Suuren, erityisesti oikein suuren, sanomalehden liiketoiminnallinen tulevaisuus on mielenkiintoinen aihe. Sitä on mukava miettiä ja laskeskella erilaisia mahdollisia kehityskulkuja. Ainakin joidenkin suurten sanomalehtien levikit ovat tainneet tulla alaspäin lähes taukoamatta koko 2000-luvun. Jonkun lehden levikki on laskenut selvästi määrätietoisemmin kuin toisten. Trendi ei kuitenkaan näytä loiventuvan vaan päinvastoin, vauhti alaspäin kiihtyy. Mitähän sijoittaja tällaisesta ajattelee? Sijoittaako se todellakin edelleen tulevaisuuden odotuksiin, vai toivooko se vain vuosittaisia voittoja niin kauan kuin niitä on? Mutta onko tällä hetkellä ja lähivuosina kaikilla minkäänlaisia voittoja?
Suuren sanomalehden levikin laskun kääntämisyrityksessä on luullakseni kaiken muun lisäksi se ongelma, että vaikka digitaalisilla tuoteversioilla saataisiinkin jossakin määrin tai vaikka hyvinkin paikattua levikin laskua, nämä digiversiot ovat ehkä huonotuottoisia ainakin hyvin pitkään verrattuna paperilehtitilauksiin. Jos kuitenkin kovasta yrityksestä huolimatta kokonaislevikki silti laskee, taloudellinen tulos lehden kannalta on huono samaan aikaan vähintään kahdesta syystä, levikki putoaa, ja jäljelle jäävä levikki on lisäksi entistä huonompaa katteeltaan. Näin minä tätä pähkäilen.
Yksi suuri ongelma suurella lehdellä on se, että kustannusten vähentäminen on toisaalta välttämätöntä ja toisaalta tuotantokykyä ei saisi vähentää, jotta suuren lehden laatu ja monipuolisuus eivät kärsisi. Siinä on ristiriitaa kerrakseen. Se onkin niin suuri ”optimointiongelma”, että en koske siihen edes pitkällä seipäällä. Mutta jos kuitenkin ainakin lähitulevaisuudessa joudutaan jatkamaan säästötoimia, niin ehkä säästöjen on oltava todella suuria. Kyllähän vaikka vain viidenkin prosentin vuotuinen levikin lasku vaatisi rinnalleen liikevaihdon pudotusta vastaavan kulujen pudotuksen, elleivät sitten lehteen sijoittavat tahot ole jo varautuneet pysyvästi laskeviin voittoihin.
Jos levikin lasku lehdellä olisi tästä eteenpäin esimerkiksi viisi prosenttia vuodessa, yksinkertaisen kaavamaisesti siis, niin eihän se levikki siltikään toisaalta ihan pian puolittuisi, kyllä siihen noin 13 vuotta menisi. Mutta mikä on siinä vaiheessa vuotuinen liiketoiminnan tulos, se on paljon, paljon mielenkiintoisempi asia, todellinen juttu. Jos vuotuinen levikin lasku olisi kuusi prosenttia, levikin puolittumiseen menisi noin 11 vuotta. Ja olettaakseni todellinen taloudellinen vaikutus olisi myös tässä tapauksessa paljon suurempi, kuin levikin laskuprosentista voisi äkkiä päätellä.
Tilanne on kuitenkin aivan toinen, jos kuluttajat rupeavatkin maksamaan entistä enemmän lehtituotteista jostakin kumman syystä. Mikä olisi se kumma syy? Ja miten se pystyttäisiin saamaan aikaan enintään nykyisillä, mieluummin nykyistä pienemmillä kustannuksilla? En tietysti pysty vastaamaan näihin kysymyksiin muuten kuin, että yksi suurenkin sanomalehden tärkeä tekijä saattaa olla lehtijuttu, ja ehkä asenne jolla lehtijuttuja tehdään. Mutta vaikka levikki jotenkin pysyisikin, pysyvätkö ilmoittajat ja ilmoitustulot. Luulisin, että sillä puolella kilpailu ja kustannustietoisuus vasta kovia ovatkin.
Lehtitoiminnan ylläpitämiseksi on puhuttu myös siitä, että lehtien julkaisun tueksi muodostettaisiin säätiöitä joilla ei olisi tuottotavoitteita. Ehkä näitä jossakin päin onkin. Kuitenkin hiukan miettii, miksi juuri ko. alalle syntyisi laajasti voittoa tavoittelemattomia tahoja. Lisäksi riski on suuri, että niistä syntyisi juuri sentyyppisiä massiivisia propagandavälineitä, joita kaikkein vähiten kaipaan lehdistöön. Ilmiö olisi todella vastenmielinen. Ei nyt enää omia agendoja lisää.
VastaaPoista