Ei tullut sijoitusneuvoja

Kävin kerran erään sijoituspalveluyrityksen työpaikkahaastattelussa. Tarkalleen haastattelu liittyi yrityksen järjestämään koulutusohjelmaan sijoitusneuvojiksi, tai miksi niitä missäkin firmassa nimitetäänkin, aikoville.

Olen tosin aina epäillyt sellaista sijoitusneuvontaa, jonka yksinomaisena tarkoituksena on myydä ponnekkaasti nimenomaan yrityksen omia tai määrätyn yhteistyökumppanin sijoitustuotteita ja vielä mahdollisesti perustellen sitä ikään kuin järkevimpänä tai ainakin järkevänä vaihtoehtona asiakkaalle tai antaen ainakin sellainen vaikutelma.

Sijoitustuotehan on mielestäni täysin erilainen tuote kuin vaikkapa suklaalevy. Sijoitustuotteessa ei paremmuus liity samassa määrin makuasiaan tai ostopaikkaan ja tunnelmaan kuin suklaalevyssä tai vaatteessa tai sunnilleen missä tahansa tavarassa. Sijoitustuotteessa makukysymykseen verrattavana asiana voidaan lähinnä pitää vaivattomuuden astetta, ymmärrettävyyttä ja muuta hallittavuutta asiakkaan näkökulmasta. Mutta kyllähän sijoitustuotteen perusominaisuus on aina tuottavuus, jota sitten verrataan sijoitustuotteiden kesken. Tässä ei mielestäni ole jossittelun aihetta. Sen sijaan hyvällä syyllä voidaan usein jossitella siitä, mikä sijoitustuote on tuottava, tuottavin tai tuottavampi kuin jokin toinen, tai optimaalinen kulloisellekin asiakkaalle kulloisessakin tilanteessa.

Minähän itse ”asiakkaana” lähtisin siitä, että hakisin järkevimmältä tuntuvaa sijoitustuotetta. Se taas tarkoittaisi tuoton ja riskin jonkinlaista optimointia omasta näkökulmastani. Toki tässä vaikuttaa käytännössä hyvin helposti sellainen reunaehto, että on taipumus valita esimerkiksi oman pankin tuotevalikoimasta tuote, vaikkapa osakerahasto. Siinä on oma vaivattomuutensa seurannan kannalta tavalliselle ihmiselle. Tällaista käyttäytymistä voi itselleen perustella myös sillä, että kuka niistä etukäteen voi päätellä minkä tahon tuotteet ovat tuottoisimpia. Ja se tuottoisuusjärjestyskin luultavasti vaihtelee vuodesta toiseen.

Yksityishenkilönä ja yksityiselämässäni en antaisi sijoitusneuvoja kenellekään, mutta eipä ole kukaan kysynytkään. Mutta en myöskään olisi ”kotonani” hommassa, jossa minut määrättäisiin myymään ajankohdasta ja markkinatilanteesta riippumatta tietyn tahon sijoitustuotteita, ja vieläpä tyypillisesti kaikenlaisia liitäntätuotteita, joista en ole kiinnostunut.

Alussa mainitussa työhaastattelussa kävi niin, että en päässyt minkäänlaiseen jatkoon, mikä oli luultavasti hyvä asia. Mutta mieleen jäi muun muassa, kun yritin kehua itseäni kunnianhimoiseksi. Siihen nimittäin haastattelija tuumasi että ”ai jaa”.

Talouselämä kertoo, kumman voittoon Kangasharju uskoo

Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju on sanonut (Talouselämä), että Clinton voittaa USA:n presidentinvaalit. Clintonin etumatka on jo niin suuri, ettei asetelma enää käänny, sanoo Kangasharju. Hän viittaa siihen, että nykyisensuuruinen ero mielipidekyselyissä ei ole milloinkaan kääntynyt Yhdysvaltojen historiassa, ja myös siihen että koko rahoitusmarkkina uskoo Clintonin voittoon.

Voi olla, että Kangasharjun viittaus historiallisiin asetelmiin on perusteltu, en osaa ottaa siihen kantaa, enkä esimerkiksi ala kahlata läpi Yhdysvaltain presidentinvaalien asetelmia. Minkähänlaista ja kuinka tiivistahtista mielipidedataa niistä mahtaa olla, sitä en todellakaan tiedä. Kuitenkin heti tulee mieleen kysymys, olisiko maailma muuttunut sen verran että yhä suuremmat käänteet olisivat mahdollisia. Tiedonvälitys ja keskustelu ovat muuttuneet täysin. Ihmiset ovat aktiivisia ja reagoivat nopeasti sosiaalisen median avulla. Koulutustaso on noussut, ja osataan ottaa selvää asioista ja epäillä yleisiä väitteitä.

Luin myös jostakin, että menossa oleva taistelu on poikkeuksellinen entisiin verrattuna, joten eiköhän tässä ole poikkeuksen mahdollisuus myös sen suhteen, että Clintonin ja Trumpin järjestys voikin muuttua.

En siis voi sanoa Yhdysvaltain presidentinvaalien tilastohistoriasta mitään, koska en tunne tilastotiedettä riittävän hyvin enkä presidentinvaalien historiaa. Molempiin liittyen vain herää pari kysymystä: Onko todella havaittavissa, että milloinkaan ei ole tällainen ero kääntynyt? Havainto tuntuisi näin äkkiseltään ajateltuna aika haastavalta. Tai vaikka ehkä löytyisi ”havainto” että sitä ja sitä ei ole tapahtunut, niin onko se sellainen havainto, jolla on todennäköisyysmerkitystä Clintonin ja Trumpin järjestyksen muuttumisen kannalta?

Se, että koko rahoitusmarkkinalla on sama vahva oletus, että Clinton voittaa, on myös mielenkiintoinen toteamus. Tarkoitetaanko rahoitusmarkkinalla tässä ekonomistien lisäksi myös sijoittajia? Siinä suhteessa Brexit-odotuksissa näytti todella olevan ristiriitaa. Bloggasinkin silloin, että miksi ihmeessä osakkeet laskevat jos vedonlyönti ennakoi voimakkaasti ei-Brexitiä. Toisaalta Brexitin jälkeen joku ekonomisti sanoi, että he kaikki ajattelivat samoin eivätkä ottaneet huomioon ihmisten ajatuksia, asenteita ynnä muuta sellaista (tai jotakin), vaan olettivat talousteoreettisesta näkökulmasta (tai jotakin). Siis ainakin ekonomistit olettivat koko joukolla yhtenäisesti, että Brexitiä ei tule. Näin ollen, jos nyt ekonomistit olettavat yhtenäisen vahvasti Clintonin voittoa, niin tilanne ei ole siinä suhteessa muuttunut Brexitiin verrattuna.

Lisäksi luin juuri, että Soros olisi omissa sijoituksissaan ennakoinut Brexitin. Tietäisiköhän joku ekonomisteista, olisiko nyt joku ”Soros” tekemässä sijoituksia ennakoiden Trumpin voittoa? Olisi mielenkiintoista kuulla. Luulisi tietävän, jos olisi.

Minusta tuntuu, että Trump voi hyvinkin voittaa presidentinvaalit tiukasti, ja tämä on todellakin tuntuma eikä ainakaan tilastollinen todennäköisyyspäätelmä. Pieniä merkkejä vaan.

Brexit vauhditti romahdusuutisointia

Brexit-tuloksen jälkeen on kerrottu tarinoita osakkeiden arvojen romahduksista Isossa-Britanniassa ja muualla Euroopassa ja kiinteistöjen arvojen romahduksista nimenomaan Isossa-Britanniassa. Samoin on uutisoitu punnan arvon romahduksesta. Pian Brexit-tuloksen jälkeen muun muassa uutisoitiin, että eräs maanomistaja menetti hetkessä miljardi dollaria.

Kolikolla pitäisi olla myös toinen puoli.

Ei se maa tai kiinteistö sitä sure, että sen arvo laskee. Vielä vähemmän pörssiosakkeet tai mitkään osakkeet surevat sitä, että niiden arvot laskevat. Eikä pitäisi joutua suremaan sen kiinteistösijoittajankaan, jonka kiinteistöomaisuuden arvo laskee miljardin, eikä sen osakesijoittajan jonka eurooppalaiset osakkeet ”romahtavat” miljardin. Kumpikin sijoittaja on ehkä joko sijoittamisen ammattilainen tai pitkän sijoittajakokemuksen omaava, tai useimmiten luultavasti kumpaakin. Minusta tuntuu, että jos sijoittaja tai vaikkapa vain vaatimaton rahastosäästäjä on hiukankin hajauttanut euro- tai varsinkin puntamääräisesti eri maanosa- tai aluekohtaisiin rahastoihin sopivilla hetkillä, hänellähän on voinut käydä tässäkin ”rytäkässä” ihan kokonaisonnellisesti.

Lisäksi osakerahasto-esitteissä tuntuu nykyään muistutettavan yhä useammin, että on hyvä lähteä sijoitustensa kanssa seitsemän tai vaikkapa yhdeksän vuoden tähtäyksellä liikenteeseen eli että ei olisi odotettavissa tarvetta niille rahoille sinä aikana. Mutta kannattaa tarkistaa itse nuo mahdolliset vuosisuositukset ja sanamuodot asianomaisista rahastoesitteistä.

Sellainenkin asenne on kummallinen, että jos jotakin markkinaa on pidetty turvasatamana eikä se sitten loputtomasti sellainen olekaan, niin sitten suututaan. Ei pidä suuttua sellaisesta, ei ole syytä itkuun eikä potkuun. Eiköhän olettaja itse ota tietoisen riskin, vähintäänkin tiedostamattoman, olettaessaan saavansa markkinoilta määräaikaisen tai ikuisen turvan.

Tässä bloggauksessa ei ole sitten yhtään sijoitusohjetta, vaan ainoastaan kummeksuntaa. Sijoitusohjeita löytyy jostakin aivan muualta. Jos nimittäin minä antaisin sijoitusohjeen tai -vinkin jollekulle, voisin syyllistyä harmin aiheuttamiseen.

Brexit ja odotukset – onko tässä ristiriita?

Vaikuttaa ristiriitaiselta: Jos olen oikein ymmärtänyt, vetoa on lyöty vahvasti sen puolesta, että Britannian EU-kansanäänestyksessä voittaa EU:ssa pysymistä puoltava mielipide. Toisaalta, jos olen oikein ymmärtänyt lehtiuutisen, esimerkiksi tämän viikon perjantaina osakkeet laskivat ympäri maailmaa muun muassa siksi, että pelätään Britannian mahdollisen EU-eron vaikutuksia.

Eikö kuitenkin tässä tapauksessa sekä vedonlyönti että osakekauppa koostu valtaosin ammattimaisesta rahasta? Tällöin kummassakin sijoituslajissa toiminnan luulisi olevan tarkoin harkittua, jossa ollaan hyvin kiinnostuneita ja jopa huolissaan sijoitustuotoista?

Osakesijoittajan kannalta olisi ikävää, että nyt myisi Brexit-pelossa osakkeita eikä Brexit mahdollisesti tulisikaan, jolloin tällainen sijoittaja oman logiikkansa mukaan kai menettäisi hyvät arvonnousut kyseisissä osakkeissa. Niin ikään olisi ikävää mahdollisesti ostella niitä samoja osakkeita sitten paljon kalliimmalla kuin on myynyt. Oletan, vaikkakin ”maallikkona”, että ammattimainen osakekauppa tai vedonlyönti perustuu joihinkin todennäköisyysvaikutelmiin, tuottoihin, kertoimiin, ja niin edelleen?

Laskelmoivatkohan osakesijoittajat joukolla niin, että osakkeiden hinnat laskevat ennen Britannian EU-kansanäänestystä huomattavasti jolloin osakkeita olisi jälleen edullista ostaa? Vai olettavatko merkittävimmät osakesijoittajat yleisesti, että EU-ero voittaa kansanäänestyksessä ja että osakkeiden hinnat laskevat sen johdosta, vai olettaako suuri osa osakesijoittajista toisten osakesijoittajien olettavan jotakin? Vai mikä selittää sen, että kahden alan ammattilaiset tuntuvat olettavan eri tulosta Britannian EU-kansanäänestyksessä? Voihan vaikutelma johtua ymmärtämättömyydestänikin, ainakin se on mahdollista.

Kiinnostavaa pähkäillä: suuri sanomalehti, levikki, tulos, tulevaisuus

Suuren, erityisesti oikein suuren, sanomalehden liiketoiminnallinen tulevaisuus on mielenkiintoinen aihe. Sitä on mukava miettiä ja laskeskella erilaisia mahdollisia kehityskulkuja. Ainakin joidenkin suurten sanomalehtien levikit ovat tainneet tulla alaspäin lähes taukoamatta koko 2000-luvun. Jonkun lehden levikki on laskenut selvästi määrätietoisemmin kuin toisten. Trendi ei kuitenkaan näytä loiventuvan vaan päinvastoin, vauhti alaspäin kiihtyy. Mitähän sijoittaja tällaisesta ajattelee? Sijoittaako se todellakin edelleen tulevaisuuden odotuksiin, vai toivooko se vain vuosittaisia voittoja niin kauan kuin niitä on? Mutta onko tällä hetkellä ja lähivuosina kaikilla minkäänlaisia voittoja?

Suuren sanomalehden levikin laskun kääntämisyrityksessä on luullakseni kaiken muun lisäksi se ongelma, että vaikka digitaalisilla tuoteversioilla saataisiinkin jossakin määrin tai vaikka hyvinkin paikattua levikin laskua, nämä digiversiot ovat ehkä huonotuottoisia ainakin hyvin pitkään verrattuna paperilehtitilauksiin. Jos kuitenkin kovasta yrityksestä huolimatta kokonaislevikki silti laskee, taloudellinen tulos lehden kannalta on huono samaan aikaan vähintään kahdesta syystä, levikki putoaa, ja jäljelle jäävä levikki on lisäksi entistä huonompaa katteeltaan. Näin minä tätä pähkäilen.

Yksi suuri ongelma suurella lehdellä on se, että kustannusten vähentäminen on toisaalta välttämätöntä ja toisaalta tuotantokykyä ei saisi vähentää, jotta suuren lehden laatu ja monipuolisuus eivät kärsisi. Siinä on ristiriitaa kerrakseen. Se onkin niin suuri ”optimointiongelma”, että en koske siihen edes pitkällä seipäällä. Mutta jos kuitenkin ainakin lähitulevaisuudessa joudutaan jatkamaan säästötoimia, niin ehkä säästöjen on oltava todella suuria. Kyllähän vaikka vain viidenkin prosentin vuotuinen levikin lasku vaatisi rinnalleen liikevaihdon pudotusta vastaavan kulujen pudotuksen, elleivät sitten lehteen sijoittavat tahot ole jo varautuneet pysyvästi laskeviin voittoihin.

Jos levikin lasku lehdellä olisi tästä eteenpäin esimerkiksi viisi prosenttia vuodessa, yksinkertaisen kaavamaisesti siis, niin eihän se levikki siltikään toisaalta ihan pian puolittuisi, kyllä siihen noin 13 vuotta menisi. Mutta mikä on siinä vaiheessa vuotuinen liiketoiminnan tulos, se on paljon, paljon mielenkiintoisempi asia, todellinen juttu. Jos vuotuinen levikin lasku olisi kuusi prosenttia, levikin puolittumiseen menisi noin 11 vuotta. Ja olettaakseni todellinen taloudellinen vaikutus olisi myös tässä tapauksessa paljon suurempi, kuin levikin laskuprosentista voisi äkkiä päätellä.

Tilanne on kuitenkin aivan toinen, jos kuluttajat rupeavatkin maksamaan entistä enemmän lehtituotteista jostakin kumman syystä. Mikä olisi se kumma syy? Ja miten se pystyttäisiin saamaan aikaan enintään nykyisillä, mieluummin nykyistä pienemmillä kustannuksilla? En tietysti pysty vastaamaan näihin kysymyksiin muuten kuin, että yksi suurenkin sanomalehden tärkeä tekijä saattaa olla lehtijuttu, ja ehkä asenne jolla lehtijuttuja tehdään. Mutta vaikka levikki jotenkin pysyisikin, pysyvätkö ilmoittajat ja ilmoitustulot. Luulisin, että sillä puolella kilpailu ja kustannustietoisuus vasta kovia ovatkin.

Olisikohan pitkä lasku alkanut?

Amatöörinä seuraan kiinnostuneena, jokohan olisi alkanut kunnon lasku osakemarkkinoilla eri puolilla maailmaa. Sinänsä en seuraa niinkään osakeindeksejä vaan rahastoja, ja seuraamani rahastot, erityisesti jotkut niistä, ovat nousseet omalla arviointiasteikollani niin paljon, että en missään tapauksessa edes kuvittelisi koskevani niihin, ainoastaan seuraan. Mutta juuri viime päivinä on mielestäni tapahtunut selvää laskua. Jospa lasku jatkuisi niin, että oltaisiin jossakin vaiheessa jopa kymmeniä prosentteja alempana kuin nyt, mutta mistäpä sen tietää vaikka kävisikin jotenkin toisin.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!