Kävin kerran erään sijoituspalveluyrityksen työpaikkahaastattelussa. Tarkalleen haastattelu liittyi yrityksen järjestämään koulutusohjelmaan sijoitusneuvojiksi, tai miksi niitä missäkin firmassa nimitetäänkin, aikoville.
Olen tosin aina epäillyt sellaista sijoitusneuvontaa, jonka yksinomaisena tarkoituksena on myydä ponnekkaasti nimenomaan yrityksen omia tai määrätyn yhteistyökumppanin sijoitustuotteita ja vielä mahdollisesti perustellen sitä ikään kuin järkevimpänä tai ainakin järkevänä vaihtoehtona asiakkaalle tai antaen ainakin sellainen vaikutelma.
Sijoitustuotehan on mielestäni täysin erilainen tuote kuin vaikkapa suklaalevy. Sijoitustuotteessa ei paremmuus liity samassa määrin makuasiaan tai ostopaikkaan ja tunnelmaan kuin suklaalevyssä tai vaatteessa tai sunnilleen missä tahansa tavarassa. Sijoitustuotteessa makukysymykseen verrattavana asiana voidaan lähinnä pitää vaivattomuuden astetta, ymmärrettävyyttä ja muuta hallittavuutta asiakkaan näkökulmasta. Mutta kyllähän sijoitustuotteen perusominaisuus on aina tuottavuus, jota sitten verrataan sijoitustuotteiden kesken. Tässä ei mielestäni ole jossittelun aihetta. Sen sijaan hyvällä syyllä voidaan usein jossitella siitä, mikä sijoitustuote on tuottava, tuottavin tai tuottavampi kuin jokin toinen, tai optimaalinen kulloisellekin asiakkaalle kulloisessakin tilanteessa.
Minähän itse ”asiakkaana” lähtisin siitä, että hakisin järkevimmältä tuntuvaa sijoitustuotetta. Se taas tarkoittaisi tuoton ja riskin jonkinlaista optimointia omasta näkökulmastani. Toki tässä vaikuttaa käytännössä hyvin helposti sellainen reunaehto, että on taipumus valita esimerkiksi oman pankin tuotevalikoimasta tuote, vaikkapa osakerahasto. Siinä on oma vaivattomuutensa seurannan kannalta tavalliselle ihmiselle. Tällaista käyttäytymistä voi itselleen perustella myös sillä, että kuka niistä etukäteen voi päätellä minkä tahon tuotteet ovat tuottoisimpia. Ja se tuottoisuusjärjestyskin luultavasti vaihtelee vuodesta toiseen.
Yksityishenkilönä ja yksityiselämässäni en antaisi sijoitusneuvoja kenellekään, mutta eipä ole kukaan kysynytkään. Mutta en myöskään olisi ”kotonani” hommassa, jossa minut määrättäisiin myymään ajankohdasta ja markkinatilanteesta riippumatta tietyn tahon sijoitustuotteita, ja vieläpä tyypillisesti kaikenlaisia liitäntätuotteita, joista en ole kiinnostunut.
Alussa mainitussa työhaastattelussa kävi niin, että en päässyt minkäänlaiseen jatkoon, mikä oli luultavasti hyvä asia. Mutta mieleen jäi muun muassa, kun yritin kehua itseäni kunnianhimoiseksi. Siihen nimittäin haastattelija tuumasi että ”ai jaa”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti