lauantai 30. maaliskuuta 2013
Yle-indeksi ja reilu peli
Demarit saivat torjuttua kehysriihessä Yle-indeksin jäädytyksen. Niinpä seuraavassa riihessä reilun kaupan(käynnin) hengessä kokoomus saanee reilulla kertoimella vahvistetun vastineen, kahden prosenttiyksikön korotuksen arvonlisäveroon (alv). Voi sitten taas käydä reilusti kaupassa.
perjantai 29. maaliskuuta 2013
Jos eduskuntavaalit nyt
Jos eduskuntavaalit järjestettäisiin tämän vuoden syksyllä, miten kävisi? Seuraavassa esitän ennustukseni.
Ensinnäkin ennustamista vaikeuttaa ja tekee myös tylsemmäksi se, että todellista vaihtoehtoa tuottavaa eduskunnan koostumusta ei oikein löydy. Ainoa pieni toivo on siinä, että perussuomalaiset saisivat vieläkin lisää kannatusosuutta. Tosin riippuu äänestäjän katsomuksesta, mikä koetaan vaihtoehdoksi nykyiselle eduskunnalle ja hallitukselle. Keskusta voi olla vaihtoehto jostakin näkökulmasta. Tällainen näkökulma olisi kai kuntien asema ja sitten EU- politiikka joiltakin osin.
Enemmän tulee mieleen häviäjiä kuin voittajia, jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt, mutta eihän yhtälö voi näin toimia. Ei oikein voi muuta ennustaa kuin, että perussuomalaiset lisäisi kannatustaan roimasti edelleen, haluaa se sitä tai ei. Perussuomalaisissa kuten muissakin puolueissa on vain semmoinen piirre, että juuri kun niiltä hyvässä uskossa odottaa virkistävää vaihtoehtoa ne onnistuvat pettämään toiveet. Paljastuukin ikäviä kannanottoja siihen ja tähän asiaan. No, mikä on ikävä kannanotto, riippuu jälleen äänestäjän katsomuksista. Jollekinhan perussuomalaiset kuten jollekin toiselle jokin muu puolue voi olla täydellinen toiveiden täyttymys. Tällaisia muotti-ihmisiä ilmeisesti on, mitä ihmettelen.
Toinen puolue, jonka kai sitten olisi pakko lisätä kannatustaan, on keskusta. En tiedä, mitä hyvää keskusta toisi nykyiseen tilanteeseen, mutta yksi keskustaa äänestämisen motiivi voisi olla halu pakottaa tai päästää puolue näyttämään kykynsä ja olemaan vastuussa juuri nyt.
Kannatuksen lisääjiä olisivat ennustukseni mukaan siis keskusta ja varsinkin perussuomalaiset. Kokoomus pysyisi ennallaan. Mihinkäs se siitä. Kysymys onkin, voisiko edes löytyä (kunhan vaalit olisi pidetty) sellaista hallituskokoonpanoa, joka pysäyttäisi Suomen osalta liittovaltioon päätyvän kehityksen. Liittovaltiotahan Suomi ei pysäytä, joten jos Suomi on EU:ssa mukana, Suomi on aikanaan EU-liittovaltiossa. Siis mää sanon näin. Se on mun päätelmä. Joku muu saa sanoo jotain muuta, jos haluaa (ja varmasti haluaa).
Vasemmistoliitto ja demarit arvailuni mukaan menettäisivät kannatustaan. Taisivat tärkeimmät puolueet tulla jo. On muuten vaikeaa, kun yritän loppuun asti välttää mainintaa vihreistä mutta se on koko ajan mielessä. En haluaisi heti ensimmäiseksi julistaa helppoa päätelmää, että vihreät taantuisivat edelleen. Niistä on puhuttu sen verran viime aikoina, että puolueen kutistumisen voisi todeta vain hyvin lyhyesti aivan lopuksi. Niinpä voitaisiin puhua seuraavaksi vaikka Rkp:stä, tuosta vakiohallituspuolueesta. Pikku hiljaahan se pienenee, mutta siellä se varmaan mukana roikkuu kuvioissa vuosikaudet. Sinänsä Rkp:ssä aatteellisesti ei ole minulle mitään kiinnostavaa. Ja sitten kristillisdemokraatit. Pysyvät nykyisessä kannatuksessaan.
Nyt ne vihreät. Vihreät menettäisivät kannatustaan edelleen, jos vaalit pidettäisiin lähiaikoina. Mutta niin kävisi, vaikka vaalit pidettäisiin vasta 2015.
Mutta haluaisivatko puolueet juuri nyt kampanjoida? Eivät ehkä ainakaan demarit, kun niillä ei kuulemma ole kampanjarahaa runsaasti tällä hetkellä. No tämä ei ole mikään ongelma. Ehdotan, että muutetaan kampanjoinnin luonnetta. Sovitaan pelisäännöt sellaisiksi, että omaa puoluetta ei saa mainostaa vaan pitää valita muista puolueista yksi jota esittelee ja suosittelee kampanjassaan. Tällainen menettelytapa pitäisi myös kampanjabudjetit järkevän pieninä, vaikka mitään budjettirajaa ei asetettaisikaan. Tuskin mikään puolue käyttäisi varojaan hulvattomasti edes lempparipuolueensa mainostamiseen. Menettely takaisi sen, että myös demarit pääsisivät täysillä mukaan vaalikampanjaan. Jokuhan sitäkin kuitenkin suosittelisi. Näin ainakin periaatteessa, en tiedä käytännössä. Mutta lopullinen valintahan jäisi fiksulle äänestäjälle. Hän voisi sitten tulkita näitä kaverisuosituksia parhaansa mukaan.
Siis perussuomalaiset-keskusta –joukko lisäisi kannatustaan perussuomalaisten selvästi johtamana, ja toisaalta kokoomus sijoittuisi kannatusosuudessa toiseksi tai jopa kolmanneksi. Mutta ketkä olisivat perussuomalaisten hallituskumppaneita? Tämä menee taas toiveajattelun eikä rehellisen ennustamisen puolelle. Joissakin asioissa tuo perussuomalaisten päähallituskumppani saisi olla kokoomus, mutta taas toisissa yhtä tärkeissä asioissa se ei saisi olla kokoomus. Yksi ratkaisu olisi, että aloitettaisiin perussuomalaiset-kokoomus –meiningillä, jotta esimerkiksi saataisiin kuntauudistus uskottavaan vauhtiin kokoomuksen intohimolla. Kun kuntauudistus olisi viety hyvään vaiheeseen, voitaisiin yrittää vaihtaa hallituskokoonpanoa.
Ensinnäkin ennustamista vaikeuttaa ja tekee myös tylsemmäksi se, että todellista vaihtoehtoa tuottavaa eduskunnan koostumusta ei oikein löydy. Ainoa pieni toivo on siinä, että perussuomalaiset saisivat vieläkin lisää kannatusosuutta. Tosin riippuu äänestäjän katsomuksesta, mikä koetaan vaihtoehdoksi nykyiselle eduskunnalle ja hallitukselle. Keskusta voi olla vaihtoehto jostakin näkökulmasta. Tällainen näkökulma olisi kai kuntien asema ja sitten EU- politiikka joiltakin osin.
Enemmän tulee mieleen häviäjiä kuin voittajia, jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt, mutta eihän yhtälö voi näin toimia. Ei oikein voi muuta ennustaa kuin, että perussuomalaiset lisäisi kannatustaan roimasti edelleen, haluaa se sitä tai ei. Perussuomalaisissa kuten muissakin puolueissa on vain semmoinen piirre, että juuri kun niiltä hyvässä uskossa odottaa virkistävää vaihtoehtoa ne onnistuvat pettämään toiveet. Paljastuukin ikäviä kannanottoja siihen ja tähän asiaan. No, mikä on ikävä kannanotto, riippuu jälleen äänestäjän katsomuksista. Jollekinhan perussuomalaiset kuten jollekin toiselle jokin muu puolue voi olla täydellinen toiveiden täyttymys. Tällaisia muotti-ihmisiä ilmeisesti on, mitä ihmettelen.
Toinen puolue, jonka kai sitten olisi pakko lisätä kannatustaan, on keskusta. En tiedä, mitä hyvää keskusta toisi nykyiseen tilanteeseen, mutta yksi keskustaa äänestämisen motiivi voisi olla halu pakottaa tai päästää puolue näyttämään kykynsä ja olemaan vastuussa juuri nyt.
Kannatuksen lisääjiä olisivat ennustukseni mukaan siis keskusta ja varsinkin perussuomalaiset. Kokoomus pysyisi ennallaan. Mihinkäs se siitä. Kysymys onkin, voisiko edes löytyä (kunhan vaalit olisi pidetty) sellaista hallituskokoonpanoa, joka pysäyttäisi Suomen osalta liittovaltioon päätyvän kehityksen. Liittovaltiotahan Suomi ei pysäytä, joten jos Suomi on EU:ssa mukana, Suomi on aikanaan EU-liittovaltiossa. Siis mää sanon näin. Se on mun päätelmä. Joku muu saa sanoo jotain muuta, jos haluaa (ja varmasti haluaa).
Vasemmistoliitto ja demarit arvailuni mukaan menettäisivät kannatustaan. Taisivat tärkeimmät puolueet tulla jo. On muuten vaikeaa, kun yritän loppuun asti välttää mainintaa vihreistä mutta se on koko ajan mielessä. En haluaisi heti ensimmäiseksi julistaa helppoa päätelmää, että vihreät taantuisivat edelleen. Niistä on puhuttu sen verran viime aikoina, että puolueen kutistumisen voisi todeta vain hyvin lyhyesti aivan lopuksi. Niinpä voitaisiin puhua seuraavaksi vaikka Rkp:stä, tuosta vakiohallituspuolueesta. Pikku hiljaahan se pienenee, mutta siellä se varmaan mukana roikkuu kuvioissa vuosikaudet. Sinänsä Rkp:ssä aatteellisesti ei ole minulle mitään kiinnostavaa. Ja sitten kristillisdemokraatit. Pysyvät nykyisessä kannatuksessaan.
Nyt ne vihreät. Vihreät menettäisivät kannatustaan edelleen, jos vaalit pidettäisiin lähiaikoina. Mutta niin kävisi, vaikka vaalit pidettäisiin vasta 2015.
Mutta haluaisivatko puolueet juuri nyt kampanjoida? Eivät ehkä ainakaan demarit, kun niillä ei kuulemma ole kampanjarahaa runsaasti tällä hetkellä. No tämä ei ole mikään ongelma. Ehdotan, että muutetaan kampanjoinnin luonnetta. Sovitaan pelisäännöt sellaisiksi, että omaa puoluetta ei saa mainostaa vaan pitää valita muista puolueista yksi jota esittelee ja suosittelee kampanjassaan. Tällainen menettelytapa pitäisi myös kampanjabudjetit järkevän pieninä, vaikka mitään budjettirajaa ei asetettaisikaan. Tuskin mikään puolue käyttäisi varojaan hulvattomasti edes lempparipuolueensa mainostamiseen. Menettely takaisi sen, että myös demarit pääsisivät täysillä mukaan vaalikampanjaan. Jokuhan sitäkin kuitenkin suosittelisi. Näin ainakin periaatteessa, en tiedä käytännössä. Mutta lopullinen valintahan jäisi fiksulle äänestäjälle. Hän voisi sitten tulkita näitä kaverisuosituksia parhaansa mukaan.
Siis perussuomalaiset-keskusta –joukko lisäisi kannatustaan perussuomalaisten selvästi johtamana, ja toisaalta kokoomus sijoittuisi kannatusosuudessa toiseksi tai jopa kolmanneksi. Mutta ketkä olisivat perussuomalaisten hallituskumppaneita? Tämä menee taas toiveajattelun eikä rehellisen ennustamisen puolelle. Joissakin asioissa tuo perussuomalaisten päähallituskumppani saisi olla kokoomus, mutta taas toisissa yhtä tärkeissä asioissa se ei saisi olla kokoomus. Yksi ratkaisu olisi, että aloitettaisiin perussuomalaiset-kokoomus –meiningillä, jotta esimerkiksi saataisiin kuntauudistus uskottavaan vauhtiin kokoomuksen intohimolla. Kun kuntauudistus olisi viety hyvään vaiheeseen, voitaisiin yrittää vaihtaa hallituskokoonpanoa.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Jaa että ulkomaiden mielestä Suomi onkin kova
Ulkomaisessa mediassa Suomesta välittyy kuulemma kovanaaman maine. Suomea pidetään euroalueen selviytyjämaana mutta samalla jopa epäsolidaarisena ja itsekkäänä. Epäsolidaarisena Suomea pidetään erityisesti euroalueen velkaongelmamaissa, jotka sitä solidaarisuutta kauheasti toivoisivat tietystikin.
Mutta taitaa maine perustua tietämättömyyteen, sillä Suomesta elää sitkeästi kaikenlaisia villejä käsityksiä, joiden mukaan Suomi esimerkiksi on vaatimassa milloin miltäkin velkakriisimaalta suuria kansallisomaisuuksia itselleen tuen vastineeksi. Niinpä ei ole ihme, että ulkomailla käsitys Suomesta tuntuu poikkeavan selvästi siitä keskustelusta, mitä täällä omassa keskuudessa käydään esimerkiksi Suomen europolitiikasta. En tarkoita median edustajien kannanottoja enkä varsinkaan pääkirjoituksia vaan lähinnä aktiivisen yleisön mielipiteitä. Jälkimmäisessä joukossa Suomelta halutaan pikemminkin myöntyväisyyden lopettamista ja tiukkuuden lisäämistä.
Kovan maineen yksi ”luonnollinen” selitys on varmaan juuri se, että velkakriisimaiden kannalta tuntuukin kovalta, että vaaditaan muun muassa yhteisten sääntöjen noudattamista. Lisäksi voisi huvikseen heittää yhdeksi syyksi salaliiton. Ovat varmaankin jotkut porukalla päättäneet olla mieliksi suomalaisille ja siksi ”kehuvat” meitä kovanaamoiksi. Jospa suomalaiset itsekin sitten toteaisivat hallitukseensa tyytyväisinä, että jaa että me ollaan sittenkin kovia, me kun luultiin että me ollaan liian pehmeitä.
Mutta taitaa maine perustua tietämättömyyteen, sillä Suomesta elää sitkeästi kaikenlaisia villejä käsityksiä, joiden mukaan Suomi esimerkiksi on vaatimassa milloin miltäkin velkakriisimaalta suuria kansallisomaisuuksia itselleen tuen vastineeksi. Niinpä ei ole ihme, että ulkomailla käsitys Suomesta tuntuu poikkeavan selvästi siitä keskustelusta, mitä täällä omassa keskuudessa käydään esimerkiksi Suomen europolitiikasta. En tarkoita median edustajien kannanottoja enkä varsinkaan pääkirjoituksia vaan lähinnä aktiivisen yleisön mielipiteitä. Jälkimmäisessä joukossa Suomelta halutaan pikemminkin myöntyväisyyden lopettamista ja tiukkuuden lisäämistä.
Kovan maineen yksi ”luonnollinen” selitys on varmaan juuri se, että velkakriisimaiden kannalta tuntuukin kovalta, että vaaditaan muun muassa yhteisten sääntöjen noudattamista. Lisäksi voisi huvikseen heittää yhdeksi syyksi salaliiton. Ovat varmaankin jotkut porukalla päättäneet olla mieliksi suomalaisille ja siksi ”kehuvat” meitä kovanaamoiksi. Jospa suomalaiset itsekin sitten toteaisivat hallitukseensa tyytyväisinä, että jaa että me ollaan sittenkin kovia, me kun luultiin että me ollaan liian pehmeitä.
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Sijoittaja on ”huolissaan” piensäästäjän asemasta kun sijoittajalla on vaikeaa
Tämänpäiväinen Kypros-jälkikeskustelu tuntuu hiukan sormenheristelyltä. Enkä oikein pidä siitä, mutta minun pitämättömyyttäni ei pidä ottaa erityisen vakavasti (heh).
Ehkä lähinnä sijoittajanäkökulmasta asioita katselevat varoittelevat nyt siihen malliin, että pitäisi olla varovainen sijoittajavastuun kanssa (esim. tämä yli 100 tonnin talletusten verotus), kun se sijoittajavastuu saattaa horjuttaa uskoa pankkijärjestelmän toimivuuteen. Ja varoitus jatkuu, että onhan talletussuoja (tämä 100 tonnin talletusten suoja) kuitenkin tärkeä tekijä pankkijärjestelmän luottamuksen säilymisen kannalta ja siksi pitää varoa piensäästäjien talletuskatoa. Piensäästäjät kun kuitenkin muodostavat suursijoittamisen kivijalan, vai kuinka se nyt meni.
Varsinaisen sijoittajien kannalta asioita tutkaileva saa ongelman näyttämään siltä, että sijoittajavastuu (yli sadan tonnin tallettajien vastuu) ikään kuin murtaisi kohtuullista talletussuojaa (siis sadan tonnin talletussuojaa) mikä sitten ikään kuin aiheuttaisi piensäästäjien (suojattujen talletusten) talletuspaon.
Paha vaan, että en tässä selitysyrityksessäni yllä lähellekään sille taituruuden tasolle, jolla nuo sijoittajaihmiset huolensa kauniisti muotoilevat.
Mutta sanoisin varoittajille ja pelkääjille, että ei ole mitään pelättävää, pöö. No toki aina on ”pelättävää”, mutta ei erityisesti Kyproksen takia, ja toiseksi omalla kohdallani tuo ”pelko” eli suomeksi lähinnä yleinen epäily sisältyy jo EU- ja euroskeptisyyteeni, joten en tarvitse lisäannosta pysyäkseni hereillä.
Ehkä lähinnä sijoittajanäkökulmasta asioita katselevat varoittelevat nyt siihen malliin, että pitäisi olla varovainen sijoittajavastuun kanssa (esim. tämä yli 100 tonnin talletusten verotus), kun se sijoittajavastuu saattaa horjuttaa uskoa pankkijärjestelmän toimivuuteen. Ja varoitus jatkuu, että onhan talletussuoja (tämä 100 tonnin talletusten suoja) kuitenkin tärkeä tekijä pankkijärjestelmän luottamuksen säilymisen kannalta ja siksi pitää varoa piensäästäjien talletuskatoa. Piensäästäjät kun kuitenkin muodostavat suursijoittamisen kivijalan, vai kuinka se nyt meni.
Varsinaisen sijoittajien kannalta asioita tutkaileva saa ongelman näyttämään siltä, että sijoittajavastuu (yli sadan tonnin tallettajien vastuu) ikään kuin murtaisi kohtuullista talletussuojaa (siis sadan tonnin talletussuojaa) mikä sitten ikään kuin aiheuttaisi piensäästäjien (suojattujen talletusten) talletuspaon.
Paha vaan, että en tässä selitysyrityksessäni yllä lähellekään sille taituruuden tasolle, jolla nuo sijoittajaihmiset huolensa kauniisti muotoilevat.
Mutta sanoisin varoittajille ja pelkääjille, että ei ole mitään pelättävää, pöö. No toki aina on ”pelättävää”, mutta ei erityisesti Kyproksen takia, ja toiseksi omalla kohdallani tuo ”pelko” eli suomeksi lähinnä yleinen epäily sisältyy jo EU- ja euroskeptisyyteeni, joten en tarvitse lisäannosta pysyäkseni hereillä.
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Eurokriisissä peruutuskin voi olla sujuva ”ajotapa”
Euroryhmän puheenjohtaja piti aikaisemmassa lausunnossaan Kyproksen pelastusmallia hyvänä esimerkkinä mallista, jota on tarpeen noudattaa myös muissa kriiseissä. Hänen kuvauksensa perusteella (jutusta päätellen) tuo malli on mielestäni järkeenkäypä.
Ymmärsin jutusta niin, että mallissa vaaditaan ensimmäiseksi ja ennen kaikkea ratkaisuja niiltä, jotka ovat olleet hakemassa riskituottoja (sijoittajat, pankkien omistajat) tai ovat osallisina muuten (esim. pankkien vastuullinen johto). Näinhän pitää aina toimiakin, kun ratkaisuja haetaan. Huonompi toimintamallihan olisi se, että pelastajamaiden julkisilla varoilla pelastetaan sijoittajat ja muut asianosaiset noin vain.
Kun euroryhmän puheenjohtaja oli kertonut tuon, että Kyproksen ratkaisumallia käytettäisiin myös muissa tapauksissa, sijoittajat näyttivät pelästyneen pahanpäiväisesti. Niinpä euroryhmän puheenjohtaja perui sanomisensa ja ilmoitti, että jokaista ongelmatapausta tullaan käsittelemään yksilöllisesti eikä Kypros-malli ole vakioratkaisu.
En tiedä, rauhoittuivatko sijoittajat, laskivatko korot ja piristyivätkö pörssit tuon rauhoittelulausunnon jälkeen. Mutta oli miten vain, eiväthän nuo euroryhmän puheenjohtajan kaksi lausuntoa ole sittenkään ristiriidassa käytännön näkökulmasta kun ottaa huomioon että vastapuolella on riskisijoittajia. Vaikka kohdeltaisiinkin jokaista kriisiä erityistapauksena, tuoksi erityiseksi ratkaisuksi voisi yleisesti muodostua lopulta Kyproksen pelastusmalli.
Ymmärsin jutusta niin, että mallissa vaaditaan ensimmäiseksi ja ennen kaikkea ratkaisuja niiltä, jotka ovat olleet hakemassa riskituottoja (sijoittajat, pankkien omistajat) tai ovat osallisina muuten (esim. pankkien vastuullinen johto). Näinhän pitää aina toimiakin, kun ratkaisuja haetaan. Huonompi toimintamallihan olisi se, että pelastajamaiden julkisilla varoilla pelastetaan sijoittajat ja muut asianosaiset noin vain.
Kun euroryhmän puheenjohtaja oli kertonut tuon, että Kyproksen ratkaisumallia käytettäisiin myös muissa tapauksissa, sijoittajat näyttivät pelästyneen pahanpäiväisesti. Niinpä euroryhmän puheenjohtaja perui sanomisensa ja ilmoitti, että jokaista ongelmatapausta tullaan käsittelemään yksilöllisesti eikä Kypros-malli ole vakioratkaisu.
En tiedä, rauhoittuivatko sijoittajat, laskivatko korot ja piristyivätkö pörssit tuon rauhoittelulausunnon jälkeen. Mutta oli miten vain, eiväthän nuo euroryhmän puheenjohtajan kaksi lausuntoa ole sittenkään ristiriidassa käytännön näkökulmasta kun ottaa huomioon että vastapuolella on riskisijoittajia. Vaikka kohdeltaisiinkin jokaista kriisiä erityistapauksena, tuoksi erityiseksi ratkaisuksi voisi yleisesti muodostua lopulta Kyproksen pelastusmalli.
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Parempi edes ”Täyttä puppua” kuin ei mitään
Politiikassa keskustelu on piristynyt.
Erityisesti Keskustan Sirkku-Liisa Anttila on lausunnoillaan vapauttanut keskustelun aivan uudelle tasolle. Ensinnäkin Suomenmaassa (18.3.) Anttila sanoo suorat sanat siitä, miten Kokoomus ja Katainen pyrkivät murentamaan Keskustan asemaa ja vahvistamaan Kokoomuksen asemaa kunnissa. Anttilan mukaan kuntauudistus ja keskittäminen (kuten Anttila Kokoomuksen kuntauudistuslinjaa kutsuu) ovat näitä Kokoomuksen ja Kataisen keinoja. Anttila toteaa, että Katainen itse on tuonut Kokoomuksen piirissä esille tämän pyrkimyksensä murentaa Keskustan valtaa. Suomenmaan juttu Anttilan näkemyksistä.
Tuollaista puhetta nimenomaan poliitikoilta toivoisi enemmän. Se, että tavallinen kansalainen sanoo sitä tai tätä, leimataan vielä enemmän ”pupuksi” kuin politiikassa mukana olevien puheet, joten tavallisen kansalaisen sanomisilla ei paljon keskustelun tasoa muuteta. Sen sijaan kun kokenut poliitikko laukoo kunnolla ja tuo esille erinäisiä motiiveja, siitä myös tavallinen kansalainen saa käsityksen mitä politiikassa todella tapahtuu ja miksi.
Omalta osaltaan keskustelutapaan toi väriä SAK:n Matti Tukiainen. Hänhän väittää Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan, että hallituksesta vuodettiin EK:lle ennen aikojaan eli ennen kehysriihtä tuleva yhteisöveropäätös. Tällä tavalla työnantajapuoli sai Tukiaisen mukaan hyvät neuvotteluasemat työntekijäpuolta vastaan. Tukiaisen mielestä vuoto aiheutti sen, että EK:n neuvotteluhalut vähenivät yllättäin (Puheenvuoro).
Tuokin väite on sellainen, että sen painoarvolle on eduksi että sen esittää työmarkkinavaikuttaja eikä vain kuka tahansa kansalainen. Tässä kuten Anttilankin väitteissä mennään asioissa syvemmälle ja taustoihin, siihen mitä todella tapahtuu ja miksi ja kenen toimesta. Keskustelu on siis muuttunut rehevämmäksi hymistelyn ja ainaisen konsensushöpinän sijaan.
Tukiaisen väitteisiin vuorostaan Katainen vastaa, että ”Täyttä puppua” (Iltalehti). Näin saattaa aivan hyvin ollakin meikäläisen sivusta seuraavan ja asiasta täysin tietämättömän näkökulmasta, mutta voi se olla toisinkin päin. Jos kuitenkin Tukiaisen väite todella osoittautuisikin todeksi, niin siinä tapauksessa Kataisen ”Täyttä puppua”-vastaus tuntuisi ”mielenkiintoiselta”. Joka tapauksessa jompikumpi, joko Tukiaisen ”varma” väite tai Kataisen suorasukainen vähintään yhtä varmanoloinen väite ”Täyttä puppua”, joutuu noloon valoon, jos asiasta jotakin selviää.
Joka tapauksessa myös vuotoväittely on toivottavasti osa reippaampaa keskustelutapaa. Kun esitetään suoria väitteitä, niihin ei oikein voi olla ”vastapuoli” vastaamatta vaikka sitten huonomminkin. On hyvä, että Katainen kommentoi edes sanomalla että ”Täyttä puppua”. Ehkä osaltaan eurokaaos saa aikaan näitä ”täyttä puppua”-lausuntoja.
Sirkka-Liisa Anttila sitten heti kommentoikin Kataisen ”Täyttä puppua”-vastausta. Anttila puhuu ylimielisyydestä ja vallan nousemisesta päähän (Ilta-Sanomat).
Tämä jatkaa Anttilan suoraa keskustelulinjaa. Juuri hän näyttää pitävän yllä keskustelun tasoa, ja hän myös reagoi nopeasti erityisesti hallituksen, Kokoomuksen ja Kataisen tekemisiin ja sanomisiin.
Jatkakaa reipasta keskustelua. Ei vähennä yhtään ”vastuullisuutta”, että sanotaan reippaasti ja raikkaasti. Kyllä pitää kyetä ottamaan vastaan suoraa puhetta ja vastaamaan siihen.
Jotta ei tule väärää käsitystä, kuntauudistusta kannatan vahvasti. Toivottavasti Sdp on kuntaministerin linjalla siinä, mutta onkohan.
Tosin ymmärsin alun perin soten väärin. Ymmärsin niin, että sote olisi pikemminkin poikkeus kuin sääntö, mutta nythän siitä on tulossa vallitseva sääntö.
Erityisesti Keskustan Sirkku-Liisa Anttila on lausunnoillaan vapauttanut keskustelun aivan uudelle tasolle. Ensinnäkin Suomenmaassa (18.3.) Anttila sanoo suorat sanat siitä, miten Kokoomus ja Katainen pyrkivät murentamaan Keskustan asemaa ja vahvistamaan Kokoomuksen asemaa kunnissa. Anttilan mukaan kuntauudistus ja keskittäminen (kuten Anttila Kokoomuksen kuntauudistuslinjaa kutsuu) ovat näitä Kokoomuksen ja Kataisen keinoja. Anttila toteaa, että Katainen itse on tuonut Kokoomuksen piirissä esille tämän pyrkimyksensä murentaa Keskustan valtaa. Suomenmaan juttu Anttilan näkemyksistä.
Tuollaista puhetta nimenomaan poliitikoilta toivoisi enemmän. Se, että tavallinen kansalainen sanoo sitä tai tätä, leimataan vielä enemmän ”pupuksi” kuin politiikassa mukana olevien puheet, joten tavallisen kansalaisen sanomisilla ei paljon keskustelun tasoa muuteta. Sen sijaan kun kokenut poliitikko laukoo kunnolla ja tuo esille erinäisiä motiiveja, siitä myös tavallinen kansalainen saa käsityksen mitä politiikassa todella tapahtuu ja miksi.
Omalta osaltaan keskustelutapaan toi väriä SAK:n Matti Tukiainen. Hänhän väittää Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan, että hallituksesta vuodettiin EK:lle ennen aikojaan eli ennen kehysriihtä tuleva yhteisöveropäätös. Tällä tavalla työnantajapuoli sai Tukiaisen mukaan hyvät neuvotteluasemat työntekijäpuolta vastaan. Tukiaisen mielestä vuoto aiheutti sen, että EK:n neuvotteluhalut vähenivät yllättäin (Puheenvuoro).
Tuokin väite on sellainen, että sen painoarvolle on eduksi että sen esittää työmarkkinavaikuttaja eikä vain kuka tahansa kansalainen. Tässä kuten Anttilankin väitteissä mennään asioissa syvemmälle ja taustoihin, siihen mitä todella tapahtuu ja miksi ja kenen toimesta. Keskustelu on siis muuttunut rehevämmäksi hymistelyn ja ainaisen konsensushöpinän sijaan.
Tukiaisen väitteisiin vuorostaan Katainen vastaa, että ”Täyttä puppua” (Iltalehti). Näin saattaa aivan hyvin ollakin meikäläisen sivusta seuraavan ja asiasta täysin tietämättömän näkökulmasta, mutta voi se olla toisinkin päin. Jos kuitenkin Tukiaisen väite todella osoittautuisikin todeksi, niin siinä tapauksessa Kataisen ”Täyttä puppua”-vastaus tuntuisi ”mielenkiintoiselta”. Joka tapauksessa jompikumpi, joko Tukiaisen ”varma” väite tai Kataisen suorasukainen vähintään yhtä varmanoloinen väite ”Täyttä puppua”, joutuu noloon valoon, jos asiasta jotakin selviää.
Joka tapauksessa myös vuotoväittely on toivottavasti osa reippaampaa keskustelutapaa. Kun esitetään suoria väitteitä, niihin ei oikein voi olla ”vastapuoli” vastaamatta vaikka sitten huonomminkin. On hyvä, että Katainen kommentoi edes sanomalla että ”Täyttä puppua”. Ehkä osaltaan eurokaaos saa aikaan näitä ”täyttä puppua”-lausuntoja.
Sirkka-Liisa Anttila sitten heti kommentoikin Kataisen ”Täyttä puppua”-vastausta. Anttila puhuu ylimielisyydestä ja vallan nousemisesta päähän (Ilta-Sanomat).
Tämä jatkaa Anttilan suoraa keskustelulinjaa. Juuri hän näyttää pitävän yllä keskustelun tasoa, ja hän myös reagoi nopeasti erityisesti hallituksen, Kokoomuksen ja Kataisen tekemisiin ja sanomisiin.
Jatkakaa reipasta keskustelua. Ei vähennä yhtään ”vastuullisuutta”, että sanotaan reippaasti ja raikkaasti. Kyllä pitää kyetä ottamaan vastaan suoraa puhetta ja vastaamaan siihen.
Jotta ei tule väärää käsitystä, kuntauudistusta kannatan vahvasti. Toivottavasti Sdp on kuntaministerin linjalla siinä, mutta onkohan.
Tosin ymmärsin alun perin soten väärin. Ymmärsin niin, että sote olisi pikemminkin poikkeus kuin sääntö, mutta nythän siitä on tulossa vallitseva sääntö.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Kyproksen pankkisektori rahoittuu
On Kyproksen ja monen muun maan pankkisektorin onni, että pienellä kirjoitus- ja ääntämisvirheellä suomen kielessä pankkisektorin rauhoittamisesta on tullut pankkisektorin rahoittamista.
Siis ”raha on tehty rauhoittamista varten, mutta se ei tee rauhoittajaa onnelliseksi”, euroajan sananlasku Suomessa. Keksikää parempia.
Euroalueen umpihankihiihdot jatkuvat, pienin mehutauoin tosin. Jälleen ollaan vähän lähempänä päätepistettä.
Siis ”raha on tehty rauhoittamista varten, mutta se ei tee rauhoittajaa onnelliseksi”, euroajan sananlasku Suomessa. Keksikää parempia.
Euroalueen umpihankihiihdot jatkuvat, pienin mehutauoin tosin. Jälleen ollaan vähän lähempänä päätepistettä.
torstai 21. maaliskuuta 2013
Ihan tavallisille
Seuraava voi tuntua (huonolta) vitsiltä, mutta ei valitettavasti ole pelkästään sellainen.
Kummastuttaa, että vasta nyt ilmeisesti ensimmäistä kertaa on otettu esille tavallisen ihmisen näkökulma kun on puhuttu säädöksistä ja määräyksistä ja niiden noudattamisen haasteellisuudesta. Myöhäinen herääminen tavisnäkökulmaan on sitäkin uskomattomampaa, kun lainsäätäjät kuitenkin pitävät itseäänkin tavallisina ihmisinä. Miten on voinut syntyä ongelma, että määräykset eivät olekaan sopusoinnussa tavallisen ihmisen arjen kanssa?
Tästä lähtien kansanedustajat ja muut jotka olette tekemisissä lakien ja määräysten kanssa, varmaankin suoritatte aina tavisvaikutusten arvioinnin. Yleisemminkin olisi hyvä pitää koko ajan mielessä tavisvaikutus, mitä sitten teettekin. Periaatetta voisi noudattaa jo tästä aamusta lähtien. Mahtaako kuitenkaan onnistua? Uhkaavilta ovat vaikuttaneet puheet ennen kehysneuvotteluja. Taviksista (siis itsestään eikö niin) vieraantunut meno pahimmillaan vain jatkuu, ja joskus myöhemmin sitten ihmetellään jälleen.
Kummastuttaa, että vasta nyt ilmeisesti ensimmäistä kertaa on otettu esille tavallisen ihmisen näkökulma kun on puhuttu säädöksistä ja määräyksistä ja niiden noudattamisen haasteellisuudesta. Myöhäinen herääminen tavisnäkökulmaan on sitäkin uskomattomampaa, kun lainsäätäjät kuitenkin pitävät itseäänkin tavallisina ihmisinä. Miten on voinut syntyä ongelma, että määräykset eivät olekaan sopusoinnussa tavallisen ihmisen arjen kanssa?
Tästä lähtien kansanedustajat ja muut jotka olette tekemisissä lakien ja määräysten kanssa, varmaankin suoritatte aina tavisvaikutusten arvioinnin. Yleisemminkin olisi hyvä pitää koko ajan mielessä tavisvaikutus, mitä sitten teettekin. Periaatetta voisi noudattaa jo tästä aamusta lähtien. Mahtaako kuitenkaan onnistua? Uhkaavilta ovat vaikuttaneet puheet ennen kehysneuvotteluja. Taviksista (siis itsestään eikö niin) vieraantunut meno pahimmillaan vain jatkuu, ja joskus myöhemmin sitten ihmetellään jälleen.
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Miehittämätön elintarvikemyymälä
Aikaisemminkin on usein käynyt mielessä, että täysin henkilökunnaton päivittäistavaramyymälä olisi mukava palvelumuoto tai ainakin lisä nykyiseen käytäntöön. Tosin sen pitää olla asiakasystävällisesti toteutettu, jotta se toisi lisähyötyä ja -iloa.
Miehittämätön myymälä esimerkiksi lisäisi ajallista joustavuutta kaupassa käynnissä, kun toiminta täysin ”automatisoitaisiin” ja itsepalvelutettaisiin. Tietenkin se laskisi hintoja myös. Nehän jälleen nousevat kehysriihen seurauksena. Onnea muuten hallitukselle!
Onhan kumma, jos päivittäistavaraa ei voisi käydä ostamassa miehittämättömästä kaupasta, kun jopa rahaa voi hakea automaatilta. Muualtahan rahaa ei kohta voikaan hakea.
Miehittämättömän myymälän ajatus tuli jälleen mieleen, kun luin iltasanomat.fi:tä. Olin tosin hakemassa sieltä aivan muuta asiaa, tarkemmin sanottuna päivitystä erääseen muuhun asiaan, arvaatte varmaan mihin asiaan tai sitten ette arvaa.
Jotenkin tuntuu, että tuo miehittämätön myymälä ei olisi edes hankala toteutettava, ja että sitä ehkä on jo toteutettu paljonkin muualla kuin Suomessa. Suomessa ei siis ainakaan laajassa mitassa.
Mikähän se on huomisen uutinen? Vai pitääkö odottaa kehysriihen aamuun?
Miehittämätön myymälä esimerkiksi lisäisi ajallista joustavuutta kaupassa käynnissä, kun toiminta täysin ”automatisoitaisiin” ja itsepalvelutettaisiin. Tietenkin se laskisi hintoja myös. Nehän jälleen nousevat kehysriihen seurauksena. Onnea muuten hallitukselle!
Onhan kumma, jos päivittäistavaraa ei voisi käydä ostamassa miehittämättömästä kaupasta, kun jopa rahaa voi hakea automaatilta. Muualtahan rahaa ei kohta voikaan hakea.
Miehittämättömän myymälän ajatus tuli jälleen mieleen, kun luin iltasanomat.fi:tä. Olin tosin hakemassa sieltä aivan muuta asiaa, tarkemmin sanottuna päivitystä erääseen muuhun asiaan, arvaatte varmaan mihin asiaan tai sitten ette arvaa.
Jotenkin tuntuu, että tuo miehittämätön myymälä ei olisi edes hankala toteutettava, ja että sitä ehkä on jo toteutettu paljonkin muualla kuin Suomessa. Suomessa ei siis ainakaan laajassa mitassa.
Mikähän se on huomisen uutinen? Vai pitääkö odottaa kehysriihen aamuun?
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Ylemmäntasoiset moralistit
Nyt putosin meneillään olevasta moraalikeskustelusta.
Siis hei te ylemmäntasoiset paheksujat, paheksutteko te nyt moralismia, kaksinaismoralismia, kaksinaismoralismin paheksuntaa vai mitä te oikein paheksutte?
Joka tapauksessa yksi ilmentymä tuosta jonkin (mutta tarkkaan ottaen minkä siis) paheksunnasta on tämä aika ajoin toistuva hokema, että kaikkihan me, ja jos emme aivan aina niin ainakin melkein. Tuo on pötyä, sillä eivät kaikki juo edes kahvia, kuten minä kyllä teen.
Mikä nimeksi näille metamoralisteille?
Siis hei te ylemmäntasoiset paheksujat, paheksutteko te nyt moralismia, kaksinaismoralismia, kaksinaismoralismin paheksuntaa vai mitä te oikein paheksutte?
Joka tapauksessa yksi ilmentymä tuosta jonkin (mutta tarkkaan ottaen minkä siis) paheksunnasta on tämä aika ajoin toistuva hokema, että kaikkihan me, ja jos emme aivan aina niin ainakin melkein. Tuo on pötyä, sillä eivät kaikki juo edes kahvia, kuten minä kyllä teen.
Mikä nimeksi näille metamoralisteille?
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Remontti vai uusi tukipakettien vastainen hallitus?
Ilta-Sanomien mukaan Katainen vastasi:
Mutta entä jos remonttiin menisi hallitus? Mitä siitä seuraisi? Tämä vaatisi jo niin paljon pohtimista, että jätän toisaalta-toisaalta-arvuuttelun tällä kertaa tähän. Sen verran kuitenkin voisi arvella, että tekijöitähän olisi.
Ei se voi hallituksen työn uskottavuutta syödä, koska hallitus ei ole teetättänyt tätä remonttia.Katainen onnistuu hankalassakin tilanteessa saamaan aikaan positiivisesti tilanteeseen sopivan lausahduksen. Mielestäni tuo Kataisen vastaus uskottavuudesta ansaitsisi kuolemattomuuden kansan suussa. Voi olla kuitenkin turha toive, sillä lausahdus koetaan varmaankin liian nokkelana. Joka tapauksessa Kataisen vastaus on hyvä, tai ainakin yksi hyvistä mahdollisista.
Mutta entä jos remonttiin menisi hallitus? Mitä siitä seuraisi? Tämä vaatisi jo niin paljon pohtimista, että jätän toisaalta-toisaalta-arvuuttelun tällä kertaa tähän. Sen verran kuitenkin voisi arvella, että tekijöitähän olisi.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Etelä-Euroopassa löystyy, Suomi entistä tiukempi
Juuri nyt Euroopan velka- ja kilpailukykykriisin hoitosuunnitelma näyttää sellaiselta, että Suomessa otetta entisestään kiristetään muun muassa nostamalla ”haittaveroa” (joidenkin tulkinta todella tämä) nimeltä arvonlisävero, kun taas Etelä-Euroopan rakenneuudistusvaatimuksia kevennettäneen.
Oikeastaan ainoa toive hallitukselle olisi, että hoitaisi kuntauudistuksen hyvään vauhtiin. Se riittäisi saavutukseksi tälle hallitukselle. Kiitos siitä jo etukäteen.
Oikeastaan ainoa toive hallitukselle olisi, että hoitaisi kuntauudistuksen hyvään vauhtiin. Se riittäisi saavutukseksi tälle hallitukselle. Kiitos siitä jo etukäteen.
torstai 14. maaliskuuta 2013
Eurovaalit 2014, vaalit mistä?
Eurovaalit 2014 ovat jo kovan kohkaamisen kohteena. Mutta mitä todellista mielenkiintoa eurovaaleissa on muille kuin EU- ja eurointoilijoille.
Kunhan yritetään jälleen innostaa äänestäjiä karnevaalitunnelmaan ja keksitään aiheita, joista voitaisiin leikisti vaikka kinastella. Mutta mitä todellisia vaihtoehtoja eurovaaleissa muka olisi? Eiköhän europarlamentaarikoksi valittu pyri jatkossa turvaamaan oman asemansa. Tällöin hän luultavasti kannattaa Euroopan unionin ja euron pystyssä pysymistä hinnalla millä hyvänsä. Pragmaattisesti nääs.
Tietysti ne 13 (tai jotain) Suomen meppiä tulevat valituiksi. Voivat sitten muistuttaa ajoittain kollegoitaan EU-parlamentissa siitä, että on olemassa myös Suomi jos kiinnostaa.
Tällä hetkellä ajankohtaisin jännityksen aihe eurovaalien suhteen on se, miten ne onnistuttaisiin ajoittamaan aurinkoiselle päivälle mutta kuitenkin sellaiseen ajankohtaan että ihmisillä ei olisi muuta tekemistä.
Kunhan yritetään jälleen innostaa äänestäjiä karnevaalitunnelmaan ja keksitään aiheita, joista voitaisiin leikisti vaikka kinastella. Mutta mitä todellisia vaihtoehtoja eurovaaleissa muka olisi? Eiköhän europarlamentaarikoksi valittu pyri jatkossa turvaamaan oman asemansa. Tällöin hän luultavasti kannattaa Euroopan unionin ja euron pystyssä pysymistä hinnalla millä hyvänsä. Pragmaattisesti nääs.
Tietysti ne 13 (tai jotain) Suomen meppiä tulevat valituiksi. Voivat sitten muistuttaa ajoittain kollegoitaan EU-parlamentissa siitä, että on olemassa myös Suomi jos kiinnostaa.
Tällä hetkellä ajankohtaisin jännityksen aihe eurovaalien suhteen on se, miten ne onnistuttaisiin ajoittamaan aurinkoiselle päivälle mutta kuitenkin sellaiseen ajankohtaan että ihmisillä ei olisi muuta tekemistä.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Äänestyskäyttäytyminen liitetyissä ”kunnissa”
Luin Vattin tiedotetta (2.10.2012) otsikolla Kansainväliset taloustutkijat Suomen kuntauudistuksesta: paikallishallinnon uudistaminen on välttämätöntä.
Tiedotteen lopussa tuodaan esille kiinnostava havainto, joka koskee äänestyskäyttäytymistä kuntaliitosten jälkeen. Sen mukaan liitetyn kunnan asukkaat pyrkivät keskittämään kunnallisvaaleissa äänensä oman alueensa ehdokkaille. Tutkijoiden mukaan näin halutaan turvata oman alueen palvelut.
Yllä todettu sopinee hyvin kaupunginosaan, jossa itse asun. Alue on ollut tosin jo 20 vuotta osa Jyväskylää, mutta edelleen äänet keskittyvät aika selvästi. Yllättävänkin selvästi siihen nähden, että ollaan kuitenkin osa tämänkin kokoista kaupunkia. Tutkimusten mukaan äänten paikallinen keskittäminen on sitä voimakkaampaa, mitä kauempana liitetty alue on keskuksesta. Myös tämä saattaa osaltaan selittää omankin alueeni äänten keskittymistä.
Itsekin painotin äänestämisessäni paikallista etua niin paljon, että tingin ronskisti puoluemieltymyksistäni (Tosin en ole mieltynyt mihinkään puolueeseen muutenkaan). Näin siitä huolimatta, että olen asunut alueella vain puolitoista vuotta. Äänen keskittämisen pitkälle viemisessä olenkin sitten poikkeus, sillä tutkijoiden mukaan ihmiset ovat valmiita keskittämään äänet paikallisesti vain oman puolueensa rajoissa. Minusta kyllä tuntuu, että tässä suhteessa on eroja alueiden välillä. Joillakin alueilla ehkä ollaan valmiimpia äänestämään juuri oman alueen ehdokasta vaikka sitten ideologiarajat ylittäen.
Ehkä myös tuossa palveluiden säilyttämis-kysymyksessä olen poikkeus siinä mielessä, että minulle olennaisinta on kaupunginosani eli S:n yleinen vilkastuminen, ei vain esimerkiksi terveysaseman pysyminen alueella. Kunhan olisi vilkkaampaa, pysyisi paremmin myös terveysasema.
Tiedotteen lopussa tuodaan esille kiinnostava havainto, joka koskee äänestyskäyttäytymistä kuntaliitosten jälkeen. Sen mukaan liitetyn kunnan asukkaat pyrkivät keskittämään kunnallisvaaleissa äänensä oman alueensa ehdokkaille. Tutkijoiden mukaan näin halutaan turvata oman alueen palvelut.
Yllä todettu sopinee hyvin kaupunginosaan, jossa itse asun. Alue on ollut tosin jo 20 vuotta osa Jyväskylää, mutta edelleen äänet keskittyvät aika selvästi. Yllättävänkin selvästi siihen nähden, että ollaan kuitenkin osa tämänkin kokoista kaupunkia. Tutkimusten mukaan äänten paikallinen keskittäminen on sitä voimakkaampaa, mitä kauempana liitetty alue on keskuksesta. Myös tämä saattaa osaltaan selittää omankin alueeni äänten keskittymistä.
Itsekin painotin äänestämisessäni paikallista etua niin paljon, että tingin ronskisti puoluemieltymyksistäni (Tosin en ole mieltynyt mihinkään puolueeseen muutenkaan). Näin siitä huolimatta, että olen asunut alueella vain puolitoista vuotta. Äänen keskittämisen pitkälle viemisessä olenkin sitten poikkeus, sillä tutkijoiden mukaan ihmiset ovat valmiita keskittämään äänet paikallisesti vain oman puolueensa rajoissa. Minusta kyllä tuntuu, että tässä suhteessa on eroja alueiden välillä. Joillakin alueilla ehkä ollaan valmiimpia äänestämään juuri oman alueen ehdokasta vaikka sitten ideologiarajat ylittäen.
Ehkä myös tuossa palveluiden säilyttämis-kysymyksessä olen poikkeus siinä mielessä, että minulle olennaisinta on kaupunginosani eli S:n yleinen vilkastuminen, ei vain esimerkiksi terveysaseman pysyminen alueella. Kunhan olisi vilkkaampaa, pysyisi paremmin myös terveysasema.
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Uusi Suomi Yritysblogit, poikkeuksellisesti luin
Luen silloin tällöin verkkolehti Uuden Suomen Yritysblogit-osiota. Siinä vaikkapa finanssialan yrityksen edustaja saattaa kirjoittaa yrityksen toimialaan liittyvästä aiheesta. Tällainen aihe voi olla muun muassa kiinteistösijoittaminen. Tämä on vain yksi esimerkki.
Useimmiten ohitan tuon Yritysblogit-osion. Suhtaudun näihin kumppanuusblogeihin ja vastaaviin hiukan marginaalisena sisältötyyppinä. Mutta tämä on vain oma mielipiteeni, tuskin kenenkään muun. Toisaalta mikäänhän ei estäisi ”yritysblogeja” ja ”kumppanuusblogeja” olemasta hyvin kiinnostavia ja sisältörikkaita.
Kuitenkin kun nämä kumppanuusbloggaajat ovat alansa tuntijoita, välillä piipahdan lukemassa heidän tuotoksiaan toiveikkain mielin. Niinpä nytkin luin Uuden Suomen Yritysblogit-osiosta kirjoituksen nimeltä: ”Kiinteistöistä tuottoa pörssistä”. Aiheena on se, kun esimerkiksi yksityishenkilö voi tavallaan olla kiinteistösijoittaja välikäden kautta, sijoittamalla rahaansa sijoitusyhtiöön joka sijoittaa kiinteistöihin. Lisäksihän on olemassa myös rahastoja, jotka ovat erikoistuneet kiinteistösijoituksiin.
Olen suhtautunut näihin uusiin kiinteistösijoitusmuotoihin hyvin epäröiden. En ole niistä lainkaan innostunut. En näe niissä kummoistakaan ideaa, mutta sinähän saatat nähdä ja hyvä niin. Ainoana ideana voin kuvitella sen, että sijoitusyhtiölle tai rahastoyhtiölle itselleen tämä saattaa olla hyvä uudenlainen liiketoimintamuoto. Saahan sillä houkuteltua sellaisia kiinteistösijoittamisesta kiinnostuneita asiakkaita, jotka sijoittavat mieluummin tällaisen yhtiön kautta kuin suoraan asuntoihin tai kiinteistöihin.
Tuossa Uuden Suomen tämänkertaisessa yrityspostauksessa pohditaan siis kiinteistösijoittamista pörssin kautta ja kyseisen sijoittamisen tuotto-odotuksia. Juttu kannatti todella lukea. Tässä kävi niin kuin joskus ennenkin näitä vastaavia blogimerkintäjä lukiessa. Kirjoituksen perässä seuraa nimittäin kommentti, joka on jälleen uskomattoman hyvä valistuspläjäys. Tällä kertaa valistuspläjäys kiinteistösijoittamisesta. Siinä esitetään kiinteistösijoittamisen kannattavuuteen vaikuttavat seikat selkeästi ja monelta puolelta. Siitä pitää antaa suuri kiitos kyseiselle kommentoijalle (”komme” taisi olla tuo nimimerkki).
Vaikka esimerkiksi asuntosijoittaminen ei olisi itselle edes ajankohtainen asia (kuten minulle ei ole), jo pelkästään yleistiedon kannalta tuollainen kommentti on kultaakin arvokkaampi. Onneksi näitä vapaaehtoisia asiantuntevia kommentoijia riittää aina vaan.
Kyseinen yritysbloggaus kommentteineen kannattaa todella lukea. Se löytyy linkistä tästä: http://blogi.sijoitustalous.fi/2911/kiinteistoista-tuottoa-porssista/
Useimmiten ohitan tuon Yritysblogit-osion. Suhtaudun näihin kumppanuusblogeihin ja vastaaviin hiukan marginaalisena sisältötyyppinä. Mutta tämä on vain oma mielipiteeni, tuskin kenenkään muun. Toisaalta mikäänhän ei estäisi ”yritysblogeja” ja ”kumppanuusblogeja” olemasta hyvin kiinnostavia ja sisältörikkaita.
Kuitenkin kun nämä kumppanuusbloggaajat ovat alansa tuntijoita, välillä piipahdan lukemassa heidän tuotoksiaan toiveikkain mielin. Niinpä nytkin luin Uuden Suomen Yritysblogit-osiosta kirjoituksen nimeltä: ”Kiinteistöistä tuottoa pörssistä”. Aiheena on se, kun esimerkiksi yksityishenkilö voi tavallaan olla kiinteistösijoittaja välikäden kautta, sijoittamalla rahaansa sijoitusyhtiöön joka sijoittaa kiinteistöihin. Lisäksihän on olemassa myös rahastoja, jotka ovat erikoistuneet kiinteistösijoituksiin.
Olen suhtautunut näihin uusiin kiinteistösijoitusmuotoihin hyvin epäröiden. En ole niistä lainkaan innostunut. En näe niissä kummoistakaan ideaa, mutta sinähän saatat nähdä ja hyvä niin. Ainoana ideana voin kuvitella sen, että sijoitusyhtiölle tai rahastoyhtiölle itselleen tämä saattaa olla hyvä uudenlainen liiketoimintamuoto. Saahan sillä houkuteltua sellaisia kiinteistösijoittamisesta kiinnostuneita asiakkaita, jotka sijoittavat mieluummin tällaisen yhtiön kautta kuin suoraan asuntoihin tai kiinteistöihin.
Tuossa Uuden Suomen tämänkertaisessa yrityspostauksessa pohditaan siis kiinteistösijoittamista pörssin kautta ja kyseisen sijoittamisen tuotto-odotuksia. Juttu kannatti todella lukea. Tässä kävi niin kuin joskus ennenkin näitä vastaavia blogimerkintäjä lukiessa. Kirjoituksen perässä seuraa nimittäin kommentti, joka on jälleen uskomattoman hyvä valistuspläjäys. Tällä kertaa valistuspläjäys kiinteistösijoittamisesta. Siinä esitetään kiinteistösijoittamisen kannattavuuteen vaikuttavat seikat selkeästi ja monelta puolelta. Siitä pitää antaa suuri kiitos kyseiselle kommentoijalle (”komme” taisi olla tuo nimimerkki).
Vaikka esimerkiksi asuntosijoittaminen ei olisi itselle edes ajankohtainen asia (kuten minulle ei ole), jo pelkästään yleistiedon kannalta tuollainen kommentti on kultaakin arvokkaampi. Onneksi näitä vapaaehtoisia asiantuntevia kommentoijia riittää aina vaan.
Kyseinen yritysbloggaus kommentteineen kannattaa todella lukea. Se löytyy linkistä tästä: http://blogi.sijoitustalous.fi/2911/kiinteistoista-tuottoa-porssista/
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
EU-kansanäänestys – annathan tukesi aloitteelle
Käy nyt heti antamassa tukesi aloitteelle EU-kansanäänestyksestä. Voit antaa tukesi sivulla
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11
Mainitulla sivulla on tarkempi kuvaus aloitteesta.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11
Mainitulla sivulla on tarkempi kuvaus aloitteesta.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Hallitus alas – meikäläinen ulos hyvällä tuulella
Luin Verkkoapilaa, ja siinä heti osui silmiini otsikko joka alkaa ”Yle: Hallitus alas,”.
Tuo tuntui jo uutiselta. Todellako jo nyt? Ehkä aivan ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä on samalla Keskustan vaatimus tai ainakin sen mukainen tapahtumakulku. Sitten uutisen yllättävyys väheni, kun otsikko jatkuikin ”oppositio pienessä nousussa.”
Tässä vaiheessa otsikko synnytti minulla seuraavan ajatuksen: toki sitä pienessä nousussa oleva oppositio helposti kuvittelee, että hallitus on juuri nyt kaatumassa.
Ulkona on hieno ilma. Sinne kannattaa mennä.
Tuo tuntui jo uutiselta. Todellako jo nyt? Ehkä aivan ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä on samalla Keskustan vaatimus tai ainakin sen mukainen tapahtumakulku. Sitten uutisen yllättävyys väheni, kun otsikko jatkuikin ”oppositio pienessä nousussa.”
Tässä vaiheessa otsikko synnytti minulla seuraavan ajatuksen: toki sitä pienessä nousussa oleva oppositio helposti kuvittelee, että hallitus on juuri nyt kaatumassa.
Ulkona on hieno ilma. Sinne kannattaa mennä.
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Komissaari Olli Rehn jatkakoon talouskuri-linjaansa ongelmamaita kohtaan
Lehdet ovat kertoneet varsinkin viime aikoina siitä, että komissaari Olli Rehn saa arvostelua talouskurilinjastaan esimerkiksi taloustieteilijöiltä.
Taloustieteilijät kuulemma arvostelevat Rehniä siitä, että tämä harjoittaisi juuri nykytilanteeseen nähden liian tiukkaa talouskuria niitä maita kohtaan joiden talous on kuralla. Arvostelijoiden mukaan kuripolitiikka johtaa entistä huonompaan tilanteeseen ongelmamaissa. Nyt pitäisi heidän mielestään sen sijaan elvyttää, jotta ongelmamaat pääsisivät jaloilleen.
Minä puolestani toivon, että komissaari Olli Rehn saisi rauhassa jatkaa valitsemallaan linjalla ongelmamaiden talouskurin suhteen. Kannatan tiukkaa talouskuria ongelmamaita kohtaan.
Taloustieteilijät kuulemma arvostelevat Rehniä siitä, että tämä harjoittaisi juuri nykytilanteeseen nähden liian tiukkaa talouskuria niitä maita kohtaan joiden talous on kuralla. Arvostelijoiden mukaan kuripolitiikka johtaa entistä huonompaan tilanteeseen ongelmamaissa. Nyt pitäisi heidän mielestään sen sijaan elvyttää, jotta ongelmamaat pääsisivät jaloilleen.
Minä puolestani toivon, että komissaari Olli Rehn saisi rauhassa jatkaa valitsemallaan linjalla ongelmamaiden talouskurin suhteen. Kannatan tiukkaa talouskuria ongelmamaita kohtaan.
torstai 7. maaliskuuta 2013
Hinta, kilpailu, virasto, neuvosto ja julkinen sana
Toistan aiemman vaatimukseni, että Suomeen pitää saada viisi miljoonaa ihmistä lisää eli suuremmat markkinat tänne heti. Loppuisi ainainen väittely siitä, oligo poli vai eigö ollut. Tosin mielestäni ongelmaa ei ole nykyäänkään, mutta joidenkin mielestä on.
Sitten vaikkapa tuo hintasignalointi: Mitä saa signaloida ja mitä ei? Olisiko seuraava sallittua? Kuvitellaan, että signaloisin että nostan lähiaikoina hintojani vaikkapa 50 prosentilla enkä sitten nostakaan. Kilpailijani sen sijaan ehkä nostaisivat omia hintojaan signalointini johdosta eli siinä uskossa, että minä muka nostaisin hintojani. Tai vaihtoehtoisesti riippuen strategiastani ja kilpailutilanteesta voisin signaloida, että lasken hintojani vaikkapa 70 prosentilla, mutta en sitten laskekaan. Myös tällöin kilpailijani todennäköisesti tekisivät rajuja muutoksia omilla tahoillaan siinä luulossa, että minä olisin laskemassa rajusti hintojani. Joka tapauksessa suunnitellulla strategisella ratkaisullani saisin markkinoita tai ainakin kilpailijat sopivasti sekaisin.
Jos olisin määräävässä markkina-asemassa, tuollainen harhautus tuntuisi ehkä (tai sitten ei) sopimattomalta, mutta jos olisin pikku tekijä, strategia olisi mielestäni täysin ok. En nimittäin lainkaan ymmärrä, mikä se sellainen strategia yleensäkään on, joka paljastetaan etusivulla suureen ääneen ja hienoin sanoin. Olen ymmärtänyt käsitteen strategia aivan toisin.
Edelliseen liittyy myös jollakin tavalla käsite liikesalaisuus. Mainitussa strategiassahan sitä ei nimenomaan paljasteta, mutta ei kai kukaan voi myöskään kieltää liikettä itseään paljastamasta tulevia toimiaan tai mitään muutakaan omaa asiaansa. Liikesalaisuudella olen siis tähän asti ymmärtänyt asiaa, jonka paljastaminen on vain ja täysin liikkeen itsensä vallassa. Mutta onkohan nyt myös tähän tullut muutos siten, että myöskään liike itse ei saa paljastaa "liikesalaisuuksiaan"? Jos näin on, niin olen hyvin hämmästynyt.
Sitten vaikkapa tuo hintasignalointi: Mitä saa signaloida ja mitä ei? Olisiko seuraava sallittua? Kuvitellaan, että signaloisin että nostan lähiaikoina hintojani vaikkapa 50 prosentilla enkä sitten nostakaan. Kilpailijani sen sijaan ehkä nostaisivat omia hintojaan signalointini johdosta eli siinä uskossa, että minä muka nostaisin hintojani. Tai vaihtoehtoisesti riippuen strategiastani ja kilpailutilanteesta voisin signaloida, että lasken hintojani vaikkapa 70 prosentilla, mutta en sitten laskekaan. Myös tällöin kilpailijani todennäköisesti tekisivät rajuja muutoksia omilla tahoillaan siinä luulossa, että minä olisin laskemassa rajusti hintojani. Joka tapauksessa suunnitellulla strategisella ratkaisullani saisin markkinoita tai ainakin kilpailijat sopivasti sekaisin.
Jos olisin määräävässä markkina-asemassa, tuollainen harhautus tuntuisi ehkä (tai sitten ei) sopimattomalta, mutta jos olisin pikku tekijä, strategia olisi mielestäni täysin ok. En nimittäin lainkaan ymmärrä, mikä se sellainen strategia yleensäkään on, joka paljastetaan etusivulla suureen ääneen ja hienoin sanoin. Olen ymmärtänyt käsitteen strategia aivan toisin.
Edelliseen liittyy myös jollakin tavalla käsite liikesalaisuus. Mainitussa strategiassahan sitä ei nimenomaan paljasteta, mutta ei kai kukaan voi myöskään kieltää liikettä itseään paljastamasta tulevia toimiaan tai mitään muutakaan omaa asiaansa. Liikesalaisuudella olen siis tähän asti ymmärtänyt asiaa, jonka paljastaminen on vain ja täysin liikkeen itsensä vallassa. Mutta onkohan nyt myös tähän tullut muutos siten, että myöskään liike itse ei saa paljastaa "liikesalaisuuksiaan"? Jos näin on, niin olen hyvin hämmästynyt.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Ei informalismi vaan informationalismi - virhe jopa vakiintuneessa julkaisussa
”Informationalismi” on liian vaikea sana, eikä se ole luonteva.
Sanan informationalismi hankaluudesta on osoituksena vaikkapa se, kun huomasin siitä virhemuunnelman ”informalismi” (”…informalismin aikakauden mahdollisuudet”). Kuitenkin informalismi on taidesuuntaus, joka syntyi Euroopassa ja nousi Suomessa noin suunnilleen niihin aikoihin kun Postisäästöpankkiin hankittiin Suomen ensimmäinen tietokone.
Ymmärsin suunnilleen sanan ”informaali” (tuo väärä sana siis) merkityksen aikanaan siinä vaiheessa, kun erästä organisaatiota kuvattiin sanomalla että siellä toiminta on hyvin informaalia (myönteisessä mielessä).
Sininen kirja (Himanen) kuvaa sen sijaan informationalismin vaikkapa näin:
Sanan informationalismi hankaluudesta on osoituksena vaikkapa se, kun huomasin siitä virhemuunnelman ”informalismi” (”…informalismin aikakauden mahdollisuudet”). Kuitenkin informalismi on taidesuuntaus, joka syntyi Euroopassa ja nousi Suomessa noin suunnilleen niihin aikoihin kun Postisäästöpankkiin hankittiin Suomen ensimmäinen tietokone.
Ymmärsin suunnilleen sanan ”informaali” (tuo väärä sana siis) merkityksen aikanaan siinä vaiheessa, kun erästä organisaatiota kuvattiin sanomalla että siellä toiminta on hyvin informaalia (myönteisessä mielessä).
Sininen kirja (Himanen) kuvaa sen sijaan informationalismin vaikkapa näin:
pelkistetysti ilmaisten informationaalinen kehitys viittaa informaatioteknologian sekä uuden organisoitumismuodon yhdistelmän mahdollistamaan innovaatiopohjaiseen tuottavuuskasvuun.
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Sininen kirja luettu – pääministeri Katainen sitä kansalaisille suositteli
Luin teoksen nimeltä Sininen kirja, kun ajattelin että kansalaisen olisi se hyvä lukea. Sehän on luotu myös ja erityisesti meitä kansalaisia varten, vai miten se nyt meni?
Sininen kirja-teoksen hiukan kiinnostava kohta minun mielestäni on se, missä puhutaan siitä miten paikataan kestävyysvajetta (ilmeisesti tätä julkista) 10 miljardilla eurolla. Siinä mainitaan viisi kohtaa, joilla suhteellisen helposti kullakin paikataan kyseistä vajetta kahdella miljardilla.
Nuo kestävyysvajetta korjaavat ja toisaalta hyvinvointia ja vaikka mitä lisäävät kohdat ovat minun omin sanoin sanottuina ja ymmärrettyinä seuraavat: lisätään työllisyysastetta yhdellä prosenttiyksiköllä, pidennetään työuraa yhdellä vuodella, vähennetään 20 prosentilla työpahoinvoinnista johtuvia varhennettuja eläköitymisiä, vähennetään niin ikään 20 prosentilla mielensairauksista johtuvia varhennettuja eläköitymisiä ja lopuksi lisätään hyvinvointipalveluiden tuottavuutta 0,25 prosenttiyksiköllä.
Tuo viimeinen jäi minulle avoimeksi. Mitä tarkoitetaan tässä kohtaa täsmällisesti tuottavuuden lisäämisellä? Siis mitä prosenttiyksiköitä nuo 0,25 ovat? Onko kyseessä vuotuisen tuottavuuslisäyksen lisäys tai vuotuisen tuottavuuslaskun vähennys vai jotakin aivan muuta? No ei takerruta tähän, hyviä kohtia ovat kaikki periaatteessa kyllä.
Siinä mielessä mainitut kohdat ovat helposti toteutettavissa, että niiden osalta voidaan keskittyä tavalla tai toisella työelämään. Kun korjataan työelämä, homma järjestyy. Kiinnostava tapaus on vaikkapa työllisyysasteen nostaminen yhdellä prosenttiyksiköllä. Ei ole paljon. Siitä vain nostamaan. Olisikin kiva lukea yksi tai kaksi jonkinväristä mutta mielellään hyvin tiivistä ja jämäkkää kirjaa siitä, miten tuo tehtäisiin noin niin kuin melko konkreettisesti. Asiastahan on puhuttu ja kirjoitettu ja raportteja tehty, mutta tuskin mitään tulee tapahtumaan. Nimittäin tässä lähestytään ydintä. Puhutaan vääristä asenteista puolin ja toisin ja monella taholla. Ne taas eivät muutu mihinkään valitettavasti.
En nyt kuitenkaan ota tämän enempää kantaa enkä avaa omia näkemyksiäni esimerkiksi työllisyysasteen nostamisesta enkä muistakaan kohdista. Mutta Sinisen kirjan anti minulle on lähinnä tuo 10 miljardin kysymys ja sen ratkaiseminen. Siinä on sentään havaittavissa jotakin konkreettisuuden tavoittelua.
Jotkut asiat, jos nyt jotakin herättävät, niin ainakin epäilystä tuossa Sinisessä kirjassa. Kirjassa puhutaan paljon kestävyydestä, ja kaiken pohjana kirjan mukaan on ekologinen kestävyys. Siltä osin Sininen kirja sisältää kiinnostavan tiedon siitä, miten julmetusti vaikkapa USA kuluttaa maapalloa, ääritapauksena Piilaakso (ei ole sukua). Piilaakso kuluttaa luonnonvaroja siis aivan hirveästi. Toisaalta Sininen kirja hehkuttaa lievästi sanoen riittävästi siitä, että tavoitteenamme pitää olla hyvinvoiva korkea asiantuntijuus. Eikö juuri Piilaakso sisällä näitä aineettomia hyvinvoivia asiantuntijoita? Olen aina suhtautunut epäluulolla sitä kohtaan, kun korostetaan aineettoman lisäarvon merkitystä tulevaisuuden pärjäämisen ja ennen kaikkea ekologisuuden kannalta. Epäilyni vain vahvistuu, kun huomaan että juuri Piilaakso se vasta luonnonvaroja tuhlaakin vaikka juuri sen luulisi perustuvan nykyään aineettomaan hyvinvoivaan asiantuntijuuteen.
Kun katsoo Wikipediasta, mitä firmoja Piilaaksossa majailee, nehän ovat suurelta osin tyyppiä Adobe. Siis onko karu totuus sittenkin se, että aineettomilla hyvinvoivilla asiantuntijoilla on suuri taipumus kuluttaa luonnonvaroja aivan uskomattomia määriä? Lisäksi, eihän aineetonta voi syödä eikä esimerkiksi sillä eikä sitä pitkin pääse täältä kaupunkiin, vain pari jokapäiväistä esimerkkiä mainitakseni.
Ei ole muuta sanottavaa minulla nyt tuosta kirjasta, tai voisihan sitä olla mutta olkoon.
Sininen kirja-teoksen hiukan kiinnostava kohta minun mielestäni on se, missä puhutaan siitä miten paikataan kestävyysvajetta (ilmeisesti tätä julkista) 10 miljardilla eurolla. Siinä mainitaan viisi kohtaa, joilla suhteellisen helposti kullakin paikataan kyseistä vajetta kahdella miljardilla.
Nuo kestävyysvajetta korjaavat ja toisaalta hyvinvointia ja vaikka mitä lisäävät kohdat ovat minun omin sanoin sanottuina ja ymmärrettyinä seuraavat: lisätään työllisyysastetta yhdellä prosenttiyksiköllä, pidennetään työuraa yhdellä vuodella, vähennetään 20 prosentilla työpahoinvoinnista johtuvia varhennettuja eläköitymisiä, vähennetään niin ikään 20 prosentilla mielensairauksista johtuvia varhennettuja eläköitymisiä ja lopuksi lisätään hyvinvointipalveluiden tuottavuutta 0,25 prosenttiyksiköllä.
Tuo viimeinen jäi minulle avoimeksi. Mitä tarkoitetaan tässä kohtaa täsmällisesti tuottavuuden lisäämisellä? Siis mitä prosenttiyksiköitä nuo 0,25 ovat? Onko kyseessä vuotuisen tuottavuuslisäyksen lisäys tai vuotuisen tuottavuuslaskun vähennys vai jotakin aivan muuta? No ei takerruta tähän, hyviä kohtia ovat kaikki periaatteessa kyllä.
Siinä mielessä mainitut kohdat ovat helposti toteutettavissa, että niiden osalta voidaan keskittyä tavalla tai toisella työelämään. Kun korjataan työelämä, homma järjestyy. Kiinnostava tapaus on vaikkapa työllisyysasteen nostaminen yhdellä prosenttiyksiköllä. Ei ole paljon. Siitä vain nostamaan. Olisikin kiva lukea yksi tai kaksi jonkinväristä mutta mielellään hyvin tiivistä ja jämäkkää kirjaa siitä, miten tuo tehtäisiin noin niin kuin melko konkreettisesti. Asiastahan on puhuttu ja kirjoitettu ja raportteja tehty, mutta tuskin mitään tulee tapahtumaan. Nimittäin tässä lähestytään ydintä. Puhutaan vääristä asenteista puolin ja toisin ja monella taholla. Ne taas eivät muutu mihinkään valitettavasti.
En nyt kuitenkaan ota tämän enempää kantaa enkä avaa omia näkemyksiäni esimerkiksi työllisyysasteen nostamisesta enkä muistakaan kohdista. Mutta Sinisen kirjan anti minulle on lähinnä tuo 10 miljardin kysymys ja sen ratkaiseminen. Siinä on sentään havaittavissa jotakin konkreettisuuden tavoittelua.
Jotkut asiat, jos nyt jotakin herättävät, niin ainakin epäilystä tuossa Sinisessä kirjassa. Kirjassa puhutaan paljon kestävyydestä, ja kaiken pohjana kirjan mukaan on ekologinen kestävyys. Siltä osin Sininen kirja sisältää kiinnostavan tiedon siitä, miten julmetusti vaikkapa USA kuluttaa maapalloa, ääritapauksena Piilaakso (ei ole sukua). Piilaakso kuluttaa luonnonvaroja siis aivan hirveästi. Toisaalta Sininen kirja hehkuttaa lievästi sanoen riittävästi siitä, että tavoitteenamme pitää olla hyvinvoiva korkea asiantuntijuus. Eikö juuri Piilaakso sisällä näitä aineettomia hyvinvoivia asiantuntijoita? Olen aina suhtautunut epäluulolla sitä kohtaan, kun korostetaan aineettoman lisäarvon merkitystä tulevaisuuden pärjäämisen ja ennen kaikkea ekologisuuden kannalta. Epäilyni vain vahvistuu, kun huomaan että juuri Piilaakso se vasta luonnonvaroja tuhlaakin vaikka juuri sen luulisi perustuvan nykyään aineettomaan hyvinvoivaan asiantuntijuuteen.
Kun katsoo Wikipediasta, mitä firmoja Piilaaksossa majailee, nehän ovat suurelta osin tyyppiä Adobe. Siis onko karu totuus sittenkin se, että aineettomilla hyvinvoivilla asiantuntijoilla on suuri taipumus kuluttaa luonnonvaroja aivan uskomattomia määriä? Lisäksi, eihän aineetonta voi syödä eikä esimerkiksi sillä eikä sitä pitkin pääse täältä kaupunkiin, vain pari jokapäiväistä esimerkkiä mainitakseni.
Ei ole muuta sanottavaa minulla nyt tuosta kirjasta, tai voisihan sitä olla mutta olkoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)