Oli kiinnostavaa ruveta katsomaan, miten eri maakuntalehdet suhtautuvat uhanalaisten junayhteyksien tilanteeseen. Näytti nimittäin ennakolta, että jos niiden kantojen perusteella pitäisi päättää junan kulkusuunnasta, niin matka voisi jäädä tekemättä.
Karjalaisen näkemys on, että muun muassa Joensuu-Nurmes-yhteys on säilytettävä ihmisten maanlaajuisen yhdenvertaisuuden nimissä. Sitten vaikkapa Kymen Sanomien lähestymistapa, näkökulma ja kai mielipidekin on, että voivathan ne kilpailijat aluksi olla kilpailevinaan halvoilla hinnoilla niillä hiipuvilla radoilla mutta olisi epärealistista olettaa että ilo kauan kestäisi. Näiden näkökulmien ja painotusten perusteella näytti, että ei tästä synny yhtään mitään uutta rakentavaa sen suhteen miten todellakin lähdettäisiin kehittämään hiipuvia yhteyksiä tai niiden korvaajia.
Itseäni mietityttää, mitä kaikkia merkityksiä, ei mitään kuviteltuja höpömerkityksiä vaan todellisia, radalla ja junalla ja junayhteydellä on ja entäs jos ne tuhotaan, ja niin edelleen, kannattaako sekään ja harmittaisiko jälkeenpäin. Toisaalta mietityttää, auttaako se käytännössä juuri ketään nykyään, että harvoilta asemilta yksittäinen ihminen pääsee muille harvoille asemille, vai olisiko sillä sittenkin merkitystä. Ja lopuksi, mihin tämä kaikki johtaa ja mitä oikein pitäisi tehdä, eikä tästä miettimisestä tietenkään valmista tule, varsinkaan kun asian miettiminen ei kuulu toimenkuvaan.
Sitten kokeilin Aamulehteä. Jopa löytyi erinomainen ja ihan riittävän kokonaisvaltainen juttu junayhteyden merkityksestä, sekä henkilökohtaisesta että yleisestä näkökulmasta. Siinä käsitellään Tampere-Keuruu-yhteyttä. Jutussa on kriittistä tarkastelua kiinnostavalla tavalla. Lue Aamulehden juttu, jos voit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti