Eiköhän seuraava talouskriisi muhi jo jossakin?

Eräässä blogissa mietitään sitä, mistä alkaisi Euroopan seuraava myrsky kun juuri nyt näyttää olevan hiukan rauhallisempaa. Kirjoittaja veikkaa erityisesti Ranskaa tai Italiaa mutta samalla toteaa, että luultavasti myrskyn lähde on sellainen jota harva osaa ennakolta arvata.

Tuohon ei ainakaan minulla ole mitään vastaan sanomista. Noinhan se voi hyvinkin mennä. Lisään ainoastaan oman näkökulmani.

Talousennustajillahan on tapana puhua suhdanneodotuksista eli ennakoidaan laman, taantuman, tasaisuuden tai nousun alkamista tai jatkumista. Näissä puheissa olen pitkään ihmetellyt sitä liikuttavaa tapaa, kun todetaan että näköpiirissä tai odotettavissa ei ole yllätyksiä. No eikö se ole jo määritelmällisestikin niin, että eiväthän yllätykset ole odotettavia eli todennäköisiä. Eli kun sanotaan, ettei ole yllätyksiä näköpiirissä, ei sanota mitään. Mikäs yllätys se olisi, jos olisi näköpiirissä. Ehkä juuri ja juuri voitaisiin ajatella, että ekonomisti voisi nähdä että jokin yllätys sieltä on tulossa mutta ei tietenkään tiedä mikä yllätys. Yllätys on siis siinä mielessä odotettavissa, vaikkakin sen ilmenemismuoto pysyy arvoituksena ja siten yllätyksenä.

Tuo ei ollut tarkoitettu aasinsillaksi, vaikka se siltä tuntuukin. Nimittäin olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että seuraava paha käänne saa alkunsa jälleen jostakin holtittomuudesta joka on meneillään juuri nyt jossakin piilossa. Tämä voi liittyä edellä mainittuihin suuriin maihin mutta voi olla myös jokin muu jossakin muualla niiden lisäksi. Esimerkiksi finanssisektorilla jossakin päin otetaan taas hirveitä riskejä, tai jossakin juuri nyt tai edelleen salataan oikeita tietoja ja julkisuuteen uskotellaan vääristeltyjä tietoja.

Jälleen siis on muhimassa jotakin yllättävää jossakin. Pointtini on nimenomaan se, että ei tarvitse odottaa lamaa, taantumaa tai muuta suhdannekäännettä tavanomaisen talousennustamisen tapaan vaan kriisejä näyttää puhkeavan nykyään siten että jossakin on tahallaan pelattu uhkapeliä. Uhkapeliä niin paljon, että muut(kin) kuin pelaajat kärsivät.

Todellinen torjuntavoitto

Todellinen torjuntavoitto neuvotteluissa edellyttää sitä, että neuvotteluun lähtevä luottaa mahdollisuuksiinsa vähemmän kuin olisi aihetta. Jos tappio on odotettua pienempi vain hyvän tuurin johdosta, se kai ei ole torjuntavoitto.

Mitä olisikaan saavutettu torjuntavoiton sijaan, jos neuvotteluun lähtevä olisi luottanut mahdollisuuksiinsa niin paljon kuin olisi ollut aihetta?

Edellä esittämäni edustaa vain oman yksityisen yksihenkisen tilapäisen työryhmäni kantaa.

Paavo Rautio, Hesari – kansanäänestys näköjään innostaa häntäkin

Paavo Rautio, pääkirjoitustoimittaja, Helsingin Sanomat, kirjoittaa tänään otsikolla Kansanäänestys tänne ja heti! Kirjoituksessaan pääkirjoitustoimittaja menee pitemmälle kuin me muut.

Minusta Paavo Raution kirjoitus ei nyt kuitenkaan ole aivan ajassa, kun ajatellaan mitkä asiat ovat tällä hetkellä Suomen kannalta ajankohtaisia ja kriittisiä. Mutta ehkä en ymmärrä kolumnin sanomaa. Syy siihen taas saattaa selvitä tämän bloggauksen kuluessa. Ja kyllä se niin vain on, että jos sanoma menee ohi, se on lähettäjän ongelma. Tarkoitan, että ei se ainakaan minun ongelmani ole.

Lukiessani Paavo Raution kirjoitusta ehdin miettiä kaikenlaista. Kun sain linkin tuohon tekstiin, oletin että kyseessä olisi Hesarin melko ”virallinen” kirjoitus, ja niinpä kirjoitusta lukiessani tulin epäuskoiseksi. Tulin epäuskoiseksi lähinnä sen suhteen, kuka tämän on kirjoittanut ja missä roolissa Hesariin nähden. En nyt aio läpikäydä tässä ajatuksiani tämän enempää.

Jos ollaan ihan rehellisiä, saatan yrittää arvata, mikä voisi olla Paavo Raution pointti tuossa kirjoituksessaan. Hän nimittäin esittää YK-kansanäänestystä sillä perusteella, että YK on muuttunut olennaisesti sen jälkeen kun Suomi siihen liittyi (tai miten se nyt siinä meni). Voin toki arvailla, että tässä yritetään tiettyä tyylikeinoa (mutta en ole satavarma vaikka haluaisinkin), mutta juuripa siksi siinä ei minun mielestäni onnistuta lainkaan. Ja se, että ei onnistuta, se osaltaan aiheutti minussa edellä mainittua epäuskoa.

Tarkistin vielä, että oliko kyseessä todellakin pääkirjoitus. Ei sentään ollut, vaan oli kolumni. Tuli meinaan sekin mieleen, että tällainen keventämään yrittävä tyyli saattaisi olla jonkinlainen levikinnostatuskeino. Saapa nähdä, mihin Hesarin linja muuttuu näiden tyylilajien suhteen. Muutenhan minulla toki on siitä jonkinlainen käsitys, siitä linjasta.

Melkein loppukevennys: Olen käynyt vain muutaman kerran elämäni aikana Turussa, vaikka olen lähtöisin suhteellisen läheltä Turkua. Suhteellisen läheltä siis Suomen mitassa. Turun-käynneiltä ei ole muistissani mitään kielteisiä kokemuksia, päinvastoin. Ongelma on vain siinä, että lähtee Turkuun sitten Kuopiosta tai Jyväskylästä, se on aina liian kaukana. Siksi sinne ei tule nykyään lähdettyä. Aikaisemmin, kun olin lähempänä, Turkuun ei tullut lähdettyä sen takia kun sen kautta ei ollut itselläni ohikulkua mihinkään. Myös Turun Sanomiin minulla oli joskus aivan pieni kosketus, ja myös se oli hyvin myönteinen. Se Turusta.

Jottei menisi pelkäksi loppukeventelyksi, otetaan myös loppuvakavoitus. Paavo Raution kolumnissa on ajatusta todellakin siinä mielessä, että YK:ta on aiheellista tarkastella kriittisesti ja sitä pitää pyrkiä parantamaan. Suomen kannattaa suhtautua myös YK:hon kriittisesti. Mutta kun itse en ole päätoimittaja tai pääkirjoitustoimittaja, en ole tullut miettineeksi viime aikoina Suomen ja YK:n suhdetta. Kuten alussa sanoin, Suomella on tällä hetkellä ratkaistavanaan ja neuvoteltavanaan ilmeisesti kiireellisempiä asioita. Toki ne, jotka YK:n parissa puuhailevat, kehittäkööt YK:n roolia vaikkapa siihen suuntaan kuin Paavo Rautio esittää.

Luin muuten vielä kommentteja, joita Paavo Raution kolumnin perässä oli. Nytkin kävi kuten usein kolumnien osalta, että mieltäni eniten lämmittävä sanoma löytyi kommenttien joukosta. En lukenut kuin ensimmäiseen tällaiseen ”helmeen” asti. Siinä sanottiin olennainen.

Jos nyt Paavo Rautio tai kuka tahansa pitää bloggaustani käsittämättömänä ja kummastelee mihin tällä mahdetaan pyrkiä (en siis väitä että näin tekisi, tuskin edes käy täällä, mutta jos), niin ei se mitään.

EU-kansanäänestys ja sen ”selväsanainen" tyrmäys

Muiden muassa Savon Sanomat (3.2.) kertoo, että Niinistö torjuu uuden kansanäänestyksen järjestämisen EU-jäsenyydestä ”selväsanaisesti”. Kiinnostuneena jatkoin lukemista, mitä tuo ”selväsanaisesti” sanottu sisältäisi.

Savon Sanomien jutusta päätellen ”selväsanaisuus” voisi merkitä kahta seikkaa tai jompaakumpaa niistä tai ei kumpaakaan vaan erästä kolmatta.

Ensinnäkin Niinistö Savon Sanomien mukaan sanoi, että yksi kansanäänestys EU-jäsenyydestä on jo järjestetty. Toinen, mitä Niinistö sanoi, oli seuraava:

Ellei olisi eurooppalaisuutta, niin mitäs mekään olisimme.

Tuon luettuani olisin kyllä toivonut, että Savon Sanomat muiden muassa (lehtiähän oli käsittääkseni useampi joille Niinistö haastattelun antoi) olisi pyrkinyt avaamaan hiukan enemmän Niinistön vastausta.

Ilmeisesti ”selväsanaisella” tarkoitetaankin vain sitä, että Niinistö torjuu EU-kansanäänestyksen jyrkästi ja siinä kaikki.

Yle puolestaan uutisoi muutama päivä ennen tuota Niinistön haastattelua, että Urpilainen ei näe tarvetta EU-kansanäänestykselle. On hauskaa, miten Urpilainen tuolloin jo edeltä käsin tavallaan tuli kiteyttäneeksi Niinistön myöhemmän vastauksen. Urpilainen nimittäin sanoi Ylen uutisen mukaan:

Suomen kansa on aikoinaan valinnut sen kansojen perheen, jonka osana se haluaa olla. Ja se on EU.

Urpilaisen perustelu siis vaikuttaa siltä, kuin siinä olisi sanottu Niinistön vastaus vain eri muodossa, mutta tämä on pelkkää omaa myönteistä tulkintaani. Voi asia olla ihan toisinkin, mistä sen tietää. Sehän tässä on ongelma, kun näistä en ainakaan minä pysty ottamaan selvää. Sanotaan kyllä jotakin, ehkä ”selväsanaisesti” ehkä painokkaasti, mutta mitä lopulta sanotaan? Tällaiset vastaukset ovat pikemminkin vaikutelmien antamista. Asia jätetään kuulijan ja lukijan mielikuvituksen ja tunnetilan varaan.

Tosin on myönnettävä, että Urpilainen sanoi hiukan muutakin. Hänen sanomansa tuntuu olevan, että Euroopan unionia pitää pyrkiä parantamaan, kiltisti.

Kun käytetään esimerkiksi EU:n yhteydessä ilmauksia, jotka ovat epätäsmällisiä, yritän usein verrata niitä johonkin konkreettiseen kuten vaikkapa autoihin. Voitaisiinko autojen yhteydessä sanoa ”Mitä olisimme ilman Mercedes-Benziä”, ”Haluatko olla osa Ford-perhettä?” tai ”Volvo on muuttanut ajattelutapamme” Käsittääkseni tällä tavalla juuri autoista mainoksissa puhutaan, mutta autojen kohdalla todellakin ymmärretään että kyse on mainonnasta ja mainonnan kielestä. Muutenhan juuri autojen osalta on todettu, että niitä markkinoidaan hyvinkin tuotesuuntautuneesti.

Autoja testataan ja verrataan ja niistä voidaan makuasioiden ja mielikuvien lisäksi väitellä selkein perustein ja faktoin. Tällaista pitäisi myös EU-keskustelun olla.

Voit antaa kannatuksesi aloitteelle EU-kansanäänestyksestä tuolla: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11

EU-kansanäänestys – siitä puhe!

EU-kansanäänestys on asia, josta puhutaan!

EU-kansanäänestys-aloite on saanut jo paljon kannattajia, kuten aloitteen sivulta näkyy. Mutta lisää tarvitaan. Oman kannatukseni EU-kansanäänestykselle annoin jo keräyksen alkuvaiheessa. Ensin luin aloitteen huolellisesti ja sitten annoin harkitun ja päättäväisen tukeni. Siinä se.

Voit antaa kannatuksesi aloitteelle EU-kansanäänestyksestä tuon sivun kautta: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11

Lue aloite, ajattele ja toimi!

Kunnallisverotus uusiksi – työllisyys, talous ja yhdyskuntarakenne paremmaksi

Luin jokin aika sitten kommentin, jossa ehdotettiin verojen maksamista siihen kuntaan jossa on henkilön työpaikka tai jossa yritys toimii.

Mainitulla uudistuksella vähennettäisiin kommentoijan mukaan verokikkailua, kun Suomessa työskentelevä henkilö tai Suomessa toimiva yritys maksaisi veronsa työskentely- tai toimintakuntaansa.

Ajatus vaikuttaa erinomaiselta. Unohdin tosin välillä tuon alkuperäisen perustelun, ja tulin laajentaneeksi ajatusta normaaliin suomalaiseen kunnallisverotuskäytäntöön.

Kunnallisvero voitaisiin maksaa asuinkunnan asemesta henkilön työssäkäyntikuntaan. Ei välttämättä täysin vaan esimerkiksi puoliksi asuinkunnan ja työssäkäyntikunnan kesken. Tämä varmaankin johtaisi tasapainoisempaan yhdyskuntarakenteeseen ja olisi myös reilu kuntien kannalta.

Toki kunnallisverojen tarkoitus on kunnallisten palveluiden rahoittaminen, ja sen takia on oikein että kunnallisverot suunnataan henkilön asuinkuntaan. Mutta ilman ”työllistäjäkuntia” ei mistään tulisi mitään, joten on syytä kannustaa kuntia hankkimaan alueelleen työpaikkoja mahdollisimman paljon.

Tässä ei olisi kyse pelkästään taistelusta keskuskuntien ja ympäryskuntien välillä, sillä on myös yllättävän pieniä kuntia joissa työpaikkaomavaraisuus on jopa yli sadan. Näitä tarvitaan.

Myös yhdyskuntarakenne tasapainottuisi. Kun kaikille kunnille syntyisi motivaatio hankkia alueelleen työpaikkoja, turha risteily erilaisten palveluiden, työpaikan ja asuinpaikan välillä vähenisi. Kaikki olisi entistä saavutettavampaa, mikä olisi kaikkien väestöryhmien etu.

Ilta-Sanomat, maidon hinta ja päivän sana - ei tosikoille

Rupesin lukemaan Ilta-Sanomat-nimistä lehteä. Vastaan tuli muun muassa juttu tästä ”iloisen” kuuluisasta maidon hinnan noususta.

Nythän maidon hintaa nostaa sekä Valio että Arla Ingman. Kun kuulin ekan kerran tuosta, että Valio nostaa maidon hintaa, tuli mieleen että nytkö sitten maidon juojat ovat onnessaan kun saatiin hinta nousemaan. Mutta eipä tässä tosiaan kyllin, vaan kuulemma myös Arla Ingman nostaa maidon hintaa Ilta-Sanomat-lehden mukaan.

Tosin vasta kaupan päätöksistä riippuu, paljonko kuluttaja maidosta maksaa. Periaatteessa kuitenkin luulisi, että kun jokin porras nostaa hintaa, hinta pyrkisi nousemaan myös seuraavissa portaissa.

Tämä ei kuitenkaan ollut pääaiheeni, vaan pääaiheeni on aidosti iloinen asia maidon hinnan nousuun verrattuna. Nimittäin Ilta-Sanomat väliotsikoi (tästä Word taas herjaa minua) maidon hintaa koskevassa jutussaan soman virheellisesti. En tarkoita asiavirheellisesti vaan kirjoitusvirheellisesti. Väliotsikon alku kuuluu näin:

Esimerkiksi Siwoissa ja Valintaloissa…

Ilta-Sanomat toki korjaa (eikun Word herjasikin vasta tästä) pikku virheen pian.

Tarkoitukseni ei ole viisastella pikku virheistä tai halkoa hiuksia, vaan huomauttaa että tuossahan Ilta-Sanomat tuli ilmeisesti tahattomasti keksineeksi uudissanan joka jo nyt kuulostaa lähes luontevalta. Aikaa myöten siitä tulisi näin ollen käyttökelpoinen sana, valintala, hiukan samanlainen kuin ravintola. Valintala voisi tarkoittaa vaikkapa juuri valintamyymälää. Mutta voisi se tarkoittaa vaihtoehtoisesti myös jotakin muuta, joka liittyy valintaan ja valinnan tekemiseen.

Tosin sanaa valintamyymälä ei taida käyttää nykyään kukaan ainakaan puheessa, vaan sana on pikemminkin kirjakielinen määritelmä myymälälle jossa tavarat valitaan ja poimitaan itse. Se kuvaa siis vallitsevaa päivittäistavaramyymälätyyppiä. Siitä on sitten myymäläkoon mukaisia nimitysversioita. Niinpä myös sana valintala tässä tarkoituksessa olisi vanhahtava, joten valintala-sanalle pitäisi keksiä muu tarkoitus. Sana on kuitenkin niin hyvä, että sitä ei kannattaisi hylätä.