Kuulun joukkoon, luultavasti pienenevään, joka käyttää lenkkimakkaraa enemmän syömiseen kuin siihen että vertaisin sitä esimerkiksi puolueisiin ja ehdokkaisiin. Tai myönnän suoraan, että jälkimmäiseen en käytä lainkaan. Makkara on vertailukäytössä mauton, koska sitä käytetään mauttomasti. Sitä tungetaan joka paikkaan ja väärin. Tyypillistä makkaran vertailukäytölle on, että sanotaan että tuotetta X ei voi myydä kuin makkaraa. Usein sillä tarkoitetaan, että tuote X on niin poikkeuksellista että sitä ei voisi muka rinnastaa makkaraan eikä sen myymistä makkaran myymiseen. Nyt viimeisin lukemani vertailu eli käytännössä vastakkainasettelu oli puolestaan se, että puolueiden ehdokkaita ei voi myydä samalla tavalla kuin makkaraa.
Kiinnostuin, miten ehdokkaita nykyään myydään eli esitellään ja mikä siinä ehdokkaiden nykyisessä ”myyntitavassa” muistuttaa makkaran myymistä vaikka ei saisi. Ihmetystäni lisäsi se, että kokonaisuudessaan väite oli että ehdokkaita ei voi myydä samalla tavalla kuin automerkkejä tai makkaraa. Siis mitä yhteistä vielä autoilla ja makkaralla on keskenään sellaista, joka poikkeaa täysin puolueista ja ehdokkaista?
Toki väitteen esittäjä puhui jutun mukaan siihen malliin, että puolueiden viesti on liian teknistä ja hallinnollista, joten autoihin vertaaminen saattoi liittyä teknisyyteen. Toisaalta, kun tuossa sanotaan ”automerkkejä”, ajatus onkin ehkä se, että yksittäisiä automerkkejä mainostetaan loppujen lopuksi keskenään samanlaisin sanankääntein. Tämä automerkkeihin vertaileminen onkin jo paljon parempi, joten miksi piti turhaan mainita makkara. Olisi ollut pelkästään "automerkki" vaikka sitten.
Kuitenkin sanojan olennainen sanoma näytti olevan omine sanoineni, että puolueiden viestintä on yleistä höpinää ja mössöä joka ei anna lukijalle ja äänestäjälle selkeää käsitystä puolueen ideologiasta. Puolueiden viesti on niin mitäänsanomatonta, että ehdokas voi sanoa sitten itse ihan mitä haluaa olematta ristiriidassa puolueen viestin kanssa. Edellä oleva on siis omaa tulkintaani, mutta olen samaa mieltä asiasta. Näin ollen myös se on totta, että puolueiden pitäisi kiteyttää viestinsä sellaiseksi että lukija tai äänestäjä saisi nopealla tutustumisella käsityksen puolueen ideologiasta. Sen sijaan makkaran kanssa vastakkain asettaminen meni pieleen.
Oikein olisi ollut sanoa jos pakko on makkaraa käyttää, että ehdokkaita pitää ”myydä” kuin makkaraa. Nimittäin ”lenkkimakkaran” kanssa minulla ei ole ollut milloinkaan ongelmia. Lenkki, useimmiten ostamani tai joskus jokin muu tilanteesta riippuen, on tasalaatuisesti juuri sellaista, kuin oletan. Jos jostain en sitten pidä, kyse on vain makuasiasta eikä huijatuksi tulemisesta tai viestin heikkoudesta. Kaupassa löytyy aina nopealla vilkaisulla se oikea ja varma, että tuon otan. Muotoilu (design) ja paketointi on selkeä ja tuttu. Niistä kiteytyy valintaa helpottava viesti.
Jatketaan makkaran vertailua puolueisiin ja ehdokkaisiin: En jää makkara-altaan viereen mietiskelemään makkaroiden tai tietyn makkaran tai sen valmistajan kieroja tarkoitusperiä. En ryhdy lukemaan valmistajan toimintakertomusta ja tilinpäätöstä enkä tavoitteita, visioita enkä toimintasuunnitelmaa. En myöskään lue rivien välistä tuoteselostetta, enkä kyllä muutenkaan kuin enintään sen onko laktoositon. En kysele muilta asiakkailta tai henkilökunnalta, voiko tuohon ja tuohon makkaraan luottaa ja mitä se on ennen tehnyt ihmisille ja millaisia tutkimuksia siitä on saatavilla ja millaista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ja hyvinvointipolitiikkaa se ja sen sisarmakkarat ja sen valmistaja puhumattakaan ulkomaisesta emoyhtiöstä harjoittaa minua kohtaan seuraavan pääjohtajavaihdoksen jälkeen. Enkä ala epäillä, onko se todellisuudessa porkkanaa vaikka näyttää makkaralta. Vaikka olen luottanut näin makkaraan, en ole kotona pettynyt valintaani. Makkarassa onkin se hyvä piirre, että voin pysytellä samassa tuotteessa vuodesta toiseen ilman kielteisiä yllätyksiä.
Jotta tämäkin bloggaus olisi aika objektiivinen, esittäisin seuraavan toiveen makkaroille niin kuin myös muille tuotteille: Älkää vaihdelko ulkoasuanne, vaan pitäkää se mikä on. Muuten voi käydä kuten useimmille puolueille vaaleissa käy, että ”tällä kertaa valitettavasti viestimme ei mennyt perille” (vaikka todellisuudessa se juuri meni). Siis tässäkin mielessä makkaran myymisessä ja ehdokkaiden ja puolueiden ”myymisessä” toimivat samat keinot: selkeä esilläolo, ei vaihtelua vaihtelun vuoksi eikä temppuilua, vaan tietty ennakoitavuus. Jos yllätyksiä, niin sitten vain myönteisiä.
Määrä, jonka syön makkaraa massaani nähden, on luultavasti suurempi, kuin mitä elämäntapojamme seuraavat analyytikot ja ekonomistit (vain joitakin mainitakseni) pitävät moraalisesti soveliaana hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen kannalta. Sen sijaan en käytä makkaraa siihen, että korostaisin esimerkiksi tutkimuksen, opetuksen ja kulttuurin eri osa-alueiden kuviteltua vaativuutta ja monimutkaisuutta sanomalla että se ei ole mitään makkaran myymistä. Sellainen vastakkainasettelu on vastenmielistä ja myös mautonta. Lisäksi, miksi pitää olla aina se makkara, eikö vaihteeksi joku muu jos on olevinaan ihan pakko.
Muuten, en ole lukenut yhtään makkaramainosta enkä ainakaan tehnyt ostosta makkaramainonnan perusteella, mutta ostan jatkuvasti. Siinä on puolueille ja ehdokkaille jotakin opittavaa mahdollisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti