Minulle tyhmälle ei ole ainakaan kerrottu, olisiko mahdollista suunnata ne mitättömät (siis oikeasti, ei vaatimattomuutta teeskennellen) bonuksensa (tarkoitan omiani) haluamalleen tilille sen sijaan, että ne menevät kauppaketjun organisaatioryhmässä pidettävälle tilille.
Ymmärrän tai olen ymmärtävinäni, että kaupan organisaatioryhmä mahdollisesti pyrkii kasvattamaan omia tiliasiakkuuksiaan kaikkine liitännäisasiakkuuksineen, mutta kyllä myös vaihtoehtoinen strategia olisi aivan yhtä hyvä. Olisin nimittäin asiakkaana todella iloinen kauppaketjusta, joka halutessani panee bonukseni siihen pankkiin jota muutenkin käytän. Tämä olisi asiakaslähtöistä kerrankin monesta näkökulmasta ajateltuna.
Minulla on tosin vain yksi bonuskortti, enkä enempää missään tapauksessa huolikaan. Niinpä en tiedä, miten bonukset hoidetaan muissa kaupan ketjuissa. Ja onhan näitä kortteja vaikka kuinka monella kaupalla käsittääkseni, siis myös muilla kuin päivittäistavarassa, mutta tosiaan en aio ruveta hallinnoimaan korttipinoja ja tilejä mielettömiä määriä.
Jos kuitenkin tietämättäni on olemassa mahdollisuus, että päivittäistavaraketjun bonukset voi suunnata myös haluamalleen tilille ketjun oman ryhmittymän ylläpitämän tilin sijaan, niin olisi kyllä noloa itselleni että olisin jättänyt tarkistamatta tällaisen asian, joka saattaa olla ihan itsestään selvyys. Mutta ehkä se olisi noloa myös sille, joka ei ole asiaa kertonut sopimusta tehdessäni.
On toki mahdollista, että kysymykseni on tyhmä yksinkertaisesti, koska mahdollisesti jostakin "luonnollisesta" syystä bonuksia ei voi panna asiakkaan haluamalle pankkitilille. Mutta nyt en vain keksi tuollaista "luonnollista" syytä, joten otan riskin ja ihmettelen ja kysyn.
Bonuksia tai vastaavia ilmentymiä tarjoavia kauppoja ja kaupan ketjujahan on muistaakseni ainakin S-ryhmä, K-ryhmä (tai K-ketju), ja sitten on varmaan paljon muita tuotealueesta riippuen.
Siis ketjut ja ryhmät ja kaikki, kommentoikaa! Ja nimenomaan päivittäistavarakaupan bonuskäytäntö kiinnostaa.
Asian voisi kysyä suoraan ketjulta, mutta tulkoon nyt tänne kun ei ole virka-aikakaan enkä myöskään viitsi alkaa kahlata sopimusehtoja tai ketjujen verkkosivustoja.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
lauantai 10. toukokuuta 2014
torstai 8. toukokuuta 2014
Ehdokas henkilönä paras, puolue lähes mahdoton, mutta
Tällä hetkellä käydään vaalikampanjoita sen verran, että otetaan nyt esille myös seuraavat kuntavaalit. Viime kuntavaaleihin liittyen bloggasin aikanaan, että minulla oli vaikeuksia äänestyspäätöksen tekemisessä. Oli vaikeaa ratkaista ristiriita henkilön ja puolueen osalta. Henkilö oli ja on tietysti edelleen taustaltaan juuri oikeanlainen, mutta hän edusti omalta kannaltani aivan väärää puoluetta. Henkilön taustalla tarkoitan tässä esimerkiksi yrittäjyyttä. Lisäksi kuntavaalien ehdokasta pohtiessani yhtenä hyvin tärkeänä kriteerinä minulla oli, että ehdokas ajaisi myös tämän kulmakunnan asiaa kaupunkimme valtuustossa. Ja niin juuri hän ilmeisesti tekee ja aikoo tehdä edelleen hyvin selkeästi.
Hyvin todennäköisesti äänestän kyseistä henkilöä myös ensi kuntavaaleissa, jos hän on ehdokkaana ja jos ei tule aivan yllättävää muutosta paikalliseen poliittiseen kuvioon siihen mennessä. Mutta puolue on eri, ja hyvä niin. Se seikka vähentää huomattavasti meikäläisen ideologista ristiriitaa, siis ristiriitaa että on äärimmäisen kannatettava ehdokas (yrittäjyys ym.) mutta itselleni erittäin sopimaton puolue. Puolue, jonka kannatuksen mahdollinen mureneminen kaikilla tasoilla ei harmittaisi yhtään, kunhan tuo mureneminen ei siirry tällä hetkellä suurimman puolueen vahvistukseksi.
Eduskuntavaalit on sitten taas ihan oma juttunsa. Äänestyskäyttäytymiseni niissä on tullut kuvatuksi näin etukätten jo aikaisemmin ainakin jotenkin. Sekä vaalikone että minä olimme asiasta vieläpä samaa mieltä, joten odotan eduskuntavaaleja. Jokos ne kohta on? Onko tietoa?
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Tarkennus: vaalikone tosin koski eurovaaleja tässä vaiheessa, mutta silti.
Hyvin todennäköisesti äänestän kyseistä henkilöä myös ensi kuntavaaleissa, jos hän on ehdokkaana ja jos ei tule aivan yllättävää muutosta paikalliseen poliittiseen kuvioon siihen mennessä. Mutta puolue on eri, ja hyvä niin. Se seikka vähentää huomattavasti meikäläisen ideologista ristiriitaa, siis ristiriitaa että on äärimmäisen kannatettava ehdokas (yrittäjyys ym.) mutta itselleni erittäin sopimaton puolue. Puolue, jonka kannatuksen mahdollinen mureneminen kaikilla tasoilla ei harmittaisi yhtään, kunhan tuo mureneminen ei siirry tällä hetkellä suurimman puolueen vahvistukseksi.
Eduskuntavaalit on sitten taas ihan oma juttunsa. Äänestyskäyttäytymiseni niissä on tullut kuvatuksi näin etukätten jo aikaisemmin ainakin jotenkin. Sekä vaalikone että minä olimme asiasta vieläpä samaa mieltä, joten odotan eduskuntavaaleja. Jokos ne kohta on? Onko tietoa?
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Tarkennus: vaalikone tosin koski eurovaaleja tässä vaiheessa, mutta silti.
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Puolueet ja ehdokkaat, kerratkaa prosentit
Olen kuullut, että pian valitaan sekä jäseniä Euroopan parlamenttiin että puheenjohtaja kahdelle puolueelle. Puheenjohtajavalinnoista toinen merkitsee samalla pääministeriyttä ja toinen toivottavasti niin ikään ministeriyttä, valitaan sitten kumpi tahansa. Kaikissa edellä mainituissa vaaleissa valituiksi tulevilla henkilöillä olisi varmaan hyvä olla hallussa ”perusmatikka” ja sen soveltaminen eri yhteyksissä, myös prosentit.
Tuli vain mieleen, kun luin Iltalehden blogeista Aarno Laitisen kirjoituksen ”Mielipidematikkaa” ja sen jälkeen erään yleisönosastokirjoituksen Turun Sanomista vuodelta 2007.
Lue myös blogin, siis tämän tässä näin, muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Tuli vain mieleen, kun luin Iltalehden blogeista Aarno Laitisen kirjoituksen ”Mielipidematikkaa” ja sen jälkeen erään yleisönosastokirjoituksen Turun Sanomista vuodelta 2007.
Lue myös blogin, siis tämän tässä näin, muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
lauantai 3. toukokuuta 2014
Politiikan johtopaikat ja ns. rekrytointikonsultit
Politiikan niin sanotut rekrytointikonsultit tietävät jälleen, millainen henkilö ei ole riittävän pätevä politiikan johtopaikoille. Se on ennen kaikkea sellainen, jolla ei ole vähintään monen vuoden kansanedustajakokemusta. Minunkin mielestäni kyllä kokemusta pitää olla tosi paljon, mutta sen sopii aivan hyvin ja mieluiten yhä enemmän olla yksityiseltä sektorilta. On kummallista, että poliittiselle johtopaikalle pitäisi aina olla mahdollisimman paljon poliittista ”työkokemusta”.
Kun kuitenkin välillä ”riittämättömän poliittisen kokemuksen omaavia” henkilöitä tulee valituksi merkittäviin asemiin politiikkassa, niin seuraava arvostelun ja epäilyn aihe politiikan tarkkailijoilla on siinä, jos tällainen henkilö ei olekaan koko ajan äänessä. Joko ei ole persoonaltaan niin kovin äänekäs tai haluaa ensiksi perehtyä asioihin ja päivänpolitiikkaan. Tarkkailijat kommentoivat tällaista henkilöä epäillen hänen mahdollisuuksiaan hankkia vaikutusvaltaa tai mitä sitten epäilevätkään.
Kuitenkin on ollut tapauksia, että mainitunlainen henkilö kykeneekin hankkimaan itselleen jonkin ajan kuluttua vaikutusvaltaa ja muodollista valtaa runsaasti. Tuskin nämä alkuvaiheen epäilevät ”asiantuntijat” ja niin sanotut rekrytointikonsultit edes itse muistavat joskus epäilleensä. Ja niinpä sama kuvio toistuu. Tai vaikka muistaisivatkin, siitä huolimatta sama toistuu.
Mistään ajankohtaisista valintatilanteista en sano nyt mitään. Tosin toisen puolueen osalta olen jo aikaisemmin blogissani jotakin veikannut, ennustaminen on liian hieno sana meikäläisen tapauksessa.
Politiikan johtopaikoille hyvä tausta mielestäni on, että henkilöllä on vankka kokemus esimerkiksi liike-elämän johtotehtävistä ja on halua ja kykyä oppia nopeasti uutta. Otetaan sama vähän laajemmin: Seuraavissa eduskuntavaaleissa, ja muuten nyt jo näissä eurovaaleissa, on virkistävää äänestää jotakin sellaista henkilöä jolla on ihan oikean tuntuinen ammattinimike. Sellainen ammatti kuin ammatit nykyään ovat kuten vaikka it-asiantuntija, myyntipäällikkö, markkinointijohtaja tai jonkin alan yrittäjä tai mitä vaan vastaavia. Eikä tarvitse myöskään olla koko ajan jutskaamassa jotakin kovaan ääneen.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Kun kuitenkin välillä ”riittämättömän poliittisen kokemuksen omaavia” henkilöitä tulee valituksi merkittäviin asemiin politiikkassa, niin seuraava arvostelun ja epäilyn aihe politiikan tarkkailijoilla on siinä, jos tällainen henkilö ei olekaan koko ajan äänessä. Joko ei ole persoonaltaan niin kovin äänekäs tai haluaa ensiksi perehtyä asioihin ja päivänpolitiikkaan. Tarkkailijat kommentoivat tällaista henkilöä epäillen hänen mahdollisuuksiaan hankkia vaikutusvaltaa tai mitä sitten epäilevätkään.
Kuitenkin on ollut tapauksia, että mainitunlainen henkilö kykeneekin hankkimaan itselleen jonkin ajan kuluttua vaikutusvaltaa ja muodollista valtaa runsaasti. Tuskin nämä alkuvaiheen epäilevät ”asiantuntijat” ja niin sanotut rekrytointikonsultit edes itse muistavat joskus epäilleensä. Ja niinpä sama kuvio toistuu. Tai vaikka muistaisivatkin, siitä huolimatta sama toistuu.
Mistään ajankohtaisista valintatilanteista en sano nyt mitään. Tosin toisen puolueen osalta olen jo aikaisemmin blogissani jotakin veikannut, ennustaminen on liian hieno sana meikäläisen tapauksessa.
Politiikan johtopaikoille hyvä tausta mielestäni on, että henkilöllä on vankka kokemus esimerkiksi liike-elämän johtotehtävistä ja on halua ja kykyä oppia nopeasti uutta. Otetaan sama vähän laajemmin: Seuraavissa eduskuntavaaleissa, ja muuten nyt jo näissä eurovaaleissa, on virkistävää äänestää jotakin sellaista henkilöä jolla on ihan oikean tuntuinen ammattinimike. Sellainen ammatti kuin ammatit nykyään ovat kuten vaikka it-asiantuntija, myyntipäällikkö, markkinointijohtaja tai jonkin alan yrittäjä tai mitä vaan vastaavia. Eikä tarvitse myöskään olla koko ajan jutskaamassa jotakin kovaan ääneen.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
torstai 1. toukokuuta 2014
Eurovaalikone 2014 tuki ja selkeytti käsityksiäni
Kokeilin, tosimielessä tosin, parilla eurovaalikoneella, mitä saan tulokseksi.
Tällä kertaa kuten aiemminkin vastasin suorasukaiseen tyyliin eli valitsin aina jommankumman äärivaihtoehdon, ”täysin eri mieltä” tai ”täysin samaa mieltä”. Tosin jätin myös vastaamatta joihinkin kysymyksiin. Muutenkin mielestäni on hyvä olla selkeästi jotakin mieltä, jos yleensä on jotakin mieltä asiasta, joten tällainen vastaustyyli myös eurovaalikoneessa on luonteva. Mutta vaalikoneissa vastaustyylilleni on lisäksi erityinen syy.
Selkeillä valinnoilla esimerkiksi eurovaalikoneessa pyrin tekemään ”stressitestin” ehdokkaille. Ehdokkaat ja puolueet, jotka pääsevät kärkeen tällä menetelmällä, ovat sitten todella parhaita vaihtoehtoja minun näkökulmastani. Eikä tulos kyllä hassummalta näytäkään, ja sama tulos toistui eurovaalikoneesta toiseen. Kärki muodostuu aina pääasiassa saman puoluekolmikon ehdokkaista. Myös loppupää toistuu aina samanlaisena. Ja kun muistaakseni Helsingin Sanomien eurovaalikone näytti selkeästi myös puoluekohtaisen järjestyksen, se oli kaunista katseltavaa. Ei ollut valittamista. Vastaa hyvin ennakkomielikuvaani puolueista todellisessa elämässä.
Esimerkiksi Helsingin Sanomien eurovaalikoneessa kävi niin, että lähimpänä puolueista oli Muutos 2011 ja kauimpana Rkp. Vihreät oli myös ihan siellä häntäpäässä. Myös muissa eurovaalikoneissa vihreät olivat hyvin edustettuina aina loppupäässä. Sinänsä on hiukan kummallista, että olisin noin vihervastainen, mutta asia on varmaan sitten juuri niin. Varsinainen ihmetyksen aihe on kuitenkin Rkp:n äärietäisyys meikäläisestä. Mutta niin vain näytti Rkp:n ehdokkaita löytyvän aina erityisesti sieltä lopusta.
Kärkipuolueen lisäksi kärkiehdokas on löytymässä helposti, joten alkaa olla helppo valita.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Tällä kertaa kuten aiemminkin vastasin suorasukaiseen tyyliin eli valitsin aina jommankumman äärivaihtoehdon, ”täysin eri mieltä” tai ”täysin samaa mieltä”. Tosin jätin myös vastaamatta joihinkin kysymyksiin. Muutenkin mielestäni on hyvä olla selkeästi jotakin mieltä, jos yleensä on jotakin mieltä asiasta, joten tällainen vastaustyyli myös eurovaalikoneessa on luonteva. Mutta vaalikoneissa vastaustyylilleni on lisäksi erityinen syy.
Selkeillä valinnoilla esimerkiksi eurovaalikoneessa pyrin tekemään ”stressitestin” ehdokkaille. Ehdokkaat ja puolueet, jotka pääsevät kärkeen tällä menetelmällä, ovat sitten todella parhaita vaihtoehtoja minun näkökulmastani. Eikä tulos kyllä hassummalta näytäkään, ja sama tulos toistui eurovaalikoneesta toiseen. Kärki muodostuu aina pääasiassa saman puoluekolmikon ehdokkaista. Myös loppupää toistuu aina samanlaisena. Ja kun muistaakseni Helsingin Sanomien eurovaalikone näytti selkeästi myös puoluekohtaisen järjestyksen, se oli kaunista katseltavaa. Ei ollut valittamista. Vastaa hyvin ennakkomielikuvaani puolueista todellisessa elämässä.
Esimerkiksi Helsingin Sanomien eurovaalikoneessa kävi niin, että lähimpänä puolueista oli Muutos 2011 ja kauimpana Rkp. Vihreät oli myös ihan siellä häntäpäässä. Myös muissa eurovaalikoneissa vihreät olivat hyvin edustettuina aina loppupäässä. Sinänsä on hiukan kummallista, että olisin noin vihervastainen, mutta asia on varmaan sitten juuri niin. Varsinainen ihmetyksen aihe on kuitenkin Rkp:n äärietäisyys meikäläisestä. Mutta niin vain näytti Rkp:n ehdokkaita löytyvän aina erityisesti sieltä lopusta.
Kärkipuolueen lisäksi kärkiehdokas on löytymässä helposti, joten alkaa olla helppo valita.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
Työllisyys, toimivat työmarkkinat – työmarkkinajärjestöt hoitakoot itse ne
Hallitus on vastuussa työllisyydestä, huudetaan. Varmaankin hallitus pystyy tekemään päätöksiä, joilla on huono vaikutus työllisyyteen, mutta vaikeaa sen on työpaikkoja luoda. Eivätkä myöskään puolueet pysty luomaan työpaikkoja, vaikka kuinka puhuisivat vaaliohjelmissaan työstä ja työllisyydestä.
Luin Uuden Suomen jutun Annika Lapintien blogikirjoituksesta ja luin kyllä myös kirjoituksen, joka liittyy työllisyyteen. Työllisyydestähän on jätetty välikysymys. Uuden Suomen jutun (siis jutun ei blogin) ensimmäisessä kommentissa huomautetaan heti aluksi etujärjestöjen vastuusta. Tosiaan, niinhän se on.
Nyt vasta itsekin oivalsin sen, minkä pitäisi olla itsestään selvää, että työmarkkinajärjestöillähän se vastuu on ensisijaisesti ja mielestäni lähes täysin. Nehän juuri tekevät työmarkkinoita koskevia päätöksiä, kuten nimitys ”työmarkkinajärjestö” kertoo. Työmarkkinajärjestöt ovat halunneet ja saaneet pääasiallisen vallan työmarkkina-asioissa. Ja yrityksissä puolestaan "luodaan" työ ja harjoitetaan tuotekehitystä ja tutkimusta. Tätä tuotekehitystä ja tutkimustahan ollaan aina vaatimassa valtiolta, ja rahaa siihen mielin määrin. Valtonko pitäisi keksiä yrityksille jotakin tutkittavaa ja tuotekehitettävää ulkoapäin ja ”ylhäältä”.
Uuden Suomen juttu tässä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Luin Uuden Suomen jutun Annika Lapintien blogikirjoituksesta ja luin kyllä myös kirjoituksen, joka liittyy työllisyyteen. Työllisyydestähän on jätetty välikysymys. Uuden Suomen jutun (siis jutun ei blogin) ensimmäisessä kommentissa huomautetaan heti aluksi etujärjestöjen vastuusta. Tosiaan, niinhän se on.
Nyt vasta itsekin oivalsin sen, minkä pitäisi olla itsestään selvää, että työmarkkinajärjestöillähän se vastuu on ensisijaisesti ja mielestäni lähes täysin. Nehän juuri tekevät työmarkkinoita koskevia päätöksiä, kuten nimitys ”työmarkkinajärjestö” kertoo. Työmarkkinajärjestöt ovat halunneet ja saaneet pääasiallisen vallan työmarkkina-asioissa. Ja yrityksissä puolestaan "luodaan" työ ja harjoitetaan tuotekehitystä ja tutkimusta. Tätä tuotekehitystä ja tutkimustahan ollaan aina vaatimassa valtiolta, ja rahaa siihen mielin määrin. Valtonko pitäisi keksiä yrityksille jotakin tutkittavaa ja tuotekehitettävää ulkoapäin ja ”ylhäältä”.
Uuden Suomen juttu tässä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Kokoomus ja puheenjohtaja – mm. Harkimo käsittelee aihetta
Keskustelu siitä, ketkä ovat kokoomuksen seuraavat puheenjohtajat ja sitä myöten Suomen pääministerit, käy mielenkiintoisena. Muiden muassa Hjallis Harkimo kirjoittaa Iltalehden blogissaan tästä kokoomuksen puheenjohtajan valinnasta. Olen lukenut nyt kaksi Harkimon kirjoitusta, jotka enemmän tai vähemmän koskevat aihetta.
Ensimmäinen noista lukemistani Harkimon kirjoituksista on nimeltään ”Luopumisen vaikeus”. Harkimo korostaa innostuksen tärkeyttä. Hänen mukaansa luopuminen on kuitenkin usein vaikeaa vaikka into olisi jo hiipunut.
Harkimo mainitsee esimerkkinä intoa täynnä olevasta johtajasta Jokereiden toimitusjohtajan ja sitten toteaa, että samanlainen into ja ambitio tulee olemaan kokoomuksessa Jan Vapaavuorella, energiaa ja paljon uutta annettavaa.
Oletin edellä olevasta ilmeisen hätiköidysti, että Harkimo kannattaisi Jan Vapaavuoren valitsemista kokoomuksen seuraavaksi puheenjohtajaksi.
Nyt luin sitten Harkimon blogimerkinnän ”Kenestä kokoomuksen puheenjohtaja?”. Harkimo toteaa ensinnäkin, että pääehdokkaat näyttävät nyt olevan Vapaavuori ja Stubb. Sitten hän asettaa selkeän kysymyksen, kumpi heistä olisi parempi mies hommaan.
Harkimo esittää puoltavia ja muita asiaan vaikuttavia seikkoja kummankin ehdokkaan osalta, minkä jälkeen hän yhteenvedonomaisesti toteaa että Vapaavuori käy tietämyksellään pääministerivaaleja ja Stubb kansanvillitsijänä puheenjohtajavaaleja. Tämän jälkeen Harkimo toistaa kirjoituksessa aikaisemmin esittämänsä kannan, että kansaa tulisi tässäkin asiassa kuunnella sillä tärkeää on menestys ensi kevään eduskuntavaaleissa. Tässä yhteydessä Harkimo mainitsee myös sanan kansanvalta. Eli ymmärtääkseni ikään kuin kansan mielipidettä pitäisi kuunnella siinäkin mielessä tässä kokoomuksen puheenjohtajan valinnassa.
Harkimo kannattanee siis sitä, että kokoomus valitsisi Stubbin. Ehkä näin ollen on kannatettu sekä Vapaavuorta että Stubbia, eri kerroilla tosin.
Loppukevennys koskee vaihteeksi erästä kokoomuksen yhteistyökumppania: Eurovaaleissa yllättäen myös minua kuulemma kannatetaan tai ainakin kannatellaan. Asialla on Sdp lauseellaan ”Me kannatamme sinua”. Tosin ymmärrän lauseen todellisuudessa niin, että Sdp kannattaa vahvasti EU:ta nyt ja aina. Ja meitä muita vaalien ajan ja puheissa. Siinä suhteessa Sdp ei juuri eroa muista puolueista, ja sama toisinpäin.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Korjaus: Harkimon blogissa ei tietenkään todeta, että pääehdokkaat näyttävät nyt olevan..., vaan että näyttää vahvasti siltä että puolueella tulee olemaan kaksi pääehdokasta...
Ensimmäinen noista lukemistani Harkimon kirjoituksista on nimeltään ”Luopumisen vaikeus”. Harkimo korostaa innostuksen tärkeyttä. Hänen mukaansa luopuminen on kuitenkin usein vaikeaa vaikka into olisi jo hiipunut.
Harkimo mainitsee esimerkkinä intoa täynnä olevasta johtajasta Jokereiden toimitusjohtajan ja sitten toteaa, että samanlainen into ja ambitio tulee olemaan kokoomuksessa Jan Vapaavuorella, energiaa ja paljon uutta annettavaa.
Oletin edellä olevasta ilmeisen hätiköidysti, että Harkimo kannattaisi Jan Vapaavuoren valitsemista kokoomuksen seuraavaksi puheenjohtajaksi.
Nyt luin sitten Harkimon blogimerkinnän ”Kenestä kokoomuksen puheenjohtaja?”. Harkimo toteaa ensinnäkin, että pääehdokkaat näyttävät nyt olevan Vapaavuori ja Stubb. Sitten hän asettaa selkeän kysymyksen, kumpi heistä olisi parempi mies hommaan.
Harkimo esittää puoltavia ja muita asiaan vaikuttavia seikkoja kummankin ehdokkaan osalta, minkä jälkeen hän yhteenvedonomaisesti toteaa että Vapaavuori käy tietämyksellään pääministerivaaleja ja Stubb kansanvillitsijänä puheenjohtajavaaleja. Tämän jälkeen Harkimo toistaa kirjoituksessa aikaisemmin esittämänsä kannan, että kansaa tulisi tässäkin asiassa kuunnella sillä tärkeää on menestys ensi kevään eduskuntavaaleissa. Tässä yhteydessä Harkimo mainitsee myös sanan kansanvalta. Eli ymmärtääkseni ikään kuin kansan mielipidettä pitäisi kuunnella siinäkin mielessä tässä kokoomuksen puheenjohtajan valinnassa.
Harkimo kannattanee siis sitä, että kokoomus valitsisi Stubbin. Ehkä näin ollen on kannatettu sekä Vapaavuorta että Stubbia, eri kerroilla tosin.
Loppukevennys koskee vaihteeksi erästä kokoomuksen yhteistyökumppania: Eurovaaleissa yllättäen myös minua kuulemma kannatetaan tai ainakin kannatellaan. Asialla on Sdp lauseellaan ”Me kannatamme sinua”. Tosin ymmärrän lauseen todellisuudessa niin, että Sdp kannattaa vahvasti EU:ta nyt ja aina. Ja meitä muita vaalien ajan ja puheissa. Siinä suhteessa Sdp ei juuri eroa muista puolueista, ja sama toisinpäin.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Korjaus: Harkimon blogissa ei tietenkään todeta, että pääehdokkaat näyttävät nyt olevan..., vaan että näyttää vahvasti siltä että puolueella tulee olemaan kaksi pääehdokasta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)