Jatketaan samaa rataa vaan

Siitä, että veturimiehet aloittavat mielenilmauksen, tuli mieleen muun muassa seuraavaa:

Minulle kyllä sopii, että lopetetaan junalla matkustaminen tästä päivästä lähtien toistaiseksi. Kuitenkaan VR:ää tai esimerkiksi ministerin liikenneuudistuspyrkimyksiä tai -toimia vastaan minulla ei ole mitään. Kaikkein vähiten voi olla sitä vastaan, että uudistusajatuksia otetaan ääneen esille.

Voisiko vaihteeksi kokeilla keskustelua seisautusten sijaan? Tuntuisi fiksulta, jos voisi vaikka aina.

Jos vuokralla asuminen lisääntyisi

Kerrostaloasuntoja rakennetaan nyt kuulemma niin paljon, että asiantuntijan mukaan jossakin vaiheessa vauhdin täytyy hidastua (Kauppalehti).

Ei se mitään, rakennetaan vaan, sillä kyllä markkinat toimivat, nehän toimivat aina, eikö niin? Vain näkökulma vaihtelee.

On turhaa varoitella rakentamishuumasta. Kyseessä ei ole ongelma vaan mahdollisuus. Tuossa samassa jutussahan kerrotaan, että kerrostaloissa on paljon rahasto- ja sijoittajarakentamista. Yli puolet uusista kerrostaloasunnoista menee vuokralle. Hyvä niin.

Kyllähän sen on havainnut, että asuntoja todella rakennetaan niin suuremmilla kuin vähän pienemmilläkin paikkakunnilla. Mutta jos nykyinen rakentamistahti johtaa edes vähäiseltä osaltaan vuokralla asumisen ja vuokratarjonnan lisääntymiseen, ihmisten olisi paljon helpompi muuttaa esimerkiksi työn perässä suuntaan jos toiseenkin.

Työvoiman liikkuvuudestahan on taas viime aikoina puhuttu lämpimikseen, kun on ilmennyt vaihteeksi suuri ja äkkinäinen työvoimatarve laivan- ja autonrakentamisessa. No, olin lukevinani jostakin lehdestä, että ainakaan toiseen noista ei ole ollut ongelmia rekrytoinnissa. Noin muutenkin luulen, siis luulen, että rekrytointikarsinta on kova ja että erittäin moni tosissaan pyrkivä ja kokenut ei pääse, jotenkin on tällainen aavistus.

Pahaa pelkään, vaikken pelkääkään, että työvoiman liikkuvuudesta paljon puhuvat eivät ihan tosissaan etsi tehokkaita ja periaatteellisia ratkaisuja ongelmaan. Jos esimerkiksi asumiskulttuurissa vallitseva käytäntö pysyy aina vaan sellaisena, että asuntoon mennään olemaan ikuisesti, asumisjärjestelyjä on vaikea muuttaa. Mutta jos asutaan vuokralla, ainakin yhden henkilön on paljon helpompi muuttaa muualle. Myös pariskunnan tapauksessa vuokralla asuminen mahdollistaa paremmin erilaiset muuttuvat asumisjärjestelyt niin, ettei olla sidottuja liian korkeisiin kokonaisasumiskustannuksiin.

Jos on syntymässä hyväkuntoisten kerrostaloasuntojen hinnaltaan kohtuullistuvat vuokramarkkinat, niin sittenhän vuokralla asumisesta tulee yleistyvä vaihtoehto. Vielä parempi olisi, että siitä tulisi vallitseva asumismuoto. Ja jotta homma toimii, ihmisten pitää jo asumaan asettuessaan valmistautua muuttoon, ja varustaa asunto sen mukaan eli pelkistetysti, eikö kuulostaisikin tyylikkäältä, pelkistetysti, pohjoismaista, suomalaista?

Tietysti vuokra-asumista pitäisi tästä vielä tuotteistaa ja jalostaa eteenpäin. No, onhan tätä ollut jo pitkän aikaa kaupallisesti eripituista asumistarjontaa, mutta käytännöstä pitää tehdä vallitseva ja sille pitää luoda laajat markkinat. Ennemmin tai myöhemmin tähän suuntaan joka tapauksessa mennään myös asumisessa.

Toivottavasti rakentaminen siis jatkuu vähintään nykyisellä vauhdilla. Eikä vuokratyyppisen asumisen pidä rajoittua kerrostaloasumiseen, vaan yhtä lailla sen kannattaa yleistyä myös pientaloasumisessa.

Tietysti on niitä, jotka työllistyvät hyvin siellä missä ovat, eikä heillä ole tarvetta edes muuttamisen harkitsemiseen ainakaan työn takia. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä yleislinjaa, että asumista kannattaa muuttaa huomattavasti joustavammaksi.

”Keskiluokan verokapina” – hyvä kun selvisi sekin

Uusi Suomi -verkkolehdestä luin tämän jutun, minkä jälkeen syntyivät ainakin seuraavat ajatukset:

Uuden vaihtoehdon tai Sinisen tulevaisuuden nimen olisikin kannattanut olla Keskiluokan Verokapina (Finland). Olisi ollut iskevä mutta paljon kertova nimi, kun nyt on täysin avoimeksi jäävä sanapari tai vain Siniset, jonka niin sanottua sanomaa sitten vapaamuotoisesti ja kauniisti meille hoksaamattomille selvennetään, että nimellä halutaan ilmaista mitä sitten halutaankin ilmaista.

Tosin edes nimi Keskiluokan Verokapina (Finland) ei saisi minua äänestämään ”puoluetta”, eikä varsinkaan keskiluokan verokapina. Itse asiassa keskiluokan verokapina -toiminta-ajatus herätti mielikuvan, että Uusi vaihtoehto tai Sininen tulevaisuus kiillottaa itseään ”myyntikuntoon” kilpailevalle organisaatiolle.

Helsingin Sanomat kertoo Australian lehtien vaikeuksista

Helsingin Sanomat kertoo tuoreella tavalla, hyvä niin, tuulahduksena maailmalta, miten Suom Australiassa lehdet ovat vaikeuksissa, kun ensin tulivat yleisöä rohmuamaan ja kahmimaan ja sama toisin päin Google ja Facebook ja sitten muutama muu kansainvälinen tiedotusväline. Jälkimmäisten joukossa huomasin järkytyksekseni ja pöyristyksekseni myös Guardianin, siis Guardianin. Miten Guardiankin on lähtenyt rohmuamaan ja kahmimaan lukijoita ja käyttämään Australiaa kokeilualustanaan englanninkielisten lukijoiden rohmuamiseksi ja kahmimiseksi kansallisilta, mielenkiintoinen sana muuten tuo kansallinen näinä aikoina, riippumatto… mikä se sana nyt olikaan ja mikä sen asiallinen merkitys, tiedotusvälineiltä.

No, en tietenkään pöyristy tai järkyty enkä edes teeskentele sellaista sen johdosta, että jopa Guardian ja BBC pyrkivät valtaamaan markkinoita, mutta erityisesti niiden kohdalla se on mielenkiintoinen asia. Niistä ei tule ensimmäisenä mieleen aggressiivinen markkinoidenlaajennuspolitiikka.

Guardianhan pyytää verkkosivullaan (https://www.theguardian.com/international) lukijalta tukea hyvin nöyrästi. Se kertoo lukijalle, että toisin kuin monet muut he eivät ole pystyttäneet maksumuuria koska haluavat journalisminsa olevan mahdollisimman saavutettavaa kaikille. Lopuksi he pyytävät, että lukija tukisi lehteä 4,99 eurolla kuukaudessa. Pystyisikö suomalainen media tähän? Ehkä se nähtäisiin Suomessa riskialttiina hyppynä. Vaatisi ainakin asenne- ja näkökulmamuutosta medialta ottaa tuollainen lähestymistapa. Pelättäisiin luultavasti, että lukijat sen jälkeen pitäisivät vakiintunutta ja voimakasta lehteä onnettomana, arvostus vähenisi. Vai eikö sittenkään? Niin näyttää vaan Guardiankin olevan uhka mediajättien tapaan kansallisille tiedotusvälineille, nöyränäkin. Toki Guardian on laaja konserni käsittääkseni, kuten esimerkiksi Sanoma, joten voihan heillä olla monenlaista ansaintapolitiikkaa kansainvälisillä markkinoilla. Mutta silti, olisiko lehdelle sittenkään riskialtista ottaa äärimmäisen nöyrä lähestymistapa lukijaan ainakin yhtenä ansaintakeinona?

Mutta en noin muuten nosta Guardianiakaan muita korkeammalle, en todella. Pikemminkin tuo nöyrä pyyntö lukijalta on vain myönteinen yksittäinen ele.

Kuntavaalit 2017, kaikkea ns. kivaa

Katseltuani vähän sieltä täältä kuntavaaliehdokkaiden näkemyksiä, henki näyttää seuraavanlaiselta: Ollaan ihmeen paljon sitä mieltä, että soten myötä kuntaveroa ei ole tarvetta juurikaan laskea eikä soten myötä ole tarvetta vähentää kuntien nykyistä henkilöstöä. Ja mitä taas esimerkiksi Jyväskylään tulee, niin nyt kai sitten viimeisetkin, joskus ehkä puheissaan toista mieltä olleet, ovat sitä mieltä, että konserttitalo pitää saada alulle alkavalla vaalikaudella, luultavasti lähinnä kunnallisin varoin, miten muutenkaan.

Näin ollen, minkä vaihtoehtojen välillä tässä enää voi äänestää? No, olinkin orientoitunut äänestämättömyyteen näissä kuntavaaleissa ja ehkä sitten kaikissa tulevissakin.

Jos siis tuleva sote rahoitetaan uudenlaisella verotuksella ja jos samalla nykyiset kuntaverot pidetään lähes ennallaan, niin kokonaisverotus nousee roimasti. Tällaista meininkiä ihmettelen. Sote-uudistuksen seurauksena kokonaisverotuksenhan ei tietenkään pidä nousta, vaan mieluummin laskea.

Samalla kun ollaan säilyttämässä entisiä rakenteita uusien rinnalla ja haluamassa vielä lisää muitakin ”mukavia” kustannuseriä, niin kuitenkin viime aikoina on noussut omituiseksi muodiksi erilaisten ehdokkaiden vakuuttelu, että ”pystyn tekemään myös kipeitä päätöksiä”, ihan kuin ”kipeys” nyt olisi itse tarkoitus.

PS. Ranskan presidentinvaaleja odotellessa olkaamme toiveikkaita.

Ei tullut sijoitusneuvoja

Kävin kerran erään sijoituspalveluyrityksen työpaikkahaastattelussa. Tarkalleen haastattelu liittyi yrityksen järjestämään koulutusohjelmaan sijoitusneuvojiksi, tai miksi niitä missäkin firmassa nimitetäänkin, aikoville.

Olen tosin aina epäillyt sellaista sijoitusneuvontaa, jonka yksinomaisena tarkoituksena on myydä ponnekkaasti nimenomaan yrityksen omia tai määrätyn yhteistyökumppanin sijoitustuotteita ja vielä mahdollisesti perustellen sitä ikään kuin järkevimpänä tai ainakin järkevänä vaihtoehtona asiakkaalle tai antaen ainakin sellainen vaikutelma.

Sijoitustuotehan on mielestäni täysin erilainen tuote kuin vaikkapa suklaalevy. Sijoitustuotteessa ei paremmuus liity samassa määrin makuasiaan tai ostopaikkaan ja tunnelmaan kuin suklaalevyssä tai vaatteessa tai sunnilleen missä tahansa tavarassa. Sijoitustuotteessa makukysymykseen verrattavana asiana voidaan lähinnä pitää vaivattomuuden astetta, ymmärrettävyyttä ja muuta hallittavuutta asiakkaan näkökulmasta. Mutta kyllähän sijoitustuotteen perusominaisuus on aina tuottavuus, jota sitten verrataan sijoitustuotteiden kesken. Tässä ei mielestäni ole jossittelun aihetta. Sen sijaan hyvällä syyllä voidaan usein jossitella siitä, mikä sijoitustuote on tuottava, tuottavin tai tuottavampi kuin jokin toinen, tai optimaalinen kulloisellekin asiakkaalle kulloisessakin tilanteessa.

Minähän itse ”asiakkaana” lähtisin siitä, että hakisin järkevimmältä tuntuvaa sijoitustuotetta. Se taas tarkoittaisi tuoton ja riskin jonkinlaista optimointia omasta näkökulmastani. Toki tässä vaikuttaa käytännössä hyvin helposti sellainen reunaehto, että on taipumus valita esimerkiksi oman pankin tuotevalikoimasta tuote, vaikkapa osakerahasto. Siinä on oma vaivattomuutensa seurannan kannalta tavalliselle ihmiselle. Tällaista käyttäytymistä voi itselleen perustella myös sillä, että kuka niistä etukäteen voi päätellä minkä tahon tuotteet ovat tuottoisimpia. Ja se tuottoisuusjärjestyskin luultavasti vaihtelee vuodesta toiseen.

Yksityishenkilönä ja yksityiselämässäni en antaisi sijoitusneuvoja kenellekään, mutta eipä ole kukaan kysynytkään. Mutta en myöskään olisi ”kotonani” hommassa, jossa minut määrättäisiin myymään ajankohdasta ja markkinatilanteesta riippumatta tietyn tahon sijoitustuotteita, ja vieläpä tyypillisesti kaikenlaisia liitäntätuotteita, joista en ole kiinnostunut.

Alussa mainitussa työhaastattelussa kävi niin, että en päässyt minkäänlaiseen jatkoon, mikä oli luultavasti hyvä asia. Mutta mieleen jäi muun muassa, kun yritin kehua itseäni kunnianhimoiseksi. Siihen nimittäin haastattelija tuumasi että ”ai jaa”.

Juna tai linja-auto

Juna on saanut asiakkaita takaisin, ja myynti on lisääntynyt, kerrotaan Talouselämän jutussa. Se on hyvä asia, olen junan kannalla. Hinnat ovat nyt sopivalla tasolla, ja toisaalta junavaihtoehto saakin maksaa enemmän kuin linja-auto.

Käytän kuitenkin myös mielelläni linja-autoa, eli vaihtelu virkistää, ja erilaisuus tuo joustavuutta, se on osa kuluttajakokemusta. Edelleen esimerkiksi sillä on olennainen merkitys, voiko lipun ostaa perinteisellä rahalla linja-autoon mennessä. Se tuo joustavuutta ja antaa pikavalintojen mahdollisuuden.

Esimerkiksi täältä Jyväskylästä matkustaessani, jos suinkin mahdollista, käytän toiseen suuntaan junaa, ja vastakkaiseen suuntaan, miten päin milloinkin, valikoituu tavallisesti eräs linja-autoliikennöitsijä, jonka nimen alkuosa on sama kuin S:llä alkavan historiallisen maakuntakokonaisuuden nimen genetiivimuoto.

Jos kotimainen media voittaa tämän murroksen, sitten

Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa 18.2. ”Suomalaisen median kohtalon vuodet edessä” kiinnitin huomiota moneenkin kohtaan, mutta otetaan kirjoituksen loppu:

Jos kotimainen vapaa media selviää ensi vuosikymmenen puolivälin yli, teknologisen murroksen aiheuttama medianmurros on ohittunut ja demokratian kriisi vältetty.

Otetaan tästäkin toteamuksesta vain johtopäätöksen alkuosa eli teknologisen murroksen aiheuttama median murros, ja jätetään ”demokratian kriisi” pois tällä kertaa.

Se, että ”teknologisen murroksen aiheuttama mediamurros” olisi ohitettu jossakin vaiheessa, tuntuu epäilyttävältä oletukselta. Tämähän tarkoittaisi samaa, kuin että esimerkiksi 2020-luvun puolivälin jälkeen ei ainakaan vähään aikaan olisi tulossa teknologista muutosta joka edelleen aiheuttaisi hankaluuksia medialle, nimenomaan kotimaisen median kaupalliselle kannattavuudelle. Voitaisiinko sellainen tietää? Voin toki uskoa, että tietäisimme ainakin jonkin verran etukäteen että olisi odotettavissa tietyn tyyppinen teknologinen murros, mutta en ihan usko siihen, että tiedettäisiin että ei olisi odotettavissa. Siis, että ei olisi tulossa teknologista murrosta joka aiheuttaisi hankaluuksia medialle. Vielä vähemmän voitaisiin tietää, ettei olisi odotettavissa muutakaan murrosta joka aiheuttaisi hankaluuksia medialle.

Juuri tämänhetkinen ja tietynlainen teknologinen murros, mikä se siten onkin, saattaa olla ohitettu jossakin vaiheessa, ja median selviäminen sen aiheuttamista ongelmista olisi tietenkin erävoitto. Mutta siihenkö ottelu sitten päättyisi väliaikaisesti tai lopullisesti, siihen en aivan usko, vaikka en osaa edes kuvitella mitä on tulossa tai milloin on tulossa.

Käytännössä veikkaan, että kotimaisen kaupallisen median kanssa käy niin että artikkelisisältö on tulevina vuosina yhä enemmän tavanomaisen toimituksellisen sisällön näköistä mainostajan maksamaa sisältöä niin että maksetun artikkelin edessä lukee ”MAINOS” tai ”ILMOITUS”. Tämä sisältö on sitten joko mainostajan itsensä luomaa tai toimittajien kanssa yhdessä luotua, ja tätä on siis mainosten näköisten mainosten lisäksi. Samalla veikkaan, että raha tulee lähes kokonaan tai kokonaan mainoksista ja näistä maksetuista artikkeleista, ja käyttäjien tilaus- ja muut maksut supistuvat hyvin pieniksi.

Minulla ei ole asiantuntemusta, ainoastaan luulen.

Voimakas kaupparakentaminen keskustan ulkopuolelle – lyhyt kommenttini

Kun Keskisuomalaisessa on juttu ”Kauppakeskusyhtiöltä tiukkaa kritiikkiä: Jyväskylä pilaa keskustansa”, niin olen samaa mieltä, kuin jutun alkutekstin mukaan on Cityconin talous- ja varatoimitusjohtaja, joka arvostelee kaupungin keskustan ulkopuolista kaupparakentamista liian voimakkaaksi.

Tämä Keskisuomalaisen juttu on vain tilaajille, joten enempää en pysty nyt sen perusteella ottamaan kantaa, mutta pääasia on, että joku muukin joskus on tuota mieltä.

Esimerkiksi Amazon Go – mielenkiintoinen malli laajemminkin

Bloggasin vuonna 2013 elintarvikemyymälästä ilman henkilökuntaa, että sellainen olisi mielenkiintoinen. Jälkeenpäin on minulle selvinnyt, ja on asiasta jo sitä aikaisemminkin uutisoitu, että Amazon on vuodesta 2012 alkaen kehitellyt myymälää ilman kassoja. Nyt sillä on ainakin yksi myymälä testikäytössä.

Paljon julkisuutta pienestä mittakaavastaan huolimatta on saanut myös ruotsalaisen miehen kehittelemä haja-asutusalueen myymälä ilman työntekijää. Myymälässä olisi myynnissä esimerkiksi maitotuotteita ja kuivatavaraa. Tässä vaiheessa ensimmäisen myymälän kohdalla kävi kuitenkin niin, että kehittelijä joutui sulkemaan sen. Idea herätti niin suurta kiinnostusta, että miehen aika meni muiden neuvomiseen ja asiasta kertomiseen, eikä myymälän pyörittämiselle jäänyt aikaa. Lehtijuttujen mukaan ideaa kuitenkin edelleen kehitetään toiveikkaasti, ja sitä levitetään myös muille paikkakunnille.

Amazonin Amazon Go -myymälän toiminta ilman kassoja perustuu pitkälle vietyyn tunnistus- ja muuhun teknologiaan. Ostokset päivittyvät ja maksut hoituvat ilmeisesti hyvin sujuvasti, kun taas ruotsalaisen miehen myymäläidea luonnollisestikin on hyvin erityyppinen. Siinä ostokset laskutetaan jälkeenpäin, ja muutenkin siinä asiakkaalta edellytetään enemmän toimenpiteitä. Lisäksi luottamus on oletettavasti hyvin olennainen edellytys idean onnistumiselle. Mutta mies mainitsee lehtijutussa, että varastamisongelmaa ei ole esiintynyt varsinkaan kun asiakkaat tietävät että heitä valvotaan.

En ole lukenut mitään tietoa Amazon Go -mallin kehityskustannuksista, mutta luulisin, että kyse on sadoista miljoonista dollareista tai jopa miljardista ylöspäin. Näin ollen ruotsalaisen yksityishenkilön ideoimaa myymälää ei pidä edes verrata siihen, vaan voi ainoastaan todeta, että tällaisia ideoita on liikkeellä hyvin erilaisissa mittakaavoissa, mikä on hyvä asia. Tosin onhan näitä miehittämättömiä myymälöitä ollut ilmeisesti jo joillakin muillakin aloilla muutaman vuoden ainakin yksittäisinä siellä täällä.

Miehittämättömän myymälän lisäksi yhtä kiinnostavaa on nähdä tulevaisuudessa, miten muilla aloilla sama idea otetaan käyttöön. Kyllähän sitä toteutetaan jo nyt, mutta tärkeää on nimenomaan se, että asiakaskokemus on hyvä ja että asiakkaalla ei tarvitse olla mitään erityistaitoja eikä hänen tarvitse olla kyseisen palvelun tottunut suurkäyttäjä. Jos pitää näppäillä tunnuksia ja salasanoja joka kerta tai jos pitää säätää kaikenlaista, se ei ole käyttäjäystävällisyyttä.

Tuopin hinta kulutuksen mukaan

Alkoholi on ongelma yhden jos toisenkin mielestä, tosin pääasiassa aina muille kuin itselle. Toiseksi, aihe on kyllä myös tylsä (no miksi kirjoitan?), mutta kun se nyt taas herättää kiinnostusta suuntaan jos toiseenkin.

Ensimmäinen kiinnostuksen suunta näyttää olevan se, että alkoholin virtaamisen luoksemme pitäisi olla nykyistä helpompaa ja alkoholimyymäläauton pitäisi kurvata jokaisen taloyhtiön pihaan tuomaan alkoholia tarjolle niin saatavasti kuin mahdollista. Toinen ajatussuunta on, että hintaa pitää nostaa kysynnän kasvaessa, haittojen ehkäisemiseksi tai ainakin haittakulujen kompensoimiseksi.

Alkoholista puhuvien ihmisten ajatuksenjuoksun ristiriitaisuuteen luottaen luulen kuitenkin, että suurin osa alkoholista vaahtoavista kannattaa kumpaakin suuntausta yhtaikaa, elikkä vaikeuttamista ja vapauttamista samanaikaisesti. Ainakin niin, että helppoa itselle ja kaltaisille ja vaikeaa muille.

Kulutuksen noustessa hinnan korottaminen on maailman helpoin asia järjestää, vieläpä niin, että valtio ja bisnes voittavat yhtaikaa. Tämän tosin olisi luullut vapaassa markkinataloudessa tapahtuneen ajat sitten, mutta ilmeisesti ei ole tapahtunut. Tehdään vaan niin, että ravintolassa (yleisnimitys) ensimmäinen puolen litran tuoppi maksaa kolme euroa, toinen neljä euroa, kolmas viisi euroa, ja jos ei vielä mennyt perille ajatus, niin neljäs kuusi euroa, no joko nyt meni perille? Siitä se käyrä sitten vaan nousee, ja yritys saa katetta ja valtio verotuloja nousevasti.

Se, että asiakas kiertäisi tätä hinnoittelujärjestelmää, voidaan estää helposti ainakin ravintolakohtaisesti, ja myös yritys- ja ketjukohtaisesti, tai jopa valtakunnallisesti, jos luodaan sopiva kulutustiedon päivitystapa. Mutta vaikka ei tiukasti valvottaisikaan, niin tämän hinnoittelutavan alkeellinenkin soveltaminen olisi suuri mutta helppo askel eteenpäin, jos niin halutaan.

Media on juuttunut Trumpiin

Yhdysvaltain presidentinvaaleihin liittyen media on juuttunut Donald Trumpiin ja vielä erityisesti naisasiasuuntautuneisiin kertomuksiin. Niinpä on kiinnostavaa katsoa hakukoneen näkökulmasta, mitkä tiedotusvälineet täällä tätä ”naisasiaa” pitävät yllä. Laitoin Google-hakuun ”donald trump naiset”. Tuli Iltalehti, Iltasanomat, useamman kerran hs.fi tai liitännäinen ja muutaman kerran yle.fi, noin aluksi. Olen kyllä huomannutkin, että hs.fi on veivannut aihetta ahkerasti.

Vihdoinkohan USA:n presidentinvaalien suomenkielinen selostus on siirtymässä seuraavaan vaiheeseen? Päädyin nimittäin erään naisjutun myötä Mtv:n sivulle, ja sitä kautta edelleen siellä juttuun AT&T:n Time Warner -kaupasta. Trump mainitaan myös tässä jutussa. Mutta sitten luin Taloussanomien kautta artikkelin, joka käsittelee jo sellaista aihetta kuin Trumpin ja Clintonin elvytyslupaukset. Käsitellään siis taloutta ja politiikkaa. Oikein hyvä.

Ulkomaisiin käsiin

Aikanaan sain Yle-veroa puoltavan vastauksen erään puolueen edustajalta maininnoin, että muuten tänne tulee ulkomaisia suuria medioita, valtaamaan alaa, näin ymmärsin hänen ajatuksensa. Asenne ihmetytti minua silloin, ja tietysti ihmetyttää edelleen, kun toisaalta kansainvälisyysasiaa ollaan ajamassa esimerkiksi ilmaisulla, että muussa tapauksessa ”impivaara”, sulkeutunut, peruutuspeili ja vaikka mitä. Tosin juuri kyseisessä esimerkkipuolueessa ei niinkään hoeta noita sanoja, se pienenä yksityiskohtana tässä myönnettäköön.

Nyt vuorostaan jollakin taholla yritetään nostaa esille uhkana sitä, kun Vapo aikoo myydä valtaosan maaomaisuudestaan ja että jos omaisuus päätyisi ulkomaiselle sijoittajalle. Vaikka yritänkin miettiä asian eri puolia melko avoimin mielin, en onnistu kokemaan uhkaa. Eihän markkinat kai sellaiset ole, että esimerkiksi joku paha mutta vahva ulkomainen sijoittaja voisi pakottaa meidät myymään omaisuuttamme. Tai vaikka ei olisi muuten ”paha” kuin nimenomaan tuon ulkomaisuutensa puolesta, niin eihän se pysty pakottamaan suomalaista myymään omaisuuttaan. Ainahan neuvotellaan.

Hiukan yllättäin ei ole valitettu julkisesti sitä, että liikekiinteistöjä siirtyy paljon suurilla kaupoilla ulkomaisille sijoittajille niin, että ehkä alalla ei kohta kotimaisia olekaan. No, ei se minuakaan harmita, en tule edes ajatelleeksi asiaa. Päinvastoin, jos Suomi kiinnostaa, hyvä. Kaikessa tässä tärkeää on hinta. Jos ulkomaiset sijoittajat olisivat valmiita maksamaan vaikkapa järjettömän suuria summia suomalaisista kiinteistöistä (en tiedä ovatko), niin hauskaahan se olisi, siinäpähän sijoittelisivat ja keksisivät houkuttimia kauppakeskusyleisölle, ja saataisiin uutta jännää toimintaa tänne joillekuille. Ja kun aina ulkomainenkaan sijoittaja ei onnistu liiketoimissaan, kotimaisille sijoittajille voi tarjoutua mahdollisuus ostaa kiinteistöjä takaisin entistä halvemmalla.

Ulkomaisten suurten, ja pientenkin, omistajien pelkääminen paljastaa pahan niksahduksen asenteissa. Kun muutoin ollaan kosmeettisen kansainvälisyysinnostuksen vallassa, niin ulkomaisessa omistuksessa ja siis ulkomaisessa omistajassa on muka jotakin olennaisesti ja itsestään selvästi pahaa.

Jos Donald Trump ostaisi Suomesta mediatalon tai suuren kiinteistöomaisuuden, riittäisiköhän juttua?

Tulevaisuus on vaikka mitä

Tulevaisuudessa kuulemma kodinkoneita ohjataan etänä ja palvelut tuodaan kotiovelle.

Otetaan ensiksi tuo kodinkoneiden etäohjaus. On tietysti makuasia, mistä kukin pitää, mutta olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, että kaikki pesukoneeni ovat olleet viime vuosikymmeninä itseohjautuvia käynnistyksen jälkeen, ilman tarvetta kenenkään etäohjaukseen. Tässä suhteessa jopa alan olla huolissani liiasta nokkeluudesta, siitä että pesukone on muka ymmärtävinään ja säätävinään vaikka mitä. Entäs sitten kun sen mielestä kaikki tasapainot ja muut olosuhteet eivät olekaan sataprosenttisen ihanteellisesti kohdallaan tai jos tuo hienosäätöälykkyys jossakin vaiheessa vioittuu? Siinä sitten yritetään arvailla, kannattaisiko korjauttaa ja miten vai yrittää ostaa uusi suurella vaivalla ja mistä.

Jääkaappi, muuten, on hieno esimerkki vaivattomasta esineestä, kunhan se vain kestää.

Palvelut tuodaan kotiovelle. Mietin, mitä tämä tarkoittaa, enkä äkkiä keksinyt muuta kuin että hammaslääkäri tulee porraskäytävään. En mielelläni olisi siinä ohikulkijoiden ihmeteltävänä.

Mediakonsernit ovat aina kiinnostavia

Viestintäala keskittyy Suomessa vähitellen suuremmiksi mediakonserneiksi, eikä se ole huono asia talousuutisten lukijan kannalta. Uutiset yrityskaupoista, yhdistymisistä ja muista vastaavista tapahtumista ovat aina kiinnostavia.

Myös sisällöt voisivat tulla kiinnostavammiksi keskittymiskehityksen myötä. Mediakonsernin laajeneminen esimerkiksi yritysoston tai fuusion seurauksena voisi edistää sen tarjonnan monipuolistumista ja toisaalta profiloitumista. Monipuolistuminen ja profiloituminen kuulostavat keskenään ristiriitaisilta ja vastakkaisilta kehityssuunnilta, mutta ne eivät ole välttämättä vastakkaisia. Kun esimerkiksi Keskisuomalainen-konserniin kuuluu nyt muun muassa päijäthämäläinen lehtitalo, myös Keskisuomalaisen muissa lehdissä voitaisiin nähdä lahtelaisia juttuja keskisuomalaisten ihmisten piristykseksi ja tiedonhalun tyydyttämiseksi. Tämä olisi siis monipuolistumista lukijan kannalta. Tämä koskee nimenomaan paperilehden lukijaa. Verkon käyttäjällähän voi olla yhtä aikaa auki vaikka kuinka monta mediaa. Hän voi samalla katsoa sekä Jyväskylän että Turun uutisia jo nyt. Turku, muuten (by the way), voisikin olla mielenkiintoinen uutisaihe jyväskyläläiselle, ja niin myös toisin päin.

Monipuolistumisen ohella yksittäinen viestintätuote, vaikkapa sanomalehti, voi myös profiloitua. Tuntuu päällekkäisyydeltä nykymaailmassa se, että jokainen maakuntalehti julkaisee samoja yleisuutisia runsaasti. Päällekkäisyyden sijaan mediakonserni voisi keskittyä lehtiensä sisällöissä enemmän juuri niihin maakuntiin, joissa konserni toimii.

Kuten sanottu, viestintäalan yritysostot, fuusiot, lehtien uudelleenjärjestelyt ja muut vastaavanlaiset tapahtumat ovat kiinnostavia uutisia. Mistä päin tulee seuraava media-alan uutinen? Ihan vain esimerkkinä tulee mieleen, kuultaisiinko TS-Yhtymästä joskus tulevaisuudessa jotakin.

Donald Trump hyvinkin

Mediassa on näkynyt melkeinpä myönnytyksenomaisia juttuja, joissa tulee esille ajatus, että Donald Trump voi hyvinkin voittaa Yhdysvaltain presidentinvaalit siitä huolimatta että ”näin ei ikään kuin todennäköisesti käy”. Myös Kauppalehdessä on juttu Donald Trumpista – ja Hillary Clintonista.

Kauppalehden jutussa tuodaan esille analyytikon näkemyksiä Trumpin ja Clintonin kannatustilanteesta ja siitä, mitä se merkitsee ja mitä merkitsisi jommankumman valinta Yhdysvalloille, osakekurssien ja todellisuuden keskinäiselle vastaavuudella ja muille asioille ja tahoille.

Juttu on kiinnostava niin pörssikurssipoliittisesti kuin ennustamispoliittisestikin. Erittäin kiinnostavaa on tämä ennustamispolitiikka. Jutussa muun muassa otetaan vertailukohdaksi Brexit. Kannatti lukea tuokin kohta, muuten.

Donald Trump -otsikot mediassa eivät herättäneet alkuun minussa muita ajatuksia kuin että kyseessä on joku median keksimällä keksimä julkkisaihe. Luultavasti nuo otsikot olivat niin viihteellisen irrallaan laajemmasta yhteydestä kuten esimerkiksi politiikasta, että otsikon perusteella ei voinut päätellä että taustalla olikin kiinnostava asia. Sitten kun asian luonne selvisi, se alkoi jopa kiinnostaa. Siitä lähtien onkin vain vahvistunut uskoni, että Donald Trumpista tulee Yhdysvaltain presidentti. Yksi pieni yksityiskohta tähän liittyen on vaikkapa se, että Trump osaa ilmaista asioita selkeästi ja innostavasti. Kai sekin jotakin merkitsee ja vaikuttaa.

Brexit vauhditti romahdusuutisointia

Brexit-tuloksen jälkeen on kerrottu tarinoita osakkeiden arvojen romahduksista Isossa-Britanniassa ja muualla Euroopassa ja kiinteistöjen arvojen romahduksista nimenomaan Isossa-Britanniassa. Samoin on uutisoitu punnan arvon romahduksesta. Pian Brexit-tuloksen jälkeen muun muassa uutisoitiin, että eräs maanomistaja menetti hetkessä miljardi dollaria.

Kolikolla pitäisi olla myös toinen puoli.

Ei se maa tai kiinteistö sitä sure, että sen arvo laskee. Vielä vähemmän pörssiosakkeet tai mitkään osakkeet surevat sitä, että niiden arvot laskevat. Eikä pitäisi joutua suremaan sen kiinteistösijoittajankaan, jonka kiinteistöomaisuuden arvo laskee miljardin, eikä sen osakesijoittajan jonka eurooppalaiset osakkeet ”romahtavat” miljardin. Kumpikin sijoittaja on ehkä joko sijoittamisen ammattilainen tai pitkän sijoittajakokemuksen omaava, tai useimmiten luultavasti kumpaakin. Minusta tuntuu, että jos sijoittaja tai vaikkapa vain vaatimaton rahastosäästäjä on hiukankin hajauttanut euro- tai varsinkin puntamääräisesti eri maanosa- tai aluekohtaisiin rahastoihin sopivilla hetkillä, hänellähän on voinut käydä tässäkin ”rytäkässä” ihan kokonaisonnellisesti.

Lisäksi osakerahasto-esitteissä tuntuu nykyään muistutettavan yhä useammin, että on hyvä lähteä sijoitustensa kanssa seitsemän tai vaikkapa yhdeksän vuoden tähtäyksellä liikenteeseen eli että ei olisi odotettavissa tarvetta niille rahoille sinä aikana. Mutta kannattaa tarkistaa itse nuo mahdolliset vuosisuositukset ja sanamuodot asianomaisista rahastoesitteistä.

Sellainenkin asenne on kummallinen, että jos jotakin markkinaa on pidetty turvasatamana eikä se sitten loputtomasti sellainen olekaan, niin sitten suututaan. Ei pidä suuttua sellaisesta, ei ole syytä itkuun eikä potkuun. Eiköhän olettaja itse ota tietoisen riskin, vähintäänkin tiedostamattoman, olettaessaan saavansa markkinoilta määräaikaisen tai ikuisen turvan.

Tässä bloggauksessa ei ole sitten yhtään sijoitusohjetta, vaan ainoastaan kummeksuntaa. Sijoitusohjeita löytyy jostakin aivan muualta. Jos nimittäin minä antaisin sijoitusohjeen tai -vinkin jollekulle, voisin syyllistyä harmin aiheuttamiseen.

Brexit-varoittelusta

Brexit-varoittelussa on mielestäni esiintynyt esimerkiksi väite, että EU ja muut tahot eivät olisi kovinkaan halukkaita neuvottelemaan mahdollisen EU-eron jälkeen Britannian kanssa kauppa- ja muista sopimuksista. Tämä ei tuntuisi järkevältä EU:n ja muiden tahojen omien etujen kannalta. Eivätköhän kuitenkin taloudelliset ja muut edut paina silloin, kun mahdollisena neuvottelu- ja kauppakumppanina olisi taloudellisesti merkittävä maa.

Brexit ja odotukset – onko tässä ristiriita?

Vaikuttaa ristiriitaiselta: Jos olen oikein ymmärtänyt, vetoa on lyöty vahvasti sen puolesta, että Britannian EU-kansanäänestyksessä voittaa EU:ssa pysymistä puoltava mielipide. Toisaalta, jos olen oikein ymmärtänyt lehtiuutisen, esimerkiksi tämän viikon perjantaina osakkeet laskivat ympäri maailmaa muun muassa siksi, että pelätään Britannian mahdollisen EU-eron vaikutuksia.

Eikö kuitenkin tässä tapauksessa sekä vedonlyönti että osakekauppa koostu valtaosin ammattimaisesta rahasta? Tällöin kummassakin sijoituslajissa toiminnan luulisi olevan tarkoin harkittua, jossa ollaan hyvin kiinnostuneita ja jopa huolissaan sijoitustuotoista?

Osakesijoittajan kannalta olisi ikävää, että nyt myisi Brexit-pelossa osakkeita eikä Brexit mahdollisesti tulisikaan, jolloin tällainen sijoittaja oman logiikkansa mukaan kai menettäisi hyvät arvonnousut kyseisissä osakkeissa. Niin ikään olisi ikävää mahdollisesti ostella niitä samoja osakkeita sitten paljon kalliimmalla kuin on myynyt. Oletan, vaikkakin ”maallikkona”, että ammattimainen osakekauppa tai vedonlyönti perustuu joihinkin todennäköisyysvaikutelmiin, tuottoihin, kertoimiin, ja niin edelleen?

Laskelmoivatkohan osakesijoittajat joukolla niin, että osakkeiden hinnat laskevat ennen Britannian EU-kansanäänestystä huomattavasti jolloin osakkeita olisi jälleen edullista ostaa? Vai olettavatko merkittävimmät osakesijoittajat yleisesti, että EU-ero voittaa kansanäänestyksessä ja että osakkeiden hinnat laskevat sen johdosta, vai olettaako suuri osa osakesijoittajista toisten osakesijoittajien olettavan jotakin? Vai mikä selittää sen, että kahden alan ammattilaiset tuntuvat olettavan eri tulosta Britannian EU-kansanäänestyksessä? Voihan vaikutelma johtua ymmärtämättömyydestänikin, ainakin se on mahdollista.

Väite: tulisi villin lännen meininkiä ja taksipulaa

On peloteltu, että tulee ”villi länsi” ja että toisaalta maaseudulle ei juurikaan jää takseja, jos toteutetaan näitä paljon puhuttuja taksiuudistuksia. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että siellä olisi jo odottamassa vakiintuneita liikenneyrityksiä, pieniä ja suuria, mahdollista uudistusta. Mitä pelättävää on esimerkiksi tällaisissa jo ihmisille tutuissa toimijoissa?