Katsoin kuntasektorin ja valtion työvoimakustannukset. Ovat luetun ymmärtämiseni ja laskujeni mukaan yhteensä vähintään 26 miljardia euroa vuodessa. Siitä vaikka vain viidesosa olisi jo yli viisi miljardia vuositasolla.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
maanantai 30. maaliskuuta 2015
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Puolueet, olkaa kuin makkara
Kuulun joukkoon, luultavasti pienenevään, joka käyttää lenkkimakkaraa enemmän syömiseen kuin siihen että vertaisin sitä esimerkiksi puolueisiin ja ehdokkaisiin. Tai myönnän suoraan, että jälkimmäiseen en käytä lainkaan. Makkara on vertailukäytössä mauton, koska sitä käytetään mauttomasti. Sitä tungetaan joka paikkaan ja väärin. Tyypillistä makkaran vertailukäytölle on, että sanotaan että tuotetta X ei voi myydä kuin makkaraa. Usein sillä tarkoitetaan, että tuote X on niin poikkeuksellista että sitä ei voisi muka rinnastaa makkaraan eikä sen myymistä makkaran myymiseen. Nyt viimeisin lukemani vertailu eli käytännössä vastakkainasettelu oli puolestaan se, että puolueiden ehdokkaita ei voi myydä samalla tavalla kuin makkaraa.
Kiinnostuin, miten ehdokkaita nykyään myydään eli esitellään ja mikä siinä ehdokkaiden nykyisessä ”myyntitavassa” muistuttaa makkaran myymistä vaikka ei saisi. Ihmetystäni lisäsi se, että kokonaisuudessaan väite oli että ehdokkaita ei voi myydä samalla tavalla kuin automerkkejä tai makkaraa. Siis mitä yhteistä vielä autoilla ja makkaralla on keskenään sellaista, joka poikkeaa täysin puolueista ja ehdokkaista?
Toki väitteen esittäjä puhui jutun mukaan siihen malliin, että puolueiden viesti on liian teknistä ja hallinnollista, joten autoihin vertaaminen saattoi liittyä teknisyyteen. Toisaalta, kun tuossa sanotaan ”automerkkejä”, ajatus onkin ehkä se, että yksittäisiä automerkkejä mainostetaan loppujen lopuksi keskenään samanlaisin sanankääntein. Tämä automerkkeihin vertaileminen onkin jo paljon parempi, joten miksi piti turhaan mainita makkara. Olisi ollut pelkästään "automerkki" vaikka sitten.
Kuitenkin sanojan olennainen sanoma näytti olevan omine sanoineni, että puolueiden viestintä on yleistä höpinää ja mössöä joka ei anna lukijalle ja äänestäjälle selkeää käsitystä puolueen ideologiasta. Puolueiden viesti on niin mitäänsanomatonta, että ehdokas voi sanoa sitten itse ihan mitä haluaa olematta ristiriidassa puolueen viestin kanssa. Edellä oleva on siis omaa tulkintaani, mutta olen samaa mieltä asiasta. Näin ollen myös se on totta, että puolueiden pitäisi kiteyttää viestinsä sellaiseksi että lukija tai äänestäjä saisi nopealla tutustumisella käsityksen puolueen ideologiasta. Sen sijaan makkaran kanssa vastakkain asettaminen meni pieleen.
Oikein olisi ollut sanoa jos pakko on makkaraa käyttää, että ehdokkaita pitää ”myydä” kuin makkaraa. Nimittäin ”lenkkimakkaran” kanssa minulla ei ole ollut milloinkaan ongelmia. Lenkki, useimmiten ostamani tai joskus jokin muu tilanteesta riippuen, on tasalaatuisesti juuri sellaista, kuin oletan. Jos jostain en sitten pidä, kyse on vain makuasiasta eikä huijatuksi tulemisesta tai viestin heikkoudesta. Kaupassa löytyy aina nopealla vilkaisulla se oikea ja varma, että tuon otan. Muotoilu (design) ja paketointi on selkeä ja tuttu. Niistä kiteytyy valintaa helpottava viesti.
Jatketaan makkaran vertailua puolueisiin ja ehdokkaisiin: En jää makkara-altaan viereen mietiskelemään makkaroiden tai tietyn makkaran tai sen valmistajan kieroja tarkoitusperiä. En ryhdy lukemaan valmistajan toimintakertomusta ja tilinpäätöstä enkä tavoitteita, visioita enkä toimintasuunnitelmaa. En myöskään lue rivien välistä tuoteselostetta, enkä kyllä muutenkaan kuin enintään sen onko laktoositon. En kysele muilta asiakkailta tai henkilökunnalta, voiko tuohon ja tuohon makkaraan luottaa ja mitä se on ennen tehnyt ihmisille ja millaisia tutkimuksia siitä on saatavilla ja millaista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ja hyvinvointipolitiikkaa se ja sen sisarmakkarat ja sen valmistaja puhumattakaan ulkomaisesta emoyhtiöstä harjoittaa minua kohtaan seuraavan pääjohtajavaihdoksen jälkeen. Enkä ala epäillä, onko se todellisuudessa porkkanaa vaikka näyttää makkaralta. Vaikka olen luottanut näin makkaraan, en ole kotona pettynyt valintaani. Makkarassa onkin se hyvä piirre, että voin pysytellä samassa tuotteessa vuodesta toiseen ilman kielteisiä yllätyksiä.
Jotta tämäkin bloggaus olisi aika objektiivinen, esittäisin seuraavan toiveen makkaroille niin kuin myös muille tuotteille: Älkää vaihdelko ulkoasuanne, vaan pitäkää se mikä on. Muuten voi käydä kuten useimmille puolueille vaaleissa käy, että ”tällä kertaa valitettavasti viestimme ei mennyt perille” (vaikka todellisuudessa se juuri meni). Siis tässäkin mielessä makkaran myymisessä ja ehdokkaiden ja puolueiden ”myymisessä” toimivat samat keinot: selkeä esilläolo, ei vaihtelua vaihtelun vuoksi eikä temppuilua, vaan tietty ennakoitavuus. Jos yllätyksiä, niin sitten vain myönteisiä.
Määrä, jonka syön makkaraa massaani nähden, on luultavasti suurempi, kuin mitä elämäntapojamme seuraavat analyytikot ja ekonomistit (vain joitakin mainitakseni) pitävät moraalisesti soveliaana hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen kannalta. Sen sijaan en käytä makkaraa siihen, että korostaisin esimerkiksi tutkimuksen, opetuksen ja kulttuurin eri osa-alueiden kuviteltua vaativuutta ja monimutkaisuutta sanomalla että se ei ole mitään makkaran myymistä. Sellainen vastakkainasettelu on vastenmielistä ja myös mautonta. Lisäksi, miksi pitää olla aina se makkara, eikö vaihteeksi joku muu jos on olevinaan ihan pakko.
Muuten, en ole lukenut yhtään makkaramainosta enkä ainakaan tehnyt ostosta makkaramainonnan perusteella, mutta ostan jatkuvasti. Siinä on puolueille ja ehdokkaille jotakin opittavaa mahdollisesti.
Kiinnostuin, miten ehdokkaita nykyään myydään eli esitellään ja mikä siinä ehdokkaiden nykyisessä ”myyntitavassa” muistuttaa makkaran myymistä vaikka ei saisi. Ihmetystäni lisäsi se, että kokonaisuudessaan väite oli että ehdokkaita ei voi myydä samalla tavalla kuin automerkkejä tai makkaraa. Siis mitä yhteistä vielä autoilla ja makkaralla on keskenään sellaista, joka poikkeaa täysin puolueista ja ehdokkaista?
Toki väitteen esittäjä puhui jutun mukaan siihen malliin, että puolueiden viesti on liian teknistä ja hallinnollista, joten autoihin vertaaminen saattoi liittyä teknisyyteen. Toisaalta, kun tuossa sanotaan ”automerkkejä”, ajatus onkin ehkä se, että yksittäisiä automerkkejä mainostetaan loppujen lopuksi keskenään samanlaisin sanankääntein. Tämä automerkkeihin vertaileminen onkin jo paljon parempi, joten miksi piti turhaan mainita makkara. Olisi ollut pelkästään "automerkki" vaikka sitten.
Kuitenkin sanojan olennainen sanoma näytti olevan omine sanoineni, että puolueiden viestintä on yleistä höpinää ja mössöä joka ei anna lukijalle ja äänestäjälle selkeää käsitystä puolueen ideologiasta. Puolueiden viesti on niin mitäänsanomatonta, että ehdokas voi sanoa sitten itse ihan mitä haluaa olematta ristiriidassa puolueen viestin kanssa. Edellä oleva on siis omaa tulkintaani, mutta olen samaa mieltä asiasta. Näin ollen myös se on totta, että puolueiden pitäisi kiteyttää viestinsä sellaiseksi että lukija tai äänestäjä saisi nopealla tutustumisella käsityksen puolueen ideologiasta. Sen sijaan makkaran kanssa vastakkain asettaminen meni pieleen.
Oikein olisi ollut sanoa jos pakko on makkaraa käyttää, että ehdokkaita pitää ”myydä” kuin makkaraa. Nimittäin ”lenkkimakkaran” kanssa minulla ei ole ollut milloinkaan ongelmia. Lenkki, useimmiten ostamani tai joskus jokin muu tilanteesta riippuen, on tasalaatuisesti juuri sellaista, kuin oletan. Jos jostain en sitten pidä, kyse on vain makuasiasta eikä huijatuksi tulemisesta tai viestin heikkoudesta. Kaupassa löytyy aina nopealla vilkaisulla se oikea ja varma, että tuon otan. Muotoilu (design) ja paketointi on selkeä ja tuttu. Niistä kiteytyy valintaa helpottava viesti.
Jatketaan makkaran vertailua puolueisiin ja ehdokkaisiin: En jää makkara-altaan viereen mietiskelemään makkaroiden tai tietyn makkaran tai sen valmistajan kieroja tarkoitusperiä. En ryhdy lukemaan valmistajan toimintakertomusta ja tilinpäätöstä enkä tavoitteita, visioita enkä toimintasuunnitelmaa. En myöskään lue rivien välistä tuoteselostetta, enkä kyllä muutenkaan kuin enintään sen onko laktoositon. En kysele muilta asiakkailta tai henkilökunnalta, voiko tuohon ja tuohon makkaraan luottaa ja mitä se on ennen tehnyt ihmisille ja millaisia tutkimuksia siitä on saatavilla ja millaista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ja hyvinvointipolitiikkaa se ja sen sisarmakkarat ja sen valmistaja puhumattakaan ulkomaisesta emoyhtiöstä harjoittaa minua kohtaan seuraavan pääjohtajavaihdoksen jälkeen. Enkä ala epäillä, onko se todellisuudessa porkkanaa vaikka näyttää makkaralta. Vaikka olen luottanut näin makkaraan, en ole kotona pettynyt valintaani. Makkarassa onkin se hyvä piirre, että voin pysytellä samassa tuotteessa vuodesta toiseen ilman kielteisiä yllätyksiä.
Jotta tämäkin bloggaus olisi aika objektiivinen, esittäisin seuraavan toiveen makkaroille niin kuin myös muille tuotteille: Älkää vaihdelko ulkoasuanne, vaan pitäkää se mikä on. Muuten voi käydä kuten useimmille puolueille vaaleissa käy, että ”tällä kertaa valitettavasti viestimme ei mennyt perille” (vaikka todellisuudessa se juuri meni). Siis tässäkin mielessä makkaran myymisessä ja ehdokkaiden ja puolueiden ”myymisessä” toimivat samat keinot: selkeä esilläolo, ei vaihtelua vaihtelun vuoksi eikä temppuilua, vaan tietty ennakoitavuus. Jos yllätyksiä, niin sitten vain myönteisiä.
Määrä, jonka syön makkaraa massaani nähden, on luultavasti suurempi, kuin mitä elämäntapojamme seuraavat analyytikot ja ekonomistit (vain joitakin mainitakseni) pitävät moraalisesti soveliaana hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen kannalta. Sen sijaan en käytä makkaraa siihen, että korostaisin esimerkiksi tutkimuksen, opetuksen ja kulttuurin eri osa-alueiden kuviteltua vaativuutta ja monimutkaisuutta sanomalla että se ei ole mitään makkaran myymistä. Sellainen vastakkainasettelu on vastenmielistä ja myös mautonta. Lisäksi, miksi pitää olla aina se makkara, eikö vaihteeksi joku muu jos on olevinaan ihan pakko.
Muuten, en ole lukenut yhtään makkaramainosta enkä ainakaan tehnyt ostosta makkaramainonnan perusteella, mutta ostan jatkuvasti. Siinä on puolueille ja ehdokkaille jotakin opittavaa mahdollisesti.
tiistai 24. maaliskuuta 2015
Jos haluat hänet pääministeriksi, äänestä meitä
Valitse ME-puolue (nimi muutettu), jos haluat pääministeriksi hänet.
Jos lähtisi yksinkertaisesti äänestämään ikään kuin pääministeriä välillisesti, niin sehän olisi helppoa, kun ei olisi muuta kuin se yksi asia, pääministeri. Minulla kuitenkin on vanhasta tottumuksesta (kaavoihini kangistunut) noin miljoona ”liikkuvaa osaa” arvioitavana, kun valitsen puoluetta ja sitten puolueen ehdokasta. Siinäkin vielä paino on vahvasti puolueella, koska se on ylivoimaisesti ratkaisevin tekijä nykyisessä järjestelmässä käsittääkseni.
Kuitenkaan itselläni ei tule olemaan ongelmana pääministeri-asia, sillä toivon suuresti, että äänestämäni puolue on pääministeripuolue.
Jos lähtisi yksinkertaisesti äänestämään ikään kuin pääministeriä välillisesti, niin sehän olisi helppoa, kun ei olisi muuta kuin se yksi asia, pääministeri. Minulla kuitenkin on vanhasta tottumuksesta (kaavoihini kangistunut) noin miljoona ”liikkuvaa osaa” arvioitavana, kun valitsen puoluetta ja sitten puolueen ehdokasta. Siinäkin vielä paino on vahvasti puolueella, koska se on ylivoimaisesti ratkaisevin tekijä nykyisessä järjestelmässä käsittääkseni.
Kuitenkaan itselläni ei tule olemaan ongelmana pääministeri-asia, sillä toivon suuresti, että äänestämäni puolue on pääministeripuolue.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Toimisiko puolue hallituksessa sillä tavalla, kuin on antanut oppositiossa ymmärtää?
Toivottavasti ei ole sellaista nykyistä oppositiopuoluetta, joka olisi välikysymyksellä tai puheillaan vastustanut tai antanut todellisuudessa kuvan että vastustaa hallituksen sellaista päätöstä jota sitten mahdollisesti tulevana hallituspuolueena ei vastustaisikaan tai jota jopa tukisi. Nimittäin paria miljoona ihmistä ei kannata juoksuttaa äänestämässä, jos äänestäjien äänestyskanta perustuisi harhautuneeseen tilannekuvaan puolueiden toimintatavoista. Se olisi pilailua äänestäjillä. Tietysti tämä koskee yleisestikin kaikkia puolueita, mutta nyt näkökulmani on nimenomaan oppositiokäyttäytyminen. Muulloin on sitten taas muut näkökulmat.
En ota kantaa, onko edellä kuvattua riskiä olemassa, vaan on puolueiden itsensä velvollisuus miettiä asia ja toimia johdonmukaisesti ja rehellisesti. Toisaalta pahimmassa tapauksessa johdonmukaisuus on vaikeaa, jos yksinkertaisesti olisi mennyt antamaan syystä tai toisesta sellaisen kuvan itsestään oppositiokäyttäytymisellään (siis puolue) jota ei jostakin syystä haluaisikaan noudattaa hallituksessa. Noudattamisella tarkoitan, että yrittää ajaa tai vastustaa hallituksessa yhtä tosissaan asioita, kuin on tehnyt oppositiossakin. On tietysti eri asia, saako puolue muut hallituspuolueet puolelleen.
Toivon vain, että oppositiopuolueet, varsinkin hallitukseen aikovat, ovat valinneet alun perin johdonmukaisen ja äänestäjiä harhauttamattoman linjan. Suuren äänestäjäjoukon kannalta on myöhäistä, jos asia selviää, kenelle selviää, vasta vaalien jälkeen ikävällä tavalla. Äänestämisestä ei saa järjestää pelkkää huvitapahtumaa pelleilymielessä, eli ihmisiä ei pidä kiusata.
Tuli vaan tämmönen mieleen.
En ota kantaa, onko edellä kuvattua riskiä olemassa, vaan on puolueiden itsensä velvollisuus miettiä asia ja toimia johdonmukaisesti ja rehellisesti. Toisaalta pahimmassa tapauksessa johdonmukaisuus on vaikeaa, jos yksinkertaisesti olisi mennyt antamaan syystä tai toisesta sellaisen kuvan itsestään oppositiokäyttäytymisellään (siis puolue) jota ei jostakin syystä haluaisikaan noudattaa hallituksessa. Noudattamisella tarkoitan, että yrittää ajaa tai vastustaa hallituksessa yhtä tosissaan asioita, kuin on tehnyt oppositiossakin. On tietysti eri asia, saako puolue muut hallituspuolueet puolelleen.
Toivon vain, että oppositiopuolueet, varsinkin hallitukseen aikovat, ovat valinneet alun perin johdonmukaisen ja äänestäjiä harhauttamattoman linjan. Suuren äänestäjäjoukon kannalta on myöhäistä, jos asia selviää, kenelle selviää, vasta vaalien jälkeen ikävällä tavalla. Äänestämisestä ei saa järjestää pelkkää huvitapahtumaa pelleilymielessä, eli ihmisiä ei pidä kiusata.
Tuli vaan tämmönen mieleen.
Mediakritiikin selittäjän ylempi korkeakoulututkinto – tarvetta olisi, järkeä tuskin lainkaan
Onneksi en valinnut milloinkaan pääaineekseni mediakritiikin tulkintaoppia enkä edes sivuaineeksi. Vaikka kaikki 300 opistopistettä olisi pelkkää mediakritiikin tulkintaoppia, en sittenkään saisi ylempää korkeakoulututkintoa valmiiksi mediakritiikin tulkkina, koska en oppisi ”lukemaan” mediakritiikkiä siinä ajassa enkä luultavasti missään ajassa.
Olen kohdannut mediakritiikin ymmärtämättömyyteni muutaman kerran, kun olen lukenut kolumnin ja miettinyt itsekseni että onko tämä sitä vai tätä vai mitä tämä on, kunnes joku mediakriitikon fani, mediakritiikin fani tai jommaksikummaksi aikova on valistanut (puskasta) mediakriitikon muita kommentoijia että tämähän oli mediakritiikkiä, ette näköjään tajunneet.
Ongelmanihan on varmaan se, että mediakriitikon näkökulmasta minunlaiseni lukija katselee seipäitä kun pitäisi osata kiinnittää huomio mediakriitikon tarkoittamaan aitaan, mutta eikö kuitenkin aidan pitäisi olla vähintään sellainen, että hevonenkin sen aistii vaikka kuinka ihmettelisi aidan yksityiskohtia.
Kuitenkaan edelleenkään en ole täysin varma, onko se ollut mediakritiikiksi tarkoitettua, mitä joku mediakritiikin tai mediakriitikon fani tai sellaiseksi aikova on väittänyt mediakritiikiksi. Nimettömänähän voi väittää mitä tahansa, ja mediakriitikot itsehän eivät kommentoi kuin ehkä jos oikea taho sitä heiltä selvästi pyytää. Toisaalta kyllä uskon, että on se ollut. Sen huomaa joskus siitä, että otsikko jo osoittaa jälkeenpäin tarkasteltuna että mediakritiikistä tässä todellakin taitaa olla kyse. Näin ollen, pitäisikö tästä lähtien lukea pelkkä otsikko, vaikka sitten taas taiteellinen elämys jääkin olemattomaksi.
Milloin ”aidantekijät” ovat alkaneet tehdä ”aitoja” toisilleen? Itse arvaan, että samoihin aikoihin kun vaikkapa mainosala on alkanut tehdä mainoksia mainosalan kilpailuihin.
En tiedä, onko olemassa mediakritiikin tulkintaoppi -nimistä ainetta. En todellakaan usko, että olisi olemassa mediakritiikin selittäjän tutkinto. Tosin kaikenlaista ihmeellistähän tapahtuu.
Olen kohdannut mediakritiikin ymmärtämättömyyteni muutaman kerran, kun olen lukenut kolumnin ja miettinyt itsekseni että onko tämä sitä vai tätä vai mitä tämä on, kunnes joku mediakriitikon fani, mediakritiikin fani tai jommaksikummaksi aikova on valistanut (puskasta) mediakriitikon muita kommentoijia että tämähän oli mediakritiikkiä, ette näköjään tajunneet.
Ongelmanihan on varmaan se, että mediakriitikon näkökulmasta minunlaiseni lukija katselee seipäitä kun pitäisi osata kiinnittää huomio mediakriitikon tarkoittamaan aitaan, mutta eikö kuitenkin aidan pitäisi olla vähintään sellainen, että hevonenkin sen aistii vaikka kuinka ihmettelisi aidan yksityiskohtia.
Kuitenkaan edelleenkään en ole täysin varma, onko se ollut mediakritiikiksi tarkoitettua, mitä joku mediakritiikin tai mediakriitikon fani tai sellaiseksi aikova on väittänyt mediakritiikiksi. Nimettömänähän voi väittää mitä tahansa, ja mediakriitikot itsehän eivät kommentoi kuin ehkä jos oikea taho sitä heiltä selvästi pyytää. Toisaalta kyllä uskon, että on se ollut. Sen huomaa joskus siitä, että otsikko jo osoittaa jälkeenpäin tarkasteltuna että mediakritiikistä tässä todellakin taitaa olla kyse. Näin ollen, pitäisikö tästä lähtien lukea pelkkä otsikko, vaikka sitten taas taiteellinen elämys jääkin olemattomaksi.
Milloin ”aidantekijät” ovat alkaneet tehdä ”aitoja” toisilleen? Itse arvaan, että samoihin aikoihin kun vaikkapa mainosala on alkanut tehdä mainoksia mainosalan kilpailuihin.
En tiedä, onko olemassa mediakritiikin tulkintaoppi -nimistä ainetta. En todellakaan usko, että olisi olemassa mediakritiikin selittäjän tutkinto. Tosin kaikenlaista ihmeellistähän tapahtuu.
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Myös Sdp on hallituspuolue vielä
Kun hallituspuolue Sdp:n ainakin jotkut edustajat haukkuvat hallitusta aikaansaamattomuudesta, niin kokoomuslainen pääministeri puolustaa demareita siinä kun muitakin, että onhan hallitus kaikenlaista aikaankin saanut.
Hallituskumppaneiden keskustelua seuratessa tulee vaan mieleen, että paljonkohan demareita pitää kehua että ne itsekin uskovat?
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Hallituskumppaneiden keskustelua seuratessa tulee vaan mieleen, että paljonkohan demareita pitää kehua että ne itsekin uskovat?
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Ikinä
EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin mukaan Kreikka ei ikinä poistu euroalueesta (Taloussanomat).
Uutinen sai minut kiinnostumaan entistäkin enemmän Kreikan tilanteesta.
Uutinen sai minut kiinnostumaan entistäkin enemmän Kreikan tilanteesta.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Leikkauslistat ja ”populismi”
Leikkauslistoista kinastelu on mennyt vastenmieliseksi kisaksi siitä, kuka poliitikoista kulloinkin voittaa keskinäisen mäiskimisen sanalla ”populismi”. Selkeästihän esimerkiksi leikkauslistoista keskustelemisessa on nyt kyse siitä, että joltakin taholta leikkaaminen on ikään kuin välttämättömyys kun taas eräiltä harvalukuisilta tai muuten valituilta leikkaaminen on ”populismia”. Tulee vain mieleen mutta toivottavasti olen väärässä, että tässä on halveksinnan piirteitä joitakin tahoja kohtaan. Taustalla saattaa olla myös se, että vallassa olevat pitävät äänekkäästi kiinni oman ryhmänsä eduista, ja siinä kollegoiden osoitteleminen populismi-määreellä on nyt kova ase, mutta ilmapiirin kannalta se on erittäin myrkyllistä. Se vie samalla ainakin minun silmissäni uskottavuuden juuri niiltä, jotka kollegoitaan ”populismista” moittivat.
Olisi äänestäjiäkin arvostavampaa, jos kiistakysymyksistä väiteltäisiin ikään kuin neutraalisti, asiat asioina, ilman toisten leimaamista esimerkiksi populismi-sanalla. Kuvittelevatko ministerit, kansanedustajat ja puolueiden edustajat todella, että äänestäjät haluavat tietää ketkä ovat kollegoidensa mielestä populisteja ja ketkä eivät ja millaiset näkemykset ovat populismia ja millaiset taas edustavat valtiomiesmäisyyttä. Kertokaa mieluummin äänestäjille asioista ja miten ne ovat ja miten ne pitäisi korjata, miksi juuri niin ja miksi ei jollakin muulla tavalla. Nämä perustelut ovat tärkeitä, sillä silloin äänestäjä voi itse arvioida perustelujen hyvyyden tai huonouden. Sen sijaan populismi-määreen käyttäminen kertoo ainakin minulle epämiellyttävällä tavalla ainoastaan käyttäjästä itsestään.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Olisi äänestäjiäkin arvostavampaa, jos kiistakysymyksistä väiteltäisiin ikään kuin neutraalisti, asiat asioina, ilman toisten leimaamista esimerkiksi populismi-sanalla. Kuvittelevatko ministerit, kansanedustajat ja puolueiden edustajat todella, että äänestäjät haluavat tietää ketkä ovat kollegoidensa mielestä populisteja ja ketkä eivät ja millaiset näkemykset ovat populismia ja millaiset taas edustavat valtiomiesmäisyyttä. Kertokaa mieluummin äänestäjille asioista ja miten ne ovat ja miten ne pitäisi korjata, miksi juuri niin ja miksi ei jollakin muulla tavalla. Nämä perustelut ovat tärkeitä, sillä silloin äänestäjä voi itse arvioida perustelujen hyvyyden tai huonouden. Sen sijaan populismi-määreen käyttäminen kertoo ainakin minulle epämiellyttävällä tavalla ainoastaan käyttäjästä itsestään.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Helmikuun kannatuskyselyn uutinen oli kokoomus
Kun Yle Uutiset julkaisi helmikuun puoluekannatukset, mediassa on sen jälkeen korostettu yksipuolisesti, että keskustan kannatus on kääntynyt selvään laskuun. Sävy on ollut osin hyvin liioitteleva. Keskustan viimeisin lasku ei ole läheskään niin kiinnostava asia tai uutinen kuin kokoomuksen jämähtäminen alhaisiin lukemiin, mutta kokoomuksen viimeisimmästä kannatusluvusta en muista kommenttia.
Kokoomuksenhan piti kääntyä jälleen nousuun, ja niin minäkin oletin, mutta enää en oleta. Mikä muu nostaisi kokoomusta kuin muiden puolueiden hyvin epäedullinen esilläolo? Tosin keskustan kannatuksenhan arvailinkin laskevan reippaasti ennen vaaleja, ja niin oletan myös nyt. Ainoaksi nousijaksi neljästä suurimmasta arvelen perussuomalaisia.
Kokoomuksen kannatus jää 16 prosenttiin, Sdp:n 17 prosenttiin, keskustan laskee 22:een ja perussuomalaiset ponnahtavat 19 prosenttiin. Ennustan, että mainitut luvut toteutuvat siis myös tulevissa vaaleissa (2015).
Vaikka arvelenkin perussuomalaisten kannatuksen nousevan 19 prosenttiin, pidän puoluetta samanlaisena muiden puolueiden kanssa siinä mielessä, että yhä useammin en ole positiivisesti yllättynyt kun puolueen viralliselta taholta näkemyksiä esitetään. Tämä siis koskee tasapuolisesti kaikkia näitä puolueita.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Kokoomuksenhan piti kääntyä jälleen nousuun, ja niin minäkin oletin, mutta enää en oleta. Mikä muu nostaisi kokoomusta kuin muiden puolueiden hyvin epäedullinen esilläolo? Tosin keskustan kannatuksenhan arvailinkin laskevan reippaasti ennen vaaleja, ja niin oletan myös nyt. Ainoaksi nousijaksi neljästä suurimmasta arvelen perussuomalaisia.
Kokoomuksen kannatus jää 16 prosenttiin, Sdp:n 17 prosenttiin, keskustan laskee 22:een ja perussuomalaiset ponnahtavat 19 prosenttiin. Ennustan, että mainitut luvut toteutuvat siis myös tulevissa vaaleissa (2015).
Vaikka arvelenkin perussuomalaisten kannatuksen nousevan 19 prosenttiin, pidän puoluetta samanlaisena muiden puolueiden kanssa siinä mielessä, että yhä useammin en ole positiivisesti yllättynyt kun puolueen viralliselta taholta näkemyksiä esitetään. Tämä siis koskee tasapuolisesti kaikkia näitä puolueita.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)