Kyselyt ja Brexit-äänestyksen tulos

Brexit-kyselyissä lienee kysytty ihmisiltä siihen tyyliin, että kumpaa vaihtoehtoa äänestäisitte jos äänestys olisi nyt. Näin ollen kyselyiden tulosten olisi kai tarkoitus kuvata ensisijaisesti juuri senhetkistä mielipidejakaumaa, sillä muunlainen ensisijainen tarkoitus olisi järjetön. Olisihan omituista kysyä seuraavasti: ”Huolimatta siitä mitä äänestäisitte nyt tai mitä mieltä olette nyt, niin mitä oletatte äänestävänne aikanaan todellisessa äänestyksessä?”

Maallikkona ainakin olettaa itsestään selvästi, että mitä enemmän aikaa kuluu yksittäisestä mielipidekyselystä todelliseen äänestykseen, sitä enemmän mielipidejakauma voisi vaihdella ja heilahdella ajan myötä monesta syystä. Kuitenkin asioista kiinnostuneena, vaikka ei mitenkään niihin vaikuttamaan pystyvänä, mielipidemittauksia katselee sillä silmällä, että olisikohan todellinen äänestystulos tuollainen ja voisiko mittaukseen luottaa siinä mielessä. Tilanteen tekee hankalaksi se, että samaankin aikaan tehdyt eri tutkimusyritysten kyselyt ja jopa saman yrityksen tekemät kyselyt antavat hyvin erilaisia ja lopputuloksen kannalta aivan vastakkaisiakin tuloksia. Tähän kun lisätään vielä se, että äänekkäät kommentoijat sanovat kyselyistä sitä sun tätä ja vähän vielä muutakin, niin harmaaseen massaan kuuluva ihmishiukkanen ei voisi olla enempää epätietoinen.

Vastaisen varalta ja uusia Brexitin kaltaisia exit-äänestyksiä odotellessa ja toivoessa kiinnostavaa olisikin saada käsitys siitä, mikä tutkimusyritys on onnistunut parhaiten ennakoimaan virallisen äänestyksen tuloksen tässä Brexitin tapauksessa. Kun tulee seuraavia vastaavanlaisia äänestyksiä, olisi mukava keskittyä seuraamaan enintään parin hyväksi osoittautuneen tutkimuslaitoksen kyselytuloksia rauhallisin mielin.

Vertailin Financial Timesin sivulla olevaa Brexit-kyselyiden listaa, jossa viimeiset kyselyt on päivätty äänestystä edeltävälle päivälle 22.6. Ennustearvon kannalta laitan suurimman painon ”luonnollisesti” tämän 22. päivän kyselyille. Yksi päivä ei kuitenkaan riitä ollenkaan, jos haluaa saada käsityksen siitä miten hyvin eri tutkimusyritykset ovat mahdollisesti onnistuneet kuvaaman kulloistakin ”todellista” mielipidejakaumaa. Mutta tässä tulee juuri se ongelma, että ei voida tietää ovatko vanhemmat kyselyt onnistuneet kuvaamaan ihmisten todellisen mielipidejakauman sillä hetkellä. Itse ainakin voin vain kuvitella, että tuo ja tuo kysely voisi vastata todellisuutta kun taas tuo ja tuo tuntuu oudolta tai epäjohdonmukaiselta.

Siis ainoa jotenkuten kunnollinen vertailupari muodostuu virallisesta äänestyksestä ja juuri sitä ennen tehdystä kyselystä. Näin oletan. Kuitenkin koko vastaavuusongelmaa mutkistaa tuntuvasti virhemarginaali, joka on suuri verrattuna hyvin tiukkaan kilpailuun esimerkiksi tässä tapauksessa Brexitin ja EU:ssa pysymisen kesken. Siksikin on syytä katsoa, miten johdonmukaisilta eri tutkimusyritysten kyselyt vaikuttavat eli miten luotettavan tuntuisen kuvan ne antavat kehityssuunnasta tai edes summittaisesta mielipidejakaumasta.

Heti vertailun aluksi näytti siltä, että eräs tutkimusyritys osui uskottavimmin ja parhaiten, siis jälkikäteen katsottuna, yhteen ensinnäkin virallisen äänestystuloksen kanssa mutta myös sen kanssa mikä tilanne olisi voinut olla aikaisemmin. Kyseisen tutkimusyrityksen näyttämät mielipidejakaumat eivät ainakaan heitelleet käsittämättömästi suuntaan tai toiseen. Johdonmukaisuutta ei rikkonut edes otoksen koko. Sitä tosin en ruvennut selvittelemään enää, mikä kyselymenetelmä oli ollut milloinkin käytössä. Se ei tuosta listasta suoraan selvinnyt. Kuitenkin tämän tutkimusyrityksen ja muiden kyselytahojen välillä oli minun silmissäni selvä ero. Niinpä on mielenkiintoista seurata tilannetta, jos sama yritys esiintyy myöhemmin muissa vastaavanalisissa kyselyissä. Kyseessä on kansainvälinen tutkimusyritys, joten eiköhän sen nimi esiinny myöhemminkin.

Brexit-varoittelusta

Brexit-varoittelussa on mielestäni esiintynyt esimerkiksi väite, että EU ja muut tahot eivät olisi kovinkaan halukkaita neuvottelemaan mahdollisen EU-eron jälkeen Britannian kanssa kauppa- ja muista sopimuksista. Tämä ei tuntuisi järkevältä EU:n ja muiden tahojen omien etujen kannalta. Eivätköhän kuitenkin taloudelliset ja muut edut paina silloin, kun mahdollisena neuvottelu- ja kauppakumppanina olisi taloudellisesti merkittävä maa.

Harmittomat provosoijat

Brexit-kirjoittelun ja Brexit-odotuksen lomaan sellainen aihe kuin ”harmittomat provosoijat”. Asia ei liity Brexitiin tai johonkin aihepiiriin erityisesti, onpahan vain tullut havaituksi, että on tällaista harmitonta provosointia. Seikka ilmenee yksinkertaisesti esimerkiksi niin, että henkilö itse kertoo että hän haluaa tässä nyt (vähän) provosoida tällä ja tällä kirjoituksellaan tai sanavalinnallaan. Tämä onkin se kaikkein säysein provosoinnin laji.

Toinen havaitsemani harmittoman provosoinnin ilmenemismuoto on astetta paria äskeistä voimakkaampi. Kyseisessä tapauksessa ”provosoija” kertoo omassa julkisessa keskustelijaprofiilissaan olevansa provosoija tai jotenkin piikikäs tai haluavansa provosoida. Joskus nimittäin, kun huomaa jonkin omituisessa hengessä kirjoitetun tekstin tai kommentin, tyypillisesti kommentin, herää kiinnostus, mistähän taustasta kommentti on tuotettu. Tällöin ehkä katsoo, jos mahdollista, tähän kommenttiin henkilön itsensä liittämää julkista kuvausta itsestään. Se auttaa ymmärtämään, kuten hienosti sanotaan. Ja kun tällaisessa kuvauksessa henkilö itse kertoo haluavansa provosoida, niin silloin tulee vaikutelma harmittomasta provosoijasta.

Brexit ja odotukset – onko tässä ristiriita?

Vaikuttaa ristiriitaiselta: Jos olen oikein ymmärtänyt, vetoa on lyöty vahvasti sen puolesta, että Britannian EU-kansanäänestyksessä voittaa EU:ssa pysymistä puoltava mielipide. Toisaalta, jos olen oikein ymmärtänyt lehtiuutisen, esimerkiksi tämän viikon perjantaina osakkeet laskivat ympäri maailmaa muun muassa siksi, että pelätään Britannian mahdollisen EU-eron vaikutuksia.

Eikö kuitenkin tässä tapauksessa sekä vedonlyönti että osakekauppa koostu valtaosin ammattimaisesta rahasta? Tällöin kummassakin sijoituslajissa toiminnan luulisi olevan tarkoin harkittua, jossa ollaan hyvin kiinnostuneita ja jopa huolissaan sijoitustuotoista?

Osakesijoittajan kannalta olisi ikävää, että nyt myisi Brexit-pelossa osakkeita eikä Brexit mahdollisesti tulisikaan, jolloin tällainen sijoittaja oman logiikkansa mukaan kai menettäisi hyvät arvonnousut kyseisissä osakkeissa. Niin ikään olisi ikävää mahdollisesti ostella niitä samoja osakkeita sitten paljon kalliimmalla kuin on myynyt. Oletan, vaikkakin ”maallikkona”, että ammattimainen osakekauppa tai vedonlyönti perustuu joihinkin todennäköisyysvaikutelmiin, tuottoihin, kertoimiin, ja niin edelleen?

Laskelmoivatkohan osakesijoittajat joukolla niin, että osakkeiden hinnat laskevat ennen Britannian EU-kansanäänestystä huomattavasti jolloin osakkeita olisi jälleen edullista ostaa? Vai olettavatko merkittävimmät osakesijoittajat yleisesti, että EU-ero voittaa kansanäänestyksessä ja että osakkeiden hinnat laskevat sen johdosta, vai olettaako suuri osa osakesijoittajista toisten osakesijoittajien olettavan jotakin? Vai mikä selittää sen, että kahden alan ammattilaiset tuntuvat olettavan eri tulosta Britannian EU-kansanäänestyksessä? Voihan vaikutelma johtua ymmärtämättömyydestänikin, ainakin se on mahdollista.

Vaikutelmani joistakin Brexit-kirjoituksista

Joistakin suomalaisista Brexit-aiheisista kirjoituksista ja -kannanotoista on tullut vähän sellainenkin vaikutelma, että niissä jotenkin haluttaisiin myös suomalaisten vaikuttavan asiaan ikään kuin äänestämällä Brexitiä vastaan eli Britannian EU:ssa pysymisen puolesta. Mitenkähän tämä tapahtuisi mahdollisesti?

Adobe Flash Player edellytyksenä monessa tilanteessa

Adobe Flash Player on edellytyksenä monessa tilanteessa. Flash Playeriä vaaditaan muun muassa Yle Areenan katsomiseen, tai ”Adobe Flash -laajennusta” vaaditaan, jos haluaa VR:n verkkolipun oston yhteydessä valita istumapaikan nimenomaan vaunukartasta.

No, mikäänhän ei ole lopulta pakko. Ei ole pakko katsella Yle Areenaa, enkä sitä katsokaan juuri lainkaan. Kuitenkin joskus olisi tulossa esimerkiksi jokin ajankohtainen tiedotustilaisuus, ja silloin harmittaa, kun pitää ladata Adobe Flash Player sitä varten.

Ei ole myöskään pakko valita junamatkan istumapaikkaa juuri vaunukartasta, eikä ole pakko edes ostaa junalippua verkosta eikä mistään, kun ei ole pakko matkustaakaan junalla. Jos kuitenkin lähtee matkaan junitse sellaisen henkilön kanssa jonka kanssa on hyvissä väleissä, haluaa valita joko vierekkäiset tai vastakkaiset paikat. Kun lipunoston pyrkii tekemään nykyään verkossa, tarvitaan vaunukarttaa jotta tällainen koordinoitu paikanvalinta onnistuisi. Saattaa toki olla jo tai tulla mahdolliseksi, että antamalla paikanvalintatoiminnolle muutaman ehdon että siten ja täten ja sieltä tai sellaisesta vaunusta, niin järjestelmä valitsee paikat., mutta tuo kävisi ehkä monesti aika hankalaksi.

Niin, mikä tässä on ongelma? Ongelma on se, että Flash Player koneellani tuntuisi jumittavan käyttöliittymääni mitä kummallisimmissa tilanteissa. Näin päättelen siitä, että aina kun olen luopunut Flash Playeristä, koneeni tietynlainen aivan järjetön jumittumistaipumus ja hidasteleminen ovat poistuneet ja käyttö on muuttunut sujuvaksi ja normaaliksi. On kiusallista, kun yhtäkkiä aivan tavanomainen liike pimentää ruudun aivan liian pitkäksi ajaksi, ja osoitin jää paikalleen, eikä mitään tapahdu. Muutenkin Flash Playeristä tuntuu aiheutuvan minun tapauksessani hitautta siirtymätilanteissa. Niinpä pidän Flash Playerin pois toiminnasta.

En ala myöskään ”pelailla” selaimien kanssa enkä tehdä muitakaan virityksiä, asennusten purkuja ja uudelleenasennuksia siinä toivossa, että Flash Player ja koneeni muut ohjelmat toimisivat sopusoinnussa sen jälkeen. En siis ala pohtia myöskään sitä, mikä se syyllinen tämän ongelman taustalla lopulta onkaan.

Kun luin mitkä olivat korkeimmat toteutuneet talokauppojen hinnat

Suur-Jyväskylän Lehti (30.4.2016) kertoi Jyväskylän, Muuramen ja Laukaan kalleimmat talokaupat puolivuotisjaksolta 1.10.2015 – 31.3.2016. Jyväskylän kallein talokauppa oli ollut arvoltaan 430 000 euroa. Vaikka omakotitalojen myynti-ilmoituksia en Jyväskylän osalta useinkaan seuraa, mielikuvani oli, että kallein talokauppa olisi voinut helposti olla reilusti yli puolen miljoonan kokoinen ja että 400 000 euron omakotitalokauppoja olisi aika paljon. Toki niin kuin nytkin Muuramessa ”liki 700 000 euron kiinteistö”, välillä tehdään joku muista poikkeavan hintainen talokauppa. Mainitulla ajanjaksolla Muuramessa seuraavaksi kalleimmat kaupat olivat arvoltaan reilu 300 000 euroa, kuten Suur-Jyväskylän Lehti kertoo.

Millaisia mahtavat olla pyynnöt toteutuneisiin hintoihin verrattuna? Pyyntöjä noin yleisesti voi katsoa kaupallisilta asuntosivustoilta kuten Etuovi.comista. Mainittujen paikkakuntien omakotitalojen myynti-ilmoitusten (oma tontti -tapaukset) osalta tilanne on se, että Jyväskylässä Etuovessa nyt myytävistä lähes kymmenesosa on hintapyynnöltään yli tuon 430 000 euron, joka oli raportoidun puolivuotiskauden korkein toteutunut hinta. Ja kun Muuramen huippuhintaisen jälkeen seuraavat kaupat olivat toteutuneet reiluun 300 000 euroon, niin nyt Etuovessa yli 300 000 euron pyyntöjä on yli kolmasosassa Muuramessa myynnissä olevista.

Sitten kiinnostaa tietysti, mitä asuntojen.hintatiedot.fi näyttää viime kuukausien toteutuneista omakotikaupoista. Sieltä näkyy selvästi, että muutaman kalliimman omakotikaupan jälkeen tulee suurempi joukko myyntejä, joiden arvo esimerkiksi Jyväskylän osalta sijoittuu välille 200 000 – 300 000 euroa, kun esimerkiksi Etuovessa yli 300 000 euron pyyntöjä on noin neljäsosa pyynnöistä. Katsoin vielä muutaman muunkin paikkakunnan omakotikauppojen hintatietoja asuntojen.hintatiedot.fi-sivustolta ja toisaalta pyyntöjä Etuovi.comista, yleiskuvan saamiseksi.

No, viranomaisten viralliset toteutuneiden talokauppojen tiedot, asuntoilmoitussivustot ja asuntojen.hintatiedot.fi ovat keskenään hyvin erityyppisiä aineistoltaan, ja virallisista tiedoista minulla ei ole muuta käsitystä kuin lehden uutisoima puolivuotistieto kalleimmasta tai kalleimmista toteutuneista kaupoista. Asuntojen.hintatiedot.fi puolestaan sisältää tietoja vain muutamalta välittäjältä, kun taas asuntoilmoitussivustoilla on ilmoituksia sekä yksityisiltä että suurelta joukolta välittäjiä.

Kiinnostavaahan olisi se, kuinka paljon toteutuneet ja pyydetyt hinnat käytännössä poikkeavat toisistaan, mutta siitähän ei tämän perusteella voi olla lähellekään tarkkaa käsitystä, voi vain kuvitella. Monella se tieto kuitenkin on, ja aina jokaisella kaupan tehneellä tieto juuri omasta tapauksestaan. Toki myös pyyntöjä voi olla samasta talosta ajan myötä erisuuruisia, mikä näkyy osittain myös asuntomyyntisivustoilla.

Kaikesta huolimatta ensimmäinen arvailuni on, että olisivatkohan toteutuneet hinnat ”keskimäärin” tai suurelta osin vähintään 20 prosenttia alle ensimmäisten pyyntöjen. Toinen arvaukseni on, että myynnissä olevista erityisesti kalleimmista omakotitaloista suuri osa on myynnissä jopa vuosia tai toistuvasti, ennen kuin kauppa syntyy tai jää lopulta syntymättä, ja sitten ovat kohteet jotka saadaan selvästikin paremmin kaupaksi ja joiden hinnatkin suurelta osin ovat paljon alle sen mitä asuntosivustojen pyynnöistä voisi päätellä. Jälkimmäiset muodostanevat sen suuren massan toteutuneista kaupoista kulloisenakin ajanjaksona.