lauantai 15. elokuuta 2015

Kodinkonemyymälät yms. poistuvat keskustasta, jalkapohjat ovat kovilla

Voisihan ne pari menopaluujunalippua vuodessa ostaa verkossa ja tulostaa itse jo lopultakin. Niinpä loppuneen väriaineen tilalle piti ostaa uusi. Oli siis mietittävä, mistä saisi väriainekasetin. Tällaiseen hankintaan en periaatteessakaan käytä verkkokauppaa, vaan haluan mennä oikeaan myymälään. Se ei kuitenkaan ole nykyään helppoa, kun oikeat myymälät siirtyvät yksi toisensa jälkeen vääriin paikkoihin, minkä takia pienen ”varaosan” hankkimisesta tulee kohtuuttoman suuri tapahtuma. Yksi toistuva syy, miksi käytän joissakin asioissa ehdottomasti mieluummin oikeaa myymälää enkä verkkokauppaa, on myös se, että kun olen aikani meinannut hankkia jonkin tuotteen, haluan lopulta tehdä hankinnan nyt heti samana päivänä.

Alkuosa tästä nimenomaisesta hankintaprosessista jääköön kertomatta, kerron vain loppuosan. Lopulta lähdin täältä kaukaa niin sanotusti kaupunkiin. Olemme kyllä samaa kaupunkia olleet jo pitkään, mutta tältä etäisyydeltä sanotaan niin. Viimeistään tämän ja ”kaupungin” puolestavälistä lähdettäessä sanotaan jo, että ”keskustaan”. Se siitä kulttuurista, tai mitä se on? ”Kaupunkiin” pääsee helposti, ei siinä mitään, mutta ”kaupungissa” eli kaupungin keskustassa on yhä vähemmän, tai ei kohta yhtään, sellaisia myymälöitä, joista saisi esimerkiksi väriainekasetteja. Tässä tapauksessa keskustassa ei ollut yhtään kauppaa, josta olisi saanut juuri tuon kyseisenmerkkisen väriainekasetin. En ainakaan tiedä, että olisi. Piti mennä keskustan kautta taas eräälle toiselle laitakaupunginosalle.

Kesä on hyvää aikaa tutustua omaan kaupunkiinsa kävellen. Lisäksi käveleminen verrattuna hyväänkin joukkoliikenteeseen on usein miellyttävän vapaa ja itsenäinen liikkumismuoto. Siksi kävelin keskustasta sinne yhteen laidalla sijaitsevaan kauppakeskukseen. Sattuneesta syystä siihenkin menemiseen ilmaantui kaikenlaista matkaan. Myönteinen lopputulos oli kuitenkin, että sain ostettua sen väriainekasetin hyvästä alan erikoisliikkeestä, mutta elämysmatkailullisesti kyseenalainen lopputulos oli se, että jalkapohjat ja koko vartalo rupesivat tuntumaan sellaisilta että jokainen askel oli liikaa.

Eihän asiassa muuta huonoa puolta ole kuin että tämä tärkeiden kauppojen ja tärkeiden tavaroiden poistuminen keskustasta vain jatkuu ja jatkuu, eli systeemi on yhä enemmän levällään tulevaisuudessa. Kauppojen ketjujohtajat ja muut johtajat kai perustelevat tätä esimerkiksi sillä, että vain yhä suuremmat yksiköt kannattavat edes jotenkin. Systeemi on täysin vino, joku mättää. Kyllä kai kaupunkikin voisi sanoa jonkun sanan ja hinnoitella myös kantapäät suunnittelussaan, mutta ei näköjään.

Lopuksi muutama toivomus: Kävelkää nykyistä enemmän. Käyttäkää linja-autoa ja junaa. Opetelkaa ajamaan myös polkupyörällä, mutta jos ajatte, pitäkää vähintään viiden (5) sentin turvaväli toisten korvalehtiin. Sitten, pyrkikää luopumaan omista autoistanne mahdollisimman pian. Vielä sisäpiirin toivomus: Kaupunki, rakennusliikkeet ja paikalliset voisivat keksiä keinon, jolla tälle alueelle saataisiin 2 000 asukasta lisää pitämään yllä palveluita ja elämää. Vai onko niin, että halutaan ja kinutaan palveluita, mutta ihmisiä nimenomaan ei haluta. Hankala yhtälö, kuten varmaan kaikki tietävät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti