Emmanuel Macron yllättää, veikkaan

Pidän Emmanuel Macronin kannatuslukuja kummallisen korkeina Ranskan presidentinvaalia edeltävissä kyselyissä. Veikkaan, että ääniosuus laskee kyselyluvuista selvästi huomisessa äänestyksessä, joka on siis ensimmäinen kierros.

Marine Le Penin ääniosuus puolestaan luullakseni nousee hiukan verrattuna viimeaikaisiin kyselyihin. Tämä sillä perusteella, että hän on äänestyskohteena samaa tyyppiä kuin Brexit ja Trump, jonka kannatuksesta osa jää kyselyissä piiloon, mutta jota sitten kuitenkin äänestetään. Le Pen nousisi enemmänkin, mutta veikkaan, että Mélenchon vie häneltä hiukan ääniä. Mélenchonin luulen yltävän muutenkin hiukan parempaan tulokseen kyselyihin verrattuna, vaikka jo kyselyluvutkin ovat korkeita.

Macronin osalta on esimerkiksi ihmeellistä, että hänen jos kenen kuvittelisi olevan täydellinen some-persoona, siis sosiaalisen median yleisörakenteeseen vetoava, mutta some-luvut eivät ole siihen nähden läheskään odotetun suuruiset. Sitä vastoin Le Penin voisi olettaa olevan kaikkein vähiten some-yleisön koostumukseen vetoava, mutta hänen some-lukunsa ovat kaukana muiden edellä. Tosin Mélenchon on kirinyt vakuuttavasti todella korkealle niin sosiaalisessa mediassa kuin kannatusluvuissa.

Macronista vielä, että olen tulkinnut jotakin lehtijuttua sensuuntaisesti, että hän suhtautuisi elitistisesti äänestäjäkunnan ”harmaaseen massaan”. Toivottavasti en ole ymmärtänyt tai tulkinnut väärin. Mutta jos asia pitää paikkansa, niin oletan sen laskevan ääniosuutta vaaleissa.

Kun viittasin sosiaalisen median suosiolukuihin, niin eihän sosiaalinen media ole todellakaan äänestäjäkunta, mutta luulen sen heijastavan jotakin eli ennakoivan jotenkin myös todellista äänestystulosta.

Kun lukee kommentteja Ranskan vaalien asetelmasta, kommentit tuntuvat naiiveilta. Toistetaan, että kyselyjen valossa sitä ja tätä. Minusta yhä enemmän nämä yllätystekijöitä sisältävät vaalit ovat alkaneet tuntua siltä, että kyselyt ovat vinossa, ja että vaali yllättää, ja arvaan että (aina) tiettyyn suuntaan.

Veikkaankin nyt, että Ranskan presidentinvaalin huomisessa äänestyskierroksessa käy seuraavasti: Marine Le Pen saa 24 prosenttia äänistä, Emmanuel Macron putoaa 19 prosenttiin, Francois Fillon saa 20 prosenttia ja Jean-Luc Mélenchon 21 prosenttia.

Lopuksi: Ei ole mahdotonta sekään, että olisin väärässä.

Jean-Luc Mélenchon noussut vauhdilla Ranskan presidentinvaalikyselyissä

Ranskan presidentinvaalien kannatuskyselyissä Jean-Luc Mélenchonin suosio on kasvanut nopeasti. Hän on noussut neljän kärkeen, jossa erot eivät ole niin kovin suuret.

Kun Marine Le Pen ja Emmanuel Macron ovat pitäneet kyselyissä kärkisijoja ja kolmantena on ollut Francois Fillon, niin nyt tuntuu siltä, että Mélenchon voisi ohittaa ensinnäkin Fillonin, mutta Macroninkaan ohittaminen ei tunnu mahdottomalta. Myös sosiaalisessa mediassa Mélenchonin suosio näyttää kasvaneen rajusti.

Le Penin ensimmäisen kierroksen voittoa pidän hyvin selvänä asiana, varsinkin kun veikkaan hänen ääniosuutensa nousevan jopa useammallakin prosenttiyksiköllä kyselyihin verrattuna. Jos toisella kierroksella Marine Le Pen saa vastaansa Jean-Luc Mélenchonin, lopputulos on joka tapauksessa mielenkiintoinen vaikutuksiltaan.

Mutta kun kokoomus, tai mutta kun keskusta myös

Väitetään, että keskustan politiikalle ja puolueen kannatukselle koituu ongelmia silloin, kun puolue on hallituksessa kokoomuksen kanssa. Muun muassa tällä selitetään nytkin sitä, että keskustan kannattajakunnassa on kuulemma esiintynyt tyytymättömyyttä puolueen hallituspolitiikkaan. Toisin sanoen keskusta on joutunut myötäilemään kokoomuksen politiikkaa, minkä seurauksena nimenomaan keskustan kannattajista moni on jättänyt äänestämättä kuntavaaleissa.

Edellä oleva ajatuskulku tuntuu siltä, kuin hallituksessa olisivat vain keskusta ja kokoomus ja mahdollisesti enintään sellainen apupuolue, jolla ei ole sanaa tähän kahden kamppailuun. Mutta kun olen ymmärtänyt, että onhan siellä voimaltaan kokoomuksen veroinen puolue, perussuomalaiset. Miten olisi päässyt käymään niin, että tällainen tasavertainen puolue ei vaikuttaisikaan keskustan ja kokoomuksen väliseen vääntämiseen omalla oletetulla painollaan?

Joitakin selitysarvailuja tulee mieleen. Yksi on, että keskusta ei hallituksessa olisi yrittänytkään tehdä niin kovin erilaista politiikkaa äänestäjiensä näkökulmasta kokoomukseen nähden. Toinen mieleen tuleva selitys on, että perussuomalaiset myötäilisi kokoomuksen politiikkaa, jolloin keskusta jäisi häviölle. Tätä jälkimmäistä en ihan heti haluaisi uskoa, mutta mistä tietää.

Asia muuttuu vielä ihmeellisemmäksi, kun perussuomalaisten kannatus se vasta taisikin pudota näissä kuntavaaleissa siihen nähden, mihin puolue ylsi vielä eduskuntavaaleissa, eli puolueen yleinen kannatus näyttää olevan selvässä laskussa. Mites tämä sitten on puolestaan selitettävissä? Eiköhän tätäkin kehitystä ole selitetty jo jonkin aikaa sillä, että perussuomalaisten entisissä äänestäjissä esiintyy tyytymättömyyttä puolueen hallituspolitiikkaan.

Ai niin, olin aivan unohtanut, että keskustan kansanedustajamäärä on 49, kun perussuomalaisten ja kokoomuksen on 37 kummankin (tässä näin). Ja ministereitä keskustalla on kuusi, kun kumppaneilla on 4 kummallakin (tässä näin). Kokoomus on ilmeisesti pystynyt tekemään takatempun, kun se selvästi keskustaa pienempänä on päihittänyt jopa koko muun hallituksen. Tällainen mielikuva äkkiä tulee.

Olisiko kuitenkin niin, että kaikki hallituspuolueet ovat niin sanottujen kannattajakuntiensa näkemyksistä ja tarpeista paljoa välittämättä, paitsi kokoomus, tehneet ihan vapaaehtoisesti politiikkaa joka näyttää kokoomuksen myötäilyltä? Hallituksessa on näin ikään kuin ainakin kaksi kokoomusta ellei peräti kolme, ilman että kokoomuksen olisi tarvinnut siihen muita painostaa. Mutta tätä on ehkä mukavampi selittää sanomalla, että koska kokoomus, tai perussuomalaisten kohdalla, että koska kokoomus ja keskusta.

Ihmettelen siis kolmea asiaa kaikkein eniten. Ensinnäkin sitä, että keskusta selittää että kun kokoomus, toiseksi sitä, että myös perussuomalaiset selittää että kun hallituskumppanit. Ja kolmas ihmeellisyys onkin sitten se, että millä tämä kaikki selittely on selitettävissä.

Olenkohan ymmärtänyt väärin sanan ”fakta”?

Nykyään on tullut muotisanaksi ”fakta”: ”Kyllä fakta on tämä.” ”Tämä on fakta.” ”Faktahan on se, että - -.” Tällaisilla ilmauksilla sanoja tarkoittaa, että kyllä totuus on tämä eli että asia on näin.

Jostakin kaukaisilta kouluajoilta tai mistä minulle on jäänyt käsitys, että fakta-sanan merkitys olisi sinänsä neutraali sen suhteen, mikä on tiedon varsinainen sisältö eli että onko jokin asia niin tai näin. Olen ymmärtänyt, että faktalla, faktatiedolla, tarkoitetaan vain seikkaa, jossa ei ole kyse makuasiasta, arvostuksista tai mielipiteestä vaan jossa kyse on yksiselitteisestä asiasta, kuten ikä, pituus, paino. Kyse olisi siis tiedon luonteesta.

Ihmeekseni kuitenkin huomasin, että kaikki verkosta löytämäni selitykset sanoille fakta, tosiasia, tosiseikka kallistuvat ainakin epämääräisesti siihen suuntaan, että fakta-sanalla tarkoitettaisiin todellakin suurin piirtein samaa mitä ihmiset sillä puheessaan ja kirjoituksessaan tarkoittavat, eli että fakta-sana sinällään tarkoittaisi suurin piirtein samaa kuin totuus, todellinen asiantila. Toki ehkä usein näin sanova itse ajattelee, että kyseessä on asia joka on selkeästi määriteltävissä, laskettavissa tai muuten yksiselitteisesti ratkaistavissa että näin on. Eli siinä mielessä puhuja ainakin kuvittelee puhuvansa faktatyyppisestä seikasta eikä (muka) mielipiteestään. Mutta kuitenkin edelleen puhuja käyttää fakta-sanaa synonyymina todelle, eli että kyllä tosi on näin. Mutta kuten sanoin, itse olen joskus tullut siihen käsitykseen että fakta-sanalla tarkoitetaan vain asiatyyppiä eikä sitä onko jokin totta vai ei. Puhumattakaan siitä, että sillä tarkoitettaisiin että ”kyllä punainen on kauniimpi kuin sininen”. No, kai meillä löytyy ammattikuntia, jotka voivat mielestään sanoa totuutena, että punainen on kauniimpi kuin sininen.

Tosin kun esimerkiksi EU tai mikä tahansa taho julkaisee tietoja itsestään sentyylisellä otsikolla kuin esimerkiksi Faktatietoja EU:sta, niin kyllähän siinä faktatieto-sanaa ikään kuin käytetään merkityksessä, että kyse on yksiselitteisistä tiedoista eikä näkemyksistä. Mutta herää kysymys, että kun näiden ”faktatietojen” avulla kuvataan vaikkapa EU:n historiaa ja EU:n kehittymistä ”sellaiseksi kuin se on”, niin riittääkö niin massiivisessa tehtävässä maltti pysyä faktatyyppisissä tiedoissa, vai tuleeko mukaan helposti myös näkemyksiä tai toivottuja mielikuvia.

Selkeää olisikin käyttää ihan suomeksi sanoja ”totuus”, ”tosi”, ”totta” tai muita selkeitä ilmauksia, kun halutaan sanoa, että asia on näin. Sitten olisi hyvä perustella, että miten niin, esittää vaikkapa looginen päättely. Tai sitten myöntää suoraan, että ”olen sitä mieltä, että näin on”, eikä piiloutua fakta-sanan taakse. Fakta-sanan käyttö nykyään kuulostaa siltä, kuin sanoja löisi nuijalla kuulijoiden tai lukijoiden päähän että uskokaa tämä. Selvästi siitä on tullut tyylikeino, mikä on omituista. Sillä jos kerran asia on totta eli ihminen on vaikka 180 senttimetriä pitkä, niin eihän sen tiedon perillemenossa pitäisi olla mitään junttaamista tai retoriikan tarvetta.

Pyöräilypoliittinen näkemys, joka yllätti

Seuraava kommenttini perustuu siihen, mitä Helsingin Sanomat kirjoittaa Espoon liikennepolitiikasta ja puolueiden paikallisista liikennenäkemyksistä Espoossa. Sikäläisiin vaaliohjelmiin en ole itse tutustunut.

Yllätyin myönteisesti kun luin (hs.fi), että Espoossa esimerkiksi Keskusta on ottanut paikalliseen vaaliohjelmaansa tärkeiksi asioiksi joukkoliikenteen käytön ja pyöräilyn edistämisen. Joukkoliikenteen käytön lisäämisen kannattaminen vaaliohjelmatasolla on myönteinen ele miltä tahansa puolueelta, joka niin tekee ja asennoituu. Mutta se, että Espoossa Keskusta haluaa lisäksi edistää yöräilyä, on erityisen myönteistä.

Edellä oleva ei todellakaan ole edes piilotettu kannatusviesti (minkään) puolueen puolesta, vaan pelkästään kannatusviesti myönteisen joukkoliikenne- ja pyöräilyasenteen puolesta.

En asu Espoossa, mutta Helsingin Sanomien juttu aiheesta kiinnitti huomioni. On aina hyvä, kun mennään eteenpäin, olkoon paikkakunta mikä tahansa.