Olisikohan paras kampanja tämä: hyvää politiikkaa neljä vuotta

Nyt puolueet uudessa eduskunnassa pääsevät aloittamaan tavallaan puhtaalta pöydältä, ainakin ne puolueet, jotka eivät ole ehtineet vielä pöytää sekoittaa. Tämä ihanteellinen tilanne niiden kannattaa hyödyntää jo oman etunsakin takia. Kampanjointi sitten taas neljän vuoden päästä on helppoa, kun on ollut runsaasti aikaa saada perille viesti että puoluetta kannattaa äänestää tai että oikeastaan ei voi olla äänestämättä, niin hyvä se on.

Äänestäneenä ja tulosta jännittäneenä, vaikka olisi ollut muutakin tarpeellista tekemistä, tulee mieleen, että yksinkertainen ja pitkävaikutteinen kannatuksen hankkimiskeino puolueelle kuin puolueelle on tehdä hyvää politiikkaa. Siihenhän puolueet ilmeisesti on tarkoitettu, sillä pelkästään itseään varten ne ovat liian kalliita organisaatioita. Siis kun puolue alkaa nyt heti tehdä hyvää politiikka ja tekee sitä joka käänteessä, niin sillä se kansalaisten suosio pitäisi saavuttaa.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Pitkähkön linjan ihmisenä (vitsi) kuittaan, että selvä

Jaaha, Iltalehdestä saamme mahdollisesti lukea seuraaviin vaaleihin asti isoin otsikoin pitkän linjan ruotsalaisten asiantuntijoiden "tylyjä kuitteja” (tässä), että Perussuomalaisia ei pidä ottaa hallitukseen koska siellä PS:ssä ajateltu asioista väärin aina. Nämä ruotsalaiset ja muut ulkopuoliset ”asianosaiset” haluaisivat ilmeisesti itse asiassa, että Suomessa käytäisiin uudet vaalit kunnes tulos on miellyttävä. Mutta kun eivät tohdi ehdottaa sitä, ehdottavat paremman puutteessa, että PS oppositioon.

Vielä kerran yhteenvetona olennainen sanomani: Ehkäpä Iltalehti uutisoi seuraavan vaalikauden erinäisiä juttuja siitä, että ruotsalaiset ja muut ”asianosaiset” kehottavat esimerkiksi jättämään Perussuomalaiset oppositioon.

Iltalehden pääkirjoitus vauhdittakoon Perussuomalaisia

Tuli vastaan Iltalehden perjantainen pääkirjoitus otsikolla ”Keskusta, SDP ja Kokoomus hallitukseen”. Siinä lopuksi esitetään:

Jos neljä suurta ei sovi samaan hallitukseen, parasta olisi koota sinne Keskustan rinnalle SDP ja Kokoomus. Jos puheenjohtajat Antti Rinne ja Alexander Stubb eivät mahdu samaan hallitukseen, vaihdetaan miestä tai molemmat.

Minä (bloggaaja) puolestani esitän pääkirjoituksen johdosta mietittäväksi seuraavaa kokeilua tulevaisuudessa, mutta vastuuta en ota minkäänlaista: Nykyiseen vaalimenettelyyn ja vaaleja seuraavaan hallitusneuvotteluun verrattuna olisi halpaa ja nopeaa, kun annettaisiin ainakin kokeilumielessä hallituksen muodostaminen esimerkiksi Iltalehdelle.

Käykää nyt kaikki Perussuomalaisten kannattajat äänestämässä todellakin!

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Nämä ei, nämä ei, nämä ei, nämä ei, nämä ok

Vaikka esimerkiksi viimekertainen kenkäkauppakokemukseni oli loistava, epäilemättä kenkien etsiminen, kokeileminen ja valinta voivat olla myös hankalia. Ainakin jutun mukaan on käynyt joskus niin, että suuren määrän kenkiä kokeiltuaan asiakas lopulta löytää sopivat, jotka osoittautuvat omiksi kengiksi. Väsähtäneet ja kuluneet, mutta niihin on houkutus palata, jos uusien etsiminen käy hermoille.

Kenkäjuttu tuli mieleen, kun nyt saa lukea vilkastuvaan tahtiin erilaisia hallitusehdotelmia (onko meillä vaalit?). Nimittäin tätä menoa seuraavaksi ilmeisesti ehdotetaan aivan uutena ideana kuuden puolueen hallitusta, jossa ovat mukana luonnollisesti myös Kokoomus ja Sdp. Ajatuksena olisi, että tällaisella laajalla kokoonpanolla saavutettaisiin parempi tasapaino ja harmonia. Minusta kuitenkin täydellinen tasapaino ja harmonia edellyttävät kaikkien puolueiden hallitusta, jotta kuuden puolueen yhteistyössä mahdollisesti kuuluva hetkellinen lievä särö tasaantuisi lisä-äänien ansiosta. Tosin en ole ääniasiantuntija.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Haluan nähdä, miten puolue vaikuttaa hallituksessa

Ylivoimaisesti kiinnostavin puolue neljästä suurimmasta on mielestäni Perussuomalaiset, niin se vain on. Toivottavasti vaaleissa kannatus on niin suuri, että puolueella on edellytykset erittäin hyvään asemaan päätöksenteossa. Haluan nähdä, miten Perussuomalaiset vaikuttaa hallituksessa. Oletan sen kiinnostavan myös aika montaa muuta, vai kuinka?

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Onko ne käyty vai eikö ole?

Näyttää olevan käytännössä kolme karkeaa vaihtoehtoa sen suhteen, minkä tiedon varassa hallituspohjaa kaavaillaan ja milloin kaavaillaan. Miten siis on, vaikuttavatko kyseiseen kaavailuun ensisijaisesti 1)gallupit vai 2)me virallisesti virallisiin äänestyskoppeihin kynällä kirjoittamisen ylläpitoharjoitukseen vetäytyvät vai kenties 3)galluppien synnyttämän alustavan hallituskaavailun mahdollisesti muokkaama äänestyskäyttäytyminen lisättynä punamullalla tai jollakin minulle tuntemattomalla tekijällä? Väärinkäsitysten välttämiseksi huomautan kuitenkin, että pidän gallupeista ja niitä pitäisi olla paljon enemmän. Nytkin haluaisin tarkan tiedon siitä, missä ehkä mennään melkein juuri nyt eikä keskimäärin pari viikkoa sitten kun viimeisimmät mokat olivat vasta tilauksessa.

Olenko nähnyt unta, vai mistä olisin voinut kuulla päässäni jatkuvasti soivan kehotusmuotoisen kertosäkeen: käydään nyt ensin nämä... Bändistä en sano mitään.

Äänestämällä jännitystä elämään ehkä

Parhaimmillaan on erittäin kiinnostavaa seurata vaalien tuloksen selviämistä, jos vaalit ovat kiinnostaneet itseä siinä määrin että on ollut halua etsiä oma ehdokas ja miettiä asiaan liittyviä seikkoja ja on vielä äänestänytkin. Oma kisajännitys siis saattaa nousta, joten äänestämistä kannattaa miettiä myös siinä mielessä, ”urheilullisesti”.

Ihminen ei kuitenkaan ole hyvä, huono tai vastaavaa todellakaan sen mukaan (minun mielestäni), äänestääkö vai ei. Jos kuitenkin haluaa jännitystä, äänestämällä sitä voi saada lisää, jos asia muuten kiinnostaa.

Ei kai vaan taas

Tällä viikolla on tullut vaikutelma joidenkin pää- ja muiden kirjoitusten perusteella, että nyt ollaan tosissaan huolissaan ja peloissaan että perussuomalaiset sittenkin menestyy erinomaisesti myös näissä vaaleissa (2015). Sellaisia huolissaanoloviestejä on hyvin kiinnostavaa lukea niin riveiltä kuin rivien välistä.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Julkaisuvapaa kello 8, vuoden päästä

Vajaan kahden vuoden aikana on toistunut mielestäni tämä, että kärkipoliitikko kertoo että tietyssä vaiheessa hän oli vähällä lopettaa nykyisessä tehtävässään (mahdollisesti muutama muukin siinä samalla) ja/tai lähteä muihin tehtäviin lähinnä Eurooppaan, tai tämä poliitikko kertoo ajatelleensa tuolloin niin ja niin. Uusiin haasteisiin liittyen henkilö saattaa kertoa, että tiedusteluja tuli tai on tullut ja jopa että todellisia tarjouksia tuli ja että hän oli jo lähes lähdössä.

Edellä olevan perusteella oletan, että myös tällä hetkellä joku puoluejohtaja on vastaavanlaisessa tilanteessa. Tosin tiedotteen asiasta saamme vasta puolen vuoden tai kahden vuoden päästä tai sillä välillä, joka tapauksessa viivästettynä, mutta saamme kuitenkin. Tosin juuri jälkikäteisenähän asia uutinen onkin, siinä on se yllättävyys että ai jaa. Sitten alkaa miettiä joskus itsekin taaksepäin, mitähän tuolloin politiikassa tapahtui, mutta yleensä ei enää muista. Eikä välttämättä mitään ulkoisia merkkejä ole näkynytkään ainakaan meikäläisen tasolle asti. Ja taas hallituspolitiikassa menee ymmärrettävästikin niin, että kun yleisö arvailee mihinkähän se ja se henkilö lähtee ja lähteekö ja onko paikkoja tarjottu niin vastaushan on että sellaisia ei edes mietitä vaan nyt tehdään tätä täysillä.

Lisäksi on vähemmän ”dramaattisia” uutisia, että esimerkiksi ministeri tai entinen ministeri nimitetään vaikkapa eurooppalaiseen julkiseen organisaatioon. Näistähän puhutaan usein jo pitkään etukäteen julkisesti ja tavallaan virallisesti tai virallisena ehdokkuutena, mutta osa näistäkin tulee ainakin meikäläiselle yllättävänä uutisena, että nyt nimitettiin hänet siihen ja siihen eurooppalaiseen tai globaaliin organisaatioon. Joskus myös nämä ovat sellaisia uutisia, että kerrankin reagoin: oho.

Toivoisin erityisesti tästä eteenpäin, että ministereitä ja kansanedustajia siirtyisi yksityiselle sektorille kaikenlaisiin suomalaisiin yrityksiin.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Mieluummin kuivaa asiaa kuin ”verevät” kielikuvat

Luin kolumnin ”loiskiehunnasta”. Aina silloin tällöin tulee fiilis, että joissakin poliittisissa piireissä osataan sanoa varoitukseksi tarkoitettu asia meille suomalaisille niin että yhdessä sanassa on koko sanoma, kun vain aina ymmärtäisi mikä se on. Fiilis on melkein pelottava, kun tulee olo että nyt pitää varmaan varoa jotakin ja noin ja noin ei sovi toimia jos aikoo olla kunnon kansalainen ja vastuullinen. Nyt tämä fiilis meinasi tulla sellaisen sanan kohdalla kuin ”loiskiehunta”.

Kun luin kolumnin jossa otsikossa mainitaan ”loiskiehunta” ja vielä tekstissäkin, pakko oli googlata, mikä on loiskiehunta. Olen sanan kuullut ennenkin, ja on se saattanut ihmetyttää myös silloin mutta ei sen kummempaa. Kun googlasin, sieltä tuli viittaus muun muassa aikanaan pidettyyn ulkopoliittiseen puheeseen. Siinä yhteydessä tuli esille myös se niin sanottu alkuperäinen ja oikea, luonnontieteellinen, loiskiehunta-ilmiö, mutta sen merkitys ei ole avautunut minulle ihan aidosti vieläkään. Kaikki muut löytämäni hakutulokset ovat vain tämän tieteellisen merkityksen kielikuvia, eikä niissä kovin ponnekkaasti yritetä viitata siihen varsinaiseen merkitykseen. Sanaa ”loiskiehunta” siis käytetään kyllä yleisesti ja sujuvasti, ja lukijat ja kuulijat ymmärtävät sen yhtä sujuvasti paitsi minä. En kuitenkaan ole katkera siitä, että kaikki muut ymmärtävät ja minä vain en, mutta se on ihmeellistä.

Onkohan sana ”loiskiehunta” poistunut jo ajat sitten tieteellisestä sanastosta, vai oliko se siinä ollenkaan? Ja oliko sekin kenties kielikuva (suossa taas)? Edelleenkin haluan ymmärtää mitä se tarkoitti, jotta voisin todella ymmärtää mitä asian epäilemättä hyvin tietävät poliitikot ja kirjoittajat sillä tarkoittavat 2015.

Toistaiseksi minun on tyydyttävä käsitykseen, että loiskiehunnalla nykymaailmassa tarkoitetaan suunnilleen että vaalien alla muutama ammattikannattaja antaa 237 kannatusta kukin ohjelman aikana oman puolueen esiintyjälle antaakseen tilannekuvan että kansa yleisesti kannattaisi kyseistä esiintyjää niin ylivoimaisesti. Minusta vain jotenkin tuntuu, että tulkintani on liian pelkistetty. Se, että se on pelkistetty, köyhä ja pinnallinen, johtuu siitä, että en loppujen lopuksi tiedä.

Kun luin tuon ajatuksia, ja vielä enemmän kysymyksiä herättäneen kolumnin hitaasti vähintään toiseen kertaan, tuli mieleen muun muassa yksittäinen haarukointikysymys, olisiko esimerkiksi pörssikurssien liialliseksi koettu (kuka mitenkin kokee) manipulointi loiskiehuntaa, sopiiko se siis loiskiehunnan määritelmään? Tällä tavalla kun haarukoidaan eli kun kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, pääsen myös minä perille siitä, mitä ehkä loiskiehunta tarkoittaa nykyään, vuonna 2015. Kuitenkin edelleen kummastuttaa, missä on se alkuperäinen loiskiehunta. Voisiko joku popularisoida sen näin vuosikymmenten jälkeen? En tarkoita sitä ulkopoliittista merkitystä, vaan luonnontieteellistä ja ehkä sitä edeltäviä jos niitä oli.

Äänestäjien ei kannata hermostua netin loiskiehunnasta.

Näin sanotaan vielä kaiken vakuudeksi siinä lukemassani kolumnissa. Siis ainakin ne noin kolme miljoonaa tietävät tämän ja osaavat olla hermostumatta, kun kyseisen varoituksen lukevat.

Käsittääkseni tosiaan loiskiehunta-kielikuvaa käytettiin nimenomaan ulkopoliittisen keskustelun yhteydessä aikanaan. Senkin takia voisi olla hyvä keksiä vaalikampanjoiden yhteyteen jokin muu kielikuva, jos halutaan.

Lopuksi toistan vaalitoiveeni, joka ei juurikaan liity edellä olevaan: Toivottavasti äänestämäni puolue pääsee pääministeripuolueeksi.

Samat sanat

Avasin koneen, avasin nettilehden. Ennen kuin katsoin ensimmäistäkään otsikkoa, arvailin, alkaisiko otsikko sanalla tyly, paha, kova vai tyrmäys. Meni arvaus melkein kohdalleen, kun ensimmäisen otsikon toinen sana oli ”tyly”. Toki tämän jälkeen tuli mieleen lisää ”hyviä” vaihtoehtoja kuten karmiva, joten eihän meiltä sanat lopu.