Äänestysprosentti – kuinka alas se halutaan?

Gallupit eivät äänestä, kuten on moneen kertaan muistutettu, ja hyvä niin, tai no, saattavathan ne vähän ”äänestääkin”. Sen sijaan kiinnostavaa on, että tuohon äänestämättömien joukkoon tulee seuraavissa vaaleissa yhä enemmän myös muita kuin vain gallupit. Nukkuvien puolue kasvaa. Saa nähdä, missä vaiheessa äänestysprosentin lasku alkaa herättää ajatuksia poliitikoissa ja millaisia ajatuksia. Tosin yksi mahdollisuus on, että se ei herätä minkäänlaisia ajatuksia, kuten ei moni muukaan asia, sillä hehän tulevat joka tapauksessa valituiksi.

Miksi olla ”työväenpuolue”, kun työhän on onni eikä ongelma

Perussuomalaiset puolueorganisaationa tehköön mitä päätöksiä tahansa, siihen en ota kantaa, enhän ole edes jäsen. Sen sijaan poliittisen päätöksenteon osana Perussuomalaiset kuten jokainen puolue joutuu alistumaan keskustelun kohteeksi. Nimittäin jos näin ei olisi, politiikasta keskusteleminen loppuisi siihen. Tämä oli kai selvä kaikille.

Sitten toivottavasti asiaan. Luultavasti (tämä tosin makuasia) Perussuomalaiset kykenisi olemaan kiinnostavimmillaan noin kymmenen prosentin puolueena, tosin vain sillä edellytyksellä että puolue profiloituu ja suuntautuu tärkeisiin asioihin ja sellaisiin asioihin joista muut eivät todellisuudessa välitä ja taas välttää kilparönsyilyn asioihin jotka tulevat hoidettua muidenkin toimesta.

Se, että kuulemma ainakin paljon "duunarimiehiä" olisi siirtynyt viimeisimmässä gallupissa Perussuomalaisista demareihin, selkeyttää tilannetta. Ensinnäkin nyt minun mielestäni tiedetään, keitä Perussuomalaisissa suurelta osin on ollut, eikä sitä tarvitse erikseen tutkia, oletan että siellä on ollut demareita. No, on siellä varmaan vielä "kokoomuslaisiakin", vai menivätkö ne saman tien? Mutta olennaista on se, että kymmenen prosentin kannatus antaisi Perussuomalaille vinkin, siis toivottavasti, siitä, että nyt voisi vaikka painottua muihin asioihin kuin kilpailemaan SDP:n ja kokoomuksen kanssa palkansaajapuolueen tai ”työväenpuolueen” asemasta. Minulle esimerkiksi työntekijänä, palkansaajana, ei tule kyllä mieleenkään kaivata, että joku puolue tekisi kovin tuttavuutta ja ajaisi minun asemaani palkansaajan roolissa. Palkansaajan asema on ajettu nimittäin sillä, että hän on palkansaaja. Jos asioita ajatellaan kirkkaasti ja suhteellisuudentaju säilyttäen, ongelmat eivät ole palkansaajuudessa vaan muualla.

On huolestuttavaa, että oltiin ja ollaan edelleenkin käsittääkseni leikkaamassa pientä eläkettä saavien asumistukea. Toki sitä tekee hallitus, ja voin arvata, mille puolueelle hallituksessa se parhaiten sopii ideologisesti. Juuri sellaiset asiat kuin pientä eläkettä saavien asumistuen tason vähintäänkin säilyttäminen ja pienten eläkkeiden nostaminen, eikä missään tapauksessa laskeminen, ovat asioita, joihin esimerkiksi Perussuomalaiset puolueena voisi kiinnittää todellisuudessa huomiota. Se, miten sen järjen saa siirrettyä muihin puolueisiin, on tietysti vaikeampi asia.

Jos Perussuomalaiset jäisi tai jättäytyisi sovinnolla kymmenen prosentin puolueeksi, sillä voisi olla tilaisuus painottaa nimenomaan asioita jotka muuten jäävät huolehtimatta, kuten vaikkapa pientä eläkettä saavien asumistuen leikkausten vastustaminen. No, kymmenen prosentin puolue ei paljon pysty sanelemaan, kun ei pysty yksin 20 prosentinkaan puolue (ellei ole yhden asian puolue), mutta välillä olisi tärkeämpää olla niin sanottu hyvien asioiden puolue kuin suuri puolue, siinä on ainakin toivoa että jonakin päivänä ihmiset ymmärtävät tämän ja kymmenen prosentin puolueesta tulisi esimerkiksi 15 prosentin puolue.

Valitettavasti kuitenkin puolueilla on vahingollinen halu samastua hyvinvoivaan äänestäjäkuntaan. Puolueiden edustajat itse ja ulkopuoliset mielellään puhuvat siitä, millä puolueella on hyvätuloiset äänestäjät ja millä puolueella pienituloiset. Tämä on ilmiönä ja poliitikkojen ja niin sanottujen asiantuntijoiden huvina ala-arvoista, ja se suuntaa politiikkaa yksipuolisesti niihin, joiden asiat ovat kunnossa muutenkin.

Lopuksi itsestään selvyys: Mielipidekysely ei kuitenkaan muuta voimasuhteita eduskunnassa, vaan vasta vaalit voivat tehdä sen.

Maakuntalehdet ja junan kulkusuunta

Oli kiinnostavaa ruveta katsomaan, miten eri maakuntalehdet suhtautuvat uhanalaisten junayhteyksien tilanteeseen. Näytti nimittäin ennakolta, että jos niiden kantojen perusteella pitäisi päättää junan kulkusuunnasta, niin matka voisi jäädä tekemättä.

Karjalaisen näkemys on, että muun muassa Joensuu-Nurmes-yhteys on säilytettävä ihmisten maanlaajuisen yhdenvertaisuuden nimissä. Sitten vaikkapa Kymen Sanomien lähestymistapa, näkökulma ja kai mielipidekin on, että voivathan ne kilpailijat aluksi olla kilpailevinaan halvoilla hinnoilla niillä hiipuvilla radoilla mutta olisi epärealistista olettaa että ilo kauan kestäisi. Näiden näkökulmien ja painotusten perusteella näytti, että ei tästä synny yhtään mitään uutta rakentavaa sen suhteen miten todellakin lähdettäisiin kehittämään hiipuvia yhteyksiä tai niiden korvaajia.

Itseäni mietityttää, mitä kaikkia merkityksiä, ei mitään kuviteltuja höpömerkityksiä vaan todellisia, radalla ja junalla ja junayhteydellä on ja entäs jos ne tuhotaan, ja niin edelleen, kannattaako sekään ja harmittaisiko jälkeenpäin. Toisaalta mietityttää, auttaako se käytännössä juuri ketään nykyään, että harvoilta asemilta yksittäinen ihminen pääsee muille harvoille asemille, vai olisiko sillä sittenkin merkitystä. Ja lopuksi, mihin tämä kaikki johtaa ja mitä oikein pitäisi tehdä, eikä tästä miettimisestä tietenkään valmista tule, varsinkaan kun asian miettiminen ei kuulu toimenkuvaan.

Sitten kokeilin Aamulehteä. Jopa löytyi erinomainen ja ihan riittävän kokonaisvaltainen juttu junayhteyden merkityksestä, sekä henkilökohtaisesta että yleisestä näkökulmasta. Siinä käsitellään Tampere-Keuruu-yhteyttä. Jutussa on kriittistä tarkastelua kiinnostavalla tavalla. Lue Aamulehden juttu, jos voit!

Henkilöliikenne ja kilpailu – ei aihetta pelkoon

VR on suuri konserni, jossa on varmasti niin paljon tietoa, taitoa, osaamista ja resursseja, kuin suinkin voi olla sillä alalla esimerkiksi Suomessa. Myös hyvää asennetta ja reagointihalua varmaan löytyy noin suuresta organisaatiosta, ja niitä kuten muitakin resursseja nimenomaan iso konserni pystyy ostamaan tarvitessaan. Niinpä mikään potentiaalinen kilpailija ei uhkaa VR:n asemaa, ei ainakaan pitäisi pystyä uhkaamaan, sillä suurilla resursseilla ja mahtavalla kokemuksella VR pystyy nyt reagoimaan tehokkaasti tähän vilkastuneeseen kilpailukeskusteluun ja kehittämään toimintaansa niin, että saavutetaan se mikä kilpailulla olisi tarkoitus saavuttaa. Siis jos vain kaikki osapuolet toimivat jo ennakoivasti, mitään todellista uhkaa mistään päin ei pääse syntymään. En ainakaan ymmärrä, miksi pääsisi.

Jos tuntuu epämääräisesti pahalta, sano: ”yksityistäminen uhkaa”

Demokraatti veti kovan otsikon VR:n henkilöliikenteen ”yksityistämisestä” (tässä). Oletin, että tällainen yksityistäminen-sanan reipas käyttö olisi edelleen vain Demokraatin ”yksinoikeus”, mutta osaa se Kauppalehtikin ainakin vähän sinne päin, kun sen erään jutun lopussa arvellaan että ”hallitus mitä ilmeisemmin luo pohjaa raideliikenteen yksityistämiselle”. Siis miten niin luo? On kai puhuttu vain siitä, että VR saattaa päätyä ikään kuin kilpailutilanteeseen raideliikenteessä jos sen rinnalle tulee niin sanottuja yksityisiä.