”Keskiluokan verokapina” – hyvä kun selvisi sekin

Uusi Suomi -verkkolehdestä luin tämän jutun, minkä jälkeen syntyivät ainakin seuraavat ajatukset:

Uuden vaihtoehdon tai Sinisen tulevaisuuden nimen olisikin kannattanut olla Keskiluokan Verokapina (Finland). Olisi ollut iskevä mutta paljon kertova nimi, kun nyt on täysin avoimeksi jäävä sanapari tai vain Siniset, jonka niin sanottua sanomaa sitten vapaamuotoisesti ja kauniisti meille hoksaamattomille selvennetään, että nimellä halutaan ilmaista mitä sitten halutaankin ilmaista.

Tosin edes nimi Keskiluokan Verokapina (Finland) ei saisi minua äänestämään ”puoluetta”, eikä varsinkaan keskiluokan verokapina. Itse asiassa keskiluokan verokapina -toiminta-ajatus herätti mielikuvan, että Uusi vaihtoehto tai Sininen tulevaisuus kiillottaa itseään ”myyntikuntoon” kilpailevalle organisaatiolle.

Tuopin hinta kulutuksen mukaan

Alkoholi on ongelma yhden jos toisenkin mielestä, tosin pääasiassa aina muille kuin itselle. Toiseksi, aihe on kyllä myös tylsä (no miksi kirjoitan?), mutta kun se nyt taas herättää kiinnostusta suuntaan jos toiseenkin.

Ensimmäinen kiinnostuksen suunta näyttää olevan se, että alkoholin virtaamisen luoksemme pitäisi olla nykyistä helpompaa ja alkoholimyymäläauton pitäisi kurvata jokaisen taloyhtiön pihaan tuomaan alkoholia tarjolle niin saatavasti kuin mahdollista. Toinen ajatussuunta on, että hintaa pitää nostaa kysynnän kasvaessa, haittojen ehkäisemiseksi tai ainakin haittakulujen kompensoimiseksi.

Alkoholista puhuvien ihmisten ajatuksenjuoksun ristiriitaisuuteen luottaen luulen kuitenkin, että suurin osa alkoholista vaahtoavista kannattaa kumpaakin suuntausta yhtaikaa, elikkä vaikeuttamista ja vapauttamista samanaikaisesti. Ainakin niin, että helppoa itselle ja kaltaisille ja vaikeaa muille.

Kulutuksen noustessa hinnan korottaminen on maailman helpoin asia järjestää, vieläpä niin, että valtio ja bisnes voittavat yhtaikaa. Tämän tosin olisi luullut vapaassa markkinataloudessa tapahtuneen ajat sitten, mutta ilmeisesti ei ole tapahtunut. Tehdään vaan niin, että ravintolassa (yleisnimitys) ensimmäinen puolen litran tuoppi maksaa kolme euroa, toinen neljä euroa, kolmas viisi euroa, ja jos ei vielä mennyt perille ajatus, niin neljäs kuusi euroa, no joko nyt meni perille? Siitä se käyrä sitten vaan nousee, ja yritys saa katetta ja valtio verotuloja nousevasti.

Se, että asiakas kiertäisi tätä hinnoittelujärjestelmää, voidaan estää helposti ainakin ravintolakohtaisesti, ja myös yritys- ja ketjukohtaisesti, tai jopa valtakunnallisesti, jos luodaan sopiva kulutustiedon päivitystapa. Mutta vaikka ei tiukasti valvottaisikaan, niin tämän hinnoittelutavan alkeellinenkin soveltaminen olisi suuri mutta helppo askel eteenpäin, jos niin halutaan.

Tampere lähin, Turku toiseksi, miten olisi Helsinki?

Erilaisten paikkakuntien ja seutujen tulevaisuus on kiinnostava kysymys. Pääkaupunkiseutuhan kasvaa edelleen voimakkaasti ennusteiden mukaan, siis ainakin joidenkin ennusteiden. En nimittäin ole varma, mitkä ennusteet perustuvat menneisyyteen ja mitkä johonkin hiukan kiinnostavampaan näkemykseen asioista. Myös esimerkiksi Tampere ja Turku kasvavat näiden joidenkin ennusteiden mukaan, mutta kuuluuhan väestöään kasvattaviin kuntiin ilmeisesti myös paljon pienehköjä kuntia. Jonkin ennusteen mukaanhan näitä kasvavia olisi kolmasosa kunnista. Kun en muista tarkemmin ennusteiden yksityiskohtia, oletan vain, että kasvajiin kuuluu esimerkiksi joitakin suurimpien kaupunkien naapurikuntia.

Toisaalta kiinnostavimmalta tuntuisi sellainen tulevaisuus, että pienistä kunnista löytyisikin niitä jotka yllättäisivät ja kääntäisivät kehitystä omalta osaltaan vastakkaiseen suuntaan. Tässä suhteessa itselleni läheisin kunta on Urjala.

Urjalahan on Pirkanmaata ja suhteellisen lähellä Tamperetta, mutta ei myöskään kaukana Turusta tai Helsingistä. Tampereen vetovoimaa kannattaa tietysti hyödyntää niin paljon kuin suinkin mahdollista esimerkiksi matkailussa ja sitä kautta muutenkin kiinnostuksen lisäämisessä Urjalaa kohtaan. Tämä on luontevaa jo hyvien liikenneyhteyksienkin johdosta. Lisäksi kuitenkin erittäin kiinnostava suunta olisi pääkaupunkiseutu, koska sehän on ylivoimaisesti suurin kasvaja, ehkä.

Tarkoitan pääkaupunkiseudun huomioon ottamista erityisesti matkailussa, liikenneyhteyksissä ja paikkakunnan tunnetuksi tekemisessä. Sopivalta yhteistyöpaikkakunnalta tuntuisi Humppila. Paikkakunnat voisivat toivottavasti jotenkin hyödyntää esimerkiksi Helsingin matkailuvirtoja ja muita pääkaupunkiseudun yhteyksiä.

Edellä oleva saattaa perustua toiveajatteluni ja asiantuntemattomuuteni sekoitukseen, mutta ajatus on hyvä.

Ehdotukseni: sunnuntaiaukiolot pois

Olen pitänyt kauppojen pitkistä aukioloista ja sunnuntaiaukioloista paljon, ja samoin kaikista muista pidennetyistä palveluajoista eri aloilla. Niin ikään paikallisliikenteen, esimerkiksi täällä, toimiminen myös sunnuntaisin on ollut hyvin tarpeellista. Jos ei sitä olisi, olisin bussin sijaan todella pussissa. Tästä huolimatta nyt olisi kiinnostavaa palata esimerkiksi kaupan alalla ja julkisessa paikallisliikenteessä pelkkiin arkiaukioloihin ja arkipalveluihin. Paluuta ei tietenkään tehtäisi lainsäädännöllä, siinä ei olisi mitään järkeä, vaan vapaaehtoisesti niin, että esimerkkialojen organisaatiot mahdollisimman laajasti lähtisivät tähän.

Jos ajatus tyrmätään, voitaisiin kokeilla sitä, että esimerkiksi kaupassa tuotteet maksaisivat sunnuntaisin vaikkapa 1,X kertaa arkihinnan.

Ajatus tuli mieleen siitä, kun viime päivinä on esiintynyt usein sana ”epämukava”.

Mistä koulutettu työvoima, jos olisin työnantaja joka sellaista tarvitsisi?

Jos minun pitäisi palkata koulutettuja ihmisiä, pyrkisin hyödyntämään Jyväskylän tarjontaa. Jyväskyläläisistä kuulemma suhteellisen suuri osa on opiskelijoita. Näin ollen koulutetun työvoiman tarjonta ylittää paikallisen kysynnän siinä määrin, että asiaa pidetään ongelmana.

Miten tätä Jyväskylän koulutettua työvoimaa voisi sitten hyödyntää? Tekisin jonkinlaisen tarkasti kohdennetun houkuttelukampanjan jyväskyläläisten koulutettujen työtä hakevien keskuudessa. Sitä ennen pitäisi kuitenkin ottaa huomioon muutama seikka.

Ensinnäkin työntekijän on hankala käyttää päivittäin aikaa työmatkoihin useita tunteja ja ennen kaikkea maksaa työmatkoista suuria summia. Päivittäisen työmatkailun tapauksessa sen mahdollisen yritykseni pitäisi sijaita Keski-Suomessa tai ihan Keski-Suomen naapurissa. Kauempana lähinnä Tampere voisi olla mahdollinen, kun sinne ehkä pääsisi jollakin halpayhteydellä päivittäin. Kuitenkin pitkä matka on Tampereellekin päivittäin tehtynä.

Jos ajatellaan edelleen päivittäistä työmatkaa Jyväskylästä muualle, sen minun mahdollisen yritykseni pitäisi sijaita suunnilleen suoran yhteyden päässä Jyväskylän keskustasta ja tämän koulutetun jyväskyläläisen pitäisi asua Jyväskylän keskustassa siinä tapauksessa, että työmatka tehdään joukkoliikennevälineellä. Muuten voisi mennä hankalaksi.

Toinen ratkaisumahdollisuus olisi, että tämä koulutettu jyväskyläläinen innostuisi muuttamaan paikkakunnalle, jossa mahdollinen yritykseni sijaitsisi. Äskettäin koulutettu jyväskyläläinen vielä sen pystyisi muita todennäköisemmin tekemään, kun hänelle ei ehkä olisi ehtinyt kerääntyä elämään liikaa kiinteitä osia, jotka rajoittavat liikkuvuutta. Muuttovaihtoehdossa ei olisi enää juurikaan väliä sillä, miten kaukana mahdollinen yritykseni olisi Jyväskylästä.

Yksi mahdollisuus olisi lisäksi se, että jo Jyväskylään vakiintunut koulutettu henkilö vuokraisi itselleen halvan asunnon työpaikkakunnalta ja asuisi siellä aina työviikon ja Jyväskylässä viikonlopun. Kustannusmielessä juuri näin kannattaisi käsittääkseni monessa tapauksessa tehdäkin. Myöskään tässä tapauksessa etäisyydellä ei olisi paljon merkitystä.

Jos minun pitäisi palkata koulutettuja ihmisiä, pyrkisin hyödyntämään Jyväskylää surutta.

Palloiluformaatti toivottavasti miljoonin maksavin katsojin, kokeillaan!

Mielenkiintoiselta tuntuisi pallopeli, jossa olisi tapana herrasmiesmäisesti ilmoitella puolin ja toisin, että pallo on nyt vastapuolella tai: ”pallo on nyt teillä”. Joissakin tilanteissa olisi pelietiketin mukaista ilmoittaa vastapuolen kuten yleisönkin tiedoksi jopa näin: ”Korostamme, että pallo on nyt vastapuolella.” Tästä saisi varmaan hyvän peliformaatin jopa ihan miljoonayleisöille.

Olisikohan paras kampanja tämä: hyvää politiikkaa neljä vuotta

Nyt puolueet uudessa eduskunnassa pääsevät aloittamaan tavallaan puhtaalta pöydältä, ainakin ne puolueet, jotka eivät ole ehtineet vielä pöytää sekoittaa. Tämä ihanteellinen tilanne niiden kannattaa hyödyntää jo oman etunsakin takia. Kampanjointi sitten taas neljän vuoden päästä on helppoa, kun on ollut runsaasti aikaa saada perille viesti että puoluetta kannattaa äänestää tai että oikeastaan ei voi olla äänestämättä, niin hyvä se on.

Äänestäneenä ja tulosta jännittäneenä, vaikka olisi ollut muutakin tarpeellista tekemistä, tulee mieleen, että yksinkertainen ja pitkävaikutteinen kannatuksen hankkimiskeino puolueelle kuin puolueelle on tehdä hyvää politiikkaa. Siihenhän puolueet ilmeisesti on tarkoitettu, sillä pelkästään itseään varten ne ovat liian kalliita organisaatioita. Siis kun puolue alkaa nyt heti tehdä hyvää politiikka ja tekee sitä joka käänteessä, niin sillä se kansalaisten suosio pitäisi saavuttaa.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Viisi miljardia

Katsoin kuntasektorin ja valtion työvoimakustannukset. Ovat luetun ymmärtämiseni ja laskujeni mukaan yhteensä vähintään 26 miljardia euroa vuodessa. Siitä vaikka vain viidesosa olisi jo yli viisi miljardia vuositasolla.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Puolueet, olkaa kuin makkara

Kuulun joukkoon, luultavasti pienenevään, joka käyttää lenkkimakkaraa enemmän syömiseen kuin siihen että vertaisin sitä esimerkiksi puolueisiin ja ehdokkaisiin. Tai myönnän suoraan, että jälkimmäiseen en käytä lainkaan. Makkara on vertailukäytössä mauton, koska sitä käytetään mauttomasti. Sitä tungetaan joka paikkaan ja väärin. Tyypillistä makkaran vertailukäytölle on, että sanotaan että tuotetta X ei voi myydä kuin makkaraa. Usein sillä tarkoitetaan, että tuote X on niin poikkeuksellista että sitä ei voisi muka rinnastaa makkaraan eikä sen myymistä makkaran myymiseen. Nyt viimeisin lukemani vertailu eli käytännössä vastakkainasettelu oli puolestaan se, että puolueiden ehdokkaita ei voi myydä samalla tavalla kuin makkaraa.

Kiinnostuin, miten ehdokkaita nykyään myydään eli esitellään ja mikä siinä ehdokkaiden nykyisessä ”myyntitavassa” muistuttaa makkaran myymistä vaikka ei saisi. Ihmetystäni lisäsi se, että kokonaisuudessaan väite oli että ehdokkaita ei voi myydä samalla tavalla kuin automerkkejä tai makkaraa. Siis mitä yhteistä vielä autoilla ja makkaralla on keskenään sellaista, joka poikkeaa täysin puolueista ja ehdokkaista?

Toki väitteen esittäjä puhui jutun mukaan siihen malliin, että puolueiden viesti on liian teknistä ja hallinnollista, joten autoihin vertaaminen saattoi liittyä teknisyyteen. Toisaalta, kun tuossa sanotaan ”automerkkejä”, ajatus onkin ehkä se, että yksittäisiä automerkkejä mainostetaan loppujen lopuksi keskenään samanlaisin sanankääntein. Tämä automerkkeihin vertaileminen onkin jo paljon parempi, joten miksi piti turhaan mainita makkara. Olisi ollut pelkästään "automerkki" vaikka sitten.

Kuitenkin sanojan olennainen sanoma näytti olevan omine sanoineni, että puolueiden viestintä on yleistä höpinää ja mössöä joka ei anna lukijalle ja äänestäjälle selkeää käsitystä puolueen ideologiasta. Puolueiden viesti on niin mitäänsanomatonta, että ehdokas voi sanoa sitten itse ihan mitä haluaa olematta ristiriidassa puolueen viestin kanssa. Edellä oleva on siis omaa tulkintaani, mutta olen samaa mieltä asiasta. Näin ollen myös se on totta, että puolueiden pitäisi kiteyttää viestinsä sellaiseksi että lukija tai äänestäjä saisi nopealla tutustumisella käsityksen puolueen ideologiasta. Sen sijaan makkaran kanssa vastakkain asettaminen meni pieleen.

Oikein olisi ollut sanoa jos pakko on makkaraa käyttää, että ehdokkaita pitää ”myydä” kuin makkaraa. Nimittäin ”lenkkimakkaran” kanssa minulla ei ole ollut milloinkaan ongelmia. Lenkki, useimmiten ostamani tai joskus jokin muu tilanteesta riippuen, on tasalaatuisesti juuri sellaista, kuin oletan. Jos jostain en sitten pidä, kyse on vain makuasiasta eikä huijatuksi tulemisesta tai viestin heikkoudesta. Kaupassa löytyy aina nopealla vilkaisulla se oikea ja varma, että tuon otan. Muotoilu (design) ja paketointi on selkeä ja tuttu. Niistä kiteytyy valintaa helpottava viesti.

Jatketaan makkaran vertailua puolueisiin ja ehdokkaisiin: En jää makkara-altaan viereen mietiskelemään makkaroiden tai tietyn makkaran tai sen valmistajan kieroja tarkoitusperiä. En ryhdy lukemaan valmistajan toimintakertomusta ja tilinpäätöstä enkä tavoitteita, visioita enkä toimintasuunnitelmaa. En myöskään lue rivien välistä tuoteselostetta, enkä kyllä muutenkaan kuin enintään sen onko laktoositon. En kysele muilta asiakkailta tai henkilökunnalta, voiko tuohon ja tuohon makkaraan luottaa ja mitä se on ennen tehnyt ihmisille ja millaisia tutkimuksia siitä on saatavilla ja millaista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ja hyvinvointipolitiikkaa se ja sen sisarmakkarat ja sen valmistaja puhumattakaan ulkomaisesta emoyhtiöstä harjoittaa minua kohtaan seuraavan pääjohtajavaihdoksen jälkeen. Enkä ala epäillä, onko se todellisuudessa porkkanaa vaikka näyttää makkaralta. Vaikka olen luottanut näin makkaraan, en ole kotona pettynyt valintaani. Makkarassa onkin se hyvä piirre, että voin pysytellä samassa tuotteessa vuodesta toiseen ilman kielteisiä yllätyksiä.

Jotta tämäkin bloggaus olisi aika objektiivinen, esittäisin seuraavan toiveen makkaroille niin kuin myös muille tuotteille: Älkää vaihdelko ulkoasuanne, vaan pitäkää se mikä on. Muuten voi käydä kuten useimmille puolueille vaaleissa käy, että ”tällä kertaa valitettavasti viestimme ei mennyt perille” (vaikka todellisuudessa se juuri meni). Siis tässäkin mielessä makkaran myymisessä ja ehdokkaiden ja puolueiden ”myymisessä” toimivat samat keinot: selkeä esilläolo, ei vaihtelua vaihtelun vuoksi eikä temppuilua, vaan tietty ennakoitavuus. Jos yllätyksiä, niin sitten vain myönteisiä.

Määrä, jonka syön makkaraa massaani nähden, on luultavasti suurempi, kuin mitä elämäntapojamme seuraavat analyytikot ja ekonomistit (vain joitakin mainitakseni) pitävät moraalisesti soveliaana hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen kannalta. Sen sijaan en käytä makkaraa siihen, että korostaisin esimerkiksi tutkimuksen, opetuksen ja kulttuurin eri osa-alueiden kuviteltua vaativuutta ja monimutkaisuutta sanomalla että se ei ole mitään makkaran myymistä. Sellainen vastakkainasettelu on vastenmielistä ja myös mautonta. Lisäksi, miksi pitää olla aina se makkara, eikö vaihteeksi joku muu jos on olevinaan ihan pakko.

Muuten, en ole lukenut yhtään makkaramainosta enkä ainakaan tehnyt ostosta makkaramainonnan perusteella, mutta ostan jatkuvasti. Siinä on puolueille ja ehdokkaille jotakin opittavaa mahdollisesti.

Saataisiinko vaihteeksi ylileveä oppositio?

Verkkoapilassa toimittaja kirjoittaa ylileveäksi mainitusta hallituksesta, jossa ylileveys on käytännössä sitä että kokoomus ja Sdp muodostavat ylileveän kaksikon jonka toimintaa muut eivät juuri ole haitanneet. Siitä tuli mieleeni, että seuraavaksi tarvittaisiinkin ylileveä oppositio. Oppositiossa voisivat näin ollen sijaita kokoomus ja Sdp. Vastaavasti hallituspohja voisi muodostua keskustasta ja perussuomalaisista.

Perussuomalaiset ja keskusta eivät ikävä kyllä pelkästään riitä, sillä erinomaisellakin tuurilla niiden yhteinen paikkamäärä yltäisi arvaukseni mukaan vain 85 kansanedustajaan. Tarvittaisiin siis lisäksi joku muu hallitukseen. Luulisin, että kristillisdemokraatit, perussuomalaiset ja keskusta kykenisivät helposti yhteiseen talous- ja elinkeinopolitiikkaan ja muuhunkin politiikkaan.

Harmi vain, että mainituilla kolmella puolueella ylletään parhaimmillaankin vain suunnilleen 92 paikkaan, joten vielä tarvittaisiin ainakin yksi puolue. On luullakseni asioita, joiden kannalta on sama olisiko se neljäs hallituspuolue Rkp vai vihreät, joten se voisi jälleen kerran olla vaikkapa Rkp koska esimerkiksi Rkp:n talouspolitiikka voisi olla suurelta osin jopa hyvää. Lisäksi Rkp oppositiossa (todellakinko?) saattaisi olla yhdistävä tekijä kokoomuksen ja Sdp:n välillä, joten ei sitä sinnekään kannattaisi päästää. Toisaalta Rkp:lläkin vahvistettu hallitus jäisi vielä hyvin todennäköisesti liian pieneksi, joten kyllä hallitukseen tarvittaisiin vihreät sittenkin. Jos vihreillä menee hyvin niiden itsensä kannalta, ne voivat saada lähes 15 paikkaa. Tällöin hallituspohjaksi niin sanotussa parhaassa tapauksessa riittäisikin keskusta, perussuomalaiset kristillisdemokraatit ja vihreät. Eihän se luullakseni kovin vahva sisäisesti enää olisi, mutta näinhän siinä käy, jos tavoittelee ylileveää oppositiota.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

Työllisyysaste nousuun – 1. siirto

Ulkoistetaan työmarkkinapolitiikka äärimmilleen. Käsittääkseni työmarkkinajärjestöt haluavat vaikuttaa hyvin moniin asioihin. Miksi niille ei sitten annettaisi enemmän valtaa ja samalla tietysti hiukan lisää vastuuta. Annetaan siis työmarkkinajärjestöille paljon sellaista valtaa ja vastuuta, joka vaikuttaa työmarkkinoihin.

Valtaa on helppo antaa, jos vain uskaltaa, ja vielä helpompi ottaa vastaan, mutta miten annetaan vastuuta työmarkkinajärjestöille entistä enemmän? Vastuuta tarkalleen ottaen mistä? Ja miten mitataan se, että vastuu on tullut kannettua? Nythän minusta näyttää siltä, että kolmikannassa työmarkkinajärjestöt neuvottelevat itselleen sopivat sopimukset, joilla on kuitenkin ratkaiseva vaikutus koko yhteiskuntaan tavalla jos toisellakin. Toki valtiokin siinä yrittää jotakin olla vaikuttamassa. Mutta ainakin se on selvää, että julkiselle osapuolelle jää ennen kaikkea tosi paljon vastuuta siitä, kun työmarkkinat eivät toimikaan halutulla tavalla. Lisäksi julkisella vallalla on muutenkin haasteita liikaa, joten tehdään asiat helpommiksi kaikkien kannalta ja ulkoistetaan työmarkkinakysymykset työmarkkinaosapuolille täysin.

Se ongelmahan tässä ulkoistamisessa tietysti on, että myös julkisen vallan päätöksillä on olennainen vaikutus osaltaan työmarkkinoiden ja talouden toimivuuteen. Eli vaikka työmarkkinaosapuolet toimisivat kuinka rakentavasti yhteiskunnan kannalta, julkiset infrastruktuuri-, koulutus- ja muut päätökset voivat haitata hyvää kehitystä enemmän tai vähemmän, siis huonoimmassa tapauksessa. Tämä epätasapaino pitää ratkaista selkeällä sopimuksella valtion ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Muutenkin koko ulkoistamisen toimivuus edellyttää yksilöityä sopimusta valtion ja työmarkkinakentän kesken.

No, mistä sovitaan? Joudutaan sopimaan varmaan tosi monesta asiasta. Sovittavien asioiden pitää olla hyvin selkeitä ja mitattavia, jotta valtio ja työmarkkinakenttä voivat tietyin väliajoin käydä yhdessä läpi onko sovitut asiat saatu aikaan. Siis onko tietyt työmarkkinoiden (ja talouden) toimivuutta osoittavat tunnusluvut saavutettu, ja onko esimerkiksi valtion lupaamat infrastruktuuri- ja koulutusasiat toteutettu, tai onko verotuksessa tehty ne toimet, jotka julkinen osapuoli on luvannut tehdä sen ja työmarkkinakentän välisessä sopimuksessa. No, hiukan näin ehkä nytkin toimitaan periaatteessa, että valtiovalta sitoutuu tiettyihin juttuihin omalta puoleltaan. Mutta tässä ääriulkoistamisessa on ajatuksena, että valtio ottaa vastuulleen vain sille luontevimmin kuuluvat laajavaikutteiset ja koordinoimista vaativat asiat ja taas työmarkkinaneuvottelijoille siirretään työmarkkinoihin vaikuttavaa valtaa entisen lisäksi niin paljon kuin suinkin mahdollista.

Niin, ne mitattavat ja sovittavat asiat: Valtio ja työmarkkinapuoli sopivat, että on saavutettava vähintään tietty työllisyysaste. Työllisyysasteessa pitää siis edistyä selvin askelin. Ja jonakin sovittuna ajankohtana sen pitää olla vähintään jokin hyvin korkea luku. Ainakin 80 prosenttiin se pitää sopia osapuolten kesken esimerkiksi tällä vuosikymmenellä. Sitten pitää sopia muistakin tunnusluvuista jo senkin takia, ettei hyvää työllisyysastetta tai muuta parantunutta tunnuslukua saavuteta jonkin toisen tärkeän tunnusluvun, siis tärkeän asian, kustannuksella. Ja valtion pitää täyttää omalta osaltaan taas tietyt tulokset edellytysten luonnin suhteen. No, tietysti esimerkiksi työllisyysaste riippuu juuri näistä eri osapuolten toimenpiteistä, joten osapuolten työnjako ja vastuut pitää sopia tarkasti.

Jos luvut kehittyvät sovitulla tavalla, homma ok ja esimerkiksi työmarkkinakenttä saa pitää ruhtinaalliseksi sovitun työmarkkinavaltansa. Mutta jos joku mättää, niin tämä ääriulkoistamissopimus päättyy ja palataan nykymeininkiin.

Työllisyysasteesta vielä: Työllisyysasteesta ja muista vastaavista seikoista pitää sopia tarkkaan myös se, että niiden on edistyttävä kaikissa ikäryhmissä. Sama koskee myös muita väestöryhmittelyjä. Lisäksi pitää sulkea pois mahdollisuus, että jotakin ongelmaa ”ratkaistaan” kyseenalaisilla keinoilla vain jotta tulokset näyttäisivät hyviltä.

Jos tässä bloggauksessa ei ollut mitään uutta, niin se on vain hyvä merkki siitä, että Suomessa asiat ovat menossa kovaa vauhtia parempaan.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

Ennaltaehkäisevä ”verosuunnittelu”

Jotkut vaativat, että nostetaan arvonlisäveroa ja vaikkapa kiinteistöveroa. Eikös tämän pitäisi olla selvä signaali meille kansalaisille siitä, että vihdoin mekin voisimme kokeilla ”verosuunnittelua” ennakoivasti ja ennaltaehkäisevästi. Suuntaisimme kulutuksemme ja omistamisemme niin, että meiltä menisi vähemmän esimerkiksi arvonlisäveroa tai kiinteistöveroa. Siis vähentäisimme tai muuten muuttaisimme sellaisten ”tuotteiden” hankintaa tai omistamista, joista menee alv tai kiinteistövero. Tällainen kulutus- ja omistuskäyttäytymisen muutos ei tosin nostaisi Suomen taloutta vaan veisi syvemmälle, mutta olisi rationaalista toimintaa kansalaisilta ja olisi haaste päättäjille.

Siis aletaanpa toimia ennakoivasti ja mietitään edes, olisiko mahdollista.

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

Epätietoinen tai ainakin olevinaan

Voiko epätietoisuus yhdistää? Epätietoisiahan olisi nykyään tarjolla, kuten Helsingin Sanomien kirjoituksesta voidaan päätellä. Joku aktiivinen henkilö voisi paketoida tuon epätietoisuuden niin houkuttelevasti, että siitä saisi puolueen kokoon. Kannattajakuntahan määrällisesti pysyy ja todennäköisesti kasvaa vuosi vuodelta, kunhan puolue vain pitää ääntä itsestään jotta porukat osaavat tulla. Liikettä tietenkin ovissa olisi, mutta sehän vain uudistaisi puoluetta. Kuka siis ehtiikään ensimmäisenä puuhaamaan epätietoisten puoluetta?

Sitten kysymys syystä ja seurauksesta: Johtuuko epätietoisuus epätietoisesta itsestään vai jostakin muusta?

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

Puoluetuki pois

Miten olisi, jos lopultakin luovuttaisiin puoluetuesta? Rahoitushan ei näytä olevan politiikan tekemisessä ja esimerkiksi ehdokkaana menestymisessä minkäänlainen ongelma nykyään. Uutisista on saatu lukea, että joko rahoitusta on tarjolla ruhtinaallisesti tai rahoitusta ei edes tarvita menestykseen. Ja lisäksi moni on valmis sijoittamaan reippaasti itse, joten aina se rahoitus tarvittaessa järjestyy.

Joka tapauksessa puoluetuesta luopumisen jälkeenkin pyrkijöitä ja tekijöitä löytyy ja kaikki paikat tulevat täytetyiksi entiseen tapaan. Miksi siis käytettäisiin julkisia varoja tarpeettomasti?

Politiikan rahoituksen, esimerkiksi ehdokkaiden vaalirahoituksen, nykytilaan voisi ottaa vielä lisänäkökulmiakin, jopa syvällisemmin, mutta eiköhän tämä riitä tällä kertaa. Päästään ainakin alkuun toivottavasti.

Ilmeisesti kuitenkaan edes niillä ei ole tähän muutokseen rohkeutta, jotka muuten puhuvat lennokkaasti tarpeesta heittää vanha ja loikata uuteen. Toivottavasti olen luulossani väärässä, olenhan?

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

Talouselämä uutisoi, että kauppaketju rakentaa asuntoja

Supermarketketju Tesco aikoo rakentaa 4 000 asuntoa Britanniassa uusille liikkeille tarkoittamilleen tonteille, kertoo Talouselämä viitaten Telegraphiin. Uutisesta tuli mieleen aiempi bloggaukseni, jossa heitin idean voisiko suomalainen kauppaketju, lähinnä K-ketju tai S-ryhmä ryhtyä asuntojen rakennuttajaksi,
http://markkinat-politiikka-media.blogspot.fi/2014/03/voisiko-jokin-kauppaketju-laajentua.html

Lue myös blogin muita kirjoituksia!

Julkkikset, muistakaa seuraavat vaalit

Eurovaalien 2014 tulosillassa muistutettiin eräänkin kerran, että nyt europarlamenttiin tuli vain politiikassa kokeneita kovan luokan tekijöitä julkkisten sijaan, ja että jo ehdokaslistat koostuivat vain näistä kovan luokan tekijöistä, ei julkkiksista. Tätä toitottivat lukemattomia kertoja niin toimittajat kuin puolueiden edustajat.

Jos jatkossa puolueet aikovat olla johdonmukaisia ja "suoraselkäisiä" sanomistensa ja tekemistensä suhteen, ne eivät edes pyydä ehdokkaikseen niitä joita ne kutsuvat ”julkkiksiksi”. Mutta ennen kaikkea niiden niin sanottujen julkkisten, keitä sitten puolueiden ja toimittajien mukaan ovatkaan, kannattaa miettiä millaista edustajien ja ehdokkaiden luokittelua haluavat olla tukemassa seuraavissa vaaleissa. Haluavatko olla ehdokkaina, jos heihin suhtaudutaan toisin kuin muihin. Ja myös sen takia tätä kannattaa miettiä, kun etenkin media piti näissä vaaleissa voimakkaasti yllä jakoa osaaviin edustajiin ja "julkkiksiin".

Näissä vaaleissa esiintyi jälleen muutenkin sellaista retoriikkaa, jolla pikemmin jaotellaan kansalaisia kuin yhdistetään heitä positiivisesti, vastuullisesti ja tulevaisuuteen katsoen. Myönteistä tässä suhteessa oli Soinin asenne, kun hän totesi tuloksesta jotenkin niin että äänestäjät eivät äänestä väärin. En muista tarkkaa ilmaisua. Toivottavasti Soini on sitä mieltä kuin sanoi. Sitä vastoin jos nyt on sellaisia puoluejohtajia ja varsinkin jos voittajien puolella, joiden mielestä jossakin luuraa ei-vastuullisia, ei-positiivisia ja tulevaisuuteen katsomattomia äänestäjiä, niin missä näitä heidän mielestään luuraa, millaisia ihmisiä tällaiset äänestäjät ovat, mikä heitä kenties yhdistää, mitä asialle pitäisi tehdä?

Julkkikset, keitä sitten olettekin median ja joidenkin poliitikkojen mielestä, muistakaa seuraavissa vaaleissa tämä: älkää antako vastuullisen median tai minkään muunkaan tahon leimata teitä.

Iltalehti houkutteli, Ilta-Sanomat raotti, vielä yksi?

Aloin lukea kiinnostavaa juttua Iltalehdestä (iltalehti.fi). Juttu ei ehtinyt oikeastaan alkaakaan, kun jo kehotettiin lukemaan se painetusta lehdestä. Mikä se muuten on, olen unohtanut. Sitten siirryin ihan muuten vaan Ilta-Sanomiin (iltasanomat.fi). Hetken päästä yllätyin, sillä Ilta-Sanomista tulikin vastaan ”sama” juttu. Ja nyt näytti lupaavalta, että voisin lukea koko jutun. Mutta ilo päättyi siihen, kun myös Ilta-Sanomat kehotti kääntymään painetun lehden puoleen jos haluaisi lukea jutun.

Ilta-Sanomat paljasti jutusta siis hitusen enemmän kuin Iltalehti, mutta ei kuitenkaan juuri mitään. Varmaankin kolmas vastaavanlainen verkkolehti antaisi ilmaiseksi koko jutun, jos tällainen kolmas lehti olisi olemassa. E taida vielä olla, joten se tarvitaan. Silloin kilpailu olisi kai ”täydellinen”.

Tarvitsemme kolmannen sellaisen lehden, kuin on nyt Iltalehti ja Ilta-Sanomat.

Vaikka narisen, kun ei ollut ilmaista juttua taas tarjolla, lopultakin haluaisin nähdä sen tilanteen kun kaikki lehdet yhteistuumin piiloutuisivat täydellisen maksumuurin taakse. Nousisikohan esimerkiksi juttujen arvostus yleisesti. Kokeilkaa sitä nyt jo vihdoinkin.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Se perinteinen eli kokoomus + keskusta + Rkp ym.

Hesarin pääkirjoituksessa ennustellaan Sdp:n tulevaisuutta. Yllätys. Mutta en puutu itse asiaan vaan pääkirjoituksen yhteen pikku kohtaan joka särähti pahasti. Siihen kohtaan, jossa arvellaan, että vaalituloksen salliessa kokoomus ja keskusta pyrkisivät muodostamaan ”perinteisen porvarihallituksen” johon tulisi ainakin Rkp ja kumppanit (”kumppanit” oma).

Tuli itselle tosi perinteinen olo, oikein vanhanaikainen, jämähtänyt. Kaikkein vähiten toivon mitään perinnehallitusta mallia kokoomus + keskusta + Rkp. Mutta jos se kuitenkin toteutuu, niin onneksi perussuomalaiset pistäytyi näillä poliittisilla perinnepäivillä. Saatiin edes hiukan tuuletusta mökkiin. Se hyöty siis oli perussuomalaisista. Nimittäin huonoon ilmaan tottuu, kun ei muunlaista ole.

Nyt on heti lopetettava perussuomalaisten kehuminen, sillä uskoakseni siitä tulee ihan ”perinteinen” puolue ellei ole jo. Mutta seuraavaksi olisi Rkp:n vuoro yllättää ja jäädä eduskuntavaalien jälkeen vapaaehtoisesti oppositioon tekemään oppositiopolitiikkaa.

Loppuhuipennus: Mitähän se tulevaisuuspuolue kokoomus sillä muuten tarkoittaa, kun se on viime päivinä puhunut paljon peruutuspeiliin katsomisen haitallisuudesta? Sitäkö, että kun peruuttaa aina samaan paikkaan eli perinteiseen ”porvarihallitukseen”, niin ei tarvitse peruutuspeiliä?

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Kaupan bonukset, ihmettelen ja kysyn vaan

Minulle tyhmälle ei ole ainakaan kerrottu, olisiko mahdollista suunnata ne mitättömät (siis oikeasti, ei vaatimattomuutta teeskennellen) bonuksensa (tarkoitan omiani) haluamalleen tilille sen sijaan, että ne menevät kauppaketjun organisaatioryhmässä pidettävälle tilille.

Ymmärrän tai olen ymmärtävinäni, että kaupan organisaatioryhmä mahdollisesti pyrkii kasvattamaan omia tiliasiakkuuksiaan kaikkine liitännäisasiakkuuksineen, mutta kyllä myös vaihtoehtoinen strategia olisi aivan yhtä hyvä. Olisin nimittäin asiakkaana todella iloinen kauppaketjusta, joka halutessani panee bonukseni siihen pankkiin jota muutenkin käytän. Tämä olisi asiakaslähtöistä kerrankin monesta näkökulmasta ajateltuna.

Minulla on tosin vain yksi bonuskortti, enkä enempää missään tapauksessa huolikaan. Niinpä en tiedä, miten bonukset hoidetaan muissa kaupan ketjuissa. Ja onhan näitä kortteja vaikka kuinka monella kaupalla käsittääkseni, siis myös muilla kuin päivittäistavarassa, mutta tosiaan en aio ruveta hallinnoimaan korttipinoja ja tilejä mielettömiä määriä.

Jos kuitenkin tietämättäni on olemassa mahdollisuus, että päivittäistavaraketjun bonukset voi suunnata myös haluamalleen tilille ketjun oman ryhmittymän ylläpitämän tilin sijaan, niin olisi kyllä noloa itselleni että olisin jättänyt tarkistamatta tällaisen asian, joka saattaa olla ihan itsestään selvyys. Mutta ehkä se olisi noloa myös sille, joka ei ole asiaa kertonut sopimusta tehdessäni.

On toki mahdollista, että kysymykseni on tyhmä yksinkertaisesti, koska mahdollisesti jostakin "luonnollisesta" syystä bonuksia ei voi panna asiakkaan haluamalle pankkitilille. Mutta nyt en vain keksi tuollaista "luonnollista" syytä, joten otan riskin ja ihmettelen ja kysyn.

Bonuksia tai vastaavia ilmentymiä tarjoavia kauppoja ja kaupan ketjujahan on muistaakseni ainakin S-ryhmä, K-ryhmä (tai K-ketju), ja sitten on varmaan paljon muita tuotealueesta riippuen.

Siis ketjut ja ryhmät ja kaikki, kommentoikaa! Ja nimenomaan päivittäistavarakaupan bonuskäytäntö kiinnostaa.

Asian voisi kysyä suoraan ketjulta, mutta tulkoon nyt tänne kun ei ole virka-aikakaan enkä myöskään viitsi alkaa kahlata sopimusehtoja tai ketjujen verkkosivustoja.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Viinaralli - täysin epätotinen blogimerkintä

Viinaralli on jatkuva puheenaihe, koska rallia sivusta seuraavat kokevat menettävänsä paljon. Toinen syy jatkuvaan kiistelyyn on tietysti se, että monelle hintatietoiselle kuluttajalle viinan saaminen on hyvin tärkeää heidän itsensä mielestä. Viinarallissa mukana olevat toki sitten myös saavat mitä hakevat, toiset tavarapalkinnon, toiset vastaavasti rahapalkinnon vastineeksi tavarasta. Mutta Suomen julkinen talous sivusta seuraajana tosiaan menettää. Miten asiaa voisi yrittää ratkaista urheilullisesti? Onhan kyse rallista.

Ongelma pitää ratkaista sillä, millä se on syntynytkin. Jossakin päin Suomea täytyisi nyt käynnistää oma vuotuinen viinarallitapahtuma. Sanan viinaralli alkuosa kuvaa siis rallissa jaettavaa palkintoa. Voittajille annettaisiin suurimmat palkinnot, ja kaikki muut saisivat lohdutuksena hiukan pienemmän palkinnon "samasta materiaalista". Ja palkinnothan kustannettaisiin yleisötuloilla tietysti.

Jokin asianomainen taho voisi nyt ryhtyä toimiin viinarallin kehittämiseksi. Ehkä pitää myös jotakin direktiiviä muuttaa sitä ennen, en tunne palkitsemiskäytäntöjen sääntelyä. Mutta joka tapauksessa alkoholi ja sen saaminen keinolla millä hyvänsä tuntuu olevan niin uskomattoman kiihkeä puheenaihe, että se varmaan houkuttelisi ihmisiä yllä esitetyn kilpailumuodon pariin sekä osallistujiksi että yleisöksi.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!