Missähän asukasyhdistykset olivat silloin, kun Suomi teollistui ja muun muassa piiput nousivat yli puidenlatvojen, tai silloin, kun rautateitä rakennettiin tai maanteitä tai yksityisteitä, luontoon ja lähelle ihmistä? Tietysti kysymys oli vitsi, sillä luotan esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa, rakentamisen tulevaisuuden ideoinnissa, pitkäjänteisyydessä ja kaukokatseisuudessa nimenomaan virkamiehiin ja luottamuselimiinkin, vaikkapa Jyväskylän osalta.
Jos mennään yksityiskohtiin, niin arvostan sitä, että Jyväskylässä pyritään nyt ymmärtääkseni tekemään pitkäjänteistä liikennesuunnittelua ja -rakentamista sen eteen että pyöräily ja kävely lisääntyisivät ja että reitit olisivat pitkiä ja yhtenäisiä ja että sekä kävely että pyöräily olisi joustavaa ja turvallista. Täytyy toivoa sitkeyttä ja kritiikinkestävyyttä suunnittelijoille ja muille hankkeissa mukana oleville, kun kuitenkin Jyväskylässäkin esiintyy kovaa vastustusta ainakin joitakin reittijärjestelyiden tarpeellisia yksityiskohtia kohtaan, lehtitiedoista päätellen.
On ihmeellistä, että esimerkiksi asukasyhdistysten näkemykset saavat hyvin julkisuutta mutta vaikkapa yrittäjäjärjestöjen näkemykset ovat vain vähän julkisuudessa. Jälkimmäisillä luulisi olevan mielenkiintoista sanottavaa kaupungin kehittämiseen. Toisaalta kaikkien järjestöjen näkemyksiin pitää suhtautua kriittisesti ja kokonaisuus huomioiden, toimii järjestö millä elämänalueella tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti