Katseltuani vähän sieltä täältä kuntavaaliehdokkaiden näkemyksiä, henki näyttää seuraavanlaiselta: Ollaan ihmeen paljon sitä mieltä, että soten myötä kuntaveroa ei ole tarvetta juurikaan laskea eikä soten myötä ole tarvetta vähentää kuntien nykyistä henkilöstöä. Ja mitä taas esimerkiksi Jyväskylään tulee, niin nyt kai sitten viimeisetkin, joskus ehkä puheissaan toista mieltä olleet, ovat sitä mieltä, että konserttitalo pitää saada alulle alkavalla vaalikaudella, luultavasti lähinnä kunnallisin varoin, miten muutenkaan.
Näin ollen, minkä vaihtoehtojen välillä tässä enää voi äänestää? No, olinkin orientoitunut äänestämättömyyteen näissä kuntavaaleissa ja ehkä sitten kaikissa tulevissakin.
Jos siis tuleva sote rahoitetaan uudenlaisella verotuksella ja jos samalla nykyiset kuntaverot pidetään lähes ennallaan, niin kokonaisverotus nousee roimasti. Tällaista meininkiä ihmettelen. Sote-uudistuksen seurauksena kokonaisverotuksenhan ei tietenkään pidä nousta, vaan mieluummin laskea.
Samalla kun ollaan säilyttämässä entisiä rakenteita uusien rinnalla ja haluamassa vielä lisää muitakin ”mukavia” kustannuseriä, niin kuitenkin viime aikoina on noussut omituiseksi muodiksi erilaisten ehdokkaiden vakuuttelu, että ”pystyn tekemään myös kipeitä päätöksiä”, ihan kuin ”kipeys” nyt olisi itse tarkoitus.
PS. Ranskan presidentinvaaleja odotellessa olkaamme toiveikkaita.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sote-uudistus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sote-uudistus. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 26. maaliskuuta 2017
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
”Mutta se ei ole eduskunnan syy”
On väitelty ennenaikaisista vaaleista, ja asiaan ottaa kantaa myös sanomalehti Keskisuomalainen pääkirjoituksessaan (24.10). Keskisuomalainen kirjoittaa muun muassa: ”Siinä ennenaikaisten vaalien vaatijat ovat aivan oikeassa, että hallituksen toimimattomuus on aidosti ongelma.” Ja jatkaa: ”Mutta se ei ole eduskunnan syy.”
Okei. Tuossahan siis olisi kysymys siitä, että eduskunta on kyllä tehnyt tarvittavat päätökset suurissakin asioissa. mallikkaasti, mutta päätösten toimeenpano ei olisi sujunut yhtä hyvin. En tiedä, miten on, mutta ihan hyvinhän näin kai voi olla. Ja jos näin olisi, vähän ihmettelisin että miksi. Missä kohtaa tai miksi päätöksenteon ja toimeenpanon yhteys katkeaa? Jos on hyvät päätökset esimerkiksi suurista hankkeista kuten sote ajallaan tehtyinä, niin miksi toimeenpano ei sujuisi? Koostuuhan hallitus aivan valtaosin eduskunnan jäsenistä eli kansanedustajista, ja hallituspuolueet muodostavat enemmistön eduskunnassa.
Kuitenkin pidän mahdollisena, että eduskunta tosiaan on onnistunut työssään mutta hallitus ei jostakin syystä ole saanut toimeenpantua riittävästi eduskunnan päätöksiä esimerkiksi joissakin hyvin tärkeissä tämän hallituskauden sioissa. Jos näin on, niin hallituksen kai pitäisi tehdä toimeenpanoonsa tarvittavia parannuksia.
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
Okei. Tuossahan siis olisi kysymys siitä, että eduskunta on kyllä tehnyt tarvittavat päätökset suurissakin asioissa. mallikkaasti, mutta päätösten toimeenpano ei olisi sujunut yhtä hyvin. En tiedä, miten on, mutta ihan hyvinhän näin kai voi olla. Ja jos näin olisi, vähän ihmettelisin että miksi. Missä kohtaa tai miksi päätöksenteon ja toimeenpanon yhteys katkeaa? Jos on hyvät päätökset esimerkiksi suurista hankkeista kuten sote ajallaan tehtyinä, niin miksi toimeenpano ei sujuisi? Koostuuhan hallitus aivan valtaosin eduskunnan jäsenistä eli kansanedustajista, ja hallituspuolueet muodostavat enemmistön eduskunnassa.
Kuitenkin pidän mahdollisena, että eduskunta tosiaan on onnistunut työssään mutta hallitus ei jostakin syystä ole saanut toimeenpantua riittävästi eduskunnan päätöksiä esimerkiksi joissakin hyvin tärkeissä tämän hallituskauden sioissa. Jos näin on, niin hallituksen kai pitäisi tehdä toimeenpanoonsa tarvittavia parannuksia.
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
perjantai 10. lokakuuta 2014
Väittely: julkinen vai yksityinen
Sdp ja kokoomus näyttävät olevan hyvin eri mieltä siitä, pitäisikö terveydenhuolto järjestää suunnilleen kuten nyt vai pitäisikö siihen tuoda nykyistä enemmän mukaan sitä, että potilas voi mennä setelin kanssa mihin haluaa, olkoon yksityinen tai julkinen.
Nyt minun pitäisi pohdiskella, miten itse käyttäytyisin (käyttäydyin), jos tarjotaan vaihtoehtoina esimerkiksi hampaidenhoidon loppuunsaattamista kunnallisella (edelleen) tai hiukan suuremmalla omavastuulla yksityisellä. Pohdiskelu antaisi vähän esimakua siitä, miltä se laaja valinnanvapaus sitten tuntuisi. Tosin tilanne ei ole aivan vertailukelpoinen. Mutta en viitsi alkaa jaaritella.
Satuin juuri lukemaan peräkkäin yhden kokoomuslaisen ja yhden sosiaalidemokraatin näkemyksen terveydenhuollon järjestämisestä. Noiden näkemysten esitystapa on kyllä hauska suhteessa toisiinsa. Sieltähän löytyy aivan selvä yhteinen tekijä, vai löytyykö? Edellinen sanoo, että pitää olla ihmisen eikä järjestelmän asialla ja jälkimmäinen, että pitää olla ihmisen eikä bisneksen asialla. No, jos asiat olisivat helppoja ja jos voisi aina luottaa kaikkiin puheisiin ja jos ei jätettäisi kauheasti sanomatta ja jos tietäisi että kaikki ymmärtäisivät tutustumismatkat aina samalla tavalla, niin ongelma ratkeaisi helposti. Otettaisiin vain kantaa siihen, pitäisikö olla järjestelmän vai bisneksen asialla, kun "ihmisen" puolella ovat kaikki. Kallistuisin tässä valinnassa vähintään 45 astetta bisneksen suuntaan. Mutta tämä tosiaan muun muassa ehdolla, että yhteiskunnan kustannukset eivät nouse vaan pikemminkin laskevat eivätkä esimerkiksi palkkakustannukset alalla nouse.
Loppukevennys: Mikä on ihmisen asia?
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
Nyt minun pitäisi pohdiskella, miten itse käyttäytyisin (käyttäydyin), jos tarjotaan vaihtoehtoina esimerkiksi hampaidenhoidon loppuunsaattamista kunnallisella (edelleen) tai hiukan suuremmalla omavastuulla yksityisellä. Pohdiskelu antaisi vähän esimakua siitä, miltä se laaja valinnanvapaus sitten tuntuisi. Tosin tilanne ei ole aivan vertailukelpoinen. Mutta en viitsi alkaa jaaritella.
Satuin juuri lukemaan peräkkäin yhden kokoomuslaisen ja yhden sosiaalidemokraatin näkemyksen terveydenhuollon järjestämisestä. Noiden näkemysten esitystapa on kyllä hauska suhteessa toisiinsa. Sieltähän löytyy aivan selvä yhteinen tekijä, vai löytyykö? Edellinen sanoo, että pitää olla ihmisen eikä järjestelmän asialla ja jälkimmäinen, että pitää olla ihmisen eikä bisneksen asialla. No, jos asiat olisivat helppoja ja jos voisi aina luottaa kaikkiin puheisiin ja jos ei jätettäisi kauheasti sanomatta ja jos tietäisi että kaikki ymmärtäisivät tutustumismatkat aina samalla tavalla, niin ongelma ratkeaisi helposti. Otettaisiin vain kantaa siihen, pitäisikö olla järjestelmän vai bisneksen asialla, kun "ihmisen" puolella ovat kaikki. Kallistuisin tässä valinnassa vähintään 45 astetta bisneksen suuntaan. Mutta tämä tosiaan muun muassa ehdolla, että yhteiskunnan kustannukset eivät nouse vaan pikemminkin laskevat eivätkä esimerkiksi palkkakustannukset alalla nouse.
Loppukevennys: Mikä on ihmisen asia?
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Sote-sopu ja selkeä erva-malli yllättivät minut
Tein vähän kierrosta, mitä mahdollisesti puolueiden äänenkannattajat ovat ehtineet sanoa juuri julkistetusta sote-sovusta.
Tai siis ensinnäkin kiitos Verkkoapilalle, että se varoitti että kohta pidetään tiedotustilaisuus sote-sovusta. Kerrankin koin urheilujuhlan tai jonkin sentyyppisen ilmiön tuntua ja avasin pitkästä aikaa radion. Radion avaaminen tuntuu suorastaan historialliselta tapahtumalta, sillä se on niin harvinaista että pitää oikein johtokin laittaa seinään aina ennen kuuntelemista, pidän sitä siitä irti.
Odotin, että tulisi nyt jo tietoa siitä sote-tilaisuudesta. Uutiset tulivat ja niissä mainittiin asia, mutta sanottiin että areenassa on nähtävissä tuo tilaisuus. Menin sinne vähän myöhässä, mutta ei se varmaankaan haitannut. Tulihan kuitenkin koko kierros lopulta nähtyä, jokainen ehti olla vuorollaan tyytyväinen ja sopuisa.
Tuli katsottua tuo areenan lähetys. Osasivat olla hyvin iloisia kaikki saavutetusta tilanteesta. Tosin kerran onneksi esiintyi sana ”kyyninen”, mitä pidän aidosti suurena plussana, sitä että sanotaan suoraan myös sana ”kyyninen” juuri silloin kun menee oikein hyvin. Säilyy sentään jonkinlainen uskottavuus tässä suuressa iloisuushyrinässä
Ehdottomasti olen tyytyväinen, että saivat aikaan tuon ratkaisun. Olen aina suhtautunut epäilevästi siihen, kun oppositiota moralisoivasti pyydetään apuun vaikeissa tilanteissa, mutta nyt ei kyllä haittaa että oppositio ilmeisesti oli apuna. Siltä ainakin näytti.
Niin, Verkkouutiset toki uutisoi saavutetun tuloksen, niin kuin pitääkin Verkkouutisen tehdä jos jonkun. Katsoin myös, sanoisiko Demari jo tässä vaiheessa tästä huipennuksesta jotakin. Ei se ehkä sanonut, tai sitten en osannut lukea. Näytti siltä, että Demarissa puhuttiin pääasiassa siitä miltä tuleva kehysriihi vaikuttaa ja mitä se edellyttää Sdp:ltä, Suomelta jne.
Mutta sitten luin Demarista Tehyn puheenjohtajan näkemyksiä sote-ongelman tulevasta ratkaisusta ilmeisesti siis tilanteessa kun tästä viimeisimmästä saavutuksesta ei ollut hajuakaan vaan että oltiin ikään kuin siinä samassa umpisolmussa jossa on oltu koko ajan. En referoi tuota Tehyn puheenjohtajan lausuntoa enempää, vaan lukekaa itse ja aistikaa ja maistelkaa jutun viimeistä kommenttia. Minusta se tuntuu nyt tässä vaiheessa niin kummalliselta retoriikalta, joka ei ihan osu tähän tilanteeseen. Hallitus onnistui kai sittenkin yllättämään muutkin kuin minut. Nythän kuntarakenne on käsittääkseni irrotettu sote-mallista aika selvästi.
Kyllähän tästä erva-mallisesta ratkaisusta oli etukäteen juttuja viime päivinä, mutta ei tullut mieleen, että asia etenisi näin nopeasti näin selkeään malliin.
Omassa blogissani aikanaan ennustelin, että syntyisiköhän jo sopu, mutta nyt saavutettu sopuisa sote-malli yllätti minut.
Demarin juttu Tehyn puheenjohtajan näkemyksistä on tässä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Tai siis ensinnäkin kiitos Verkkoapilalle, että se varoitti että kohta pidetään tiedotustilaisuus sote-sovusta. Kerrankin koin urheilujuhlan tai jonkin sentyyppisen ilmiön tuntua ja avasin pitkästä aikaa radion. Radion avaaminen tuntuu suorastaan historialliselta tapahtumalta, sillä se on niin harvinaista että pitää oikein johtokin laittaa seinään aina ennen kuuntelemista, pidän sitä siitä irti.
Odotin, että tulisi nyt jo tietoa siitä sote-tilaisuudesta. Uutiset tulivat ja niissä mainittiin asia, mutta sanottiin että areenassa on nähtävissä tuo tilaisuus. Menin sinne vähän myöhässä, mutta ei se varmaankaan haitannut. Tulihan kuitenkin koko kierros lopulta nähtyä, jokainen ehti olla vuorollaan tyytyväinen ja sopuisa.
Tuli katsottua tuo areenan lähetys. Osasivat olla hyvin iloisia kaikki saavutetusta tilanteesta. Tosin kerran onneksi esiintyi sana ”kyyninen”, mitä pidän aidosti suurena plussana, sitä että sanotaan suoraan myös sana ”kyyninen” juuri silloin kun menee oikein hyvin. Säilyy sentään jonkinlainen uskottavuus tässä suuressa iloisuushyrinässä
Ehdottomasti olen tyytyväinen, että saivat aikaan tuon ratkaisun. Olen aina suhtautunut epäilevästi siihen, kun oppositiota moralisoivasti pyydetään apuun vaikeissa tilanteissa, mutta nyt ei kyllä haittaa että oppositio ilmeisesti oli apuna. Siltä ainakin näytti.
Niin, Verkkouutiset toki uutisoi saavutetun tuloksen, niin kuin pitääkin Verkkouutisen tehdä jos jonkun. Katsoin myös, sanoisiko Demari jo tässä vaiheessa tästä huipennuksesta jotakin. Ei se ehkä sanonut, tai sitten en osannut lukea. Näytti siltä, että Demarissa puhuttiin pääasiassa siitä miltä tuleva kehysriihi vaikuttaa ja mitä se edellyttää Sdp:ltä, Suomelta jne.
Mutta sitten luin Demarista Tehyn puheenjohtajan näkemyksiä sote-ongelman tulevasta ratkaisusta ilmeisesti siis tilanteessa kun tästä viimeisimmästä saavutuksesta ei ollut hajuakaan vaan että oltiin ikään kuin siinä samassa umpisolmussa jossa on oltu koko ajan. En referoi tuota Tehyn puheenjohtajan lausuntoa enempää, vaan lukekaa itse ja aistikaa ja maistelkaa jutun viimeistä kommenttia. Minusta se tuntuu nyt tässä vaiheessa niin kummalliselta retoriikalta, joka ei ihan osu tähän tilanteeseen. Hallitus onnistui kai sittenkin yllättämään muutkin kuin minut. Nythän kuntarakenne on käsittääkseni irrotettu sote-mallista aika selvästi.
Kyllähän tästä erva-mallisesta ratkaisusta oli etukäteen juttuja viime päivinä, mutta ei tullut mieleen, että asia etenisi näin nopeasti näin selkeään malliin.
Omassa blogissani aikanaan ennustelin, että syntyisiköhän jo sopu, mutta nyt saavutettu sopuisa sote-malli yllätti minut.
Demarin juttu Tehyn puheenjohtajan näkemyksistä on tässä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
EU-virat, kampanjointi, hallitus ja sen haasteet
Myös päättäjinä toimivien henkilöiden huomio kiinnittyy yhä enemmän erinäisiin EU-valintoihin. Yksi kasvava puheenaihe ja nyt kampanjoinninkin aihe on se, ketkä huippupoliitikot ovat ehdolla tai potentiaalisia mihinkin korkeaan EU-virkaan tai EU-parlamentaarikoksi. Yleensäkin kaikenlainen kampanjointi näiden osalta on nyt viimeistään alkamassa. Toisaalta hallituksella on vaikeita tehtäviä kuten sote-uudistus, julkisen talouden tasapainottaminen, työllisyyden esteiden vähentäminen ja vaikkapa päättäminen siitä mitä se aikoo tehdä kuntauudistukselle. Ei kai tuo huomion kasautuminen EU-virkoihin ainakaan helpota hallituksen selviytymistä tehtäväkuormastaan. Näin minusta tuntuu, mutta jos olen väärässä niin sitten vain suuresti hämmästelen mihin kaikkeen sitä energiaa liikeneekään.
Vai onko se pelkkää viihdettä, kun on luotu kuva että sote-uudistus ja esimerkiksi talouden tasapainottaminen ovat vaikeita kysymyksiä? Jospa ne eivät olekaan vaikeita tehtäviä, jotka vaatisivat jokaisen ministerin 150-prosenttisen panoksen. On myös tuotu esille, että eräät vaikeat ratkaisut ovat nyt sopivasti putkessa joten ratkaisujen loppuun vieminen sujuu vaivatta.
Välillä kuitenkin käy mielessä, hoituuko kotimainen ongelman ratkaisu kuitenkin pääosin ihan joko tuurilla tai virkamiesten voimin. Tässä on vain se, että en jättäisi mielelläni suuria poliittisia linjoja virkamiesten varaan, tai toisinpäin miksi meillä sitten on hirveän kallis puoluekoneisto, hallitus ja eduskunta.
Joka tapauksessa edessä on vaalikampanjaa ja sen vaatimaa työtä vuoden 2015 eduskuntavaaleihin asti, itse asiassa kampanjointi on senkin jälkeen lähes keskeytymätöntä. Tässä mielessä voisi olla harkitsemisen arvoista ruveta pitämään noita eduskuntavaaleja ihan tässä aika pian.
Mitäs mieltä vahtikoira on?
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Vai onko se pelkkää viihdettä, kun on luotu kuva että sote-uudistus ja esimerkiksi talouden tasapainottaminen ovat vaikeita kysymyksiä? Jospa ne eivät olekaan vaikeita tehtäviä, jotka vaatisivat jokaisen ministerin 150-prosenttisen panoksen. On myös tuotu esille, että eräät vaikeat ratkaisut ovat nyt sopivasti putkessa joten ratkaisujen loppuun vieminen sujuu vaivatta.
Välillä kuitenkin käy mielessä, hoituuko kotimainen ongelman ratkaisu kuitenkin pääosin ihan joko tuurilla tai virkamiesten voimin. Tässä on vain se, että en jättäisi mielelläni suuria poliittisia linjoja virkamiesten varaan, tai toisinpäin miksi meillä sitten on hirveän kallis puoluekoneisto, hallitus ja eduskunta.
Joka tapauksessa edessä on vaalikampanjaa ja sen vaatimaa työtä vuoden 2015 eduskuntavaaleihin asti, itse asiassa kampanjointi on senkin jälkeen lähes keskeytymätöntä. Tässä mielessä voisi olla harkitsemisen arvoista ruveta pitämään noita eduskuntavaaleja ihan tässä aika pian.
Mitäs mieltä vahtikoira on?
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
lauantai 25. tammikuuta 2014
Kokoomus on mielenkiintoinen puolue – entä SDP
En ole ehtinyt pariin päivään tarkemmin tiirailla, mitä politiikassa, tai pikemminkin politikoinnissa on meneillään. Otsikoiden silmäilyn perusteella on näyttänyt lähinnä siltä, ettei ole meneillään mitään kiinnostavaa. Mutta ei hätää, kyllä siellä sittenkin tapahtuu. Siellä kommentoidaan aktiivisesti, millaisia muut ovat.
Vähän tarkemman tutustumisen jälkeen ensivaikutelma viimeisimmistä poliittisista uutisista oli, että erityisesti Kokoomuksen joukkueessa ollaan huolissaan ennen kaikkea muiden puolueiden mahdollisuuksista ja puolueistakin ennen kaikkea yhden puolueen tilasta ja senkin osalta ennen kaikkea äänestäjien asemasta. Miten somaa! Sitten ajattelin tarkistaa, onko mitään muuta, vai onko ainoa asia tosiaan Kokoomuksen huolissaanolo jostakin Kokoomuksen ulkopuolella olevasta.
Katsoin SDP:n verkkolehteä demari.fi:tä. Huomioni herättävä otsikko liittyi yllättäen siihen, mitä Kokoomuksen joukkueessa kommentoidaan erästä toista puoluetta lähellä olevan henkilön mahdollisuuksista tulla valituksi johonkin, en lukenut mihin. Olennaista tässäkin on bloggaukseni näkökulmasta vain ja ainoastaan se, että Kokoomus on vähän niin kuin huolissaan siitä, miten ne muut pärjäävät. Nyt Kokoomus, tai joku siellä, varmaan sanoo mielessään, etteivät ole huolissaan. No joo.
Jatkoin lehtikatsastustani. Saavuin Keskustan Verkkoapilaan. Siellä oli jo nähtävissä hiukan vaihtelua tähän Kokoomuksen yksinomaiseen esilläoloon. Ei tämä tokikaan sitä merkitse, ettei Verkkoapilassa puhuttaisi Kokoomuksesta, vaan sitä että näkökulma muuttuu. Muun muassa siellä kerrotaan mielenkiintoisesta suhtautumismuutoksesta SDP:ssä, minun mielestäni mielenkiintoisesta. Mutta Kokoomuksesta siellä kerrotaan Hesarin haastattelusta peräisin oleva uutinen, että puolue olisi valmis pehmentämään kantaansa kaupunkiseutujen pakkoliitoksiin.
Mutta nyt tulee se SDP:stä kertova ilouutinen. Erittäin lämmittävää näillä pakkasilla on, että SDP lupaa harkita suhtautumisensa muuttamista kaupunkiseutujen pakkoliitoksiin jos kerran Kokoomuskin muuttaa suhtautumistaan niihin. Kokoomus, te teitte sen!
Niin onhan sitten vielä Verkkouutiset, jota kehuin kerran blogissani, ja kehuin ihan aidosti. Eikä ole syytä muuttaa mieltä toistaiseksi sen suhteen, tai siis ei ole ilmaantunut mitään erityistä että täytyisi muuttaa. Nyt tällä kertaa jäi Verkkouutisista mieleen ennen kaikkea se, miten Suomea kuulemma ei ole rakennettu milloinkaan, ja tämäkin on käsittääkseni kokoomuslainen näkemys, kuinkas muuten. Näkemyksen mukaan Suomea ei ole milloinkaan rakennettu marisemalla. Tämäkin lausunto sai minut hetkeksi ajattelemaan. Ajatteluni tulos oli seuraavanlainen näkemys: Sillä, että me bloggaajat kirjoitamme välillä joistakin asioista asiallisen kriittisesti, ei sinänsä luoda yhtäkään työpaikkaa.
Tuli vielä mieleen tämä: On ehdotettu, että olisi suuria kuntia, joilla on se verotusoikeus, ja joiden sisällä sitten voisi olla semmoisia kuntia tai joitakin joissa voitaisiin harjoittaa kunnanosahallintoa ja kunnanosademokratiaa. Siitä puolestaan tuli mieleen, miten kävi kuulemma eräässä pienessä liitoskunnassa jossa jonkinlaista kevytversiota tällaisesta aluepäätöksenteosta alkuun toteutettiin. Käytössä ollut alueellinen päätöksentekoelin kuulemma lakkasi toimimasta aika pian. Syynä ei voinut olla se, ettei olisi osattu päättää asioista, olihan kyse entisestä kunnasta.
Mitä, onko jotakin sellaistakin toivottu, että hallitus keskeyttäisi sote-uudistuksensa? Ja oli kai jotakin muutakin vielä toivottu otsikoiden mukaan. Asiat ovat mielenkiintoisia.
Pörssikurssitkin ovat pudonneet ja rahastot ja kaikki, enää ei puutu kuin raha ja valppaus oikealla hetkellä.
Eurovaaliehdokas, kannata julkisesti oikeita asioita ja vastusta vääriä ja aio toimia sitten sen mukaisesti, Saatat saada ääneni. Mutta muista kuluttajansuoja. Onhan äänestämisessä usein kyse ikään kuin etäkaupasta. Anna siis totuudenmukainen tuotekuvaus. Blogistani löytyy jokin aika sitten tehty merkintä omista äänestysaikeistani eurovaaleissa. Siinä on aika tarkkaan kerrottu, miten saatan toimia.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko yltiöpositiivinen ja ajoittain intohimoinen blogi!
Vähän tarkemman tutustumisen jälkeen ensivaikutelma viimeisimmistä poliittisista uutisista oli, että erityisesti Kokoomuksen joukkueessa ollaan huolissaan ennen kaikkea muiden puolueiden mahdollisuuksista ja puolueistakin ennen kaikkea yhden puolueen tilasta ja senkin osalta ennen kaikkea äänestäjien asemasta. Miten somaa! Sitten ajattelin tarkistaa, onko mitään muuta, vai onko ainoa asia tosiaan Kokoomuksen huolissaanolo jostakin Kokoomuksen ulkopuolella olevasta.
Katsoin SDP:n verkkolehteä demari.fi:tä. Huomioni herättävä otsikko liittyi yllättäen siihen, mitä Kokoomuksen joukkueessa kommentoidaan erästä toista puoluetta lähellä olevan henkilön mahdollisuuksista tulla valituksi johonkin, en lukenut mihin. Olennaista tässäkin on bloggaukseni näkökulmasta vain ja ainoastaan se, että Kokoomus on vähän niin kuin huolissaan siitä, miten ne muut pärjäävät. Nyt Kokoomus, tai joku siellä, varmaan sanoo mielessään, etteivät ole huolissaan. No joo.
Jatkoin lehtikatsastustani. Saavuin Keskustan Verkkoapilaan. Siellä oli jo nähtävissä hiukan vaihtelua tähän Kokoomuksen yksinomaiseen esilläoloon. Ei tämä tokikaan sitä merkitse, ettei Verkkoapilassa puhuttaisi Kokoomuksesta, vaan sitä että näkökulma muuttuu. Muun muassa siellä kerrotaan mielenkiintoisesta suhtautumismuutoksesta SDP:ssä, minun mielestäni mielenkiintoisesta. Mutta Kokoomuksesta siellä kerrotaan Hesarin haastattelusta peräisin oleva uutinen, että puolue olisi valmis pehmentämään kantaansa kaupunkiseutujen pakkoliitoksiin.
Mutta nyt tulee se SDP:stä kertova ilouutinen. Erittäin lämmittävää näillä pakkasilla on, että SDP lupaa harkita suhtautumisensa muuttamista kaupunkiseutujen pakkoliitoksiin jos kerran Kokoomuskin muuttaa suhtautumistaan niihin. Kokoomus, te teitte sen!
Niin onhan sitten vielä Verkkouutiset, jota kehuin kerran blogissani, ja kehuin ihan aidosti. Eikä ole syytä muuttaa mieltä toistaiseksi sen suhteen, tai siis ei ole ilmaantunut mitään erityistä että täytyisi muuttaa. Nyt tällä kertaa jäi Verkkouutisista mieleen ennen kaikkea se, miten Suomea kuulemma ei ole rakennettu milloinkaan, ja tämäkin on käsittääkseni kokoomuslainen näkemys, kuinkas muuten. Näkemyksen mukaan Suomea ei ole milloinkaan rakennettu marisemalla. Tämäkin lausunto sai minut hetkeksi ajattelemaan. Ajatteluni tulos oli seuraavanlainen näkemys: Sillä, että me bloggaajat kirjoitamme välillä joistakin asioista asiallisen kriittisesti, ei sinänsä luoda yhtäkään työpaikkaa.
Tuli vielä mieleen tämä: On ehdotettu, että olisi suuria kuntia, joilla on se verotusoikeus, ja joiden sisällä sitten voisi olla semmoisia kuntia tai joitakin joissa voitaisiin harjoittaa kunnanosahallintoa ja kunnanosademokratiaa. Siitä puolestaan tuli mieleen, miten kävi kuulemma eräässä pienessä liitoskunnassa jossa jonkinlaista kevytversiota tällaisesta aluepäätöksenteosta alkuun toteutettiin. Käytössä ollut alueellinen päätöksentekoelin kuulemma lakkasi toimimasta aika pian. Syynä ei voinut olla se, ettei olisi osattu päättää asioista, olihan kyse entisestä kunnasta.
Mitä, onko jotakin sellaistakin toivottu, että hallitus keskeyttäisi sote-uudistuksensa? Ja oli kai jotakin muutakin vielä toivottu otsikoiden mukaan. Asiat ovat mielenkiintoisia.
Pörssikurssitkin ovat pudonneet ja rahastot ja kaikki, enää ei puutu kuin raha ja valppaus oikealla hetkellä.
Eurovaaliehdokas, kannata julkisesti oikeita asioita ja vastusta vääriä ja aio toimia sitten sen mukaisesti, Saatat saada ääneni. Mutta muista kuluttajansuoja. Onhan äänestämisessä usein kyse ikään kuin etäkaupasta. Anna siis totuudenmukainen tuotekuvaus. Blogistani löytyy jokin aika sitten tehty merkintä omista äänestysaikeistani eurovaaleissa. Siinä on aika tarkkaan kerrottu, miten saatan toimia.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko yltiöpositiivinen ja ajoittain intohimoinen blogi!
maanantai 13. tammikuuta 2014
Kehyskunta ja keskuskaupunki – seudullinen kansanäänestys ja pakkoliitos
Suurten kaupunkiseutujen pakkoliitokset nousivat jälleen kukoistukseen keskustelussa, kun kyseisistä pakkoliitoksista väsättiin nyt laki. Se mahdollistaa pakon käytön niin sanotuista yhdyskuntarakenteellisista syistä ja muista niin sanotuista syistä näillä alueilla.
Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteelliset pakkoliitokset ovat onneksi kuitenkin monen mutkan takana. Ensiksi on olemassa selvityshenkilön kuntajakoselvitys. Jos siinä osoitetaan ikään kuin painavat perusteet kuntaliitoksen tarpeelle eikä vapaaehtoista liitosta synny, valtioneuvosto voi panna pystyyn seudullisen kansanäänestyksen liitoksesta. Jos äänestäneiden enemmistö kannattaa liitosta, valtioneuvosto voi harkita kuntien pakottamista liitokseen.
Jos jokin hallitus on mennyt siihen pisteeseen asti, että on järjestänyt seudullisen kansanäänestyksen, se tietysti haluaisi kaikin keinoin saada liitoksen myös toteutumaan. Niinpä se ehkä pohjustaisi äänestyskysymystä hyvin kauniisti. Pohjustuksen, anteeksi siis taustoituksen, jälkeen sitten seuraisi äärimmäisessä tapauksessa seuraavanlainen kysymys: ”Kannatatteko seudullista eheytymistä, alueen elinvoimaisuuden kehittymistä ja palveluiden järjestämisen tehostumista ja siten kuntaliitosta?” Tuohon ei voi muuta vastata kuin, että en aio edelleenkään lopettaa tupakointia kun en pysty.
En ole muuten sitäkään vielä suoraan kuullut, voisiko vaikkapa Muuramen ja Jyväskylän liitosta mahdollisesti koskevassa seudullisessa kansanäänestyksessä olla äänioikeus myös esimerkiksi Toivakan, Petäjäveden, Laukaan ja Uuraisten asukkailla. Tällainen mahdollisen liitosehdotuksen ulkopuolella olevien alueiden äänestysoikeus tuli mieleen sen takia, että tässähän puhutaan koko ajan niin voimakkaasti ”seudusta”. Vai onko olemassa nimenomaan kaksi vaihtoehtoista Jyväskylän seutua, Muurame + Jyväskylä tai Laukaa + Muurame + Jyväskylä?
Jostakin lehdestä luin iloisen toteamuksen, että pakkoliitos on helppo välttää toteuttamalla vapaaehtoinen liitos. Hyvää yötä vaan.
Eräitä puolueita en muuten äänestä seuraavissa eduskuntavaaleissa. Ei pitänyt olla yllätys.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteelliset pakkoliitokset ovat onneksi kuitenkin monen mutkan takana. Ensiksi on olemassa selvityshenkilön kuntajakoselvitys. Jos siinä osoitetaan ikään kuin painavat perusteet kuntaliitoksen tarpeelle eikä vapaaehtoista liitosta synny, valtioneuvosto voi panna pystyyn seudullisen kansanäänestyksen liitoksesta. Jos äänestäneiden enemmistö kannattaa liitosta, valtioneuvosto voi harkita kuntien pakottamista liitokseen.
Jos jokin hallitus on mennyt siihen pisteeseen asti, että on järjestänyt seudullisen kansanäänestyksen, se tietysti haluaisi kaikin keinoin saada liitoksen myös toteutumaan. Niinpä se ehkä pohjustaisi äänestyskysymystä hyvin kauniisti. Pohjustuksen, anteeksi siis taustoituksen, jälkeen sitten seuraisi äärimmäisessä tapauksessa seuraavanlainen kysymys: ”Kannatatteko seudullista eheytymistä, alueen elinvoimaisuuden kehittymistä ja palveluiden järjestämisen tehostumista ja siten kuntaliitosta?” Tuohon ei voi muuta vastata kuin, että en aio edelleenkään lopettaa tupakointia kun en pysty.
En ole muuten sitäkään vielä suoraan kuullut, voisiko vaikkapa Muuramen ja Jyväskylän liitosta mahdollisesti koskevassa seudullisessa kansanäänestyksessä olla äänioikeus myös esimerkiksi Toivakan, Petäjäveden, Laukaan ja Uuraisten asukkailla. Tällainen mahdollisen liitosehdotuksen ulkopuolella olevien alueiden äänestysoikeus tuli mieleen sen takia, että tässähän puhutaan koko ajan niin voimakkaasti ”seudusta”. Vai onko olemassa nimenomaan kaksi vaihtoehtoista Jyväskylän seutua, Muurame + Jyväskylä tai Laukaa + Muurame + Jyväskylä?
Jostakin lehdestä luin iloisen toteamuksen, että pakkoliitos on helppo välttää toteuttamalla vapaaehtoinen liitos. Hyvää yötä vaan.
Eräitä puolueita en muuten äänestä seuraavissa eduskuntavaaleissa. Ei pitänyt olla yllätys.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
maanantai 11. marraskuuta 2013
Sote-uudistus – syntyisiköhän jo sopu?
Taas tulee ärsyttävän lyhyt bloggaus, mutta minkäs sille voi.
Vaikuttaa hiukan siltä, että sote-väittelyssä aletaan vähitellen etsiä kompromissia. Nimittäin Kokoomuksen ja Sdp:n julkaisuissa demari.fissä ja verkkouutisissa olen huomannut viime päivinä ainakin kahden asiantuntijan esittämät sote-ehdotukset. Niissä käsittääkseni esitetään maakuntapohjaista tai muuta sellaista mallia, jossa ei tarvitsisi kiistellä vastuukunnista. Saa nähdä, millä sanavalinnoilla kompromissimallia aletaan poliittisesti vääntää, kutsutaanko sitä hallituksen korjatuksi malliksi vai kotikunta-piiri-maakuntamalliksi.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Vaikuttaa hiukan siltä, että sote-väittelyssä aletaan vähitellen etsiä kompromissia. Nimittäin Kokoomuksen ja Sdp:n julkaisuissa demari.fissä ja verkkouutisissa olen huomannut viime päivinä ainakin kahden asiantuntijan esittämät sote-ehdotukset. Niissä käsittääkseni esitetään maakuntapohjaista tai muuta sellaista mallia, jossa ei tarvitsisi kiistellä vastuukunnista. Saa nähdä, millä sanavalinnoilla kompromissimallia aletaan poliittisesti vääntää, kutsutaanko sitä hallituksen korjatuksi malliksi vai kotikunta-piiri-maakuntamalliksi.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)