Forssa, Forssan Lehti, kiinnostaa

Silloin tällöin, kun käyn lähellä Forssaa eli eräässä Forssan naapurikunnassa, luen Forssan Lehteä runsain määrin ja tarkkaan. Forssan asiat kiinnostavat suuresti, vaikka eivät niin paljon kuin kyseisen naapurikunnan. Viime lukukerrasta jäivät mieleeni muun muassa jutut, jotka koskevat Forssan taloutta ja Forssan seudun kuntaliitoskeskustelua.

Forssan taloudesta oli kiinnostava sellainen juttu, jossa jo otsikossa todetaan että juustohöylä ei riitä. Sanoma taisi siis olla, että kaupungin taloutta pitää korjata oikein kunnolla. Eihän asiassa sinänsä mitään poikkeuksellista ole näinä aikoina, tuttua puhetta joka puolella. Äkkiä tulee mieleen esimerkiksi eräs keskisuomalainen kaupunki, jota seuraan suurella mielenkiinnolla, mutta tosiaan onhan niitä paljon muitakin.

Kun luin tuota juttua Forssan talouden tasapainottamisesta, sain jotenkin huomaamattani ja ehkä aivan aiheetta vaikutelman, että tässä talouspulmassa on Forssan luottamushenkilöillä ja virkamiehillä työtä kerrakseen kuten aina näissä nykyisissä kuntatalouden pulmissa. Niinpä yllätyinkin, kun jutun (muistaakseni) lopussa lyhyesti ja ytimekkäästi todettiin että kiireellisin tehtävä on nostaa Forssan visuaalinen ilme. Samalla tuli jälleen mieleen eräs toinen kaupunki eräässä toisessa maakunnassa, jota seuraan suurella mielenkiinnolla.

Toinen kiinnostava aihe Forssan Lehdessä oli kuntaliitoskeskustelu. Forssa ja selvityksen kohteina olleet Forssan seutukunnan kunnat olivat antaneet päätöksensä siitä, haluaako kunta lähteä jatkoselvityksiin varsinaisesta kuntaliitoksesta. Muistaakseni se meni niin, että Forssa haluaisi mutta seutukunnan muut kunnat eivät. Joku sitten Forssan Lehdessä, olisikohan ollut jopa itse Forssan Lehti, pahoittelikin, että nyt ei vieläkään päästä purkamaan seudullista byrokratiaa ja päällekkäisyyttä kun kuntaliitos ei etene.

Minä päinvastoin olen sitä mieltä, että onneksi nyt ei jouduta Forssan seutukunnalla esimerkiksi viiden vuoden jähmettämissopimuksiin jotka estävät kuntabyrokratian keventämisen, päällekkäisyyksien karsimisen ja kustannusten vähentämisen vaikka niin haluttaisiinkin. Ja toiseksi, luovatko pienet kunnat olemassaolollaan päällekkäistä hallintoa seudulle? Luulen, että eivät käytännössä lainkaan.

Tulee mieleen vähän sellainen filosofinen kysymys, että mistä johtuu tämä jako että Forssa haluaa mutta seutukunnan muut kunnat aika selvästi eivät halua. Onko siinä taustalla jokin syvällinen ideologia vai mikä siinä on selityksenä?

Lopuksi viimeaikainen mottoni: Suomen kuntarakenne ei ole kovinkaan kiinnostava asia. Sen sijaan erittäin kiinnostava ja tärkeä asia on kunnan rakenne.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Sote-sopu ja selkeä erva-malli yllättivät minut

Tein vähän kierrosta, mitä mahdollisesti puolueiden äänenkannattajat ovat ehtineet sanoa juuri julkistetusta sote-sovusta.

Tai siis ensinnäkin kiitos Verkkoapilalle, että se varoitti että kohta pidetään tiedotustilaisuus sote-sovusta. Kerrankin koin urheilujuhlan tai jonkin sentyyppisen ilmiön tuntua ja avasin pitkästä aikaa radion. Radion avaaminen tuntuu suorastaan historialliselta tapahtumalta, sillä se on niin harvinaista että pitää oikein johtokin laittaa seinään aina ennen kuuntelemista, pidän sitä siitä irti.

Odotin, että tulisi nyt jo tietoa siitä sote-tilaisuudesta. Uutiset tulivat ja niissä mainittiin asia, mutta sanottiin että areenassa on nähtävissä tuo tilaisuus. Menin sinne vähän myöhässä, mutta ei se varmaankaan haitannut. Tulihan kuitenkin koko kierros lopulta nähtyä, jokainen ehti olla vuorollaan tyytyväinen ja sopuisa.

Tuli katsottua tuo areenan lähetys. Osasivat olla hyvin iloisia kaikki saavutetusta tilanteesta. Tosin kerran onneksi esiintyi sana ”kyyninen”, mitä pidän aidosti suurena plussana, sitä että sanotaan suoraan myös sana ”kyyninen” juuri silloin kun menee oikein hyvin. Säilyy sentään jonkinlainen uskottavuus tässä suuressa iloisuushyrinässä

Ehdottomasti olen tyytyväinen, että saivat aikaan tuon ratkaisun. Olen aina suhtautunut epäilevästi siihen, kun oppositiota moralisoivasti pyydetään apuun vaikeissa tilanteissa, mutta nyt ei kyllä haittaa että oppositio ilmeisesti oli apuna. Siltä ainakin näytti.

Niin, Verkkouutiset toki uutisoi saavutetun tuloksen, niin kuin pitääkin Verkkouutisen tehdä jos jonkun. Katsoin myös, sanoisiko Demari jo tässä vaiheessa tästä huipennuksesta jotakin. Ei se ehkä sanonut, tai sitten en osannut lukea. Näytti siltä, että Demarissa puhuttiin pääasiassa siitä miltä tuleva kehysriihi vaikuttaa ja mitä se edellyttää Sdp:ltä, Suomelta jne.

Mutta sitten luin Demarista Tehyn puheenjohtajan näkemyksiä sote-ongelman tulevasta ratkaisusta ilmeisesti siis tilanteessa kun tästä viimeisimmästä saavutuksesta ei ollut hajuakaan vaan että oltiin ikään kuin siinä samassa umpisolmussa jossa on oltu koko ajan. En referoi tuota Tehyn puheenjohtajan lausuntoa enempää, vaan lukekaa itse ja aistikaa ja maistelkaa jutun viimeistä kommenttia. Minusta se tuntuu nyt tässä vaiheessa niin kummalliselta retoriikalta, joka ei ihan osu tähän tilanteeseen. Hallitus onnistui kai sittenkin yllättämään muutkin kuin minut. Nythän kuntarakenne on käsittääkseni irrotettu sote-mallista aika selvästi.

Kyllähän tästä erva-mallisesta ratkaisusta oli etukäteen juttuja viime päivinä, mutta ei tullut mieleen, että asia etenisi näin nopeasti näin selkeään malliin.

Omassa blogissani aikanaan ennustelin, että syntyisiköhän jo sopu, mutta nyt saavutettu sopuisa sote-malli yllätti minut.

Demarin juttu Tehyn puheenjohtajan näkemyksistä on tässä.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

EU-virat, kampanjointi, hallitus ja sen haasteet

Myös päättäjinä toimivien henkilöiden huomio kiinnittyy yhä enemmän erinäisiin EU-valintoihin. Yksi kasvava puheenaihe ja nyt kampanjoinninkin aihe on se, ketkä huippupoliitikot ovat ehdolla tai potentiaalisia mihinkin korkeaan EU-virkaan tai EU-parlamentaarikoksi. Yleensäkin kaikenlainen kampanjointi näiden osalta on nyt viimeistään alkamassa. Toisaalta hallituksella on vaikeita tehtäviä kuten sote-uudistus, julkisen talouden tasapainottaminen, työllisyyden esteiden vähentäminen ja vaikkapa päättäminen siitä mitä se aikoo tehdä kuntauudistukselle. Ei kai tuo huomion kasautuminen EU-virkoihin ainakaan helpota hallituksen selviytymistä tehtäväkuormastaan. Näin minusta tuntuu, mutta jos olen väärässä niin sitten vain suuresti hämmästelen mihin kaikkeen sitä energiaa liikeneekään.

Vai onko se pelkkää viihdettä, kun on luotu kuva että sote-uudistus ja esimerkiksi talouden tasapainottaminen ovat vaikeita kysymyksiä? Jospa ne eivät olekaan vaikeita tehtäviä, jotka vaatisivat jokaisen ministerin 150-prosenttisen panoksen. On myös tuotu esille, että eräät vaikeat ratkaisut ovat nyt sopivasti putkessa joten ratkaisujen loppuun vieminen sujuu vaivatta.

Välillä kuitenkin käy mielessä, hoituuko kotimainen ongelman ratkaisu kuitenkin pääosin ihan joko tuurilla tai virkamiesten voimin. Tässä on vain se, että en jättäisi mielelläni suuria poliittisia linjoja virkamiesten varaan, tai toisinpäin miksi meillä sitten on hirveän kallis puoluekoneisto, hallitus ja eduskunta.

Joka tapauksessa edessä on vaalikampanjaa ja sen vaatimaa työtä vuoden 2015 eduskuntavaaleihin asti, itse asiassa kampanjointi on senkin jälkeen lähes keskeytymätöntä. Tässä mielessä voisi olla harkitsemisen arvoista ruveta pitämään noita eduskuntavaaleja ihan tässä aika pian.

Mitäs mieltä vahtikoira on?

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Kokoomus on mielenkiintoinen puolue – entä SDP

En ole ehtinyt pariin päivään tarkemmin tiirailla, mitä politiikassa, tai pikemminkin politikoinnissa on meneillään. Otsikoiden silmäilyn perusteella on näyttänyt lähinnä siltä, ettei ole meneillään mitään kiinnostavaa. Mutta ei hätää, kyllä siellä sittenkin tapahtuu. Siellä kommentoidaan aktiivisesti, millaisia muut ovat.

Vähän tarkemman tutustumisen jälkeen ensivaikutelma viimeisimmistä poliittisista uutisista oli, että erityisesti Kokoomuksen joukkueessa ollaan huolissaan ennen kaikkea muiden puolueiden mahdollisuuksista ja puolueistakin ennen kaikkea yhden puolueen tilasta ja senkin osalta ennen kaikkea äänestäjien asemasta. Miten somaa! Sitten ajattelin tarkistaa, onko mitään muuta, vai onko ainoa asia tosiaan Kokoomuksen huolissaanolo jostakin Kokoomuksen ulkopuolella olevasta.

Katsoin SDP:n verkkolehteä demari.fi:tä. Huomioni herättävä otsikko liittyi yllättäen siihen, mitä Kokoomuksen joukkueessa kommentoidaan erästä toista puoluetta lähellä olevan henkilön mahdollisuuksista tulla valituksi johonkin, en lukenut mihin. Olennaista tässäkin on bloggaukseni näkökulmasta vain ja ainoastaan se, että Kokoomus on vähän niin kuin huolissaan siitä, miten ne muut pärjäävät. Nyt Kokoomus, tai joku siellä, varmaan sanoo mielessään, etteivät ole huolissaan. No joo.

Jatkoin lehtikatsastustani. Saavuin Keskustan Verkkoapilaan. Siellä oli jo nähtävissä hiukan vaihtelua tähän Kokoomuksen yksinomaiseen esilläoloon. Ei tämä tokikaan sitä merkitse, ettei Verkkoapilassa puhuttaisi Kokoomuksesta, vaan sitä että näkökulma muuttuu. Muun muassa siellä kerrotaan mielenkiintoisesta suhtautumismuutoksesta SDP:ssä, minun mielestäni mielenkiintoisesta. Mutta Kokoomuksesta siellä kerrotaan Hesarin haastattelusta peräisin oleva uutinen, että puolue olisi valmis pehmentämään kantaansa kaupunkiseutujen pakkoliitoksiin.

Mutta nyt tulee se SDP:stä kertova ilouutinen. Erittäin lämmittävää näillä pakkasilla on, että SDP lupaa harkita suhtautumisensa muuttamista kaupunkiseutujen pakkoliitoksiin jos kerran Kokoomuskin muuttaa suhtautumistaan niihin. Kokoomus, te teitte sen!

Niin onhan sitten vielä Verkkouutiset, jota kehuin kerran blogissani, ja kehuin ihan aidosti. Eikä ole syytä muuttaa mieltä toistaiseksi sen suhteen, tai siis ei ole ilmaantunut mitään erityistä että täytyisi muuttaa. Nyt tällä kertaa jäi Verkkouutisista mieleen ennen kaikkea se, miten Suomea kuulemma ei ole rakennettu milloinkaan, ja tämäkin on käsittääkseni kokoomuslainen näkemys, kuinkas muuten. Näkemyksen mukaan Suomea ei ole milloinkaan rakennettu marisemalla. Tämäkin lausunto sai minut hetkeksi ajattelemaan. Ajatteluni tulos oli seuraavanlainen näkemys: Sillä, että me bloggaajat kirjoitamme välillä joistakin asioista asiallisen kriittisesti, ei sinänsä luoda yhtäkään työpaikkaa.

Tuli vielä mieleen tämä: On ehdotettu, että olisi suuria kuntia, joilla on se verotusoikeus, ja joiden sisällä sitten voisi olla semmoisia kuntia tai joitakin joissa voitaisiin harjoittaa kunnanosahallintoa ja kunnanosademokratiaa. Siitä puolestaan tuli mieleen, miten kävi kuulemma eräässä pienessä liitoskunnassa jossa jonkinlaista kevytversiota tällaisesta aluepäätöksenteosta alkuun toteutettiin. Käytössä ollut alueellinen päätöksentekoelin kuulemma lakkasi toimimasta aika pian. Syynä ei voinut olla se, ettei olisi osattu päättää asioista, olihan kyse entisestä kunnasta.

Mitä, onko jotakin sellaistakin toivottu, että hallitus keskeyttäisi sote-uudistuksensa? Ja oli kai jotakin muutakin vielä toivottu otsikoiden mukaan. Asiat ovat mielenkiintoisia.

Pörssikurssitkin ovat pudonneet ja rahastot ja kaikki, enää ei puutu kuin raha ja valppaus oikealla hetkellä.

Eurovaaliehdokas, kannata julkisesti oikeita asioita ja vastusta vääriä ja aio toimia sitten sen mukaisesti, Saatat saada ääneni. Mutta muista kuluttajansuoja. Onhan äänestämisessä usein kyse ikään kuin etäkaupasta. Anna siis totuudenmukainen tuotekuvaus. Blogistani löytyy jokin aika sitten tehty merkintä omista äänestysaikeistani eurovaaleissa. Siinä on aika tarkkaan kerrottu, miten saatan toimia.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko yltiöpositiivinen ja ajoittain intohimoinen blogi!

Kehyskunta ja keskuskaupunki – seudullinen kansanäänestys ja pakkoliitos

Suurten kaupunkiseutujen pakkoliitokset nousivat jälleen kukoistukseen keskustelussa, kun kyseisistä pakkoliitoksista väsättiin nyt laki. Se mahdollistaa pakon käytön niin sanotuista yhdyskuntarakenteellisista syistä ja muista niin sanotuista syistä näillä alueilla.

Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteelliset pakkoliitokset ovat onneksi kuitenkin monen mutkan takana. Ensiksi on olemassa selvityshenkilön kuntajakoselvitys. Jos siinä osoitetaan ikään kuin painavat perusteet kuntaliitoksen tarpeelle eikä vapaaehtoista liitosta synny, valtioneuvosto voi panna pystyyn seudullisen kansanäänestyksen liitoksesta. Jos äänestäneiden enemmistö kannattaa liitosta, valtioneuvosto voi harkita kuntien pakottamista liitokseen.


Jos jokin hallitus on mennyt siihen pisteeseen asti, että on järjestänyt seudullisen kansanäänestyksen, se tietysti haluaisi kaikin keinoin saada liitoksen myös toteutumaan. Niinpä se ehkä pohjustaisi äänestyskysymystä hyvin kauniisti. Pohjustuksen, anteeksi siis taustoituksen, jälkeen sitten seuraisi äärimmäisessä tapauksessa seuraavanlainen kysymys: ”Kannatatteko seudullista eheytymistä, alueen elinvoimaisuuden kehittymistä ja palveluiden järjestämisen tehostumista ja siten kuntaliitosta?” Tuohon ei voi muuta vastata kuin, että en aio edelleenkään lopettaa tupakointia kun en pysty.

En ole muuten sitäkään vielä suoraan kuullut, voisiko vaikkapa Muuramen ja Jyväskylän liitosta mahdollisesti koskevassa seudullisessa kansanäänestyksessä olla äänioikeus myös esimerkiksi Toivakan, Petäjäveden, Laukaan ja Uuraisten asukkailla. Tällainen mahdollisen liitosehdotuksen ulkopuolella olevien alueiden äänestysoikeus tuli mieleen sen takia, että tässähän puhutaan koko ajan niin voimakkaasti ”seudusta”. Vai onko olemassa nimenomaan kaksi vaihtoehtoista Jyväskylän seutua, Muurame + Jyväskylä tai Laukaa + Muurame + Jyväskylä?

Jostakin lehdestä luin iloisen toteamuksen, että pakkoliitos on helppo välttää toteuttamalla vapaaehtoinen liitos. Hyvää yötä vaan.

Eräitä puolueita en muuten äänestä seuraavissa eduskuntavaaleissa. Ei pitänyt olla yllätys.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Sote-uudistus – syntyisiköhän jo sopu?

Taas tulee ärsyttävän lyhyt bloggaus, mutta minkäs sille voi.

Vaikuttaa hiukan siltä, että sote-väittelyssä aletaan vähitellen etsiä kompromissia. Nimittäin Kokoomuksen ja Sdp:n julkaisuissa demari.fissä ja verkkouutisissa olen huomannut viime päivinä ainakin kahden asiantuntijan esittämät sote-ehdotukset. Niissä käsittääkseni esitetään maakuntapohjaista tai muuta sellaista mallia, jossa ei tarvitsisi kiistellä vastuukunnista. Saa nähdä, millä sanavalinnoilla kompromissimallia aletaan poliittisesti vääntää, kutsutaanko sitä hallituksen korjatuksi malliksi vai kotikunta-piiri-maakuntamalliksi.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Hyvin pärjäävä kunta naapurina

Varoitan, että tämä blogimerkintä on lyhyt. Etkä ehkä pidä lyhyistä bloggauksista.

Erityisesti suurten kaupunkien naapureina olevia menestyviä 10–30 tuhannen asukkaan kuntia halutaan kaikin keinoin liittää näihin suuriin kaupunkeihin. Mieleeni tuli jälleen yksi peruste tätä vastaan. Nimittäin voisi olla hyvä jättää nämä eräät paremmin pärjäävät naapurikunnat itsenäisiksi hyviksi esimerkeiksi muille. Olisi sitten olemassa esimerkillisiä kuntia, joiden keinoista ja käytännöistä voitaisiin ottaa oppia muissa kunnissa.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Miksi kuntaliitos Muurame + Jyväskylä?

Eiköhän Jyväskylän ole paras pärjätä täysin omin voimin ja jättää puheet Muuramen liittämisestä sikseen. Lisäksi muuramelaiset puolestaan tuntuvat olevan vakuuttuneita siitä, että heidän kuntansa pärjää hyvin itsenäisenä. Ja he nimenomaan haluavat pysyä itsenäisinä.

Mikä on se syy, jolla jotkut Jyväskylässä (melkein) vaativat Muuramea osaksi Jyväskylää? Ne, jotka Muuramea Jyväskylään haluavat kaikin voimin, haluavat varmaankin Muuramen veronmaksajia. Ilmeisesti ajatellaan, että liian moni hyvä veronmaksaja tai sellaiseksi tuleva muuttaa Muurameen. Ne saataisiin vaivattomasti, kun vain liitettäisiin pieni lisäalue muuten laajaksi venähtäneeseen kaupunkiin. Ajatus on ymmärrettävä, ei siinä mitään. Mutta en vieläkään keksi vastausta siihen, mikä yhteiskunnallinen velvollisuus Muuramella olisi liittyä Jyväskylään. Nimittäin sitäkin kai tässä usein ajatellaan.

Sanotaan niinkin, että Muurameen muuttaa niitä jotka kykenevät asumaan ja haluavat asua mieluisassa ympäristössä kuitenkin nauttien Jyväskylän kaupallisista palveluista. Ja mokomat vielä käyvät aika paljon töissäkin Jyväskylässä. Muuramen työpaikkaomavaraisuushan ei mikään hurja ole. Mutta ei runsaastakaan Jyväskylässä työssä käymisestä synny mielestäni vielä velvollisuutta liittyä Jyväskylään. Erityisen kaukaa haettua ja Jyväskylänkin kannalta nurinkurista olisi, jos ajateltaisiin että Jyväskylän kaupallisten palveluiden käyttö synnyttäisi liittymisvelvollisuuden. Tosin pitäisin henkilökohtaisesti alueen elinvoiman kannalta tärkeänä, että siellä missä asun olisi myös omaa elämää. Se tarkoittaa, ettei ole vain nukkumapaikka ja luontoa ympärillä vaan on työpaikkoja ja muutenkin monipuoliset elämismahdollisuudet. Siis esimerkiksi työpaikkaomavaraisuus voisi olla mielellään korkea, mutta sehän on makuasia millaisesta asuinpaikasta kukin tykkää.

Muuten jo aiemmin joskus toistin jonkun toisen keksimän idean, että verojahan voisi maksaa osittain myös työssäkäyntipaikkakunnalle. Perustelinkin muistaakseni asiaa. Sehän muun muassa kannustaisi kuntia aktiivisuuteen. Ja siitä hyötyisi koko yhteiskunta. Kaikki. Voitaisiin ehkä unohtaa aika moni hallintoleikki myös. Onhan tosin yhteisövero. Se kai sitten ajaa osittain asiaa. Tai en minä tiedä, kuinka käytännössä on asian laita.

Keski-Suomessa mentäneen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä siihen, että siitä vastaa maakunnallinen organisaatio. Tähänkään ei siis tarvita sitä, että esimerkiksi Muurame liittyisi Jyväskylään. Maakunnallinen järjestämismalli voidaan hoitaa itsenäisten kuntien edustuksen pohjalta. Ei tarvita siis vastuukuntaviritystä, vastuukuntana Jyväskylä.

Jos Muurame onnistuttaisiin liittämään Jyväskylään huolimatta muuramelaisten vastustuksesta, siitähän voisi jäädä huono maku asukkaille. Sekö rakentaisi Jyväskylää? Luultavasti sen jälkeen vastakkainasettelu lisääntyisi, kun liitetyn Muuramen asukkaat olisivat huolissaan alueensa palveluista ja olisivat muutenkin tyytymättömiä vastentahtoiseen liitokseen. Tosin hallituksen kuntauudistusmalli joka tapauksessa on uhka sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille, jotka sijaitsevat alle 20 000 asukkaan kunnissa. Näin olen käsittänyt.

Lisäksi onhan se hyvä, että Jyväskylän kaupallisille palveluilla on naapurissa ostovoimaista asiakaskuntaa. Huonompi tilanne olisi se, ettei sellaista naapuria olisi. Jyväskylän pysyvä etu suhteessa Muurameen on myös se, että esimerkiksi julkisen liikenteen yhteydet Muuramesta Jyväskylään ovat luullakseni monin verroin tärkeämpiä kuin vastaavat yhteydet Jyväskylästä Muurameen. Toisin sanoen muuramelaisten luulisi arvostavan tulevaisuudessakin yhteistyötä Jyväskylän kanssa muun muassa siinä asiassa. Ja keskinäisen riippuvuudenhan tiedetään lisäävän yhteistyötä ja vahvistavan luottamusta.

Asun siis Jyväskylässä enkä ole asunut milloinkaan Muuramessa. Ihmettelen vain, miten minusta on tullut tällainen kuntaliitosten osittainen vastustaja. Toisaalta nimittäin kannatan hallinnon tehokkuutta, kaupunkimaista asumista, hyviä julkisia liikenneyhteyksiä, korkeita kerrosaloja ja mielellään suuria taloyhtiöitä. Nämä ovat vain yksittäisiä ihannepiirteitä, ja hyvä jos niistä yksikin toteutuu. Esimerkiksi hallinnon tehokkuus tai palveluiden alhaiset kustannukset eivät toteudu useinkaan siellä missä luulisi eli suuremmissa kaupungeissa. Vaikka kuntaliitosten olettaisi laskevan yksikkökustannuksia ja pienentävän hallinnon suhteellista osuutta, käytännössä tuppaa käymään päinvastoin. Eikä tietenkään harvaan asuttujen alueiden liitäminen muuta rakennetta yhtään tiiviimmäksi, vaan välimatkat kasvavat entisestään.

Kuntaliitos- ja muissa yhteyksissä tulee silloin tällöin mieleen konnarin vakioilmoitus kun aikanaan kuljin junalla Espoossa: ”Seuraavina Kilo, Kera ja vakavarainen Kauniainen.”

Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Kouvola 600, Jyväskylä 900, mutta ei mitään aaltoa kuitenkaan

Jokin aika sitten bloggasin Kouvolan irtisanomissuunnitelmien julkitulon jälkeen, että huomattavia yt-neuvotteluja olisi tulossa liitoskunnissa suoja-aikojen päättymisten jälkeen.
http://markkinat-politiikka-media.blogspot.fi/2013/09/odotettavissa-huomattavia-yt.html
Vähän kirjoitukseni jälkeen sattui kuitenkin ilmestymään uutinen kuntajohdolle tehdystä kyselystä, jonka mukaan irtisanomisaaltoa liitoskunnissa ei olisi odotettavissa (esim. Kaleva). Nyt sitten tupsahti muun muassa Uuteen Suomeen otsikko Jyväskylän ”yt-pommista”. Samasta asiasta uutisoi Keskisuomalainen.

Olen aikaisemminkin blogannut siitä, että vaikka kuinka talous on ollut vuosikaudet heikkoa paikoin, niin varsinkin henkilöstövähennyksistä puhumista vältellään. Niiden merkitystä saatetaan pitää kuntajohdon taholla pienenä säästötarpeeseen nähden. Toki en ole mikään ammattiennustaja, joten jos kerran irtisanomisten merkitystä pidetään vähäisenä kuntien säästötarpeiden kannalta niin sitten on kai juuri niin. Tosin kyllä se ihmetyttää, voiko tosiaan niin olla.

Nyt kuitenkin jopa minulle jyväskyläläisenä oli uutinen tuo Jyväskylän (enintään) 900 henkilötyövuoden vähennystavoite. Tosin olihan jo ollut puhetta 50 miljoonan euron karsintatarpeesta, joten jotakin sen kai pitikin merkitä ihan konkreettisesti.

Mutta voihan edelleenkin pitää paikkansa se liitoskuntien johdolta saatu kyselytulos, että irtisanomisaaltoa ei tosiaan olisi odotettavissa, kaikesta huolimatta. Siten Kouvola, Jyväskylä ja pari pienempää julkisuudessa ollutta tapausta jäisivät poikkeuksellisiksi yksittäistapauksiksi. Ja tottahan se on, että ei Kouvolan ja Jyväskylän kokoisiakaan liitoskaupunkeja määrättömästi riitä, joten ainakaan näin suuria kertalukuja ei loputtomasti voi tulla. Oliko tuo aika poliitikkomaisesti ilmaistu?


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Kuntaliitos ja viiden vuoden irtisanomissuoja – paratiisi

Joskus luin sellaisesta, että Japanissa sovellettaisiin työpaikoilla jossakin määrin työsuhteiden alasajoa niin, että työntekijän annetaan puuhastella mahdollisesti jopa entisellä palkalla jotakin firmalle merkityksetöntä aikansa kuluksi kunnes tämä itse kyllästyy touhuun ja lähtee. Toki Suomessakin kerrotaan paljon tarinoita siitä, miten työntekijä yritetään savustaa ottamalla tältä pois merkittävät tehtävät, mutta ehkä Japanin käytäntö on hengeltään vähemmän kielteinen kuin Suomen. Se on pikemminkin pehmeä lasku.

Kuntaliitosten viiden vuoden irtisanomissuojassa esimerkiksi päälliköiden tehtäviä ja jopa palkkaa voidaan kuulemma muuttaa, mutta ilmeisesti hierarkiataso ei saisi paljon laskea. No tästä syntyy sitten varmaan meheviä kiistoja niin ihmisten kuin neuvotteluosapuoltenkin kesken, kun toisaalla yritetään pitää kiinni asemista ja ylläpitää ammattisuojaa ja toisaalla yritetään järjestellä organisaatiota toimivaksi.

Kun nyt on tämä viiden vuoden irtisanomissuoja, siellä missä on, niin kaikkien taidoista ja tiedoista on syytä ottaa irti mahdollisimman paljon. Eli olemassa oleva resurssi pitää sitten hyödyntää. Tokihan, jos siis oltaisiin todella paratiisissa, jokainen organisaatio tarvitsisi kaiken mahdollisen työvoiman, ongelma on vain se että kaikkeen ei löydy rahaa. Siitähän se vain on kiinni, ja siksi pitäisi voida järkeistää.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi, ihan oikeasti!

Kansanedustaja (sd.) esittää hengästyttävän tehtävälistan kuntapäättäjille

Kansanedustaja Sirpa Paatero (sd.) kirjoittaa otsikolla "Kuntapoliitikot paljon tekijöinä". Paatero odottaa nyt kuntapäättäjiltä vastuun kantoa, näkemystä, luovuutta, rohkeita päätöksiä, kykyä rakentavaan keskusteluun ja yhteistyöhön, aktiivista uudistusten tekemistä. Pitää tehdä kuntarakenteen selvityksiä ja antaa lausuntoja sote-rakenneuudistuksesta, pitää uudistaa kuntarakenteita ja sote-rakenteita. pitää uudistaa toimintatapoja, pitää miettiä mitkä tehtävät ja velvoitteet voidaan purkaa ja pitää miettiä uudenlaisia palveluiden tuotantotapoja. Näitä siis vaaditaan kuntapäättäjiltä. Valtio puolestaan purkaa kunnille säädettyjä normeja.

Paatero toteaa, että monessa kunnassa jopa palveluita tuotetaan velaksi mikä on kestämätöntä. Siksi valtio onkin valmis lisäämään kuntien kontrollointia. Edelleen Paatero toteaa, että kuntapäättäjällä on nyt tiukkaa, kun tulot vähenevät työttömyyden ja ikääntymisen takia. Näin ollen päättäjä joutuu etsimään lisää myös työpaikkoja ja verotuloja.

Tuo kansanedustajan lista kuntapäättäjien tehtävistä ja vaatimuksista on hengästyttävä. Pelkkä lukeminen siis hengästyttää ainakin minua. Voi vain kuvitella, miten hengästyttäisi jos joutuisi vielä tekemäänkin eli jos olisi kunnallisessa luottamustehtävässä. Kun kansanedustaja kirjoittaa muun muassa luovien ratkaisujen tarpeellisuudesta, luen kirjoitusta hiukan silläkin silmällä että millaisia nuo ratkaisut voisivat luonteeltaan olla. Lopulta kirjoituksessa todetaan viileästi, että epämukaviakin ratkaisuja joudutaan tekemään eikä veronkorotuksiakaan voi sulkea pois. Paatero mainitsee tuloveron ja kiinteistöveron korotukset. Tulee mieleen esimerkiksi, että voi kiinteistö minkä teit kun olet olemassa. On täysin ymmärrettävää, että kiinteistötoimen kunnalle aiheuttama kulu on rahoitettava, mutta valitettavasti nyt jälleen tuntuu siltä että kiinteistö on yksi näitä automaattisia verotuskohteita yli aiheuttamiensa kustannusten. Minusta ainakaan tuo ei ole luovaa. Ehkä kirjoittajakaan ei ajattele, että se olisi. Myöskään tuloveron korotuksesta ei saa tulla automaatti. Jos kerran pidetään oikeana pakottaa kunnat säästämään valtionosuusleikkauksilla, niin paljon hyväksyttävämpää olisi pakottaa päättäjät ja muu kuntasektori säästämään pidättäytymällä tuloveron korottamisesta.

Paatero muistuttaa, että edellä luetellut toimet on hoidettava vuoden kahden sisällä, jotta myös vaikutukset alkaisivat näkyä. Hän vielä toteaa, että ei ole kadehdittava tehtävä, mutta jatkaa että kun on luottamustehtävän vastaanottanut sitten myös kantaa vastuun.

Olen nyt hiukan yrittänyt seurata, miten Jyväskylässä edetään talouden tasapainottamisessa. Ensinnä kiinnostaa, miten yritetään edetä, mitä ehdotetaan ja mitä päätetään toteuttaa ja mitä ainakaan ei aiota. On todettu toistaiseksi se, että edelleen velka lisääntyy. Toisaalta on muistutettu jo vuosia, että tilanne on paha. Jos näin todella on, luulisi ilmassa olevan monenlaista toimenpide-esitystä ja lisäksi ilmassa luulisi olevan myönteisyyttä säästöille ja järkeistämiselle. Julkisten tietojen perusteella tilanne on se, että kaupunginhallitus edellyttää esimerkiksi lautakunnilta esityksiä tämän vuoden ylitysten purkamiseksi ja raportteja siitä missä kulloinkin mennään. Henkilöstöpuolen osalta on toimittu niin, että hallinnon avoimeksi jääneistä viroista on merkittävä osa (60 %?) jätetty kuulemma täyttämättä. Kuten ilmeisesti muuallakin, suuri budjettiylittäjä on sairaanhoitopiiri. Siellä kuitenkin ainakin tietyllä taholla on halua ripeisiin toimiin esimerkiksi tukipalveluiden ja hallinnon järkeistämiseksi. Näin Suur-Jyväskylän lehden jutusta päätellen. Tässä on muistaakseni suunnilleen se, mitä itse olen saanut irti Jyväskylän suunnitelmista ja toimista taloutensa tasapainottamiseksi.

Vaikka esimerkiksi kansanedustaja voi kehottaa painokkaasti kuntapäättäjiä luovuuteen ja rohkeuteen ja joidenkin (erikseen mainitsemattomien) tehtävien ja velvoitteiden purkamiseen, niin todennäköisesti jokaiselle uudelleenjärjestämisesitykselle ja säästöesitykselle ilmaantuu ”perusteltu” vastustus kuntatasolla. Ja sitten kun todella ”säästetään”, yllättäin ”säästetäänkin” sellaisesta kuin vaikkapa omaishoito. Toivottavasti nyt ei ole tulossa tällaista.

Kansanedustaja Sirpa Paateron kirjoitus:
http://sirpapaatero.net/2013/09/12/kuntapoliitikot-paljon-tekijoina/



Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Odotettavissa huomattavia yt-neuvotteluja yhdistyneissä kunnissa

Vuonna 2009 tuli voimaan monta kuntaliitosta, mikä merkitsee että vuodenvaihteessa 2013–2014 päättyy monessa kunnassa liitokseen liittyvä viiden vuoden suoja-aika irtisanomisessa. Tämä koskee niitä vuonna 2009 muodostuneita kuntia, joiden osalta ei ole tapahtunut sen jälkeen muita kuntaliitoksia. Kouvola on yksi tapaus. Siellä onkin arvioitu henkilöstön vähennystarpeeksi jopa yli 500. Samantapaisia tilanteita on odotettavissa useita. Jyväskylän viimeaikaista päätöksentekoa ja keskustelua en ole tarkkaan seurannut enkä tiedä, onko Jyväskylässä keskusteltu mahdollisista laajoista vähennystarpeista. Mutta pienempiä eri organisaatioiden yt-neuvotteluja täällä on käyty useitakin ja irtisanomisia on toteutettu tai niitä on tulossa. Jyväskylässä kaupungin henkilöstöä on yli 7000, kun Kouvolan kaupungilla sitä oli vuoden 2011 lopussa 6600. Tuskin Jyväskylän taloudellinen tilanne on helpompi kuin Kouvolan, joten siinä mielessä selvää vähennystarvetta saattaa olla myös täällä. On myös mahdollista, että Jyväskylässä yt-neuvotteluista ja irtisanomisista uutisoidaan pienemmissä erissä yksiköittäin eikä kokonaiskuva näy niin selvästi julkisuudessa kuin Kouvolassa. Tai sitten Jyväskylän organisaatiossa on vähemmän päällekkäisyyksiä kuin Kouvolassa. Mutta voi se olla jotenkin toisinkin. Ja sitten vielä, irtisanomistarvehan johtuu lopulta lähinnä siitä että rahaa tulee vähemmän ja velkaa on nyt jo paljon.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka kko blogi!

Kuntauudistus vesitettiin, kun huonot toteutustavat esitettiin

Kuntaliitosten yhteyteen liitettiin viiden vuoden irtisanomissuoja, joka vielä ketjuuntuu jos kuntaliitoksia sattuu sopivasti putkeen. Lisäksi suoja-aika käsittääkseni koskee monia kuntayhtymiä uudelleenjärjestelyn yhteydessä. Näin suoja-ajan piiriin kuuluisi suuri osa kunnallisesta sektorista. Niinpä, kun joku ministeri sanoi että suoja-aika-ongelmaa on myös liioiteltu, niin minä sanon että sitä on vähätelty. Suoja-aikaa perustellaan hallituksen piirissä näköjään ainakin sillä, että muussa tapauksessa moni kuntavirkailija saattaa jarruttaa kuntaliitosta joka uhkaa omaa työpaikkaa. Mahdollisesti yksi syy suoja-aikoihin on myös se, että puolueet haluavat näin välttää kuntasektorin äänestäjiensä epäsuosion. Oli miten oli, tilanne on hölmö rakenneuudistusten periaatteen kannalta. Tässähän kävi niin, että rakenneuudistuksen edellytys on uusi rakenteellinen jäykkyys. Ilmentääkö tämä enemmänkin päätöksenteon luonnetta? Toivottavasti ei, mutta hyvin mahdollisesti kyllä.

Olen kannattanut kuntaliitoksia lämpimästi periaatteessa, mutta asiasta on mennyt mielenkiinto. Kun kuntauudistuksen ympäriltä tulee esille yhä enemmän erilaisia kyseenalaisia oheisjärjestelyjä ja siten myös uusia tahallaan luotuja jäykkyyksiä, hommasta häviää juju. Suoja-ajan lisäksi on viimeisimpänä outoutena ajatus seudullisesta kansanäänestyksestä mahdollisen pakkoliitoksen perusteena, joka on hyvin epäilyttävä paikallisen demokratian toteutumisen kannalta. Paikallisesti joihinkin kuntaliitoksiin liittyy myös muita lisukkeita, jotka aiheuttavat uusia jäykkyyksiä ja lisää byrokratiaa.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Asiallinen vitsi aiheesta kuntauudistus

Luin juuri erään kolumnistin blogimerkinnän tapauksesta (merkinnän sanomasta en nyt puhu mitään), jossa julkisuuden henkilö, journalisti, oli kertonut vitsin jossakin vähemmän virallisessa sosiaalisessa tilanteessa. Tapauksesta tuli kuitenkin jälkeenpäin pahaa mieltä ja julkista paheksuntaa. Asiasta on ollut ilmeisesti paljon juttua viime päivinä, itsekin jonkin jutun lukenut, mutta kun meikäläistä aika vähän kiinnostavat julkkisjutut niin en ole tähänkään viitsinyt syventyä. No niin, tuossa kolumnistin blogimerkinnässä kirjoitetaan kyseisestä tapauksesta (erityisesti sen innoittamana) ja siitä miten vaikeaa on kertoa vitsiä kun aina joku kuulemma loukkaantuu vähintäänkin toisten puolesta. Blogimerkinnän luettuani tuli mieleeni yksi ajankohtainen vitsi, jonka voisi ilman jälkiseurauksia kertoa tilaisuudessa jossa on läsnä kuntauudistuksesta kiinnostuneita ihmisiä. Paikalla nimenomaan pitää olla niitä, jotka seuraavat kuntauudistusta kriittisesti. Mutta vitsin tehon kannalta mukana on hyvä olla myös niitä, jotka kannattavat nykyisiä kuntauudistussuunnitelmia viimeisimpiä virityksiä myöten. Vitsi kuuluu näin: ”Seudullinen kansanäänestys.”


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Esko Aho käytti sote-palveluiden yhteydessä erästä vertausta

Esko Aho on puhunut Suomen huonoista talousluvuista Kaustisella järjestetyssä seminaarissa. Asiasta uutisoi ainakin Suomenmaa. Aho oli ottanut kantaa myös sote-uudistukseen. Ahon mukaan ei ole yhtä ainoaa optimaalista aluekokoa sote-palveluita järjestettäessä vaan osa palveluista pitää järjestää paikallisesti, osa alueellisesti ja osa valtakunnallisesti. Nyt tulee mielenkiintoinen kohta, jonka suhteen olen siis Suomenmaan uutisen varassa. Suomenmaan mukaan Esko Aho oli todennut tuohon sote-palveluiden paikallisuus-alueellisuus-valtakunnallisuus-seikkaan liittyen, että ”eihän kenkiäkään valmisteta vain yhtä kokoa”.

Tottahan se on, että kenkiä valmistetaan eri kokoja, jotta kaikenkokoisille jaloille löytyisi sopivat kengät. Kuitenkin kenkäkokojen ja sote-palveluiden järjestämistapojen rinnastus panee miettimään, mikä näissä kahdessa asiassa voisi olla yhteistä. En ole sitä vielä keksinyt. Eri kenkäkokojen tarjonnan tarpeellisuus kuten myös tarpeellisuus järjestää sote-palveluita eri ”läheisyystasoilla” palvelutyypin, käytön yleisyyden, asiantuntemuksen, kalleuden ja ehkä jonkin muunkin seikan mukaan ovat kumpikin sellaisenaan ”tosia” asioita. On siis tarpeellista tehdä erikokoisia kenkiä, ja on varmaankin tarkoituksenmukaista järjestää osa sote-palveluista paikallisesti, osa alueellisesti ja osa valtakunnallisesti, mutta kenkävertaus ei mielestäni tee ymmärrettävämmäksi tuon palveluiden järjestämisperiaatteen järkevyyttä. Vertausten ja rinnastusten tarkoituksenahan kai on ollut alun perin, että niillä tehdään ymmärrettäväksi hankala asia.

Olen jo ajat sitten todennut, että vertaukset eivät enää juurikaan toimi. Minulle ainakin käy usein täsmälleen päinvastoin, kuin olisi tarkoitus. Kun puhuja tai kirjoittaja esittää vertauksen tai kielikuvan, alan pahimmillaan miettiä tuota vertausta, sen merkitystä asian kannalta. Menee siis todella vaikeaksi. Sillä aikaa sitten puhujan esitys etenee, enkä minä ole enää ollenkaan kärryillä (kielikuva taas) kun juutuin vertaukseen. Siis vertauksen piti helpottaa ymmärtämistäni, mutta siinä kävikin päinvastoin. Nurinkurisesti rupeankin päättelemään vertauksen merkitystä puheen tai tekstin muun sisällön perusteella. Vertauksesta tulee ratkaistava ongelma sen sijaan, että se auttaisi ratkaisemaan ongelman. Hetkinen, nyt tulee mieleen eräs rahaliitto ja eräs toinen yhteenliittymä. Jääkööt tarkemmin mainitsematta, kun eivät liity edes asiaan.

Kyllä osuviakin rinnastuksia varmaan on. Ne eivät ehkä ole niinkään vertauksia vaan nimenomaan jollakin tavalla samantasoisten asioiden rinnastuksia. Tosin ne saattavat olla samalla etäisiä toisiinsa nähden siten, että etäisyys auttaakin näkemään asian selkeämmin. Nyt on vaikea keksiä sellaisesta hyvää esimerkkiä, mutta keksitään huono. Mainittu palveluiden ”eritasoinen” järjestäminen voitaisiin rinnastaa kenkäkokoja paremmin vaikkapa kaupan palveluiden tarjontaan. sen mukaan onko kyseessä päivittäistavarakauppa, erikoistavarakauppa, kioski, pikku myymälä, market, tavaratalo, kauppakeskus tai jokin muu. Tosin mikä takaa, että yksityisten palveluiden "järjestäminen" olisi hyvä ohje julkisten palveluiden järjestämiselle. Eihän yksityisellä puolella esimerkiksi ole kokonaisjärjestäjää vaan suuri määrä keskenään kilpailevia tahoja. Unohdetaan siis tämäkin.

Jos kuitenkin halutaan pysyä kengissä edelleen, kenkäkokoja parempi rinnastus olisi kenkätyyppi. Lenkkitossut sopivat parhaiten tiettyyn toimintaan, kun taas kävelykengät sopivat toisenlaiseen, talvilenkkareista puhumattakaan. Voidaan myös ajatella niin, että jotakin kenkätyyppiä voidaan käyttää melkein aina ja ainakin hyvin usein kun taas joitakin jalkinetyyppiä vain tietyissä tilanteissa tai hyvin harvoin. Mutta ehkä tämäkään vertaus ei auttaisi sote-palveluiden järjestämistapoja mietittäessä.

Vaikka vertauksia kuullessani ja nähdessäni helposti kiinnitän huomiota niiden iloiseen käyttöön, ei tämä kirjoitukseni ole vakavasti otettavaksi tarkoitettu. Tällä ei maailmaa paranneta, mutta ei tämä myöskään maailman huonoin kirjoitus ole, eikä tarpeettominkaan. Kunhan kirjoitin. Olen muuten nähnyt jopa ohjeita, ettei blogimerkinnän kirjoittamiseen saa käyttää muutamaa minuuttia enempää ja sekin pitää tehdä kelloa vilkuillen. Tuollaiseen riskinottoon en yleensä ryhdy. Huhhuh, tulisi kauheaa jälkeä siitä kyllä minun tapauksessani. Tosin sitten taas jotkut viisaat neuvovat hautomaan bloggauksia päiväkausia, joten ota näistä selvä.

Suomenmaan uutinen on tuossa:
http://www.suomenmaa.fi/etusivu/aho_suomen_talousluvut_pelottavat_6457781.html

Lue myös blogin muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja.

Kuntauudistus, sote-uudistus - hallitus vai perussuomalaiset?

Olen ollut suurkuntaihailija ja olisin mielelläni edelleenkin, mutta hallituksen kuntauudistushanke on ruvennut näyttämään yhä huonommalta. Yksi mielenkiintoinen mutta ikävä yllätys on se, että sairaanhoitopiirien purkaminen muihin organisaatioihin synnyttäisi kuulemma jälleen uuden suoja-aikojen ketjun. Homma näyttää jopa sellaiselta, että nämä eri viritykset ja niiden uudelleenviritykset antavat viiden vuoden irtisanomissuojia kohta koko kuntapuolen henkilöstölle, kun siellä on liitosta tai muuta organisaatiomuutosta kaikkialla koko ajan. Eihän näin voi työvoiman käyttöä organisoida, vaan siinä pitää harjoittaa tarveharkintaa kuten työvoiman käytössä normaalisti on tapana. Tiedän tiedän, että terveydenhuollossa saattaa olla pulaa koko ajan henkilökunnasta eli että irtisanomistarvetta ei edes olisi, mutta silloin täytyy vain epärealistisesti toivoa että jokainen suoja-ajan piirissä oleva on intohimoinen juuri siinä työssä jota sattuu tekemään eli on oikealla paikalla.

Itse asiassa jos oikein olen ymmärtänyt (mikä ei ole itsestään selvää), esimerkiksi kokoomuslainen kanta onkin, että henkilöstökustannukset eivät ole mikään juttu eikä niillä ole erityisempää taloudellista merkitystä uudistuksen kannalta. Tähän kokoomuslainen voi sanoa, että väärin ymmärretty, jolloin hän sitten selittää uskottavasti miten pitää ymmärtää. Ei se sen monimutkaisempaa ole, eihän. Kokoomuksen otin vain sen takia, kun juuri siltä puolueelta saattaisi odottaa toisenlaistakin kantaa henkilöstömääriin. Mutta ei hallituksen kuntauudistuksen eikä sote-uudistuksen juju näytä olevan myöskään järjestelmän selkeys. En toki väitä, että systeemin ulospäin havaittava selkeys olisi tärkein päämäärä. Toimivuushan se tietysti on eiks niin.

Kunta- ja sote-uudistuksessa on valitettavasti jäänyt itseltäkin huomaamatta aiemmin se, että paras-uudistushan on tämän kaiken jo alulle pannut, joten ei tässä niin kauheasti uutta ole. Siellähän ne vastuukuntamallit ovat samoin kuin tuo suoja-aikavirityskin käsittääkseni.

Siltä osin kuin edellä ”faktat” ovat väärin (ja ovathan ne) tai osittain väärin, huomauttakaa.

Nyt perussuomalaisten malli on ruvennut näyttämään paremmalta ja myös paremmin perustellulta kuin hallituksen malli, mikä tämä jälkimmäinen sitten onkaan. Ja jos vieläpä päähallituspuolueiden omat jäsenet paikallisesti vastustavat puoluetovereidensa mallia, niin ei hyvää päivää. Tosin myös perussuomalaisten mallin olen käsittävinäni vasta periaatetasolla. Siinä on minulle ”aukkokohtia” (ei pahassa mielessä), jotka herättävät luonnollisestikin tarkistuskysymyksiä kuten että miten tuo kohta toteutetaan käytännössä jne.

Perussuomalaisten mallista vielä sen verran, että piirin lisäksi en sitten enää pidä tarpeellisena maakuntatason organisaatiota. Oikeastaan voisi kysyä, mikä se semmoinen maakunta on eli mihin sitä todella tarvittaisiin tulevassa uudistuksessa. Maakuntahan nousee varmaan esille opposition sisäisessä väittelyssä, ja keskusta sitä ainakin puolustaa vahvasti.

Kuntauudistuskeskustelussa on väitetty, että asiaan liittyisi myös puoluepoliittisia valtatavoitteita. Huonoa ja moitittavaa olisi se, jos näissä eri malleissa yhtenä kynnyskysymyksenä mallien esittäjillä olisi oman puolueen vallan kasvattaminen. Olisi törkeää yhteisten asioiden ”hoitamista” yhteisillä varoilla ja vieläpä terveydenhuollossa, jos mallin taustavaikuttimena olisi puolueen vallan kasvattaminen kunnissa tai muissa nyt luotavissa organisaatioissa. Niin ei pidä motivoida vakavia uudistuksia. Yhtä törkeää luonnollisestikin olisi jarruttaa jotakin uudistusta sillä motiivilla edes osittain, että uudistus veisi oman puolueen valtaa kunnissa ja muissa uudistukseen liittyvissä organisaatioissa. Mutta olisin pikemminkin yllättynyt, jos tällaista oman puolueen edun tavoittelua uudistuksen puolustamisen tai vastustamisen yhteydessä ei esiintyisi. Tosin kyseinen yllätys olisi sitten sitäkin iloisempi. Kuten huomasitte, en maininnut tässä kohtaa mitään puoluetta erikseen. Ensiksikään minulla ei ole siihen varmoja perusteita, ja toiseksi jos mainitsisin jonkin puolueen muut puoluepolitikoinnissa mahdollisesti yhtä ansiokkaat puolueet jäisivät epäoikeudenmukaisesti vaille mainintaa.

Oppositio hehkuttaa ”lähidemokratiaa” vastustaessaan hallituksen kuntauudistushanketta ja ennen kaikkea puolustaessaan omia mallejaan. Jotta ei kukaan käsittäisi väärin, en kallistu perussuomalaisten piirimallin kannalle lähidemokratian säilymis -argumentin takia vaan mallin muuten järkevältä tuntumisen takia. Käsittääkseni lähidemokratia on jotakin sellaista, kuin kaupunginosayhdistykset ja mahdollisesti toisaalta virallisemmat lähiparlamentit. Tosin ehkä lähidemokratialla sen puolustajat tarkoittavat myös yksinkertaisesti sitä, että ei ole isäntiä eikä renkikuntia vaan jokaisella kunnalla olisi painoarvoa piirin ja muiden kuntayhtymien päätöksissä. Tämä on asiallinen pointti. Minäkin pidän aika tärkeänä, että jos on itsenäinen kunta niin on sitten myös kunnan valta omista asioistaan. Halusin vain sanoa, että en pidä tarpeelllisena mitään lähiÖdemokratiaa. Kaupunginosayhdistykset tai juuri muutkaan asukasyhdistykset eivät saa minua innostumaan, mutta ei myöskään mahdollinen kaupunginosahallinto.

Päivää. Lukekaa myös blogin muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja! Moni niistä on jopa parempi kuin tämä.

Peruspalveluministeri ja kuntaministeri, hyvä Jyväskylä!

Nythän todellakin kunta- ja peruspalveluministeriydet ovat jyväskyläläisillä. Eiköhän siitä löydy yhteistyökykyä ja -kokemusta kunta- ja sote-uudistuksen läpiviemiseen. Jyväskyläläisyyssynergia ei ollut tosin varsinaisesti oma oivallukseni, vaan ainakin Keskisuomalainen seikan ottaa esille. Tai siis Keskisuomalainen puhuu nimenomaan keskisuomalaisuudesta. Keskisuomalaisuus-näkökulma on varmaankin lehdeltä tarkoin harkittua ja pidäteltyä kokonaisvaltaisuutta. Minä sen sijaan vedän kotiinpäin oikein urheiluhengessä ja korostan Jyväskylää. Se on sitä lähiajattelua eikös ookkin.

Parin päivän aikana keskustelu onkin siirtynyt sote-valituksesta sen päivittelemiseen, mitä demareiden ei pitäisi tehdä ja mitä niiden sen sijaan pitäisi tehdä. Vai oliko se toisinpäin? Asialla ovat enimmäkseen muut kuin demarit. Tässä alkaa olla meikäläisellä jo tulkintavaikeuksia.

Varmuuden vuoksi edelleen muistutan, että en ole Sdp:n kannattaja. Sdp:n pitäisi muuttua enemmän kuin perusteellisesti, ennen kuin minusta sen kannattaja voisi tulla. Käytännössä edellytys olisi, että puolueessa melkein kaikki muu kuin nimi muuttuisi. Tai siis eihän sillä nimellä ole väliä. Saa muuttua tai pysyä, ihan sama. Aina muuten epäilyttävät nuo imagon- ja nimenvaihdosyritykset. Ovat niin keinotekoisia, että.

En tosin ole minkään muunkaan puolueen niin sanottu kannattaja. Oikeastaan jokaisen puolueen suhteen ongelma on periaatteessa sama omalta osaltani kuin Sdp:n suhteen, vaikka vivahde-eroja tässä suhteessa onkin. Nyt on paras vain seurata tilannetta. jos kerran puolueiden väliset kannattajakuntasiirtymät voimistuvat kuten jotkut väittävät (vai onko pelkkää puhetta). En halua sitoutua tuntemattomaan nääs. Antaa kannattajienvaihtopäivien (pitkitettyjen sellaisten) mennä ensin ohi.

Eivätkö normitalkoot kelpaa kuntapuolueelle?

Nyt on kai menossa jonkinlaiset normitalkoot, joilla yritetään hiukan keventää kuntia ohjaavaa normistoa. Luultavasti tarkoituksena on esimerkiksi muuttaa joitakin tiukkoja kriteereitä vähemmän tiukoiksi niiltä osin, kuin se on kuntien järkevän toiminnan kannalta hyväksi. Kun esimerkiksi henkilöstön pätevyysvaatimuksia joustavoitetaan, voitaneen saada myös säästöjä aikaan ilman että toiminnan laatu kärsii.

Sitähän on paljon valitettu, että kunnille on kasattu vuosikymmenten mittaan ja edelleenkin kasataan paljon tehtäviä ja velvollisuuksia. Toisaalta rahaa ei oikein olisi. Nyt kun ainakin yritetään (tosin ei ilmeisesti ensimmäistä kertaa) järkevästi keventää edes jossakin määrin kuntien lastia, niin eipä näytä kelpaavan ihan sekään. Näin ainakin tulkitsin esimerkiksi luettuani Keskustan äänenkannattajasta Suomenmaasta normitalkoisiin liittyvän analyysin.

Yhtenä näkökulmana Suomenmaan analyysissa otetaan esille huoli, että joustavammat normit saattavat johtaa siihen, että jotkin kunnat pyrkivätkin soveltamaan mahdollisimman matalia kriteereitä laadun kustannuksella. Ymmärtäisin jotenkin tällaisen pelottelun, jos esittäjä olisi vannoutunut valtiokeskeisyyden kannattaja joka ei hyväksyisi kunnallista itsehallintoa. En kuitenkaan millään usko, että Keskustan lehdessä Suomenmaassa sellaiselta arvopohjalta kirjoitetaan. Eikä tuo kirjoitus muutenkaan vaikuta lankaan kuntavastaiselta. Niinpä kummastelen tuollaista pelottelua, että jotkin kunnat saattavat pinnata jos niitä ei millintarkasti ohjata jokaisessa asiassa.

On outoa, että ”kuntapuolue” ensin kovaan ääneen korostaa kuntien paikallista kykyä hoitaa asiansa parhaalla tavalla mutta jo toisessa lauseessa (kielikuva nääs) katsoo aiheelliseksi huomauttaa että kunnille kokonaisuutena ei kuitenkaan ehkä pitäisikään antaa nykyistä joustavampia mahdollisuuksia itse valita paras toimintatapansa. Sanoisin tällaista venkoiluksi. Jos nimittäin kuntasektorilla on todella merkittävä vaara tuollaisesta normien väärinkäytöstä, kuntasektori ei ole terve eikä siis kykenevä järkeviin itsenäisiin ratkaisuihin. Silloin se äänekäs paikallisuuden korostaminen osoittautuu entistäkin epäuskottavammaksi. Millä perusteella sitten vielä vaaditaan, että jopa lähiötasolle pitäisi saada omaa budjettivaltaa? Luulevatko nämä ”kuntapoliitikot”, että siellä olisi kykyä päättää raha-asioista tai mistään asioista jos he eivät usko edes kaikkien kuntien siihen kykenevän?

Analyysissa esitetään huoli muun muassa siitä, että normien väljentäminen saattaa johtaa kansalaisten epätasa-arvoistumiseen, jos jossakin päin aletaan soveltaa pääsääntöisesti normien minimitasoja. Kuten myöhemminkin sanon, kunta voi tehdä joko parhaita mahdollisia tai sitä huonompia päätöksiä.

Jos todella on kuntia, jotka selvästi eivät pysty tekemään kunnollisia ratkaisuja, silloinhan pitää muuttaa kuntaa. Eihän kunta, joka tahallaan tekee huonolaatuisia ratkaisuja, ole ansainnut itsenäisyyttä. Sellaisenaan se on tavallaan valtion erityisohjauksessa koko ajan. Yksi hyvä ratkaisuyritys tähän on, että kootaan näissä tapauksissa yhteen niin monta kuntaa, että rupeaa löytymään riittävä väestöpohja josta löytyy tarpeellinen määrä päteviä henkilöitä luottamustehtäviin ja virkoihin.

Tähän vasta-argumentoidaan ehkä, että jos kunnan taloustilanne on oikein vaikea niin tällaiseen pinnaamiseen on houkutus jos normin sanamuoto siihen suinkin antaa mahdollisuuden. Tällainen selitys ei muuta mitenkään edellä esittämääni kuviota. Aina jää kuitenkin kaksi vaihtoehtoa kunnalle, joko tehdä paras mahdollinen ratkaisu tai tehdä jokin huonompi ratkaisu. Tämä erottaa osaltaan itsenäisyyskelpoisen kunnan itsenäisyyskelvottomasta kunnasta. Tarkoitan asiaa pitkällä tähtäyksellä. Jos siis kunnalla on jatkuva taipumus soveltaa joustavia normeja huonosti, se on sitten huono juttu sille kunnalle.

Mielestäni ei ole mitään syytä kyseenalaistaa kuntia koskevien normien tekemistä joustavammiksi. On pelkästään hyvä, että normeja väljennetään ja toivottavasti myös vähennetään. Se on sitten kuntakentän vastuulla hoitaa asiansa kunnolla ja luottamuksen arvoisesti. Sitäkin enemmän, kun sitä oikein suureen ääneen itse toisaalta halutaan. Kuntien pitää varmaankin harjoittaa ryhmäkuria tarvittaessa. Onhan esimerkiksi Kuntaliitto. Ja myös kuntalaiset antavat palautetta, jos asioita ei hoideta kunnassa kunnolla.

Normitalkoiden yhteydessä ei myöskään mielestäni kannattaisi käyttää hirveästi energiaa sen toistamiseen, että mutta kun kunnilla on yli 4 miljardin peruskoulu ja se 5 miljardin erikoissairaanhoito ja eipä siellä poistettavaa ole kun se ja sekin on kyllä ihan tarpeellinen kunnan tehtävä. Tällainen automaattinen muutosmahdollisuuksien torjunta on kielteinen lähtökohta, jos tosissaan halutaan kehittää kuntasektoria. Jos tällainen uusien esitysten torjunta on kovin sitkeää, tulee mieleen kysyä mitkä ovat motiivit.

Linkki Suomenmaan juttuun on http://www.suomenmaa.fi/etusivu/analyysi_hallituksen_lupaama_miljardis%C3%A4%C3%A4st%C3%B6_j%C3%A4%C3%A4_haaveeksi_6352490.html

Linkki valtiovarainministeriön kuntien tehtävien kartoitukseen on http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20130117Kuntie/Kuntien_tehtaevien_kartoitus_finaali_NETTI.pdf


Jos olen tulkinnut pahasti väärin tuota Suomenmaan analyysia, siitä sopii tulla mainitsemaan. Tämä siis asiaan kuuluvana kohteliaisuutena todettakoon. Pyrin olemaan aika asiallinen nääs.

Helsingin Sanomat ja muut, eikö todellisia ongelmia enää ole?

Onkos niin, että suuren median mielestä hallituksella ei ole vaikeita ja tärkeitä (asia)ongelmia ratkaistavanaan, kun jopa Helsingin Sanomat kolumnissaan (21.4.) pohtii suurella mielenkiinnolla, pitäisikö nyt kierrättää jotta ministerin paikalta siirtyvät voisivat valmistautua ensin eurovaaleihin ja sitten jotkut komissaariehdokkaiksi?

Nyt siis kiinnostavimpia asioita ovat muka sellaiset kuin, että kannattaisiko Guzenina-Richardsonin ruveta valmistautumaan eurovaaleihin ja Kataisen puolestaan komissaarikilpailuun. Ensinnäkään kumpikaan noista ei ole todellisuudessa kiinnostava kysymys asianäkökulmasta. Mutta ilmeisesti lehdistöä kiinnostaakin enemmän nimien pyörittely kuin hankalien asioiden.

Komissaari ei ole todellakaan Suomen komissaari. Meppien toiminnasta, heidän itsensä kuvaamana, puolestaan joutuu lukemaan vähemmän luottamusta herättäviä juttuja siitä, miten meppi olisi kyllä äänestänyt ja osittain äänestikin niin ja niin mutta kun nuo europarlamentin äänestykset ovat niin kaoottisia että. Sitä ei voi mitenkään sitten aina olla perillä siitä, miten missäkin vaiheessa ollaan äänestämässä. Pitäisikö olla huolissaan, pitäisi.

Mutta itse tärkeään asiaan poiketakseni, ei voisi vähempää kiinnostaa, mikä olisi taktisesti järkevää euroehdokasasettelua ja kenestähän tulisi Suomen seuraava komissaari. Tämähän on pintaa sen rinnalla, mitä nyt pitäisi tehdä. Eikös siellä ole menossa ainakin se sote-uudistus ja jotain. Jotkut vielä viitsivät toivoa, että sekin pitäisi aloittaa alusta. Tuohan kuulostaa leikkimiseltä. Ei pidä aloittaa mitään alusta, vaan pitää runnoa loppuun vaan. Onneksi nyt todella näyttää siltä, että ainakin kuntauudistuspuoli aiotaan saada vauhtiin. Vaikuttaa oikein hyvältä. Toivottavasti sieltä tulee tosi valtaisa uudistus.

Siis Helsingin Sanomien syvällinen ajatus kierrätysehdotuksessa lienee positiivisesti nähtynä se, että näin piristettäisiin hallitustyöskentelyä. Mutta tähän nimenomaan en usko. Nyt vastuullisten pitää vain hoitaa asiat loppuun asti. Ei oikein innosta kierrätteleminen juuri tässä vaiheessa. Se merkitsisi ainoastaan ongelmien uudelleen- ja aina vain uudelleenpohdintaa loputtomasti.

Eurokriisipuolella tuntuu juuri nyt hiljaiselta. Mitähän pahaa ollaan tekemässä? Toisaalta luulisi haasteita riittävän, kun Kiinan kuplat puhkeavat vaikka ei vielä muutenkaan ole nousua näkyvissä. Tai onhan niitä nousuja näkyvissä aina ”ensi syksynä”, kunnes lähemmäksi tultaessa ei sitten näytä olevankaan.

Eli hallituksella pitäisi olla muutakin tekemistä, kuin miettiä juuri nyt sitä, kuka olisi kivoin ministeri valtiovarain- tai joksikin muuksi ministeriksi tai kenen ministerin kannattaisi ruveta valmistautumaan mihinkin eurotehtävään. Sehän olisi helppoa, jos se olisi vain tätä. Tai sitten se onkin.

Vielä sen verran Euroopan velkakriisistä, että jotkut ne jaksaa inttää, että kyllä sitä elvytysvaraa löytyy ja nyt pitäisi jo elvyttää näitä kriisimaita. Minähän en tiedä, onko linja tiukka vai ei. Ehkä ei edes ole, joten sitä vähemmän olen elvytyslinjan puolella.

Pien- vai suurkunta - nykyiset palvelut tasa-arvoisesti vai paremmat palvelut kaikilla ”epätasa-arvoisesti”?

Suomessa, harvaan asutussa maassa, kuntaliitoksia vastustetaan muun muassa sillä, että pitkä etäisyys suurkunnan keskustaan asettaa suurkunnan veronmaksajat eriarvoiseen asemaan julkisten palveluiden suhteen. Kuitenkin näin sanoessaan vastustajat joutuvat perusteluineen umpikujaan. Nimittäin niin vastustajat kuin melkein kaikki muutkin (en niinkään minä) vaativat yhä laajempaa tarjontaa ja korkeampaa tasoa julkisilta palveluilta kuten peruskoululta ja lukiolta, terveydenhuollolta ja kulttuuritarjonnalta.

Laatu- ja toisaalta tehostamisvaatimusten nousu puolestaan johtavat siihen, että yksiköitä on suurennettava. Kalliita ja laajoja yksiköitä ei voi sijoitella taajaan jokaisen asukkaan lähelle. Eikä niihin riittäisi myöskään henkilöstöä. Ongelmaa ei voida välttää sillä, että torjutaan kuntaliitokset, sillä harvaan asutussa maassa joudutaan ennemmin tai myöhemmin kulkemaan kauas riippumatta kuntarajoista. Kuntarajoilla kehitystä ei voida kahlita, ellei olla valmiita maksamaan paljon enemmän siitä että se monipuolinen lukio tai niin kiva ja ”välttämätön” konserttisali on siinä vieressä. Niin ja edelleen, mistä siihen tasokkaaseen yksikköön omassa lähiössä saataisiin henkilöstö

Mainittu kehitys merkitsee joka tapauksessa sitten sitä, että samoista veronmaksuvelvollisuuksista huolimatta toiset eivät saavuta julkisia palveluita yhtä vaivattomasti kuin toiset. Tämä seikka on se, joka ottaa päähän joitakin aivan hirveästi.

Onneksi kuitenkin esimerkiksi asuntojen hinnat osittain tästä syystä ovat etäällä jopa puolta tai enemmänkin halvempia kuin suurkunnan keskustassa. Myös vuokrat ovat paljon matalampia. Tietenkin asuntojen hintaan vaikuttavat kaikkien palveluiden ja kaikenlaisen muunkin tarjonnan olemassaolo. Nämä keskittyvät keskustoihin.

Tosin asuntojen halvemmuus laidalla ei ehkä täysin korvaa julkisten palveluiden saatavuusongelmaa, sillä saattaa tässä olla kyse myös hiukan syvemmästä tasa-arvokysymyksestä. Olisihan se kohtuullista, että myös kaukana asuva saisi julkisia palveluita melkein yhtä helposti kuin muut, varsinkin sellaisia palveluita jotka liittyvät turvallisuuteen ja kiireelliseen terveydenhoitoon. Mutta kun ilmeisesti nämä päivystysluonteiset palvelut ne vasta kalliita ja siksi keskittyneitä ovatkin, joten siinä sitä ollaan.

Otetaanpa vielä yksi esimerkki kuntaliitosvastustajien iloksi. On tilanteita, että laajan kunnan reunalta on paremmat yhteydet jonkin vielä etäämmän kuntakeskuksen lukioon kuin oman kunnan lukioon (johon ei ole välttämättä lainkaan yhteyksiä oikeaan aikaan). Harva asutus nyt vain teettää tämmöistä ongelmallisuutta. Mitä siinä sitten enää kuntaraja lohduttaa. Siis vaikka olisi jo valmiiksi laaja muutamasta kunnasta koottu kunta, niin sittenkin vielä joudutaan joissakin hyvin tärkeissä arjen asioissa säännöllisesti käyttämään toisen kunnan palveluita kuten vaikkapa lukiota. Eikö tällöin sekin raja ole ennemmin hidaste kuin itsenäisyyden tae, ottaen huomioon liikenteen ja kaavoituksen yhteensovittamisen ynnä muun sellaisen? Ei tämä nyt niin hirveän tyhmä kysymys ole, vai onko. No sitä parempi, jos on.

Jos olisin kuntaliitoksen ”uhri”, ei minua haittaisi että joku tuossa suuressa kunnassa pystyy hyödyntämään julkisia palveluita helpommin kuin minä kunhan itse en häviä laadullisesti enkä taloudellisesti kuntaliitoksen takia. Eli jos kuntaliitoksesta on liittyville kuntalaisille hiukankin kokonaishyötyä, ei haittaa vaikka uudessa kunnassa joillakin olisi asiat muita paremmin julkisten palveluiden osalta.