Nykyään on tullut muotisanaksi ”fakta”: ”Kyllä fakta on tämä.” ”Tämä on fakta.” ”Faktahan on se, että - -.” Tällaisilla ilmauksilla sanoja tarkoittaa, että kyllä totuus on tämä eli että asia on näin.
Jostakin kaukaisilta kouluajoilta tai mistä minulle on jäänyt käsitys, että fakta-sanan merkitys olisi sinänsä neutraali sen suhteen, mikä on tiedon varsinainen sisältö eli että onko jokin asia niin tai näin. Olen ymmärtänyt, että faktalla, faktatiedolla, tarkoitetaan vain seikkaa, jossa ei ole kyse makuasiasta, arvostuksista tai mielipiteestä vaan jossa kyse on yksiselitteisestä asiasta, kuten ikä, pituus, paino. Kyse olisi siis tiedon luonteesta.
Ihmeekseni kuitenkin huomasin, että kaikki verkosta löytämäni selitykset sanoille fakta, tosiasia, tosiseikka kallistuvat ainakin epämääräisesti siihen suuntaan, että fakta-sanalla tarkoitettaisiin todellakin suurin piirtein samaa mitä ihmiset sillä puheessaan ja kirjoituksessaan tarkoittavat, eli että fakta-sana sinällään tarkoittaisi suurin piirtein samaa kuin totuus, todellinen asiantila. Toki ehkä usein näin sanova itse ajattelee, että kyseessä on asia joka on selkeästi määriteltävissä, laskettavissa tai muuten yksiselitteisesti ratkaistavissa että näin on. Eli siinä mielessä puhuja ainakin kuvittelee puhuvansa faktatyyppisestä seikasta eikä (muka) mielipiteestään. Mutta kuitenkin edelleen puhuja käyttää fakta-sanaa synonyymina todelle, eli että kyllä tosi on näin. Mutta kuten sanoin, itse olen joskus tullut siihen käsitykseen että fakta-sanalla tarkoitetaan vain asiatyyppiä eikä sitä onko jokin totta vai ei. Puhumattakaan siitä, että sillä tarkoitettaisiin että ”kyllä punainen on kauniimpi kuin sininen”. No, kai meillä löytyy ammattikuntia, jotka voivat mielestään sanoa totuutena, että punainen on kauniimpi kuin sininen.
Tosin kun esimerkiksi EU tai mikä tahansa taho julkaisee tietoja itsestään sentyylisellä otsikolla kuin esimerkiksi Faktatietoja EU:sta, niin kyllähän siinä faktatieto-sanaa ikään kuin käytetään merkityksessä, että kyse on yksiselitteisistä tiedoista eikä näkemyksistä. Mutta herää kysymys, että kun näiden ”faktatietojen” avulla kuvataan vaikkapa EU:n historiaa ja EU:n kehittymistä ”sellaiseksi kuin se on”, niin riittääkö niin massiivisessa tehtävässä maltti pysyä faktatyyppisissä tiedoissa, vai tuleeko mukaan helposti myös näkemyksiä tai toivottuja mielikuvia.
Selkeää olisikin käyttää ihan suomeksi sanoja ”totuus”, ”tosi”, ”totta” tai muita selkeitä ilmauksia, kun halutaan sanoa, että asia on näin. Sitten olisi hyvä perustella, että miten niin, esittää vaikkapa looginen päättely. Tai sitten myöntää suoraan, että ”olen sitä mieltä, että näin on”, eikä piiloutua fakta-sanan taakse. Fakta-sanan käyttö nykyään kuulostaa siltä, kuin sanoja löisi nuijalla kuulijoiden tai lukijoiden päähän että uskokaa tämä. Selvästi siitä on tullut tyylikeino, mikä on omituista. Sillä jos kerran asia on totta eli ihminen on vaikka 180 senttimetriä pitkä, niin eihän sen tiedon perillemenossa pitäisi olla mitään junttaamista tai retoriikan tarvetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti