Hallitusneuvottelut eivät ole kiinnostaneet

Ainoa hallitusneuvottelu-uutinen, jonka muistan lukeneeni, on se, kun kerrottiin kahden neuvottelijan riitelevän, ja sekin sitten jossakin kumottiin, mutta saatiinpa kommenttitehdas taas pyörimään hetkeksi kuplassa (oppinu uuden sanan nääs). En ole niin provosoitumisriippuvainen, että lukisin jokaisen ylidramatisoidun pihauksen siitä mitä siellä on muka päätetty. Katson sitten lopputuloksen, ehkä. Neuvottelijoiden velvollisuus on tehdä vain hyviä päätöksiä ja sopimuksia, ja siihen pitää voida luottaa. Tosin kun puhutaan vaikkapa veroratkaisuista, niin suuri epäilykseni on, että se merkitsee "oivaltavasti" arvonlisäveron nostoa, kun ilmeisesti logiikka politiikassa menee niin että esimerkiksi ruuan ostaminen ilmentää veronmaksukykyä, mikä on ajatuksena, no ei mistään kotoisin. Eiköhän veronmaksukyky nimenomaan laske silloin, kun rahaa menee kulutukseen. Mutta tosiaan, kun on muutakin tekemistä, niin en vaivaa päätäni hallitusneuvottelujen ohjelmanumeroiden seuraamisella.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi. On siellä ihan asiaakin.

Kyllähän puolue olisi valmis mutta äänestäjät eivät, kertoi ”ansiokas” analyysi

Erinäiset poliittiset "analyytikot" tietävät, mitä esimerkiksi puoli miljoonaa äänestäjää ajattelee siitä ja siitä, vaikka eivät ole varmistaneet asiaa ainakaan minulta eli tuskin keneltäkään. Tällainen muka-tietäminen on huvittavaa, kun se on niin pakonomaista ja paljastavaa. Jossakin vaiheessahan toistettiin, että kyllähän Soini olisi valmis hyväksymään sen ja sen asian mutta hyväksyykö muu eduskuntaryhmä. Seuraavassa vaiheessa rinnalle tuli hokema, että kyllähän puolueen johto mutta kenttäväelle asia on vaikea. Oivallusten virta ei kuitenkaan pysähtynyt tähän, vaan huomasin nyt yllättäen aivan uuden entistä uskomattomamman version tästä samasta sarjasta: Kyllähän puolue on valmis siihen ja siihen, mutta äänestäjille se on kova pala.

Kun valitulla tiellä joka tapauksessa pakkomielteisesti jatketaan, seuraavassa vaiheessa niin sanotut ansiokkaat analyysit kertovat, että kyllä ne perussuomalaisten äänestäjätkin vielä tämän ja tämän hyväksyisivät mutta äänestäjien moninaisille verkostoille asia on vaikea niellä. Siis ympäri käydään. Mehän olemme jo tässä vaiheessa ilman median ”oivallustakin”, sillä ketkäs muut ovat enemmän huolissaan perussuomalaisista kuin vaikkapa vihreät ja mitä niitä nyt on puolueita kannattajineen.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Viime päivien kaikenkattava selitys asioille

Uutiset parilta päivältä ovat jääneet hiukan seuraamatta minulta. Se ei kuitenkaan haittaa, vaan päinvastoin kokonaiskuvani on kirkastunut. Ei tarvinnut kuin vähän vilkaista uutisia tai poliittisia kommentteja, niin ”ymmärsi”, mikä selittää sen että asiat Suomessa ja muuallakin ovat niin kuin ovat. Sen selittää perussuomalaisten mukanaolo hallitusneuvotteluissa.

Pakko tähän kaikenkattavaan PerusS-selitykseen on uskoa, kun eri alojen asiantuntijat sitä niin mielellään käyttävät analysoidessaan alansa viimeisimpiä ilmiöitä tai ennustaessaan tulevaisuutta hyvinkin värikkäin sanoin.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Olen varma – sorry, pieni korjaus, en ole varma

Nyt kun perussuomalaiset on mukana hallitusneuvotteluissa, mediassa vilisee ennustuksia ja ”varmoja” tietoja. Ennustuksia siitä, millainen olisi perussuomalaisten olo hallituksessa, ja ”varmoja” tietoja siitä, miten puolue suhtautuisi erinäisiin kysymyksiin.

Rinnastuksena edelliseen otan esimerkin ihan erilaisesta tapauksesta, joka onneksi ei ole todellisuutta. Tulee nimittäin mieleen tilanne, että minä luonnollisena henkilönä saisin vastaanottaa jatkuvasti ennustuksia tulevaisuudestani ja ”varmoja” tietoja siitä mitä päässäni liikkuu tai tulee liikkumaan. Silloin ei meikäläisen tarvitsisi muuta kuin muistaa kysyä riittävän usein, miten minulla menee, keljuillessaan.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Parempi että se kolmas oli Kokoomus

Tämä Perussuomalaisten, Keskustan ja Kokoomuksen nyt muodostama pohja on mielestäni paras mahdollinen hallitusneuvotteluihin. Kuitenkin jos oltaisiin ihmetilanteessa että Keskustalla ja Perussuomalaisilla olisi enemmistö eduskunnassa, paras pohja olisi silloin se. Siihen tilanteeseen pääsemiseksi pitää käydä ainakin yhdet eduskuntavaalit.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Työ muuttuu ensi viikolla enemmän kuin milloinkaan ennen – okei, ei siinä mitään

Luin taas yhden kirjoituksen (ilmeisesti pää-), jossa oltiin jälleen tuhannennen kerran niin tohkeissaan kun kohta työ ja kaikki muuttuu enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Robottia pukkaa joka alalle, niin kuin varmaan pukkaakin, en minä sitä epäile. Ihmisiä ei tarvita teollisuudessa, ei varmaan tarvitakaan, en epäile sitäkään. Teollinen internet ja muita tuttuja kavereita saapuu yllättämään meidät, ja niin edelleen (anteeksi mahdollinen tyhmyyteni, mutta kahvinkeittimeni saa luvan oppia käymään omin päin huollossa jos aikoo hajota joskus, ja maksaa laskun). Varmaan tuo teollinen internet tuleekin, hyvähän se kai on.

Kaikki tämä saattaa hyvinkin tapahtua. Kuitenkin se, että juuri taas kerran lähivuosina työ tai joku muuttuisi enemmän kun koskaan ennen, ei tunnu uskottavalta. Senhän pitäisi sitten tuntua jotenkin tässä jokaisen arjessa aika konkreettisesti, mutta eihän tässä ympärillä mitään niin ihmeellistä tapahdu. Ei ole tapahtunut mitään rysäystä suuntaan tai toiseen. Enemmän saisi tapahtua. Jos tapahtuisi, niin sitähän lähtisi joka aamu kylälle sillä mielellä että mikähän uusi robotti se missäkin hyörii työn touhussa, ja ihmiset ihmettelisivät vieressä suu auki, näinkö meille sitten kävi.

Sellaiset robotti-automaatio-hurjamuutos-vauhtikirjoitukset ovat kyllä joka kerta todella kiinnostavia ensimmäisen kappaleen verran, mutta sen jälkeen hiipii epäilys, onko tällä kirjoittajalla mitään sanottavaa asiasta, visiota meinaan. Yleensä ei ole. Valitettavasti hän ei edes yritä kertoa, mitä todella tapahtuu, miten se näkyy. Siitä huolimatta hän jännästi on tietävinään, että nyt justiinsa varmasti mullistuu. Olen siis tähän asti lukenut näitä juttuja jonkinlaisella mielenkiinnolla, mutta nyt alkaa kiinnostus hiipua, kun loppujen lopuksi mitään sanottavaa ei ollutkaan. Sanoisin, että löysää on. Tosin plussana myönnettäköön, että nyt lukemassani jutussa mainittiin että jossakin vaiheessa vuorossa ovat myös asiantuntijatehtävät. Tämä oli hyvä toteamus. Nimittäin edunvalvontapoliittinen tai mielikuvituksen puutteesta johtuva hokemahan on niin sanotuilla asiantuntija-aloilla erityisesti, että tätä ei voi koneilla korvata.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Eräs vappupuhetapahtuma, nämä tyypit havaitsin

Seurasin tänä vappuna erään puhetapahtuman, mikä on harvinaista minulle. Niiden muutaman puheen perusteella nousi huvikseen mieleeni seuraavanlainen tyypittely siitä, millaisia puheita esimerkiksi on. Muut tekisivät varmaan toisenlaisia tyypittelyjä ja näkisivät asiat toisella tavalla, toisista näkökulmista, eli kuuntelisivat ja kuulisivat puheita toisenlaisista kulmista:

Tyypit
• Suomi nousuun -puhe
• Turbopuhe, painepuhe, hengästyttävä puhe
• Huolellisen yleiskielen puhe
• Näistä palveluista ei saa enää leikata -puhe
• Ajatuspuhe, omintakeinen puhe, oman näkemyksen esittävä puhe
• On aivan selvää -puhe
• Tekijäihmisen puhe, käytännön kokemuksen puhe, hyviä käytäntöjä esille tuova puhe, uskottava puhe
• Varmaankin erilaisia ”hyviä asioita” -puhe

Yksittäiseen puheeseen voi sopia moni tyyppi. Puhe voi olla esimerkiksi huoliteltu Suomi nousuun -turbopuhe. Yksittäinen puhe saattaa olla myös esimerkiksi seuraavan tyyppirykelmän mukainen: omalla tavallaan uskottavan kuuloinen on-aivan-selvää-että-näistä-palveluista-ei-saa-enää-leikata-puhe. Niin ikään yksittäinen puhe voisi olla seuraavanlainen: tekijähenkilön uskottava omintakeinen oman näkemyksen esittävä hyviä käytäntöjä esille tuova puhe. Sen sijaan puhe, joka on tyyppiä varmaankin-erilaisia-”hyviä-asioita”, on sellainen, jota en osaa muuten kuvailla.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!