Eläkeuudistus ja ”kuorolaulu”

Välittömästi eläkeuudistuksen julkaisun jälkeen mediassa näkyi tyytyväisyyden purkauksia kuorolaulun lailla, mistä en pitänyt enkä pidä. Aina epäilyttäviä tällaiset joukkotunteenpurkaukset ja joukkohyminät. Vaivauduin (en ole vaivautunut) myös itse lopulta lukemaan, mitä eläkeuudistuksesta sanotaan, siis mitä se sisältää, lyhyesti tosin. En ymmärtänyt niistä muutamasta ranskalaisesta viivasta mitään, en edes tarkemman tutustumisen jälkeen, mikä kertoo myös minusta, sen myönnän. Mutta tosiaan uudessa järjestelmäversiossa en kyllä havaitse keppiä enkä porkkanaa, kun ne ainoat järkevät ja ymmärrettävät porkkanat oli nimenomaan poistettu. Kävi mielessä myös kateus, mutta ei se siitä voi kyllä johtua, ei se sitä voi olla. Siis muiden kateus, ei omani. Oma kateuteni minua ei huoleta yhtään. Tuskin muuten ketään muutakaan

Sen verran nyt luin myös myönteistä tuosta eläkeuudistuksesta, että voittajia olisivat 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneet (Uusi Suomi). Se on kyllä hyvä juttu, ei mitään valittamista siinä asiassa. Siinä mielessä on jotain pientä yritystä myös tulevaisuuteen päin, työmarkkinamielessä Suomessa.

Myös sellainen juttu tuli mieleen eläkeuudistuksesta, että olisikohan se ollut myös jonkinlainen jäsentenvälinen kilpailu, ”jäsen” laajasti ymmärrettynä, työmarkkinajäsen ikään kuin. Tämä on sinänsä eri asia kuin kateus, josta äsken mainitsin. Kateushan voi näkyä eläkekeskustelussa niin, että jotkut ihmiset kokevat jotenkin kateudenomaisesti että on väärin että eläkejärjestelmässä on esimerkiksi jossain kohtaa reippaampia karttumia. Jäsentenvälisyydellä taas tarkoitan, että ehkä työmarkkinajärjestöt pitävät erityisen tärkeänä maksimoida juuri omien jäsentensä edun esimerkiksi eläkeuudistuksessa. Nämä kaksi ilmiötä ovat siis eri juttuja. Se ei kuitenkaan estä sitä, että niillä olisi myös yhteys. Mutta kateushan voi piillä pikemminkin julkisessa keskustelussa kun työmarkkinakentällä, mutta yleinen keskustelu voi vaikuttaa myös työmarkkinaratkaisujen suuntaan, siis voi. Meikäläinenhän ei voi tietää, mikä vaikuttaa tai ei vaikuta.

Vielä se, että kateudenhan ei tarvitse todellakaan rajoittua niihin, joilla menee muita huonommin. Itse asiassa juttu voi hyvinkin olla täysin päinvastoin. Jos vaikkapa minä olisin kateellista tyyppiä, niin mitä paremmin meikäläisellä menisi sitä kateellisempi voisin olla siitä että aina on joku jolla voi sittenkin mennä yhtä hyvin kuin minulla ja jopa paremmin. On helpompi sietää se, että joku voittaa oikein kunnolla kuin että joku voittaa juuri silloin kun sitä vähiten olisin odottanut.

Kaiken kaikkiaan en keksi, millä tavalla työmarkkinat ja niillä käyttäytyminen muuttuisivat Suomen kannalta parempaan suuntaan eläkeuudistuksen johdosta. Ainoa voi olla tuo 80-luvulla ja myöhemmin syntyneet, jos siinä joukossa motivaatio jotenkin lisääntyisi. Mutta en tiedä, lisääkö uudistus kuitenkaan millään tavalla edes heidän työmarkkinoilla pysymisen motivaatiota tai heidän pitämistään työmarkkinoilla sitten joskus. Mieluumminhan työmarkkinoilla pysymistä edelleen rajoitetaan kuin ennakkoluulottomasti kannustetaan. Kai eletään vielä aikakautta, jota ei pitäisi enää elää vaan siirtyä seuraavaan.

Tämä oli bloggaus, täsmälleen bloggaus.

Lue myös blogin muita kirjoituksia.