Yleensä kun joku paasaa tarpeesta alentaa verotusta Suomessa, odotan että kohta samassa jutussa tämä verojen alentaja kehottaakin vastineeksi nostamaan arvonlisäveroa ja joitakin muita veroja, ikään kuin nämä eivät olisi veroja lainkaan. Niin sanottuina perusteluina näissä jutuissa sitten muistetaankin korostaa alhaisemman työn verotuksen motivoivaa vaikutusta. Tai siis yleensä toisin päin, että suomalainen työn verotus ”korkeudellaan” tuhoaa työhalut. Se on ainakin se julkituotu syy ja selitys näissä veropoliittisissa purkauksissa. Tässä hämmästyttää kaksi seikkaa. Ensiksi todellakin se, että ikään kuin arvonlisävero, kiinteistövero ja moni muu vero ei olisi vero lainkaan. Toiseksi, mikähän mahtaa olla kestävä motivaatiotekijä, kun puhutaan työstä, olisikohan se vaikka työ itse?
Kolmas kummastuttava seikka tässä yhden asian liikkeen tyyppisessä tuloveroista (peitesanalla ”verotus”) valittamisessa on se, että siinä maan asioita hoidetaan verot edellä. Kai sentään ensiksi pitää miettiä, miten asiat Suomessa pitäisi ja voitaisiin järjestää toisin ja mitä voitaisiin purkaa, ja varmaankin todella paljon voidaan ja pitäisi purkaa. Siinä samalla sitten iteroidaan sitä sopivaa verotustasoa. Eli oikea järjestys on: mitä yhteistä pitäisi saada aikaan ja miten se olisi dynaamisen eläytymiskykyisesti rahoitettavissa? Ei ole mitään järkeä paasata veroista ilman, että sanoo heti suoraan miten Suomen asiat pitäisi järjestää toisin ja miksi tämä tapa olisi hyvä kaikille (kakki not = ”minä”). Korkealla päättäjätasolla järjestyksen pitää olla tämä. Se, mihin tulokseen kukin tässä tulee, riippuu toki katsomuksista. Lisäksi mahdollisesti lähellä itseä olevista eduista. (mulle mulle), mutta toivottavasti ei paljon, sillä politiikkahan oli kuulemma yhteisten asioiden hoitamista.
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
Edelleen talouspoliittinen keskustelu on verojen painotuksesta keskustelemista ja verojen keksimistä. Eli täysin toissijaista.
VastaaPoista