Italian kansanäänestyksen tulos olikin noin 60-40 ei-kannan hyväksi. Erehdyin siis melkoisesti, kun veikkasin perustellusti 54-46, ei-puolen voittoa toki. Miten voivat gallupit näin paljon heittää äänestystuloksesta? Sinänsähän gallupit saattoivat olla vaikka kuinka oikeassa senhetkisen tilanteen suhteen, mistäpä sen tietää. Ja jonkin verran ei-puolen pitikin saada lisää mielestäni gallupeihin verrattuna, mutta että aivan järjettömän paljon.
Oliko merkitystä sillä, että julkisia kyselyitä ei ollut vajaaseen kuukauteen ennen äänestystä? Toiseksi, oliko ei-puolella parempi kampanja ja parempi strategia? Ehkä heillä oli myös parempaa sanottavaa. Olisiko tässä käynyt myös niin, että joidenkin mielessä ei-kannan imago parani ja tuntui normaalilta vaihtoehdolta? Jotenkinhan tästäkin äänestyksestä onnistuttiin luomaan epäilyttävä kuva liittämällä äänestys vahvasti Viiden tähden liikkeeseen josta siis on puolestaan kerrottu siten että siitä saattaisi syntyä joillekuille epäilyttävä kuva. Nyt jälkeenpäin on taas suorastaan korostettu, että tällaisesta yhteydestä ei ollut kyse juuri tässä äänestyksessä vaan että esimerkiksi ei-mielisiä oli monilta tahoilta. Toisaalta aika vähällehän tämän äänestysaiheen käsittely jäi mediassa ennen äänestystä, ja äänestyksen jälkeen on lähinnä toistettu viestiä, että eipä tässä taida tapahtua ihmeitä EU:n suhteen eikä Italian eikä paljon minkään suhteen lähivuosina.
Jossakin määrin mielenkiintoinen oli kommentti, että tässä äänestyksessä eivät olleet vanhemmat ikäluokat vastaan muut tai jotkut muut, eikä siten ollut nähtävissä erityisesti minkään väestöryhmän kritiikkimieltä, kun tässä kuulemma selvästi aktiivisimpia olivatkin noin parikymppisestä 35:een olevat ihmiset. Okei, ei sen tarvitsekaan mitään erityistä merkitä, että nuorehkot olivat ”yliaktiivisia” äänestäjiä, mutta tuli vaan mieleen ehkä ihan aiheetta, että nuorten työttömyys on kova Italiassa. Tuli todellakin vaan mieleen, mutta ei asian tarvitse mitään sellaista merkitä välttämättä.
Nyt sitten toivotaan Grillon Viiden tähden liikkeelle suurta menestystä lähitulevaisuudessa, toivokaamme kaikki.
tiistai 6. joulukuuta 2016
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Italian kansanäänestys – veikkaukseni
Italian perustuslakikansanäänestystä koskevat julkiset mielipidekyselytulokset olivat jo pitkään ei-voittoisia ennen loppuaan. Ero vain kasvoi koko ajan. Yksi kysely näytti jopa kymmenen prosenttiyksikön etumatkaa ei-mielipiteelle, siis perustuslakimuutosta vastustavalle kannalle, kantansa ilmaisseiden vastauksissa. Sama tutkimuslaitos taisi saada kahdessa aiemmassa kyselyssään kuuden ja kahdeksan prosenttiyksikön etumatkan ei-kannalle. Ja vieläpä nousevassa järjestyksessä muistaakseni, joten tämäkin pieni yksityiskohta tukee omassa veikkauksessani eron kasvamista ei-äänten suuntaan.
Julkisten mielipidekyselyiden kyllä- ja ei-käyrien ero päätyi lopussa noin kuuteen prosenttiyksikköön. Vähimmilläänkin oletan tämän eron toteutuvan nyt myös äänestystuloksessa. Lisäksi jälleen saattaa käydä niin, että ei-äänten osuus äänestyksessä on jopa suurempi kuin kyselyt osoittaisivat. Näin ollen veikkaan tulokseksi ei-äänten voittoa 54-46, eli kahdeksan prosenttiyksikön voittoa ei-äänille.
Julkisten mielipidekyselyiden kyllä- ja ei-käyrien ero päätyi lopussa noin kuuteen prosenttiyksikköön. Vähimmilläänkin oletan tämän eron toteutuvan nyt myös äänestystuloksessa. Lisäksi jälleen saattaa käydä niin, että ei-äänten osuus äänestyksessä on jopa suurempi kuin kyselyt osoittaisivat. Näin ollen veikkaan tulokseksi ei-äänten voittoa 54-46, eli kahdeksan prosenttiyksikön voittoa ei-äänille.
torstai 1. joulukuuta 2016
Verkkosivuilla vierailevat robotit – tyhmä ihmettelyni
Iltalehtien ja muiden verkkolehtien sivuilla kysytään usein esimerkiksi, pitäisikö X:n erota, tai jotakin muuta, johon voi klikata jonkin vastausvaihtoehdon. Tässä yhteydessä sivu saattaa pyrkiä kontrolloimaan, onko vastaajaksi aikova taho robotti vai eikö ole.
Nämä verkkolehtien yleisöön ujuttautuneet robotit ovat oudosti käyttäytyviä ”otuksia” päätellen siitä, mitä niiden oletetaan osaavan ja mitä ei. Niiden mitä ilmeisimmin oletetaan osaavan klikata pallukkaa jonkin vastausvaihtoehdon kohdalla ja sotkevan siten ”tutkimustulosta”, mutta niiden oletetaan toisaalta jättävän poikkeuksetta tai lähes poikkeuksetta ruksaamatta kohdan ”En ole robotti”.
Mahdollisesti erittäin tyhmä kysymykseni on, mitä tällaiset oliot oikein ovat. Siis millä tavalla pitää olla osaamaton esimerkiksi ihmiseen verrattuna, jotta tällainen hassusti valikoiva ruksaus- ja pallukanklikkauskäyttäytyminen todellakin toteutuu? Asian tekee entistä oudommaksi se, että samojen robottien oletetaan ja pelätään osaavan kirjoittaa kommentteja. En ainakaan usko, että sivustot siihen luottavat että nämä ei-toivotut robotit jättäisivät ruksaamatta kohdan ”En ole robotti” sen takia että ovat valtaosin tai kaikki niin rehellisiä tai että ne olisi luotu niin rehellisiksi jostakin kumman syystä. Yritetäänkö tässä vain tuurilla luottaa siihen, että kyseiset robotit eivät ymmärrä väitettä ”En ole robotti” ja sitten sattumanvaraisesti puolet jättäisi ruksaamatta? Aika laiha lohtu olisi sekin.
Jos en vieläkään paljastanut tyhmyyttäni tai epäjohdonmukaisuuttani, sille en sitten voi mitään.
Nämä verkkolehtien yleisöön ujuttautuneet robotit ovat oudosti käyttäytyviä ”otuksia” päätellen siitä, mitä niiden oletetaan osaavan ja mitä ei. Niiden mitä ilmeisimmin oletetaan osaavan klikata pallukkaa jonkin vastausvaihtoehdon kohdalla ja sotkevan siten ”tutkimustulosta”, mutta niiden oletetaan toisaalta jättävän poikkeuksetta tai lähes poikkeuksetta ruksaamatta kohdan ”En ole robotti”.
Mahdollisesti erittäin tyhmä kysymykseni on, mitä tällaiset oliot oikein ovat. Siis millä tavalla pitää olla osaamaton esimerkiksi ihmiseen verrattuna, jotta tällainen hassusti valikoiva ruksaus- ja pallukanklikkauskäyttäytyminen todellakin toteutuu? Asian tekee entistä oudommaksi se, että samojen robottien oletetaan ja pelätään osaavan kirjoittaa kommentteja. En ainakaan usko, että sivustot siihen luottavat että nämä ei-toivotut robotit jättäisivät ruksaamatta kohdan ”En ole robotti” sen takia että ovat valtaosin tai kaikki niin rehellisiä tai että ne olisi luotu niin rehellisiksi jostakin kumman syystä. Yritetäänkö tässä vain tuurilla luottaa siihen, että kyseiset robotit eivät ymmärrä väitettä ”En ole robotti” ja sitten sattumanvaraisesti puolet jättäisi ruksaamatta? Aika laiha lohtu olisi sekin.
Jos en vieläkään paljastanut tyhmyyttäni tai epäjohdonmukaisuuttani, sille en sitten voi mitään.
sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Tuopin hinta kulutuksen mukaan
Alkoholi on ongelma yhden jos toisenkin mielestä, tosin pääasiassa aina muille kuin itselle. Toiseksi, aihe on kyllä myös tylsä (no miksi kirjoitan?), mutta kun se nyt taas herättää kiinnostusta suuntaan jos toiseenkin.
Ensimmäinen kiinnostuksen suunta näyttää olevan se, että alkoholin virtaamisen luoksemme pitäisi olla nykyistä helpompaa ja alkoholimyymäläauton pitäisi kurvata jokaisen taloyhtiön pihaan tuomaan alkoholia tarjolle niin saatavasti kuin mahdollista. Toinen ajatussuunta on, että hintaa pitää nostaa kysynnän kasvaessa, haittojen ehkäisemiseksi tai ainakin haittakulujen kompensoimiseksi.
Alkoholista puhuvien ihmisten ajatuksenjuoksun ristiriitaisuuteen luottaen luulen kuitenkin, että suurin osa alkoholista vaahtoavista kannattaa kumpaakin suuntausta yhtaikaa, elikkä vaikeuttamista ja vapauttamista samanaikaisesti. Ainakin niin, että helppoa itselle ja kaltaisille ja vaikeaa muille.
Kulutuksen noustessa hinnan korottaminen on maailman helpoin asia järjestää, vieläpä niin, että valtio ja bisnes voittavat yhtaikaa. Tämän tosin olisi luullut vapaassa markkinataloudessa tapahtuneen ajat sitten, mutta ilmeisesti ei ole tapahtunut. Tehdään vaan niin, että ravintolassa (yleisnimitys) ensimmäinen puolen litran tuoppi maksaa kolme euroa, toinen neljä euroa, kolmas viisi euroa, ja jos ei vielä mennyt perille ajatus, niin neljäs kuusi euroa, no joko nyt meni perille? Siitä se käyrä sitten vaan nousee, ja yritys saa katetta ja valtio verotuloja nousevasti.
Se, että asiakas kiertäisi tätä hinnoittelujärjestelmää, voidaan estää helposti ainakin ravintolakohtaisesti, ja myös yritys- ja ketjukohtaisesti, tai jopa valtakunnallisesti, jos luodaan sopiva kulutustiedon päivitystapa. Mutta vaikka ei tiukasti valvottaisikaan, niin tämän hinnoittelutavan alkeellinenkin soveltaminen olisi suuri mutta helppo askel eteenpäin, jos niin halutaan.
Ensimmäinen kiinnostuksen suunta näyttää olevan se, että alkoholin virtaamisen luoksemme pitäisi olla nykyistä helpompaa ja alkoholimyymäläauton pitäisi kurvata jokaisen taloyhtiön pihaan tuomaan alkoholia tarjolle niin saatavasti kuin mahdollista. Toinen ajatussuunta on, että hintaa pitää nostaa kysynnän kasvaessa, haittojen ehkäisemiseksi tai ainakin haittakulujen kompensoimiseksi.
Alkoholista puhuvien ihmisten ajatuksenjuoksun ristiriitaisuuteen luottaen luulen kuitenkin, että suurin osa alkoholista vaahtoavista kannattaa kumpaakin suuntausta yhtaikaa, elikkä vaikeuttamista ja vapauttamista samanaikaisesti. Ainakin niin, että helppoa itselle ja kaltaisille ja vaikeaa muille.
Kulutuksen noustessa hinnan korottaminen on maailman helpoin asia järjestää, vieläpä niin, että valtio ja bisnes voittavat yhtaikaa. Tämän tosin olisi luullut vapaassa markkinataloudessa tapahtuneen ajat sitten, mutta ilmeisesti ei ole tapahtunut. Tehdään vaan niin, että ravintolassa (yleisnimitys) ensimmäinen puolen litran tuoppi maksaa kolme euroa, toinen neljä euroa, kolmas viisi euroa, ja jos ei vielä mennyt perille ajatus, niin neljäs kuusi euroa, no joko nyt meni perille? Siitä se käyrä sitten vaan nousee, ja yritys saa katetta ja valtio verotuloja nousevasti.
Se, että asiakas kiertäisi tätä hinnoittelujärjestelmää, voidaan estää helposti ainakin ravintolakohtaisesti, ja myös yritys- ja ketjukohtaisesti, tai jopa valtakunnallisesti, jos luodaan sopiva kulutustiedon päivitystapa. Mutta vaikka ei tiukasti valvottaisikaan, niin tämän hinnoittelutavan alkeellinenkin soveltaminen olisi suuri mutta helppo askel eteenpäin, jos niin halutaan.
keskiviikko 23. marraskuuta 2016
Hillary Clinton, Trump – uutinen: peukalointi ehkä
Tänään yritettiin uutisoida, että jotkut asiantuntijat arvelevat että Yhdysvaltain presidentinvaalien kolmen osavaltion äänestystulosta on saatettu peukaloida. En referoi moneen kertaan mediassa monistettua uutista. Se vaan herätti huvittuneisuuttani, että kun juuri ehdittiin liikuttavan yksimielisesti hyristä kannatuskyselyiden aina vaan suuremmista erehdyksistä vaalitulokseen nähden, niin nyt tämän manipulointiepäilyuutisen yhteydessä onkin yhtenä seikkana noussut esiin kummastelu siitä, että ratkaisevissa osavaltioissa Clinton hävisi kun olisi kyselyiden perusteella pitänyt voittaa selvästi, ja äänestystulos noudatti liian huonosti kyselytutkimuksia.
Muutoin tuosta peukalointiuutisesta tuntumani on, että se unohtuu tämän viikon loppuun mennessä. Guardianin jutusta esimerkiksi sain vaikutelman, että ehkä tämä julkistettu epäily ei herätä kovin laajaa kiinnostusta uudelleenlaskentaa kohtaan. Niin, ja se on kai kiinni lopulta Clintonista.
Muutoin tuosta peukalointiuutisesta tuntumani on, että se unohtuu tämän viikon loppuun mennessä. Guardianin jutusta esimerkiksi sain vaikutelman, että ehkä tämä julkistettu epäily ei herätä kovin laajaa kiinnostusta uudelleenlaskentaa kohtaan. Niin, ja se on kai kiinni lopulta Clintonista.
maanantai 21. marraskuuta 2016
Vahva oletukseni, kuka on Ranskan seuraava presidentti
Hesarin verkkosivulta lukemani juttu, jossa viitataan Dagens Nyheterissä olleeseen haastatteluun, vahvisti entisestään oletustani Marine Le Penin tulevasta voitosta Ranskassa. Hänen presidenttiytensä on todennäköisempi kuin oli Brexit-tulos tai Trumpin voitto, mistä myös kyselytulokset jo tässä vaiheessa antavat vihjeen.
Dagens Nyheterin haastattelujuttua en lukenut, koska se oli muurin takana. Mutta ihan jo lyhyen Hesarissa olleen siihen viittaavan jutun perusteella Le Penin argumentointi ja esitystyyli vaikuttavat sellaisilta, että ne eivät voi olla rehellisesti ajatellen uppoamatta vastustajiinkin, mikä saa vastustamisen takia vastustavat vielä huonommalle tuulelle kuin Brexit tai Trumpin voitto. Tätä odotettavissa olevaa reaktiota lisää vielä se, että Ranskan tulos tulee ”vanhan kuorman” päälle, jossa jo siinäkin on pitkään purkamista monella taholla. Nytkin jo lehtien pääkirjoituksissa ja muualla Trumpin voitto ja Brexit-tulos liitetään ja niitä verrataan mitä ihmeellisimpiin asioihin tavalla, joka ylittää minun mielikuvitukseni. Ymmärtäisin, jos näin tehtäisiin huumorimielellä, mutta ne tekevät sen tosissaan.
Dagens Nyheterin haastattelujuttua en lukenut, koska se oli muurin takana. Mutta ihan jo lyhyen Hesarissa olleen siihen viittaavan jutun perusteella Le Penin argumentointi ja esitystyyli vaikuttavat sellaisilta, että ne eivät voi olla rehellisesti ajatellen uppoamatta vastustajiinkin, mikä saa vastustamisen takia vastustavat vielä huonommalle tuulelle kuin Brexit tai Trumpin voitto. Tätä odotettavissa olevaa reaktiota lisää vielä se, että Ranskan tulos tulee ”vanhan kuorman” päälle, jossa jo siinäkin on pitkään purkamista monella taholla. Nytkin jo lehtien pääkirjoituksissa ja muualla Trumpin voitto ja Brexit-tulos liitetään ja niitä verrataan mitä ihmeellisimpiin asioihin tavalla, joka ylittää minun mielikuvitukseni. Ymmärtäisin, jos näin tehtäisiin huumorimielellä, mutta ne tekevät sen tosissaan.
lauantai 19. marraskuuta 2016
Anna tuli vastaan kolumninhakumatkallani
Etsin Ilta-Sanomista, verkkosivulta, Jyrki Lehtolan mahdollista kolumnia tälle lauantaille, hakusanalla ”lehtola” ilman etunimeä. Olen muistavinani, että lauantaina se löytyy jos löytyy. Ei löytynyt kolumnia nyt, ehkä vasta viiveellä, mutta kotimaan uutisia selaillessa tuli esiin henkilö, jolla on sama etunimi kuin Lehtolalla mutta eri sukunimi ja eri ammatti. Tämä henkilö on huolissaan, niin kuin moni muukin, en minä, populismista. Kuulemma Euroopan ja Amerikan välisessä populismiottelussa tilanne on nyt 1-1. Tuli vaan mieleen, että kuinkahan kauan mahtaa olla, kun Euroopalla on vielä käyttämättä vaikka kuinka monta exitiä tai vastaava mutta Amerikalla enintään Calexit (vitsi) ja sekin vain puheissa jotka nekin taisivat loppua.
Kun en löytänyt Lehtolan kolumnia, tai varmaan vaikka olisin löytänytkin, rupesin etsimään Hazardin kolumneja, jostakin, missä niitä sattuisi olemaan nykyään. Enimmäkseen löytyi vain juttuja siitä, mitä Hazard on kirjoittanut ja mitä mieltä joku toinen on ollut siitä, mutta ei itse Hazardia, kunnes löytyi Anna. Olen tosin tainnut joskus ennenkin lukea Hazardia Annasta, olikohan se ämpäreistä.
Luin useamman Hazardin. Yksi oli jollakin tavalla aika hyvä, siinä puhuttiin oikeista hommista ja miehistä, mutta siihenkin oli lätkäisty sitten päälle asioiden sukupuolittumisongelma ilmeisesti ajatuksella että tästä tässä on lopulta kyse ikävä kyllä valitettavasti, kuulkaas jätkät ja te naiset. Lisäksi jotkin tyylikeinoyksityiskohdat näissä Hazardin kolumneissa kiinnittävät huomiotani, mutta ei nyt niistä, olkoon tämä tässä.
No, ehkä toinenkin oli aika hyvä noista Hazardin kolumneista, se tuntui liittyvän pakkausteollisuuteen ja moninaistuvien pakkausten tavalliselle ihmiselle tuomiin lajitteluongelmiin, esimerkiksi roskakatoksessa. Siitä, muuten, en löytänyt sukupuolittuneisuutta sitten kuitenkaan, enkä kyllä sitä erityisesti etsikään, en ehkä oikein osaakaan etsiä joka paikasta sitä. On paljon mielenkiintoisempaakin etsittävää.
Kun en löytänyt Lehtolan kolumnia, tai varmaan vaikka olisin löytänytkin, rupesin etsimään Hazardin kolumneja, jostakin, missä niitä sattuisi olemaan nykyään. Enimmäkseen löytyi vain juttuja siitä, mitä Hazard on kirjoittanut ja mitä mieltä joku toinen on ollut siitä, mutta ei itse Hazardia, kunnes löytyi Anna. Olen tosin tainnut joskus ennenkin lukea Hazardia Annasta, olikohan se ämpäreistä.
Luin useamman Hazardin. Yksi oli jollakin tavalla aika hyvä, siinä puhuttiin oikeista hommista ja miehistä, mutta siihenkin oli lätkäisty sitten päälle asioiden sukupuolittumisongelma ilmeisesti ajatuksella että tästä tässä on lopulta kyse ikävä kyllä valitettavasti, kuulkaas jätkät ja te naiset. Lisäksi jotkin tyylikeinoyksityiskohdat näissä Hazardin kolumneissa kiinnittävät huomiotani, mutta ei nyt niistä, olkoon tämä tässä.
No, ehkä toinenkin oli aika hyvä noista Hazardin kolumneista, se tuntui liittyvän pakkausteollisuuteen ja moninaistuvien pakkausten tavalliselle ihmiselle tuomiin lajitteluongelmiin, esimerkiksi roskakatoksessa. Siitä, muuten, en löytänyt sukupuolittuneisuutta sitten kuitenkaan, enkä kyllä sitä erityisesti etsikään, en ehkä oikein osaakaan etsiä joka paikasta sitä. On paljon mielenkiintoisempaakin etsittävää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)