Ymmärsin (ehkä väärin) Demokraatista niin, että jos ervv ei saa Kreikan lainoja takaisin, Suomi voi hallitusohjelmansa mukaisesti panna uusiksi kreikkalaisten osapuolten kanssa vakuusasian. Minulle jäi vain avoimeksi, onko tuo Suomen keskuudessaan mahdollisesti päättämä ehto myös tuossa vakuussopimuksessa niin että myös kreikkalainen sopimuskumppani(joukko) on siihen sitoutunut.
Lisäys:
Demokraatin juttu:
http://www.demari.fi/politiikka/uutiset/12572-ministerio-kreikka-sopimus-on-pitava
perjantai 31. toukokuuta 2013
Stora Enso, liitot ja valtion omistajaohjaus
Tasaiseen tahtiin esitetään vaatimuksia, että valtion pitää käyttää (osa)omistamissaan yhtiöissä voimakkaampaa omistajaohjausta henkilöstön aseman turvaamiseksi. Nyt tätä vaaditaan Stora Enson osalta. Kolme henkilöstöä edustavaa liittoa on esittänyt näkemyksensä siitä, millä tavalla Stora Ensoa pitäisi johtaa toisin kuin sitä niiden mukaan nyt johdetaan.
Tässä ja muissa vastaavanlaisissa valtio-omistajalle esitettävissä vaatimuksissa viitataan toistuvasti nimenomaan valtion vastuuseen harjoittaa esimerkillistä henkilöstöpolitiikkaa ja tuo esimerkillisyys määritellään sitten nimenomaan vaatijoiden näkökulmasta. Samoin vedotaan siihen, että kyseisillä suuyhtiöillä on velvollisuus ylläpitää suomalaista ja paikallista tuotantoa ja toimintaa. Lisäksi esimerkiksi metsäteollisuuden osalta tyypillisesti henkilöstö näissä vaatimuksissaan korostaa sitä, että yritykset eivät ole riittävästi sijoittaneet tuotekehitykseen, ja että juuri siihen niiden pitäisi panostaa entistä enemmän.
Tuotekehitysvaatimus mielestäni voidaan kuitata sillä, että se on niin helppoa ja järkevän kuuloista aina korostaa että jokin teollisuudenala ei ole panostanut riittävästi tuotekehitykseen ja markkinointiin. Yksittäiset henkilöt esimerkiksi blogikeskusteluissa (tämä tosin menee hiukan sivuun tämänkertaisesta aiheesta) lisäksi jopa muistuttavat, että kyllä duunarit tekisivät mutta suomalaiset firmat eivät osaa kehittää ja markkinoida tuotteita jotka menisivät kaupaksi. Vaikka markkinointi- ja tuotekehityslinjaukset ovatkin johdon vastuulla, kyllä kai markkinointi ja varsinkin myynti käytännössä ovat ihan sitä samaa duunia kuin mikä muu duuni tahansa. Tavalliset ihmiset sitä lopulta tekevät. Eli ei voi nykymaailmassa ajatella niin, että me tehdään kunhan herrat keksisivät oikeita tuotteita ja markkinoisivat niitä.
Henkilöstön edustajat siis jälleen vaativat, että valtion Stora Enson suurena omistajana tulee omistajaohjauksensa tai vähintään mielipidevaikuttamisensa kautta saada yhtiöön lisää tuotekehitysponnistelua ja suomalaista ja paikallista panostusta. Itse sen sijaan uskon siihen, mitä luin erään metsäteollisuusjohtajan sanoneen, että metsäteollisuudessa tuotelanseeraukset ovat todella aikaa vievää hommaa toisin kuin ehkä ne ajattelevat jotka siitä valittavat. Uskon tuon, sillä ainakin maallikkona tuntuu että perusteollisuuden systeemit ovat todella huippuun viritettyjä sitten kun ne on ensin saatu pystytettyä. Mittakaavat ovat niin valtavia, että pitää vain ihmetellä että jotkut niitä pystyvät hallitsemaan. Tuo hallinta vaatii osaamista paljon. Toki itsekin toivon, että painopaperin tilalle tulisi jokin sähköinen paperi tai mikä se nyt on, mutta ymmärrän että se on haastavaa. Mutta kun se tai ehkä aivan jokin muu sitten saadaan kehitettyä, se on varmaan hieno juttu ja se kyetään kaupallistamaan suurille markkinoille.
Toisaalta valitettavasti, kun metsäteollisuudessa on kehitetty vaikkapa uusi puupohjainen tai puuta osin käyttävä uusi materiaali, helposti ollaan viisastelemassa, että no joo puustahan niitä tehtiin ennenkin jne.
Liittojen valtio-omistajalle lähettämissä vaatimuksissa taustalla on tietysti henkilökunnan asema ja työpaikkojen turvaaminen. Kuitenkin mielestäni linjan on oltava se, että Suomessa ei saa olla valtion työnantajapolitiikan johdosta kahden tai useamman kerroksen palkansaajakuntaa. Ei voi olla niin, että jotkin työntekijäryhmät saavat julkisen vallan turvin erityisaseman turvattuihin tehtäviin. Se ei vain käy. Kaikkein oudoimpia lopputulosta ajatellen tällaiset vaatimukset ovat silloin, kun kyseinen yhtiö kilpailee täysin maailmanmarkkinoilla ja sen lisäksi on vielä pörssiyhtiö, jolla ei ole omistajina vain esimerkiksi valtion omistusyhtiö, suomalaisia vaakutusyhtiötä ja Kansaneläkelaitos vaan myös esimerkiksi pieniä osakkeenomistajia jotka ovat sijoittaneet esimerkiksi Stora Ensoon sillä periaatteella kuin pörssiosakkeisiin sijoitetaan. En halua, että valtio-omistaja lähtee johtamaan pörssiyhtiötä mistään muusta kuin liiketalousnäkökulmasta.
On siis kaksi asiaa. On se periaatteellinen puoli, että julkisen vallan turvin Suomeen ei pidä luoda eikä Suomessa pidä ylläpitää kahden (tai useamman) kerroksen työntekijäkuntaa, julkisen vallan turvaamat ja toisaalta kilpailulle alttiit. Puhun nyt tavanomaisista työmarkkinoista. Erikseen ovat erilaiset työllistämiskeinot, joissa julkinen tuki lisää tasa-arvoa asettamatta toisia muita parempaan asemaan. Tämä ensimmäinen, periaatteellinen, seikka koskee niin yhtiöitä kuin valtion laitoksia. Toinen seikka oli se liiketalousnäkökulma. Ei siis pidä sekoittaa markkinoilla liiketalousperiaattein toimivan pörssiyhtiön johtamiseen mitään sivulta tulevia johtamistavoitteita. Jotenkin tuntuu, että aina kulloinenkin omistajaohjauksesta vastaava ministeri tämän onkin omaksunut mutta puolueiden keskuudessa lienee sitten tuota politikointia jonkin verran havaittavissa.
Olen käynyt yllä olevan tekstin huolellisesti läpi, ja tarkoituksenani ei ole ollut valehdella edes piruuttani. Oliko vielä jotain?
Se henkilöstöä edustavien ammattiliittojen vetoomus päättäjille löytyi esimerkiksi tuosta:
http://www.paperiliitto.fi/www/fi/index.php?we_objectID=665
Tässä ja muissa vastaavanlaisissa valtio-omistajalle esitettävissä vaatimuksissa viitataan toistuvasti nimenomaan valtion vastuuseen harjoittaa esimerkillistä henkilöstöpolitiikkaa ja tuo esimerkillisyys määritellään sitten nimenomaan vaatijoiden näkökulmasta. Samoin vedotaan siihen, että kyseisillä suuyhtiöillä on velvollisuus ylläpitää suomalaista ja paikallista tuotantoa ja toimintaa. Lisäksi esimerkiksi metsäteollisuuden osalta tyypillisesti henkilöstö näissä vaatimuksissaan korostaa sitä, että yritykset eivät ole riittävästi sijoittaneet tuotekehitykseen, ja että juuri siihen niiden pitäisi panostaa entistä enemmän.
Tuotekehitysvaatimus mielestäni voidaan kuitata sillä, että se on niin helppoa ja järkevän kuuloista aina korostaa että jokin teollisuudenala ei ole panostanut riittävästi tuotekehitykseen ja markkinointiin. Yksittäiset henkilöt esimerkiksi blogikeskusteluissa (tämä tosin menee hiukan sivuun tämänkertaisesta aiheesta) lisäksi jopa muistuttavat, että kyllä duunarit tekisivät mutta suomalaiset firmat eivät osaa kehittää ja markkinoida tuotteita jotka menisivät kaupaksi. Vaikka markkinointi- ja tuotekehityslinjaukset ovatkin johdon vastuulla, kyllä kai markkinointi ja varsinkin myynti käytännössä ovat ihan sitä samaa duunia kuin mikä muu duuni tahansa. Tavalliset ihmiset sitä lopulta tekevät. Eli ei voi nykymaailmassa ajatella niin, että me tehdään kunhan herrat keksisivät oikeita tuotteita ja markkinoisivat niitä.
Henkilöstön edustajat siis jälleen vaativat, että valtion Stora Enson suurena omistajana tulee omistajaohjauksensa tai vähintään mielipidevaikuttamisensa kautta saada yhtiöön lisää tuotekehitysponnistelua ja suomalaista ja paikallista panostusta. Itse sen sijaan uskon siihen, mitä luin erään metsäteollisuusjohtajan sanoneen, että metsäteollisuudessa tuotelanseeraukset ovat todella aikaa vievää hommaa toisin kuin ehkä ne ajattelevat jotka siitä valittavat. Uskon tuon, sillä ainakin maallikkona tuntuu että perusteollisuuden systeemit ovat todella huippuun viritettyjä sitten kun ne on ensin saatu pystytettyä. Mittakaavat ovat niin valtavia, että pitää vain ihmetellä että jotkut niitä pystyvät hallitsemaan. Tuo hallinta vaatii osaamista paljon. Toki itsekin toivon, että painopaperin tilalle tulisi jokin sähköinen paperi tai mikä se nyt on, mutta ymmärrän että se on haastavaa. Mutta kun se tai ehkä aivan jokin muu sitten saadaan kehitettyä, se on varmaan hieno juttu ja se kyetään kaupallistamaan suurille markkinoille.
Toisaalta valitettavasti, kun metsäteollisuudessa on kehitetty vaikkapa uusi puupohjainen tai puuta osin käyttävä uusi materiaali, helposti ollaan viisastelemassa, että no joo puustahan niitä tehtiin ennenkin jne.
Liittojen valtio-omistajalle lähettämissä vaatimuksissa taustalla on tietysti henkilökunnan asema ja työpaikkojen turvaaminen. Kuitenkin mielestäni linjan on oltava se, että Suomessa ei saa olla valtion työnantajapolitiikan johdosta kahden tai useamman kerroksen palkansaajakuntaa. Ei voi olla niin, että jotkin työntekijäryhmät saavat julkisen vallan turvin erityisaseman turvattuihin tehtäviin. Se ei vain käy. Kaikkein oudoimpia lopputulosta ajatellen tällaiset vaatimukset ovat silloin, kun kyseinen yhtiö kilpailee täysin maailmanmarkkinoilla ja sen lisäksi on vielä pörssiyhtiö, jolla ei ole omistajina vain esimerkiksi valtion omistusyhtiö, suomalaisia vaakutusyhtiötä ja Kansaneläkelaitos vaan myös esimerkiksi pieniä osakkeenomistajia jotka ovat sijoittaneet esimerkiksi Stora Ensoon sillä periaatteella kuin pörssiosakkeisiin sijoitetaan. En halua, että valtio-omistaja lähtee johtamaan pörssiyhtiötä mistään muusta kuin liiketalousnäkökulmasta.
On siis kaksi asiaa. On se periaatteellinen puoli, että julkisen vallan turvin Suomeen ei pidä luoda eikä Suomessa pidä ylläpitää kahden (tai useamman) kerroksen työntekijäkuntaa, julkisen vallan turvaamat ja toisaalta kilpailulle alttiit. Puhun nyt tavanomaisista työmarkkinoista. Erikseen ovat erilaiset työllistämiskeinot, joissa julkinen tuki lisää tasa-arvoa asettamatta toisia muita parempaan asemaan. Tämä ensimmäinen, periaatteellinen, seikka koskee niin yhtiöitä kuin valtion laitoksia. Toinen seikka oli se liiketalousnäkökulma. Ei siis pidä sekoittaa markkinoilla liiketalousperiaattein toimivan pörssiyhtiön johtamiseen mitään sivulta tulevia johtamistavoitteita. Jotenkin tuntuu, että aina kulloinenkin omistajaohjauksesta vastaava ministeri tämän onkin omaksunut mutta puolueiden keskuudessa lienee sitten tuota politikointia jonkin verran havaittavissa.
Olen käynyt yllä olevan tekstin huolellisesti läpi, ja tarkoituksenani ei ole ollut valehdella edes piruuttani. Oliko vielä jotain?
Se henkilöstöä edustavien ammattiliittojen vetoomus päättäjille löytyi esimerkiksi tuosta:
http://www.paperiliitto.fi/www/fi/index.php?we_objectID=665
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Keskustajohtoiset ”porvarihallitukset” ja peltipoliisit kritiikin kohteina
Demari.fi (Demokraatti) uutisoi näkyvästi: ”Peltipoliiseilla on valikoiva silmä - ex-kansanedustaja poistaisi valvontakamerat”.
Olisivatkohan nyt myös peltipoliisit siirtymässä opposition puolelle tai ainakin demareita vastaan. Jutussa kolme Sdp:tä edustavaa henkilöä kritisoi peltipoliisien valikoivaa huomiokykyä, ja yksi heistä siksi jopa poistaisi peltipoliisit. Perusteluna poistolle on muun muassa, että peltipoliisi tunnistaa vain ylinopeuden eikä esimerkiksi kuljettajan tai kulkuneuvon heikkoa tilaa. Jutusta ei käy ilmi, onko tuossa perustelussa takana ajatus että peltipoliisivalvonta luo tällä tavalla epätasa-arvoa liikenteen vaarantajien keskuuteen. Mutta en rupea spekuloimaan tätä asiaa sen kummemmin, sillä enhän minäkään pysty arvaamaan demareiden kulloisiakin ajatuskulkuja vaan joudun tyytymään siihen mitä he selvästi ääneen sanovat. Olen siinä suhteessa enintään kuin peltipoliisi.
Kyllähän jutussa todetaan aiheellisesti myös se olennainen, että myös moottoripyörän etuosaan pitäisi saada rekisterikilpi. Se tulee esille jo jutun alussa.
On Demarissa myös toinen mielenkiintoinen artikkeli (toki varmaan useampikin), itse asiassa pääkirjoitus. Siinä ollaan sitä mieltä, että nykyisen hallituksen arvostelu on kovin historiatonta. Ajattelin, että kuinka kaukaa historiasta tässä lähdetäänkään liikkeelle. Tuli sellainen ennakko-odotus, että nyt kuuluu taas Sdp:n piiristä opettavaista jyrinää siitä miten populistista, näköalatonta ja ennen kaikkea älyllisesti epärehellistä (toista tämä monta kertaa jämäkästi) tämänhetkinen keskustelu on. Mutta onneksi kirjoitus ei ollutkaan aivan noin perinpohjainen ja tuomitseva. Tiivistäisin omin sanoin sen sanoman niin, että 90-luvun syvimmän laman jäljiltä näihin päiviin asti demarit ovat epäonnekseen joutuneet toistuvasti nostamaan Suomen jaloilleen keskustajohtoisen porvarihallituksen jäljiltä. Tulikohan tuohon nyt kaikki tarvittavat määreet, toivottavasti.
Pääkirjoituksen pohjalta voisi antaa vaikka seuraavan vinkin: Jos demarit olisivat muodostamassa keskustan kanssa pääpuolueina seuraavaa hallitusta, demareiden kannattanee lähteä siihen vain pääministeripuolueena, jotta ei jälkeenpäin tarvitse syyttää keskustajohtoista hallitusta.
Demarin jutut tässä, ensin peltipoliisijuttu:
http://www.demari.fi/politiikka/uutiset/12475-peltipoliiseilla-on-valikoiva-silma-ex-kansanedustaja-poistaisi-valvontakamerat
Sitten ”kovin historiatonta” –pääkirjoitus:
http://www.demari.fi/politiikka/paakirjoitukset/12483-hallituksen-arvostelu-on-kovin-historiatonta
Olisivatkohan nyt myös peltipoliisit siirtymässä opposition puolelle tai ainakin demareita vastaan. Jutussa kolme Sdp:tä edustavaa henkilöä kritisoi peltipoliisien valikoivaa huomiokykyä, ja yksi heistä siksi jopa poistaisi peltipoliisit. Perusteluna poistolle on muun muassa, että peltipoliisi tunnistaa vain ylinopeuden eikä esimerkiksi kuljettajan tai kulkuneuvon heikkoa tilaa. Jutusta ei käy ilmi, onko tuossa perustelussa takana ajatus että peltipoliisivalvonta luo tällä tavalla epätasa-arvoa liikenteen vaarantajien keskuuteen. Mutta en rupea spekuloimaan tätä asiaa sen kummemmin, sillä enhän minäkään pysty arvaamaan demareiden kulloisiakin ajatuskulkuja vaan joudun tyytymään siihen mitä he selvästi ääneen sanovat. Olen siinä suhteessa enintään kuin peltipoliisi.
Kyllähän jutussa todetaan aiheellisesti myös se olennainen, että myös moottoripyörän etuosaan pitäisi saada rekisterikilpi. Se tulee esille jo jutun alussa.
On Demarissa myös toinen mielenkiintoinen artikkeli (toki varmaan useampikin), itse asiassa pääkirjoitus. Siinä ollaan sitä mieltä, että nykyisen hallituksen arvostelu on kovin historiatonta. Ajattelin, että kuinka kaukaa historiasta tässä lähdetäänkään liikkeelle. Tuli sellainen ennakko-odotus, että nyt kuuluu taas Sdp:n piiristä opettavaista jyrinää siitä miten populistista, näköalatonta ja ennen kaikkea älyllisesti epärehellistä (toista tämä monta kertaa jämäkästi) tämänhetkinen keskustelu on. Mutta onneksi kirjoitus ei ollutkaan aivan noin perinpohjainen ja tuomitseva. Tiivistäisin omin sanoin sen sanoman niin, että 90-luvun syvimmän laman jäljiltä näihin päiviin asti demarit ovat epäonnekseen joutuneet toistuvasti nostamaan Suomen jaloilleen keskustajohtoisen porvarihallituksen jäljiltä. Tulikohan tuohon nyt kaikki tarvittavat määreet, toivottavasti.
Pääkirjoituksen pohjalta voisi antaa vaikka seuraavan vinkin: Jos demarit olisivat muodostamassa keskustan kanssa pääpuolueina seuraavaa hallitusta, demareiden kannattanee lähteä siihen vain pääministeripuolueena, jotta ei jälkeenpäin tarvitse syyttää keskustajohtoista hallitusta.
Demarin jutut tässä, ensin peltipoliisijuttu:
http://www.demari.fi/politiikka/uutiset/12475-peltipoliiseilla-on-valikoiva-silma-ex-kansanedustaja-poistaisi-valvontakamerat
Sitten ”kovin historiatonta” –pääkirjoitus:
http://www.demari.fi/politiikka/paakirjoitukset/12483-hallituksen-arvostelu-on-kovin-historiatonta
tiistai 28. toukokuuta 2013
Kokeillaan tätä – sanomalehti ihailtava bisnes
On uskomaton saavutus, että on pystytty luomaan sellainen tuote kuin sanomalehti. On ensinnäkin visio ja missio siitä, miten ihmisiä pitää sivistää ja jopa välillä torua ja miten muutenkin pitäisi järjestää maan ja maailman asiat. Tällainen mahdoton tehtävä siis on. Sitten on onnistuttu myymään tämä tuote noille ihmisille, joita sivistetään ja torutaan, ja nämä ovat maksaneet tyytyväisinä siitä että heitä komennellaan ja joitakin saatetaan haukkua siinä sivussa jopa populisteiksi. Tästä ihanuudesta siis nuo ihmiset ovat maksaneet ja maksavat yhä aika monet. Ja siitä, että saavat lukea juttuja kansainvälisestä politiikasta ja muusta tylsästä, josta eivät ole edes kiinnostuneita. Toki saavat lukea myös paikalliset tapahtumauutiset, joista kyllä ovatkin kiinnostuneita. Kun sanomalehtiala onnistui tässä, sen on ollut jo helpompi onnistua hankkimaan lisäksi ilmoitustuloja firmoilta ja muilta. Hyvä ja ihailtava bisneshän tuo on ollut, mutta ei meinaa onnistua enää nykyään puhtaalta pöydältä vaan ainoastaan niiltä jotka ovat jo valmiiksi mediajunassa eli vauhdissa mukana. Tosin aivan helppoa ei ole nyt niilläkään kuulemma.
maanantai 27. toukokuuta 2013
Ansioeläkkeen superkarttuma liian antelias, ajatteli joku jopa
Hesarissa on juttu ”Suuri eläkeuudistus ei ollutkaan menestystarina” (27.5.). Siinä tarkastellaan vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutusta eläkkeellesiirtymisikään. Uudistushan mahdollisti sen, että voi jäädä normaalisti eläkkeelle 63-vuotiaana entisen 65 vuoden yleisen eläkeiän sijaan, mutta uudistus mahdollisti myös sen että jääkin eläkkeelle jopa vasta 68-vuotiaana.
Kannusteena 63 ikävuoden jälkeen jatkamiselle eläkekarttumaprosentti 63 ikävuoden jälkeen on selvästi siihenastista korkeampi Tosin karttumassa on pieni porras jo aikaisemmassakin ikävaiheessa. Karttuma-asiaa ei tosin taideta jutussa yksityiskohtaisesti käsitellä. Olennaista kuitenkin on, että nyt siis edes selvä kannuste ei ole ihmeemmin innostanut jatkamaan. Muistan kuitenkin erittäin hyvin, että uudistuksen jälkeen joku jo ehti olla huolissaan siitä, että eläkekarttuma olisi nyt liiankin antelias. Eipä näytä tuo liika-anteliaisuus-uhka kuitenkaan toteutuneen. Muistan myös hyvin, että itse pidin liioiteltuna huolta anteliaisuudesta, kun juuri oli vaivalla saatu aikaan tällainen uudistus. Edelleenkin pitäisin liioiteltuna ja aiheettomana kyseistä huolta.
Kannusteena 63 ikävuoden jälkeen jatkamiselle eläkekarttumaprosentti 63 ikävuoden jälkeen on selvästi siihenastista korkeampi Tosin karttumassa on pieni porras jo aikaisemmassakin ikävaiheessa. Karttuma-asiaa ei tosin taideta jutussa yksityiskohtaisesti käsitellä. Olennaista kuitenkin on, että nyt siis edes selvä kannuste ei ole ihmeemmin innostanut jatkamaan. Muistan kuitenkin erittäin hyvin, että uudistuksen jälkeen joku jo ehti olla huolissaan siitä, että eläkekarttuma olisi nyt liiankin antelias. Eipä näytä tuo liika-anteliaisuus-uhka kuitenkaan toteutuneen. Muistan myös hyvin, että itse pidin liioiteltuna huolta anteliaisuudesta, kun juuri oli vaivalla saatu aikaan tällainen uudistus. Edelleenkin pitäisin liioiteltuna ja aiheettomana kyseistä huolta.
Onneksi on olemassa hallituspuolue vihreät
Politiikassa näyttää olevan puheenaiheenvaihdosvaihe. Onneksi kuitenkin Kreikan vakuudet pysyvät listalla tiiviisti. Sote-keskustelu puolestaan on hiukan laantunut, ja täysin lopahtanut on keskustelu äänestäjien tai ainakin merkittävien yksittäiskannattajien muuttoliikkeestä. Tuo on muuten tosi kiinnostava aihe, ja itse ainakin aion seurata tarkasti miten puolueiden politiikka ja periaatteet kääntyvät.
Kreikan vakuudet kyllä ihmetyttävät. Miksi oikein tekemällä ja suurella vaivalla on tehty mahdollisimman monimutkaiset sopimukset? Miksi suurella vaivalla tai ainakin tarkistamatta asian oikeellisuutta etukäteen on salattu niin paljon kuin on salattu? Mitä tahoa tämä auttoi ja miten? Tai miten sen haluttiin auttavan, sillä ihmettelen jos se jotakin auttoi.
Sitten on herännyt vielä sellainenkin kysymys, että kuinka alas puolueet haluavat kannatuksensa laskevan ennen seuraavia vaaleja. Eivät ehkä aivan kaikki, ja kaikkihan eivät voi menestyä edes siinä kisassa. Kaksi sataahan pitää saada täyteen joka tapauksessa.
Pakko sanoa, että jopa hallituspuolue vihreät tuntuu tällä hetkellä melkein raikkaalta vaihtoehdolta, kun sen taholta tulee ajoittain kriittisiä mainintoja hallituksen työskentelystä. Tämä koskenee tosin vain yksityiskohtia, sillä kokonaisuutena hallituspuolue vihreät on luultavasti tyytyväinen hallituksen politiikkaan.
Kreikan vakuudet kyllä ihmetyttävät. Miksi oikein tekemällä ja suurella vaivalla on tehty mahdollisimman monimutkaiset sopimukset? Miksi suurella vaivalla tai ainakin tarkistamatta asian oikeellisuutta etukäteen on salattu niin paljon kuin on salattu? Mitä tahoa tämä auttoi ja miten? Tai miten sen haluttiin auttavan, sillä ihmettelen jos se jotakin auttoi.
Sitten on herännyt vielä sellainenkin kysymys, että kuinka alas puolueet haluavat kannatuksensa laskevan ennen seuraavia vaaleja. Eivät ehkä aivan kaikki, ja kaikkihan eivät voi menestyä edes siinä kisassa. Kaksi sataahan pitää saada täyteen joka tapauksessa.
Pakko sanoa, että jopa hallituspuolue vihreät tuntuu tällä hetkellä melkein raikkaalta vaihtoehdolta, kun sen taholta tulee ajoittain kriittisiä mainintoja hallituksen työskentelystä. Tämä koskenee tosin vain yksityiskohtia, sillä kokonaisuutena hallituspuolue vihreät on luultavasti tyytyväinen hallituksen politiikkaan.
lauantai 25. toukokuuta 2013
Luottamus, yhteisymmärrys, yt ja yy
Rupesin pohtimaan sellaista asiaa kuin luottamuspula. Piti oikein katsoa, mitä tuolla mystiseksi jääneellä mutta usein käytetyllä käsitteellä tarkoitetaan. Sehän tulee esiin tyypillisesti johtotehtävien kohdalla, kun ilmoitetaan että luottamuspulan takia henkilön tehtävät päättyivät.
Luottamuspula-käsitteen määrittelyyn voidaan lähteä helpoimmin käsitteellä ”yleinen luottamus”, jolla tarkoitetaan organisaation päättävien elinten luottamusta siihen että esimerkiksi esimiesasemassa oleva toimii organisaation edun mukaisesti. Näin ymmärsin tuon käsitteen jostakin yksityisalan esimiesoppaasta luettuani. Jotakin tällaista yleistä kai sillä tarkoitetaan. Yleisyys ja valitettavasti myös epämääräisyys näissä luottamuspula-jutuissa korostuvat, kun ”luottamuspulan” takia tapahtuneissa irtisanomisissa yleensä ei sen kummemmin eritellä mikä oli luottamuspulan takana. Sanotaan vain, että pitkän ajan kuluessa, että ei pelkästään tietty syy. Luultavasti syy sentään usein selviää kyseiselle irtisanotulle tarkemmin kuin vain sanalla ”luottamuspula”. Ulkopuolisesta kuitenkin tuntuu joskus, että taustalla on sellaista jota ei jostakin syystä haluta tarkemmin tuoda esille, ehkä mielipide-erot, henkilökemiat tai jotakin muuta.
Periaatteessa ei kuulukaan ulkopuolisille, mikä oli luottamuspulan syynä, mutta kun usein kyseessä on jokin julkinen johtotehtävä, asiasta herää perusteltu kiinnostus. Ei nimittäin mitenkään lisää kansalaisten luottamusta julkista valtaa kohtaan, jos piiloudutaan vain luottamuspula-taikasanan taakse johtajia vaihdettaessa. Toki työsuhdeasiat ovat vain työnantajan edustajan ja työntekijän välisiä, mutta esimerkiksi kunta, valtio, puolueet ja jopa media ovat niin merkittäviä tahoja että ulkopuolisetkin alkavat ihan perustellusti kiinnostua mistä on kysymys.
Mutta yhteiskunnallisesti paljon tärkeämpi kysymys on, mitäs minä voin tehdä jos menetän luottamukseni (tai en ole ehkä milloinkaan luottanut) esimerkiksi johonkin puolueeseen sen johdosta että se ei mielestäni toimi Suomen ja suomalaisten tasapuolisen edun mukaisesti tai että se toimii jopa niitä vastaan. Aika vähäiset ovat keinot siinä. Ainoa on, että voin olla äänestämättä niin kuin olenkin kyseistä puoluetta. Toisaalta sehän ei ole mikään keino, sillä en muutenkaan voisi äänestää kuin yhtä puoluetta kerrallaan. Pahimmassa mutta hyvin mahdollisessa tapauksessa en halua äänestää tuota yhtäkään juuri luottamuspulan takia. Joka tapauksessa puolueet voivat jatkaa toimintaansa vanhaan malliin välittämättä siitä, että niiden ja suuren ihmisjoukon välillä vallitsee jopa syvä luottamuspula. Tämä on ongelma.
Loppukevennys: Mitä eroa on yt:llä ja yy:llä? Yy:ssä lopputulokseen päästään YhteisYmmärryksessä välittömästi toisen osapuolen ilmoitettua lopputuloksen, ilman sen kummempaa ”prosessia”.
Luottamuspula-käsitteen määrittelyyn voidaan lähteä helpoimmin käsitteellä ”yleinen luottamus”, jolla tarkoitetaan organisaation päättävien elinten luottamusta siihen että esimerkiksi esimiesasemassa oleva toimii organisaation edun mukaisesti. Näin ymmärsin tuon käsitteen jostakin yksityisalan esimiesoppaasta luettuani. Jotakin tällaista yleistä kai sillä tarkoitetaan. Yleisyys ja valitettavasti myös epämääräisyys näissä luottamuspula-jutuissa korostuvat, kun ”luottamuspulan” takia tapahtuneissa irtisanomisissa yleensä ei sen kummemmin eritellä mikä oli luottamuspulan takana. Sanotaan vain, että pitkän ajan kuluessa, että ei pelkästään tietty syy. Luultavasti syy sentään usein selviää kyseiselle irtisanotulle tarkemmin kuin vain sanalla ”luottamuspula”. Ulkopuolisesta kuitenkin tuntuu joskus, että taustalla on sellaista jota ei jostakin syystä haluta tarkemmin tuoda esille, ehkä mielipide-erot, henkilökemiat tai jotakin muuta.
Periaatteessa ei kuulukaan ulkopuolisille, mikä oli luottamuspulan syynä, mutta kun usein kyseessä on jokin julkinen johtotehtävä, asiasta herää perusteltu kiinnostus. Ei nimittäin mitenkään lisää kansalaisten luottamusta julkista valtaa kohtaan, jos piiloudutaan vain luottamuspula-taikasanan taakse johtajia vaihdettaessa. Toki työsuhdeasiat ovat vain työnantajan edustajan ja työntekijän välisiä, mutta esimerkiksi kunta, valtio, puolueet ja jopa media ovat niin merkittäviä tahoja että ulkopuolisetkin alkavat ihan perustellusti kiinnostua mistä on kysymys.
Mutta yhteiskunnallisesti paljon tärkeämpi kysymys on, mitäs minä voin tehdä jos menetän luottamukseni (tai en ole ehkä milloinkaan luottanut) esimerkiksi johonkin puolueeseen sen johdosta että se ei mielestäni toimi Suomen ja suomalaisten tasapuolisen edun mukaisesti tai että se toimii jopa niitä vastaan. Aika vähäiset ovat keinot siinä. Ainoa on, että voin olla äänestämättä niin kuin olenkin kyseistä puoluetta. Toisaalta sehän ei ole mikään keino, sillä en muutenkaan voisi äänestää kuin yhtä puoluetta kerrallaan. Pahimmassa mutta hyvin mahdollisessa tapauksessa en halua äänestää tuota yhtäkään juuri luottamuspulan takia. Joka tapauksessa puolueet voivat jatkaa toimintaansa vanhaan malliin välittämättä siitä, että niiden ja suuren ihmisjoukon välillä vallitsee jopa syvä luottamuspula. Tämä on ongelma.
Loppukevennys: Mitä eroa on yt:llä ja yy:llä? Yy:ssä lopputulokseen päästään YhteisYmmärryksessä välittömästi toisen osapuolen ilmoitettua lopputuloksen, ilman sen kummempaa ”prosessia”.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)