Tukkuri

Edellisessä bloggauksessani kirjoitin tietokoneen toimituksesta. Ostin koneen Gigantin verkkokaupasta. Oletin, että se tulee kotiinkuljetuksella erään palveluntuottajan toimittamana, kuten tilauksessa on. Myöhemmin selvisi, että tämä palveluntuottaja ei ollut osallisena tässä toimituksessa, vaan koneen lähettänyt tukkuri on käyttänyt eri toimitustapaa. Olin jo ihmetellytkin, miksi lähetyksen saapumisesta tuli Postin noutoilmoitus. Siitähän tämä selvittely sai alkunsa.

Kun siis selvisi, että koneen lähettäjä on ollut tukkuri, niin nyt jälkeenpäin minulle selvisi eräästä tilaukseen liittyvästä sähköpostista, mistä tukkurista on kysymys.

Gigantti / Matkahuolto – toimitus meni pieleen

Tilasin Gigantista tietokoneen, toimitustavaksi Matkahuolto, kotiinkuljetus. Ja tilaukseen liittyvissä tiedoissa lukee, että Matkahuolto ottaa yhteyttä toimitusajankohdan sopimiseksi. Minulle tuli tänään ilmoitus asiamiespostista, että lähetys olisi noudettavissa sieltä. Soitin Gigantin asiakaspalveluun kyseisestä toimitusvirheestä. Selvisi, että nykyään Matkahuolto ei soita etukäteen, vaikka siis näin oli luvattu. Matkahuolto on vaan käynyt ovella. Tosin ei ainakaan tänään ole käynyt, vai eikö osaa soittaa ovikelloa.

Joka tapauksessa on tapahtunut siis virhe. Olen maksanut toimituskulut kotiinkuljetuksesta, ettei tarvitse hakea kahdeksan kilometrin päästä asiamiespostista konetta. Ei ole siis toimittu niin, kuin on luvattu. Jos sitten Matkahuolto on juuri muuttanut ehtojaan, niin vastuu on sillä joka lupaa että Matkahuolto ottaa yhteyttä toimitusajankohdan sopimiseksi.

Asiakaspalvelu ehdotti, että noutaisin lähetyksen asiamiespostilta. En luvannut noutaa, koska on sovittu kotiinkuljetus ja että Matkahuolto ottaa yhteyttä ennen perille toimitusta. Nyt jumiudutaan mökkiin odottamaan, että Matkahuolto ehkä jonain päivänä toimittaa lähetyksen minulle. Edelleenkään Matkahuolto ei kuulemma ota yhteyttä etukäteen.

Jatketaan samaa rataa vaan

Siitä, että veturimiehet aloittavat mielenilmauksen, tuli mieleen muun muassa seuraavaa:

Minulle kyllä sopii, että lopetetaan junalla matkustaminen tästä päivästä lähtien toistaiseksi. Kuitenkaan VR:ää tai esimerkiksi ministerin liikenneuudistuspyrkimyksiä tai -toimia vastaan minulla ei ole mitään. Kaikkein vähiten voi olla sitä vastaan, että uudistusajatuksia otetaan ääneen esille.

Voisiko vaihteeksi kokeilla keskustelua seisautusten sijaan? Tuntuisi fiksulta, jos voisi vaikka aina.

Jos vuokralla asuminen lisääntyisi

Kerrostaloasuntoja rakennetaan nyt kuulemma niin paljon, että asiantuntijan mukaan jossakin vaiheessa vauhdin täytyy hidastua (Kauppalehti).

Ei se mitään, rakennetaan vaan, sillä kyllä markkinat toimivat, nehän toimivat aina, eikö niin? Vain näkökulma vaihtelee.

On turhaa varoitella rakentamishuumasta. Kyseessä ei ole ongelma vaan mahdollisuus. Tuossa samassa jutussahan kerrotaan, että kerrostaloissa on paljon rahasto- ja sijoittajarakentamista. Yli puolet uusista kerrostaloasunnoista menee vuokralle. Hyvä niin.

Kyllähän sen on havainnut, että asuntoja todella rakennetaan niin suuremmilla kuin vähän pienemmilläkin paikkakunnilla. Mutta jos nykyinen rakentamistahti johtaa edes vähäiseltä osaltaan vuokralla asumisen ja vuokratarjonnan lisääntymiseen, ihmisten olisi paljon helpompi muuttaa esimerkiksi työn perässä suuntaan jos toiseenkin.

Työvoiman liikkuvuudestahan on taas viime aikoina puhuttu lämpimikseen, kun on ilmennyt vaihteeksi suuri ja äkkinäinen työvoimatarve laivan- ja autonrakentamisessa. No, olin lukevinani jostakin lehdestä, että ainakaan toiseen noista ei ole ollut ongelmia rekrytoinnissa. Noin muutenkin luulen, siis luulen, että rekrytointikarsinta on kova ja että erittäin moni tosissaan pyrkivä ja kokenut ei pääse, jotenkin on tällainen aavistus.

Pahaa pelkään, vaikken pelkääkään, että työvoiman liikkuvuudesta paljon puhuvat eivät ihan tosissaan etsi tehokkaita ja periaatteellisia ratkaisuja ongelmaan. Jos esimerkiksi asumiskulttuurissa vallitseva käytäntö pysyy aina vaan sellaisena, että asuntoon mennään olemaan ikuisesti, asumisjärjestelyjä on vaikea muuttaa. Mutta jos asutaan vuokralla, ainakin yhden henkilön on paljon helpompi muuttaa muualle. Myös pariskunnan tapauksessa vuokralla asuminen mahdollistaa paremmin erilaiset muuttuvat asumisjärjestelyt niin, ettei olla sidottuja liian korkeisiin kokonaisasumiskustannuksiin.

Jos on syntymässä hyväkuntoisten kerrostaloasuntojen hinnaltaan kohtuullistuvat vuokramarkkinat, niin sittenhän vuokralla asumisesta tulee yleistyvä vaihtoehto. Vielä parempi olisi, että siitä tulisi vallitseva asumismuoto. Ja jotta homma toimii, ihmisten pitää jo asumaan asettuessaan valmistautua muuttoon, ja varustaa asunto sen mukaan eli pelkistetysti, eikö kuulostaisikin tyylikkäältä, pelkistetysti, pohjoismaista, suomalaista?

Tietysti vuokra-asumista pitäisi tästä vielä tuotteistaa ja jalostaa eteenpäin. No, onhan tätä ollut jo pitkän aikaa kaupallisesti eripituista asumistarjontaa, mutta käytännöstä pitää tehdä vallitseva ja sille pitää luoda laajat markkinat. Ennemmin tai myöhemmin tähän suuntaan joka tapauksessa mennään myös asumisessa.

Toivottavasti rakentaminen siis jatkuu vähintään nykyisellä vauhdilla. Eikä vuokratyyppisen asumisen pidä rajoittua kerrostaloasumiseen, vaan yhtä lailla sen kannattaa yleistyä myös pientaloasumisessa.

Tietysti on niitä, jotka työllistyvät hyvin siellä missä ovat, eikä heillä ole tarvetta edes muuttamisen harkitsemiseen ainakaan työn takia. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä yleislinjaa, että asumista kannattaa muuttaa huomattavasti joustavammaksi.

Helsingin Sanomat kertoo Australian lehtien vaikeuksista

Helsingin Sanomat kertoo tuoreella tavalla, hyvä niin, tuulahduksena maailmalta, miten Suom Australiassa lehdet ovat vaikeuksissa, kun ensin tulivat yleisöä rohmuamaan ja kahmimaan ja sama toisin päin Google ja Facebook ja sitten muutama muu kansainvälinen tiedotusväline. Jälkimmäisten joukossa huomasin järkytyksekseni ja pöyristyksekseni myös Guardianin, siis Guardianin. Miten Guardiankin on lähtenyt rohmuamaan ja kahmimaan lukijoita ja käyttämään Australiaa kokeilualustanaan englanninkielisten lukijoiden rohmuamiseksi ja kahmimiseksi kansallisilta, mielenkiintoinen sana muuten tuo kansallinen näinä aikoina, riippumatto… mikä se sana nyt olikaan ja mikä sen asiallinen merkitys, tiedotusvälineiltä.

No, en tietenkään pöyristy tai järkyty enkä edes teeskentele sellaista sen johdosta, että jopa Guardian ja BBC pyrkivät valtaamaan markkinoita, mutta erityisesti niiden kohdalla se on mielenkiintoinen asia. Niistä ei tule ensimmäisenä mieleen aggressiivinen markkinoidenlaajennuspolitiikka.

Guardianhan pyytää verkkosivullaan (https://www.theguardian.com/international) lukijalta tukea hyvin nöyrästi. Se kertoo lukijalle, että toisin kuin monet muut he eivät ole pystyttäneet maksumuuria koska haluavat journalisminsa olevan mahdollisimman saavutettavaa kaikille. Lopuksi he pyytävät, että lukija tukisi lehteä 4,99 eurolla kuukaudessa. Pystyisikö suomalainen media tähän? Ehkä se nähtäisiin Suomessa riskialttiina hyppynä. Vaatisi ainakin asenne- ja näkökulmamuutosta medialta ottaa tuollainen lähestymistapa. Pelättäisiin luultavasti, että lukijat sen jälkeen pitäisivät vakiintunutta ja voimakasta lehteä onnettomana, arvostus vähenisi. Vai eikö sittenkään? Niin näyttää vaan Guardiankin olevan uhka mediajättien tapaan kansallisille tiedotusvälineille, nöyränäkin. Toki Guardian on laaja konserni käsittääkseni, kuten esimerkiksi Sanoma, joten voihan heillä olla monenlaista ansaintapolitiikkaa kansainvälisillä markkinoilla. Mutta silti, olisiko lehdelle sittenkään riskialtista ottaa äärimmäisen nöyrä lähestymistapa lukijaan ainakin yhtenä ansaintakeinona?

Mutta en noin muuten nosta Guardianiakaan muita korkeammalle, en todella. Pikemminkin tuo nöyrä pyyntö lukijalta on vain myönteinen yksittäinen ele.

Työnhaku on kasvava ”ala”

Ennen työnhaku oli väline mahdollisen työpaikan löytymiseen, mutta jo pitkään se on ollut työnhakua työnhaun vuoksi, ja ilmiö vahvistuu koko ajan. Tältä tuntuu. Työnhausta on tullut kasvava sisällöntuotannon osa-alue, jolla pyörii suuri määrä neuvonantajia. Huomio kiinnittyy siihen, miten ja millaista sisältöä tuotetaan ja miten reippailta ja hyviltä sisällöntuottajilta näytetään. Sitä vastoin esimerkiksi 80-luvulla tuntui siltä, että työnhaku ei todellakaan ollut mikään toimiala, ei ainakaan omassa mielessä käynyt sellainen ajatus. Toki silloinkin fiksu oppilaitos saattoi laatia valmistuneille työnhakua varten tiiviin selostuksen siitä, millaisen ammatillisen koulutuksen henkilö on saanut ja mitä hän sen puolesta osaa. Silloinen ”työnhakusisällöntuotanto” oli tarkoituksenmukaista mutta ei itsetarkoituksellista.

Liittyen viime päivinä hallituksesta liikkeelle lähteneeseen työnhakureippailukeskusteluun, tuli mieleen, että aikanaan erään ammatin valmistumisvaiheessa me opiskelukaverit soittelimme usein yhteen menoon kiivaasti moneen paikkaan. Niinpä kerrankin minulle tai jollekulle muulle kävi niin, että välillä jo huomautettiin että sinähän soitit jo tuohon paikkaan. Sellaista tauotonta työpaikkatoivekonserttia siis silloin.

Noina aikoina kävi myös seuraava tapaus: Kun mahdollisia työpaikkoja selailin tyypillisesti puhelinluettelon keltaisilta tai muunvärisiltä sisuilta, niin nimen perusteella kiinnostavia olivat esimerkiksi yritykset, joiden nimessä oli sana ”system” tai "systems". Olin luultavasti tulkinnut saatua opetusta sen verran suppeasti ja kaikkitietävän innolla, että ”system” on ehdottomasti samaa sanaryhmää kuin silloinen sana ”atk”. Niinpä tulin kysyneeksi ohjelmoijan työtä yrityksestä, jonka nimessä oli sana "systems" mutta joka osoittautui aivan muun alan yritykseksi. En muista, mitä henkilö puhelimessa tarkkaan ottaen vastasi, mutta hän oli joka tapauksessa hyvin ystävällinen.

Jotkut toistavat ”viisautta”, että työnhaku on työttömän työtä. Ei ole, vaan niin työttömän kuin muidenkin työtä on työ, ihan yksinkertaisesti. Työnhaku on vasta ja vain hakemista, työn hakemista, ei mitään muuta. Ajatus työnhausta työnä on pelkästään tyhmä, siinä ei ole mitään viisautta, vaikka ilmeisesti niin sanova itse juuri niin ajattelee tai on ajattelevinaan näennäisviisaan kielikuvallisesti. Työnhakua ei pidä sekoittaa esimerkiksi siihen, kun myyntimies hakee asiakkaita, mikä kyllä on työtä sille myyntimiehelle. Tosin myyntimiehen suorittama asiakkaiden etsiminen ei ole myyntimiehen työnantajan toimiala, ellei yritys satu olemaan nimenomaan asiakkaidenhakuyritys. Ja paljonhan niitäkin on, ja yhä enemmän.

Ei tullut sijoitusneuvoja

Kävin kerran erään sijoituspalveluyrityksen työpaikkahaastattelussa. Tarkalleen haastattelu liittyi yrityksen järjestämään koulutusohjelmaan sijoitusneuvojiksi, tai miksi niitä missäkin firmassa nimitetäänkin, aikoville.

Olen tosin aina epäillyt sellaista sijoitusneuvontaa, jonka yksinomaisena tarkoituksena on myydä ponnekkaasti nimenomaan yrityksen omia tai määrätyn yhteistyökumppanin sijoitustuotteita ja vielä mahdollisesti perustellen sitä ikään kuin järkevimpänä tai ainakin järkevänä vaihtoehtona asiakkaalle tai antaen ainakin sellainen vaikutelma.

Sijoitustuotehan on mielestäni täysin erilainen tuote kuin vaikkapa suklaalevy. Sijoitustuotteessa ei paremmuus liity samassa määrin makuasiaan tai ostopaikkaan ja tunnelmaan kuin suklaalevyssä tai vaatteessa tai sunnilleen missä tahansa tavarassa. Sijoitustuotteessa makukysymykseen verrattavana asiana voidaan lähinnä pitää vaivattomuuden astetta, ymmärrettävyyttä ja muuta hallittavuutta asiakkaan näkökulmasta. Mutta kyllähän sijoitustuotteen perusominaisuus on aina tuottavuus, jota sitten verrataan sijoitustuotteiden kesken. Tässä ei mielestäni ole jossittelun aihetta. Sen sijaan hyvällä syyllä voidaan usein jossitella siitä, mikä sijoitustuote on tuottava, tuottavin tai tuottavampi kuin jokin toinen, tai optimaalinen kulloisellekin asiakkaalle kulloisessakin tilanteessa.

Minähän itse ”asiakkaana” lähtisin siitä, että hakisin järkevimmältä tuntuvaa sijoitustuotetta. Se taas tarkoittaisi tuoton ja riskin jonkinlaista optimointia omasta näkökulmastani. Toki tässä vaikuttaa käytännössä hyvin helposti sellainen reunaehto, että on taipumus valita esimerkiksi oman pankin tuotevalikoimasta tuote, vaikkapa osakerahasto. Siinä on oma vaivattomuutensa seurannan kannalta tavalliselle ihmiselle. Tällaista käyttäytymistä voi itselleen perustella myös sillä, että kuka niistä etukäteen voi päätellä minkä tahon tuotteet ovat tuottoisimpia. Ja se tuottoisuusjärjestyskin luultavasti vaihtelee vuodesta toiseen.

Yksityishenkilönä ja yksityiselämässäni en antaisi sijoitusneuvoja kenellekään, mutta eipä ole kukaan kysynytkään. Mutta en myöskään olisi ”kotonani” hommassa, jossa minut määrättäisiin myymään ajankohdasta ja markkinatilanteesta riippumatta tietyn tahon sijoitustuotteita, ja vieläpä tyypillisesti kaikenlaisia liitäntätuotteita, joista en ole kiinnostunut.

Alussa mainitussa työhaastattelussa kävi niin, että en päässyt minkäänlaiseen jatkoon, mikä oli luultavasti hyvä asia. Mutta mieleen jäi muun muassa, kun yritin kehua itseäni kunnianhimoiseksi. Siihen nimittäin haastattelija tuumasi että ”ai jaa”.

Juna tai linja-auto

Juna on saanut asiakkaita takaisin, ja myynti on lisääntynyt, kerrotaan Talouselämän jutussa. Se on hyvä asia, olen junan kannalla. Hinnat ovat nyt sopivalla tasolla, ja toisaalta junavaihtoehto saakin maksaa enemmän kuin linja-auto.

Käytän kuitenkin myös mielelläni linja-autoa, eli vaihtelu virkistää, ja erilaisuus tuo joustavuutta, se on osa kuluttajakokemusta. Edelleen esimerkiksi sillä on olennainen merkitys, voiko lipun ostaa perinteisellä rahalla linja-autoon mennessä. Se tuo joustavuutta ja antaa pikavalintojen mahdollisuuden.

Esimerkiksi täältä Jyväskylästä matkustaessani, jos suinkin mahdollista, käytän toiseen suuntaan junaa, ja vastakkaiseen suuntaan, miten päin milloinkin, valikoituu tavallisesti eräs linja-autoliikennöitsijä, jonka nimen alkuosa on sama kuin S:llä alkavan historiallisen maakuntakokonaisuuden nimen genetiivimuoto.

Jos kotimainen media voittaa tämän murroksen, sitten

Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa 18.2. ”Suomalaisen median kohtalon vuodet edessä” kiinnitin huomiota moneenkin kohtaan, mutta otetaan kirjoituksen loppu:

Jos kotimainen vapaa media selviää ensi vuosikymmenen puolivälin yli, teknologisen murroksen aiheuttama medianmurros on ohittunut ja demokratian kriisi vältetty.

Otetaan tästäkin toteamuksesta vain johtopäätöksen alkuosa eli teknologisen murroksen aiheuttama median murros, ja jätetään ”demokratian kriisi” pois tällä kertaa.

Se, että ”teknologisen murroksen aiheuttama mediamurros” olisi ohitettu jossakin vaiheessa, tuntuu epäilyttävältä oletukselta. Tämähän tarkoittaisi samaa, kuin että esimerkiksi 2020-luvun puolivälin jälkeen ei ainakaan vähään aikaan olisi tulossa teknologista muutosta joka edelleen aiheuttaisi hankaluuksia medialle, nimenomaan kotimaisen median kaupalliselle kannattavuudelle. Voitaisiinko sellainen tietää? Voin toki uskoa, että tietäisimme ainakin jonkin verran etukäteen että olisi odotettavissa tietyn tyyppinen teknologinen murros, mutta en ihan usko siihen, että tiedettäisiin että ei olisi odotettavissa. Siis, että ei olisi tulossa teknologista murrosta joka aiheuttaisi hankaluuksia medialle. Vielä vähemmän voitaisiin tietää, ettei olisi odotettavissa muutakaan murrosta joka aiheuttaisi hankaluuksia medialle.

Juuri tämänhetkinen ja tietynlainen teknologinen murros, mikä se siten onkin, saattaa olla ohitettu jossakin vaiheessa, ja median selviäminen sen aiheuttamista ongelmista olisi tietenkin erävoitto. Mutta siihenkö ottelu sitten päättyisi väliaikaisesti tai lopullisesti, siihen en aivan usko, vaikka en osaa edes kuvitella mitä on tulossa tai milloin on tulossa.

Käytännössä veikkaan, että kotimaisen kaupallisen median kanssa käy niin että artikkelisisältö on tulevina vuosina yhä enemmän tavanomaisen toimituksellisen sisällön näköistä mainostajan maksamaa sisältöä niin että maksetun artikkelin edessä lukee ”MAINOS” tai ”ILMOITUS”. Tämä sisältö on sitten joko mainostajan itsensä luomaa tai toimittajien kanssa yhdessä luotua, ja tätä on siis mainosten näköisten mainosten lisäksi. Samalla veikkaan, että raha tulee lähes kokonaan tai kokonaan mainoksista ja näistä maksetuista artikkeleista, ja käyttäjien tilaus- ja muut maksut supistuvat hyvin pieniksi.

Minulla ei ole asiantuntemusta, ainoastaan luulen.

Voimakas kaupparakentaminen keskustan ulkopuolelle – lyhyt kommenttini

Kun Keskisuomalaisessa on juttu ”Kauppakeskusyhtiöltä tiukkaa kritiikkiä: Jyväskylä pilaa keskustansa”, niin olen samaa mieltä, kuin jutun alkutekstin mukaan on Cityconin talous- ja varatoimitusjohtaja, joka arvostelee kaupungin keskustan ulkopuolista kaupparakentamista liian voimakkaaksi.

Tämä Keskisuomalaisen juttu on vain tilaajille, joten enempää en pysty nyt sen perusteella ottamaan kantaa, mutta pääasia on, että joku muukin joskus on tuota mieltä.

Esimerkiksi Amazon Go – mielenkiintoinen malli laajemminkin

Bloggasin vuonna 2013 elintarvikemyymälästä ilman henkilökuntaa, että sellainen olisi mielenkiintoinen. Jälkeenpäin on minulle selvinnyt, ja on asiasta jo sitä aikaisemminkin uutisoitu, että Amazon on vuodesta 2012 alkaen kehitellyt myymälää ilman kassoja. Nyt sillä on ainakin yksi myymälä testikäytössä.

Paljon julkisuutta pienestä mittakaavastaan huolimatta on saanut myös ruotsalaisen miehen kehittelemä haja-asutusalueen myymälä ilman työntekijää. Myymälässä olisi myynnissä esimerkiksi maitotuotteita ja kuivatavaraa. Tässä vaiheessa ensimmäisen myymälän kohdalla kävi kuitenkin niin, että kehittelijä joutui sulkemaan sen. Idea herätti niin suurta kiinnostusta, että miehen aika meni muiden neuvomiseen ja asiasta kertomiseen, eikä myymälän pyörittämiselle jäänyt aikaa. Lehtijuttujen mukaan ideaa kuitenkin edelleen kehitetään toiveikkaasti, ja sitä levitetään myös muille paikkakunnille.

Amazonin Amazon Go -myymälän toiminta ilman kassoja perustuu pitkälle vietyyn tunnistus- ja muuhun teknologiaan. Ostokset päivittyvät ja maksut hoituvat ilmeisesti hyvin sujuvasti, kun taas ruotsalaisen miehen myymäläidea luonnollisestikin on hyvin erityyppinen. Siinä ostokset laskutetaan jälkeenpäin, ja muutenkin siinä asiakkaalta edellytetään enemmän toimenpiteitä. Lisäksi luottamus on oletettavasti hyvin olennainen edellytys idean onnistumiselle. Mutta mies mainitsee lehtijutussa, että varastamisongelmaa ei ole esiintynyt varsinkaan kun asiakkaat tietävät että heitä valvotaan.

En ole lukenut mitään tietoa Amazon Go -mallin kehityskustannuksista, mutta luulisin, että kyse on sadoista miljoonista dollareista tai jopa miljardista ylöspäin. Näin ollen ruotsalaisen yksityishenkilön ideoimaa myymälää ei pidä edes verrata siihen, vaan voi ainoastaan todeta, että tällaisia ideoita on liikkeellä hyvin erilaisissa mittakaavoissa, mikä on hyvä asia. Tosin onhan näitä miehittämättömiä myymälöitä ollut ilmeisesti jo joillakin muillakin aloilla muutaman vuoden ainakin yksittäisinä siellä täällä.

Miehittämättömän myymälän lisäksi yhtä kiinnostavaa on nähdä tulevaisuudessa, miten muilla aloilla sama idea otetaan käyttöön. Kyllähän sitä toteutetaan jo nyt, mutta tärkeää on nimenomaan se, että asiakaskokemus on hyvä ja että asiakkaalla ei tarvitse olla mitään erityistaitoja eikä hänen tarvitse olla kyseisen palvelun tottunut suurkäyttäjä. Jos pitää näppäillä tunnuksia ja salasanoja joka kerta tai jos pitää säätää kaikenlaista, se ei ole käyttäjäystävällisyyttä.

Tuopin hinta kulutuksen mukaan

Alkoholi on ongelma yhden jos toisenkin mielestä, tosin pääasiassa aina muille kuin itselle. Toiseksi, aihe on kyllä myös tylsä (no miksi kirjoitan?), mutta kun se nyt taas herättää kiinnostusta suuntaan jos toiseenkin.

Ensimmäinen kiinnostuksen suunta näyttää olevan se, että alkoholin virtaamisen luoksemme pitäisi olla nykyistä helpompaa ja alkoholimyymäläauton pitäisi kurvata jokaisen taloyhtiön pihaan tuomaan alkoholia tarjolle niin saatavasti kuin mahdollista. Toinen ajatussuunta on, että hintaa pitää nostaa kysynnän kasvaessa, haittojen ehkäisemiseksi tai ainakin haittakulujen kompensoimiseksi.

Alkoholista puhuvien ihmisten ajatuksenjuoksun ristiriitaisuuteen luottaen luulen kuitenkin, että suurin osa alkoholista vaahtoavista kannattaa kumpaakin suuntausta yhtaikaa, elikkä vaikeuttamista ja vapauttamista samanaikaisesti. Ainakin niin, että helppoa itselle ja kaltaisille ja vaikeaa muille.

Kulutuksen noustessa hinnan korottaminen on maailman helpoin asia järjestää, vieläpä niin, että valtio ja bisnes voittavat yhtaikaa. Tämän tosin olisi luullut vapaassa markkinataloudessa tapahtuneen ajat sitten, mutta ilmeisesti ei ole tapahtunut. Tehdään vaan niin, että ravintolassa (yleisnimitys) ensimmäinen puolen litran tuoppi maksaa kolme euroa, toinen neljä euroa, kolmas viisi euroa, ja jos ei vielä mennyt perille ajatus, niin neljäs kuusi euroa, no joko nyt meni perille? Siitä se käyrä sitten vaan nousee, ja yritys saa katetta ja valtio verotuloja nousevasti.

Se, että asiakas kiertäisi tätä hinnoittelujärjestelmää, voidaan estää helposti ainakin ravintolakohtaisesti, ja myös yritys- ja ketjukohtaisesti, tai jopa valtakunnallisesti, jos luodaan sopiva kulutustiedon päivitystapa. Mutta vaikka ei tiukasti valvottaisikaan, niin tämän hinnoittelutavan alkeellinenkin soveltaminen olisi suuri mutta helppo askel eteenpäin, jos niin halutaan.

Talouselämä kertoo, kumman voittoon Kangasharju uskoo

Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju on sanonut (Talouselämä), että Clinton voittaa USA:n presidentinvaalit. Clintonin etumatka on jo niin suuri, ettei asetelma enää käänny, sanoo Kangasharju. Hän viittaa siihen, että nykyisensuuruinen ero mielipidekyselyissä ei ole milloinkaan kääntynyt Yhdysvaltojen historiassa, ja myös siihen että koko rahoitusmarkkina uskoo Clintonin voittoon.

Voi olla, että Kangasharjun viittaus historiallisiin asetelmiin on perusteltu, en osaa ottaa siihen kantaa, enkä esimerkiksi ala kahlata läpi Yhdysvaltain presidentinvaalien asetelmia. Minkähänlaista ja kuinka tiivistahtista mielipidedataa niistä mahtaa olla, sitä en todellakaan tiedä. Kuitenkin heti tulee mieleen kysymys, olisiko maailma muuttunut sen verran että yhä suuremmat käänteet olisivat mahdollisia. Tiedonvälitys ja keskustelu ovat muuttuneet täysin. Ihmiset ovat aktiivisia ja reagoivat nopeasti sosiaalisen median avulla. Koulutustaso on noussut, ja osataan ottaa selvää asioista ja epäillä yleisiä väitteitä.

Luin myös jostakin, että menossa oleva taistelu on poikkeuksellinen entisiin verrattuna, joten eiköhän tässä ole poikkeuksen mahdollisuus myös sen suhteen, että Clintonin ja Trumpin järjestys voikin muuttua.

En siis voi sanoa Yhdysvaltain presidentinvaalien tilastohistoriasta mitään, koska en tunne tilastotiedettä riittävän hyvin enkä presidentinvaalien historiaa. Molempiin liittyen vain herää pari kysymystä: Onko todella havaittavissa, että milloinkaan ei ole tällainen ero kääntynyt? Havainto tuntuisi näin äkkiseltään ajateltuna aika haastavalta. Tai vaikka ehkä löytyisi ”havainto” että sitä ja sitä ei ole tapahtunut, niin onko se sellainen havainto, jolla on todennäköisyysmerkitystä Clintonin ja Trumpin järjestyksen muuttumisen kannalta?

Se, että koko rahoitusmarkkinalla on sama vahva oletus, että Clinton voittaa, on myös mielenkiintoinen toteamus. Tarkoitetaanko rahoitusmarkkinalla tässä ekonomistien lisäksi myös sijoittajia? Siinä suhteessa Brexit-odotuksissa näytti todella olevan ristiriitaa. Bloggasinkin silloin, että miksi ihmeessä osakkeet laskevat jos vedonlyönti ennakoi voimakkaasti ei-Brexitiä. Toisaalta Brexitin jälkeen joku ekonomisti sanoi, että he kaikki ajattelivat samoin eivätkä ottaneet huomioon ihmisten ajatuksia, asenteita ynnä muuta sellaista (tai jotakin), vaan olettivat talousteoreettisesta näkökulmasta (tai jotakin). Siis ainakin ekonomistit olettivat koko joukolla yhtenäisesti, että Brexitiä ei tule. Näin ollen, jos nyt ekonomistit olettavat yhtenäisen vahvasti Clintonin voittoa, niin tilanne ei ole siinä suhteessa muuttunut Brexitiin verrattuna.

Lisäksi luin juuri, että Soros olisi omissa sijoituksissaan ennakoinut Brexitin. Tietäisiköhän joku ekonomisteista, olisiko nyt joku ”Soros” tekemässä sijoituksia ennakoiden Trumpin voittoa? Olisi mielenkiintoista kuulla. Luulisi tietävän, jos olisi.

Minusta tuntuu, että Trump voi hyvinkin voittaa presidentinvaalit tiukasti, ja tämä on todellakin tuntuma eikä ainakaan tilastollinen todennäköisyyspäätelmä. Pieniä merkkejä vaan.

Ulkomaisiin käsiin

Aikanaan sain Yle-veroa puoltavan vastauksen erään puolueen edustajalta maininnoin, että muuten tänne tulee ulkomaisia suuria medioita, valtaamaan alaa, näin ymmärsin hänen ajatuksensa. Asenne ihmetytti minua silloin, ja tietysti ihmetyttää edelleen, kun toisaalta kansainvälisyysasiaa ollaan ajamassa esimerkiksi ilmaisulla, että muussa tapauksessa ”impivaara”, sulkeutunut, peruutuspeili ja vaikka mitä. Tosin juuri kyseisessä esimerkkipuolueessa ei niinkään hoeta noita sanoja, se pienenä yksityiskohtana tässä myönnettäköön.

Nyt vuorostaan jollakin taholla yritetään nostaa esille uhkana sitä, kun Vapo aikoo myydä valtaosan maaomaisuudestaan ja että jos omaisuus päätyisi ulkomaiselle sijoittajalle. Vaikka yritänkin miettiä asian eri puolia melko avoimin mielin, en onnistu kokemaan uhkaa. Eihän markkinat kai sellaiset ole, että esimerkiksi joku paha mutta vahva ulkomainen sijoittaja voisi pakottaa meidät myymään omaisuuttamme. Tai vaikka ei olisi muuten ”paha” kuin nimenomaan tuon ulkomaisuutensa puolesta, niin eihän se pysty pakottamaan suomalaista myymään omaisuuttaan. Ainahan neuvotellaan.

Hiukan yllättäin ei ole valitettu julkisesti sitä, että liikekiinteistöjä siirtyy paljon suurilla kaupoilla ulkomaisille sijoittajille niin, että ehkä alalla ei kohta kotimaisia olekaan. No, ei se minuakaan harmita, en tule edes ajatelleeksi asiaa. Päinvastoin, jos Suomi kiinnostaa, hyvä. Kaikessa tässä tärkeää on hinta. Jos ulkomaiset sijoittajat olisivat valmiita maksamaan vaikkapa järjettömän suuria summia suomalaisista kiinteistöistä (en tiedä ovatko), niin hauskaahan se olisi, siinäpähän sijoittelisivat ja keksisivät houkuttimia kauppakeskusyleisölle, ja saataisiin uutta jännää toimintaa tänne joillekuille. Ja kun aina ulkomainenkaan sijoittaja ei onnistu liiketoimissaan, kotimaisille sijoittajille voi tarjoutua mahdollisuus ostaa kiinteistöjä takaisin entistä halvemmalla.

Ulkomaisten suurten, ja pientenkin, omistajien pelkääminen paljastaa pahan niksahduksen asenteissa. Kun muutoin ollaan kosmeettisen kansainvälisyysinnostuksen vallassa, niin ulkomaisessa omistuksessa ja siis ulkomaisessa omistajassa on muka jotakin olennaisesti ja itsestään selvästi pahaa.

Jos Donald Trump ostaisi Suomesta mediatalon tai suuren kiinteistöomaisuuden, riittäisiköhän juttua?

Tulevaisuus on vaikka mitä

Tulevaisuudessa kuulemma kodinkoneita ohjataan etänä ja palvelut tuodaan kotiovelle.

Otetaan ensiksi tuo kodinkoneiden etäohjaus. On tietysti makuasia, mistä kukin pitää, mutta olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, että kaikki pesukoneeni ovat olleet viime vuosikymmeninä itseohjautuvia käynnistyksen jälkeen, ilman tarvetta kenenkään etäohjaukseen. Tässä suhteessa jopa alan olla huolissani liiasta nokkeluudesta, siitä että pesukone on muka ymmärtävinään ja säätävinään vaikka mitä. Entäs sitten kun sen mielestä kaikki tasapainot ja muut olosuhteet eivät olekaan sataprosenttisen ihanteellisesti kohdallaan tai jos tuo hienosäätöälykkyys jossakin vaiheessa vioittuu? Siinä sitten yritetään arvailla, kannattaisiko korjauttaa ja miten vai yrittää ostaa uusi suurella vaivalla ja mistä.

Jääkaappi, muuten, on hieno esimerkki vaivattomasta esineestä, kunhan se vain kestää.

Palvelut tuodaan kotiovelle. Mietin, mitä tämä tarkoittaa, enkä äkkiä keksinyt muuta kuin että hammaslääkäri tulee porraskäytävään. En mielelläni olisi siinä ohikulkijoiden ihmeteltävänä.

Mediakonsernit ovat aina kiinnostavia

Viestintäala keskittyy Suomessa vähitellen suuremmiksi mediakonserneiksi, eikä se ole huono asia talousuutisten lukijan kannalta. Uutiset yrityskaupoista, yhdistymisistä ja muista vastaavista tapahtumista ovat aina kiinnostavia.

Myös sisällöt voisivat tulla kiinnostavammiksi keskittymiskehityksen myötä. Mediakonsernin laajeneminen esimerkiksi yritysoston tai fuusion seurauksena voisi edistää sen tarjonnan monipuolistumista ja toisaalta profiloitumista. Monipuolistuminen ja profiloituminen kuulostavat keskenään ristiriitaisilta ja vastakkaisilta kehityssuunnilta, mutta ne eivät ole välttämättä vastakkaisia. Kun esimerkiksi Keskisuomalainen-konserniin kuuluu nyt muun muassa päijäthämäläinen lehtitalo, myös Keskisuomalaisen muissa lehdissä voitaisiin nähdä lahtelaisia juttuja keskisuomalaisten ihmisten piristykseksi ja tiedonhalun tyydyttämiseksi. Tämä olisi siis monipuolistumista lukijan kannalta. Tämä koskee nimenomaan paperilehden lukijaa. Verkon käyttäjällähän voi olla yhtä aikaa auki vaikka kuinka monta mediaa. Hän voi samalla katsoa sekä Jyväskylän että Turun uutisia jo nyt. Turku, muuten (by the way), voisikin olla mielenkiintoinen uutisaihe jyväskyläläiselle, ja niin myös toisin päin.

Monipuolistumisen ohella yksittäinen viestintätuote, vaikkapa sanomalehti, voi myös profiloitua. Tuntuu päällekkäisyydeltä nykymaailmassa se, että jokainen maakuntalehti julkaisee samoja yleisuutisia runsaasti. Päällekkäisyyden sijaan mediakonserni voisi keskittyä lehtiensä sisällöissä enemmän juuri niihin maakuntiin, joissa konserni toimii.

Kuten sanottu, viestintäalan yritysostot, fuusiot, lehtien uudelleenjärjestelyt ja muut vastaavanlaiset tapahtumat ovat kiinnostavia uutisia. Mistä päin tulee seuraava media-alan uutinen? Ihan vain esimerkkinä tulee mieleen, kuultaisiinko TS-Yhtymästä joskus tulevaisuudessa jotakin.

Itäkeskus – kahvilla Itiksessä

Kävin Itäkeskuksessa. Käynnin yhteydessä oli aikaa pistäytyä kahvilassa kauppakeskus Itiksessä ja istahtaa kahvin ja croissantin kera ihmisvirran äärelle kokemaan tunnelma. Vaikutelma oli myönteisen kiinnostava niin, että tuntui että tännehän pitää tulla uudestaan.

Vaikka olen aiemmin asunut Helsingissä, vasta jälkeenpäin on Itä-Helsinki alkanut kiinnostaa. Nyt tämän käynnin jälkeen katselin hiukan tietoja Itäkeskuksesta. Aluehan on pinta-alaltaan hyvin pieni. Erityistä, tosin odotettua, oli havainto, että työpaikkoja on yhtä paljon kuin asukkaita.

Heräsi kiinnostus katsoa, minkähän verran alueella on myytäviä asuntoja. Arvelin, ettei Itäkeskuksessa olisi kovin paljon, Erityisesti kiinnosti asuntojen hintataso. Itä-Helsingistähän käydään ajoittain hiukan kielteissävyistä keskustelua. Jos nämä puheet vastaisivat todellisuutta ja jos alue ei muka olisi kiinnostava, niin eivät kai sen asunnotkaan olisi juuri minkään hintaisia, vaan enimmäkseen odottelisivat ostajia.

Laitoin asuntosivustolla sijainniksi Itäkeskus ja muiksi ehdoiksi omistusasunto ja lisäksi että oma tontti. Ei ilmestynyt mitään. Okei, arvelinkin aiempien havaintojen perusteella, että ne ovat enimmäkseen vuokratontteja joillakin alueilla Helsingissä. Niinpä poistin ”oma tontti”-rajoituksen.

Nyt löytyi. Ei kovin suurta määrää, mutta löytyi kuitenkin myytäviä asuntoja. Minusta hinnat eivät ole mitenkään erityisen matalia, joten kyllä Itäkeskukseen näyttää olevan halukkaita menijöitä. Sitten tulikin erittäin kiinnostava kerrostalokohde, jossa asuntojen hinnat liikkuvat useissa sadoissa tuhansissa, joten eiköhän aluetta kohtaan todellakin ole kiinnostusta selvästi, ja kasvavaa.

Eräs verkkokauppa, eräs kokemus

Aiemmin verkkokauppakokemuksista kertoessani mainitsin, että on myös hyviä verkkokauppoja, joissa käyttäjää opastetaan ja joissa on selvät painikkeet tarvittaville toiminnoille. Käytin väärää sanaa, tämähän on vasta verkkokaupan käyttöliittymä, verkkokauppasivusto. Verkkokauppa on paljon muuta, samoin kuin tavanomainen kauppa tai myymälä on paljon muuta kuin keskustelu myyjän kanssa että haluan ostaa sitä ja tätä, ja muuta kuin pelkkä tavaroiden esillepano. Verkkokaupassakin on olennaista hyvän käyttöliittymän ja esillepanon lisäksi se, että tavara toimitetaan niin kuin on sovittu ja luvattu. Lisäksi tärkeää on, että jos ilmenee epäselvyyksiä ja poikkeamia, niistä voidaan keskustella verkkokaupan kanssa sujuvasti ja luottamusta herättävällä tavalla.

Tein jokin aika sitten pienehkön ostoksen eräästä erikoisalan verkkokaupasta. Kyseinen verkkokauppa lupasi sivullaan, että tuote voidaan lähettää 0 - 1 päivän kuluessa. Tarkoittaa siis työpäiviä. Tilauksen teko oli sujuvaa. Tein tilauksen perjantaina vähän ennen kello 16:ta, noin 15.40 muistaakseni. Tällöin oletin, että tuote lähtisi maanantaina, minkä sitten myös verkkokaupan edustaja aivan itse mainitsi ottaessaan yhteyttä.

Kun luvattua Postin seurantakoodia ei tullut sähköpostiini vielä tiistaiaamunakaan, aloin kiinnostua. Tiedustelin tilauksen tilannetta. Kun tiedusteluun ei vastattu, kiinnostukseni kasvoi. Lopulta viidennen tiedustelun jälkeen verkkokaupan edustaja soitti. Kertoi, että oli oltu asiakaskäynnillä, tai joka tapauksessa työasioissa liikkeellä, ja että varasto kyllä näkee viestit mutta että heillä ei ole lupaa vastata niihin. Selvisi myös, että tuotetta tulisi heille todennäköisesti seuraavana maanantaina.

Olin suunnitellut, että jos tuote olisi tullut suunnilleen ajallaan, olisin pystynyt olemaan hyvin paikalla sitä vastaanottamassa. Olin nimittäin tilannut toimituksen kotiovelle. Mutta kun toimitus nyt viivästyi, jouduttiin tekemään sellainen säätö, että tämä verkkokauppa soittaisi kun tavara olisi heillä lähtövalmiina. Ja jos olisin tällöin kaukana kotipaikkakunnalta, sopisimme toimituspäivän niin, että ehtisin paikalle tavaraa vastaanottamaan. Näin asiasta sovittiin sujuvasti.

Tuote oli verkkokaupalla lähtövalmiina lopulta silloin maanantaina, kuten he arvioivatkin. He ilmoittivat asiasta, ja sovimme, että voivat lähettää saman tien, olisin tiistaiaamusta viimeistään paikalla vastaanottamassa. Tämä loppu toimikin sitten hyvin.

Tässä tapauksessa tavaran lähtö siis viivästyi viikolla luvatusta. Luotin siihen, että tavara olisi lähtenyt suurin piirtein luvatussa ajassa, ja varauduin sen mukaan. Siinä mielessä oli hankala juttu, että tiedonkulku ei meinannut toimia kun tuote ei lähtenytkään ajallaan.

Pesukone, päivää taas

Kerroin viime bloggauksessani pyykinpesukoneen ostoyritysten ja ostoaikeiden kummallisuuksista. Bloggauksen jälkeen, tiedusteltuani ja kummasteltuani pesukoneen saatavuutta, sain tietoja, joiden perusteella asia näyttää entistäkin oudommalta, uskomattomalta asiakkaan näkökulmasta.

Sain tietooni viikon, jolloin kyseistä pesukonetta olisi tulossa Suomeen. Myymälältä en ollut siihen mennessä saanut tällaista tietoa vaan lähinnä epämääräistä odottelua. Viimeinen ehkä-arvio yhtenä keskiviikkona soittaessani oli, että ehkä seuraavan viikon tiistaina. Soitin sitten tuon viikon keskiviikkona, että mikä on tilanne. Kerrottiin, että valitettavasti ei ole tullut tai että ei ollut tietoa milloin tulisi, jompikumpi. Joka tapauksessa tietoa tuloaikataulusta ei ikään kuin ollut, kun sellaista tietoa myymälästä ei ilmoitettu. Jäin siis epämääräisesti odottamaan. Nyt tuostakin on jo kohta puolitoista viikkoa.

Mutta tosiaan eilen aamulla sain alussa mainitun tiedon taholta, joka tietää, jos joku. Se tieto sai näyttämään tilanteen aivan käsittämättömältä, tai tämän odotteluprosessin ihan käsittämättömältä. Konetta olisi tulossa niin myöhään, että jo kestäneen odottelun jälkeen en voi sitä enää odottaa. Sen sijaan myymälältä en ollut saanut mitään näin valaisevaa tietoa ja samalla näin ”realistista” tietoa pesukoneen saapumisesta edes johonkin. Asiallinen viesti oli muutenkin hyvä.

Saamani selvennyksen jälkeen ihmetytti, mihin tai kehen tiedonkulku pesukoneen konkreettisesta saatavuudesta on katkennut, kun en ollut saanut mitään vastaavanlaista tietoa myymälältä. Siellähän on ammatti-ihmiset asioita selvittelemässä. Näihin asti oletin myönteisesti, että myymälä tietenkin pitää minut ajan tasalla kaikesta tarvittavasta tiedosta mikä heillä on. Tosin mielessä on käynyt myös mahdollisuus, että tiedonkulku on voinut katketa missä tahansa muuallakin kuin myymälässä. Selvennyksen saatuani ihmetytti vain uskomattomasti koko tilanne, miten asiat voivat näyttää näin erilaisilta, riippuen mistä päin sitä tietoa tulee.

Kävi siis selväksi, että tämä kone pitää unohtaa, koska parhaimmillaankin sen saaminen venyisi todella pitkäksi. Jälleen kovan vaivannäön saattelemana lähetin tänään asioista viestin myymälälle. Sain vastauksen ja pahoittelut muun muassa siitä että minulle ei ollut päivitetty saatavuustietoja. Ilmoitettiin myös, että varaukseni poistetaan kuten oli tarkoituskin.

En keksi mitä laatusanaa (adjektiivi) käyttäisin, mutta olkoon vaikka tylsästi ”huomion kiinnittävä”. Myymälän vastausviestissä mainittiin nopeampi arvio pesukoneen saatavuudesta, kuin mikä oli minun tuolta toiselta taholta saama arvio. Ero oli mielestäni tässä vaiheessa olennainen eikä suinkaan pyöristysero. Mainitsin, että eroa on, kun lopuksi vastasin myymälätahon viestiin.

Oletin, että viimekertaisen pesukonebloggauksen jälkeen asiaan ei olisi tullut uusia olennaisia käänteitä tässä vaiheessa ja että olisin siirtynyt hiukan toiseen aiheeseen, mutta näin tässä nyt kävi.

Onneksi en joutunut tilanteeseen, että olisin ostanut koneen verkkokaupasta ja sitten yllättäin sen saamisessa olisikin vaikeuksia tai viivettä luvattuun aikatauluun nähden ja mahdollisesti tiedonkulun jähmeyttä. Tällaiseen tilanteeseen jouduin erään pienen verkkokauppaostoksen yhteydessä hiljattain. Viikon viivästys siinä tapahtui. Erään erikoisalan verkkokaupan ilmoittama lähtö oli 0-1 päivää, siis työpäivää. Aiheesta ehkä bloggailen myöhemmin.

Pesukoneesta, päivää

Tuli tarve ostaa pyykinpesukone. Jo pelkästään oikeanlaisen pesukoneen löytäminen verkkokauppojen tarjonnasta oli vaikeaa, sillä vallitsevissa olosuhteissa piti ottaa huomioon muutama seikka. Kuitenkin varsinainen ongelma alkoi vasta tämän, tietokoneen ruudulla tapahtuneen esivalinnan jälkeen.

Verkkovalinnalla löytyi eräs sopiva malli. Kävin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi katsomassa kahdessa kodinkone-elektroniikkamyymälässä, mitä niissä olisi tarjolla mahdollisesti verkon lisäksi. Kävin myös erään suuren kaupan suurmyymälän kodinkoneosastolla katsomassa lähinnä juuri sitä pesukonetta, jonka olin katsonut sopivimmaksi verkkokauppatarkastelun perusteella. Käytyäni näissä oikeissa myymälöissä mietin vielä hetken, kunnes seuraavana päivänä menin ostamaan kyseistä pyykinpesukonetta tuohon suurmyymälään. Sitten alkoikin vaihe.

Selvisi, että esittelykappaleen lisäksi myymälässä ei ollut varastossa haluamaani pesukonetta. Olin ajattelematon, kun en huomannut tuollaista asiaa varmistaa jo etukäteen ennen kuin menisin paikalle ostoaikeissa. Sinänsä tämä turha käynti on merkityksetön suuressa kokonaisuudessa. Haluamani pyykinpesukoneen saamisaikataulustakaan ei ollut selvyyttä. Tässä vaiheessa pidin asiaa kuitenkin sen verran kiireellisenä, että kerroin ostavani koneen saman suuren kaupan verkkokaupasta, vaikka mielelläni olisin sen tästä myymälästä ostanut. Tuolta verkkokaupasta olin sen alun perin löytänytkin, joten tiesin toimitusajan.

Menin mainittuun verkkokauppaan ja valitsin ostoskoriini tuon sopivan pesukoneen asennuksineen ja vanhan pois vienteineen. Samalla toimitusaika tarkentui vieläkin lyhyemmäksi, hyvin nopeaksi siis. Tarkistin joka vaiheessa huolellisesti, että ostoskorissa on koko ajan oikea määrä ja hinta eli yksi oikean merkkinen pesukone lisäpalveluineen ja oikea hinta. Lopulta ostosprosessi kaatui erääseen ”virheilmoitukseen”.

Aloitin alusta. Tällä toisella kerralla ostosprosessi kaatui erääseen toiseen ”virheilmoitukseen”. Aloitin kolmannen kerran alusta. Tarkistin jälleen, että määrä ja hinta ovat oikein. Menin ”kassalle”. Ja vielä tarkistin määrän ja hinnan.

Nyt kassalle mentäessä määrä olikin kolme pesukonetta valituilla lisäpalveluilla, ja myös hinta oli kolminkertainen. Lopetin. En siis sentään ehtinyt onneksi maksaa.

Tarkistin varmaankin joka yrityksen välissä ja tietysti jälkeenpäin, ettei vaan ollut mennyt maksua jostakin syystä näistä katkenneista ostoyrityksistä eikä ollut tullut tilausvahvistusta sähköpostiin. Päätin kokemukseni jälkeen, että en kokeile kyseistä verkkokauppaa enää.

Epäonnisten ostoyritysten jälkeen lähetin kuvauksen tapahtuneesta tämän verkkokaupan asiakaspalveluun. Halusin erityisesti varmistaa, ettei myöskään heillä näy tilausta eikä veloitusta. Mainitsin asian selvittelyn kiireellisyydestä, mutta kuten arvelinkin, se mainittu tyypillinen kaksi päiväähän siinä meni vastauksen saamisessa. En pitkitä tarinaa heidän vastauksen kuvailulla, vaan kerron seuraavasta vaiheesta.

Saamani vastauksen ja selvityksen huojentamana aloitin alusta, eli soitin myymälään josta ensiksi olin tätä pesukonetta ostamassa mutta jossa saatavuusaika aikaisemmalla yrittämällä osoittautui epämääräiseksi, kuten mainitsin. Myymälä on siis samaa ketjua äskeisen verkkokaupan kanssa. Sanotaan nyt vain lyhyesti tähän, että myymälästä lupasivat soittaa kun haluamani pyykinpesukone tulee, mahdollisesti heidän arvioimassaan ajassa. Vaikka luotinkin että he kyllä soittavat, niin soitin itse tuon arvioajan jälkeen, että mikähän on tilanne. Tilanne tuntui olevan avoimesti odottava, ja tässähän tätä odotusta on sitten riittänyt.

Myymälää en voi mielestäni mitenkään moittia, näiden tietojen perusteella, vaan ymmärtääkseni saatavuusongelmat johtuvat jostakin myymälää edeltävästä osasta jakeluketjua, tuoteportaasta.

Kun tuolla aiemmin kerroin verkkokauppakokemuksestani ja että en enää käytä kyseistä verkkokauppaa, niin edelleen on sujuvia verkkokauppoja. Niissä opastetaan käyttäjää eri vaiheissa selkeästi, ja niissä on selkeät painikkeet näkyvissä takaisin paluuta ja muuta tarvittavaa toimintaa varten. Käytin jokin aika sitten erästä erikoisalan verkkokauppaa, joka toimi mukavasti ja selkeästi, eikä hidastellut eikä vaihdellut näkymäänsä yllättäin. Sen ostoksen yhteydessä, itse aisassa jälkeen mutta ennen tavaran lähtemistä, rupesi vaivaamaan kuitenkin eräs toinen seikka. Se liittyy kommunikaatioon. Samanlaista ongelmaa esiintyy myös muilla aloilla. Yksinkertainen mutta tärkeä asia ei meinaa onnistua. Kerron aiheesta ehkä myöhemmin.