikin jo olettanut, että sanahelinä kahviloista ja eurooppalaisesta kaupunkielämästä ja suomalaisen kaupunkielämän elävöittämisestä olisi jo ”kadonnutta kansanperinnettä”, mutta eipä ollutkaan, vaan esimerkiksi hs.fi:n jutussa arkkitehti tuntuu kaipaavan näitä kahviloita ja muita vastaavia elävöittämään Helsingin katuja, nykyisten massiivisten rakennushankkeiden sijaan. Näin ollen kahviloiden ja muiden pienten liikkeiden haikailu onkin hyvin elävää kansanperinnettä. Tällaisesta tulee ensimmäisenä tuntemus, että katujen varsille halutaan ikään kuin näyteikkunoiksi ja julkisivuiksi kaikenlaista pientä ottamatta huomioon onko sillä aidon elämisen mahdollisuuksia suomalaisissa olosuhteissa ja suomalaisessa kulutustavassa. Tietenkin tulisi olla, mutta käytännössä ei taida olla siinä määrin, kuin kliseisesti kaivataan ja puhutaan.

Kodinkonemyymälät yms. poistuvat keskustasta, jalkapohjat ovat kovilla

Voisihan ne pari menopaluujunalippua vuodessa ostaa verkossa ja tulostaa itse jo lopultakin. Niinpä loppuneen väriaineen tilalle piti ostaa uusi. Oli siis mietittävä, mistä saisi väriainekasetin. Tällaiseen hankintaan en periaatteessakaan käytä verkkokauppaa, vaan haluan mennä oikeaan myymälään. Se ei kuitenkaan ole nykyään helppoa, kun oikeat myymälät siirtyvät yksi toisensa jälkeen vääriin paikkoihin, minkä takia pienen ”varaosan” hankkimisesta tulee kohtuuttoman suuri tapahtuma. Yksi toistuva syy, miksi käytän joissakin asioissa ehdottomasti mieluummin oikeaa myymälää enkä verkkokauppaa, on myös se, että kun olen aikani meinannut hankkia jonkin tuotteen, haluan lopulta tehdä hankinnan nyt heti samana päivänä.

Alkuosa tästä nimenomaisesta hankintaprosessista jääköön kertomatta, kerron vain loppuosan. Lopulta lähdin täältä kaukaa niin sanotusti kaupunkiin. Olemme kyllä samaa kaupunkia olleet jo pitkään, mutta tältä etäisyydeltä sanotaan niin. Viimeistään tämän ja ”kaupungin” puolestavälistä lähdettäessä sanotaan jo, että ”keskustaan”. Se siitä kulttuurista, tai mitä se on? ”Kaupunkiin” pääsee helposti, ei siinä mitään, mutta ”kaupungissa” eli kaupungin keskustassa on yhä vähemmän, tai ei kohta yhtään, sellaisia myymälöitä, joista saisi esimerkiksi väriainekasetteja. Tässä tapauksessa keskustassa ei ollut yhtään kauppaa, josta olisi saanut juuri tuon kyseisenmerkkisen väriainekasetin. En ainakaan tiedä, että olisi. Piti mennä keskustan kautta taas eräälle toiselle laitakaupunginosalle.

Kesä on hyvää aikaa tutustua omaan kaupunkiinsa kävellen. Lisäksi käveleminen verrattuna hyväänkin joukkoliikenteeseen on usein miellyttävän vapaa ja itsenäinen liikkumismuoto. Siksi kävelin keskustasta sinne yhteen laidalla sijaitsevaan kauppakeskukseen. Sattuneesta syystä siihenkin menemiseen ilmaantui kaikenlaista matkaan. Myönteinen lopputulos oli kuitenkin, että sain ostettua sen väriainekasetin hyvästä alan erikoisliikkeestä, mutta elämysmatkailullisesti kyseenalainen lopputulos oli se, että jalkapohjat ja koko vartalo rupesivat tuntumaan sellaisilta että jokainen askel oli liikaa.

Eihän asiassa muuta huonoa puolta ole kuin että tämä tärkeiden kauppojen ja tärkeiden tavaroiden poistuminen keskustasta vain jatkuu ja jatkuu, eli systeemi on yhä enemmän levällään tulevaisuudessa. Kauppojen ketjujohtajat ja muut johtajat kai perustelevat tätä esimerkiksi sillä, että vain yhä suuremmat yksiköt kannattavat edes jotenkin. Systeemi on täysin vino, joku mättää. Kyllä kai kaupunkikin voisi sanoa jonkun sanan ja hinnoitella myös kantapäät suunnittelussaan, mutta ei näköjään.

Lopuksi muutama toivomus: Kävelkää nykyistä enemmän. Käyttäkää linja-autoa ja junaa. Opetelkaa ajamaan myös polkupyörällä, mutta jos ajatte, pitäkää vähintään viiden (5) sentin turvaväli toisten korvalehtiin. Sitten, pyrkikää luopumaan omista autoistanne mahdollisimman pian. Vielä sisäpiirin toivomus: Kaupunki, rakennusliikkeet ja paikalliset voisivat keksiä keinon, jolla tälle alueelle saataisiin 2 000 asukasta lisää pitämään yllä palveluita ja elämää. Vai onko niin, että halutaan ja kinutaan palveluita, mutta ihmisiä nimenomaan ei haluta. Hankala yhtälö, kuten varmaan kaikki tietävät.

Toivottavasti Jyväskylän Linkki ja uudet liput heti hyvä kokemus

Täällä Jyväskylässä on alettu käyttää uutta lippujärjestelmää seutuliikenteessä. Itse en ole kuitenkaan vielä siirtynyt uuden järjestelmän lippuihin, koska on jäljellä muutama matka vanhalla kortilla, joten henkilökohtaista kokemusta ei ole. Sen tosin tiedän, että minun tapauksessani matka kallistuu, mutta ehkä so what, pääasia että matka taittuu. Sen sijaan hyvin tärkeätä on, että uusi lippujärjestelmä koettaisiin heti, ensimmäisestä kerrasta lähtien, niin mukavaksi ja toimivaksi, että se osaltaan lisäisi Linkillä matkustamista Jyväskylän seudulla. Onhan jyväskyläläisiä tähän yritetty kannustaa voimakkaasti, mikä on tosi hyvä juttu.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Forssa, Forssan Lehti, kiinnostaa

Silloin tällöin, kun käyn lähellä Forssaa eli eräässä Forssan naapurikunnassa, luen Forssan Lehteä runsain määrin ja tarkkaan. Forssan asiat kiinnostavat suuresti, vaikka eivät niin paljon kuin kyseisen naapurikunnan. Viime lukukerrasta jäivät mieleeni muun muassa jutut, jotka koskevat Forssan taloutta ja Forssan seudun kuntaliitoskeskustelua.

Forssan taloudesta oli kiinnostava sellainen juttu, jossa jo otsikossa todetaan että juustohöylä ei riitä. Sanoma taisi siis olla, että kaupungin taloutta pitää korjata oikein kunnolla. Eihän asiassa sinänsä mitään poikkeuksellista ole näinä aikoina, tuttua puhetta joka puolella. Äkkiä tulee mieleen esimerkiksi eräs keskisuomalainen kaupunki, jota seuraan suurella mielenkiinnolla, mutta tosiaan onhan niitä paljon muitakin.

Kun luin tuota juttua Forssan talouden tasapainottamisesta, sain jotenkin huomaamattani ja ehkä aivan aiheetta vaikutelman, että tässä talouspulmassa on Forssan luottamushenkilöillä ja virkamiehillä työtä kerrakseen kuten aina näissä nykyisissä kuntatalouden pulmissa. Niinpä yllätyinkin, kun jutun (muistaakseni) lopussa lyhyesti ja ytimekkäästi todettiin että kiireellisin tehtävä on nostaa Forssan visuaalinen ilme. Samalla tuli jälleen mieleen eräs toinen kaupunki eräässä toisessa maakunnassa, jota seuraan suurella mielenkiinnolla.

Toinen kiinnostava aihe Forssan Lehdessä oli kuntaliitoskeskustelu. Forssa ja selvityksen kohteina olleet Forssan seutukunnan kunnat olivat antaneet päätöksensä siitä, haluaako kunta lähteä jatkoselvityksiin varsinaisesta kuntaliitoksesta. Muistaakseni se meni niin, että Forssa haluaisi mutta seutukunnan muut kunnat eivät. Joku sitten Forssan Lehdessä, olisikohan ollut jopa itse Forssan Lehti, pahoittelikin, että nyt ei vieläkään päästä purkamaan seudullista byrokratiaa ja päällekkäisyyttä kun kuntaliitos ei etene.

Minä päinvastoin olen sitä mieltä, että onneksi nyt ei jouduta Forssan seutukunnalla esimerkiksi viiden vuoden jähmettämissopimuksiin jotka estävät kuntabyrokratian keventämisen, päällekkäisyyksien karsimisen ja kustannusten vähentämisen vaikka niin haluttaisiinkin. Ja toiseksi, luovatko pienet kunnat olemassaolollaan päällekkäistä hallintoa seudulle? Luulen, että eivät käytännössä lainkaan.

Tulee mieleen vähän sellainen filosofinen kysymys, että mistä johtuu tämä jako että Forssa haluaa mutta seutukunnan muut kunnat aika selvästi eivät halua. Onko siinä taustalla jokin syvällinen ideologia vai mikä siinä on selityksenä?

Lopuksi viimeaikainen mottoni: Suomen kuntarakenne ei ole kovinkaan kiinnostava asia. Sen sijaan erittäin kiinnostava ja tärkeä asia on kunnan rakenne.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Maaseutu onnellisempi vai varttuneempi väestö vai mikä – todellinen ”linkki” jäi kiinnostamaan

Tiedotusvälineet (jotka mainostavat pitäneensä sivistyksestämme huolta olemassaolonsa ajan ja mielestään myös siksi ansaitsevat vieläkin parempaa verokohtelua) ovat kertoneet viime päivinä jotakin sellaista, että maaseudulla asuvat kokevat itsensä onnellisemmiksi kuin kaupungissa asuvat. Näistä jutuista en ole päässyt selville, onko tuloksessa huomioitu ikäryhmien vaikutus. Olen joskus lukenut nimittäin, että eläkeikäiset olisivat onnellisempia kuin muut.

Jos sanotaan, että maaseudulla asuvat ovat onnellisempia kuin kaupungissa asuvat, mikä ei tosin ole mielestäni vielä kovin paljon sanottu, niin täytyy sen kuitenkin jotakin tarkoittaa. Sen täytyy tarkoittaa sellaista, mikä ainakin jollakin hämärällä tavalla liittyy maaseutuun ja kaupunkiin.

Siis suoraan sanoen, minua kiinnostaa hiukan, ovatko tällä hetkellä maaseudulla asuvat onnellisempia lähinnä sen takia kun ovat yleisesti eri-ikäisiä ja ehkä jonkin muunkin olennaisen seikan suhteen erilaisia kuin kaupungissa asuvat, vai siitä huolimatta. Yritin löytää tutkimuksen sivuilta selvyyttä asiaan, mutta ei se minulle selvinnyt. Oletan kuitenkin vahvasti ja hyväntahtoisesti, että kyllä ne ovat ottaneet huomioon erinäisiä seikkoja, mutta tämä on kuitenkin edelleen vain oletukseni. Toivottavasti ovat ottaneet huomioon. Vai onko tyydytty tässä vaiheessa vain toteamaan aineistossa esiintyvä ero, että maaseudulla asuvien joukossa on enemmän onnellisuutta ja sillä selvä. Ei siinä mitään, käyhän sekin. Itse vain usein harhaudun miettimään, mistähän jokin kiinnostava seikka oikein johtuu.

En toki oleta tutkimuksen osoittavan tai väittävän, että jos vaihdettaisiin väestöjä maaseudun ja kaupungin kesken niin tulos olisi edelleen se että maaseudulla onnellisempia kuin kaupungissa. Siis, ei se kai sentään niin puhtaasti ole syy-vaikutussuhteessa yhdyskuntarakenteeseen tuo onnelliseksi itsensä kokeminen, mutta mistä sen tietää vaikka olisikin. Lisäksi, näytti muutenkin siltä, että onnelliseksi kokeminen oli vain yksi pieni osa koko tutkimustulosta mutta ehkä kaikkein ”aikuisviihteellisin” ja siten suurta lukijakuntaa kiinnostavin.

Muuten, ehkä perussuomalaiset olettavat lisäävänsä (valtaan päästessään) maaseudulla asuvien onnellisuutta entisestään poistamalla autoveron, jos on uskominen siihen mitä media on kertonut että perussuomalaiset poistaisivat autoveron. Vaikka itse en niin yltiöyhteisöllinen olekaan ja vaikka pidänkin yhteisöllisyys-sanaa hämäränä muotisanana, niin täällä kaupungin laitamillakin toivoisin että väestö käyttäisi paljon enemmän taajaan kulkevaa linkkiä (paikallinen erinomainen sana jo luullakseni ennen tietokoneita tai verkostoitumisesta puhumista) yksityisauton sijaan. Mutta ei se siltä näytä. Eilenkin oli euron linkkipäivä. Tosin kuulemma jossakin käyttivätkin sitä hyödyksi täysin linkein, mutta vaikutti siltä, että tällä kulmalla eivät niinkään. Lumisateesta huolimatta yksityisautoilu oli vähintään entisenlaisessa suosiossa.

Perusteellinen kevennys: Arvaa mitä puoluetta en tule sittenkään äänestämään eduskuntavaaleissa 2015 vaikka vielä muutama päivä sitten olisin juuri ja juuri niin voinut ajatellakin. Viiden pisteen vihje: Tunnen liikkumisvapautta erityisesti liikkuessani jalkaisin (hölkkäämisen ja kävelemisen sekakäyttö) tai linkillä, koska suosin ulkoistamista ja hyvää taajamaelämää.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Imago, imago, imago, mutta asukkaat eivät siltikään

Erityisesti suurimpien kaupunkien imagoista puhutaan käsittämättömän paljon. Vaikuttaa siltä, että ulkoinen tyylikäs vaikutelma on asia johon sijoittamista ei hidasta edes vaikea rahatilanne. Imago on jokin mystinen, pyhä asia tuolla jossakin ja joskus, jota ei tarvitse perustella. Se on itsestään selvyys. Imagon rakentamiseen käytetyistä voimavaroista ei ilmeisesti tarvitse esittää alkeellisiakaan tuottolaskelmia, arvioita siitä, miten lopulta kuntalaiset hyötyisivät (ja hyötyivät) edes mutkan kautta siitä että kunnan imago on parantunut. Tai ongelmahan syntyy jo siinä, kun imagosta puhuttaessa ei kerrota mitä kulloinkin tarkoitetaan. Ei täsmennetä, mistä seikasta tässä nyt halutaan luoda ulospäin parempi mielikuva ja miksi halutaan.

Jos kaupungin imago, mielikuva kaupungista, tarkoittaisi vaikkapa sitä että kaupunkiin ollaan halukkaita muuttamaan jonkin joko epämääräisen tai selkeämmän mielikuvaseikan takia, niin se olisi jo jonkinlainen konkreettinen sisältö imagolle. Mutta tämä ei sellaisenaan merkitse vielä yhtään mitään. Vaan sitten tietysti seuraavaksi pitää kysyä, mitä sillä muuttohalukkuudella saavutetaan kaupungin kannalta eli lopulta kaupunkilaisten kannalta. Jos saavutus on jotakin sellaista kuin että kasvava kaupunki vetää kasvumaineellaan, siis imagolla jälleen, uutta väkeä ja uutta kasvua, silloin ajattelu on suossa. On sanottava selvästi, mitä kaupunkilaiset lopulta saavat imagon mukana. Ja jos se on jotakin järkevää, niin asia on ok. No, järkevyys voi olla joskus arvostuskysymys. Helpointa onkin, jos imagosta saatava hyöty on jokin rahassa mitattava asia. Silloin on aika helppo arvioida, kannattaako jokin imagosijoitus. Tai jälkeenpäin laskea, kannattiko toteutettu imagosijoitus.

Kuntien imagoihin siis kiinnitetään paljon huomiota sekä kuntien päättäjien keskuudessa että yleisesti. Niinpä yllätyin ja opin samalla uutta ja mielenkiintoista, kun tuli vastaan lista siitä, kuinka suuri osa eri paikkakuntien asukkaista suosittelisi kotikuntaansa tuttavilleen. Prosenttiosuudet ovat käsittämättömän pieniä.

Epäsuhtaiselta tosiaan tuntuu, että ulkoisesta maineesta, imagosta, puhutaan koko ajan niin paljon ja sen nimissä rakennetaan sitä ja tätä. Tämä on kohtuutonta yhteen asiaan tuijottamista. Imagolistojahan seurataan tarkimmin nimenomaan suurimpien kaupunkien osalta. Ja näissä kaupungeissa media ja kaupunki itse ovat tuloksesta erittäin kiinnostuneita, ja hyvin huolissaan, jos sijoitus laskee.

Eikö päättäjälle tule mieleen, että huomio pitäisikin kiinnittää paikkakunnan omien asukkaiden tyytyväisyyteen paikkakuntaansa kohtaan, tai itse asiassa asioihin jotka ovat pitkällä tähtäyksellä asukkaiden yleisen edun mukaisia? Tosin kyllähän suomalaisten ulkoisissa mielikuvakyselyissä kysytään monia asioita, joten siinä mielessä kyse ei varmaankaan ole pelkästä kaupunkien ulkoisesta ilmeestä, näyttävyydestä. Mutta nimenomaan paikkakunnilla itsessään mielikuvakeskustelun, imagokeskustelun, pääaihe on näyttävyys kulttuurissa, tapahtumissa ja kaupunkiympäristössä.

Toki näyttävyys ulospäin on periaatteessa perusteltua silloin (mutta vain silloin), kun pystytään osoittamaan neljää peruslaskutoimitusta soveltaen että kyseisellä mielikuvapanostuksella, imagotempulla, saadaan ulkopuolelta tuloja kaupunkiin, ja nimenomaan enemmän kuin on panostettu tuohon näyttävyyteen. Mutta väite, että pitää olla sitä ja tätä näyttävää imagon takia, on riittämätön. Pitää pystyä selittämään konkreettisesti, miksi.

Vaikka moni muuttaa elämänsä aikana paikkakunnille jotka eivät ole juuri hänen haaveidensa mukaisia eli ei ole tultu niinkään mielikuvasyistä vaan kun oli pakko kun se työpaikka tai opiskelupaikka oli juuri siellä, niin siitä huolimatta kyllähän joka paikkaan aina jotenkin lopulta kotiutuu, luulisi kotiutuvan. Ja vaikka pelkkä kotiutuminen ei vielä merkitsisikään että itse suosittelisi paikkakuntaa tuttavilleen varauksetta, niin kyllä se on uskomattoman vähän jos keskimäärin runsas neljännes kyselyn mukaan suosittelisi kotikuntaansa tuttavilleen.

Suurin omituisuus tässä on juuri se ristiriita, kun koko ajan pidetään kovaa ääntä paikkakuntien imagoista suppeassa mielessä ja sitten kuitenkaan asukkaat eivät edes kehu. Ja vielä erityisesti se, että mielikuva ja varsinkin sana imago yhdistetään paikallisessa keskustelussa tyypillisesti ulkoiseen näyttävyyteen. Puhutaan imagonluonnista ikään kuin mainosmielessä.

Tampere on tosin aivan ihmeellinen poikkeus ulkoisen mielikuvan ja sisäisen kokemuksen suhteen. Se näyttää säilyttävän mielikuvansa korkeana ja kärjessä sekä ulkoisesti että sisäisesti. Tosin yllättävän hyvä on suuren, ”pahan” Helsinginkin tulos asukkaiden keskuudessa. Mutta onhan suuri, ”ahdas” Helsinki korkealla myös ulkoisessa mielikuvavertailussa. Näin ollen suuruuskaan ei näköjään pudota asukastyytyväisyyttä. Vai kääntyisikö suuruus jopa eduksi joidenkin paikkakuntien kohdalla, en tiedä. Sitten siellä omien asukkaiden kärkipäässä on kylläkin Pirkkalaa, Kauniaista, Lempäälää, Laukaata, Kaarinaa, mikä herättää ajatuksia niin ikään. Mitenkähän olisi esimerkiksi Muuramen laita? Miten tyytyväisiä muuramelaiset olisivat kotikuntaansa? Tosin aika hyvin sijoittuvat myös esimerkiksi Kuusamo ja Rovaniemi.

Esimerkiksi sellainen seikka kuin työtyytyväisyys ei kuulemma riipu vain työpaikasta, vaan myös henkilöstä niin, että jollakin on taipumus olla joko työtyytyväinen tai -tyytymätön työpaikasta riippumatta. Mutta paikkakuntien asukkaista puhuttaessa luulisin, että tässä suhteessa asukkaiden jakaumat ovat keskenään samanlaisia. Näin ollen paikkakuntien erot eivät olisi asukkaista kiinni. Mutta en tiedä varmuudella asiasta mitään.

Iltalehdestä löytämäni lista kotipaikkakuntien suosittelemisesta on tässä. Kyselyssä on kysytty ilmeisesti monia asioita, joista en sen tarkemmin tiedä.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

Hyvä pieni asunto haluttu

Isot vanhat asunnot eivät kuulemma mene kaupaksi. Sen sijaan pienillä asunnoilla on kova kysyntä, varsinkin hyvillä. Miksi sitten on rakennettu isoja vanhoja eikä hyviä pieniä? Senkö takia, etteivät ihmiset vain löytäisi itselleen parhaiten soveltuvia asuntoja? Haluavatko esimerkiksi kunnat mieluummin hiukan tyytymättömiä asukkaita turhan isoihin asuntoihin kuin tyytyväisiä pienten asuntojen asukkaita?

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

Keskusta vahvemmaksi – kaupunki ja kauppakeskukset

Kaupan työt karkaavat keskustoista, kertoi Helsingin Sanomat (4.8.). Kyse on siis siitä, että kauppa siirtyy yhä enemmän keskustoista laidoille. Kaupungit ovat kuitenkin erilaisia tältä osin, kerrotaan Helsingin Sanomien jutussa. Laidalle siirtymistä on tapahtunut erityisesti esimerkiksi Jyväskylässä, Lahdessa ja Kouvolassa, kun taas keskustavetoisempia kaupunkeja ovat esimerkiksi Tampere, Joensuu ja Imatra.

Tuskin siis muutan ainakaan Lahteen tai Kouvolaan. Nimittäin en pidä kaupunkikehityksestä, jossa esimerkiksi erikoistavarakauppa hajaantuu pois keskustasta. Itse laidalla asuvana pidän parhaana mallina sitä, että kaikki suuret erikoistavaramyymälät olisivat keskustassa, elleivät sitten sijoittuisi osittain tälle alueelle, jos vain tila riittää. Jälkimmäinen oli kylläkin hiukan itsekäs toive.

Jyväskylässä käsittääkseni pidetään välillä tiukastikin huolta siitä asuntorakentamisen puolella, että ei synny uutta pientaloasutusta alueille joiden väestöpohja ei kuitenkaan yltäisi riittävään koulu- ja muihin julkisiin palveluihin. Tai ehkä ajatellaan niin, että vähän ajan päästä nämä talonsa kaupungin haja-asutusalueelle rakentaneet vaativat kaikenlaisia julkisia palveluita lähemmäksi itseään. Ja jos nykyinen normisto edellyttää samaa, niin onhan se kaupungille hankala tilanne. Näin ollen vaikka tuntuukin harmilliselta että kaupunki rajoittaa rakentamista joka toisaalta elävöittäisi kylää, niin toisaalta ymmärrän kaupunkia oikein hyvin. Jos asukkaat eivät vaatisi sitten sitä sun tätä julkista palvelua tai lisääntyviä koulukuljetuksia, niin asia olisi toinen. Samanlaista kaupunkirakenteellista ohjailua saisi mielellään soveltaa myös kaupallisiin palveluihin, vaikkakin hiukan eri perustein tietysti.

Ainoa hyvä puoli kaupan siirtymisessä keskustasta laidalla on ”teoriassa”, että myös osa keskustan asukkaista saattaa muuttaa kaupan perässä pois keskustasta. Tällöin voisivat keskustan asunnot halventua lähemmäksi kohtuutta. Tästä ei tosin olisi iloa, jos keskusta samalla näivettyisi.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

Haluan ennallistaa asuinkaupunkini kieli poskessa

On aivan karmeata, kun tämä kaupunki jossa olen pari vuotta asunut on päästetty aikanaan teollistumaan voimakkaasti ja kasvamaan. Sen seurauksena tänne on syntynyt myöhemmin myös monipuolista liiketoimintaa. Liikenne valitettavasti on kasvanut niin ikään voimakkaasti. Ja hirveintä on, että tänne ruvettiin rakentamaan kerrostaloja. Niinpä viimeistään nyt päättäjien pitää ryhtyä ennallistamaan tätä kaupunkia niin varhaiselle tasolle kuin suinkin mahdollista. Ensimmäisiä pikku toimenpiteitä tähän suuntaan paremman puutteessa olisivat, että rautatieasema ja rata, linja-autoista puhumattakaan, ja kaikki vähänkin liikenteeseen viittaava piilotetaan maan alle pois minun silmistäni. Muutenkin kaikkeen ihmisen kädenjälkeen on syytä suhtautua hyvin kriittisesti.

Edellä oleva on tietysti täyttä huuhaata. En halua tuohon suuntaan pienimmässäkään määrin. Päin vastoin olen tullut sille kannalle, että kaupunkilaisten äänen kuuntelemisessa kannattaa olla kyllä erittäin maltillinen. Mielestäni paradoksi onkin siinä, että kansalaisilta voi aivan hyvin kysyä kantaa EU:hun, euroon, Natoon ja sen kokoluokan asioihin, mutta esimerkiksi paikalliseen rakentamiseen ja suunnitteluun ei pidä kysellä asukkailta kovinkaan ohjeellisia neuvoja, ellei haluta että kaupungista tulee pelkkä vaatimaton luontomatkailukohde.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Earth Hour 2014 tänään – sammutanko valot?

Earth Hour 2014 tempaistaan sitten tänään lauantaina 29.3. klo 20.30–21.30. Tällöin monet tahot ja ihmiset sammuttavat valojaan. Earth Hour (WWF) järjestetään ilmaston puolesta, ja Suomessakin se on järjestetty jo muutaman vuoden ajan.

Earth Hour-tapahtumalla tai siis sillä valojen sammuttamisella ihmiset ja organisaatiot kuulemma kertovat huolensa ilmastonmuutoksesta. Se on se jutun tarkoitus. Itse kun en innostu helposti jostakin vain sen takia että nyt tempaistaan jotakin jännää tai vähemmänjännää, niin toivon vain että jos todella on olemassa huoli ja sitä ilmaistaan niin sitä huolta joku tai jokin myös kuuntelisi ja toimisi sen mukaan. Jos tällaista vaikutusta ei ole, niin sitä vähemmän minua tällaiset Earth Hour-vietot kiinnostavat.

Hiukan sopimattomasti voisi sanoa, että toivottavasti ilmasto kuuntelee ja toimii sen mukaisesti. Mutta eihän se niin mene, vaan varmaan ihmisten ja organisaatioiden pitäisi kuunnella toistensa huolta ja toimia sitten oikein energian käytön suhteen. Jonkun pitäisi väsätä ilmeisesti enemmän uusiutuvaa energiaa fossiilisten korvaajaksi. Vielä mukavampaa (tai ei ehkä kaikilla jos ei ole tottunut) olisi kuluttaa vähemmän energiaa. Irti mun energiasta eikö niin vai mitä taas kerran.

Voisiko sitä huolta kantaa ja osoittaa keskenään vaikka 24 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa läpi vuoden. Tai ei tietenkään huoli ole tarkoitus vaan toimiminen tai jopa toimimattomuus oikeissa kohdissa eli eläminen omassa elämässään niin että energiaa kuluu vähemmän. Onko vaikeaa, voi olla. Ja tähänhän kommentoidaan joka tapauksessa, että täytyyhän ihmisten hauskaa pitää ja kuluttaa ja vaikka mitä. Okei, minun puolestani kukin tekee mitä tekee.

On annettu kuulemma ohjeitakin esimerkiksi kaupungeille, että turvallisuuden kannalta tärkeitä valoja ei pitäisi sammuttaa. Nyt kun ovat ajat tosi vaikeat, niin katu- ja ulkovaloja ei mielestäni ole järkeäkään milloinkaan poltella jos siitä ei ole turvallisuushyötyä, jos oikein tällä logiikalla mennään. Mielestäni on johdonmukaista, että jos on huoli ilmastosta niin se huoli sitten on kanssa ja sellaiset valot pidetään sammuksissa forever jotka eivät ole todellakaan mitenkään missään tapauksessa turvallisuuden kannalta tarpeen. Viedään tämä juttu ihan perille asti saman tien. Mutta käytännössä vallitseekin tilanne, että joillakin paikoilla ja tie- ja katuosuuksilla on valoja vaikka kuinka ja sitten jossakin mutkaisessa risteyksessä on pimeää vaikka autoja tulee koko ajan. Ehkä tässäkin ajatellaan keskiarvoilla pelkästään. Joo, ihan järkevää.

Kirjoittaja omistaa sekä taskulampun että heijastinliivin. Heijastinliiviä kirjoittaja on nyt käyttänyt säännöllisesti aina, kun hämäryys tai pimeys ovat sitä edellyttäneet. Mutta silloinkin vastaantulijalla tai takaatulijalla on hyvä olla valot, muuten menee hukkaan. Mutta harmittaa, kun on jäänyt tuo taskulamppu käyttämättä, vaikka sen kerran tosiaan ihan tarpeeseen ostin. Ihan akuutein tarve meni ohi, ja nyt en meinaa muistaa koko taskulamppua. Hyvä kuitenkin olisi sitäkin joskus käyttää, kun tuolla liikkuu vaikka minkälaisia pyöräilijöitä ilman minkäänlaista valoilmiötä. Ja muitakin ihmisiä. Tosin kohtahan on kesä.

Tänään klo 20.30–21.30 en sammuta valoja ainakaan sen takia että on Earth Hour. Muuten kyllä voin sammuttaa, ja sammutankin. Suurimmalta osin ne ovatkin sammuksissa. Ja mitkä ovat päällä ovat tosi säästeliästä tyyppiä. Muutenkin ne lähinnä kaksi päällä olevaa laitetta (enintään kaksi yhtaikaa yleensä) ovat erittäin vähäkulutuksisia. Ovat uusia ja pieniä. Johdonmukaista eikö totta, näillä mennään. Mene sinäkin.

Mutta toisaalta mitä siitäkin tulisi, että emme kuluttaisi ihan tavaraa. Alkaa sekin menettää uskottavuuttaan, kun koko ajan korostetaan että niitä palveluitahan meidän pitää kuluttaa entistä enemmän. Joo, niin pitäisikin. Mutta kulutetaanko me niitä todella vähän energiaa kuluttavia palveluita täällä Suomessa. Mitä se voisi olla, ammattimaisen laulun kuuntelemista, ammattimaisen soiton kuuntelemista, kirjan lukemista mobiililaitteelta, olisiko tuo ravintolassa syöminen, parturissa käyminen ehdottomasti ja useammin, hierojalla käyminen, jalkahoitajalla käyminen, jonkun keikalla käyminen oman kaupungin ajanvietepaikassa (bussilla toki).

Earth Hourista Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Earth_Hour

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

PS. Hetken ihmettelin, mikä on mennyt oikeinkirjoitustarkistuksen asetuksiin, kun en voi valita “kirjoitustyyli”-kohtaa eli vaihtoehtoja “normaali”, “vapaa”, ”tiukka”, ”omat asetukset”. Sitten hoksasin, että ehkä sanan Earth Hour takia tämä rupesi olettamaan että kieli on englanti (tai forever-sanan). Ja siinähän ei tuollaista tyylivalintaa ole, sen muistin kyllä. Ja niinhän siinä tosiaan oli käynyt. Ei hätää, vaihdetaan kieli.