Toivottavasti ministeri Berner saa uudistukset vauhtiin

Nykyisen liikenne- ja viestintäministerin esittämät näkemykset ja ajatukset muun muassa raideliikenteen suhteen ovat kiinnostavia ja kannatettavia. Syntyy vaikutelma, että nyt todella aiotaan tehdä jotakin ja että asioita pyritään viemään eteenpäin nopeammin ja joustavammin kuin on ollut tapana. Toivottavasti siinä onnistutaan.

Ehdotukseni: sunnuntaiaukiolot pois

Olen pitänyt kauppojen pitkistä aukioloista ja sunnuntaiaukioloista paljon, ja samoin kaikista muista pidennetyistä palveluajoista eri aloilla. Niin ikään paikallisliikenteen, esimerkiksi täällä, toimiminen myös sunnuntaisin on ollut hyvin tarpeellista. Jos ei sitä olisi, olisin bussin sijaan todella pussissa. Tästä huolimatta nyt olisi kiinnostavaa palata esimerkiksi kaupan alalla ja julkisessa paikallisliikenteessä pelkkiin arkiaukioloihin ja arkipalveluihin. Paluuta ei tietenkään tehtäisi lainsäädännöllä, siinä ei olisi mitään järkeä, vaan vapaaehtoisesti niin, että esimerkkialojen organisaatiot mahdollisimman laajasti lähtisivät tähän.

Jos ajatus tyrmätään, voitaisiin kokeilla sitä, että esimerkiksi kaupassa tuotteet maksaisivat sunnuntaisin vaikkapa 1,X kertaa arkihinnan.

Ajatus tuli mieleen siitä, kun viime päivinä on esiintynyt usein sana ”epämukava”.

Seisovat pyörät

Rengas on hyvä esine muun muassa nopean liikkumisen ja Suomen talouden kannalta. Kuitenkin jotkut heistäkin, joille maksetaan pyörien ”pyörittämisestä”, saattavatkin olla aktiivisia ”marssijoita”, jopa ilmaiseksi. Miten tässä näin kävi?

Suomi ei aiotuilla seisauttamisilla parane

Miten Suomi ei ainakaan nouse? No, tietysti siten, että Suomea seisotetaan. Kuitenkin pitkällä tähtäyksellä tämäkin suunniteltu jarrutus osaltaan saanee markkinat keksimään omat sopeutumiskeinonsa eli tekniset ja muut vastaavat uudistukset. Mutkia matkaan voi tosin tulla siitä, että esimerkiksi niin sanotut kuluttajat joutuvat totuttelemaan itsepalvelun lisääntymiseen palvelualoilla entistä nopeammin. Paperi- ja teknologiateollisuudella on ehkä sitten jotkin muut sopeutumiskeinot, jos kovin ruvetaan seisauttelemaan, mutta enhän minä tiedä.

Juna vai esimerkiksi Helsingin Sanomat – vastaus on selvä

Juna ja Helsingin Sanomat ovat molemmat suuria vaikuttajia. Helsingin Sanomista puhutaan aina paljon, ja viime aikoina myös junasta on alettu puhua paljon matkustamisen kilpailutilanteen johdosta.

Kesälomalla tuli ostettua pari junalippua, ja tuleehan junaa käytettyä muutenkin silloin tällöin. Helsingin Sanomia sen sijaan en ole tilannut vuosikausiin enkä ostanut muitakaan sen paperisia tai digitaalisia tuotteita. Näin on asianlaita myös tästä eteenpäin. Edes ilmaisiin määräaikaisiin digitaalisiin ”maistiaisiin” en vaivaudu tarttumaan, vaikka niitä ehkä olisi tarjolla. Tällainen on tilanne kuluttajanäkökulmasta tässä tapauksessa. Muuten kyllä on hyvin, hyvin kiinnostavaa seurata niin Helsingin Sanomien kuin muidenkin vastaavanlaisten lehtien ja lehtitalojen tilaa ja kehitystä. Sen sijaan juna kiinnostaa ihan kuluttajanakin niin nyt kuin aina, ja junalla on aivan varmasti hyvä tulevaisuus tavalla tai toisella, koska sillä on niin hyviä erityispiirteitä ja se on niin oleellinen osa kuljetusjärjestelmää.

Kilpailusta ja lippujen hinnoista on puhuttu niin paljon, jopa yli-innostuneesti, että viesti on varmaan mennyt perille, ja perillehän se on mennyt viimeistään junalla matkustamisen vähenemisen johdosta. Vaikka ”halpuutukseen” (onko jo varattu sana?) keskittyminen on hyvin yksipuolinen näkökulma mihin tahansa kuluttamiseen, pidin kyllä henkilökohtaisesti noin 80 euron hintaa Jyväskylä-Kuopio-Jyväskylä-pyörähdyksestä erittäin korkeana, kun lomalla ostin lippuja. Kuitenkin siis ostin. Bussilla näyttää onnistuvan sama puoleen hintaan eli 40 euroon Matkahuollon hintatietojen mukaan. Nämä vertailemani hinnat ovat siis sellaisia ”mulle matka nyt heti koska olen lomalla”-tyyppisiä, ei mitään tarjoustenkyttäämishintoja. Lomalla ei tarjouksia kytätä, koska loma on loma ja suunnitelmatalous on hirvitys yksityiselämässä. Pieksämäelläkin kävin, ja myös siellä pääsi käymään linja-autolla halvemmalla kuin junalla, Jyväskylästä. Kävin linja-autolla jo senkin takia, että näki vaihteeksi toisenlaisia maisemia.

Onhan junassa kuitenkin aivan toisenlaiset puitteet kuin linja-autossa nimenomaan pitemmällä matkalla, joten saa se myös maksaa enemmän. Jospa vaikka nyt ensi alkuun esimerkiksi Jyväskylä-Kuopio-käynti onnistuisi ilman suunnitelmallisuutta 50 eurolla sen karkeasti 80 euron sijaan, olisihan se hyvin myönteinen ele asiakkaita kohtaan.

Missään tapauksessa juna ei voi hävitä kartalta mihinkään, eikä linja-auto, vaikkakin kumpikin taitaa hävitä valitettavasti monelta seudulta edelleen tulevina vuosina. Toivottavasti Google tai esimerkiksi jokin kotimainen yritys keksii jonkin mullistavan, joustavan ja saavutettavan etenemismuodon sinne sun tänne. Mutta joka tapauksessa junalla on oltava loistava tulevaisuus siellä, missä se liiketoiminnallisesti kannattaa. Junalippuja ostan aivan varmasti taas jossakin vaiheessa ainakin ”irtonumeroina”, jos en nyt ihan sarjalippuina kun en tosiaan ole aktiivinen säännöllinen matkustaja. Sen sijaan Helsingin Sanomia tai vastaavanlaista viestintätuotetta en osta pienissä enkä suurissa erissä. Paikallislehden kyllä tilaan nyt ja tulevaisuudessa, mutta se onkin tuotteena aivan erilainen. Erään paikkakunnan sellainen tulee kestotilauksena, ja siihen olen hyvin tyytyväinen.

Mitähän mä niinkun sillei halusin sanoa tai olla sanovinani? No, kilpailullisista ja muista viime aikojen höpinöistä huolimatta junalle toivon ja sillä täytyy olla hyvä tulevaisuus. Viisastelemaan en ala enkä neuvoskelemaan, miten junaliiketoiminnasta vastaavien pitäisi raideliikenteen menestymistä edistää. Eiväthän hekään käsittääkseni jaa matkustajia ainakaan julkisesti pahiksiin, luusereihin ja hyviksiin eivätkä opasta miten tulla heidän mielestään hyvikseksi.