Jatketaan samaa rataa vaan

Siitä, että veturimiehet aloittavat mielenilmauksen, tuli mieleen muun muassa seuraavaa:

Minulle kyllä sopii, että lopetetaan junalla matkustaminen tästä päivästä lähtien toistaiseksi. Kuitenkaan VR:ää tai esimerkiksi ministerin liikenneuudistuspyrkimyksiä tai -toimia vastaan minulla ei ole mitään. Kaikkein vähiten voi olla sitä vastaan, että uudistusajatuksia otetaan ääneen esille.

Voisiko vaihteeksi kokeilla keskustelua seisautusten sijaan? Tuntuisi fiksulta, jos voisi vaikka aina.

Jos vuokralla asuminen lisääntyisi

Kerrostaloasuntoja rakennetaan nyt kuulemma niin paljon, että asiantuntijan mukaan jossakin vaiheessa vauhdin täytyy hidastua (Kauppalehti).

Ei se mitään, rakennetaan vaan, sillä kyllä markkinat toimivat, nehän toimivat aina, eikö niin? Vain näkökulma vaihtelee.

On turhaa varoitella rakentamishuumasta. Kyseessä ei ole ongelma vaan mahdollisuus. Tuossa samassa jutussahan kerrotaan, että kerrostaloissa on paljon rahasto- ja sijoittajarakentamista. Yli puolet uusista kerrostaloasunnoista menee vuokralle. Hyvä niin.

Kyllähän sen on havainnut, että asuntoja todella rakennetaan niin suuremmilla kuin vähän pienemmilläkin paikkakunnilla. Mutta jos nykyinen rakentamistahti johtaa edes vähäiseltä osaltaan vuokralla asumisen ja vuokratarjonnan lisääntymiseen, ihmisten olisi paljon helpompi muuttaa esimerkiksi työn perässä suuntaan jos toiseenkin.

Työvoiman liikkuvuudestahan on taas viime aikoina puhuttu lämpimikseen, kun on ilmennyt vaihteeksi suuri ja äkkinäinen työvoimatarve laivan- ja autonrakentamisessa. No, olin lukevinani jostakin lehdestä, että ainakaan toiseen noista ei ole ollut ongelmia rekrytoinnissa. Noin muutenkin luulen, siis luulen, että rekrytointikarsinta on kova ja että erittäin moni tosissaan pyrkivä ja kokenut ei pääse, jotenkin on tällainen aavistus.

Pahaa pelkään, vaikken pelkääkään, että työvoiman liikkuvuudesta paljon puhuvat eivät ihan tosissaan etsi tehokkaita ja periaatteellisia ratkaisuja ongelmaan. Jos esimerkiksi asumiskulttuurissa vallitseva käytäntö pysyy aina vaan sellaisena, että asuntoon mennään olemaan ikuisesti, asumisjärjestelyjä on vaikea muuttaa. Mutta jos asutaan vuokralla, ainakin yhden henkilön on paljon helpompi muuttaa muualle. Myös pariskunnan tapauksessa vuokralla asuminen mahdollistaa paremmin erilaiset muuttuvat asumisjärjestelyt niin, ettei olla sidottuja liian korkeisiin kokonaisasumiskustannuksiin.

Jos on syntymässä hyväkuntoisten kerrostaloasuntojen hinnaltaan kohtuullistuvat vuokramarkkinat, niin sittenhän vuokralla asumisesta tulee yleistyvä vaihtoehto. Vielä parempi olisi, että siitä tulisi vallitseva asumismuoto. Ja jotta homma toimii, ihmisten pitää jo asumaan asettuessaan valmistautua muuttoon, ja varustaa asunto sen mukaan eli pelkistetysti, eikö kuulostaisikin tyylikkäältä, pelkistetysti, pohjoismaista, suomalaista?

Tietysti vuokra-asumista pitäisi tästä vielä tuotteistaa ja jalostaa eteenpäin. No, onhan tätä ollut jo pitkän aikaa kaupallisesti eripituista asumistarjontaa, mutta käytännöstä pitää tehdä vallitseva ja sille pitää luoda laajat markkinat. Ennemmin tai myöhemmin tähän suuntaan joka tapauksessa mennään myös asumisessa.

Toivottavasti rakentaminen siis jatkuu vähintään nykyisellä vauhdilla. Eikä vuokratyyppisen asumisen pidä rajoittua kerrostaloasumiseen, vaan yhtä lailla sen kannattaa yleistyä myös pientaloasumisessa.

Tietysti on niitä, jotka työllistyvät hyvin siellä missä ovat, eikä heillä ole tarvetta edes muuttamisen harkitsemiseen ainakaan työn takia. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä yleislinjaa, että asumista kannattaa muuttaa huomattavasti joustavammaksi.

”Keskiluokan verokapina” – hyvä kun selvisi sekin

Uusi Suomi -verkkolehdestä luin tämän jutun, minkä jälkeen syntyivät ainakin seuraavat ajatukset:

Uuden vaihtoehdon tai Sinisen tulevaisuuden nimen olisikin kannattanut olla Keskiluokan Verokapina (Finland). Olisi ollut iskevä mutta paljon kertova nimi, kun nyt on täysin avoimeksi jäävä sanapari tai vain Siniset, jonka niin sanottua sanomaa sitten vapaamuotoisesti ja kauniisti meille hoksaamattomille selvennetään, että nimellä halutaan ilmaista mitä sitten halutaankin ilmaista.

Tosin edes nimi Keskiluokan Verokapina (Finland) ei saisi minua äänestämään ”puoluetta”, eikä varsinkaan keskiluokan verokapina. Itse asiassa keskiluokan verokapina -toiminta-ajatus herätti mielikuvan, että Uusi vaihtoehto tai Sininen tulevaisuus kiillottaa itseään ”myyntikuntoon” kilpailevalle organisaatiolle.

Työnhaku on kasvava ”ala”

Ennen työnhaku oli väline mahdollisen työpaikan löytymiseen, mutta jo pitkään se on ollut työnhakua työnhaun vuoksi, ja ilmiö vahvistuu koko ajan. Tältä tuntuu. Työnhausta on tullut kasvava sisällöntuotannon osa-alue, jolla pyörii suuri määrä neuvonantajia. Huomio kiinnittyy siihen, miten ja millaista sisältöä tuotetaan ja miten reippailta ja hyviltä sisällöntuottajilta näytetään. Sitä vastoin esimerkiksi 80-luvulla tuntui siltä, että työnhaku ei todellakaan ollut mikään toimiala, ei ainakaan omassa mielessä käynyt sellainen ajatus. Toki silloinkin fiksu oppilaitos saattoi laatia valmistuneille työnhakua varten tiiviin selostuksen siitä, millaisen ammatillisen koulutuksen henkilö on saanut ja mitä hän sen puolesta osaa. Silloinen ”työnhakusisällöntuotanto” oli tarkoituksenmukaista mutta ei itsetarkoituksellista.

Liittyen viime päivinä hallituksesta liikkeelle lähteneeseen työnhakureippailukeskusteluun, tuli mieleen, että aikanaan erään ammatin valmistumisvaiheessa me opiskelukaverit soittelimme usein yhteen menoon kiivaasti moneen paikkaan. Niinpä kerrankin minulle tai jollekulle muulle kävi niin, että välillä jo huomautettiin että sinähän soitit jo tuohon paikkaan. Sellaista tauotonta työpaikkatoivekonserttia siis silloin.

Noina aikoina kävi myös seuraava tapaus: Kun mahdollisia työpaikkoja selailin tyypillisesti puhelinluettelon keltaisilta tai muunvärisiltä sisuilta, niin nimen perusteella kiinnostavia olivat esimerkiksi yritykset, joiden nimessä oli sana ”system” tai "systems". Olin luultavasti tulkinnut saatua opetusta sen verran suppeasti ja kaikkitietävän innolla, että ”system” on ehdottomasti samaa sanaryhmää kuin silloinen sana ”atk”. Niinpä tulin kysyneeksi ohjelmoijan työtä yrityksestä, jonka nimessä oli sana "systems" mutta joka osoittautui aivan muun alan yritykseksi. En muista, mitä henkilö puhelimessa tarkkaan ottaen vastasi, mutta hän oli joka tapauksessa hyvin ystävällinen.

Jotkut toistavat ”viisautta”, että työnhaku on työttömän työtä. Ei ole, vaan niin työttömän kuin muidenkin työtä on työ, ihan yksinkertaisesti. Työnhaku on vasta ja vain hakemista, työn hakemista, ei mitään muuta. Ajatus työnhausta työnä on pelkästään tyhmä, siinä ei ole mitään viisautta, vaikka ilmeisesti niin sanova itse juuri niin ajattelee tai on ajattelevinaan näennäisviisaan kielikuvallisesti. Työnhakua ei pidä sekoittaa esimerkiksi siihen, kun myyntimies hakee asiakkaita, mikä kyllä on työtä sille myyntimiehelle. Tosin myyntimiehen suorittama asiakkaiden etsiminen ei ole myyntimiehen työnantajan toimiala, ellei yritys satu olemaan nimenomaan asiakkaidenhakuyritys. Ja paljonhan niitäkin on, ja yhä enemmän.

Kuntavaalit 2017, kaikkea ns. kivaa

Katseltuani vähän sieltä täältä kuntavaaliehdokkaiden näkemyksiä, henki näyttää seuraavanlaiselta: Ollaan ihmeen paljon sitä mieltä, että soten myötä kuntaveroa ei ole tarvetta juurikaan laskea eikä soten myötä ole tarvetta vähentää kuntien nykyistä henkilöstöä. Ja mitä taas esimerkiksi Jyväskylään tulee, niin nyt kai sitten viimeisetkin, joskus ehkä puheissaan toista mieltä olleet, ovat sitä mieltä, että konserttitalo pitää saada alulle alkavalla vaalikaudella, luultavasti lähinnä kunnallisin varoin, miten muutenkaan.

Näin ollen, minkä vaihtoehtojen välillä tässä enää voi äänestää? No, olinkin orientoitunut äänestämättömyyteen näissä kuntavaaleissa ja ehkä sitten kaikissa tulevissakin.

Jos siis tuleva sote rahoitetaan uudenlaisella verotuksella ja jos samalla nykyiset kuntaverot pidetään lähes ennallaan, niin kokonaisverotus nousee roimasti. Tällaista meininkiä ihmettelen. Sote-uudistuksen seurauksena kokonaisverotuksenhan ei tietenkään pidä nousta, vaan mieluummin laskea.

Samalla kun ollaan säilyttämässä entisiä rakenteita uusien rinnalla ja haluamassa vielä lisää muitakin ”mukavia” kustannuseriä, niin kuitenkin viime aikoina on noussut omituiseksi muodiksi erilaisten ehdokkaiden vakuuttelu, että ”pystyn tekemään myös kipeitä päätöksiä”, ihan kuin ”kipeys” nyt olisi itse tarkoitus.

PS. Ranskan presidentinvaaleja odotellessa olkaamme toiveikkaita.

Aamulehti kertoo, että Jethro Rostedtin mielestä vingutaan

Iltalehden (iltalehti.fi) kautta Aamulehteen (aamulehti.fi) ”kulkeutuneena”, kun mainittiin nimi Jethro Rostedt, luin jutun, joka lupaa kovia, tarkkaan ottaen ”tylyjä”. Jethro Rostedt valittaa kuulemma huomanneensa inhottavan asian työnhakijoista. Tuo inhottava piirre on tullut Rostedtille erityisesti esille seitsemän viime vuoden aikana, mutta on kuulemma ruvennut alkamaan jo 1960-luvulla. Todellakin, jutussa lukee, että 1960-luvulla.

Rostedtin mielestä työnhaussa kaikki lähtee asenteesta, mutta sen sijaan työhakijoissa onkin ilmennyt seuraavanlainen piirre, jos oikein ymmärsin jutun tekstiosuuden sisällön:

Itkeskelevä asenne.
Ollaan poteroissa,
keskitytään muiden tekemiseen, ei omaan.
Vingutaan,
itketään,
valitetaan,
vinkuminen,
itkeminen.
(Siirry kohtaan Vingutaan pari kertaa)

Jutussa viitataan videoon, jossa luultavasti Rostedt näkemyksensä esittää. Mutta kun enhän minä lehtijuttuja lukiessani muutenkaan halua kuunnella esimerkiksi toimittajan haastatteluäänitettä tai tutkimusselostusta lukiessani halua lukea, katsoa tai kuunnella tutkijan äänite-, kuva-, data- tai tekstimateriaalia, niin en nytkään viitsinyt elävöittää kokemustani videolla, jossa ilmeisesti vinkuminen ja valittaminen olisivat tulleet esille vielä muutamaan kertaan.

Tehkää niitä lehtijuttuja, ja kertokaa niissä, miten asiat ovat. Tai jos eivät vaikka ole, niin ainakin, että miten ne jonkun mielestä ovat, tai jos eivät vaikka niinkään, niin ainakin, että miten jonkun mielestä ne jonkun mielestä ovat.

Jethro Rostedtin tv-ohjelma, jota joskus katselin jossakin missä on tv, oli todella erittäin hyvä, siis todella hyvä. Tämä vaan huomautuksena.

Ei tullut sijoitusneuvoja

Kävin kerran erään sijoituspalveluyrityksen työpaikkahaastattelussa. Tarkalleen haastattelu liittyi yrityksen järjestämään koulutusohjelmaan sijoitusneuvojiksi, tai miksi niitä missäkin firmassa nimitetäänkin, aikoville.

Olen tosin aina epäillyt sellaista sijoitusneuvontaa, jonka yksinomaisena tarkoituksena on myydä ponnekkaasti nimenomaan yrityksen omia tai määrätyn yhteistyökumppanin sijoitustuotteita ja vielä mahdollisesti perustellen sitä ikään kuin järkevimpänä tai ainakin järkevänä vaihtoehtona asiakkaalle tai antaen ainakin sellainen vaikutelma.

Sijoitustuotehan on mielestäni täysin erilainen tuote kuin vaikkapa suklaalevy. Sijoitustuotteessa ei paremmuus liity samassa määrin makuasiaan tai ostopaikkaan ja tunnelmaan kuin suklaalevyssä tai vaatteessa tai sunnilleen missä tahansa tavarassa. Sijoitustuotteessa makukysymykseen verrattavana asiana voidaan lähinnä pitää vaivattomuuden astetta, ymmärrettävyyttä ja muuta hallittavuutta asiakkaan näkökulmasta. Mutta kyllähän sijoitustuotteen perusominaisuus on aina tuottavuus, jota sitten verrataan sijoitustuotteiden kesken. Tässä ei mielestäni ole jossittelun aihetta. Sen sijaan hyvällä syyllä voidaan usein jossitella siitä, mikä sijoitustuote on tuottava, tuottavin tai tuottavampi kuin jokin toinen, tai optimaalinen kulloisellekin asiakkaalle kulloisessakin tilanteessa.

Minähän itse ”asiakkaana” lähtisin siitä, että hakisin järkevimmältä tuntuvaa sijoitustuotetta. Se taas tarkoittaisi tuoton ja riskin jonkinlaista optimointia omasta näkökulmastani. Toki tässä vaikuttaa käytännössä hyvin helposti sellainen reunaehto, että on taipumus valita esimerkiksi oman pankin tuotevalikoimasta tuote, vaikkapa osakerahasto. Siinä on oma vaivattomuutensa seurannan kannalta tavalliselle ihmiselle. Tällaista käyttäytymistä voi itselleen perustella myös sillä, että kuka niistä etukäteen voi päätellä minkä tahon tuotteet ovat tuottoisimpia. Ja se tuottoisuusjärjestyskin luultavasti vaihtelee vuodesta toiseen.

Yksityishenkilönä ja yksityiselämässäni en antaisi sijoitusneuvoja kenellekään, mutta eipä ole kukaan kysynytkään. Mutta en myöskään olisi ”kotonani” hommassa, jossa minut määrättäisiin myymään ajankohdasta ja markkinatilanteesta riippumatta tietyn tahon sijoitustuotteita, ja vieläpä tyypillisesti kaikenlaisia liitäntätuotteita, joista en ole kiinnostunut.

Alussa mainitussa työhaastattelussa kävi niin, että en päässyt minkäänlaiseen jatkoon, mikä oli luultavasti hyvä asia. Mutta mieleen jäi muun muassa, kun yritin kehua itseäni kunnianhimoiseksi. Siihen nimittäin haastattelija tuumasi että ”ai jaa”.

Turussa käynnin yllättävä sivuvaikutus

Joskus kuulemma käy niin, että kun tavoitellaan asiaa A, niin A:n ohella tai A:n sijaan saadaan B, joka voi esimerkiksi parantaa hyvinvointia huomattavasti. Tällainen sivuvaikutus oli Turussa käynnilläni. Tässä tapauksessa kyseessä on myös tuottavuusaskel ellei -loikka. Käykää siis Turussa, vaikka siellä saattaa näköjään olla välillä epämiellyttävän raaka tuuli, mutta missäpä ei.

Tuo Turussa käynnin positiivinen hyvinvointivaikutus sai tarkkaan ottaen alkunsa matkan eräällä Pendolino-junaosuudella, aivan tarkkaan ottaen ravintolavaunussa ison kahvin ja normaalikokoisen pullan äärellä. Tämän ravintolavaunun istuinmalli tuntui meikäläiselle tosi miellyttävältä istua. Selkä ja jalat saivat tukea oikealla tavalla. Tuli mieleen, että tämähän olisi loistava työasento ainakin ihan pelkän istumisen osalta. Se sai harmistuneena miettimään, miten saisi omaan työtuoliin kotona samanlaisen istumisvaikutelman.

Kotiin palattua oli pakko kokeilla, olisiko omassa työtuolissani sittenkin vielä säätövaraa niin että siitä saisi paremman. Olin kyllä mielestäni tehnyt kaikki tarvittavat ja mahdolliset säädöt tuolille, mutta kuitenkin nyt piti vielä kokeilla. Avasin ruuvia niin, että pystyi säätämään tuolin niin sanottua syvyyttä. Yllätyksekseni syvyydessä olikin säätövaraa vielä myös pienempään suuntaan, eli suuntaan jota halusin nyt kokeilla. Tämä oli siis yllätys, sillä olin tuolin hankkiessani jo tehnyt tämän säädön ihan loppuun asti, ainakin hyvin todennäköisesti. Nyt kun tein säädön jälleen, työtuoli tuntui paremmalta.

Tulin siihen päätelmään, että ajan mittaan tuolin syvyyssäätö on muuttunut istumisliikkeiden vaikutuksesta, selkänoja on siis loitontunut. Niin ainakin oletan.

Turussa käynnillä oli näin ollen huomattava sivuvaikutus.

Jos kotimainen media voittaa tämän murroksen, sitten

Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa 18.2. ”Suomalaisen median kohtalon vuodet edessä” kiinnitin huomiota moneenkin kohtaan, mutta otetaan kirjoituksen loppu:

Jos kotimainen vapaa media selviää ensi vuosikymmenen puolivälin yli, teknologisen murroksen aiheuttama medianmurros on ohittunut ja demokratian kriisi vältetty.

Otetaan tästäkin toteamuksesta vain johtopäätöksen alkuosa eli teknologisen murroksen aiheuttama median murros, ja jätetään ”demokratian kriisi” pois tällä kertaa.

Se, että ”teknologisen murroksen aiheuttama mediamurros” olisi ohitettu jossakin vaiheessa, tuntuu epäilyttävältä oletukselta. Tämähän tarkoittaisi samaa, kuin että esimerkiksi 2020-luvun puolivälin jälkeen ei ainakaan vähään aikaan olisi tulossa teknologista muutosta joka edelleen aiheuttaisi hankaluuksia medialle, nimenomaan kotimaisen median kaupalliselle kannattavuudelle. Voitaisiinko sellainen tietää? Voin toki uskoa, että tietäisimme ainakin jonkin verran etukäteen että olisi odotettavissa tietyn tyyppinen teknologinen murros, mutta en ihan usko siihen, että tiedettäisiin että ei olisi odotettavissa. Siis, että ei olisi tulossa teknologista murrosta joka aiheuttaisi hankaluuksia medialle. Vielä vähemmän voitaisiin tietää, ettei olisi odotettavissa muutakaan murrosta joka aiheuttaisi hankaluuksia medialle.

Juuri tämänhetkinen ja tietynlainen teknologinen murros, mikä se siten onkin, saattaa olla ohitettu jossakin vaiheessa, ja median selviäminen sen aiheuttamista ongelmista olisi tietenkin erävoitto. Mutta siihenkö ottelu sitten päättyisi väliaikaisesti tai lopullisesti, siihen en aivan usko, vaikka en osaa edes kuvitella mitä on tulossa tai milloin on tulossa.

Käytännössä veikkaan, että kotimaisen kaupallisen median kanssa käy niin että artikkelisisältö on tulevina vuosina yhä enemmän tavanomaisen toimituksellisen sisällön näköistä mainostajan maksamaa sisältöä niin että maksetun artikkelin edessä lukee ”MAINOS” tai ”ILMOITUS”. Tämä sisältö on sitten joko mainostajan itsensä luomaa tai toimittajien kanssa yhdessä luotua, ja tätä on siis mainosten näköisten mainosten lisäksi. Samalla veikkaan, että raha tulee lähes kokonaan tai kokonaan mainoksista ja näistä maksetuista artikkeleista, ja käyttäjien tilaus- ja muut maksut supistuvat hyvin pieniksi.

Minulla ei ole asiantuntemusta, ainoastaan luulen.

Voimakas kaupparakentaminen keskustan ulkopuolelle – lyhyt kommenttini

Kun Keskisuomalaisessa on juttu ”Kauppakeskusyhtiöltä tiukkaa kritiikkiä: Jyväskylä pilaa keskustansa”, niin olen samaa mieltä, kuin jutun alkutekstin mukaan on Cityconin talous- ja varatoimitusjohtaja, joka arvostelee kaupungin keskustan ulkopuolista kaupparakentamista liian voimakkaaksi.

Tämä Keskisuomalaisen juttu on vain tilaajille, joten enempää en pysty nyt sen perusteella ottamaan kantaa, mutta pääasia on, että joku muukin joskus on tuota mieltä.

Esimerkiksi Amazon Go – mielenkiintoinen malli laajemminkin

Bloggasin vuonna 2013 elintarvikemyymälästä ilman henkilökuntaa, että sellainen olisi mielenkiintoinen. Jälkeenpäin on minulle selvinnyt, ja on asiasta jo sitä aikaisemminkin uutisoitu, että Amazon on vuodesta 2012 alkaen kehitellyt myymälää ilman kassoja. Nyt sillä on ainakin yksi myymälä testikäytössä.

Paljon julkisuutta pienestä mittakaavastaan huolimatta on saanut myös ruotsalaisen miehen kehittelemä haja-asutusalueen myymälä ilman työntekijää. Myymälässä olisi myynnissä esimerkiksi maitotuotteita ja kuivatavaraa. Tässä vaiheessa ensimmäisen myymälän kohdalla kävi kuitenkin niin, että kehittelijä joutui sulkemaan sen. Idea herätti niin suurta kiinnostusta, että miehen aika meni muiden neuvomiseen ja asiasta kertomiseen, eikä myymälän pyörittämiselle jäänyt aikaa. Lehtijuttujen mukaan ideaa kuitenkin edelleen kehitetään toiveikkaasti, ja sitä levitetään myös muille paikkakunnille.

Amazonin Amazon Go -myymälän toiminta ilman kassoja perustuu pitkälle vietyyn tunnistus- ja muuhun teknologiaan. Ostokset päivittyvät ja maksut hoituvat ilmeisesti hyvin sujuvasti, kun taas ruotsalaisen miehen myymäläidea luonnollisestikin on hyvin erityyppinen. Siinä ostokset laskutetaan jälkeenpäin, ja muutenkin siinä asiakkaalta edellytetään enemmän toimenpiteitä. Lisäksi luottamus on oletettavasti hyvin olennainen edellytys idean onnistumiselle. Mutta mies mainitsee lehtijutussa, että varastamisongelmaa ei ole esiintynyt varsinkaan kun asiakkaat tietävät että heitä valvotaan.

En ole lukenut mitään tietoa Amazon Go -mallin kehityskustannuksista, mutta luulisin, että kyse on sadoista miljoonista dollareista tai jopa miljardista ylöspäin. Näin ollen ruotsalaisen yksityishenkilön ideoimaa myymälää ei pidä edes verrata siihen, vaan voi ainoastaan todeta, että tällaisia ideoita on liikkeellä hyvin erilaisissa mittakaavoissa, mikä on hyvä asia. Tosin onhan näitä miehittämättömiä myymälöitä ollut ilmeisesti jo joillakin muillakin aloilla muutaman vuoden ainakin yksittäisinä siellä täällä.

Miehittämättömän myymälän lisäksi yhtä kiinnostavaa on nähdä tulevaisuudessa, miten muilla aloilla sama idea otetaan käyttöön. Kyllähän sitä toteutetaan jo nyt, mutta tärkeää on nimenomaan se, että asiakaskokemus on hyvä ja että asiakkaalla ei tarvitse olla mitään erityistaitoja eikä hänen tarvitse olla kyseisen palvelun tottunut suurkäyttäjä. Jos pitää näppäillä tunnuksia ja salasanoja joka kerta tai jos pitää säätää kaikenlaista, se ei ole käyttäjäystävällisyyttä.

Maahanmuutto aiheena – olin väärässä

Monta vuotta sitten, kun mietin erään kirjoitelman aihetta, minulle ehdotettiin aiheeksi maahanmuuttoa. Ehdottaja itse oli tekemässä kirjallista työtä aiheesta. Näköpiirissäni oli kuitenkin jo jonkinlainen aihealue, josta olin kiinnostunut, ja tuskin olin muutenkaan aidosti kiinnostunut maahanmuutto-aiheesta. Aihe tosin tuntui olevan jo tuolloin hyvin suosittu, ikään kuin muodissa. Näkökulmat aiheeseen olivat ja ovat edelleenkin esimerkiksi sosiaalipolitiikan, sosiaalityön, kotoutumisen, työllisyyden, koulutuksen ja myös erilaisten vähemmistöjen näkökulmia, olettaakseni.

Sitten kun olin tekemässä tuota mainittua kirjoitelmaani, jälleen tuli esille maahanmuutto-aihe. Eräs henkilö kertoi mielipiteenään, että maahanmuutto olisi erittäin hyvä aihe, joka on nyt pinnalla. Minä sen sijaan pidin aihetta omissa ajatuksissani tuolloin, siitä on jo monta vuotta, loppuun kulutettuna ja buuminsa ohittaneena.

Nykyään maahanmuutto on yhä keskeisempi aihe kaikilla elämänalueilla, eli siitä kirjoitetaan yhä enemmän ja sen parissa tehdään työtä aina vain enemmän alalla kuin alalla ja lukuisissa projekteissa. Itse en ole tekemisissä maahanmuuttoasian kanssa, joten käsitykseni aiheen korostuneesta esillä olosta perustuu vaikutelmaan.

Kun siis omaa aihettani miettiessäni minulle annettiin vinkkinä maahanmuutto-aihe, en luultavasti edes tiennyt sellaisesta ilmiöstä kuin maahanmuuttokritiikki. Ainakaan minulla ei ollut siitä erityistä käsitystä. Eikä sitä käsitystä ollut sen kummemmin siinäkään vaiheessa, kun tosiaan vähän myöhemmin toisen kerran ”mainostettiin” maahanmuutto-aihetta. Eikä näillä aihetta suositelleillakaan ollut varmaankaan mielessään mikään maahanmuuttokriittisyys vähääkään. Tämä vain tarkennuksena mainittakoon.

Olin siis väärässä siinä, että maahanmuutto aiheena olisi jo ajat sitten hiipunut. Kävi juuri päinvastoin, kaikista näkökulmista katsottuna.

Vaalitulospahoinvointi

Yhdysvaltain presidentinvaalit ja niiden tulos ovat herättäneet tunteita myös Suomessa. Moni Trumpia inhoava tai muusta syystä Clintonin voittoa kiihkeästi toivonut ja voitosta varma on pettynyt. Pettyneillä on nyt huonot fiilikset, melkein kuin joillakuilla amerikkalaisilla Clintonin kannattajilla. (En, muuten, syyllisty sanomaan, että kaikilla 60 miljoonalla Clintonia äänestäneillä olisi niin huonot fiilikset, että he osoittaisivat mieltään Trumpia vastaan, ihan kuin mielensä osoittaminen muka jotakin auttaisi, koska en tunne tuota porukkaa joka edustaa lähes puolta amerikkalaisesta aikuisväestöstä tavallaan, kuten puolestaan ehkä jotkut toimittajat tuntevat omasta mielestään 60 miljoonaa Trumpin kannattajaa ja tietävät näiden olevan vaarallisia. Melkoinen saavutus tuntemisessa, varsinkin kun se on kai saavutettu vaalipäivän aikana katukuvasilmäyksen perusteella jos silläkään.)

Trumpin voitosta järkyttyneiden fiilikset ovat siis huonot, kun järkytyksen lisämausteena on mahdollinen vaaliseurannasta johtuva univelka ja tästä kaikesta johtuva väliaikainen työkyvyttömyys. Moni onkin saattanut pyrkiä saamaan loppuviikoksi sairauslomaa alakulon takia, ja on ehkä joutunut myöntämään terveydenhuoltohenkilölle, mistä alakulo ja sairausloman haluaminen johtuvat. On siis joutunut kertomaan, että Trumpin voitto otti liian koville. Ongelma vaan on, että ensinnäkin saattaa olla vaikea saada sairauslomaa vaalituloksen perusteella, en ole itse tosin kokeillut, mutta vaikka saisi, niin virallinen syy sairaslomatodistuksessa on ehkä jokin muu kuin Yhdysvaltain presidentinvaalien ”väärä” tulos, joka kaiken lisäksi ei mene ihan heti ohikaan.

Tulevaisuus on vaikka mitä

Tulevaisuudessa kuulemma kodinkoneita ohjataan etänä ja palvelut tuodaan kotiovelle.

Otetaan ensiksi tuo kodinkoneiden etäohjaus. On tietysti makuasia, mistä kukin pitää, mutta olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, että kaikki pesukoneeni ovat olleet viime vuosikymmeninä itseohjautuvia käynnistyksen jälkeen, ilman tarvetta kenenkään etäohjaukseen. Tässä suhteessa jopa alan olla huolissani liiasta nokkeluudesta, siitä että pesukone on muka ymmärtävinään ja säätävinään vaikka mitä. Entäs sitten kun sen mielestä kaikki tasapainot ja muut olosuhteet eivät olekaan sataprosenttisen ihanteellisesti kohdallaan tai jos tuo hienosäätöälykkyys jossakin vaiheessa vioittuu? Siinä sitten yritetään arvailla, kannattaisiko korjauttaa ja miten vai yrittää ostaa uusi suurella vaivalla ja mistä.

Jääkaappi, muuten, on hieno esimerkki vaivattomasta esineestä, kunhan se vain kestää.

Palvelut tuodaan kotiovelle. Mietin, mitä tämä tarkoittaa, enkä äkkiä keksinyt muuta kuin että hammaslääkäri tulee porraskäytävään. En mielelläni olisi siinä ohikulkijoiden ihmeteltävänä.

Eräs verkkokauppa, eräs kokemus

Aiemmin verkkokauppakokemuksista kertoessani mainitsin, että on myös hyviä verkkokauppoja, joissa käyttäjää opastetaan ja joissa on selvät painikkeet tarvittaville toiminnoille. Käytin väärää sanaa, tämähän on vasta verkkokaupan käyttöliittymä, verkkokauppasivusto. Verkkokauppa on paljon muuta, samoin kuin tavanomainen kauppa tai myymälä on paljon muuta kuin keskustelu myyjän kanssa että haluan ostaa sitä ja tätä, ja muuta kuin pelkkä tavaroiden esillepano. Verkkokaupassakin on olennaista hyvän käyttöliittymän ja esillepanon lisäksi se, että tavara toimitetaan niin kuin on sovittu ja luvattu. Lisäksi tärkeää on, että jos ilmenee epäselvyyksiä ja poikkeamia, niistä voidaan keskustella verkkokaupan kanssa sujuvasti ja luottamusta herättävällä tavalla.

Tein jokin aika sitten pienehkön ostoksen eräästä erikoisalan verkkokaupasta. Kyseinen verkkokauppa lupasi sivullaan, että tuote voidaan lähettää 0 - 1 päivän kuluessa. Tarkoittaa siis työpäiviä. Tilauksen teko oli sujuvaa. Tein tilauksen perjantaina vähän ennen kello 16:ta, noin 15.40 muistaakseni. Tällöin oletin, että tuote lähtisi maanantaina, minkä sitten myös verkkokaupan edustaja aivan itse mainitsi ottaessaan yhteyttä.

Kun luvattua Postin seurantakoodia ei tullut sähköpostiini vielä tiistaiaamunakaan, aloin kiinnostua. Tiedustelin tilauksen tilannetta. Kun tiedusteluun ei vastattu, kiinnostukseni kasvoi. Lopulta viidennen tiedustelun jälkeen verkkokaupan edustaja soitti. Kertoi, että oli oltu asiakaskäynnillä, tai joka tapauksessa työasioissa liikkeellä, ja että varasto kyllä näkee viestit mutta että heillä ei ole lupaa vastata niihin. Selvisi myös, että tuotetta tulisi heille todennäköisesti seuraavana maanantaina.

Olin suunnitellut, että jos tuote olisi tullut suunnilleen ajallaan, olisin pystynyt olemaan hyvin paikalla sitä vastaanottamassa. Olin nimittäin tilannut toimituksen kotiovelle. Mutta kun toimitus nyt viivästyi, jouduttiin tekemään sellainen säätö, että tämä verkkokauppa soittaisi kun tavara olisi heillä lähtövalmiina. Ja jos olisin tällöin kaukana kotipaikkakunnalta, sopisimme toimituspäivän niin, että ehtisin paikalle tavaraa vastaanottamaan. Näin asiasta sovittiin sujuvasti.

Tuote oli verkkokaupalla lähtövalmiina lopulta silloin maanantaina, kuten he arvioivatkin. He ilmoittivat asiasta, ja sovimme, että voivat lähettää saman tien, olisin tiistaiaamusta viimeistään paikalla vastaanottamassa. Tämä loppu toimikin sitten hyvin.

Tässä tapauksessa tavaran lähtö siis viivästyi viikolla luvatusta. Luotin siihen, että tavara olisi lähtenyt suurin piirtein luvatussa ajassa, ja varauduin sen mukaan. Siinä mielessä oli hankala juttu, että tiedonkulku ei meinannut toimia kun tuote ei lähtenytkään ajallaan.

Pesukone, päivää taas

Kerroin viime bloggauksessani pyykinpesukoneen ostoyritysten ja ostoaikeiden kummallisuuksista. Bloggauksen jälkeen, tiedusteltuani ja kummasteltuani pesukoneen saatavuutta, sain tietoja, joiden perusteella asia näyttää entistäkin oudommalta, uskomattomalta asiakkaan näkökulmasta.

Sain tietooni viikon, jolloin kyseistä pesukonetta olisi tulossa Suomeen. Myymälältä en ollut siihen mennessä saanut tällaista tietoa vaan lähinnä epämääräistä odottelua. Viimeinen ehkä-arvio yhtenä keskiviikkona soittaessani oli, että ehkä seuraavan viikon tiistaina. Soitin sitten tuon viikon keskiviikkona, että mikä on tilanne. Kerrottiin, että valitettavasti ei ole tullut tai että ei ollut tietoa milloin tulisi, jompikumpi. Joka tapauksessa tietoa tuloaikataulusta ei ikään kuin ollut, kun sellaista tietoa myymälästä ei ilmoitettu. Jäin siis epämääräisesti odottamaan. Nyt tuostakin on jo kohta puolitoista viikkoa.

Mutta tosiaan eilen aamulla sain alussa mainitun tiedon taholta, joka tietää, jos joku. Se tieto sai näyttämään tilanteen aivan käsittämättömältä, tai tämän odotteluprosessin ihan käsittämättömältä. Konetta olisi tulossa niin myöhään, että jo kestäneen odottelun jälkeen en voi sitä enää odottaa. Sen sijaan myymälältä en ollut saanut mitään näin valaisevaa tietoa ja samalla näin ”realistista” tietoa pesukoneen saapumisesta edes johonkin. Asiallinen viesti oli muutenkin hyvä.

Saamani selvennyksen jälkeen ihmetytti, mihin tai kehen tiedonkulku pesukoneen konkreettisesta saatavuudesta on katkennut, kun en ollut saanut mitään vastaavanlaista tietoa myymälältä. Siellähän on ammatti-ihmiset asioita selvittelemässä. Näihin asti oletin myönteisesti, että myymälä tietenkin pitää minut ajan tasalla kaikesta tarvittavasta tiedosta mikä heillä on. Tosin mielessä on käynyt myös mahdollisuus, että tiedonkulku on voinut katketa missä tahansa muuallakin kuin myymälässä. Selvennyksen saatuani ihmetytti vain uskomattomasti koko tilanne, miten asiat voivat näyttää näin erilaisilta, riippuen mistä päin sitä tietoa tulee.

Kävi siis selväksi, että tämä kone pitää unohtaa, koska parhaimmillaankin sen saaminen venyisi todella pitkäksi. Jälleen kovan vaivannäön saattelemana lähetin tänään asioista viestin myymälälle. Sain vastauksen ja pahoittelut muun muassa siitä että minulle ei ollut päivitetty saatavuustietoja. Ilmoitettiin myös, että varaukseni poistetaan kuten oli tarkoituskin.

En keksi mitä laatusanaa (adjektiivi) käyttäisin, mutta olkoon vaikka tylsästi ”huomion kiinnittävä”. Myymälän vastausviestissä mainittiin nopeampi arvio pesukoneen saatavuudesta, kuin mikä oli minun tuolta toiselta taholta saama arvio. Ero oli mielestäni tässä vaiheessa olennainen eikä suinkaan pyöristysero. Mainitsin, että eroa on, kun lopuksi vastasin myymälätahon viestiin.

Oletin, että viimekertaisen pesukonebloggauksen jälkeen asiaan ei olisi tullut uusia olennaisia käänteitä tässä vaiheessa ja että olisin siirtynyt hiukan toiseen aiheeseen, mutta näin tässä nyt kävi.

Onneksi en joutunut tilanteeseen, että olisin ostanut koneen verkkokaupasta ja sitten yllättäin sen saamisessa olisikin vaikeuksia tai viivettä luvattuun aikatauluun nähden ja mahdollisesti tiedonkulun jähmeyttä. Tällaiseen tilanteeseen jouduin erään pienen verkkokauppaostoksen yhteydessä hiljattain. Viikon viivästys siinä tapahtui. Erään erikoisalan verkkokaupan ilmoittama lähtö oli 0-1 päivää, siis työpäivää. Aiheesta ehkä bloggailen myöhemmin.

Pesukoneesta, päivää

Tuli tarve ostaa pyykinpesukone. Jo pelkästään oikeanlaisen pesukoneen löytäminen verkkokauppojen tarjonnasta oli vaikeaa, sillä vallitsevissa olosuhteissa piti ottaa huomioon muutama seikka. Kuitenkin varsinainen ongelma alkoi vasta tämän, tietokoneen ruudulla tapahtuneen esivalinnan jälkeen.

Verkkovalinnalla löytyi eräs sopiva malli. Kävin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi katsomassa kahdessa kodinkone-elektroniikkamyymälässä, mitä niissä olisi tarjolla mahdollisesti verkon lisäksi. Kävin myös erään suuren kaupan suurmyymälän kodinkoneosastolla katsomassa lähinnä juuri sitä pesukonetta, jonka olin katsonut sopivimmaksi verkkokauppatarkastelun perusteella. Käytyäni näissä oikeissa myymälöissä mietin vielä hetken, kunnes seuraavana päivänä menin ostamaan kyseistä pyykinpesukonetta tuohon suurmyymälään. Sitten alkoikin vaihe.

Selvisi, että esittelykappaleen lisäksi myymälässä ei ollut varastossa haluamaani pesukonetta. Olin ajattelematon, kun en huomannut tuollaista asiaa varmistaa jo etukäteen ennen kuin menisin paikalle ostoaikeissa. Sinänsä tämä turha käynti on merkityksetön suuressa kokonaisuudessa. Haluamani pyykinpesukoneen saamisaikataulustakaan ei ollut selvyyttä. Tässä vaiheessa pidin asiaa kuitenkin sen verran kiireellisenä, että kerroin ostavani koneen saman suuren kaupan verkkokaupasta, vaikka mielelläni olisin sen tästä myymälästä ostanut. Tuolta verkkokaupasta olin sen alun perin löytänytkin, joten tiesin toimitusajan.

Menin mainittuun verkkokauppaan ja valitsin ostoskoriini tuon sopivan pesukoneen asennuksineen ja vanhan pois vienteineen. Samalla toimitusaika tarkentui vieläkin lyhyemmäksi, hyvin nopeaksi siis. Tarkistin joka vaiheessa huolellisesti, että ostoskorissa on koko ajan oikea määrä ja hinta eli yksi oikean merkkinen pesukone lisäpalveluineen ja oikea hinta. Lopulta ostosprosessi kaatui erääseen ”virheilmoitukseen”.

Aloitin alusta. Tällä toisella kerralla ostosprosessi kaatui erääseen toiseen ”virheilmoitukseen”. Aloitin kolmannen kerran alusta. Tarkistin jälleen, että määrä ja hinta ovat oikein. Menin ”kassalle”. Ja vielä tarkistin määrän ja hinnan.

Nyt kassalle mentäessä määrä olikin kolme pesukonetta valituilla lisäpalveluilla, ja myös hinta oli kolminkertainen. Lopetin. En siis sentään ehtinyt onneksi maksaa.

Tarkistin varmaankin joka yrityksen välissä ja tietysti jälkeenpäin, ettei vaan ollut mennyt maksua jostakin syystä näistä katkenneista ostoyrityksistä eikä ollut tullut tilausvahvistusta sähköpostiin. Päätin kokemukseni jälkeen, että en kokeile kyseistä verkkokauppaa enää.

Epäonnisten ostoyritysten jälkeen lähetin kuvauksen tapahtuneesta tämän verkkokaupan asiakaspalveluun. Halusin erityisesti varmistaa, ettei myöskään heillä näy tilausta eikä veloitusta. Mainitsin asian selvittelyn kiireellisyydestä, mutta kuten arvelinkin, se mainittu tyypillinen kaksi päiväähän siinä meni vastauksen saamisessa. En pitkitä tarinaa heidän vastauksen kuvailulla, vaan kerron seuraavasta vaiheesta.

Saamani vastauksen ja selvityksen huojentamana aloitin alusta, eli soitin myymälään josta ensiksi olin tätä pesukonetta ostamassa mutta jossa saatavuusaika aikaisemmalla yrittämällä osoittautui epämääräiseksi, kuten mainitsin. Myymälä on siis samaa ketjua äskeisen verkkokaupan kanssa. Sanotaan nyt vain lyhyesti tähän, että myymälästä lupasivat soittaa kun haluamani pyykinpesukone tulee, mahdollisesti heidän arvioimassaan ajassa. Vaikka luotinkin että he kyllä soittavat, niin soitin itse tuon arvioajan jälkeen, että mikähän on tilanne. Tilanne tuntui olevan avoimesti odottava, ja tässähän tätä odotusta on sitten riittänyt.

Myymälää en voi mielestäni mitenkään moittia, näiden tietojen perusteella, vaan ymmärtääkseni saatavuusongelmat johtuvat jostakin myymälää edeltävästä osasta jakeluketjua, tuoteportaasta.

Kun tuolla aiemmin kerroin verkkokauppakokemuksestani ja että en enää käytä kyseistä verkkokauppaa, niin edelleen on sujuvia verkkokauppoja. Niissä opastetaan käyttäjää eri vaiheissa selkeästi, ja niissä on selkeät painikkeet näkyvissä takaisin paluuta ja muuta tarvittavaa toimintaa varten. Käytin jokin aika sitten erästä erikoisalan verkkokauppaa, joka toimi mukavasti ja selkeästi, eikä hidastellut eikä vaihdellut näkymäänsä yllättäin. Sen ostoksen yhteydessä, itse aisassa jälkeen mutta ennen tavaran lähtemistä, rupesi vaivaamaan kuitenkin eräs toinen seikka. Se liittyy kommunikaatioon. Samanlaista ongelmaa esiintyy myös muilla aloilla. Yksinkertainen mutta tärkeä asia ei meinaa onnistua. Kerron aiheesta ehkä myöhemmin.

Väite: tulisi villin lännen meininkiä ja taksipulaa

On peloteltu, että tulee ”villi länsi” ja että toisaalta maaseudulle ei juurikaan jää takseja, jos toteutetaan näitä paljon puhuttuja taksiuudistuksia. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että siellä olisi jo odottamassa vakiintuneita liikenneyrityksiä, pieniä ja suuria, mahdollista uudistusta. Mitä pelättävää on esimerkiksi tällaisissa jo ihmisille tutuissa toimijoissa?

Taksiuudistus ja ”lapsi ja pesuvesi”

Kumpihan se on ”lapsen pois heittämistä pesuveden mukana"? Sekö, että luovutaan muun muassa taksitoiminnan joustavoittamisesta joidenkin väittämän harmaan talouden lisääntymisen uhan vuoksi, vai se, että luovutaan nykyisestä jäykästä systeemistä?

Kysymys ja ihmettely heräsivät Uuden Suomen jutusta, josta käy ilmi Autoliikenteen työnantajaliiton kanta taksiuudistukseen. Siinä esiintyy muun muassa tuo sitaatti ”lapsen menemisestä pesuveden mukana”. Juttu tässä.

Taksi tarvitsee uudistusta

Juna, linja-auto ja taksi ovat olleet viime aikojen piristäviä markkinapuheenaiheita. Ovat myös tästä eteenpäin melko pysyvästi, aihekokonaisuushan on oikein kiinnostava.

Junamatkojen hinnoittelu näyttää nyt hyvältä, vaikka en ole vielä päässyt erityisemmin nauttimaan muutoksesta. Linja-automatkojen suhteen saa sitten nähdä, millä tavalla hinnoittelu kehittyy kokonaisuudessaan. Omat kokemukseni toistaiseksi ovat hajanaisia. Taksi puolestaan onkin aivan oma matkustusmuotonsa, nimittäin siitä olen pitänyt omakohtaisen kokemukseni lähes olemattomana vuosikaudet. Onneksi ei ole ilmennyt pakottavia tilanteita.

Hinnat näyttävät laskevan vain vapaamman markkinakilpailun ja sen uhan vaikutuksesta. Tosin hinnat todella sitten myös laskevat, kun kilpailua tulee. Toki hinnan lisäksi joka alalla pitäisi olla myös muita kilpailukeinoja, eikä tällöin hintatason tarvitse olla yhtenäinen tietenkään. On hyvä, että erilaisille kuluttajille on erilaisia palveluita ja siten myös erihintaisia palveluita. Itseäni kiinnostaakin nimenomaan hintojen kohtuullisiksi muuttuminen.

Kun alalle ollaan lisäämässä kilpailua tai kun siitä keskustellaan, alan sisältä, erityisesti ammattiryhmien ja etujärjestöjen piiristä nousee ärhäkin vastustava asenne. Vastustus on kova, ja uhkia ja vaaroja nähdään paljon. Muissa maissa huonoja kokemuksia, on tyypillinen vastakommentti. Ei anna kyseisen alan keskustelutyylistä uskottavaa kuvaa se, että kun muutoksia pyritään saamaan aikaan yhteiskunnan eduksi, niin usein se vastustavin ja kovin ääni nousee alan ammattiryhmien ja etujärjestöjen keskuudesta. Yllätyshän se ei ole, mutta kyseisen asenteen mukaan ei pidä lähteä, vaan uudistuksia pitää viedä läpi.

Käyttäjäpuoli on sen sijaan maltillisempi ja sopeutuvampi tai suorastaan muutosta haluava, kuten esimerkiksi juna- ja linja-autoliikenteessä. Myös taksin osalta näin olettaisi olevan, ja olisi syytä todella olla. Tosin taksiliikenne tuntuu eroavan muista liikennemuodoista niin, että kilpailun lisääntymisen vaikutusten pelkääjiä on valitettavan paljon myös alan ulkopuolella.

Myös taksiliikenteen kilpailun lisäämisessä pitäisi edetä määrätietoisesti.