Maahanmuutto sinänsä täysin ylikorostettu puheenaihe

Mikä maahanmuutossa monia niin kuohuttaa ja kiihottaa joko jyrkän vastustavassa tai jyrkän ihannoivassa hengessä? Paljon kiinnostavampi asia kuin maahanmuutto on vaikkapa se, kuinka paljon ja mihin muutetaan Suomen sisällä nyt ja tulevaisuudessa, ja myös se, miten maassamuuttamista voisi helpottaa tai toisaalta sen välttämättömyyttä vähentää. Sen sijaan kyllä voitaisiin olla aiheellisesti tai ainakin uteliaisuudesta kiinnostuneita siitä, millainen työllistäjä maahanmuutto-toimiala mahdollisesti on nimenomaan suomalaisille. Kun sanoin ”työllistäjä”, tarkoitin sitä jyrkän neutraalissa mielessä ottamatta kantaa puoleen tai toiseen, puålesta tai vastaan.

Puhelinmarkkinointikielto eli telemarkkinointikielto eli puhelinmyyntikielto viimeinkin

Olen joskus pitänyt puhelinmarkkinointikieltoa päällä. Sehän onnistuu soittamalla Puhelintarjonnan rajoituspalveluun eli Robinson-palveluun. Kiellossa on kuitenkin se mielestäni täysin turha piirre, että se on voimassa vain tietyn ajan. Parempi olisi, että kielto pysyisi voimassa kunnes henkilö itse mahdollisesti haluaa poistaa sen. Välillä yritinkin uudelleen saada telemarkkinointikiellon päälle, mutta siinä vaiheessa en onnistunut millään saamaan varsinaista yhteyttä soittaessani kyseiseen numeroon. Taisi olla ruuhkaa tai jotain. Tympi moinen enkä sen jälkeen ole viitsinyt edes yrittää kunnes nyt.

Täytyy kehua, että Puhelintarjonnan rajoituspalvelu eli Robinson-palvelu on modernisoitunut siihen verrattuna mitä muistan sen viimeksi olleen. Se toimii fiksusti. Ainakin soitto oli yksinkertainen ja selkeä, mutta eiköhän myös itse puhelinmyyntikielto tule voimaan jonkin ajan kuluttua.

Telemarkkinoijilla olisi kaikki syy kannustaa ihmisiä siihen, että nämä tekisivät puhelinmyyntikiellon elleivät halua puhelinmyyntiä. Mikä on sen turhauttavampaa ja tuhlaavampaa myyjän ja markkinointifirman kannalta kuin soittaa sellaisille jotka eivät aivan varmasti halua ostaa vaan pahimmillaan pilaavat soittajan päivän. Ehkä alalla asennoidutaan niin, että yritetään nyt kuitenkin soittaa kaikille jos vaikka sittenkin. Ei mene minun markkinointiajatteluuni perille tämä.

Tein siis hyvän palveluksen näille firmoille, kun asetin puhelinmyynnin kiellon lopultakin taas kerran. Tosin voi hyvinkin olla, että rajoituksellani ei ole käytännössä paljonkaan merkitystä, sillä enimmäkseen soittajat taitavat onnistua olemaan ikään kuin aikaisemmin tai nykyään käyttämistäni firmoista. Nykyään käyttämieni firmojen puheluista taas osa saattaa olla jopa hyödyllisiä, mikäli tarjoavat parempaa sopimusta.

Puhelintarjonnan rajoituspalvelusta on enemmän sivulla http://www.asml.fi/kieltopalvelut/

Sana puhelinmyynti ei tässä yhteydessä tarkoita, että myytäisiin nimenomaan puhelimia, vaan se tarkoittaa, että myydään puhelimitse.

Asuntokauppa kuulemma hidastelee jo näillä lainakoroilla, entäs jos

Asuntokauppa on kuulemma ollut rauhoittumaan päin (mitäänsanomattoman korrekti ilmaus tarkoituksellisesti). Myyntiajat pitenevät, ja nyt lopultakin on opittu myös tinkimään. Olen muuten ollut jo kauan tuon tinkimisen lämmin kannattaja ostotilanteessa.

Jos asuntokauppa viilenee jo näillä lähes olemattomilla lainakoroilla, miten asuntokauppa reagoikaan sitten jos korot nousevat normaaleiksi joskus. Eikö olisi sittenkin jännempää rakentaa kuplaa ihan huolella? Ainakaan ei voi syyttää pölhöpopulistiksi sitä, joka viimeiseen asti välttelee romahdus- tai jopa jonkin lievemmän ilmaisun käyttöä asuntojen hintojen yhteydessä.

Muotoilu oli nyt tällä kertaa tällainen.

Fiksut ruotsalaiset kuluttajat

Suomessahan keskustojen erikoisliikkeet kärsivät siitä, kun suuret kauppakeskukset vetävät asiakkaat. Lisäksi kuluttajat ovat tulleet paikoin sellaisiksi, että pitävät tapanaan käydä kokeilemassa tuotetta esimerkiksi erikoisliikkeessä mutta eivät osta tuotetta kyseisestä tai muustakaan fyysisestä myymälästä vaan muualta verkkokaupasta. Ruotsista tulee sen sijaan viestiä, että Tukholmassa fiksut kuluttajat ovat alkaneet suosia erikoismyymälöitä vaikka saattavat vertailla tuotteita verkossa. Kuluttajat arvostavat lähellä olevia erikoismyymälöitä eivätkä pelkästään suuria tavarataloja.

Itse en tietenkään harrasta käytäntöä, että kävisin kokeilemassa nimenomaan myymälässä mutta en ostaisi kyseisestä firmasta vaan säästösyistä aivan muualta verkkokaupasta. Joko vertaan ja ostan netitse tai vertaan verkossa ja ostan myymälästä. Tuon ensimmäisen vaihtoehdon kaltainen on vielä se, että esimerkiksi sähköpostilla tiedustelen tuotteesta firmalta ja sitten esimerkiksi sähköpostilla tilaan tuotteen kyseiseltä firmalta postitse. Sittenhän joskus käy toki niin, että myyjä sanoo että tuotteen saanti kestää ja että muualta saa ehkä nopeammin.

Mikä oikeastaan tässä oli mielenkiintoista? Se oli se, että kuluttajien käyttäytyminen voi kääntyä aivan ylösalaisin ennen kuin huomaatkaan. Kun Suomessa suositaan etäällä sijaitsevia tavarataloja ja nyttemmin myös verkkokauppoja keskustan erikoismyymälöiden sijaan, niin jossakin fiksuimmat kaupunkikuluttajat ovat nostaneet keskustan erikoismyymälät uuteen arvoon.

Uskon, että tiivis ja siten hyvin palveluvarusteltu asumistapa saa lisää suosiota myös Suomessa, lopulta myös poliittisesti.

Idea yllä olevaan bloggaukseen on syntynyt muun muassa Kauppalehden ja Suur-Jyväskylän Lehden artikkeleiden siivittämänä.

Peruspalveluministeri ja kuntaministeri, hyvä Jyväskylä!

Nythän todellakin kunta- ja peruspalveluministeriydet ovat jyväskyläläisillä. Eiköhän siitä löydy yhteistyökykyä ja -kokemusta kunta- ja sote-uudistuksen läpiviemiseen. Jyväskyläläisyyssynergia ei ollut tosin varsinaisesti oma oivallukseni, vaan ainakin Keskisuomalainen seikan ottaa esille. Tai siis Keskisuomalainen puhuu nimenomaan keskisuomalaisuudesta. Keskisuomalaisuus-näkökulma on varmaankin lehdeltä tarkoin harkittua ja pidäteltyä kokonaisvaltaisuutta. Minä sen sijaan vedän kotiinpäin oikein urheiluhengessä ja korostan Jyväskylää. Se on sitä lähiajattelua eikös ookkin.

Parin päivän aikana keskustelu onkin siirtynyt sote-valituksesta sen päivittelemiseen, mitä demareiden ei pitäisi tehdä ja mitä niiden sen sijaan pitäisi tehdä. Vai oliko se toisinpäin? Asialla ovat enimmäkseen muut kuin demarit. Tässä alkaa olla meikäläisellä jo tulkintavaikeuksia.

Varmuuden vuoksi edelleen muistutan, että en ole Sdp:n kannattaja. Sdp:n pitäisi muuttua enemmän kuin perusteellisesti, ennen kuin minusta sen kannattaja voisi tulla. Käytännössä edellytys olisi, että puolueessa melkein kaikki muu kuin nimi muuttuisi. Tai siis eihän sillä nimellä ole väliä. Saa muuttua tai pysyä, ihan sama. Aina muuten epäilyttävät nuo imagon- ja nimenvaihdosyritykset. Ovat niin keinotekoisia, että.

En tosin ole minkään muunkaan puolueen niin sanottu kannattaja. Oikeastaan jokaisen puolueen suhteen ongelma on periaatteessa sama omalta osaltani kuin Sdp:n suhteen, vaikka vivahde-eroja tässä suhteessa onkin. Nyt on paras vain seurata tilannetta. jos kerran puolueiden väliset kannattajakuntasiirtymät voimistuvat kuten jotkut väittävät (vai onko pelkkää puhetta). En halua sitoutua tuntemattomaan nääs. Antaa kannattajienvaihtopäivien (pitkitettyjen sellaisten) mennä ensin ohi.

Lääkärikunta keskuudessamme – tapaus Jyväskylä

Jyväskylän kaupunki pani hakuun viime vuoden elokuussa terveydenhuollon vastuualuejohtajan viran. Tehtävässä korostuu kaupungin terveydenhuollon toiminnan ja talouden kokonaisjohtaminen. Viran kelpoisuusehtona oli ylempi korkeakoulututkinto. Suomen Lääkäriliitto ja Jyväskylän kaupungin lääkäreiden edustajat iskivät väliin uhkaamalla uhata kaupunkia hakukiellolla ja –saarrolla.

Lääkäriliitto puki vaatimuksensa ymmärtääkseni sitä tarkoittavaan muotoon, että yllä mainittuun tehtävään sisältyvät johtamisvaltuudet pitää liittää nimenomaan terveyskeskuksen vastaavan lääkärin virkaan jotta vastaava lääkäri kykenisi Lääkäriliiton mielestä kunnolla hoitamaan tehtäviään. Toisaalta esimerkiksi Lääkärilehdessä siteerataan Lääkäriliiton johtajan sanoneen aivan suoraan niin, että avoinna oleva vastuualuejohtajan virka edellyttää lääkärin pätevyyttä toisin kuin kaupungin hakuilmoituksessa on. Hakuilmoituksessahan oli ylempi korkeakoulututkinto.
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=12287/type=1

http://yle.fi/uutiset/laakarit_ja_kaupunki_kiistelevat_terveydenhuollon_johtamisesta/6255186

Siinä sitten kaupunki ja lääkäreiden edustajat neuvottelivat, ja lopputuloksena kaupunki pisti uuden haun tuosta terveydenhuollon vastuualuejohtajan virasta sillä muutoksella, että siihen sisältyy vastaavan lääkärin tehtävä ja tietysti sitten kelpoisuusehdoksi vähintään lääketieteen lisensiaatti ylemmän korkeakoulututkinnon sijaan.
http://www.jyvaskyla.fi/ajankohtaista/arkisto/1/0/57233
(Se kohta siitä löytyy kun menette eteenpäin)

Terveydenhuollon vastuualuejohtajan virka pantiin siis uuteen hakuun, ja perusturvalautakunta teki valinnan.
http://www3.jkl.fi/paatokset/ptltk/2013/02051500.0/frmtxt88.htm

Ilmeisesti valitun vastuualuejohtajan 9500 euron kuukausipalkasta syntyi jälkeenpäin narinaa. Taisivat myös terveydenhuollon muut henkilöstöryhmät väläytellä parinkymmenen prosentin palkankorotusvaatimuksia. Niinpä valintapäätös otetaan uuteen käsittelyyn tehtäväalueen ja palkan osalta.
http://yle.fi/uutiset/jyvaskylan_vastuualuejohtajan_palkasta_uusi_paatos/6639810

Mielestäni olisi ollut oikein, että Jyväskylän kaupungin terveydenhuollon vastuualuejohtajan valintaprosessi olisi edennyt ensimmäisen hakukierroksen mukaisesti ilman Suomen Lääkäriliiton ja Jyväskylän kaupungin lääkäreiden edustajien puuttumista asiaan ja ilman siitä johtuvaa käännettä. Nyt ei mennyt hyvin Jyväskylän kannalta minun mielestäni.

Lääkäreiden niukka ammattikunta pitää saada toimimaan niin lähellä varsinaista lääkärin kunnioitettavaa ammattia kuin mahdollista. Tämänkään laajuisen kunnan (ympäristöalueineen) terveydenhuollon kokonaisjohtamista (taloudellinen ja toiminnallinen) ei hoideta parhaiten niin, että nimenomaan siihen sijoitetaan lääketieteellisen koulutuksen saanut henkilö. Siihen olisi ollut tarkoituksenmukaista Jyväskylässä sijoittaa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö. Tutkinto olisi voinut olla yhteiskuntatieteellinen, terveys(talous)tieteellinen tai jopa mielestäni kauppatieteellinen. Ja olisi niitä ollut varmaan muitakin mahdollisia.

En tunne Jyväskylän terveydenhuollon organisaatiomallia vastuu- ja johtamiskuvioineen. Mutta missään tapauksessa vastaavan lääkärin virkaan ei pitäisi ahtaa Jyväskylän suuruisen kaupungin terveydenhuollon kokonaisjohtajuutta. Lisäksi, eiköhän päällikkölääkärivirkoja jo ole muutenkin. Ehkä on jopa se yksi ylin päällikkövirka, en tiedä mutta luulen. Ylimmän lääkärin viran tehokkaan hoitamisen täytyy olla mahdollista ilman niin massiivista työkalua kuin koko terveydenhuollon vastuualueen johtamisen sullominen tuohon virkaan.

Kun en tunne organisaatiota, en voi sanoa mitään kovin konkreettista Jyväskylän kaupungin osalta. Mutta suuri organisaatio tarvitsee mielestäni aina sekä johtajia johdettavineen että vaikutusvaltaisia asiantuntijoita. Karkeasti ottaen kahdesta asiasta ei päästä eroon suuressa organisaatiossa. Päälliköitä tarvitaan, ja jopa päällikkötasoja tarvitaan. Muuten joudutaan mammuttipäällikkyyksien tilaan, mikä ei ole tarkoituksenmukaista mielestäni. Toinen pakko, jolla voidaan korvata paljon edellistä pakkoa, on se, että organisaatiossa on yhteistyökykyisiä ja oikealla tavalla vaikutusvaltaisia asiantuntijoita. Mitä enemmän henkilöt ja henkilöstöryhmät kykenevät yhteistyöhön, sitä lättänämpi organisaatio voi mielestäni olla. Mutta ei se lättänyys saa olla suuressa organisaatiossa pakkomielle, vaan siellä voi sitten olla sopiva määrä ikään kuin ”työnjohtajia” ja päälliköitä. Pitää vain huolehtia siitä, että jokainen pomo tuo kaupungille enemmän laatua ja /tai kustannussäästöjä ja/tai tuloja kuin hänestä syntyy kustannuksia (esikuntineen ja sihteereineen ja muine oheiskuluineen).

Uskon, että Jyväskylän johto todella pyrkii tällä hetkellä välttämään epätarkoituksenmukaisuuksia kaupungin hallinnon organisoinnissa. Käsittääkseni hallintoa pyritään myös keventämään. Joka tapauksessa ainoa oikea taho itsenäisesti päättämään Jyväskylän kaupungin asioista on siihen valittu luottamus- ja virkahenkilöstö. Päätöksentekokuvioon ei missään tapauksessa saisi päästä tulemaan vinoutumaa esimerkiksi voimakkaan ammattijärjestön taholta. Mutta mitä siinä voi tehdä, kun asiat on Suomessa päästetty pahaan jamaan vuosikymmenten aikana. Nyt en tarkoita kaupunkien tai kuntien asiainhoitoa enkä kunnallista päätöksentekoa itsessään vaan sitä, että kansanvallan kannalta väärille tahoille on annettu laillista ja markkinavoimallista valtaa liikaa.

Ei siis päälliköitä, organisaatiotasoja eikä mitään muutakin niiden itsensä takia vaan ainoastaan kokonaishyödyn takia, tarvittaessa. Minun puolestani vaikka kaikki kaupungin vastaamat tehtävät voisivat olla ulkoistettuja (demarit ja muut, olkaa tarkkoina sanoista), kunhan kaupungilla olisi sitten entistäkin vahvempi markkinavoima ja valinnanvara palveluiden ostajana. Siis kunhan olisi. Mutta suhtaudun vahvasti epäillen nykyiseen raha seuratkoon asiaksta/potilasta-intoiluun. En ole edes viitsinyt tarkkaan seurata, mitä sillä tarkoitetaan. Ilmeisesti ainakin näitä terveydenhuollon tarjoamia setelivaihtoehtoja.

Luotan Jyväskylän kaupungin pyrkimykseen tehdä tällä hetkellä hyviä päätöksiä ilman kiemuroita, kunhan sillä olisi päätöksentekorauha. Näin siis täysin ulkopuolelta mutta kuitenkin Jyväskylän ”kansalaisena” asioita seuraavana totean. Lisäksi sen perusteella, mitä noista kaupungin ja lääkäreiden neuvotteluista kaupungin virallisesta tiedotekoosteesta luin, kaupunki vaikuttaisi toimivan neuvottelijana hyvin rakentavasti. Eli siinäkin mielessä pisteet kaupungille.

Lakko

Kreikan lainoittajat ja sitä myöten myös maan hallitus näyttävät olevan sitä mieltä, että lakot ovat tai olisivat suureksi haitaksi Kreikalle varsinkin nyt. Talouselämän lainaaman Wall Street Journalin uutisen mukaan maan hallitus nimittäin on ottanut hyvin tiukan kannan esimerkiksi julkisen sektorin lakkoihin.

http://www.talouselama.fi/uutiset/kreikka+varoittaa+opettajia+jos+menette+lakkoon+teidat+pidatetaan/a2184190