Vajaan kahden vuoden aikana on toistunut mielestäni tämä, että kärkipoliitikko kertoo että tietyssä vaiheessa hän oli vähällä lopettaa nykyisessä tehtävässään (mahdollisesti muutama muukin siinä samalla) ja/tai lähteä muihin tehtäviin lähinnä Eurooppaan, tai tämä poliitikko kertoo ajatelleensa tuolloin niin ja niin. Uusiin haasteisiin liittyen henkilö saattaa kertoa, että tiedusteluja tuli tai on tullut ja jopa että todellisia tarjouksia tuli ja että hän oli jo lähes lähdössä.
Edellä olevan perusteella oletan, että myös tällä hetkellä joku puoluejohtaja on vastaavanlaisessa tilanteessa. Tosin tiedotteen asiasta saamme vasta puolen vuoden tai kahden vuoden päästä tai sillä välillä, joka tapauksessa viivästettynä, mutta saamme kuitenkin. Tosin juuri jälkikäteisenähän asia uutinen onkin, siinä on se yllättävyys että ai jaa. Sitten alkaa miettiä joskus itsekin taaksepäin, mitähän tuolloin politiikassa tapahtui, mutta yleensä ei enää muista. Eikä välttämättä mitään ulkoisia merkkejä ole näkynytkään ainakaan meikäläisen tasolle asti. Ja taas hallituspolitiikassa menee ymmärrettävästikin niin, että kun yleisö arvailee mihinkähän se ja se henkilö lähtee ja lähteekö ja onko paikkoja tarjottu niin vastaushan on että sellaisia ei edes mietitä vaan nyt tehdään tätä täysillä.
Lisäksi on vähemmän ”dramaattisia” uutisia, että esimerkiksi ministeri tai entinen ministeri nimitetään vaikkapa eurooppalaiseen julkiseen organisaatioon. Näistähän puhutaan usein jo pitkään etukäteen julkisesti ja tavallaan virallisesti tai virallisena ehdokkuutena, mutta osa näistäkin tulee ainakin meikäläiselle yllättävänä uutisena, että nyt nimitettiin hänet siihen ja siihen eurooppalaiseen tai globaaliin organisaatioon. Joskus myös nämä ovat sellaisia uutisia, että kerrankin reagoin: oho.
Toivoisin erityisesti tästä eteenpäin, että ministereitä ja kansanedustajia siirtyisi yksityiselle sektorille kaikenlaisiin suomalaisiin yrityksiin.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti