Vaalirahoituksen vapaaehtoinen ennakkoilmoitus yksi hyvä äänestyskriteeri

Muutos 2011:n ehdokkaat esimerkiksi ovat tehneet vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen eurovaalien rahoituksestaan hyvin kiitettävästi. Se on arvostettava seikka. Kun tällainen vapaaehtoinen ilmoitusmahdollisuus on luotu, sitä luulisi myös hyödynnettävän erittäin aktiivisesti, mutta näin ei aivan ole asia.

Ajatuksena kai on ollut, että myös rahoituksen ennakkoilmoituksella lisättäisiin avoimuutta ja siten luottamusta. Mutta onkohan minulla väärä käsitys, että tuolla luottamuksella olisi jokin merkitys ehdokkaille. Siis ilmeisesti joillekin onkin, mutta on yllättävää että ei välttämättä läheskään kaikille. Jos näin on, niin avoimuudella ei ehkä sittenkään ole olennaista merkitystä valituksi tulemisen kannalta tai pitkän tähtäyksen politiikassa pärjäämisen kannalta. Tässä on sitten kyllä selvä ristiriita, kun näitä järjestelmiä ja mahdollisuuksia avoimuuden esittämiseen luodaan kauniiden puheiden kera mutta niitä ei hyödynnetä.

Kuitenkin muutaman puolueen eurovaalien ehdokkaat ovat tehneet tuon vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen tunnollisesti, ja se on hyvä. Mielestäni yksi hyvä kriteeri oman ehdokkaan valinnassa onkin juuri se, onko ehdokas tehnyt vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen. Se on mielestäni aika sellainen periaatteellinenkin kysymys, ei ole kyse pelkästään rahasummista. Mutta sitä enemmän odotan (olisin odottanut) ennakkoilmoitusta, mitä suurempi on oletettava (nythän voidaan siis lähinnä vain olettaa) vaalirahoitus. Tosin itse en ole edes aikonut äänestää ketään sellaista, jolla sattuu olemaan yleensä tai nyt suuri vaalibudjetti, eli minuun asialla ei ole käytännön vaikutusta. Ääneni meni ennakkoäänestyksessä puolueelle, jonka ehdokkaat onnekseni osoittautuivat avoimiksi ja tunnollisiksi. Sen verran pitää olla jo pelkästään viitseliäisyyttä, että tekee ilmoituksen, vaikka se olisi vapaaehtoista. Tästä on hyvä jatkaa eduskuntavaaleihin, jotka ovat ne tärkeät.

Juuri vapaaehtoisuus on tässä olennaista, sillä nimenomaan vapaaehtoisella käyttäytymisellä testataan kuka todella käytännössä harrastaa avoimuutta. Pakkohan ei erottele porukasta niitä minun näkökulmastani parhaita (huom. subjektiivisuus nääs tässä kohtaa). Käsittämättömintä onkin, jos nyt joku perustelee ilmoittamattomuuttaan myös sillä kun se ei ole pakko. Asiahan on päinvastoin, ongelma on nimenomaan se jos jättää hyödyntämättä vapaaehtoisen avoimuuden. Sitten on eri asia, jos ei pakollakaan, niistä en sano mitään.

Kaikenlaisia syitähän esitetään, miksi ei itse tehnyt vapaaehtoista rahoitusilmoitusta. Yksi syytyyppi tuntuu olevan, tai oikeastaan kaksi, jonkinlainen aikaisempi mielensä pahoittaminen ja toiseksi pelko nolatuksi tulemisesta. Jos näin todella on, niin syyt ovat hiukan kummallisia, kun kysehän on kuitenkin ikään kuin työasioista ja niin sanotuista asiallisista hommista eikä jostakin yksityiselämän henkilökohtaisesta asiasta.

Harjoitusvaalit, mutta kävin

Eurovaaleissa äänestämisessä ei ole minusta pienintäkään urheilujuhlaan osallistumisen tuntua, mutta kävin äänestämässä. Yllättäen, en äänestänyt kokoomusta (no oliko yllätys), mutta en myöskään Sdp:tä, keskustasta puhumattakaan ja perussuomalaisista. Rkp:tä varmaankin sitten.

Eurovaalit on toivottavasti hyvä harjoitus eduskuntavaaleja varten, vaikka mikään ei ole niin nurinkurista kuin pitää harjoitusvaaleja. Vaikka vaaleja on aivan liikaa, en kuitenkaan olisi pahoillani jos eduskuntavaaleihin päädyttäisiin hyvin pian.

Päivän myönteinen yllätys: Luin Kalle Isokallion Iltalehden kolumnin, joka koskee Sdp:n valitun puheenjohtajan asemaa hallituksessa. Isokallion kirjoitus on kiitettävä poikkeus, kun vertaa mitä näinä päivinä aiheesta on raapusteltu siellä sun täällä.

Iltalehti houkutteli, Ilta-Sanomat raotti, vielä yksi?

Aloin lukea kiinnostavaa juttua Iltalehdestä (iltalehti.fi). Juttu ei ehtinyt oikeastaan alkaakaan, kun jo kehotettiin lukemaan se painetusta lehdestä. Mikä se muuten on, olen unohtanut. Sitten siirryin ihan muuten vaan Ilta-Sanomiin (iltasanomat.fi). Hetken päästä yllätyin, sillä Ilta-Sanomista tulikin vastaan ”sama” juttu. Ja nyt näytti lupaavalta, että voisin lukea koko jutun. Mutta ilo päättyi siihen, kun myös Ilta-Sanomat kehotti kääntymään painetun lehden puoleen jos haluaisi lukea jutun.

Ilta-Sanomat paljasti jutusta siis hitusen enemmän kuin Iltalehti, mutta ei kuitenkaan juuri mitään. Varmaankin kolmas vastaavanlainen verkkolehti antaisi ilmaiseksi koko jutun, jos tällainen kolmas lehti olisi olemassa. E taida vielä olla, joten se tarvitaan. Silloin kilpailu olisi kai ”täydellinen”.

Tarvitsemme kolmannen sellaisen lehden, kuin on nyt Iltalehti ja Ilta-Sanomat.

Vaikka narisen, kun ei ollut ilmaista juttua taas tarjolla, lopultakin haluaisin nähdä sen tilanteen kun kaikki lehdet yhteistuumin piiloutuisivat täydellisen maksumuurin taakse. Nousisikohan esimerkiksi juttujen arvostus yleisesti. Kokeilkaa sitä nyt jo vihdoinkin.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Se perinteinen eli kokoomus + keskusta + Rkp ym.

Hesarin pääkirjoituksessa ennustellaan Sdp:n tulevaisuutta. Yllätys. Mutta en puutu itse asiaan vaan pääkirjoituksen yhteen pikku kohtaan joka särähti pahasti. Siihen kohtaan, jossa arvellaan, että vaalituloksen salliessa kokoomus ja keskusta pyrkisivät muodostamaan ”perinteisen porvarihallituksen” johon tulisi ainakin Rkp ja kumppanit (”kumppanit” oma).

Tuli itselle tosi perinteinen olo, oikein vanhanaikainen, jämähtänyt. Kaikkein vähiten toivon mitään perinnehallitusta mallia kokoomus + keskusta + Rkp. Mutta jos se kuitenkin toteutuu, niin onneksi perussuomalaiset pistäytyi näillä poliittisilla perinnepäivillä. Saatiin edes hiukan tuuletusta mökkiin. Se hyöty siis oli perussuomalaisista. Nimittäin huonoon ilmaan tottuu, kun ei muunlaista ole.

Nyt on heti lopetettava perussuomalaisten kehuminen, sillä uskoakseni siitä tulee ihan ”perinteinen” puolue ellei ole jo. Mutta seuraavaksi olisi Rkp:n vuoro yllättää ja jäädä eduskuntavaalien jälkeen vapaaehtoisesti oppositioon tekemään oppositiopolitiikkaa.

Loppuhuipennus: Mitähän se tulevaisuuspuolue kokoomus sillä muuten tarkoittaa, kun se on viime päivinä puhunut paljon peruutuspeiliin katsomisen haitallisuudesta? Sitäkö, että kun peruuttaa aina samaan paikkaan eli perinteiseen ”porvarihallitukseen”, niin ei tarvitse peruutuspeiliä?

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Haluan ennallistaa asuinkaupunkini kieli poskessa

On aivan karmeata, kun tämä kaupunki jossa olen pari vuotta asunut on päästetty aikanaan teollistumaan voimakkaasti ja kasvamaan. Sen seurauksena tänne on syntynyt myöhemmin myös monipuolista liiketoimintaa. Liikenne valitettavasti on kasvanut niin ikään voimakkaasti. Ja hirveintä on, että tänne ruvettiin rakentamaan kerrostaloja. Niinpä viimeistään nyt päättäjien pitää ryhtyä ennallistamaan tätä kaupunkia niin varhaiselle tasolle kuin suinkin mahdollista. Ensimmäisiä pikku toimenpiteitä tähän suuntaan paremman puutteessa olisivat, että rautatieasema ja rata, linja-autoista puhumattakaan, ja kaikki vähänkin liikenteeseen viittaava piilotetaan maan alle pois minun silmistäni. Muutenkin kaikkeen ihmisen kädenjälkeen on syytä suhtautua hyvin kriittisesti.

Edellä oleva on tietysti täyttä huuhaata. En halua tuohon suuntaan pienimmässäkään määrin. Päin vastoin olen tullut sille kannalle, että kaupunkilaisten äänen kuuntelemisessa kannattaa olla kyllä erittäin maltillinen. Mielestäni paradoksi onkin siinä, että kansalaisilta voi aivan hyvin kysyä kantaa EU:hun, euroon, Natoon ja sen kokoluokan asioihin, mutta esimerkiksi paikalliseen rakentamiseen ja suunnitteluun ei pidä kysellä asukkailta kovinkaan ohjeellisia neuvoja, ellei haluta että kaupungista tulee pelkkä vaatimaton luontomatkailukohde.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Sdp:n puheenjohtaja kun vaihtui, alkoi niin sanottu keskustelu

Taloussanomat kertoo jutussaan, millaista keskustelua Sdp:n puheenjohtajan vaihtuminen on herättänyt luottoluokituksesta. Heti aluksi omana kantanani sanon, että tuo Taloussanomien kuvaama keskustelu on vastenmielistä ja epäjohdonmukaista.

Esimerkiksi Taloussanomien siteeraamat twiitit tuntuvat minun logiikallani aivan käsittämättömiltä. Se, että mennään välittömästi puheenjohtajavalinnan jälkeen ilmeisesti ammattipiireissä julkisesti lausumaan valinnan oletetuista negatiivisista vaikutuksista luottoluokitukseen, on kummallista. Kaiken lisäksi vielä väitetään, että tällainen keskustelu on juuri se hyvä asia, jonka tuo puheenjohtajavalinta on saanut aikaan. Väite on mielestäni tekopyhä. Tosin tarkkaan ottaen en ole varma, onko väite lehden vai keskustelijoiden oma. Mutta joka tapauksessa kun henkilöt, joiden sanoilla on suurta painoa, julkisesti varoittelevat maan maineesta vaikkapa nyt puheenjohtajavalinnan jälkeen, niin en minä tiedä mitä erityisen positiivista siinä on. Keskustella pitää, jos on keskusteltavaa, mutta mielestäni se pitää tehdä eri tavalla.

Uskon todella sen mitä Taloussanomat toteaa Suomen talouspolitiikasta, ja tämän olettaisin koskevan erityisesti hallituksia:

Suomalaisen talouspolitiikan keskeinen motiivi on vuosien ajan ollut nimenomaan luottoluokittajien miellyttäminen.

Yllä olevan meikäläinen painokkaasti uskoo. Kuinka ihmeessä sitten voidaan käydä äänekästä keskustelua esimerkiksi jonkin puolueen puheenjohtajavalinnasta, että kyseinen valinta heiluttaisi maan asemaa. Mitä tuollainen lausahtelu auttaa? Parantaako se muka tilannetta? Mitä ihmettä hyödyttää tässä vaiheessa tai milloinkaan julistaa omia epäilyksiään luottoluokituksesta? Tämäntyyppisen äänekkään ”keskustelun” logiikka ei avaudu minulle. Mediassa julistelun sijaan asiat pitää keskustella keskenään niiden, joille asia kuuluu. Toivottavasti kukaan hallituksen jäsen ei sentään lähtisi käymään tällaista julkista ”keskustelua”, että nyt on maan maine vaarassa kun valittiin noin ja noin. Tarkoitan koko ajan ”keskustelijoilla” niitä, joiden sanoilla on painoa. Ei siis mitään sellaista, että meikäläisen tapainen bloggaaja inisee jotakin. Ja minä kai nyt sentään toimin suhteellisen maltillisesti.

Tämä ei ole mikään Sdp:n puolustus tietenkään, nyt vain sattuu olemaan Sdp:n valinta taivastelun kohteena. Minulla ei ole tarvetta minkään puolueen puolustelemiseen. On ihan sama, mikä on se kimmoke noille julkisille jutusteluille siitä miten Suomen taloudellisen maineen nyt käy. Ydin asiassa on vain se, että tuo niin sanottu keskustelu on aivan uskomatonta. Asiat pitää hoitaa muulla tavalla, jos on jotakin hoidettavaa.

Voihan tällainen luottoluokituskeskustelu olla myös osa puoluepoliittista taistelua, siis voi olla. En sanonut, että on, koska en tiedä, eikä se ole kovin olennaista. Mutta jos se on lähinnä puoluepoliittista taistelua, niin sitä ilkeämpää se on, jos kerran on olevinaan kyse vakavasta asiasta.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Kaupan bonukset, ihmettelen ja kysyn vaan

Minulle tyhmälle ei ole ainakaan kerrottu, olisiko mahdollista suunnata ne mitättömät (siis oikeasti, ei vaatimattomuutta teeskennellen) bonuksensa (tarkoitan omiani) haluamalleen tilille sen sijaan, että ne menevät kauppaketjun organisaatioryhmässä pidettävälle tilille.

Ymmärrän tai olen ymmärtävinäni, että kaupan organisaatioryhmä mahdollisesti pyrkii kasvattamaan omia tiliasiakkuuksiaan kaikkine liitännäisasiakkuuksineen, mutta kyllä myös vaihtoehtoinen strategia olisi aivan yhtä hyvä. Olisin nimittäin asiakkaana todella iloinen kauppaketjusta, joka halutessani panee bonukseni siihen pankkiin jota muutenkin käytän. Tämä olisi asiakaslähtöistä kerrankin monesta näkökulmasta ajateltuna.

Minulla on tosin vain yksi bonuskortti, enkä enempää missään tapauksessa huolikaan. Niinpä en tiedä, miten bonukset hoidetaan muissa kaupan ketjuissa. Ja onhan näitä kortteja vaikka kuinka monella kaupalla käsittääkseni, siis myös muilla kuin päivittäistavarassa, mutta tosiaan en aio ruveta hallinnoimaan korttipinoja ja tilejä mielettömiä määriä.

Jos kuitenkin tietämättäni on olemassa mahdollisuus, että päivittäistavaraketjun bonukset voi suunnata myös haluamalleen tilille ketjun oman ryhmittymän ylläpitämän tilin sijaan, niin olisi kyllä noloa itselleni että olisin jättänyt tarkistamatta tällaisen asian, joka saattaa olla ihan itsestään selvyys. Mutta ehkä se olisi noloa myös sille, joka ei ole asiaa kertonut sopimusta tehdessäni.

On toki mahdollista, että kysymykseni on tyhmä yksinkertaisesti, koska mahdollisesti jostakin "luonnollisesta" syystä bonuksia ei voi panna asiakkaan haluamalle pankkitilille. Mutta nyt en vain keksi tuollaista "luonnollista" syytä, joten otan riskin ja ihmettelen ja kysyn.

Bonuksia tai vastaavia ilmentymiä tarjoavia kauppoja ja kaupan ketjujahan on muistaakseni ainakin S-ryhmä, K-ryhmä (tai K-ketju), ja sitten on varmaan paljon muita tuotealueesta riippuen.

Siis ketjut ja ryhmät ja kaikki, kommentoikaa! Ja nimenomaan päivittäistavarakaupan bonuskäytäntö kiinnostaa.

Asian voisi kysyä suoraan ketjulta, mutta tulkoon nyt tänne kun ei ole virka-aikakaan enkä myöskään viitsi alkaa kahlata sopimusehtoja tai ketjujen verkkosivustoja.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!