Perusta strategisesti tärkeä ict-yritys, jospa valtio ostaisi sen

Olen ennenkin ihmetellyt sitä ristiriitaista viestintää, kun koko ajan puhutaan julkisen talouden valtavasta kestävyysvajeesta mutta samaan aikaan valtion haasteena näyttää olevan löysän rahan sijoittaminen väylärakentamiseen, telakoihin ja muuhun elvytykseen ja nyt viimeisimpänä ict-yrityksiin. Hallitushan on kai tehnyt linjauksen, että ict-yrityksiäkin voidaan ostaa. Tämän idean nerokkuutta en ymmärrä. Jotenkin voi ymmärtää jotkin strategiset alat, jotka on aika selkeästi lueteltu, mutta ict-ala ei kuulune ryhmään.

Miksi noita ict-yrityksiä kuitenkin mahdollisesti aiotaan ostaa valtiolle? Ei tule mieleen muuta selitystä kuin että joku on onnistunut lobbaamaan valtiota ostamaan ict-yrityksiä viime aikojen ja vuosien näkyvien irtisanomisten johdosta. Tällainen valtion väliintulo olisi kuitenkin yhden asian politiikkaa siihen nähden, että työttömyys ja lama eivät todellakaan rajoitu muutamaan suureen yritykseen ja pariin toimialaan vaan koskee ennen kaikkea monia pieniä yrityksiä monella alalla. Mutta yhden asian liike on tietysti näyttävämpää poliitikkojen kannalta.

Olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että ainoa oikea pitkän tähtäyksen elinkeinopolitiikka omistus- ja tuottamisnäkökulmasta on se, että hallitusti mutta tuntuvasti ulkoistetaan kuntien ja valtion toimintoja ja lisäksi hyvän markkinatilanteen vallitessa yksityistetään esimerkiksi valtion yritysomistuksia. Julkista sektoria itsessään pitää keventää ja kevennetyn julkisen sektorin täytyy sitten hyödyntää kustannustehokasta yksityistä sektoria minkä suinkin kykenee. Nimenomaan on pidettävä huoli siitä, että yksityinen sektori ei pääse ylihinnoittelemaan palveluitaan, joita se tuottaa ja myy kunnille ja valtiolle. Ja omistajapolitiikka menköön niin, että enintään noita strategisia aloja valtio ja kunnat voivat omistaa mutta ei muuta. Ja sekin pitää tehdä kustannustehokkaasti.

Joillekin ulkoistaminen ja yksityistäminen saattavat olla opinkappaleita ja pakkomielteitä ilman sen kummempia todellisia perusteluja. Kuitenkin niillä pitää olla jokin tarkoitus, ja se on säästäminen ja tehostaminen. Lisäksi esimerkiksi valtion omistusten osalta yksityistämisellä ja osakeomistuksesta luopumisella valtio selkeyttäisi rooliaan sen suhteen, onko se sijoittaja, strateginen omistaja vai työllistäjä. Pitää siis valita puolensa. Yksityinen sektori mielestäni myös liikaa käyttää sitä perustelua, että julkinen omistaja tai mikä taho milloinkin vääristää kilpailua. Yleensäkin kilpailun vääristymisestä on tullut yksi uskonkappale. Sillä voidaan perustella jopa tyhmiä toimenpiteitä ja päätöksiä.

Innokkaana vellova elvytyspuhe ihmetyttää. Elvytyksestä näyttää tulleen uskonto, anteeksi oikeat uskonnot, ei millään pahalla teitä kohtaan. Ja vieläpä näyttää siltä, että vain oikein kallis elvytys on suosiossa. Haluttaisiin rakentaa väyliä ja yleensä nimenomaan halutaan rakentaa paljon. Rakentamisvimmassa voi käydä niin, että aiheutetaan ylikuumenemista ja kustannusten nousua niillekin aloille joilla tuntuisi olevan työttömyyttä ja vapaata kapasiteettia.

Ihan kuin vallitsisi jonkinlainen epämääräinen usko siihen, että kun rakennetaan suurta ja paljon, niin rahaa ja työtä valuu ja leviää alas asti ja hyvin laajalle yhteiskunnassa. Miten niin kävisi, sitä ihmettelen. Mielestäni jälleen on kyseessä yhden asian liike. Uskotaan yhteen suureen ja toivotaan, että se säteilisi kaikkialle. Rakentaminen työllistää rakennusalaa ja ensisijaisesti läheisesti siihen liittyviä aloja, mutta sitten jää enemmistä kaikkea muuta joka ei hyödy tästä lainkaan. Mutta olisihan aivan liian vaikeaa elvyttää vähän kaikkea, joten on suuri houkutus elvyttää paria toimialaa reippaasti. Tämä on ikään kuin rahapeliä, jossa pannaan rahaa hirveästi koneeseen ja jäädään uskomaan että sieltä kolahtaa suurvoitto ihan itsestään kuppiin. Mielestäni elvytyspolitiikka alkaa tuntua toivottomalta ja väkinäiseltä, joten eiköhän ole parasta alkaa keventää julkista sektoria.

Seuraava julkisen vajeen paikkauskierros mennään kuulemma veroja korottamalla. Tällaisesta linjasta on uutisoitu. Mitähän veroja ne ovat, saisiko kysyä? Jokin aika sitten nimittäin valtiovarainministeri vakuutti, että ei ainakaan arvonlisäveroa nosteta tällä hallituskaudella. Tein asiasta lyhyen blogimerkinnänkin tuolloin.

Lue myös blogin muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja.

Ajatuspaja Libera ja raportti ammattiyhdistysliikkeestä

Ajatuspaja Libera julkaisi raportin nimeltä Umpikujassa? – Aika on ajamassa ammattiyhdistysliikkeen ohitse. Eilen sen luin ja nyt yritän miettiä, mitä siitä sanoisin.

Jo heti luettuani yleishavaintoni oli, että raportin päätelmät vastaavat omia näkemyksiäni. Jostakin yksityiskohdasta ajattelen tosin "jyrkemmin".

Liberan raportti ensinnäkin taustoittaa esimerkiksi ammattiyhdistystoimintaa selkeästi ja kiinnostavasti eikä kiirehdi heti julistamaan näkemyksiään ja päätelmiään. Päätelmät myös perustellaan.

Käsittääkseni Liberan raportissa korostetaan sellaisia oikeita ja tärkeitä asioita kuin työllisyys ja voimavarojen tehokas käyttö. Ehkä jo tehtävänsäkin vuoksi ammattijärjestöt saattavat tuomita julkaisun sisällön, mutta kyllä tuossa julkaisussa ymmärretään riittävästi myös ammattiyhdistysliikkeen historiallista merkitystä ja näkökulmaa. Mutta todetaan myös, että yhteiskunta on muuttunut ja kehittynyt toisenlaiseksi jolloin myös esimerkiksi työmarkkinoiden sopimiskäytäntöjen pitäisi muuttua. Nyt tarvittaisiin joustavuutta niin, että esimerkiksi eri puolilla Suomea erilaisissa yrityksissä voitaisiin toimia parhaalla mahdollisella tavalla.

Raportti tuo osuvasti esille muun muassa sen, että jos yleissitovasti palkkataso nostetaan erittäin korkealle, se näkyy työttömyytenä ja siten julkisina kustannuksina. Työmarkkinat siis ulkoistavat ylihinnoittelun seurauksen eli työttömyyden kustannukset yhteiskunnalle, kuten raportissa todetaan. Tavallaan samantapainen mekanismi esiintyy siinä, kun oman valuutan aikana usein devalvoitiin jolloin vientiteollisuus pärjäsi paremmin mutta joku taho siitäkin maksoi laskun toisaalla, kuten raportissa myös tuodaan esille.

En ole vielä tutustunut tarkemmin muihin arvioihin, joita Liberan raportista on esitetty, mutta pitää tutustua. On mielenkiintoista verrata.

Liberan raportti:
http://libera.fi/libera-uusi/wp-content/uploads/2013/06/Umpikujassa.pdf

Lue myös tämän blogin muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja.

Pakkoruotsi kiinnostaa yllättävän monia

Pakkoruotsi on kiinnostava puheenaihe niin kauan, kuin pakkoruotsi on voimassa. Esimerkiksi tammikuussa eräs bloggaus aiheesta sai kommentteja Iltalehdessä yli 160 ja Uuden Suomen Puheenvuorossa yli 500. Ylivoimainen enemmistö kommenteista tuntuu tukevan pakkoruotsista luopumista. Pakkoruotsia tukevat perusteluyritykset näyttävät sen sijaan aina vain avuttomammilta. Toki pakkoruotsia kritisoivan on hyvä olla sen verran avarakatseinen, että yrittää etsiä vaikka väkisin kommenttien joukosta juuri niitä pakkoruotsia puoltavia ”lausuntoja”. Täytyyhän niitä olla. Eräskin sellainen alkoi näin:

Mikä erottaa perussuomalaiset suomalaisista.
He ovat peruskateellisia.

Kommentoija kuitenkin ilmeisesti piti kommenttiaan erittäin terävänä ja aiheeseen asiallisesti liittyvänä, sillä alla näytti olevan ihan oikea nimi. Se, että käyttää nimeään, on kyllä kunnioitettavaa, joten siltä osin kommentoija ansaitsee pisteet. Sisällön osalta mielestäni ei.

Aina ei voi tietää, millä mielellä pakkoruotsia tukeva kommentti on esitetty. Onko kyseessä provosointi, huumori vai tosimielellä esitetty mielipide. Jos nimittäin kommentoija väittää, että pakkoruotsi edistää kielellistä monimuotoisuutta, niin voi kysyä, pitäisikö sitten autoilijoilta vaatia ajouran aluksi pakollista ajoa vaikkapa pohjoismaisella autolla monimuotoisuuden nimissä.

On hyvä tietää, miten pakkoruotsi on syntynyt. Vaikka tuo tieto on tavallaan vapauttava ja keskustelua selkiyttävä, se saa kysymään, miten ihmeessä noin päästettiin käymään.
http://www.pakkoruotsi.net/miksi.php

Itse asiaan poiketakseni, tutustu sivuun
http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/
Sen jälkeen toivottavasti voit allekirjoittaa kyseisen kansalaisaloitteen.

Lue myös tämän blogin muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja.

Eurobondit ja liittovaltio - kriisi-Suomi-kortti käyttöön

Liittovaltiota ja eurobondeja ajetaan muun muassa vilauttamalla uhkaa, että myös Suomi on kohta ongelmamaa ja siten yhteisvastuun tarpeessa. Ajatus on siis se, että tulevaisuudessa tyhjätaskujen euroalue menestyisi sillä että tyhjätaskut maksavat tyhjätaskujen velkoja vuorotellen. Tämä tuli mieleen, kun luin nykypäivä-lehden verkkosivulta bloggauksen
http://www.verkkouutiset.fi/blogit/Iloniemi-blogi-5557

Lue myös blogini muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja.

Muuten, kun teen oikeinkirjoitustarkistusta, ´eurobondin´ kohdalle ehdotetaan ensimmäisenä ´euroblondia´. Hauskaa.

Toimittaja Teija Sutinen havainnoi PS-kokoustunnelmaa

Toimittaja Teija Sutinen, Helsingin Sanomat, hämmästelee ja kuvailee kolumnissaan (3.7.) perussuomalaisten puoluekokousväen voimakasta sanomisen paloa ja puhumisen halua.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Soinin+joukkoja+ei+laimeus+vaivaa/a1372736895513

Tuosta toimittajan hämmästyneisyydestä tuli mieleen ainakin se, että toista se on Helsingin Sanomien kokoisen lehden toimittajalla. Ei tarvitse kuin klikata (ennen vanhaan kevyt enterin painallus), niin samalla sekunnilla miljoonat korvat heristyvät ja herkistyvät kuulemaan sanaa.

Lue myös blogini muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja. Blogin kirjoittaja on ainakin tätä kirjoitettaessa puolueeton, ja varmaan myös aika pitkälle tulevaisuuteen.

Kaupan suuryksiköt kaukana kaikesta

Arto Merisalo kirjoittaa Puheenvuoro-blogissaan, että kaupan suuryksiköiden rakentamista keskustojen ulkopuolelle rajoitetaan liikaa. Kilpailua ei pääse syntymään riittävästi, mikä on pois kuluttajilta.

http://artsime.puheenvuoro.uusisuomi.fi/142911-kilpailuvirasto-herasi-liian-myohaan-kaupan-rakentamisen-rajoittamiseen

Aihe on tärkeä ja kirjoitus on kiinnostava.

Merisalon mukaan kilpailutilanne on hankala uusien kaupan toimijoiden kannalta, koska Kesko ja S-ryhmä ovat hankkineet olemassa olevat kauppapaikat suurelta osin ja toisaalta uusien kauppapaikkojen kaavoittamista rajoitetaan. Merisalon mielestä erityisesti keskustojen ulkopuolelle rakentamiselle olisi tarvetta, koska se olisi paljon halvempaa kuin keskustoihin rakentaminen ja keskustoista on vaikea löytää paikkoja suuryksiköille.

Itse olen päinvastoin sitä mieltä vahvasti, että esimerkiksi Jyväskylän kaupparakentamista ei saa enää hajauttaa vaan päinvastoin. Enkä myöskään näe tarvetta nimenomaan suuryksiköille. Olen ennenkin blogannut näkemyksestäni, että kaupan ja muut palvelut tarvitaan keskustassa. Onhan käsittämätöntä, että esimerkiksi ”Säykistä” (tiedättehän Säykin) pitää lähteä pahimmillaan jopa Palokkaan (tiedättehän myös Palokan) vaikkapa jonkin kympin hintaisen ns. sisustusalan tuotteen takia, kun tuotetta ei muualla ole ellei sitten hyvällä tuurilla tuossa Keljossa (keskustan ulkopuolinen suuryksikköalue niin ikään). Kuvitelkaa sitä runsasta risteilyä ja kotiseutubussimatkailua Jyväskylän keskustan kautta esimerkiksi juuri Palokkaan. Mitä merkitystä tässä enää on hintakilpailulla, kun mahdollinen hintaetu häviää moneen kertaan kotiseutumatkailun kustannuksiin ja siihen turhaan vaivannäköön. Eikö ole täysin hölmöläisen hommaa hakea jotakin sellaista kuin vaikkapa kontaktimuovin pala Palokasta, Seppälästä tai Keljosta, kun kaikki tiet kaikkialta johtaisivat luontevimmin keskustaan.

Vaikka tuo Keljo nyt sattuu olemaan Säykin ja Jyväskylän keskustan välisellä reitillä, en ole vielä kertaakaan käyttänyt ”Keljon marketteja”. Ilmeisesti näitä keskustojen ulkopuolisia kauppapaikkoja perustellaan autoilijan näkökulmasta, mutta niin ei pidä kaupunkia eikä maakuntaa rakentaa. Haluan, että Jyväskylä rakennetaan kaikenlaisille jyväskyläläisille jotenkin optimaalisesti. No kaikkeahan sitä voi haluta.

Jos sitten peltomarkettien rakentamista vapautettaisiin nykyisestä, lisäisikö se kilpailua, millaista kilpailua ja kenen eduksi? Ehkä hintakilpailu vierekkäisten suurkauppojen kesken kiristyisi. Säteilisikö kilpailun vaikutus kaupungin keskustaan ja muualle? Ei välttämättä mutta jos, niin se voisi tapahtua saatavuuden kustannuksella. Tuotevalikoimat eriytyisivät edelleen keskustan ja peltomarkettien kesken. Saavutettavuus ja saatavuus heikentyisivät. Keskityttäisiin pelkkään hintakilpailuun, ja etäisten suuryksiköiden määrä lisääntyisi entisestään. Ongelma kuitenkin on jo nyt se, että ei meinaa löytää tarvitsemaansa muka erikoistuotetta sieltä, mistä sen soisi luontevien ihmisvirtojen perusteella löytyvän (keskusta tai oma lähikauppa onnellisimmassa tapauksessa). Tähän ongelmaan tuo kilpailun lisääntyminen ei tepsisi, vaan kävisi pikemminkin päinvastoin. Ja mitä tosiaan hyödyttää hintakilpailu, jos tuotteen etsiminen edellyttää entistä mittavampaa kotikaupunkimatkailua.

Jos pitää paikkansa, että ympäristöministeriö ja esimerkiksi asuntoministeri ovat viime vuosina olleet tiukkoja kaupan suuryksikköjen keskustojen ulkopuolisen rakentamisen suhteen, niin se on oikein hyvä. Jatkakoot samaan malliin. Eli vaikka ministerit välillä vaihtuvat, toivottavasti tyyli pysyy samana tältä osin.

Lue myös blogini muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja.

Sisäänlämpiävä vai itsekriittinen puolue?

Kummatkohan ovat puolueelleen hyödyllisempiä, ne jotka laumana hyökkäävät puolueen ulkopuolelta tulevaa kritiikkiä vastaan vai ne jotka suostuvat tarkastelemaan puoluettaan myös tuon ulkopuolisen kritiikin näkökulmasta? Edelliset saattavat tuoda uskollisen kannattajakunnan ja lyhyellä tähtäyksellä menestystä, mutta pitkällä tähtäyksellä jälkimmäiset saavat ehkä aikaan uudistuksia ja vetoavat uusiin kannattajaryhmiin.

Kyse on myös makuasiasta. On varmaankin paljon niitä, jotka viihtyvät parhaiten sisäänlämpiävässä puolueessa. Toiset taas saattavat pitää sellaista puoluetta tunkkaisena, tylsistyneenä, epäilyttävänä ja ahtaana. Toisaalta onko meillä tässä suhteessa erilaisia puolueita, vai onko puolueilla taipumus painottua esimerkiksi sisäänlämpiävyyteen?

Seuraava kysymys on kiinnostava mutta vaikea ainakin itselleni: Jos pitäisi valita sellaisten melko kuvitteellisten paikkakuntien välillä, joilla ihmiset ovat vain jonkin yhden puolueen kannattajia, minkä puolueen paikkakunnalle muuttaisit?

Lue myös blogin muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja.