Nykyään on tullut muotisanaksi ”fakta”: ”Kyllä fakta on tämä.” ”Tämä on fakta.” ”Faktahan on se, että - -.” Tällaisilla ilmauksilla sanoja tarkoittaa, että kyllä totuus on tämä eli että asia on näin.
Jostakin kaukaisilta kouluajoilta tai mistä minulle on jäänyt käsitys, että fakta-sanan merkitys olisi sinänsä neutraali sen suhteen, mikä on tiedon varsinainen sisältö eli että onko jokin asia niin tai näin. Olen ymmärtänyt, että faktalla, faktatiedolla, tarkoitetaan vain seikkaa, jossa ei ole kyse makuasiasta, arvostuksista tai mielipiteestä vaan jossa kyse on yksiselitteisestä asiasta, kuten ikä, pituus, paino. Kyse olisi siis tiedon luonteesta.
Ihmeekseni kuitenkin huomasin, että kaikki verkosta löytämäni selitykset sanoille fakta, tosiasia, tosiseikka kallistuvat ainakin epämääräisesti siihen suuntaan, että fakta-sanalla tarkoitettaisiin todellakin suurin piirtein samaa mitä ihmiset sillä puheessaan ja kirjoituksessaan tarkoittavat, eli että fakta-sana sinällään tarkoittaisi suurin piirtein samaa kuin totuus, todellinen asiantila. Toki ehkä usein näin sanova itse ajattelee, että kyseessä on asia joka on selkeästi määriteltävissä, laskettavissa tai muuten yksiselitteisesti ratkaistavissa että näin on. Eli siinä mielessä puhuja ainakin kuvittelee puhuvansa faktatyyppisestä seikasta eikä (muka) mielipiteestään. Mutta kuitenkin edelleen puhuja käyttää fakta-sanaa synonyymina todelle, eli että kyllä tosi on näin. Mutta kuten sanoin, itse olen joskus tullut siihen käsitykseen että fakta-sanalla tarkoitetaan vain asiatyyppiä eikä sitä onko jokin totta vai ei. Puhumattakaan siitä, että sillä tarkoitettaisiin että ”kyllä punainen on kauniimpi kuin sininen”. No, kai meillä löytyy ammattikuntia, jotka voivat mielestään sanoa totuutena, että punainen on kauniimpi kuin sininen.
Tosin kun esimerkiksi EU tai mikä tahansa taho julkaisee tietoja itsestään sentyylisellä otsikolla kuin esimerkiksi Faktatietoja EU:sta, niin kyllähän siinä faktatieto-sanaa ikään kuin käytetään merkityksessä, että kyse on yksiselitteisistä tiedoista eikä näkemyksistä. Mutta herää kysymys, että kun näiden ”faktatietojen” avulla kuvataan vaikkapa EU:n historiaa ja EU:n kehittymistä ”sellaiseksi kuin se on”, niin riittääkö niin massiivisessa tehtävässä maltti pysyä faktatyyppisissä tiedoissa, vai tuleeko mukaan helposti myös näkemyksiä tai toivottuja mielikuvia.
Selkeää olisikin käyttää ihan suomeksi sanoja ”totuus”, ”tosi”, ”totta” tai muita selkeitä ilmauksia, kun halutaan sanoa, että asia on näin. Sitten olisi hyvä perustella, että miten niin, esittää vaikkapa looginen päättely. Tai sitten myöntää suoraan, että ”olen sitä mieltä, että näin on”, eikä piiloutua fakta-sanan taakse. Fakta-sanan käyttö nykyään kuulostaa siltä, kuin sanoja löisi nuijalla kuulijoiden tai lukijoiden päähän että uskokaa tämä. Selvästi siitä on tullut tyylikeino, mikä on omituista. Sillä jos kerran asia on totta eli ihminen on vaikka 180 senttimetriä pitkä, niin eihän sen tiedon perillemenossa pitäisi olla mitään junttaamista tai retoriikan tarvetta.
sunnuntai 2. huhtikuuta 2017
lauantai 1. huhtikuuta 2017
Pyöräilypoliittinen näkemys, joka yllätti
Seuraava kommenttini perustuu siihen, mitä Helsingin Sanomat kirjoittaa Espoon liikennepolitiikasta ja puolueiden paikallisista liikennenäkemyksistä Espoossa. Sikäläisiin vaaliohjelmiin en ole itse tutustunut.
Yllätyin myönteisesti kun luin (hs.fi), että Espoossa esimerkiksi Keskusta on ottanut paikalliseen vaaliohjelmaansa tärkeiksi asioiksi joukkoliikenteen käytön ja pyöräilyn edistämisen. Joukkoliikenteen käytön lisäämisen kannattaminen vaaliohjelmatasolla on myönteinen ele miltä tahansa puolueelta, joka niin tekee ja asennoituu. Mutta se, että Espoossa Keskusta haluaa lisäksi edistää yöräilyä, on erityisen myönteistä.
Edellä oleva ei todellakaan ole edes piilotettu kannatusviesti (minkään) puolueen puolesta, vaan pelkästään kannatusviesti myönteisen joukkoliikenne- ja pyöräilyasenteen puolesta.
En asu Espoossa, mutta Helsingin Sanomien juttu aiheesta kiinnitti huomioni. On aina hyvä, kun mennään eteenpäin, olkoon paikkakunta mikä tahansa.
Yllätyin myönteisesti kun luin (hs.fi), että Espoossa esimerkiksi Keskusta on ottanut paikalliseen vaaliohjelmaansa tärkeiksi asioiksi joukkoliikenteen käytön ja pyöräilyn edistämisen. Joukkoliikenteen käytön lisäämisen kannattaminen vaaliohjelmatasolla on myönteinen ele miltä tahansa puolueelta, joka niin tekee ja asennoituu. Mutta se, että Espoossa Keskusta haluaa lisäksi edistää yöräilyä, on erityisen myönteistä.
Edellä oleva ei todellakaan ole edes piilotettu kannatusviesti (minkään) puolueen puolesta, vaan pelkästään kannatusviesti myönteisen joukkoliikenne- ja pyöräilyasenteen puolesta.
En asu Espoossa, mutta Helsingin Sanomien juttu aiheesta kiinnitti huomioni. On aina hyvä, kun mennään eteenpäin, olkoon paikkakunta mikä tahansa.
sunnuntai 26. maaliskuuta 2017
Kuntavaalit 2017, kaikkea ns. kivaa
Katseltuani vähän sieltä täältä kuntavaaliehdokkaiden näkemyksiä, henki näyttää seuraavanlaiselta: Ollaan ihmeen paljon sitä mieltä, että soten myötä kuntaveroa ei ole tarvetta juurikaan laskea eikä soten myötä ole tarvetta vähentää kuntien nykyistä henkilöstöä. Ja mitä taas esimerkiksi Jyväskylään tulee, niin nyt kai sitten viimeisetkin, joskus ehkä puheissaan toista mieltä olleet, ovat sitä mieltä, että konserttitalo pitää saada alulle alkavalla vaalikaudella, luultavasti lähinnä kunnallisin varoin, miten muutenkaan.
Näin ollen, minkä vaihtoehtojen välillä tässä enää voi äänestää? No, olinkin orientoitunut äänestämättömyyteen näissä kuntavaaleissa ja ehkä sitten kaikissa tulevissakin.
Jos siis tuleva sote rahoitetaan uudenlaisella verotuksella ja jos samalla nykyiset kuntaverot pidetään lähes ennallaan, niin kokonaisverotus nousee roimasti. Tällaista meininkiä ihmettelen. Sote-uudistuksen seurauksena kokonaisverotuksenhan ei tietenkään pidä nousta, vaan mieluummin laskea.
Samalla kun ollaan säilyttämässä entisiä rakenteita uusien rinnalla ja haluamassa vielä lisää muitakin ”mukavia” kustannuseriä, niin kuitenkin viime aikoina on noussut omituiseksi muodiksi erilaisten ehdokkaiden vakuuttelu, että ”pystyn tekemään myös kipeitä päätöksiä”, ihan kuin ”kipeys” nyt olisi itse tarkoitus.
PS. Ranskan presidentinvaaleja odotellessa olkaamme toiveikkaita.
Näin ollen, minkä vaihtoehtojen välillä tässä enää voi äänestää? No, olinkin orientoitunut äänestämättömyyteen näissä kuntavaaleissa ja ehkä sitten kaikissa tulevissakin.
Jos siis tuleva sote rahoitetaan uudenlaisella verotuksella ja jos samalla nykyiset kuntaverot pidetään lähes ennallaan, niin kokonaisverotus nousee roimasti. Tällaista meininkiä ihmettelen. Sote-uudistuksen seurauksena kokonaisverotuksenhan ei tietenkään pidä nousta, vaan mieluummin laskea.
Samalla kun ollaan säilyttämässä entisiä rakenteita uusien rinnalla ja haluamassa vielä lisää muitakin ”mukavia” kustannuseriä, niin kuitenkin viime aikoina on noussut omituiseksi muodiksi erilaisten ehdokkaiden vakuuttelu, että ”pystyn tekemään myös kipeitä päätöksiä”, ihan kuin ”kipeys” nyt olisi itse tarkoitus.
PS. Ranskan presidentinvaaleja odotellessa olkaamme toiveikkaita.
sunnuntai 19. maaliskuuta 2017
Aamulehti kertoo, että Jethro Rostedtin mielestä vingutaan
Iltalehden (iltalehti.fi) kautta Aamulehteen (aamulehti.fi) ”kulkeutuneena”, kun mainittiin nimi Jethro Rostedt, luin jutun, joka lupaa kovia, tarkkaan ottaen ”tylyjä”. Jethro Rostedt valittaa kuulemma huomanneensa inhottavan asian työnhakijoista. Tuo inhottava piirre on tullut Rostedtille erityisesti esille seitsemän viime vuoden aikana, mutta on kuulemma ruvennut alkamaan jo 1960-luvulla. Todellakin, jutussa lukee, että 1960-luvulla.
Rostedtin mielestä työnhaussa kaikki lähtee asenteesta, mutta sen sijaan työhakijoissa onkin ilmennyt seuraavanlainen piirre, jos oikein ymmärsin jutun tekstiosuuden sisällön:
Tehkää niitä lehtijuttuja, ja kertokaa niissä, miten asiat ovat. Tai jos eivät vaikka ole, niin ainakin, että miten ne jonkun mielestä ovat, tai jos eivät vaikka niinkään, niin ainakin, että miten jonkun mielestä ne jonkun mielestä ovat.
Jethro Rostedtin tv-ohjelma, jota joskus katselin jossakin missä on tv, oli todella erittäin hyvä, siis todella hyvä. Tämä vaan huomautuksena.
Rostedtin mielestä työnhaussa kaikki lähtee asenteesta, mutta sen sijaan työhakijoissa onkin ilmennyt seuraavanlainen piirre, jos oikein ymmärsin jutun tekstiosuuden sisällön:
Itkeskelevä asenne.Jutussa viitataan videoon, jossa luultavasti Rostedt näkemyksensä esittää. Mutta kun enhän minä lehtijuttuja lukiessani muutenkaan halua kuunnella esimerkiksi toimittajan haastatteluäänitettä tai tutkimusselostusta lukiessani halua lukea, katsoa tai kuunnella tutkijan äänite-, kuva-, data- tai tekstimateriaalia, niin en nytkään viitsinyt elävöittää kokemustani videolla, jossa ilmeisesti vinkuminen ja valittaminen olisivat tulleet esille vielä muutamaan kertaan.
Ollaan poteroissa,
keskitytään muiden tekemiseen, ei omaan.
Vingutaan,
itketään,
valitetaan,
vinkuminen,
itkeminen.
(Siirry kohtaan Vingutaan pari kertaa)
Tehkää niitä lehtijuttuja, ja kertokaa niissä, miten asiat ovat. Tai jos eivät vaikka ole, niin ainakin, että miten ne jonkun mielestä ovat, tai jos eivät vaikka niinkään, niin ainakin, että miten jonkun mielestä ne jonkun mielestä ovat.
Jethro Rostedtin tv-ohjelma, jota joskus katselin jossakin missä on tv, oli todella erittäin hyvä, siis todella hyvä. Tämä vaan huomautuksena.
torstai 9. maaliskuuta 2017
Ei tullut sijoitusneuvoja
Kävin kerran erään sijoituspalveluyrityksen työpaikkahaastattelussa. Tarkalleen haastattelu liittyi yrityksen järjestämään koulutusohjelmaan sijoitusneuvojiksi, tai miksi niitä missäkin firmassa nimitetäänkin, aikoville.
Olen tosin aina epäillyt sellaista sijoitusneuvontaa, jonka yksinomaisena tarkoituksena on myydä ponnekkaasti nimenomaan yrityksen omia tai määrätyn yhteistyökumppanin sijoitustuotteita ja vielä mahdollisesti perustellen sitä ikään kuin järkevimpänä tai ainakin järkevänä vaihtoehtona asiakkaalle tai antaen ainakin sellainen vaikutelma.
Sijoitustuotehan on mielestäni täysin erilainen tuote kuin vaikkapa suklaalevy. Sijoitustuotteessa ei paremmuus liity samassa määrin makuasiaan tai ostopaikkaan ja tunnelmaan kuin suklaalevyssä tai vaatteessa tai sunnilleen missä tahansa tavarassa. Sijoitustuotteessa makukysymykseen verrattavana asiana voidaan lähinnä pitää vaivattomuuden astetta, ymmärrettävyyttä ja muuta hallittavuutta asiakkaan näkökulmasta. Mutta kyllähän sijoitustuotteen perusominaisuus on aina tuottavuus, jota sitten verrataan sijoitustuotteiden kesken. Tässä ei mielestäni ole jossittelun aihetta. Sen sijaan hyvällä syyllä voidaan usein jossitella siitä, mikä sijoitustuote on tuottava, tuottavin tai tuottavampi kuin jokin toinen, tai optimaalinen kulloisellekin asiakkaalle kulloisessakin tilanteessa.
Minähän itse ”asiakkaana” lähtisin siitä, että hakisin järkevimmältä tuntuvaa sijoitustuotetta. Se taas tarkoittaisi tuoton ja riskin jonkinlaista optimointia omasta näkökulmastani. Toki tässä vaikuttaa käytännössä hyvin helposti sellainen reunaehto, että on taipumus valita esimerkiksi oman pankin tuotevalikoimasta tuote, vaikkapa osakerahasto. Siinä on oma vaivattomuutensa seurannan kannalta tavalliselle ihmiselle. Tällaista käyttäytymistä voi itselleen perustella myös sillä, että kuka niistä etukäteen voi päätellä minkä tahon tuotteet ovat tuottoisimpia. Ja se tuottoisuusjärjestyskin luultavasti vaihtelee vuodesta toiseen.
Yksityishenkilönä ja yksityiselämässäni en antaisi sijoitusneuvoja kenellekään, mutta eipä ole kukaan kysynytkään. Mutta en myöskään olisi ”kotonani” hommassa, jossa minut määrättäisiin myymään ajankohdasta ja markkinatilanteesta riippumatta tietyn tahon sijoitustuotteita, ja vieläpä tyypillisesti kaikenlaisia liitäntätuotteita, joista en ole kiinnostunut.
Alussa mainitussa työhaastattelussa kävi niin, että en päässyt minkäänlaiseen jatkoon, mikä oli luultavasti hyvä asia. Mutta mieleen jäi muun muassa, kun yritin kehua itseäni kunnianhimoiseksi. Siihen nimittäin haastattelija tuumasi että ”ai jaa”.
Olen tosin aina epäillyt sellaista sijoitusneuvontaa, jonka yksinomaisena tarkoituksena on myydä ponnekkaasti nimenomaan yrityksen omia tai määrätyn yhteistyökumppanin sijoitustuotteita ja vielä mahdollisesti perustellen sitä ikään kuin järkevimpänä tai ainakin järkevänä vaihtoehtona asiakkaalle tai antaen ainakin sellainen vaikutelma.
Sijoitustuotehan on mielestäni täysin erilainen tuote kuin vaikkapa suklaalevy. Sijoitustuotteessa ei paremmuus liity samassa määrin makuasiaan tai ostopaikkaan ja tunnelmaan kuin suklaalevyssä tai vaatteessa tai sunnilleen missä tahansa tavarassa. Sijoitustuotteessa makukysymykseen verrattavana asiana voidaan lähinnä pitää vaivattomuuden astetta, ymmärrettävyyttä ja muuta hallittavuutta asiakkaan näkökulmasta. Mutta kyllähän sijoitustuotteen perusominaisuus on aina tuottavuus, jota sitten verrataan sijoitustuotteiden kesken. Tässä ei mielestäni ole jossittelun aihetta. Sen sijaan hyvällä syyllä voidaan usein jossitella siitä, mikä sijoitustuote on tuottava, tuottavin tai tuottavampi kuin jokin toinen, tai optimaalinen kulloisellekin asiakkaalle kulloisessakin tilanteessa.
Minähän itse ”asiakkaana” lähtisin siitä, että hakisin järkevimmältä tuntuvaa sijoitustuotetta. Se taas tarkoittaisi tuoton ja riskin jonkinlaista optimointia omasta näkökulmastani. Toki tässä vaikuttaa käytännössä hyvin helposti sellainen reunaehto, että on taipumus valita esimerkiksi oman pankin tuotevalikoimasta tuote, vaikkapa osakerahasto. Siinä on oma vaivattomuutensa seurannan kannalta tavalliselle ihmiselle. Tällaista käyttäytymistä voi itselleen perustella myös sillä, että kuka niistä etukäteen voi päätellä minkä tahon tuotteet ovat tuottoisimpia. Ja se tuottoisuusjärjestyskin luultavasti vaihtelee vuodesta toiseen.
Yksityishenkilönä ja yksityiselämässäni en antaisi sijoitusneuvoja kenellekään, mutta eipä ole kukaan kysynytkään. Mutta en myöskään olisi ”kotonani” hommassa, jossa minut määrättäisiin myymään ajankohdasta ja markkinatilanteesta riippumatta tietyn tahon sijoitustuotteita, ja vieläpä tyypillisesti kaikenlaisia liitäntätuotteita, joista en ole kiinnostunut.
Alussa mainitussa työhaastattelussa kävi niin, että en päässyt minkäänlaiseen jatkoon, mikä oli luultavasti hyvä asia. Mutta mieleen jäi muun muassa, kun yritin kehua itseäni kunnianhimoiseksi. Siihen nimittäin haastattelija tuumasi että ”ai jaa”.
tiistai 7. maaliskuuta 2017
Turussa käynnin yllättävä sivuvaikutus
Joskus kuulemma käy niin, että kun tavoitellaan asiaa A, niin A:n ohella tai A:n sijaan saadaan B, joka voi esimerkiksi parantaa hyvinvointia huomattavasti. Tällainen sivuvaikutus oli Turussa käynnilläni. Tässä tapauksessa kyseessä on myös tuottavuusaskel ellei -loikka. Käykää siis Turussa, vaikka siellä saattaa näköjään olla välillä epämiellyttävän raaka tuuli, mutta missäpä ei.
Tuo Turussa käynnin positiivinen hyvinvointivaikutus sai tarkkaan ottaen alkunsa matkan eräällä Pendolino-junaosuudella, aivan tarkkaan ottaen ravintolavaunussa ison kahvin ja normaalikokoisen pullan äärellä. Tämän ravintolavaunun istuinmalli tuntui meikäläiselle tosi miellyttävältä istua. Selkä ja jalat saivat tukea oikealla tavalla. Tuli mieleen, että tämähän olisi loistava työasento ainakin ihan pelkän istumisen osalta. Se sai harmistuneena miettimään, miten saisi omaan työtuoliin kotona samanlaisen istumisvaikutelman.
Kotiin palattua oli pakko kokeilla, olisiko omassa työtuolissani sittenkin vielä säätövaraa niin että siitä saisi paremman. Olin kyllä mielestäni tehnyt kaikki tarvittavat ja mahdolliset säädöt tuolille, mutta kuitenkin nyt piti vielä kokeilla. Avasin ruuvia niin, että pystyi säätämään tuolin niin sanottua syvyyttä. Yllätyksekseni syvyydessä olikin säätövaraa vielä myös pienempään suuntaan, eli suuntaan jota halusin nyt kokeilla. Tämä oli siis yllätys, sillä olin tuolin hankkiessani jo tehnyt tämän säädön ihan loppuun asti, ainakin hyvin todennäköisesti. Nyt kun tein säädön jälleen, työtuoli tuntui paremmalta.
Tulin siihen päätelmään, että ajan mittaan tuolin syvyyssäätö on muuttunut istumisliikkeiden vaikutuksesta, selkänoja on siis loitontunut. Niin ainakin oletan.
Turussa käynnillä oli näin ollen huomattava sivuvaikutus.
Tuo Turussa käynnin positiivinen hyvinvointivaikutus sai tarkkaan ottaen alkunsa matkan eräällä Pendolino-junaosuudella, aivan tarkkaan ottaen ravintolavaunussa ison kahvin ja normaalikokoisen pullan äärellä. Tämän ravintolavaunun istuinmalli tuntui meikäläiselle tosi miellyttävältä istua. Selkä ja jalat saivat tukea oikealla tavalla. Tuli mieleen, että tämähän olisi loistava työasento ainakin ihan pelkän istumisen osalta. Se sai harmistuneena miettimään, miten saisi omaan työtuoliin kotona samanlaisen istumisvaikutelman.
Kotiin palattua oli pakko kokeilla, olisiko omassa työtuolissani sittenkin vielä säätövaraa niin että siitä saisi paremman. Olin kyllä mielestäni tehnyt kaikki tarvittavat ja mahdolliset säädöt tuolille, mutta kuitenkin nyt piti vielä kokeilla. Avasin ruuvia niin, että pystyi säätämään tuolin niin sanottua syvyyttä. Yllätyksekseni syvyydessä olikin säätövaraa vielä myös pienempään suuntaan, eli suuntaan jota halusin nyt kokeilla. Tämä oli siis yllätys, sillä olin tuolin hankkiessani jo tehnyt tämän säädön ihan loppuun asti, ainakin hyvin todennäköisesti. Nyt kun tein säädön jälleen, työtuoli tuntui paremmalta.
Tulin siihen päätelmään, että ajan mittaan tuolin syvyyssäätö on muuttunut istumisliikkeiden vaikutuksesta, selkänoja on siis loitontunut. Niin ainakin oletan.
Turussa käynnillä oli näin ollen huomattava sivuvaikutus.
lauantai 4. maaliskuuta 2017
Juna tai linja-auto
Juna on saanut asiakkaita takaisin, ja myynti on lisääntynyt, kerrotaan Talouselämän jutussa. Se on hyvä asia, olen junan kannalla. Hinnat ovat nyt sopivalla tasolla, ja toisaalta junavaihtoehto saakin maksaa enemmän kuin linja-auto.
Käytän kuitenkin myös mielelläni linja-autoa, eli vaihtelu virkistää, ja erilaisuus tuo joustavuutta, se on osa kuluttajakokemusta. Edelleen esimerkiksi sillä on olennainen merkitys, voiko lipun ostaa perinteisellä rahalla linja-autoon mennessä. Se tuo joustavuutta ja antaa pikavalintojen mahdollisuuden.
Esimerkiksi täältä Jyväskylästä matkustaessani, jos suinkin mahdollista, käytän toiseen suuntaan junaa, ja vastakkaiseen suuntaan, miten päin milloinkin, valikoituu tavallisesti eräs linja-autoliikennöitsijä, jonka nimen alkuosa on sama kuin S:llä alkavan historiallisen maakuntakokonaisuuden nimen genetiivimuoto.
Käytän kuitenkin myös mielelläni linja-autoa, eli vaihtelu virkistää, ja erilaisuus tuo joustavuutta, se on osa kuluttajakokemusta. Edelleen esimerkiksi sillä on olennainen merkitys, voiko lipun ostaa perinteisellä rahalla linja-autoon mennessä. Se tuo joustavuutta ja antaa pikavalintojen mahdollisuuden.
Esimerkiksi täältä Jyväskylästä matkustaessani, jos suinkin mahdollista, käytän toiseen suuntaan junaa, ja vastakkaiseen suuntaan, miten päin milloinkin, valikoituu tavallisesti eräs linja-autoliikennöitsijä, jonka nimen alkuosa on sama kuin S:llä alkavan historiallisen maakuntakokonaisuuden nimen genetiivimuoto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)