Luin juuri erään kolumnistin blogimerkinnän tapauksesta (merkinnän sanomasta en nyt puhu mitään), jossa julkisuuden henkilö, journalisti, oli kertonut vitsin jossakin vähemmän virallisessa sosiaalisessa tilanteessa. Tapauksesta tuli kuitenkin jälkeenpäin pahaa mieltä ja julkista paheksuntaa. Asiasta on ollut ilmeisesti paljon juttua viime päivinä, itsekin jonkin jutun lukenut, mutta kun meikäläistä aika vähän kiinnostavat julkkisjutut niin en ole tähänkään viitsinyt syventyä. No niin, tuossa kolumnistin blogimerkinnässä kirjoitetaan kyseisestä tapauksesta (erityisesti sen innoittamana) ja siitä miten vaikeaa on kertoa vitsiä kun aina joku kuulemma loukkaantuu vähintäänkin toisten puolesta. Blogimerkinnän luettuani tuli mieleeni yksi ajankohtainen vitsi, jonka voisi ilman jälkiseurauksia kertoa tilaisuudessa jossa on läsnä kuntauudistuksesta kiinnostuneita ihmisiä. Paikalla nimenomaan pitää olla niitä, jotka seuraavat kuntauudistusta kriittisesti. Mutta vitsin tehon kannalta mukana on hyvä olla myös niitä, jotka kannattavat nykyisiä kuntauudistussuunnitelmia viimeisimpiä virityksiä myöten. Vitsi kuuluu näin: ”Seudullinen kansanäänestys.”
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
lauantai 31. elokuuta 2013
torstai 29. elokuuta 2013
Kestävyysvaje ja kielletyt säästökohteet
Mielikuvituksellinen mutta mahdollinen puhe:
Kestävyysvaje tulee korjaantumaan nyt käynnistettävien määrätietoisten rakenneuudistusten ansiosta tulevien vuosien aikana. Näin ollen on täysin pölhöpopulistista, että jotkin tahot (noin 1) kiinnittävät huomiota joihinkin tutuiksi tulleisiin ja vakiintuneisiin menoeriin. Niihin ei ole tarvetta puuttua, koska niillä ei kuitenkaan ehkä pystyttäisi poistamaan kestävyysvajetta sataprosenttisesti.
Vielä kerran hyvät pölhöpopulistit: sellaisiin vuotuisiin ja pyhiin menoeriin ei pidä koskea joilla ei poisteta koko kestävyysvajetta. Se on on/off nyt. On vain 0- tai ykkösbittejä. Onko tämä selvä? No poikkeuksena, tosin tulopuolella, ovat esimerkiksi ruoan arvonlisävero ja sen kaltaiset tavisjutut. Niiden korotusta kyllä voidaan ajatella, saadaanhan siten ehkä viisi prosenttia kestävyysvajeesta paikattua. Ja kaikki pienetkin purot meidän on hyödynnettävä kestävyysvajeen poistamisessa. Joka muuta väittää, on jälleen pölhöpopulisti. Pölhöpopulistit, voitte poistua.
Siinä oli siis olevinaan puhe. Nyt tulee aitoja omia ajatuksiani. Käsitteestä kestävyysvaje on tehty viime päivinä entistäkin hämärämpi. Houkutus hämärtämiseen syntyy ehkä siitä, että kestävyysvajeesta puhuttaessa mainitaan myös hankala asia rakenneuudistus. Mielestäni kestävyysvajeessa on kyse kuitenkin vai siitä, että julkiset menot pysyvät tällä menolla jatkuvasti tuloja suurempina. Asianhan voi ilmaista myös laveammin niin, että pitkän päälle ei pystytä vastaamaan nykyisentasoisista hyvinvointijutuista kaikille tällä tulonmuodostuksella. Tämä taas aiheuttaa, että pitäisi tehdä muutoksia kuten rakenneuudistuksia. Tuo siis kuulostaa hiukan monimutkaiselta, ja siksi kai sanasta kestävyysvaje on tullut hämärä. Tahallaan sitä ei kuitenkaan pidä hämärtää eikä tehdä ”hienommaksi” ja vaikeammaksi.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Kestävyysvaje tulee korjaantumaan nyt käynnistettävien määrätietoisten rakenneuudistusten ansiosta tulevien vuosien aikana. Näin ollen on täysin pölhöpopulistista, että jotkin tahot (noin 1) kiinnittävät huomiota joihinkin tutuiksi tulleisiin ja vakiintuneisiin menoeriin. Niihin ei ole tarvetta puuttua, koska niillä ei kuitenkaan ehkä pystyttäisi poistamaan kestävyysvajetta sataprosenttisesti.
Vielä kerran hyvät pölhöpopulistit: sellaisiin vuotuisiin ja pyhiin menoeriin ei pidä koskea joilla ei poisteta koko kestävyysvajetta. Se on on/off nyt. On vain 0- tai ykkösbittejä. Onko tämä selvä? No poikkeuksena, tosin tulopuolella, ovat esimerkiksi ruoan arvonlisävero ja sen kaltaiset tavisjutut. Niiden korotusta kyllä voidaan ajatella, saadaanhan siten ehkä viisi prosenttia kestävyysvajeesta paikattua. Ja kaikki pienetkin purot meidän on hyödynnettävä kestävyysvajeen poistamisessa. Joka muuta väittää, on jälleen pölhöpopulisti. Pölhöpopulistit, voitte poistua.
Siinä oli siis olevinaan puhe. Nyt tulee aitoja omia ajatuksiani. Käsitteestä kestävyysvaje on tehty viime päivinä entistäkin hämärämpi. Houkutus hämärtämiseen syntyy ehkä siitä, että kestävyysvajeesta puhuttaessa mainitaan myös hankala asia rakenneuudistus. Mielestäni kestävyysvajeessa on kyse kuitenkin vai siitä, että julkiset menot pysyvät tällä menolla jatkuvasti tuloja suurempina. Asianhan voi ilmaista myös laveammin niin, että pitkän päälle ei pystytä vastaamaan nykyisentasoisista hyvinvointijutuista kaikille tällä tulonmuodostuksella. Tämä taas aiheuttaa, että pitäisi tehdä muutoksia kuten rakenneuudistuksia. Tuo siis kuulostaa hiukan monimutkaiselta, ja siksi kai sanasta kestävyysvaje on tullut hämärä. Tahallaan sitä ei kuitenkaan pidä hämärtää eikä tehdä ”hienommaksi” ja vaikeammaksi.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Työmarkkinajärjestöt ja rakenneuudistukset – ”irti minun rakenteistani”
Hallitus tai ainakin osa siitä on pitkän aikaa kiirehtinyt työmarkkinajärjestöjä neuvotteluihin. Työmarkkinaneuvotteluidenhan sanotaan olevan ratkaisevassa asemassa Suomen kehityksen kannalta. Niin ne varmaan ovatkin. Toisaalta on kiirehditty myös rakenneuudistuksia. Ne ovat vähintään yhtä keskeisiä kuin työmarkkinaneuvottelut. Nuo kaksi eivät toki olekaan erillisiä asioita, vaan juuri työmarkkinaneuvotteluilta odotetaan tuloksia, jotka edistävät rakenneuudistuksia. Uudistuksiahan tarvitaan erityisesti työelämässä, työmarkkinoilla ja elinkeinoelämässä.
Sen perusteella, mitä on ollut luettavissa työmarkkinajärjestöjen, ainakin palkansaajajärjestöjen, kommentteja joihinkin muutosehdotuksiin, niille kelpaisi ehkä yksi ”rakenneuudistus”, palkkaverojen alentaminen. Muuta nyt en muista, mikä niille sopisi.
Ansiosidonnaiseen ei ainakaan saa koskea SAK:n mukaan. Siitä ei kuulemma hyvä seuraa, jos ansiosidonnaiseen kosketaan. Eräs yksittäinen työmarkkinajärjestöjä vuoden pari hiertänyt kysymys on ollut koulutusvapaa, koulutusoikeus. Nyt jälleen siitä on saatu alustavasti aikaan jonkinlainen sopimus, johon kuitenkaan Akava ei ole tyytyväinen. Akava kritisoi sitä, että koulutusvapaa, koulutusoikeus, suosii sen mukaan matalapalkka-aloja. Työnantajathan saisivat vähennyksiä työntekijän koulutuskustannuksista, ja matalapalkkaisen työntekijän aiheuttamista koulutuskuluista nuo vähennykset kattaisivat enemmän kuin korkeapalkkaisen aiheuttamista koulutuskuluista. Näin Akava kertoo tuosta vähennysoikeudesta, ja uskon että näin asia myös on.
En tiedä, ajateltiinko koulutusvapaata (koulutusoikeutta) sorvattaessa rakenteita ja niiden uudistuksia ja muita työelämän kehittämistarpeita, mutta luulisin että ajateltiin. Nimittäin toisin kuin Akava minä pidän tuota koulutusvähennyksiin liittyvää matalapalkkaisten kouluttamista tarkoitusella tai tarkoittamatta suosivaa piirrettä oikeana ratkaisuna. Se on oikea sekä työelämän kehittämisen ja talouden kannalta että oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Kun näitä uudistuksia ja muutoksia vaikkapa valtiovallan taholta sitten esitetään myös työmarkkinajärjestöille, nämä haluavat kyllä pitää merkittävän päätösvallan yhteiskunnan asioissa itsellään mutta suhtautuvat penseästi omalla kohdallaan muutoksiin jotka eivät tuo heti jotakin lisää.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Sen perusteella, mitä on ollut luettavissa työmarkkinajärjestöjen, ainakin palkansaajajärjestöjen, kommentteja joihinkin muutosehdotuksiin, niille kelpaisi ehkä yksi ”rakenneuudistus”, palkkaverojen alentaminen. Muuta nyt en muista, mikä niille sopisi.
Ansiosidonnaiseen ei ainakaan saa koskea SAK:n mukaan. Siitä ei kuulemma hyvä seuraa, jos ansiosidonnaiseen kosketaan. Eräs yksittäinen työmarkkinajärjestöjä vuoden pari hiertänyt kysymys on ollut koulutusvapaa, koulutusoikeus. Nyt jälleen siitä on saatu alustavasti aikaan jonkinlainen sopimus, johon kuitenkaan Akava ei ole tyytyväinen. Akava kritisoi sitä, että koulutusvapaa, koulutusoikeus, suosii sen mukaan matalapalkka-aloja. Työnantajathan saisivat vähennyksiä työntekijän koulutuskustannuksista, ja matalapalkkaisen työntekijän aiheuttamista koulutuskuluista nuo vähennykset kattaisivat enemmän kuin korkeapalkkaisen aiheuttamista koulutuskuluista. Näin Akava kertoo tuosta vähennysoikeudesta, ja uskon että näin asia myös on.
En tiedä, ajateltiinko koulutusvapaata (koulutusoikeutta) sorvattaessa rakenteita ja niiden uudistuksia ja muita työelämän kehittämistarpeita, mutta luulisin että ajateltiin. Nimittäin toisin kuin Akava minä pidän tuota koulutusvähennyksiin liittyvää matalapalkkaisten kouluttamista tarkoitusella tai tarkoittamatta suosivaa piirrettä oikeana ratkaisuna. Se on oikea sekä työelämän kehittämisen ja talouden kannalta että oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Kun näitä uudistuksia ja muutoksia vaikkapa valtiovallan taholta sitten esitetään myös työmarkkinajärjestöille, nämä haluavat kyllä pitää merkittävän päätösvallan yhteiskunnan asioissa itsellään mutta suhtautuvat penseästi omalla kohdallaan muutoksiin jotka eivät tuo heti jotakin lisää.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
maanantai 26. elokuuta 2013
Kansalaisaloite ja hallitusohjelma – jotkut juuttuvat tähän
Kansalaisaloitteen soveltamista pitäisi ehkä laajentaa seuraavasti: nykyisen mahdollisuuden lisäksi kansalaisaloitteella voitaisiin sitovasti määrätä että viimeistään seuraavan eduskunnan on toteutettava kansalaisaloitteen vaatimus kunhan muuten lainsäädännölliset edellytykset täyttyvät. Tämä tuli mieleen, kun viime aikoina on esitetty itselleni käsittämättömiä näkemyksiä, että kansalaisaloitetta ei voitaisi tai ei pitäisi (tai ei jotain vieläkin muuta) edes periaatteessa toteuttaa jos aihepiiri tai asia (?) ei ole esillä jo hallitusohjelmassa.
Edellä kuvaamani kummallinen näkemys ei ole vain yksinkertaisesti käsittämätön vaan mielestäni kolminkertaisesti käsittämätön. Ensinnäkään en ymmärrä, mitä nämä kansalaisaloitteisiin nihkeästi suhtautuvat itse asiassa oikeastaan tarkoittavat tuolla näkemyksellä. Toiseksi: jos he tarkoittavat, että eduskunnan ei ole syytä tai mahdollista? edes periaatteessa toteuttaa kansalaisaloitetta, jonka aihepiiri ei ole esillä jo hallitusohjelmassa, niin hyvin käsittämätön on ajatus. Mutta kolmanneksi kaikkein käsittämättömin olisi ajatus, että eduskunta ei voisi tai sen ei pitäisi toteuttaa kansalaisaloitetta jos kansalaisaloitteen esittämä vaatimus ei ole jo hallitusohjelmassa tavoitteena. Tämä olisi tosin jo niin irvikuvamainen versio, että sitä kansalaisaloitteisiin nihkeästi suhtautuvat eivät voi sentään tarkoittaa. Se olisi täyttä pelleilyä kansalaisaloitteiden kustannuksella.
Kokeillaan tuota.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Edellä kuvaamani kummallinen näkemys ei ole vain yksinkertaisesti käsittämätön vaan mielestäni kolminkertaisesti käsittämätön. Ensinnäkään en ymmärrä, mitä nämä kansalaisaloitteisiin nihkeästi suhtautuvat itse asiassa oikeastaan tarkoittavat tuolla näkemyksellä. Toiseksi: jos he tarkoittavat, että eduskunnan ei ole syytä tai mahdollista? edes periaatteessa toteuttaa kansalaisaloitetta, jonka aihepiiri ei ole esillä jo hallitusohjelmassa, niin hyvin käsittämätön on ajatus. Mutta kolmanneksi kaikkein käsittämättömin olisi ajatus, että eduskunta ei voisi tai sen ei pitäisi toteuttaa kansalaisaloitetta jos kansalaisaloitteen esittämä vaatimus ei ole jo hallitusohjelmassa tavoitteena. Tämä olisi tosin jo niin irvikuvamainen versio, että sitä kansalaisaloitteisiin nihkeästi suhtautuvat eivät voi sentään tarkoittaa. Se olisi täyttä pelleilyä kansalaisaloitteiden kustannuksella.
Kokeillaan tuota.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Pakkoruotsi, venäjä ja Jutta Urpilainen
Parin päivän takaisen uutisen mukaan SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ei halua luopua pakkoruotsista. Sen sijaan Urpilaisen mielestä pitää kokeilla venäjän kielen lisäopettamista etenkin Itä-Suomessa.
http://uutiset.perussuomalaiset.fi/?p=7002
Mitä konkreettisesti tarkoitetaan venäjän kielen lisäopettamisella ja sen kokeilemisella etenkin Itä-Suomessa? Jo nyt voi opiskella eri kieliä vapaamuotoisesti kansalais- ja työväenopistoissa ja monessa muussa paikassa ja tietysti myös itsekseen jonkin verran. Kyseessä on jo muutenkin hyvin tuettu toiminta, esimerkiksi juuri kansalaisopistoissa, joten mihin nyt tarvitaan lisää ja miten asia on tarkoitus toteuttaa? Juuri toteutustapa on kiinnostava kysymys.
Ehkä kuitenkaan Urpilainen ei tarkoita opiskelua kansalaisopistossa vaan virallisempaa venäjän kielen opettelua koulussa. Mutta mitä olisi virallinen venäjän kielen lisäopetus, kun kuitenkaan mistään olemassa olevasta ei vähennetä? Sehän merkitsisi koulutuntien lisäämistä kokeilumielessä erityisesti Itä-Suomessa. Siihen siis myönnettäisiin julkisia lisävaroja. Lisättäisiin näin ollen sekä kuluja että oppitunteja. Tietysti nuo venäjän lisäopettamiseen käytettävät oppitunnit olisivat vapaaehtoisia. Muuhan olisi järjettömyyttä ja mielivaltaisuutta. Miten voitaisiin antaa erityisesti itäsuomalaisille sellainen lahja eli kädenojennus, että erityisesti heillä olisi suurempi oppivelvollisuus kuin muilla? Menisi kai sentään salaliittoteorian puolelle, jos kuvittelisin että tässä ollaan hivuttamassa lisäoppivelvollisuutta valtakunnalliseksi. Ai niin, mutta eikös juuri niin olla tekemässä, oppivelvollisuuden jatkamispuheet.
Palataan asiaan. Oletettavasti alun perin ja toistaiseksi valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa on ajateltu niin, että kokonaistuntimäärä mitoitetaan jotenkin optimaaliseksi ottaen huomioon toisaalta oppimistarpeet ja toisaalta resurssit ja se että oppilaalle koulunkäyntiin käytetty tuntimäärä pysyy kohtuudessa. Näin ollen myöskään itäsuomalaiselta koululaiselta ja opiskelijalta olisi kohtuutonta odottaa nykyiseen pakolliseen opetukseen osallistumisen lisäksi vielä osallistumista vapaaehtoiseen lisäopetukseen venäjän kielessä. Tosin edelleenkään en osaa kuvitella, miten tuo Urpilaisen mainitsema venäjän kielen lisäopettamisen kokeilu erityisesti Itä-Suomessa olisi tarkoitus käytännössä toteuttaa. Ajatellaanko siinä sittenkin, että jostakin nyt pakollisesta voitaisiin ottaa muutama tunti venäjän kielen opiskeluun, vai olisiko venäjä sittenkin kokonaan valinnainen jonkin toisen aineen kanssa mutta ei kuitenkaan ruotsin. Siitä se uusi väittely sitten alkaisikin, että mistä aineesta voitaisiin valinnaisesti luopua tai edes vähentää.
Tuollaisia kysymyksiähän Jutta Urpilaisen venäjä-toteamus herättää. Välitön vaikutelmani olikin kyseisen uutisen jälkeen, että tässä puhutaan tyypilliseen poliitikon tyyliin kun halutaan ikään kuin tarjota kaikille jotakin. Halutaan pitää pakkoruotsi entisellään ja halutaan antaa kaiken nykyisen pakollisen koulunkäynnin päälle mahdollisuus lisättyyn venäjän kielen opetteluun. Tämän voisi rinnastaa ”ilmaiseen lounaaseen” siinä mielessä, että tässä ollaan tarjoavinaan lisähyvää ei-minkään kustannuksella. Tarvittavat rahat varmaan löytyisivät koska rahaahan on, mutta jos oppilaita ei ole syytä pitää koulussa nykyistä kauempaa (ottaen huomioon muu elämä), niin miten nyt erityisesti Itä-Suomen osalta tästä oltaisiinkin valmiit poikkeamaan.
Urpilaisen pakkoruotsin ja venäjän opetuksen ”yhdistäminen” tuntuu siltä, että siinä annetaan kovasti vaikutelma että kaikille voitaisiin tarjota entistä enemmän ottamatta mistään pois. Tämähän on tyypillistä ennen eduskuntavaaleja, mutta eduskuntavaalithan ovat vasta vuonna 2015. Kuitenkin vastaavanlaisia vaalikampanjatyylisiä sanomisia ja tekemisiä on esiintynyt viime päivinä muitakin uutisista päätellen. Eiväthän ne yksittäistapauksina vielä niin mitään ajatuksia herätä, mutta kun niitä alkaa tulla ryppäinä niin silloin alkaa tuntua vaalien odotukselta ja äänestäjien miellyttämiseltä. Kun yksi lentokenttä saa jotakin, paljon kylläkin, niin sitten yksi puolue vaatii että maakuntiin kanssa lisää. Sitten verkkouutiset uutisoi saaneensa haltuunsa dokumentin, jonka mukaan pääministeri ja muistaakseni maatalousministeri ovat kirjallisesti patistelleet komissiota toimiin Suomen (Etelä-Suomen?) maatalouden hyväksi. Yhden uutisotsikon mukaan myös yliopistoille pitäisi myöntää elvytysrahaa. Ja elvytysrahaahan nyt muutenkin pitäisi myöntää moneen paikkaan ja erityisesti rakentamiseen. Ja elvytystä (velalla) vieläpä sen takia, että vain näin kuulemma vältetään tulevaisuuden lisävelkaantuminen eli budjetin alijäämät. Ehkä, mutta onko laskettu kanssa vai luullaanko pelkästään?
Kun joku kumminkin sitä vähintäänkin itsekseen kysyy ja ihmettelee että onko noissa äskeisissä muka jotakin pahaa, niin totean vain vielä kerran, että kaiken kaikkiaan näistä viime päivien lausunnoista, vaatimuksista ja tekemisistä on tullut sellainen vaikutelma, että vaaleja tässä ollaan käyvinään ja esillä halutaan olla erityisen miellyttävästi.
Loppumietelmä: Kun yhä useampi korostaa nykyään jo etukäteen, että mielipiteet ovat kirjoittajan omia, minä toivon että mielipiteeni olisivat aina myös monen muun.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
http://uutiset.perussuomalaiset.fi/?p=7002
Mitä konkreettisesti tarkoitetaan venäjän kielen lisäopettamisella ja sen kokeilemisella etenkin Itä-Suomessa? Jo nyt voi opiskella eri kieliä vapaamuotoisesti kansalais- ja työväenopistoissa ja monessa muussa paikassa ja tietysti myös itsekseen jonkin verran. Kyseessä on jo muutenkin hyvin tuettu toiminta, esimerkiksi juuri kansalaisopistoissa, joten mihin nyt tarvitaan lisää ja miten asia on tarkoitus toteuttaa? Juuri toteutustapa on kiinnostava kysymys.
Ehkä kuitenkaan Urpilainen ei tarkoita opiskelua kansalaisopistossa vaan virallisempaa venäjän kielen opettelua koulussa. Mutta mitä olisi virallinen venäjän kielen lisäopetus, kun kuitenkaan mistään olemassa olevasta ei vähennetä? Sehän merkitsisi koulutuntien lisäämistä kokeilumielessä erityisesti Itä-Suomessa. Siihen siis myönnettäisiin julkisia lisävaroja. Lisättäisiin näin ollen sekä kuluja että oppitunteja. Tietysti nuo venäjän lisäopettamiseen käytettävät oppitunnit olisivat vapaaehtoisia. Muuhan olisi järjettömyyttä ja mielivaltaisuutta. Miten voitaisiin antaa erityisesti itäsuomalaisille sellainen lahja eli kädenojennus, että erityisesti heillä olisi suurempi oppivelvollisuus kuin muilla? Menisi kai sentään salaliittoteorian puolelle, jos kuvittelisin että tässä ollaan hivuttamassa lisäoppivelvollisuutta valtakunnalliseksi. Ai niin, mutta eikös juuri niin olla tekemässä, oppivelvollisuuden jatkamispuheet.
Palataan asiaan. Oletettavasti alun perin ja toistaiseksi valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa on ajateltu niin, että kokonaistuntimäärä mitoitetaan jotenkin optimaaliseksi ottaen huomioon toisaalta oppimistarpeet ja toisaalta resurssit ja se että oppilaalle koulunkäyntiin käytetty tuntimäärä pysyy kohtuudessa. Näin ollen myöskään itäsuomalaiselta koululaiselta ja opiskelijalta olisi kohtuutonta odottaa nykyiseen pakolliseen opetukseen osallistumisen lisäksi vielä osallistumista vapaaehtoiseen lisäopetukseen venäjän kielessä. Tosin edelleenkään en osaa kuvitella, miten tuo Urpilaisen mainitsema venäjän kielen lisäopettamisen kokeilu erityisesti Itä-Suomessa olisi tarkoitus käytännössä toteuttaa. Ajatellaanko siinä sittenkin, että jostakin nyt pakollisesta voitaisiin ottaa muutama tunti venäjän kielen opiskeluun, vai olisiko venäjä sittenkin kokonaan valinnainen jonkin toisen aineen kanssa mutta ei kuitenkaan ruotsin. Siitä se uusi väittely sitten alkaisikin, että mistä aineesta voitaisiin valinnaisesti luopua tai edes vähentää.
Tuollaisia kysymyksiähän Jutta Urpilaisen venäjä-toteamus herättää. Välitön vaikutelmani olikin kyseisen uutisen jälkeen, että tässä puhutaan tyypilliseen poliitikon tyyliin kun halutaan ikään kuin tarjota kaikille jotakin. Halutaan pitää pakkoruotsi entisellään ja halutaan antaa kaiken nykyisen pakollisen koulunkäynnin päälle mahdollisuus lisättyyn venäjän kielen opetteluun. Tämän voisi rinnastaa ”ilmaiseen lounaaseen” siinä mielessä, että tässä ollaan tarjoavinaan lisähyvää ei-minkään kustannuksella. Tarvittavat rahat varmaan löytyisivät koska rahaahan on, mutta jos oppilaita ei ole syytä pitää koulussa nykyistä kauempaa (ottaen huomioon muu elämä), niin miten nyt erityisesti Itä-Suomen osalta tästä oltaisiinkin valmiit poikkeamaan.
Urpilaisen pakkoruotsin ja venäjän opetuksen ”yhdistäminen” tuntuu siltä, että siinä annetaan kovasti vaikutelma että kaikille voitaisiin tarjota entistä enemmän ottamatta mistään pois. Tämähän on tyypillistä ennen eduskuntavaaleja, mutta eduskuntavaalithan ovat vasta vuonna 2015. Kuitenkin vastaavanlaisia vaalikampanjatyylisiä sanomisia ja tekemisiä on esiintynyt viime päivinä muitakin uutisista päätellen. Eiväthän ne yksittäistapauksina vielä niin mitään ajatuksia herätä, mutta kun niitä alkaa tulla ryppäinä niin silloin alkaa tuntua vaalien odotukselta ja äänestäjien miellyttämiseltä. Kun yksi lentokenttä saa jotakin, paljon kylläkin, niin sitten yksi puolue vaatii että maakuntiin kanssa lisää. Sitten verkkouutiset uutisoi saaneensa haltuunsa dokumentin, jonka mukaan pääministeri ja muistaakseni maatalousministeri ovat kirjallisesti patistelleet komissiota toimiin Suomen (Etelä-Suomen?) maatalouden hyväksi. Yhden uutisotsikon mukaan myös yliopistoille pitäisi myöntää elvytysrahaa. Ja elvytysrahaahan nyt muutenkin pitäisi myöntää moneen paikkaan ja erityisesti rakentamiseen. Ja elvytystä (velalla) vieläpä sen takia, että vain näin kuulemma vältetään tulevaisuuden lisävelkaantuminen eli budjetin alijäämät. Ehkä, mutta onko laskettu kanssa vai luullaanko pelkästään?
Kun joku kumminkin sitä vähintäänkin itsekseen kysyy ja ihmettelee että onko noissa äskeisissä muka jotakin pahaa, niin totean vain vielä kerran, että kaiken kaikkiaan näistä viime päivien lausunnoista, vaatimuksista ja tekemisistä on tullut sellainen vaikutelma, että vaaleja tässä ollaan käyvinään ja esillä halutaan olla erityisen miellyttävästi.
Loppumietelmä: Kun yhä useampi korostaa nykyään jo etukäteen, että mielipiteet ovat kirjoittajan omia, minä toivon että mielipiteeni olisivat aina myös monen muun.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
perjantai 23. elokuuta 2013
Seuraava Suomen komissaari? - EU-virka arvostettu päämäärä, mutta
Lehdet ja muu kaupallinen media ovat jo pitemmän aikaa esittäneet arvauksia, ”tietoja” ja toiveita siitä, kuka ministeri olisi seuraava Suomen ehdokas komissaariksi tai muuhun korkeaan EU-virkaan. Niminä on mainittu pääasiassa kokoomus ja Jyrki Katainen mutta myös Alexander Stubb. Melkein tähän päivään asti nimien esittäminen on ollut enimmäkseen median yksinpuhelua, kun ainakin osa mainituista henkilöistä on vastannut tiedusteluihin että ei ole miettinyt koko asiaa eikä meinaa aivan lähiaikoina miettiäkään. Jossakin bloggauksessani yhdessä vaiheessa ihmettelin minäkin, eikö Suomella olekaan omia suuria haasteita kun päähuomio mediassa kohdistuu EU:n huippuvirkoihin ja henkilöiden nimiin.
Nyt parissa päivässä kiinnostus komissaarin paikan ehdokasnimiä kohtaan on kuitenkin yllättäen levinnyt mediasta ja kokoomuksesta myös siihen toiseen päähallituspuolueeseen demareihin. Nyt ihan avoimesti demareita itseäänkin alkoi kiinnostaa ja heillä on siihen jo joitakin vastauksiakin, kuka olisi sopivin Suomen ehdokas komissaariksi ja vieläpä mahdollisimman korkeaksi komissaariksi. Muutama demarivaikuttaja on jo ehtinyt antaa tukea ehdotukselle, että puheenjohtaja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen olisi syytä tavoitella komissaarin tehtävää.
Nimiä on siis ruvettu innokkaasti esittämään, ja EU-virat houkuttelevat muutenkin huomattavasti päähallituspuolueita ja nyt jo ehkä kolmattakin puoluetta ja myös jotakuta henkilöä itseään. Viime päivien puheiden perusteella aivan selvästi kuulostaakin siltä, että juuri korkeat EU-tehtävät (paino sanalla EU-tehtävät) ovat niitä suuria tavoitteita joihin suomalaisten ja ennen kaikkea johtavien poliitikkojen on syytä aina pyrkiä. Lisäksi ikään kuin ajateltaisiin, että olisi erityisesti Suomen edun kannalta erittäin tärkeää että komissaariksi tulisi valittua suomalainen. Jos tällaista etua on, niin mielestäni sen täytyy piillä jossakin sellaisessa, että suomalaisen komissaarin maine ja esilläolo vauhdittaisivat välillisesti kaikkien suomalaisten ihmisten hyvinvointia ja pärjäämistä. Suoraanhan komissaari ei voi Suomen etua ajaa, vaan hänen näkökulmansa on oltava EU:n ja sillä selvä.
Näyttää nimenomaan siltä, että tavoiteltavimpina pidetään kansainvälisiä ”julkisia” tehtäviä ja virkoja, siis kansainvälisten ei-kaupallisten organisaatioiden johtavia virkoja tai luottamustehtäviä. Niissä on varsinkin poliitikolle se jokin erityinen hohto. Miksi ei keskustella milloinkaan siitä, kuka suomalainen johtava poliitikko olisi sopiva kokemuksensa ja osaamisensa ansiosta tavoittelemaan tilaisuuden tullessa esimerkiksi seuraavanlaisten kansainvälisten suuryritysten johtopaikkoja:
Wal-Mart, General Electric, Volkswagen Group, Nestlé?
Nuo ovat siis pelkästään esimerkkejä kansainvälisistä suuryrityksistä yleisesti.
Verrattuna esimerkiksi EU-virkoihin, suomalaisilla ei ole kansallisuutensa perusteella ”demokraattista” asemaa minkäänlaisten yksityisten yritysten henkilövalintoihin. Niinpä kansainvälisen suuryrityksenkin johtotehtävästä kiinnostuneen ansioituneen poliitikon pitää saada itsensä esille hyvänä kandidaattina muuten kuin poliittisen keskustelun kautta. Mutta mediahan voisi olla siinä yhtä aktiivisesti mukana, kuin se on nyt komissaarin viran ehdokasehdokkaiden osalta. Se tosin edellyttää, että joku tietää että tällaista johtajaa ollaan etsimässä. Siinäpä se onkin. Mutta ajatukseni tässä vain on, että eivätkö suurten kansainvälisten yritysten johtotehtävät voisi olla yhtä mahdollisia kiinnostuksen kohteita kuin suurten kansainvälisten "julkisten" organisaatioiden johtotehtävät.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Nyt parissa päivässä kiinnostus komissaarin paikan ehdokasnimiä kohtaan on kuitenkin yllättäen levinnyt mediasta ja kokoomuksesta myös siihen toiseen päähallituspuolueeseen demareihin. Nyt ihan avoimesti demareita itseäänkin alkoi kiinnostaa ja heillä on siihen jo joitakin vastauksiakin, kuka olisi sopivin Suomen ehdokas komissaariksi ja vieläpä mahdollisimman korkeaksi komissaariksi. Muutama demarivaikuttaja on jo ehtinyt antaa tukea ehdotukselle, että puheenjohtaja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen olisi syytä tavoitella komissaarin tehtävää.
Nimiä on siis ruvettu innokkaasti esittämään, ja EU-virat houkuttelevat muutenkin huomattavasti päähallituspuolueita ja nyt jo ehkä kolmattakin puoluetta ja myös jotakuta henkilöä itseään. Viime päivien puheiden perusteella aivan selvästi kuulostaakin siltä, että juuri korkeat EU-tehtävät (paino sanalla EU-tehtävät) ovat niitä suuria tavoitteita joihin suomalaisten ja ennen kaikkea johtavien poliitikkojen on syytä aina pyrkiä. Lisäksi ikään kuin ajateltaisiin, että olisi erityisesti Suomen edun kannalta erittäin tärkeää että komissaariksi tulisi valittua suomalainen. Jos tällaista etua on, niin mielestäni sen täytyy piillä jossakin sellaisessa, että suomalaisen komissaarin maine ja esilläolo vauhdittaisivat välillisesti kaikkien suomalaisten ihmisten hyvinvointia ja pärjäämistä. Suoraanhan komissaari ei voi Suomen etua ajaa, vaan hänen näkökulmansa on oltava EU:n ja sillä selvä.
Näyttää nimenomaan siltä, että tavoiteltavimpina pidetään kansainvälisiä ”julkisia” tehtäviä ja virkoja, siis kansainvälisten ei-kaupallisten organisaatioiden johtavia virkoja tai luottamustehtäviä. Niissä on varsinkin poliitikolle se jokin erityinen hohto. Miksi ei keskustella milloinkaan siitä, kuka suomalainen johtava poliitikko olisi sopiva kokemuksensa ja osaamisensa ansiosta tavoittelemaan tilaisuuden tullessa esimerkiksi seuraavanlaisten kansainvälisten suuryritysten johtopaikkoja:
Wal-Mart, General Electric, Volkswagen Group, Nestlé?
Nuo ovat siis pelkästään esimerkkejä kansainvälisistä suuryrityksistä yleisesti.
Verrattuna esimerkiksi EU-virkoihin, suomalaisilla ei ole kansallisuutensa perusteella ”demokraattista” asemaa minkäänlaisten yksityisten yritysten henkilövalintoihin. Niinpä kansainvälisen suuryrityksenkin johtotehtävästä kiinnostuneen ansioituneen poliitikon pitää saada itsensä esille hyvänä kandidaattina muuten kuin poliittisen keskustelun kautta. Mutta mediahan voisi olla siinä yhtä aktiivisesti mukana, kuin se on nyt komissaarin viran ehdokasehdokkaiden osalta. Se tosin edellyttää, että joku tietää että tällaista johtajaa ollaan etsimässä. Siinäpä se onkin. Mutta ajatukseni tässä vain on, että eivätkö suurten kansainvälisten yritysten johtotehtävät voisi olla yhtä mahdollisia kiinnostuksen kohteita kuin suurten kansainvälisten "julkisten" organisaatioiden johtotehtävät.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
torstai 22. elokuuta 2013
Kun puhelinmyyjä tarjoaa ilmaiset bokserit, sukat tai muuta, harkinta on sinulla!
Aiemmin olen kirjoittanut ilmaisista boksereista, joita sukkien ja muiden lisäksi tarjotaan puhelimitse tutustumista varten. Minäkin menin tällaisen ilmaisnäytteen aikanaan hyväksymään, vaikka jälkiviisaana tiedän että itselleni on paljon huolettomampaa ostaa bokserit, sukat ja mitkä tuotteet tahansa esimerkiksi kaupasta juuri silloin kun tarvitsen. Näin on asia henkilökohtaisen kokemukseni perusteella siitäkin huolimatta, että mitään ongelmaa ei lopulta ollutkaan tuon ilmaislähetyksen kanssa. Mutta se viisastava kokemus tuli siitä, että ehdin kuitenkin huolestua miten mahtaa onnistua boksereiden jatkolähetysten estäminen. Tuotteitahan alkaa sitten tulla maksullisina, ellei tee tai onnistu tekemään perumisilmoitusta ilmaisen lähetyksen jälkeen. Voin vain kuvitella, että niitä ihmisiä stressaa ja hermostuttaa, joilla on ongelmia tuossa perumisessa. Tarinoita ainakin tuntuu riittävän.
Enpä siis toista kertaa haksahda hyväksymään edes ilmaisina näytteinä boksereita, sukkia tai mitään muutakaan. Ainoastaan siinä tapauksessa saatan suostua vastaanottamaan ilmaisnäytteen tai esimerkiksi jonkin ilmaisen palvelun kokeilua varten (vakuutus ym.), kun kyseessä on tuntemani kotimainen luotettava yritys ja kun ilmaisen tuotteen jälkeen ei tule automaattisesti mitään maksullista. Maksullisuuden täytyy siis aina perustua erilliseen tilaukseen. Näiden edellä mainittujen ehtojen pitää täyttyä, jotta voin lähteä mukaan tällaiseen. Ja yrityksen yhteistietojen pitää olla helposti saatavilla aina. Juuri noissa yhteystiedoissa tuntuu olevan puutteita joidenkin yritysten osalta näissä bokseri-, sukka- ja muissa vastaavissa tapauksissa.
Olen saattanut tulla jopa ylivarovaiseksi näiden "ilmaisten lounaiden" suhteen. Jokin aika sitten soitettiin suuresta suomalaisesta tunnetusta perinteisestä luotettavasta yrityksestä ja tarjottiin ilmaista ”finanssituotetta”. Ehtokin oli niin helppo, että sitten vuoden maksuttoman voimassaolon päätyttyä ei tarvitse perua erikseen. Tuo ”finanssituote” vain päättyy, ellei tilaa sille jatkoa. Tästä olisi tullut vieläpä bonuksia. Mutta kun kaikki aina sanovat, että "ilmaisia lounaita" ei ole, niin olen alkanut vähän uskoa ettei niitä sitten ole vaan aina on jokin jekku takana. Niinpä intin puhelinmyyjältä, että eihän se sitten vain sido mihinkään ja eihän sitten tule kustannuksia. Myyjä jo hiukan tuskastuikin, tosin aivan ymmärrettävästi, kun kysyin ja kysyin. Hiukan neuvottoman tuntuisena hän lopulta totesi, että näin heille on tästä tuotteesta kerrottu että ei osaa enempää sanoa. Eli myyjätkin joutuvat hankalaan väliin, kun toisaalla on epäluuloinen asiakas ja toisaalla tulosta odottava toimeksiantaja ja sitten vielä myytävänä on tuote joka herättää epäuskoisuutta joissakuissa.
Toinen syy, miksi en ollut innostunut edellä kuvatusta tarjouksesta ilmaiseksikaan, oli se, että arvelin vastaavan ”finanssituotteen” sisältyvän jo minulla olevaan vanhaan tuotteeseen. Nyt sitten jälkeenpäin, kun samasta yrityksestä otettiin yhteyttä hiukan samoissa asioissa, varmistuikin että juuri näinhän se oli. Eli turhaan olisin ottanut vastaan tarjotun ”näytteen".
Kannattaa olla mieluummin tarkkana tuntemattomien myyjätahojen ja nimenomaan joidenkin hankalien ilmaisnäytteiden kanssa kuin katua ja olla huolissaan miten mahtaakaan käydä. Tuo tuntemus ei ole mukava kenellekään. On ikävää, jos ei meinaa saada edes yhteyttä myyjätahoon tai ei edes tiedä mihin voisi ottaa yhteyttä. Tällaista esiintyy jatkuvasti verkkokeskusteluista päätellen. Toisethan kyllä kehua retostelevat hyvillä kokemuksillaan sekä ilmaisnäytteistä että jatkotilauksista, joten myös hyviä kokemuksia varmaankin on.
En kuitenkaan halua sekoittaa joitakin ulkomaisia epävarmoilla yhteystiedoilla varustettuja yrityksiä kotimaisten tunnettujen tai avoimesti toimivien yritysten kanssa. Jälkimmäisten kanssa on helpompi asioida myös ongelmatilanteissa, ja niiden uskoisi pitävän huolta siitä että huonot uutiset eivät leviä esimerkiksi verkossa.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Enpä siis toista kertaa haksahda hyväksymään edes ilmaisina näytteinä boksereita, sukkia tai mitään muutakaan. Ainoastaan siinä tapauksessa saatan suostua vastaanottamaan ilmaisnäytteen tai esimerkiksi jonkin ilmaisen palvelun kokeilua varten (vakuutus ym.), kun kyseessä on tuntemani kotimainen luotettava yritys ja kun ilmaisen tuotteen jälkeen ei tule automaattisesti mitään maksullista. Maksullisuuden täytyy siis aina perustua erilliseen tilaukseen. Näiden edellä mainittujen ehtojen pitää täyttyä, jotta voin lähteä mukaan tällaiseen. Ja yrityksen yhteistietojen pitää olla helposti saatavilla aina. Juuri noissa yhteystiedoissa tuntuu olevan puutteita joidenkin yritysten osalta näissä bokseri-, sukka- ja muissa vastaavissa tapauksissa.
Olen saattanut tulla jopa ylivarovaiseksi näiden "ilmaisten lounaiden" suhteen. Jokin aika sitten soitettiin suuresta suomalaisesta tunnetusta perinteisestä luotettavasta yrityksestä ja tarjottiin ilmaista ”finanssituotetta”. Ehtokin oli niin helppo, että sitten vuoden maksuttoman voimassaolon päätyttyä ei tarvitse perua erikseen. Tuo ”finanssituote” vain päättyy, ellei tilaa sille jatkoa. Tästä olisi tullut vieläpä bonuksia. Mutta kun kaikki aina sanovat, että "ilmaisia lounaita" ei ole, niin olen alkanut vähän uskoa ettei niitä sitten ole vaan aina on jokin jekku takana. Niinpä intin puhelinmyyjältä, että eihän se sitten vain sido mihinkään ja eihän sitten tule kustannuksia. Myyjä jo hiukan tuskastuikin, tosin aivan ymmärrettävästi, kun kysyin ja kysyin. Hiukan neuvottoman tuntuisena hän lopulta totesi, että näin heille on tästä tuotteesta kerrottu että ei osaa enempää sanoa. Eli myyjätkin joutuvat hankalaan väliin, kun toisaalla on epäluuloinen asiakas ja toisaalla tulosta odottava toimeksiantaja ja sitten vielä myytävänä on tuote joka herättää epäuskoisuutta joissakuissa.
Toinen syy, miksi en ollut innostunut edellä kuvatusta tarjouksesta ilmaiseksikaan, oli se, että arvelin vastaavan ”finanssituotteen” sisältyvän jo minulla olevaan vanhaan tuotteeseen. Nyt sitten jälkeenpäin, kun samasta yrityksestä otettiin yhteyttä hiukan samoissa asioissa, varmistuikin että juuri näinhän se oli. Eli turhaan olisin ottanut vastaan tarjotun ”näytteen".
Kannattaa olla mieluummin tarkkana tuntemattomien myyjätahojen ja nimenomaan joidenkin hankalien ilmaisnäytteiden kanssa kuin katua ja olla huolissaan miten mahtaakaan käydä. Tuo tuntemus ei ole mukava kenellekään. On ikävää, jos ei meinaa saada edes yhteyttä myyjätahoon tai ei edes tiedä mihin voisi ottaa yhteyttä. Tällaista esiintyy jatkuvasti verkkokeskusteluista päätellen. Toisethan kyllä kehua retostelevat hyvillä kokemuksillaan sekä ilmaisnäytteistä että jatkotilauksista, joten myös hyviä kokemuksia varmaankin on.
En kuitenkaan halua sekoittaa joitakin ulkomaisia epävarmoilla yhteystiedoilla varustettuja yrityksiä kotimaisten tunnettujen tai avoimesti toimivien yritysten kanssa. Jälkimmäisten kanssa on helpompi asioida myös ongelmatilanteissa, ja niiden uskoisi pitävän huolta siitä että huonot uutiset eivät leviä esimerkiksi verkossa.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Tukipaketti, anna anteeksi
Koska en saa, en ole kyllä pyytänytkään, bloggaamisesta korvausta, lasken tämän yhden merkinnän ajaksi hiukan tasoa. Näin teen ihan vain sen takia, etten polkisi kenenkään hintoja liian korkealla laatu-hinta-suhteella (tosin 0:lla ei voi muutenkaan jakaa). Seuraavassa tulee siis lyhyesti sitä ”hiukan alentunutta tasoa”.
Hallitus (hallitukset yleensä) on aina hyvä puheenaihe. Siltä varalta, että joskus tulisi ajankohtaiseksi uuden hallituksen muodostaminen, ja joskushan se tulee joka tapauksessa, tässä olisi ehdotus hallituksen koostumukseksi, tosin ilman paikkajakoa. Ehdotus on hiukan ennakkoluuloton mutta perusteltu.
Seuraava hallitus voisi aivan hyvin muodostua vain kahdesta puolueesta, vasemmistoliitosta ja kokoomuksesta. Eihän se mikään enemmistöhallitus olisi, mutta sen verran pitää olla eduskunnalla hyvää tahtoa että annettaisiin tuonkin laiselle hallitukselle mahdollisuus yrittää. Nimittäin vasemmistoliiton ja kokoomuksen hallituksessa toteutuisi, jos hyvin käy, muutama olennainen seikka. Jos nuo ryhmät muuten vain kykenevät yhteistyöhön, niin hallitus olisi riittävän harvapuolueinen välttääkseen sisäiset kiistelyt. Se olisi siten tehokas. Lisäksi se muodostuisi toisiaan täydentävistä osapuolista ja mahdollistaisi myös siten saumattoman yhteistyön, parhaimmillaan. Olisihan siinä edustettuina jonkinlaiset vastakohdat ainakin toistensa mielestä. Se sekä olisi edustava että muodostuisi toisiaan täydentävistä paloista.
Mutta tärkeintä ideassa olisi hallitustyöskentelyn ja Euroopan kannalta se, että käsittääkseni (toivottavasti olen käsittänyt väärin) paljon puhuttu euron tukipakettipolitiikka toimisi jatkossa linjakkaasti vasemmistoliiton ja kokoomuksen hallituksessa. Mitä nyt äkkiä ja pintapuolisesti tänään tulin lukeneeksi, niin hommahan menisi ilmeisesti niin, että kokoomus ajaisi aktiivisesti tukipakettien myöntämisiä vasemmistoliiton ehkä vastustaessa vähän, ja taas vasemmistoliitto korjaisi näin mielestään tapahtuneen virheen esittämällä tukipakettien taksinmaksujen anteeksiantamista jota taas kokoomus vastustaisi enintään vähän jos sitäkään.
Ei siinä sitten muuta.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Hallitus (hallitukset yleensä) on aina hyvä puheenaihe. Siltä varalta, että joskus tulisi ajankohtaiseksi uuden hallituksen muodostaminen, ja joskushan se tulee joka tapauksessa, tässä olisi ehdotus hallituksen koostumukseksi, tosin ilman paikkajakoa. Ehdotus on hiukan ennakkoluuloton mutta perusteltu.
Seuraava hallitus voisi aivan hyvin muodostua vain kahdesta puolueesta, vasemmistoliitosta ja kokoomuksesta. Eihän se mikään enemmistöhallitus olisi, mutta sen verran pitää olla eduskunnalla hyvää tahtoa että annettaisiin tuonkin laiselle hallitukselle mahdollisuus yrittää. Nimittäin vasemmistoliiton ja kokoomuksen hallituksessa toteutuisi, jos hyvin käy, muutama olennainen seikka. Jos nuo ryhmät muuten vain kykenevät yhteistyöhön, niin hallitus olisi riittävän harvapuolueinen välttääkseen sisäiset kiistelyt. Se olisi siten tehokas. Lisäksi se muodostuisi toisiaan täydentävistä osapuolista ja mahdollistaisi myös siten saumattoman yhteistyön, parhaimmillaan. Olisihan siinä edustettuina jonkinlaiset vastakohdat ainakin toistensa mielestä. Se sekä olisi edustava että muodostuisi toisiaan täydentävistä paloista.
Mutta tärkeintä ideassa olisi hallitustyöskentelyn ja Euroopan kannalta se, että käsittääkseni (toivottavasti olen käsittänyt väärin) paljon puhuttu euron tukipakettipolitiikka toimisi jatkossa linjakkaasti vasemmistoliiton ja kokoomuksen hallituksessa. Mitä nyt äkkiä ja pintapuolisesti tänään tulin lukeneeksi, niin hommahan menisi ilmeisesti niin, että kokoomus ajaisi aktiivisesti tukipakettien myöntämisiä vasemmistoliiton ehkä vastustaessa vähän, ja taas vasemmistoliitto korjaisi näin mielestään tapahtuneen virheen esittämällä tukipakettien taksinmaksujen anteeksiantamista jota taas kokoomus vastustaisi enintään vähän jos sitäkään.
Ei siinä sitten muuta.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
tiistai 20. elokuuta 2013
Media Nokian onni - vaiko sittenkin Nokia median onni?
Nokia on saanut aina paljon julkisuutta, ja erityisen ihmeen paljon se on saanut sitä viime vuosina ja tahti vain kiihtyy. Ensinnäkin muistan, miten aikanaan uutislähetyksissä tämän tästä ilmoitettiin Nokian juuri saamasta miljardikaupasta. Tässä välissä on tietysti ehtinyt rahayksikkökin vaihtua. Edelleen Nokia on merkittävä ja jatkuva uutisaihe. Tämän olen pannut merkille pitkään erityisesti Kauppalehden mutta myös muiden talouslehtien sivuilla, nykyään varsinkin verkkosivuilla. Nokiasta löytyy aina ja joka lähtöön jonkun asiantuntijan kommentti. Yritystähän seurataan silmä kovana, kuten on aina tehty. Lisäksi jo pitkään Nokia-jännitystä on lisännyt ja tarinan jatkuvuutta vahvistanut se, että yrityksestä saa lukea vuoronperään ja myös samanaikaisesti täysin vastakkaisia tilannearvioita ja ennusteita. "Romahdusten" ja loistavien näkymien vuorottelu jatkuu.
Tuollainen julkisuusasema on melkoinen aarreaitta yrityksen tiedottajille vai onko? Pystyykö julkisuutta enää hallitsemaan noin vauhdikkaassa tiedonvälityksessä? Eihän vapaassa mediassa voi kieltää toimittajilta tai analyytikoilta vapaata kommentointia. Sieltä sitten voi tulla mitä tahansa tuutin täydeltä, ja yrityksen täytyy vain kestää. Mutta onko sillä edes väliä? Nimittäin miten muuten saisi kännykkäuutuuksia näin helposti julkisuuteen ilmaiseksi. Sellainen on kadehdittavan hyvin onnistunutta markkinointiviestintää. Ja pääasiahan on, että tuotteet tunnetaan ja niitä odotetaan. Silloin on ainakin mahdollisuus ja vain silloin, että niitä myös ostetaan mielin määrin.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Tuollainen julkisuusasema on melkoinen aarreaitta yrityksen tiedottajille vai onko? Pystyykö julkisuutta enää hallitsemaan noin vauhdikkaassa tiedonvälityksessä? Eihän vapaassa mediassa voi kieltää toimittajilta tai analyytikoilta vapaata kommentointia. Sieltä sitten voi tulla mitä tahansa tuutin täydeltä, ja yrityksen täytyy vain kestää. Mutta onko sillä edes väliä? Nimittäin miten muuten saisi kännykkäuutuuksia näin helposti julkisuuteen ilmaiseksi. Sellainen on kadehdittavan hyvin onnistunutta markkinointiviestintää. Ja pääasiahan on, että tuotteet tunnetaan ja niitä odotetaan. Silloin on ainakin mahdollisuus ja vain silloin, että niitä myös ostetaan mielin määrin.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Savon Sanomat väittää että ”kielikeskustelu yli äyräiden”
Savon Sanomat (18.8) väittää pääkirjoitussivullaan, että keskustelu käy tällä hetkellä liiaksi pakkoruotsin ympärillä kun Suomella lehden mukaan olisi paljon muita ongelmia ratkottavanaan. Myös minä, ilmeisesti yhtenä Savon Sanomien tarkoittamana ”intosuomalaisena” (voisiko Savon Sanomat vähän avata?), olen tietoinen siitä, että Suomella on, kuulemma, sellaisia ongelmia kuin budjettien alijäämäisyys, työllisyysasteen mataluus, työttömyyden sitkeys, sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmallisuus, vientikilpailukyvyn heikkous, asumisen kalleus, työpaikkojen ja työvoiman kohtaamattomuus, Suomen eurokriisiyhteistyökumppanuuden kalleus ja paljon muita. Oletan myös Savon Sanomien tietävän, että suomalaiset käyvät vilkasta keskustelua (ne jotka käyvät) kyseisistä ongelmista esimerkiksi blogeissa. Nopea tutustuminen vaikkapa sivustoon http://www.oikotieto.fi/ kertoisi tämän.
Sitten Savon Sanomien väite, että kielialoitteella oltaisiin ”kieltämässä ruotsinkielisiltä oikeus omaan kieleen”, on minusta niin outo, että piti oikein lukea toiseen kertaan, mitä se Savon Sanomat sanookaan ja mitä sanoja käyttää. Siis ”kieltää oikeus omaan kieleen” tai ”polkea vähemmistön oikeuksia”. Ilmaisu on hiukan voimakasta isolta maakuntalehdeltä. Jos tuo ei ole ”yli äyräiden menevää” tunteellista ja kiihkoista puhetta kielikeskustelun yhteydessä, niin mikä sitten? Mutta tästä ja paljon muusta löytyy todella erinomainen blogimerkintä, joka on syytä lukea kaikkien: http://valtavaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/147426-alamittainen-argumentointi-hallitsee-keskustelua-ruotsista
Lisäksi Savon Sanomien pääkirjoituksessa esiintyy eräitä muita ajattelemattomasti esitettyjä väitteitä ja asenteita erityisesti ruotsin valinnaisuutta koskevaa aloitetta kohtaan mutta myös yleisemmin kansalaisaloite-oikeutta kohtaan. Niihin en nyt kuitenkaan puutu.
Lopuksi, mielestäni kielikeskustelu mainitun kansalaisaloitteen ympärillä on viime päivinä pikemminkin muuttunut säyseämmäksi. Nyt vain Savon Sanomissa on jäänyt päälle oletus, että keskustelu olisi yleisesti yliampuvaa. Kannattaa tosiaan tulla ulos, ettei olisi pihalla. Vielä niistä Suomen muista ongelmista: Päättäjien työtä ei mitenkään haittaa se, että kansalaiset keskustelevat muun ohessa myös pakkoruotsista. En ymmärrä ajatusta, että jonkin asian nouseminen keskusteluun vaikuttaisi eduskunnan ja hallituksen yleiseen päätöksentekokykyyn. Latu on kyllä ihan vapaa siltä osin.
Savon Sanomien kirjoitukseen pääset toivottavasti tuosta:
No syystä tai toisesta en päässyt itse tästä enkä muutakaan kautta enää, harmi.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Sitten Savon Sanomien väite, että kielialoitteella oltaisiin ”kieltämässä ruotsinkielisiltä oikeus omaan kieleen”, on minusta niin outo, että piti oikein lukea toiseen kertaan, mitä se Savon Sanomat sanookaan ja mitä sanoja käyttää. Siis ”kieltää oikeus omaan kieleen” tai ”polkea vähemmistön oikeuksia”. Ilmaisu on hiukan voimakasta isolta maakuntalehdeltä. Jos tuo ei ole ”yli äyräiden menevää” tunteellista ja kiihkoista puhetta kielikeskustelun yhteydessä, niin mikä sitten? Mutta tästä ja paljon muusta löytyy todella erinomainen blogimerkintä, joka on syytä lukea kaikkien: http://valtavaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/147426-alamittainen-argumentointi-hallitsee-keskustelua-ruotsista
Lisäksi Savon Sanomien pääkirjoituksessa esiintyy eräitä muita ajattelemattomasti esitettyjä väitteitä ja asenteita erityisesti ruotsin valinnaisuutta koskevaa aloitetta kohtaan mutta myös yleisemmin kansalaisaloite-oikeutta kohtaan. Niihin en nyt kuitenkaan puutu.
Lopuksi, mielestäni kielikeskustelu mainitun kansalaisaloitteen ympärillä on viime päivinä pikemminkin muuttunut säyseämmäksi. Nyt vain Savon Sanomissa on jäänyt päälle oletus, että keskustelu olisi yleisesti yliampuvaa. Kannattaa tosiaan tulla ulos, ettei olisi pihalla. Vielä niistä Suomen muista ongelmista: Päättäjien työtä ei mitenkään haittaa se, että kansalaiset keskustelevat muun ohessa myös pakkoruotsista. En ymmärrä ajatusta, että jonkin asian nouseminen keskusteluun vaikuttaisi eduskunnan ja hallituksen yleiseen päätöksentekokykyyn. Latu on kyllä ihan vapaa siltä osin.
Savon Sanomien kirjoitukseen pääset toivottavasti tuosta:
No syystä tai toisesta en päässyt itse tästä enkä muutakaan kautta enää, harmi.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Todellinen verkkokansalainen
Mitä kommentoisi aivan ensimmäiseksi todellinen verkkokansalainen, jos kertoisin hänelle että sain juuri turpaani? Todellinen verkkokansalainen kommentoisi: ”Olisiko linkkiä?”
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
perjantai 16. elokuuta 2013
Millainen verkkokauppa pärjäisi?
Edes verkkokauppa ei ole helppo ala. Kauppalehdessä 14.8. on juttu Ruotsin verkkokaupasta. Siellä pärjäävät parhaiten suuret verkkokaupat, joilla on pääomia käytössä. Pienemmillä on vaikeampaa. Lisäksi asiakkaat eivät maksaisi oikein mistään, ja sitten vielä tilatuista tuotteista palautetaan jopa 30 - 50 prosenttia. Tuollainen palautussuhde olisi mielestäni hirveä. Suomen prosenteista en tiedä. Muutenhan tilanne on ehkä samansuuntainen. Myös täällä voi omistaja joutua laittamaan miljoonia lisää pääomaa peliin, jotta verkkokauppafirma pärjäisi kilpailussa. Tämä koskee tietysti suuria verkkokauppoja.
Kannattaako yksityishenkilön nykyään perustaa verkkokauppaa ja jos niin millainen? Ala vaikuttaa omalla tavallaan työläältä ja tosiaan tuntuu suosivan laajan valikoiman tarjoavia suuria verkkokauppoja. Idean pitäisi ainakin olla loistava ja muista poikkeava ja pitäisi erikoistua oikeaan tuotteeseen. Miten muuten voisi pärjätä kilpailussa tuntemattomana tekijänä tunnettujen ja suurten joukossa. Kun idea on hyvä, sen jälkeen verkkokaupan pitää pystyä vakuuttamaan asiakkaat asioinnin turvallisuudesta ja luotettavuudesta. Kun ajattelen vaikkapa itseäni asiakkaana (nykyään tosin lähes olematon), painottaisin erityisesti maksamisen ja maksukäytäntöjen riskittömyyttä ja sitä että varmasti saa tilatun tuotteen.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Kannattaako yksityishenkilön nykyään perustaa verkkokauppaa ja jos niin millainen? Ala vaikuttaa omalla tavallaan työläältä ja tosiaan tuntuu suosivan laajan valikoiman tarjoavia suuria verkkokauppoja. Idean pitäisi ainakin olla loistava ja muista poikkeava ja pitäisi erikoistua oikeaan tuotteeseen. Miten muuten voisi pärjätä kilpailussa tuntemattomana tekijänä tunnettujen ja suurten joukossa. Kun idea on hyvä, sen jälkeen verkkokaupan pitää pystyä vakuuttamaan asiakkaat asioinnin turvallisuudesta ja luotettavuudesta. Kun ajattelen vaikkapa itseäni asiakkaana (nykyään tosin lähes olematon), painottaisin erityisesti maksamisen ja maksukäytäntöjen riskittömyyttä ja sitä että varmasti saa tilatun tuotteen.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Asiantuntijahallitus, hätätilahallitus, Raimojen hallitus vai tavallinen?
Viime päivinä on otettu esille erilaisia tilapäisiä hallitusvaihtoehtoja joko tosissaan tai melkein. On puhuttu asiantuntijahallituksesta, hätätilahallituksesta ja vaikkapa ”Raimojen hallituksesta”. Aihetta koskeva kirjoittelu on ihan mielenkiintoista; tuleehan siinä samalla esille erilaisia näkökulmia nykyiseen hallitustyöskentelyyn ja lisäksi monet kirjoittajat tuntevat asiansa erinomaisesti kokemuksensakin perusteella.
Kun nyt aloin itsekin hiukan miettiä tätä asiantuntijahallitus-ajatusta, tavallisena kansalaisena tosin vain, ensimmäinen reaktioni oli jyrkkä vastustus. Mutta muutaman minuutin päästä ajattelin, että olisihan siinä kuitenkin eduskunnalla kontrollivalta: kyseistä hallitusta nimitettäessä ja periaatteessa myös sen jälkeen. Kuitenkin päädyin johtopäätökseen, että voihan nykyinen hallitus kysyä neuvoa jo nytkin niin Raimo- kuin muunkin nimisiltä asiantuntijoilta.
Edellä esittämäni neuvonkysymisvaihtoehto kuulostaa niin yksinkertaiselta, että niinhän luulisi tehtävän aina ja nytkin. Eikö siis kuitenkaan tehdä niin, kun näyttää olevan tarve ottaa esille hätätilahallitus-vaihtoehto? Miksi ei tehdä? Siksikö, että nykyiset ministerit eivät uskaltaisi kuunnella mainittujen asiantuntijoiden neuvoja oman tai puolueensa kannatuksen laskun pelossa?
Ei tuossa kannatuksen laskun pelossa mitään pahaa sinänsä ole. Itse asiassa se on hyvä asia oikein käytettynä. Oikeaa käyttöä ei kuitenkaan olisi se, että pötkittäisiin itse pois hallitusvastuusta ja laitettaisiin jokin tilapäishallitus toteuttamaan inhottavia asioita. Vaikuttaisi raukkamaiselta. Oikeaa toimintaa sen sijaan on, että nykyinen hallitus jatkaa pelolla tai ilman, kunnes nimitetään seuraava normaali hallitus (normaali vastakohtana hätätila- ym. tilapäishallituksille).
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue koko blogi!
Kun nyt aloin itsekin hiukan miettiä tätä asiantuntijahallitus-ajatusta, tavallisena kansalaisena tosin vain, ensimmäinen reaktioni oli jyrkkä vastustus. Mutta muutaman minuutin päästä ajattelin, että olisihan siinä kuitenkin eduskunnalla kontrollivalta: kyseistä hallitusta nimitettäessä ja periaatteessa myös sen jälkeen. Kuitenkin päädyin johtopäätökseen, että voihan nykyinen hallitus kysyä neuvoa jo nytkin niin Raimo- kuin muunkin nimisiltä asiantuntijoilta.
Edellä esittämäni neuvonkysymisvaihtoehto kuulostaa niin yksinkertaiselta, että niinhän luulisi tehtävän aina ja nytkin. Eikö siis kuitenkaan tehdä niin, kun näyttää olevan tarve ottaa esille hätätilahallitus-vaihtoehto? Miksi ei tehdä? Siksikö, että nykyiset ministerit eivät uskaltaisi kuunnella mainittujen asiantuntijoiden neuvoja oman tai puolueensa kannatuksen laskun pelossa?
Ei tuossa kannatuksen laskun pelossa mitään pahaa sinänsä ole. Itse asiassa se on hyvä asia oikein käytettynä. Oikeaa käyttöä ei kuitenkaan olisi se, että pötkittäisiin itse pois hallitusvastuusta ja laitettaisiin jokin tilapäishallitus toteuttamaan inhottavia asioita. Vaikuttaisi raukkamaiselta. Oikeaa toimintaa sen sijaan on, että nykyinen hallitus jatkaa pelolla tai ilman, kunnes nimitetään seuraava normaali hallitus (normaali vastakohtana hätätila- ym. tilapäishallituksille).
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue koko blogi!
tiistai 13. elokuuta 2013
Kun kansalaisaloite sai kannatusta
Varsinkin nyt, kun kansalaisaloite (en sano mikä etten provosoisi turhaan) sai kannatusta, alkoi keskustelu kiertää iloisesti sitä vanhaa kehää, jota se kiersi jo joskus vuonna 2006 – 2007 tai jotain. Silloin sitä seurailin enemmän ensimmäistä kertaa. Sitten seuraamiseeni tuli taukoa kuten myös blogien seuraamiseeni.
Nyt uusintana sama meno jatkuu. Keskustelu aloitetaan joka päivä alusta hokemalla moneen kertaan läpikäydyt höpötykset uudestaan. Lukisivat edes olemassa olevat huonojen argumenttien kumoamiset ja toisten puheenvuorot, mutta kun pitää olla olevinaan omaperäinen ja esittää oma puheenvuoro siitä samasta aina vain. Pohjanoteerauksen tekevät sitten nämä, jotka aloittavat puheenvuoronsa pohtimalla ”vastapuolen” (älä takerru tuohon sanaan sinänsä) motiiveja, älykkyyttä tai muuta aidan seivästä.
Aivan lopuksi heittäydyn tyhmäksi ja esitän naiivin ja melkein populistisen version vuoropuhelusta. A-puhuja olkoon vaikkapa olevinaan minä; alkaahan etunimeni A:lla. Tosin ei se ole, kun en ole käynyt tuollaista keskustelua milloinkaan. W:hän on sitten sekoitus hiukan epätodellisista henkilöistä. Ja onhan W kaukana A:sta, joten siinäkin mielessä se on hyvä nimi tämän vuoropuhelun toiselle henkilölle.
A: Moi onko sulla hetki aikaa? Eikös 27:n kuutiojuuri ole 3?
W: Ensinnäkin minua arveluttaa sinun motiivisi, järkesi ja sosiaaliset taitosi, mutta oli miten oli, en muista onko kuutiojuuri lainkaan mukana hallitusohjelmassa mutta ainakaan kolmonen ei ole, joten hyvät jatkot sulle. Palataan, kunhan tulet toisiin ajatuksiin, on vähän kiire.
A: Okei, moooi
W: Olipa taas taantunutta ja vihamielistä keskustelua. Miksi kaikki vastaantulijat ovat tuollaisia?
Lisäys: Tuli mieleen, että joku saattaa helposti luulla, että W:llä tarkoitettaisiin jotakin tiettyä politiikan henkilö. Ei tarkoiteta, vaan se sai alkunsa lukemastani blogista. En edes tiedä, millä alalla W toimii enkä mitään muutakaan.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue koko blogi!
Nyt uusintana sama meno jatkuu. Keskustelu aloitetaan joka päivä alusta hokemalla moneen kertaan läpikäydyt höpötykset uudestaan. Lukisivat edes olemassa olevat huonojen argumenttien kumoamiset ja toisten puheenvuorot, mutta kun pitää olla olevinaan omaperäinen ja esittää oma puheenvuoro siitä samasta aina vain. Pohjanoteerauksen tekevät sitten nämä, jotka aloittavat puheenvuoronsa pohtimalla ”vastapuolen” (älä takerru tuohon sanaan sinänsä) motiiveja, älykkyyttä tai muuta aidan seivästä.
Aivan lopuksi heittäydyn tyhmäksi ja esitän naiivin ja melkein populistisen version vuoropuhelusta. A-puhuja olkoon vaikkapa olevinaan minä; alkaahan etunimeni A:lla. Tosin ei se ole, kun en ole käynyt tuollaista keskustelua milloinkaan. W:hän on sitten sekoitus hiukan epätodellisista henkilöistä. Ja onhan W kaukana A:sta, joten siinäkin mielessä se on hyvä nimi tämän vuoropuhelun toiselle henkilölle.
A: Moi onko sulla hetki aikaa? Eikös 27:n kuutiojuuri ole 3?
W: Ensinnäkin minua arveluttaa sinun motiivisi, järkesi ja sosiaaliset taitosi, mutta oli miten oli, en muista onko kuutiojuuri lainkaan mukana hallitusohjelmassa mutta ainakaan kolmonen ei ole, joten hyvät jatkot sulle. Palataan, kunhan tulet toisiin ajatuksiin, on vähän kiire.
A: Okei, moooi
W: Olipa taas taantunutta ja vihamielistä keskustelua. Miksi kaikki vastaantulijat ovat tuollaisia?
Lisäys: Tuli mieleen, että joku saattaa helposti luulla, että W:llä tarkoitettaisiin jotakin tiettyä politiikan henkilö. Ei tarkoiteta, vaan se sai alkunsa lukemastani blogista. En edes tiedä, millä alalla W toimii enkä mitään muutakaan.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue koko blogi!
sunnuntai 11. elokuuta 2013
SDP – kannatus ja tulevat ”teot”?
Lähikuukausien kiinnostavimpiin asioihin politiikassa kuuluvat SDP:n kannatus gallupeissa ja puolueen reaktio siihen. SDP on jo nyt keskustelun keskipiste, mutta jatkossa tulee lisää jänniä kysymyksiä myös sen eteen, ja varsinkin sen. Kyllähän kokoomuksenkin kannatus kiinnostaa, mutta demareiden kannatus kiinnostaa erityisesti sen takia että puolueen toimijoiden luulisi itse olevan äärimmäisen kiinnostuneita puolueen tulevasta asemasta nykyisten kannatuskyselyiden valossa. Sehän on sitten juuri demareiden omassa valinnassa, minkä linjan ottaa tulevissa kysymyksissä ja miten kannatus näin ollen kehittyy seuraavia vaaleja kohden.
Lue myös blogin muita kirjoituksia; käsittelee muutakin kuin politiikkaa.
Lue myös blogin muita kirjoituksia; käsittelee muutakin kuin politiikkaa.
Painonpudotus trendikästä
Onko painonpudotuksesta tullut suorastaan trendikästä? Ainakin painonpudotusaikeet ja kertomukset toteutuneista painonpudotuksista ovat lisääntyneet lyhyessä ajassa. Myönnän tosin, että myös itse yritän pudottaa painoani, kun se on päässyt yllättäen nousemaan suositusalueen yläosaan. Mutta toisin kuin äskenkin lukemassani lehtijutussa, oma painonpudotukseni etenee paremminkin loivaa sahalaita-alamäkeä kuin kovaa vauhtia ja suoraan. Tai siis toivottavasti edes sen verran; en nimittäin seuraa painoa kuin muutaman viikon välein.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. ”Trendi”- tai muotiblogi tämä ei kuitenkaan ole vähääkään; ainakaan toistaiseksi ei ole ollut. Mahtaako olla tulemaankaan.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. ”Trendi”- tai muotiblogi tämä ei kuitenkaan ole vähääkään; ainakaan toistaiseksi ei ole ollut. Mahtaako olla tulemaankaan.
perjantai 9. elokuuta 2013
Miksi et ostaisi Nokiaa edelleen
Tulikin mieleen, kun luin Kauppalehden verkkolehdestä analyytikon sanovan jotakin Nokian Renkaista, että tänään lensi kännykkäni Nokia C5-00 pöydältä lattialle reippaassa kaaressa niin että akku irtosi. Painoin nimittäin pöydällä olevan kännykän vastausnappia hätäisesti ja samalla sen verran huolimattomasti, että kännykkä kellahti käden alta ja sitten pöydältä alas eikä ihan lyhyintä reittiä. Hyvin näytti kestävän eikä mitään vahinkoa tullut. Miksi siis et ostaisi Nokiaa edelleen.
Lue myös blogin muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
Lue myös blogin muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
torstai 8. elokuuta 2013
Stefan Wallin Turun Sanomissa: "Kaksiteräinen miekka"
Stefan Wallin kirjoittaa Turun Sanomissa 7.8 kansalaisaloitteista. Wallin kuvaa kansalaisaloite-instituutiota ”kaksiteräiseksi miekaksi” ja perustelee, miksi niin on hänen mielestään.
Ensimmäisellä lukukerralla Wallinin kirjoituksesta minulle tuli vaikutelma, että siinä vähättelevään sävyyn vihjaillaan kansalaisaloite-instituutiosta yhtä ja toista sanomatta kuitenkaan suoraan mikä tuossa kansalaisaloiteoikeudessa on pahaa ja väärää. Toki kolumnissa sitten tuodaan esille kirjoittajan näkemys, jonka mukaan ilmeisesti on mahdollista että syntyisi helpolla myös huonosti perusteltuja aloitteita. Värikkäin ilmaus löytyy tästä:
Luinkin tosiaan vielä toiseen kertaan Stefan Wallinin kirjoituksen, jotta paremmin ymmärtäisin mitä hän sanoo, mitä ei sano ja mitä mahdollisesti sanoo tai ei sano. Kolumnista tuli mieleen Kaarina Hazardin eräs Espoo-aiheinen kolumni Iltalehdessä jokin aika sitten. Siitä jopa ensimmäisellä lukukerralla ärsyynnyin, Wallinin kirjoituksesta en varsinaisesti edes ärsyyntynyt. Kaarina Hazardin kolumnissa oli siinä mielessä samaa tyyliä kuin nyt Stefan Wallinilla, että ensivaikutelmaksi jäi (minulle, muista en tiedä) tietynlainen halveksivuus, vähättely ja asenteellisuus (Hazardin kohdalla ihmisryhmää kohtaan, Wallinin kohdalla kansalaisaloitteita kohtaan), mutta toisen lukemisen jälkeen vaikutelmani Hazardin kohdalla olikin, että hän vain onnistui ilmaisutyylillään antamaan epämiellyttävän vaikutelman vaikka sitten ei sanonutkaan oikeastaan mitään pahaa. Hiukan tätä samaa koin nyt Wallinin kolumnissa. Lopputulkintani onkin kummankin osalta lähinnä se, että he ovat kirjoittajina ilmeisen taitavia antamaan vaikutelmia.
Se kuitenkin on varmaa, että en ole ainoa joka saa näistä kolumneista välillä ja joidenkin osalta useinkin samanlaisia vaikutelmia, ainakin aluksi.
En ainakaan tämän kolumnin perusteella tiedä, mitä Stefan Wallin ajattelee ”ruotsi vapaaehtoiseksi” –kansalaisaloitteesta, mutta minä toivon sille menestystä ensinnäkin nimienkeruuvaiheessa ja sitten jos hyvin käy rehellistä, vilpitöntä, vastuullista, suomalaisten kannalta kohtuullista ja järkevää ja lisäksi epäitsekästä käsittelyä eduskunnassa. Nyt ei saisi lukkiutua vanhoihin käytäntöihin eikä kuluneisiin moneen kertaan tyhjiksi todettuihin fraaseihin, vaan pitäisi ajatella oikeasti kokonaisuuden kannalta. Sitähän kansanedustajilta voitaneen edellyttää.
Tutustu sivuun:
http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/
ja anna kannatuksesi kyseiselle kansalaisaloitteelle!
Lue myös blogin muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
Ensimmäisellä lukukerralla Wallinin kirjoituksesta minulle tuli vaikutelma, että siinä vähättelevään sävyyn vihjaillaan kansalaisaloite-instituutiosta yhtä ja toista sanomatta kuitenkaan suoraan mikä tuossa kansalaisaloiteoikeudessa on pahaa ja väärää. Toki kolumnissa sitten tuodaan esille kirjoittajan näkemys, jonka mukaan ilmeisesti on mahdollista että syntyisi helpolla myös huonosti perusteltuja aloitteita. Värikkäin ilmaus löytyy tästä:
Samalla sopii pohtia vakavasti, miten kansalaisaloite-instituution käy, jos se vähitellen muuttuu erääksi pelleilyn muodoksi?Tuo ´eräs pelleilyn muoto´ on tosiaan reipasta kielenkäyttöä. Se on ehkä tarkoituksellisen taitavaa, mutta ei senkään pidä antaa hämätä. Taitavat kolumnistit osaavat.
Luinkin tosiaan vielä toiseen kertaan Stefan Wallinin kirjoituksen, jotta paremmin ymmärtäisin mitä hän sanoo, mitä ei sano ja mitä mahdollisesti sanoo tai ei sano. Kolumnista tuli mieleen Kaarina Hazardin eräs Espoo-aiheinen kolumni Iltalehdessä jokin aika sitten. Siitä jopa ensimmäisellä lukukerralla ärsyynnyin, Wallinin kirjoituksesta en varsinaisesti edes ärsyyntynyt. Kaarina Hazardin kolumnissa oli siinä mielessä samaa tyyliä kuin nyt Stefan Wallinilla, että ensivaikutelmaksi jäi (minulle, muista en tiedä) tietynlainen halveksivuus, vähättely ja asenteellisuus (Hazardin kohdalla ihmisryhmää kohtaan, Wallinin kohdalla kansalaisaloitteita kohtaan), mutta toisen lukemisen jälkeen vaikutelmani Hazardin kohdalla olikin, että hän vain onnistui ilmaisutyylillään antamaan epämiellyttävän vaikutelman vaikka sitten ei sanonutkaan oikeastaan mitään pahaa. Hiukan tätä samaa koin nyt Wallinin kolumnissa. Lopputulkintani onkin kummankin osalta lähinnä se, että he ovat kirjoittajina ilmeisen taitavia antamaan vaikutelmia.
Se kuitenkin on varmaa, että en ole ainoa joka saa näistä kolumneista välillä ja joidenkin osalta useinkin samanlaisia vaikutelmia, ainakin aluksi.
En ainakaan tämän kolumnin perusteella tiedä, mitä Stefan Wallin ajattelee ”ruotsi vapaaehtoiseksi” –kansalaisaloitteesta, mutta minä toivon sille menestystä ensinnäkin nimienkeruuvaiheessa ja sitten jos hyvin käy rehellistä, vilpitöntä, vastuullista, suomalaisten kannalta kohtuullista ja järkevää ja lisäksi epäitsekästä käsittelyä eduskunnassa. Nyt ei saisi lukkiutua vanhoihin käytäntöihin eikä kuluneisiin moneen kertaan tyhjiksi todettuihin fraaseihin, vaan pitäisi ajatella oikeasti kokonaisuuden kannalta. Sitähän kansanedustajilta voitaneen edellyttää.
Tutustu sivuun:
http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/
ja anna kannatuksesi kyseiselle kansalaisaloitteelle!
Lue myös blogin muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Hallitus haluaa työmarkkinajärjestöjen päätöksen
Olen olettanut tähän asti, että monissa suurissa poliittisissa kysymyksissä hallitus haluaa työmarkkinajärjestöjen päätöksen siitä, mitä eduskunnan pitää päättää tai olla päättämättä. Eduskunta sitten päättää mahdollisimman sopivasti ja päätökset pannaan toimeen. Nyt olen ymmärtänyt eräistä oppositiopuolen blogimerkinnöistä niin, että hallituspuolueiden piirissä olisi kehitetty yksi uusi tapa delegoida päätöksentekoa. Uusi viritys olisi sellainen, että hallitus ilmoittaa jo nyt että seuraavan eduskunnan on pakko tehdä tiettyjä vaikeita päätöksiä kun nykyinen ei niitä kyllä tee. Onkohan näin?
Lue myös blogin muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
Lue myös blogin muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
Ulkomainen omistus ja media – vieraan pelko
Jo lyhyessä uutisessa ehditään käyttää Washington Postista luonnehdintoja ´arvostettu´, ´vaikutusvaltainen´ ja ´lippulaivajulkaisu´. Sellaisen sitten ostaa itselleen Amazon-verkkokaupan perustaja Jeff Bezos.
Kuka tai mikä voisi ostaa edes periaatteessa suomalaisen sanomalehden, josta käytetään määreitä ´arvostettu´, ´vaikutusvaltainen´ ja joka on kustantajansa lippulaivajulkaisu? Ehkä sellaisen voisi ostaa juuri ja juuri joku suomalainen periaatteessa, mutta missään tapauksessa ostajana ei voisi olla kukaan tai mikään taho Suomen ulkopuolelta. Amerikkalaisen Washington Postin osti amerikkalainen henkilö, joten miksei eu-suomalaista merkittävää sanomalehteä voisi ostaa samaan tapaan esimerkiksi jokin EU:n ”kansalainen”? Ei vain voi. Perustellaan.
Muutama vuosi sitten, kun Yle-maksukeskustelu oli kiivasta ja kun maksusta jo kertaalleen sovittiinkin eduskuntaryhmien kesken, kyselin erään eduskuntaryhmän henkilöltä perustelua moiseen huonona pitämääni Yle-maksuun. Vastaus oli hämmästyttävä. Vastaajalla merkittävänä perusteluna oli se, että muuten on vaarana että ulkomaiset suuret kaupalliset mediayhtiöt tulevat ja vievät suomalaisen tiedonvälityksen. Tämähän osoittaa vieraan pelkoa ja ulkomaalaispelkoa suomalaisessa päätöksenteossa. Perinteinen media on tässä suhteessa luultavasti aivan erityisessä suojeluksessa ”pahalta”.
Jopa ihan nämä kotoiset eu-(ulkomaa)laiset ovat siis jo omistajina huonompia ja pahempia kuin suomalaiset. Eihän tässä mitään epäloogista olisi meikäläisen tapaisen impivaaralaisen näkökulmasta, mutta jos puhuu aidosta kansainvälisyydestä niin onhan se ristiriitaista pelätä ulkomaista omistusta käytännön politiikassa.
Ainakin siis ulkomaiset ostajaehdokkaat pidetään pois laskuista, jos suomalaiselle arvostetulle, vaikutusvaltaiselle lippulaivajulkaisulle kuten esimerkiksi suurelle sanomalehdelle katseltaisiin ostajaa tai jos sellaiselle ostajia tarjoutuisi.
Lue myös blogini muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
Kuka tai mikä voisi ostaa edes periaatteessa suomalaisen sanomalehden, josta käytetään määreitä ´arvostettu´, ´vaikutusvaltainen´ ja joka on kustantajansa lippulaivajulkaisu? Ehkä sellaisen voisi ostaa juuri ja juuri joku suomalainen periaatteessa, mutta missään tapauksessa ostajana ei voisi olla kukaan tai mikään taho Suomen ulkopuolelta. Amerikkalaisen Washington Postin osti amerikkalainen henkilö, joten miksei eu-suomalaista merkittävää sanomalehteä voisi ostaa samaan tapaan esimerkiksi jokin EU:n ”kansalainen”? Ei vain voi. Perustellaan.
Muutama vuosi sitten, kun Yle-maksukeskustelu oli kiivasta ja kun maksusta jo kertaalleen sovittiinkin eduskuntaryhmien kesken, kyselin erään eduskuntaryhmän henkilöltä perustelua moiseen huonona pitämääni Yle-maksuun. Vastaus oli hämmästyttävä. Vastaajalla merkittävänä perusteluna oli se, että muuten on vaarana että ulkomaiset suuret kaupalliset mediayhtiöt tulevat ja vievät suomalaisen tiedonvälityksen. Tämähän osoittaa vieraan pelkoa ja ulkomaalaispelkoa suomalaisessa päätöksenteossa. Perinteinen media on tässä suhteessa luultavasti aivan erityisessä suojeluksessa ”pahalta”.
Jopa ihan nämä kotoiset eu-(ulkomaa)laiset ovat siis jo omistajina huonompia ja pahempia kuin suomalaiset. Eihän tässä mitään epäloogista olisi meikäläisen tapaisen impivaaralaisen näkökulmasta, mutta jos puhuu aidosta kansainvälisyydestä niin onhan se ristiriitaista pelätä ulkomaista omistusta käytännön politiikassa.
Ainakin siis ulkomaiset ostajaehdokkaat pidetään pois laskuista, jos suomalaiselle arvostetulle, vaikutusvaltaiselle lippulaivajulkaisulle kuten esimerkiksi suurelle sanomalehdelle katseltaisiin ostajaa tai jos sellaiselle ostajia tarjoutuisi.
Lue myös blogini muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Nelosen uutisten päätoimittaja Eero Hyvönen, miten kävisi kaupunginosien lähimarketeille?
Nelosen uutisten päätoimittaja Eero Hyvönen kirjoittaa sunnuntain (4.8) Hesarissa peltomarketeista. Hän haluaisi, että peltomarkettien perustamisrajoituksia kevennettäisiin, jotta tänne pääsisi Keskon ja S-ryhmän lisäksi myös muita ketjuja nimenomaan suurmarketeilla. Hyvösen mukaan vasta uuden suurmarketketjun myötä syntyisi lisää hintakilpailua.
Kolumnin luettuani jäi avoimeksi ainakin minulle yksi kysymys, joka voi olla tyhmä mutta johon olisi kiinnostavaa saada tarkistusvastaus Hyvöseltä: Laskisiko tuo uuden ketjun tuoma hintakilpailu myös eri kaupunginosien lähimarkettien hintoja? Vielä toinen kysymys: Aiheuttaisiko uusi kilpailutilanne sen, että nämä eri kaupunginosien lähimarketit vähenisivät, vai eikö aiheuttaisi? Jos tuo uusi hintakilpailu hyödyttäisi myös eri kaupunginosien lähimarkettien asiakkaita (kuten minä) ja jos lähiöiden tai kaupunginosien marketit eivät joutuisi asiakaspulaan tai kannattavuusongelmiin syystä tai toisesta uuden kilpailun takia (esim. uusi kilpailustrategia Keskolla ja S-ryhmällä), niin asia olisi silloin ok ainakin tästä näkökulmasta. Mutta on myös muita huomioon otettavia asioita, kuten juuri se kaupunkirakenne.
Jos uusi kilpailutilanne ei vaikuttaisi positiivisesti myös lähimarkettien asiakkaiden asemaan, niin ei siitä minun eikä monen muun arkitilanteen, elämäntavan, ostotarpeiden ja ostoskäyttäytymisen kannalta mitään hyötyä olisi. En ala paasata tässä asiasta enempää, vaan kehotan jyrkästi lukemaan aikaisemman bloggaukseni samasta aiheesta. Taitaa käydä jo kättelyssä selväksi, mitä ajan siinä takaa.
http://markkinat-politiikka-media.blogspot.fi/2013/07/kaupan-suuryksikot-kaukana-kaikesta.html
Lue myös blogini muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
Kolumnin luettuani jäi avoimeksi ainakin minulle yksi kysymys, joka voi olla tyhmä mutta johon olisi kiinnostavaa saada tarkistusvastaus Hyvöseltä: Laskisiko tuo uuden ketjun tuoma hintakilpailu myös eri kaupunginosien lähimarkettien hintoja? Vielä toinen kysymys: Aiheuttaisiko uusi kilpailutilanne sen, että nämä eri kaupunginosien lähimarketit vähenisivät, vai eikö aiheuttaisi? Jos tuo uusi hintakilpailu hyödyttäisi myös eri kaupunginosien lähimarkettien asiakkaita (kuten minä) ja jos lähiöiden tai kaupunginosien marketit eivät joutuisi asiakaspulaan tai kannattavuusongelmiin syystä tai toisesta uuden kilpailun takia (esim. uusi kilpailustrategia Keskolla ja S-ryhmällä), niin asia olisi silloin ok ainakin tästä näkökulmasta. Mutta on myös muita huomioon otettavia asioita, kuten juuri se kaupunkirakenne.
Jos uusi kilpailutilanne ei vaikuttaisi positiivisesti myös lähimarkettien asiakkaiden asemaan, niin ei siitä minun eikä monen muun arkitilanteen, elämäntavan, ostotarpeiden ja ostoskäyttäytymisen kannalta mitään hyötyä olisi. En ala paasata tässä asiasta enempää, vaan kehotan jyrkästi lukemaan aikaisemman bloggaukseni samasta aiheesta. Taitaa käydä jo kättelyssä selväksi, mitä ajan siinä takaa.
http://markkinat-politiikka-media.blogspot.fi/2013/07/kaupan-suuryksikot-kaukana-kaikesta.html
Lue myös blogini muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
Jos demarit tai kokoomus todella hiipuu – sunnuntain kevennys
Kun nyt keskustellaan vilkkaasti kokoomuksen ja varsinkin demareiden kannatuksen hiipumisesta, meinaa itseltä täysin unohtua mutta joku hoksaa muistuttaa, että toteutuessaan se merkitsisi myös noiden puolueiden kansanedustajien työpaikkojen (joo luottamustehtävä, tiedetään) vähenemistä. Sillähän on merkitystä yksilötasolla paljon. Sen puolestaan luulisi piiskaavan jatkoon haluavia entistä parempiin suorituksiin sekä itsensä että puolueen kannatuksen nostamiseksi. Toisaalta vaikka edustaja ja puolue tekisivätkin mielestään hyvää työtä, äänestäjistä yhä useampi saattaa ajatella toisin tuosta hyvyydestä. Sama koskee tietysti periaatteessa mitä puoluetta tahansa eikä vain demareita ja kokoomusta. Kuitenkin jonkun tai joidenkin on voitettavakin nollasummapelissä.
Lue myös blogini muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
Lue myös blogini muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
lauantai 3. elokuuta 2013
Matti Vanhanen ja rakenneuudistukset, Marko Junkkarin jutussa
Marko Junkkarin jutussa (HS 2.8) Matti Vanhanen kritisoi elvytyspuheita. Sen sijaan hän korostaa rakenteellisia uudistuksia.
Lehdissähän tulikin jo huomioiduksi Vanhasen se suuren mittaluokan rakenteellinen uudistusehdotus, että valtion ja kuntien pitäisi sopia ohjelmasta jolla vähennettäisiin merkittävästi kuntien työntekijämäärää. Vanhanen mainitsee tässä kohtaa aikanaan toteutetun valtion tuottavuusohjelman, jolla vähennettiin työntekijöitä. Tästä tosin satuin näkemään myös kommentin, jossa väitettiin että siinä samalla kasvoi konsulttien käyttö huomattavasti. En tiedä, miten on käynyt, mutta toivottavasti ei niin kuin kommentissa väitettiin.
Joka tapauksessa Matti Vanhasen ehdottamaa kuntasektorin tuottavuusohjelmaa voitaneen pitää rakenteellisena uudistuksena, oikeesti. Se on myös rohkea ehdotus jo siinä mielessä, että sillä ei saa hurraa-huutoja monelta taholta.
Luin tietysti Marko Junkkarin juttua uteliaana sen suhteen, että mitäs ne muut rakenteelliset uudistuskohdat ovat. Periaatteessahan on oltava aina iloinen, kun joku sellaisia vihdoinkin konkreettisesti esittää. Etenen Vanhasen esittämää toimenpidelistaa eri järjestyksessä, kuin se esitetään Hesarin jutussa. Tämä sen takia, että ensiksi tulisivat ne rakenteellisimmat kohdat tuosta listasta. Seuraava sellainen on mielestäni selvästi se, että Vanhasen mielestä hallituksen pitäisi sopia nopeasti työmarkkinajärjestöjen kanssa eläkeiän nostosta.
Edellä mainitut Vanhasen esittämät toimet ovat mielestäni selvästi rakenteellisia ilman elvytyssekoituksia siinä seassa. Jatketaan listaa.
Vanhasen mielestä hallituksen pitäisi tukea työmarkkinajärjestöjä, jotta saataisiin pitkä, pienten palkankorotusten keskitetty tuloratkaisu. Muistaakseni EK:n Häkämies esitti samaan asiaan liittyen tuloverotarkistusta, joten eiköhän jo senkin perusteella myös Vanhasen toiveessa ole kysymys tästä. Siis siitä tosiaan, että ei suinkaan ”elvytetä” (eiks niin) vaan jätetään se raha sinne kiertoon tuloverotarkistuksen muodossa. Eikö tämä nyt kuitenkin ole sitä samaa asiaa? Toki voimmehan me sanoa tätäkin tavallaan rakenteelliseksi uudistukseksi, jos pitkän tähtäyksen pyrkimys todella olisi pitää tuloverot matalina ja nostaa vastaavasti esimerkiksi arvonlisäveroa (mitä vastustan). Sehän olisi verorakenteen muutos ja sillä selvä. Juu juu. Sitä nimittäin en usko, että verotusta kaiken kaikkiaan kevennettäisiin ja sen myötä julkista sektoria. Ei tässä taida olla sentään siitä kyse, että pikku hiljaa laskemalla kaikkia verokantoja pakotettaisiin julkinen sektori laihdutuskuurille, vaan kyse on siitä että valtion verotustuella helpotettaisiin työmarkkinoiden elämää, EK:n sanoin parannettaisiin matalapalkkaisen työn asemaa. Mielestäni tässä nyt kuitenkin lopputulokseksi jää ennen kaikkea se seikka, että valtiota pyydetään tukemaan työmarkkinoita rahalla.
Lopuksi otan tähän Vanhasen ehdotuksen, että hallituksen pitäisi tehdä veroratkaisuja, jotka kannustaisivat sijoittamaan yrityksiin, kun tällä hetkellä (”tällä hetkellä” jos mikä viittaa mielestäni suhdanneongelmaan) yritysten on kuulemma vaikea saada lainaa. Veroratkaisulla tarkoitettaneen pääomatulo- tai jonkin muun veron laskemista. Jälleen siis valtion pitäisi tukea rahallisesti jotakin tahoa. Eiköhän tämä ole sitä samaa ”elvytystä” kaikki. Näissä ”elvytys”-luonteisissa toimissa mielestäni on vain se, että edes niiden kannustevaikutus ei taida olla selvä. Yhteisöveron laskupäätöksen jälkeenhän muistan pääministerin todenneen, että eihän siitä ole varmuutta tapahtuuko toivottuja liikkeitä yrityksissä mutta että pitää toivoa. Jäi vaikutelma, että odotetaan yritysten vastavuoroisuuden hengessä investoivan kun saivat kunnon ruiskeen. Vaikka siis teoriassa ”elvytykset” ja verohelpotukset toimisivat niin ja niin, käytännössä ei olla asiasta vakuuttuneita.
Elvytyksellä ja elvytyspolitiikalla ymmärrän ja tarkoitan sitä, että tavalla tai toisella valtio yrittää vauhdittaa tuotantoa. Mikäs siinä, ihan ok, mutta nythän onkin keskusteltu siitä mitä se elvytys edellyttää valtiolta. Sehän edellyttää rahaa muodossa tai toisessa: valtion omia hankkeita (tää on kai sitä selvää julkista kulutusta), lainaa, suoraa tukea, verohelpotuksina, jolloin tässä tilanteessa jouduttaneen miettimään uskalletaanko elvyttää kun samalla sitten valtio velkaantuu. Jos vaikkapa Vanhasen toimenpidelistan mukaisesti kevennettäisiin erilaisia tuloveroja, niin vajehan siinä kasvaisi entisestään. Vähintäänkin on oltava varmuus siitä, että elvytystoimet tuovat hyvin nopeasti rahat takaisin ”korkoineen” yhteiseen hyvinvointiin. Tuovatko ne? Jos tuovat, ei kai siinä sitten muuta kuin menoksi.
Lue myös blogini muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
Lehdissähän tulikin jo huomioiduksi Vanhasen se suuren mittaluokan rakenteellinen uudistusehdotus, että valtion ja kuntien pitäisi sopia ohjelmasta jolla vähennettäisiin merkittävästi kuntien työntekijämäärää. Vanhanen mainitsee tässä kohtaa aikanaan toteutetun valtion tuottavuusohjelman, jolla vähennettiin työntekijöitä. Tästä tosin satuin näkemään myös kommentin, jossa väitettiin että siinä samalla kasvoi konsulttien käyttö huomattavasti. En tiedä, miten on käynyt, mutta toivottavasti ei niin kuin kommentissa väitettiin.
Joka tapauksessa Matti Vanhasen ehdottamaa kuntasektorin tuottavuusohjelmaa voitaneen pitää rakenteellisena uudistuksena, oikeesti. Se on myös rohkea ehdotus jo siinä mielessä, että sillä ei saa hurraa-huutoja monelta taholta.
Luin tietysti Marko Junkkarin juttua uteliaana sen suhteen, että mitäs ne muut rakenteelliset uudistuskohdat ovat. Periaatteessahan on oltava aina iloinen, kun joku sellaisia vihdoinkin konkreettisesti esittää. Etenen Vanhasen esittämää toimenpidelistaa eri järjestyksessä, kuin se esitetään Hesarin jutussa. Tämä sen takia, että ensiksi tulisivat ne rakenteellisimmat kohdat tuosta listasta. Seuraava sellainen on mielestäni selvästi se, että Vanhasen mielestä hallituksen pitäisi sopia nopeasti työmarkkinajärjestöjen kanssa eläkeiän nostosta.
Edellä mainitut Vanhasen esittämät toimet ovat mielestäni selvästi rakenteellisia ilman elvytyssekoituksia siinä seassa. Jatketaan listaa.
Vanhasen mielestä hallituksen pitäisi tukea työmarkkinajärjestöjä, jotta saataisiin pitkä, pienten palkankorotusten keskitetty tuloratkaisu. Muistaakseni EK:n Häkämies esitti samaan asiaan liittyen tuloverotarkistusta, joten eiköhän jo senkin perusteella myös Vanhasen toiveessa ole kysymys tästä. Siis siitä tosiaan, että ei suinkaan ”elvytetä” (eiks niin) vaan jätetään se raha sinne kiertoon tuloverotarkistuksen muodossa. Eikö tämä nyt kuitenkin ole sitä samaa asiaa? Toki voimmehan me sanoa tätäkin tavallaan rakenteelliseksi uudistukseksi, jos pitkän tähtäyksen pyrkimys todella olisi pitää tuloverot matalina ja nostaa vastaavasti esimerkiksi arvonlisäveroa (mitä vastustan). Sehän olisi verorakenteen muutos ja sillä selvä. Juu juu. Sitä nimittäin en usko, että verotusta kaiken kaikkiaan kevennettäisiin ja sen myötä julkista sektoria. Ei tässä taida olla sentään siitä kyse, että pikku hiljaa laskemalla kaikkia verokantoja pakotettaisiin julkinen sektori laihdutuskuurille, vaan kyse on siitä että valtion verotustuella helpotettaisiin työmarkkinoiden elämää, EK:n sanoin parannettaisiin matalapalkkaisen työn asemaa. Mielestäni tässä nyt kuitenkin lopputulokseksi jää ennen kaikkea se seikka, että valtiota pyydetään tukemaan työmarkkinoita rahalla.
Lopuksi otan tähän Vanhasen ehdotuksen, että hallituksen pitäisi tehdä veroratkaisuja, jotka kannustaisivat sijoittamaan yrityksiin, kun tällä hetkellä (”tällä hetkellä” jos mikä viittaa mielestäni suhdanneongelmaan) yritysten on kuulemma vaikea saada lainaa. Veroratkaisulla tarkoitettaneen pääomatulo- tai jonkin muun veron laskemista. Jälleen siis valtion pitäisi tukea rahallisesti jotakin tahoa. Eiköhän tämä ole sitä samaa ”elvytystä” kaikki. Näissä ”elvytys”-luonteisissa toimissa mielestäni on vain se, että edes niiden kannustevaikutus ei taida olla selvä. Yhteisöveron laskupäätöksen jälkeenhän muistan pääministerin todenneen, että eihän siitä ole varmuutta tapahtuuko toivottuja liikkeitä yrityksissä mutta että pitää toivoa. Jäi vaikutelma, että odotetaan yritysten vastavuoroisuuden hengessä investoivan kun saivat kunnon ruiskeen. Vaikka siis teoriassa ”elvytykset” ja verohelpotukset toimisivat niin ja niin, käytännössä ei olla asiasta vakuuttuneita.
Elvytyksellä ja elvytyspolitiikalla ymmärrän ja tarkoitan sitä, että tavalla tai toisella valtio yrittää vauhdittaa tuotantoa. Mikäs siinä, ihan ok, mutta nythän onkin keskusteltu siitä mitä se elvytys edellyttää valtiolta. Sehän edellyttää rahaa muodossa tai toisessa: valtion omia hankkeita (tää on kai sitä selvää julkista kulutusta), lainaa, suoraa tukea, verohelpotuksina, jolloin tässä tilanteessa jouduttaneen miettimään uskalletaanko elvyttää kun samalla sitten valtio velkaantuu. Jos vaikkapa Vanhasen toimenpidelistan mukaisesti kevennettäisiin erilaisia tuloveroja, niin vajehan siinä kasvaisi entisestään. Vähintäänkin on oltava varmuus siitä, että elvytystoimet tuovat hyvin nopeasti rahat takaisin ”korkoineen” yhteiseen hyvinvointiin. Tuovatko ne? Jos tuovat, ei kai siinä sitten muuta kuin menoksi.
Lue myös blogini muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
perjantai 2. elokuuta 2013
Päätoimittaja Pekka Mervola aiheesta nuorten autoiluasenne ja tuleva yhdyskuntarakenne
Päätoimittaja Pekka Mervola, Keskisuomalainen 30.7, kirjoittaa kiinnostavasta muutoksesta ja sen kiinnostavasta vaikutuksesta otsikolla ”En aja enkä mökkeile”. Muutos on se, että nuoret eivät aja ajokorttia niin yleisesti kuin ennen. Niin ikään mökkeilyn kiinnostus on vähentynyt nuorten keskuudessa. Seuraavassa on näkemyksiäni Pekka Mervolan kirjoituksen herättäminä. Toistan omalla tavallani ehkä suurelta osin Mervolan kirjoituksen toteamuksia, mutta lisäksi on joitakin omia oletuksia tulevaisuudesta.
Ajokortittomuus korostuu Helsingissä, mikä on ymmärrettävää. Kaikesta tästä avautuu mielenkiintoisia tulevaisuuden näkymiä. Kun väestö oletettavasti keskittyy pikku hiljaa ja kun erityisesti pääkaupunkiseutu vetää koko ajan porukkaa, suuntaus autottomuuteen vahvistuu jo siltäkin osin. Kun tämä autottomuus sitten yleistyy väestössä ikäluokkien mukana, tulevaisuudessa yhdyskuntarakenne tiivistyy ja julkisten kulkuvälineiden käyttö lisääntyy. Minusta näyttää siltä, että toisiaan vahvistavat tekijät vievät tähän suuntaan. Omalta osaltani tämä on toiveajattelua, mutta näinhän tässä luulisi pakosta käyvän vähitellen.
Toki osa, ehkä selvästi erottuva osa, ihmisistä haluaa välttämättä asua väljissä pientalolähiöissä ja tarvitsee siihen paljon autoja. Tämä osakehitys saattaa jopa kärjistyä tuon valtakehityksen rinnalla. Ihmisillä näyttää olevan tiettyjä vahvoja asumishaaveita, eikä niitä väkisin muuteta. Hyvin moni nuori perhe muuttaa Jyväskylästä Muurameen tai johonkin Jyväskylän pientaloalueelle heti, kun on mahdollista.
Pekka Mervola kirjoittaa, että autoilun ja mökkeilyn suosion lasku vaikuttaa suomalaiseen yhdyskuntarakenteeseen ja nuorten arvot ohjaavat asumista entistä tiiviimpiin kaupunkeihin. Kirjoittaja jatkaa osuvasti, että jos Jyväskylä tai moni muu kaupunki haluaa olla tässä kehityksessä mukana, on panostettava julkiseen liikenteeseen. Ja lopuksi vielä kirjoituksessa todetaan, mitä edellä kuvattu yksinkertaisesti merkitsee: ”Se taas vaatii, että entistä pienemmällä alueella asuu entistä enemmän ihmisiä.”
Lue myös blogini muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
Ajokortittomuus korostuu Helsingissä, mikä on ymmärrettävää. Kaikesta tästä avautuu mielenkiintoisia tulevaisuuden näkymiä. Kun väestö oletettavasti keskittyy pikku hiljaa ja kun erityisesti pääkaupunkiseutu vetää koko ajan porukkaa, suuntaus autottomuuteen vahvistuu jo siltäkin osin. Kun tämä autottomuus sitten yleistyy väestössä ikäluokkien mukana, tulevaisuudessa yhdyskuntarakenne tiivistyy ja julkisten kulkuvälineiden käyttö lisääntyy. Minusta näyttää siltä, että toisiaan vahvistavat tekijät vievät tähän suuntaan. Omalta osaltani tämä on toiveajattelua, mutta näinhän tässä luulisi pakosta käyvän vähitellen.
Toki osa, ehkä selvästi erottuva osa, ihmisistä haluaa välttämättä asua väljissä pientalolähiöissä ja tarvitsee siihen paljon autoja. Tämä osakehitys saattaa jopa kärjistyä tuon valtakehityksen rinnalla. Ihmisillä näyttää olevan tiettyjä vahvoja asumishaaveita, eikä niitä väkisin muuteta. Hyvin moni nuori perhe muuttaa Jyväskylästä Muurameen tai johonkin Jyväskylän pientaloalueelle heti, kun on mahdollista.
Pekka Mervola kirjoittaa, että autoilun ja mökkeilyn suosion lasku vaikuttaa suomalaiseen yhdyskuntarakenteeseen ja nuorten arvot ohjaavat asumista entistä tiiviimpiin kaupunkeihin. Kirjoittaja jatkaa osuvasti, että jos Jyväskylä tai moni muu kaupunki haluaa olla tässä kehityksessä mukana, on panostettava julkiseen liikenteeseen. Ja lopuksi vielä kirjoituksessa todetaan, mitä edellä kuvattu yksinkertaisesti merkitsee: ”Se taas vaatii, että entistä pienemmällä alueella asuu entistä enemmän ihmisiä.”
Lue myös blogini muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)