Tampereelleko ruvetaan rakentamaan ratikkaa valtion varoilla, ainakin osittain? Tunnenpa itseni nyt saman tien hyvin urbaaniksi ja pisaran verran entistäkin elpyneemmäksi, vaikka minun ja Tampereen välillä on matkaa sen verran että siellä ei kannata käydä edes viikoittain huvin vuoksi. En myöskään ole ajatellut muuttaa Tampereelle. Itse asiassa olen ajatellut, että en muuta.
Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen elvyttävää vaikutusta olen kyllä hyödyntänyt sekä alueella asuneena että ulkopaikkakuntalaisena. Jälkimmäisenä tosin hyvin, hyvin harvakseltaan. Mutta toki sitten joskus pitää lähteä etsimään elvytyksen tuottavuusvaikutuksia myös Espoon metrosta ja palata entistä tehokkaampana ”maakuntaan”.
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
tiistai 24. kesäkuuta 2014
sunnuntai 22. kesäkuuta 2014
Epäolennainen kysymys (kok)
On kuulemma epäolennaista kysyä siirtyykö kokoomus nyt oikealle, koska kokoomus ei kuulemma siirry oikealle vaan liberaaliin suuntaan. Jos olennaisuus määräytyy noin, niin sittenhän myös esimerkiksi kysymys ”kääntyykö tie kohta oikealle” on epäolennainen silloin, kun tie ei käänny oikealle eikä vasemmalle mutta muuttuu alamäeksi, esimerkiksi.
En kyllä kysy kohta mitään.
Inspiraation lähteenä oli tällä kertaa Verkkouutisista lukemani juttu.
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
En kyllä kysy kohta mitään.
Inspiraation lähteenä oli tällä kertaa Verkkouutisista lukemani juttu.
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
torstai 12. kesäkuuta 2014
Verotus: verot alemmaksi, arvonlisävero ylös?
Yleensä kun joku paasaa tarpeesta alentaa verotusta Suomessa, odotan että kohta samassa jutussa tämä verojen alentaja kehottaakin vastineeksi nostamaan arvonlisäveroa ja joitakin muita veroja, ikään kuin nämä eivät olisi veroja lainkaan. Niin sanottuina perusteluina näissä jutuissa sitten muistetaankin korostaa alhaisemman työn verotuksen motivoivaa vaikutusta. Tai siis yleensä toisin päin, että suomalainen työn verotus ”korkeudellaan” tuhoaa työhalut. Se on ainakin se julkituotu syy ja selitys näissä veropoliittisissa purkauksissa. Tässä hämmästyttää kaksi seikkaa. Ensiksi todellakin se, että ikään kuin arvonlisävero, kiinteistövero ja moni muu vero ei olisi vero lainkaan. Toiseksi, mikähän mahtaa olla kestävä motivaatiotekijä, kun puhutaan työstä, olisikohan se vaikka työ itse?
Kolmas kummastuttava seikka tässä yhden asian liikkeen tyyppisessä tuloveroista (peitesanalla ”verotus”) valittamisessa on se, että siinä maan asioita hoidetaan verot edellä. Kai sentään ensiksi pitää miettiä, miten asiat Suomessa pitäisi ja voitaisiin järjestää toisin ja mitä voitaisiin purkaa, ja varmaankin todella paljon voidaan ja pitäisi purkaa. Siinä samalla sitten iteroidaan sitä sopivaa verotustasoa. Eli oikea järjestys on: mitä yhteistä pitäisi saada aikaan ja miten se olisi dynaamisen eläytymiskykyisesti rahoitettavissa? Ei ole mitään järkeä paasata veroista ilman, että sanoo heti suoraan miten Suomen asiat pitäisi järjestää toisin ja miksi tämä tapa olisi hyvä kaikille (kakki not = ”minä”). Korkealla päättäjätasolla järjestyksen pitää olla tämä. Se, mihin tulokseen kukin tässä tulee, riippuu toki katsomuksista. Lisäksi mahdollisesti lähellä itseä olevista eduista. (mulle mulle), mutta toivottavasti ei paljon, sillä politiikkahan oli kuulemma yhteisten asioiden hoitamista.
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
Kolmas kummastuttava seikka tässä yhden asian liikkeen tyyppisessä tuloveroista (peitesanalla ”verotus”) valittamisessa on se, että siinä maan asioita hoidetaan verot edellä. Kai sentään ensiksi pitää miettiä, miten asiat Suomessa pitäisi ja voitaisiin järjestää toisin ja mitä voitaisiin purkaa, ja varmaankin todella paljon voidaan ja pitäisi purkaa. Siinä samalla sitten iteroidaan sitä sopivaa verotustasoa. Eli oikea järjestys on: mitä yhteistä pitäisi saada aikaan ja miten se olisi dynaamisen eläytymiskykyisesti rahoitettavissa? Ei ole mitään järkeä paasata veroista ilman, että sanoo heti suoraan miten Suomen asiat pitäisi järjestää toisin ja miksi tämä tapa olisi hyvä kaikille (kakki not = ”minä”). Korkealla päättäjätasolla järjestyksen pitää olla tämä. Se, mihin tulokseen kukin tässä tulee, riippuu toki katsomuksista. Lisäksi mahdollisesti lähellä itseä olevista eduista. (mulle mulle), mutta toivottavasti ei paljon, sillä politiikkahan oli kuulemma yhteisten asioiden hoitamista.
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Aloitetaan vaikka satamista
No niin, mitäs tässä enää odotellaan. Juuri luin demari.fi-sivulta, otsikkotasolla tosin, että suomalaiset haluavat elvyttää. Ja kaikki satamathan ovatkin jo kiinni. Tässä siis siirryttiin sanoista tekoihin todella nopeasti. Satamistahan se on luontevaa aloittaa.
Ei muuta.
Ei muuta.
tiistai 10. kesäkuuta 2014
Peruutuspeili-varoittelu
Peruutuspeiliin katsomisesta varoitellaan nyt myös Sdp:ssä. Tähän asti näitä puheita on kuulunut kokoomuksesta osoitettuina ymmärtääkseni pääkumppanille. Tämä, että nyt myös Sdp:ssä varoitellaan peruutuspeilistä, melkein hämmästyttää. Kun Sdp:n päähallituskumppanin suunnalta on ohjeistettu miten ei ainakaan pidä toimia uusien puheenjohtajien oloissa ja tässä vaikeassa tilanteessa jne, niin Sdp:ssä vastaavasti kehotetaan omia harmoniseen yhteistyöhön myös hallituksen loppukaudella. Näin tulkitsin eräänkin Demokraatin (demari.fi) pääkirjoituksen jokin aika sitten, ja nyt lisäksi on otettu käyttöön ”peruutuspeili” myös siellä. Tosi tasaista, vai mitä?
Lue sitten myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi! Kesä tai edes kesäloma ei ole este sille, ainoastaan huono tekosyy.
Päivän kielikuvani poskessa: Ei saa jäädä peruutuspeiliin makaamaan.
Lue sitten myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi! Kesä tai edes kesäloma ei ole este sille, ainoastaan huono tekosyy.
Päivän kielikuvani poskessa: Ei saa jäädä peruutuspeiliin makaamaan.
lauantai 7. kesäkuuta 2014
”Myöhemmin hänestä tuli otsikko”
Otsikot antavat ymmärtää väärin kahdella tavalla. Kun lukee perinteistä sanomalehteä, välillä huomaa että hyvä juttu on pilattu huonolla otsikolla. Siis huomaa, jos huonosta otsikosta huolimatta on lukenut tuollaisen jutun. Todellisuudessa tällaisia tapauksia täytyy olla paljon. Perinteisellä sanomalehdellä kuitenkin on vielä se onni, että tylsälläkin otsikolla varustettu juttu tulee joskus luettua. Sen sijaan tietynlaisten verkkojulkaisujen täyteen ahdetusta sisällöstä tulee luettua vain juttu, jonka otsikko antaa ymmärtää että nyt tulee hyvin kiinnostavaa "uutista". Muunlaiset otsikot ohitetaan. Näin ainakin olettanevat näiden tietynlaisten verkkojulkaisujen markkinointiosastot tai jotkut.
Tänään taas menin ”lankaan”, kun otsikko lupasi vaikka mitä. Sisältö oli lattea otsikkoon nähden. Otsikoksi oli repäisty viimeinen huomiota herättävä lause, josta sen jutun itse asiassa olisi pitänyt vasta alkaa. Ja oliko tuokaan lause sen arvoinen, jospa takana ei ollut lopultakaan yhtään mitään.
Tosin juttujen tuotantoprosessi saattaa edetä käytännössä niin, että keksitään liuta kovia otsikoita, joiden alle sitten kyhätään väkisin jotakin, että saadaan edes klikkauksia. Mutta tapahan on väärä, sillä sisällönhän pitäisi ohjata otsikointia. Tai vaikka lähdettäisiinkin niistä kovista otsikoista liikkeelle, niin sitten jutun pitää olla myös sen mukainen. Pitää ja pitää.
Mihinkähän tämä harhaanjohtavien otsikoiden kierre vielä johtaa? Hommahan käy koko ajan mahdottomammaksi. Tapahtuuko putoamisia, vai mikä siellä lopussa odottaa? Tarkoitan harhaanjohtamisella nimenomaan sitä, että otsikko antaa ymmärtää överisti sellaista mitä juttu ei sitten annakaan. Se taas, että otsikko on tylsä mutta juttu hyvä, on tietysti tökeröä tuhlausta, mutta kyllähän ne perinteiset sanomalehdet pärjäävät vaikka usein noin tekevätkin. Ja sehän ei edes harmita usein lukijaa, koska huonosti otsikoidut jutut jäävät enimmäkseen lukematta eikä lukija näin ollen tiedä mitä mahdollisesti menetti.
”Myöhemmin hänestä tuli vaikka mitä.”
Tänään taas menin ”lankaan”, kun otsikko lupasi vaikka mitä. Sisältö oli lattea otsikkoon nähden. Otsikoksi oli repäisty viimeinen huomiota herättävä lause, josta sen jutun itse asiassa olisi pitänyt vasta alkaa. Ja oliko tuokaan lause sen arvoinen, jospa takana ei ollut lopultakaan yhtään mitään.
Tosin juttujen tuotantoprosessi saattaa edetä käytännössä niin, että keksitään liuta kovia otsikoita, joiden alle sitten kyhätään väkisin jotakin, että saadaan edes klikkauksia. Mutta tapahan on väärä, sillä sisällönhän pitäisi ohjata otsikointia. Tai vaikka lähdettäisiinkin niistä kovista otsikoista liikkeelle, niin sitten jutun pitää olla myös sen mukainen. Pitää ja pitää.
Mihinkähän tämä harhaanjohtavien otsikoiden kierre vielä johtaa? Hommahan käy koko ajan mahdottomammaksi. Tapahtuuko putoamisia, vai mikä siellä lopussa odottaa? Tarkoitan harhaanjohtamisella nimenomaan sitä, että otsikko antaa ymmärtää överisti sellaista mitä juttu ei sitten annakaan. Se taas, että otsikko on tylsä mutta juttu hyvä, on tietysti tökeröä tuhlausta, mutta kyllähän ne perinteiset sanomalehdet pärjäävät vaikka usein noin tekevätkin. Ja sehän ei edes harmita usein lukijaa, koska huonosti otsikoidut jutut jäävät enimmäkseen lukematta eikä lukija näin ollen tiedä mitä mahdollisesti menetti.
”Myöhemmin hänestä tuli vaikka mitä.”
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)