Joskus kuulemma käy niin, että kun tavoitellaan asiaa A, niin A:n ohella tai A:n sijaan saadaan B, joka voi esimerkiksi parantaa hyvinvointia huomattavasti. Tällainen sivuvaikutus oli Turussa käynnilläni. Tässä tapauksessa kyseessä on myös tuottavuusaskel ellei -loikka. Käykää siis Turussa, vaikka siellä saattaa näköjään olla välillä epämiellyttävän raaka tuuli, mutta missäpä ei.
Tuo Turussa käynnin positiivinen hyvinvointivaikutus sai tarkkaan ottaen alkunsa matkan eräällä Pendolino-junaosuudella, aivan tarkkaan ottaen ravintolavaunussa ison kahvin ja normaalikokoisen pullan äärellä. Tämän ravintolavaunun istuinmalli tuntui meikäläiselle tosi miellyttävältä istua. Selkä ja jalat saivat tukea oikealla tavalla. Tuli mieleen, että tämähän olisi loistava työasento ainakin ihan pelkän istumisen osalta. Se sai harmistuneena miettimään, miten saisi omaan työtuoliin kotona samanlaisen istumisvaikutelman.
Kotiin palattua oli pakko kokeilla, olisiko omassa työtuolissani sittenkin vielä säätövaraa niin että siitä saisi paremman. Olin kyllä mielestäni tehnyt kaikki tarvittavat ja mahdolliset säädöt tuolille, mutta kuitenkin nyt piti vielä kokeilla. Avasin ruuvia niin, että pystyi säätämään tuolin niin sanottua syvyyttä. Yllätyksekseni syvyydessä olikin säätövaraa vielä myös pienempään suuntaan, eli suuntaan jota halusin nyt kokeilla. Tämä oli siis yllätys, sillä olin tuolin hankkiessani jo tehnyt tämän säädön ihan loppuun asti, ainakin hyvin todennäköisesti. Nyt kun tein säädön jälleen, työtuoli tuntui paremmalta.
Tulin siihen päätelmään, että ajan mittaan tuolin syvyyssäätö on muuttunut istumisliikkeiden vaikutuksesta, selkänoja on siis loitontunut. Niin ainakin oletan.
Turussa käynnillä oli näin ollen huomattava sivuvaikutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti