Olin tavaratalon kassalla maksamassa sähköhammasharjaa. Myyjä ilmoitti hinnan 55 euroa. Minulla oli mielikuva, että hinta olisi ollut 54,90, ehkä mukana olleen tuttavan sanomana. Niinpä sanoin myyjälle, että eikös se ole 54,9…, johon myyjä, että no se pyöristyy sentillä 55:een. Minä tietysti, että okei joo, selvä, selvä.
Hiukan nolotti, että annoin varmaankin itsestäni viisastelevan niuhottajan tai sitten vähän hölmön vaikutelman. Tuttavanikin muistutti kassalta lähtiessämme, että hänhän oli sanonut minulle 54,99 siellä hintoja katsellessamme. Olin siis itse syystä tai toisesta kuullut ja ymmärtänyt hinnan loppuosan hiukan väärin. Vähän siis nolotti.
Sitten kuitenkin tulin huvittuneena tulokseen, että eihän tässä mitään kohtuutonta tapahtunut sittenkään, päinvastoin. Osapuolet tiskin kummallakin puolella olivat nyt tasoissa, kumpikin vain yritti omalla tavallaan pitää puolensa kaupanteossa. Tavaratalo oli asettanut hinnan jopa tämän hintaluokan tuotteessa tuollaiseksi, ja minä puolestani yritin myös pitää perustellusti puoleni, tosin väärinymmärrykseen perustuvin pohjatiedoin eli väärin ymmärretyin hintatiedoin. Kuitenkin huolimatta siitä, että olin tavallaan kohtuuton myyjän näkökulmasta, en mielestäni sittenkään ollut lainkaan kohtuuton, sillä näinhän siinä sitten helposti käy, kun hinnat asetetaan näin. Mielestäni kyseessä on huvittavan hauska myyjä-ostaja-asetelma, jonkinlaista markkinataloutta kai tämäkin. Kun omaa puolta yritetään pitää, pidetään sitä sitten tiskin kummallakin puolella, eikö niin?
Tässä voitaneen kerrankin sanoa, että sitä saa mitä tilaa.
Kaikki hinnat tulee AINA pyöristää ylöspäin. Niin se vain on. Parempi vielä pyöristää ne kympin tarkkuudella; esimerkissäsi kannattaa muistaa hinta kuutenakymppinä, jotta voi kassalla ilahtua.
VastaaPoista