Kiinnostavaa pähkäillä: suuri sanomalehti, levikki, tulos, tulevaisuus

Suuren, erityisesti oikein suuren, sanomalehden liiketoiminnallinen tulevaisuus on mielenkiintoinen aihe. Sitä on mukava miettiä ja laskeskella erilaisia mahdollisia kehityskulkuja. Ainakin joidenkin suurten sanomalehtien levikit ovat tainneet tulla alaspäin lähes taukoamatta koko 2000-luvun. Jonkun lehden levikki on laskenut selvästi määrätietoisemmin kuin toisten. Trendi ei kuitenkaan näytä loiventuvan vaan päinvastoin, vauhti alaspäin kiihtyy. Mitähän sijoittaja tällaisesta ajattelee? Sijoittaako se todellakin edelleen tulevaisuuden odotuksiin, vai toivooko se vain vuosittaisia voittoja niin kauan kuin niitä on? Mutta onko tällä hetkellä ja lähivuosina kaikilla minkäänlaisia voittoja?

Suuren sanomalehden levikin laskun kääntämisyrityksessä on luullakseni kaiken muun lisäksi se ongelma, että vaikka digitaalisilla tuoteversioilla saataisiinkin jossakin määrin tai vaikka hyvinkin paikattua levikin laskua, nämä digiversiot ovat ehkä huonotuottoisia ainakin hyvin pitkään verrattuna paperilehtitilauksiin. Jos kuitenkin kovasta yrityksestä huolimatta kokonaislevikki silti laskee, taloudellinen tulos lehden kannalta on huono samaan aikaan vähintään kahdesta syystä, levikki putoaa, ja jäljelle jäävä levikki on lisäksi entistä huonompaa katteeltaan. Näin minä tätä pähkäilen.

Yksi suuri ongelma suurella lehdellä on se, että kustannusten vähentäminen on toisaalta välttämätöntä ja toisaalta tuotantokykyä ei saisi vähentää, jotta suuren lehden laatu ja monipuolisuus eivät kärsisi. Siinä on ristiriitaa kerrakseen. Se onkin niin suuri ”optimointiongelma”, että en koske siihen edes pitkällä seipäällä. Mutta jos kuitenkin ainakin lähitulevaisuudessa joudutaan jatkamaan säästötoimia, niin ehkä säästöjen on oltava todella suuria. Kyllähän vaikka vain viidenkin prosentin vuotuinen levikin lasku vaatisi rinnalleen liikevaihdon pudotusta vastaavan kulujen pudotuksen, elleivät sitten lehteen sijoittavat tahot ole jo varautuneet pysyvästi laskeviin voittoihin.

Jos levikin lasku lehdellä olisi tästä eteenpäin esimerkiksi viisi prosenttia vuodessa, yksinkertaisen kaavamaisesti siis, niin eihän se levikki siltikään toisaalta ihan pian puolittuisi, kyllä siihen noin 13 vuotta menisi. Mutta mikä on siinä vaiheessa vuotuinen liiketoiminnan tulos, se on paljon, paljon mielenkiintoisempi asia, todellinen juttu. Jos vuotuinen levikin lasku olisi kuusi prosenttia, levikin puolittumiseen menisi noin 11 vuotta. Ja olettaakseni todellinen taloudellinen vaikutus olisi myös tässä tapauksessa paljon suurempi, kuin levikin laskuprosentista voisi äkkiä päätellä.

Tilanne on kuitenkin aivan toinen, jos kuluttajat rupeavatkin maksamaan entistä enemmän lehtituotteista jostakin kumman syystä. Mikä olisi se kumma syy? Ja miten se pystyttäisiin saamaan aikaan enintään nykyisillä, mieluummin nykyistä pienemmillä kustannuksilla? En tietysti pysty vastaamaan näihin kysymyksiin muuten kuin, että yksi suurenkin sanomalehden tärkeä tekijä saattaa olla lehtijuttu, ja ehkä asenne jolla lehtijuttuja tehdään. Mutta vaikka levikki jotenkin pysyisikin, pysyvätkö ilmoittajat ja ilmoitustulot. Luulisin, että sillä puolella kilpailu ja kustannustietoisuus vasta kovia ovatkin.

Nyt saivartelen: irtisanoutuminen, häpeäminen ja puolenvalinta tikkukirjaimin

Luettuani erästä verkkojulkaisua tuli mieleen, että jokin verkkolehti voisi laatia jutun suosittuun tyyliin: ”Näistä kymmenestä asiasta sinun tulee irtisanoutua”, ”Näihin kymmeneen asiaan sinun pitää sitoutua”, ”Näitä kymmentä sinänsä itseesi liittymätöntä asiaa sinun pitää tällä hetkellä hävetä”, ”Vältä yhteyksiä joiden perusteella sinut voidaan liittää näihin kymmeneen asiaan ja henkilöön”, ”Kiinnitä huomiota näihin kymmeneen seikkaan kun valitset seurasi, harrastuksesi ja niin edelleen”, ”Kun kirjoitat, pidä huoli että lukijalle ei jää pienintäkään tulkinnanvaraa todellisesta sanomastasi (maailmalle), kerro aina lukijalle niin suoraan kuin voit että millä puolella olet ja mitä vastaan, muuten saivartelet mikä vaikeuttaa muun muassa toimittajan työtä jos tämä sattuisi esimerkiksi lukemaan tekstisi ja jos tekstisi olisi niin sanotusti ajankohtainen josta toimittajan kuuluisi kirjoittaa jotakin”. Viimeinen otsikko on aika pitkä, joten sitä kannattaa varmaan tiivistää.

PS: Vuosilomat Suomessa ovat luultavasti liian pitkiä joillakin uutisenarvoisilla aloilla. Nimittäin kun ei tapahdu todellisia asioita, moni sisällöntuottaja närkästyy siitä kun ei keksi mistä närkästyisi, ja närkästyä kuitenkin pitäisi työajan puitteissa. Tosin kaikkein vaikeinta on harrastuksekseen närkästyjillä, kun heidän pitäisi närkästyä keskeytymättömästi.

Mistä koulutettu työvoima, jos olisin työnantaja joka sellaista tarvitsisi?

Jos minun pitäisi palkata koulutettuja ihmisiä, pyrkisin hyödyntämään Jyväskylän tarjontaa. Jyväskyläläisistä kuulemma suhteellisen suuri osa on opiskelijoita. Näin ollen koulutetun työvoiman tarjonta ylittää paikallisen kysynnän siinä määrin, että asiaa pidetään ongelmana.

Miten tätä Jyväskylän koulutettua työvoimaa voisi sitten hyödyntää? Tekisin jonkinlaisen tarkasti kohdennetun houkuttelukampanjan jyväskyläläisten koulutettujen työtä hakevien keskuudessa. Sitä ennen pitäisi kuitenkin ottaa huomioon muutama seikka.

Ensinnäkin työntekijän on hankala käyttää päivittäin aikaa työmatkoihin useita tunteja ja ennen kaikkea maksaa työmatkoista suuria summia. Päivittäisen työmatkailun tapauksessa sen mahdollisen yritykseni pitäisi sijaita Keski-Suomessa tai ihan Keski-Suomen naapurissa. Kauempana lähinnä Tampere voisi olla mahdollinen, kun sinne ehkä pääsisi jollakin halpayhteydellä päivittäin. Kuitenkin pitkä matka on Tampereellekin päivittäin tehtynä.

Jos ajatellaan edelleen päivittäistä työmatkaa Jyväskylästä muualle, sen minun mahdollisen yritykseni pitäisi sijaita suunnilleen suoran yhteyden päässä Jyväskylän keskustasta ja tämän koulutetun jyväskyläläisen pitäisi asua Jyväskylän keskustassa siinä tapauksessa, että työmatka tehdään joukkoliikennevälineellä. Muuten voisi mennä hankalaksi.

Toinen ratkaisumahdollisuus olisi, että tämä koulutettu jyväskyläläinen innostuisi muuttamaan paikkakunnalle, jossa mahdollinen yritykseni sijaitsisi. Äskettäin koulutettu jyväskyläläinen vielä sen pystyisi muita todennäköisemmin tekemään, kun hänelle ei ehkä olisi ehtinyt kerääntyä elämään liikaa kiinteitä osia, jotka rajoittavat liikkuvuutta. Muuttovaihtoehdossa ei olisi enää juurikaan väliä sillä, miten kaukana mahdollinen yritykseni olisi Jyväskylästä.

Yksi mahdollisuus olisi lisäksi se, että jo Jyväskylään vakiintunut koulutettu henkilö vuokraisi itselleen halvan asunnon työpaikkakunnalta ja asuisi siellä aina työviikon ja Jyväskylässä viikonlopun. Kustannusmielessä juuri näin kannattaisi käsittääkseni monessa tapauksessa tehdäkin. Myöskään tässä tapauksessa etäisyydellä ei olisi paljon merkitystä.

Jos minun pitäisi palkata koulutettuja ihmisiä, pyrkisin hyödyntämään Jyväskylää surutta.

Luottamuksen voi menettää kuulemma vain kerran – ei voi

Luin eilen jälleen sen kuluneen sanonnan, että luottamuksen voi menettää vain kerran. Yritän tietysti ajatella sanontaa pelkistettynä ilmaisuna jostakin syvemmästä oivalluksesta. Siitä huolimatta sanonta pitää paikkansa enintään sen verran, että asia riippuu kuka on milloinkin luottamassa tai ei luottamassa. Toiset oppivat riittävän nopeasti, jopa etukäteen, olemaan luottamatta, jos luottamukseen ei ole aihetta. Luultavasti enemmistö luottaa yhä uudestaan ja uudestaan loputtomasti, vaikka olisi mikä. Tarkoitan erityisesti tilanteita, joissa on kyse vähintään kymmenien miljardien eurojen velkasuhteista ja niiden järjestelemisestä.

Miksei Kreikan väliaikainen euroero?

Eikös Kreikan euroero osaltaan tervehdyttäisi eurojärjestelmää? Tässä suhteessa väliaikainenkaan euroero ei olisi huono asia, olisihan se parempi kuin ei mitään. Lisäksi sen luulisi kelpaavan hyvänä kompromissina niillekin, joille mahdollisimman laaja euro on pakkojuttu tai mikä ihme onkaan. Kreikan tilannettahan voitaisiin katsoa myöhemmin uudestaan.

Yllä oleva käsitykseni ei perustu asiantuntijuuteen vaan johonkin muuhun. Ja näkemyksen kirjoittaminen esimerkiksi omaan blogiin perustuu muun muassa oletukseeni, että toistaiseksi jopa tästä asiasta saa kirjoittaa ja ajatella ”ääneen”.

Häpeän, jos Suomi ei anna koko ajan enemmän ja enemmän

Tuntuu olevan ihmisiä, joiden mielestä inhottavimpia ja hävettävimpiä asioita on se, että Suomi ei ole antamassa aina entistä enemmän rahaa, tukea, lainaa (tukea) Suomen ulkopuolelle. Minusta puolestaan lähes inhottavinta on tuo joidenkin suomalaisten asenne Suomea kohtaan.

Palloiluformaatti toivottavasti miljoonin maksavin katsojin, kokeillaan!

Mielenkiintoiselta tuntuisi pallopeli, jossa olisi tapana herrasmiesmäisesti ilmoitella puolin ja toisin, että pallo on nyt vastapuolella tai: ”pallo on nyt teillä”. Joissakin tilanteissa olisi pelietiketin mukaista ilmoittaa vastapuolen kuten yleisönkin tiedoksi jopa näin: ”Korostamme, että pallo on nyt vastapuolella.” Tästä saisi varmaan hyvän peliformaatin jopa ihan miljoonayleisöille.