Sitten kun Yhdysvaltain presidentinvaalin tulos on selvä meille kaikille, saatan ryhtyä lukemaan vaalikampanjoinnin aikana tehtyjä juttuja, näiden ihan omien tiedotusvälineidemme juttuja, osin uudestaan, osin ensimmäistä kertaa. Siitä tulee hauskaa ja hyödyllistä.
USA:n vaalien jälkeen alkaakin eurooppalaisten äänestysten ja vaalien vastaavanlainen mediavoivottelu ja kauhistelu. Sen kohinan seuraamiseen ei tosin kannata käyttää aikaa enempää, kuin että katsoo lopputulokset. Sen sijaan tulossa olevat omat kuntavaalit ja muut eivät kiinnosta edes lopputulosten osalta, eikä ole mitään syytä seurata tiedotusvälineiden tarjoamaa kampanjaviihdettä niidenkään osalta.
sunnuntai 30. lokakuuta 2016
sunnuntai 23. lokakuuta 2016
Media on juuttunut Trumpiin
Yhdysvaltain presidentinvaaleihin liittyen media on juuttunut Donald Trumpiin ja vielä erityisesti naisasiasuuntautuneisiin kertomuksiin. Niinpä on kiinnostavaa katsoa hakukoneen näkökulmasta, mitkä tiedotusvälineet täällä tätä ”naisasiaa” pitävät yllä. Laitoin Google-hakuun ”donald trump naiset”. Tuli Iltalehti, Iltasanomat, useamman kerran hs.fi tai liitännäinen ja muutaman kerran yle.fi, noin aluksi. Olen kyllä huomannutkin, että hs.fi on veivannut aihetta ahkerasti.
Vihdoinkohan USA:n presidentinvaalien suomenkielinen selostus on siirtymässä seuraavaan vaiheeseen? Päädyin nimittäin erään naisjutun myötä Mtv:n sivulle, ja sitä kautta edelleen siellä juttuun AT&T:n Time Warner -kaupasta. Trump mainitaan myös tässä jutussa. Mutta sitten luin Taloussanomien kautta artikkelin, joka käsittelee jo sellaista aihetta kuin Trumpin ja Clintonin elvytyslupaukset. Käsitellään siis taloutta ja politiikkaa. Oikein hyvä.
Vihdoinkohan USA:n presidentinvaalien suomenkielinen selostus on siirtymässä seuraavaan vaiheeseen? Päädyin nimittäin erään naisjutun myötä Mtv:n sivulle, ja sitä kautta edelleen siellä juttuun AT&T:n Time Warner -kaupasta. Trump mainitaan myös tässä jutussa. Mutta sitten luin Taloussanomien kautta artikkelin, joka käsittelee jo sellaista aihetta kuin Trumpin ja Clintonin elvytyslupaukset. Käsitellään siis taloutta ja politiikkaa. Oikein hyvä.
sunnuntai 16. lokakuuta 2016
Talouselämä kertoo, kumman voittoon Kangasharju uskoo
Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju on sanonut (Talouselämä), että Clinton voittaa USA:n presidentinvaalit. Clintonin etumatka on jo niin suuri, ettei asetelma enää käänny, sanoo Kangasharju. Hän viittaa siihen, että nykyisensuuruinen ero mielipidekyselyissä ei ole milloinkaan kääntynyt Yhdysvaltojen historiassa, ja myös siihen että koko rahoitusmarkkina uskoo Clintonin voittoon.
Voi olla, että Kangasharjun viittaus historiallisiin asetelmiin on perusteltu, en osaa ottaa siihen kantaa, enkä esimerkiksi ala kahlata läpi Yhdysvaltain presidentinvaalien asetelmia. Minkähänlaista ja kuinka tiivistahtista mielipidedataa niistä mahtaa olla, sitä en todellakaan tiedä. Kuitenkin heti tulee mieleen kysymys, olisiko maailma muuttunut sen verran että yhä suuremmat käänteet olisivat mahdollisia. Tiedonvälitys ja keskustelu ovat muuttuneet täysin. Ihmiset ovat aktiivisia ja reagoivat nopeasti sosiaalisen median avulla. Koulutustaso on noussut, ja osataan ottaa selvää asioista ja epäillä yleisiä väitteitä.
Luin myös jostakin, että menossa oleva taistelu on poikkeuksellinen entisiin verrattuna, joten eiköhän tässä ole poikkeuksen mahdollisuus myös sen suhteen, että Clintonin ja Trumpin järjestys voikin muuttua.
En siis voi sanoa Yhdysvaltain presidentinvaalien tilastohistoriasta mitään, koska en tunne tilastotiedettä riittävän hyvin enkä presidentinvaalien historiaa. Molempiin liittyen vain herää pari kysymystä: Onko todella havaittavissa, että milloinkaan ei ole tällainen ero kääntynyt? Havainto tuntuisi näin äkkiseltään ajateltuna aika haastavalta. Tai vaikka ehkä löytyisi ”havainto” että sitä ja sitä ei ole tapahtunut, niin onko se sellainen havainto, jolla on todennäköisyysmerkitystä Clintonin ja Trumpin järjestyksen muuttumisen kannalta?
Se, että koko rahoitusmarkkinalla on sama vahva oletus, että Clinton voittaa, on myös mielenkiintoinen toteamus. Tarkoitetaanko rahoitusmarkkinalla tässä ekonomistien lisäksi myös sijoittajia? Siinä suhteessa Brexit-odotuksissa näytti todella olevan ristiriitaa. Bloggasinkin silloin, että miksi ihmeessä osakkeet laskevat jos vedonlyönti ennakoi voimakkaasti ei-Brexitiä. Toisaalta Brexitin jälkeen joku ekonomisti sanoi, että he kaikki ajattelivat samoin eivätkä ottaneet huomioon ihmisten ajatuksia, asenteita ynnä muuta sellaista (tai jotakin), vaan olettivat talousteoreettisesta näkökulmasta (tai jotakin). Siis ainakin ekonomistit olettivat koko joukolla yhtenäisesti, että Brexitiä ei tule. Näin ollen, jos nyt ekonomistit olettavat yhtenäisen vahvasti Clintonin voittoa, niin tilanne ei ole siinä suhteessa muuttunut Brexitiin verrattuna.
Lisäksi luin juuri, että Soros olisi omissa sijoituksissaan ennakoinut Brexitin. Tietäisiköhän joku ekonomisteista, olisiko nyt joku ”Soros” tekemässä sijoituksia ennakoiden Trumpin voittoa? Olisi mielenkiintoista kuulla. Luulisi tietävän, jos olisi.
Minusta tuntuu, että Trump voi hyvinkin voittaa presidentinvaalit tiukasti, ja tämä on todellakin tuntuma eikä ainakaan tilastollinen todennäköisyyspäätelmä. Pieniä merkkejä vaan.
Voi olla, että Kangasharjun viittaus historiallisiin asetelmiin on perusteltu, en osaa ottaa siihen kantaa, enkä esimerkiksi ala kahlata läpi Yhdysvaltain presidentinvaalien asetelmia. Minkähänlaista ja kuinka tiivistahtista mielipidedataa niistä mahtaa olla, sitä en todellakaan tiedä. Kuitenkin heti tulee mieleen kysymys, olisiko maailma muuttunut sen verran että yhä suuremmat käänteet olisivat mahdollisia. Tiedonvälitys ja keskustelu ovat muuttuneet täysin. Ihmiset ovat aktiivisia ja reagoivat nopeasti sosiaalisen median avulla. Koulutustaso on noussut, ja osataan ottaa selvää asioista ja epäillä yleisiä väitteitä.
Luin myös jostakin, että menossa oleva taistelu on poikkeuksellinen entisiin verrattuna, joten eiköhän tässä ole poikkeuksen mahdollisuus myös sen suhteen, että Clintonin ja Trumpin järjestys voikin muuttua.
En siis voi sanoa Yhdysvaltain presidentinvaalien tilastohistoriasta mitään, koska en tunne tilastotiedettä riittävän hyvin enkä presidentinvaalien historiaa. Molempiin liittyen vain herää pari kysymystä: Onko todella havaittavissa, että milloinkaan ei ole tällainen ero kääntynyt? Havainto tuntuisi näin äkkiseltään ajateltuna aika haastavalta. Tai vaikka ehkä löytyisi ”havainto” että sitä ja sitä ei ole tapahtunut, niin onko se sellainen havainto, jolla on todennäköisyysmerkitystä Clintonin ja Trumpin järjestyksen muuttumisen kannalta?
Se, että koko rahoitusmarkkinalla on sama vahva oletus, että Clinton voittaa, on myös mielenkiintoinen toteamus. Tarkoitetaanko rahoitusmarkkinalla tässä ekonomistien lisäksi myös sijoittajia? Siinä suhteessa Brexit-odotuksissa näytti todella olevan ristiriitaa. Bloggasinkin silloin, että miksi ihmeessä osakkeet laskevat jos vedonlyönti ennakoi voimakkaasti ei-Brexitiä. Toisaalta Brexitin jälkeen joku ekonomisti sanoi, että he kaikki ajattelivat samoin eivätkä ottaneet huomioon ihmisten ajatuksia, asenteita ynnä muuta sellaista (tai jotakin), vaan olettivat talousteoreettisesta näkökulmasta (tai jotakin). Siis ainakin ekonomistit olettivat koko joukolla yhtenäisesti, että Brexitiä ei tule. Näin ollen, jos nyt ekonomistit olettavat yhtenäisen vahvasti Clintonin voittoa, niin tilanne ei ole siinä suhteessa muuttunut Brexitiin verrattuna.
Lisäksi luin juuri, että Soros olisi omissa sijoituksissaan ennakoinut Brexitin. Tietäisiköhän joku ekonomisteista, olisiko nyt joku ”Soros” tekemässä sijoituksia ennakoiden Trumpin voittoa? Olisi mielenkiintoista kuulla. Luulisi tietävän, jos olisi.
Minusta tuntuu, että Trump voi hyvinkin voittaa presidentinvaalit tiukasti, ja tämä on todellakin tuntuma eikä ainakaan tilastollinen todennäköisyyspäätelmä. Pieniä merkkejä vaan.
maanantai 10. lokakuuta 2016
Selvänä laki mukava
En seurannut cocktail-asiaa sen kummemmin kuin että tuli vahvistusta taas sille, että kyllä eduskunnan tehtävä on säätää yleensäkin sellaiset säädössekoitukset ja cocktailit, etteivät viranomaiset joudu tuskailemaan tulkintojen kanssa ja ettei niiden takia tule mahdollista väärinymmärrystä. Toinen juttu on, että jälleen näytti siltä että tässä sai vauhtia niin sosiaalinen kuin muunkinlainen media.
Kaiken huippu olisi, jos vielä joku kansanedustaja näiden säädöskohujen yhteydessä ihmettelisi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, että miten meillä voidaan säätää tällaisia ja tällaisia lakeja. Mutta enpä usko, että kukaan kansanedustaja nyt sellaista menee ihmettelemään sosiaaliseen mediaan tai mihinkään.
Kaiken huippu olisi, jos vielä joku kansanedustaja näiden säädöskohujen yhteydessä ihmettelisi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, että miten meillä voidaan säätää tällaisia ja tällaisia lakeja. Mutta enpä usko, että kukaan kansanedustaja nyt sellaista menee ihmettelemään sosiaaliseen mediaan tai mihinkään.
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
Maksumuuri ja Trump
Eilen nousi ja kai jo laskikin kohu jostakin videosta vuodelta 2005, jossa Donald Trump oli kuulemma tullut sanoneeksi jotakin.
Ensiksi vähän sivustosta ksml.fi. Sanomalehti Keskisuomalaisen verkkolehden jutuista yhä suurempi osa näyttää olevan vain tilaajille. Hyvä niin. Tehkää niin muutkin. Katselin eilen taas Keskisuomalaisen verkkolehteä ksml.fi, ja samalla tuli mieleen vilkaista, miten on Trump-jutun laita, siis jutun, joka liittyy 2005 vuoden videoon, onko se luettavissa vapaasti vai eikö ole.
Olihan se ksml.fi:n juttu Trump-videosta vuodelta 2005 vapaasti luettavissa, eikä jutussa näyttänyt olevan edes mitään mainintaa, että voisit jatkaa lukemista ehdolla X tai jossakin muualla. Kokeilin myös toista ilmeisesti vuoden 2005 Trump-videoon liittyvään kohuun liittyvää juttua ksml.fi:ssä. Sama havainto, myös se oli vapaasti luettavissa, eikä siinäkään sanottu mitään, että juttu jatkuisi jossakin muualla tai muin ehdoin. Ja vielä varmuuden vuoksi kokeilin kolmattakin ksml.fi:n juttua liittyen nähtävästi Trumpin 2005 vuoden videoon liittyvään kohuun liittyvään kohuun. Ja edelleen sain lukea tuonkin jutun vapaasti. No, olipa ihme, että näin nyt antoivat lukea vapaasti, kun muutoin jutut ovat aika paljon tilauksen takana, mitä, todellakin, tässä jo toistamiseen suosittelen kaikille muillekin lehdille nyt ihan tästä päivästä alkaen heti.
Sitten katsoin, miten on asia maksumuurin osalta Helsingin Sanomien verkkolehden hs.fi:n Trump-jutuissa. Yllätys yllätys, juuri hs.fi:ssäpä tulikin muutaman rivin jälkeen vastaan tiedustelu ja ohje: ”Haluatko lukea koko artikkelin? Hanki - -” Kohtasin siis maksumuurin juuri hs.fi:ssä tässä Trump-valistuksen kohdalla jutuissa, jotka liittyvät kohuun joka liittyy vuoden 2005 videoon ja kohuun joka liittyy kohuun joka liittyy vuoden 2005 videoon.
Ei voi muuta kuin ihmetellä maksumuurikäytäntöjen, medialiiketoiminnallisen ansainnan ja valistuksellisen päämäärän moninaista ja ristiriitaista keskinäistä suhdetta ja yhdistelmäkirjoa. Ymmärtääkseni, tai sitten minulle on valehdeltu, jo yksistään jommankumman, joko rahantulon tai valistuksen perillemenon tavoitteen toteuttamisessa on ollut viime aikoina haastetta lehdillä. Mikä onkaan haaste, jos yritetään kumpaakin yhtä aikaa? Jos on maksumuuri, että ”Hanki - -” ja jos ehkä samalla yritetään valistaa lukijoita sillä samalla jutulla, niin onhan se kummallista, tai itse asiassa ehkä toisin päin, tai en minä tiedä. Ei kai voi onnistua sellainen. Yritetäänkö liian suurta palaa kerralla? Mielestäni kyllä. Tämä koskee tässä tapauksessa hs.fi:tä. Minusta se on myös jollakin tavalla hauskaa, mutta hauskuushan on makuasia.
Mutta jos hs.fi ei ole pyrkinytkään valistamaan meitä koko aikana, vaan on vain syntynyt harhakuva, että se olisi pyrkinyt, niin silloinhan asia tavoitteenasettelun kannalta on kohdallaan. Tätä oletusta puoltaa sekin, että miten yhden pienen maan suurinkaan lehti koko tässä maailmankaikkeudessa voisi kääntää etänä Yhdysvaltain presidentinvaalien joitakin harmittavan tuloksen, että Trump valitaan. Ehkä se onnistuisi, jos olisi maailmanlaajuinen suunnitelmallinen mediakampanja, mutta enpä usko että on ihan niin tiivistä yhteisesiintymistä. Ja kannattaisiko sellaiseen käyttää voimavaroja, jos tehtävää olisi maksavien asiakkaiden hankkimisessakin?
Ja sitten se, että ksml.fi antoi lukea vapaasti Trumpin vuoden 2005 videoon liittyvään kohuun liittyviä juttujaan ja Trumpin vuoden 2005 videoon liittyvään kohuun liittyvään kohuun liittyviä juttujaan, niin se on ihmeen toinen puoli, kun ksml.fi muutoin tarjoaa suuren osan jutuistaan vain tilaajille. Olisiko kannattanut sittenkin laittaa vain tilaajille, eikös juuri nyt olisi ollut kova aihe? Tuntuu, että olisi ollut.
Se siitä aiheesta. Tämän blogin lukemiseksi ei toistaiseksi tarvitse hankkia olkaimia eikä vyötä eikä paljon muutakaan.
Ensiksi vähän sivustosta ksml.fi. Sanomalehti Keskisuomalaisen verkkolehden jutuista yhä suurempi osa näyttää olevan vain tilaajille. Hyvä niin. Tehkää niin muutkin. Katselin eilen taas Keskisuomalaisen verkkolehteä ksml.fi, ja samalla tuli mieleen vilkaista, miten on Trump-jutun laita, siis jutun, joka liittyy 2005 vuoden videoon, onko se luettavissa vapaasti vai eikö ole.
Olihan se ksml.fi:n juttu Trump-videosta vuodelta 2005 vapaasti luettavissa, eikä jutussa näyttänyt olevan edes mitään mainintaa, että voisit jatkaa lukemista ehdolla X tai jossakin muualla. Kokeilin myös toista ilmeisesti vuoden 2005 Trump-videoon liittyvään kohuun liittyvää juttua ksml.fi:ssä. Sama havainto, myös se oli vapaasti luettavissa, eikä siinäkään sanottu mitään, että juttu jatkuisi jossakin muualla tai muin ehdoin. Ja vielä varmuuden vuoksi kokeilin kolmattakin ksml.fi:n juttua liittyen nähtävästi Trumpin 2005 vuoden videoon liittyvään kohuun liittyvään kohuun. Ja edelleen sain lukea tuonkin jutun vapaasti. No, olipa ihme, että näin nyt antoivat lukea vapaasti, kun muutoin jutut ovat aika paljon tilauksen takana, mitä, todellakin, tässä jo toistamiseen suosittelen kaikille muillekin lehdille nyt ihan tästä päivästä alkaen heti.
Sitten katsoin, miten on asia maksumuurin osalta Helsingin Sanomien verkkolehden hs.fi:n Trump-jutuissa. Yllätys yllätys, juuri hs.fi:ssäpä tulikin muutaman rivin jälkeen vastaan tiedustelu ja ohje: ”Haluatko lukea koko artikkelin? Hanki - -” Kohtasin siis maksumuurin juuri hs.fi:ssä tässä Trump-valistuksen kohdalla jutuissa, jotka liittyvät kohuun joka liittyy vuoden 2005 videoon ja kohuun joka liittyy kohuun joka liittyy vuoden 2005 videoon.
Ei voi muuta kuin ihmetellä maksumuurikäytäntöjen, medialiiketoiminnallisen ansainnan ja valistuksellisen päämäärän moninaista ja ristiriitaista keskinäistä suhdetta ja yhdistelmäkirjoa. Ymmärtääkseni, tai sitten minulle on valehdeltu, jo yksistään jommankumman, joko rahantulon tai valistuksen perillemenon tavoitteen toteuttamisessa on ollut viime aikoina haastetta lehdillä. Mikä onkaan haaste, jos yritetään kumpaakin yhtä aikaa? Jos on maksumuuri, että ”Hanki - -” ja jos ehkä samalla yritetään valistaa lukijoita sillä samalla jutulla, niin onhan se kummallista, tai itse asiassa ehkä toisin päin, tai en minä tiedä. Ei kai voi onnistua sellainen. Yritetäänkö liian suurta palaa kerralla? Mielestäni kyllä. Tämä koskee tässä tapauksessa hs.fi:tä. Minusta se on myös jollakin tavalla hauskaa, mutta hauskuushan on makuasia.
Mutta jos hs.fi ei ole pyrkinytkään valistamaan meitä koko aikana, vaan on vain syntynyt harhakuva, että se olisi pyrkinyt, niin silloinhan asia tavoitteenasettelun kannalta on kohdallaan. Tätä oletusta puoltaa sekin, että miten yhden pienen maan suurinkaan lehti koko tässä maailmankaikkeudessa voisi kääntää etänä Yhdysvaltain presidentinvaalien joitakin harmittavan tuloksen, että Trump valitaan. Ehkä se onnistuisi, jos olisi maailmanlaajuinen suunnitelmallinen mediakampanja, mutta enpä usko että on ihan niin tiivistä yhteisesiintymistä. Ja kannattaisiko sellaiseen käyttää voimavaroja, jos tehtävää olisi maksavien asiakkaiden hankkimisessakin?
Ja sitten se, että ksml.fi antoi lukea vapaasti Trumpin vuoden 2005 videoon liittyvään kohuun liittyviä juttujaan ja Trumpin vuoden 2005 videoon liittyvään kohuun liittyvään kohuun liittyviä juttujaan, niin se on ihmeen toinen puoli, kun ksml.fi muutoin tarjoaa suuren osan jutuistaan vain tilaajille. Olisiko kannattanut sittenkin laittaa vain tilaajille, eikös juuri nyt olisi ollut kova aihe? Tuntuu, että olisi ollut.
Se siitä aiheesta. Tämän blogin lukemiseksi ei toistaiseksi tarvitse hankkia olkaimia eikä vyötä eikä paljon muutakaan.
lauantai 8. lokakuuta 2016
Ulkomaisiin käsiin
Aikanaan sain Yle-veroa puoltavan vastauksen erään puolueen edustajalta maininnoin, että muuten tänne tulee ulkomaisia suuria medioita, valtaamaan alaa, näin ymmärsin hänen ajatuksensa. Asenne ihmetytti minua silloin, ja tietysti ihmetyttää edelleen, kun toisaalta kansainvälisyysasiaa ollaan ajamassa esimerkiksi ilmaisulla, että muussa tapauksessa ”impivaara”, sulkeutunut, peruutuspeili ja vaikka mitä. Tosin juuri kyseisessä esimerkkipuolueessa ei niinkään hoeta noita sanoja, se pienenä yksityiskohtana tässä myönnettäköön.
Nyt vuorostaan jollakin taholla yritetään nostaa esille uhkana sitä, kun Vapo aikoo myydä valtaosan maaomaisuudestaan ja että jos omaisuus päätyisi ulkomaiselle sijoittajalle. Vaikka yritänkin miettiä asian eri puolia melko avoimin mielin, en onnistu kokemaan uhkaa. Eihän markkinat kai sellaiset ole, että esimerkiksi joku paha mutta vahva ulkomainen sijoittaja voisi pakottaa meidät myymään omaisuuttamme. Tai vaikka ei olisi muuten ”paha” kuin nimenomaan tuon ulkomaisuutensa puolesta, niin eihän se pysty pakottamaan suomalaista myymään omaisuuttaan. Ainahan neuvotellaan.
Hiukan yllättäin ei ole valitettu julkisesti sitä, että liikekiinteistöjä siirtyy paljon suurilla kaupoilla ulkomaisille sijoittajille niin, että ehkä alalla ei kohta kotimaisia olekaan. No, ei se minuakaan harmita, en tule edes ajatelleeksi asiaa. Päinvastoin, jos Suomi kiinnostaa, hyvä. Kaikessa tässä tärkeää on hinta. Jos ulkomaiset sijoittajat olisivat valmiita maksamaan vaikkapa järjettömän suuria summia suomalaisista kiinteistöistä (en tiedä ovatko), niin hauskaahan se olisi, siinäpähän sijoittelisivat ja keksisivät houkuttimia kauppakeskusyleisölle, ja saataisiin uutta jännää toimintaa tänne joillekuille. Ja kun aina ulkomainenkaan sijoittaja ei onnistu liiketoimissaan, kotimaisille sijoittajille voi tarjoutua mahdollisuus ostaa kiinteistöjä takaisin entistä halvemmalla.
Ulkomaisten suurten, ja pientenkin, omistajien pelkääminen paljastaa pahan niksahduksen asenteissa. Kun muutoin ollaan kosmeettisen kansainvälisyysinnostuksen vallassa, niin ulkomaisessa omistuksessa ja siis ulkomaisessa omistajassa on muka jotakin olennaisesti ja itsestään selvästi pahaa.
Jos Donald Trump ostaisi Suomesta mediatalon tai suuren kiinteistöomaisuuden, riittäisiköhän juttua?
Nyt vuorostaan jollakin taholla yritetään nostaa esille uhkana sitä, kun Vapo aikoo myydä valtaosan maaomaisuudestaan ja että jos omaisuus päätyisi ulkomaiselle sijoittajalle. Vaikka yritänkin miettiä asian eri puolia melko avoimin mielin, en onnistu kokemaan uhkaa. Eihän markkinat kai sellaiset ole, että esimerkiksi joku paha mutta vahva ulkomainen sijoittaja voisi pakottaa meidät myymään omaisuuttamme. Tai vaikka ei olisi muuten ”paha” kuin nimenomaan tuon ulkomaisuutensa puolesta, niin eihän se pysty pakottamaan suomalaista myymään omaisuuttaan. Ainahan neuvotellaan.
Hiukan yllättäin ei ole valitettu julkisesti sitä, että liikekiinteistöjä siirtyy paljon suurilla kaupoilla ulkomaisille sijoittajille niin, että ehkä alalla ei kohta kotimaisia olekaan. No, ei se minuakaan harmita, en tule edes ajatelleeksi asiaa. Päinvastoin, jos Suomi kiinnostaa, hyvä. Kaikessa tässä tärkeää on hinta. Jos ulkomaiset sijoittajat olisivat valmiita maksamaan vaikkapa järjettömän suuria summia suomalaisista kiinteistöistä (en tiedä ovatko), niin hauskaahan se olisi, siinäpähän sijoittelisivat ja keksisivät houkuttimia kauppakeskusyleisölle, ja saataisiin uutta jännää toimintaa tänne joillekuille. Ja kun aina ulkomainenkaan sijoittaja ei onnistu liiketoimissaan, kotimaisille sijoittajille voi tarjoutua mahdollisuus ostaa kiinteistöjä takaisin entistä halvemmalla.
Ulkomaisten suurten, ja pientenkin, omistajien pelkääminen paljastaa pahan niksahduksen asenteissa. Kun muutoin ollaan kosmeettisen kansainvälisyysinnostuksen vallassa, niin ulkomaisessa omistuksessa ja siis ulkomaisessa omistajassa on muka jotakin olennaisesti ja itsestään selvästi pahaa.
Jos Donald Trump ostaisi Suomesta mediatalon tai suuren kiinteistöomaisuuden, riittäisiköhän juttua?
tiistai 4. lokakuuta 2016
Suurinta ääntä
Presidentinvaaleihin liittyen, kyllä ylivoimaisesti suurinta ääntä on pidetty Trumpista.
maanantai 3. lokakuuta 2016
Tulevaisuus on vaikka mitä
Tulevaisuudessa kuulemma kodinkoneita ohjataan etänä ja palvelut tuodaan kotiovelle.
Otetaan ensiksi tuo kodinkoneiden etäohjaus. On tietysti makuasia, mistä kukin pitää, mutta olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, että kaikki pesukoneeni ovat olleet viime vuosikymmeninä itseohjautuvia käynnistyksen jälkeen, ilman tarvetta kenenkään etäohjaukseen. Tässä suhteessa jopa alan olla huolissani liiasta nokkeluudesta, siitä että pesukone on muka ymmärtävinään ja säätävinään vaikka mitä. Entäs sitten kun sen mielestä kaikki tasapainot ja muut olosuhteet eivät olekaan sataprosenttisen ihanteellisesti kohdallaan tai jos tuo hienosäätöälykkyys jossakin vaiheessa vioittuu? Siinä sitten yritetään arvailla, kannattaisiko korjauttaa ja miten vai yrittää ostaa uusi suurella vaivalla ja mistä.
Jääkaappi, muuten, on hieno esimerkki vaivattomasta esineestä, kunhan se vain kestää.
Palvelut tuodaan kotiovelle. Mietin, mitä tämä tarkoittaa, enkä äkkiä keksinyt muuta kuin että hammaslääkäri tulee porraskäytävään. En mielelläni olisi siinä ohikulkijoiden ihmeteltävänä.
Otetaan ensiksi tuo kodinkoneiden etäohjaus. On tietysti makuasia, mistä kukin pitää, mutta olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, että kaikki pesukoneeni ovat olleet viime vuosikymmeninä itseohjautuvia käynnistyksen jälkeen, ilman tarvetta kenenkään etäohjaukseen. Tässä suhteessa jopa alan olla huolissani liiasta nokkeluudesta, siitä että pesukone on muka ymmärtävinään ja säätävinään vaikka mitä. Entäs sitten kun sen mielestä kaikki tasapainot ja muut olosuhteet eivät olekaan sataprosenttisen ihanteellisesti kohdallaan tai jos tuo hienosäätöälykkyys jossakin vaiheessa vioittuu? Siinä sitten yritetään arvailla, kannattaisiko korjauttaa ja miten vai yrittää ostaa uusi suurella vaivalla ja mistä.
Jääkaappi, muuten, on hieno esimerkki vaivattomasta esineestä, kunhan se vain kestää.
Palvelut tuodaan kotiovelle. Mietin, mitä tämä tarkoittaa, enkä äkkiä keksinyt muuta kuin että hammaslääkäri tulee porraskäytävään. En mielelläni olisi siinä ohikulkijoiden ihmeteltävänä.
sunnuntai 2. lokakuuta 2016
Kääntäjä ”toimi” blogissani
Laitoin blogiini kääntäjän, ja kokeilin miten se toimii, ja se ”toimi”. Sitten parin päivän päästä kääntäjä ei enää toiminutkaan. Blogger kyllä ilmoitti, että käännetty kielelle englanti, mutta tekstit pysyivät suomenkielisinä.
Katselin sitten keskusteluja aiheesta, mutta neuvot vaikuttivat niin vaihtelevilta ja epävarmoilta, että en viitsinyt kokeilla niitä.
Kuitenkin päätin kokeilla kääntäjän toimimista vielä Google Chrome -selaimella, jota muutoin en juurikaan käytä. Chromella kääntäjä sitten toimi.
Nyt Google Chromen asetuksia tarkemmin katseltuani, kyllähän se näyttää ihan hyvältä selaimelta. En tosin kääntäjän toimimisen tai toimimattomuuden perusteella selaimia valitse, sillähän ei ole sinänsä merkitystä toimiiko kääntäjä omassa käyttöliittymässäni vai ei.
Välillä oppii uutta.
Katselin sitten keskusteluja aiheesta, mutta neuvot vaikuttivat niin vaihtelevilta ja epävarmoilta, että en viitsinyt kokeilla niitä.
Kuitenkin päätin kokeilla kääntäjän toimimista vielä Google Chrome -selaimella, jota muutoin en juurikaan käytä. Chromella kääntäjä sitten toimi.
Nyt Google Chromen asetuksia tarkemmin katseltuani, kyllähän se näyttää ihan hyvältä selaimelta. En tosin kääntäjän toimimisen tai toimimattomuuden perusteella selaimia valitse, sillähän ei ole sinänsä merkitystä toimiiko kääntäjä omassa käyttöliittymässäni vai ei.
Välillä oppii uutta.
lauantai 1. lokakuuta 2016
Mediakonsernit ovat aina kiinnostavia
Viestintäala keskittyy Suomessa vähitellen suuremmiksi mediakonserneiksi, eikä se ole huono asia talousuutisten lukijan kannalta. Uutiset yrityskaupoista, yhdistymisistä ja muista vastaavista tapahtumista ovat aina kiinnostavia.
Myös sisällöt voisivat tulla kiinnostavammiksi keskittymiskehityksen myötä. Mediakonsernin laajeneminen esimerkiksi yritysoston tai fuusion seurauksena voisi edistää sen tarjonnan monipuolistumista ja toisaalta profiloitumista. Monipuolistuminen ja profiloituminen kuulostavat keskenään ristiriitaisilta ja vastakkaisilta kehityssuunnilta, mutta ne eivät ole välttämättä vastakkaisia. Kun esimerkiksi Keskisuomalainen-konserniin kuuluu nyt muun muassa päijäthämäläinen lehtitalo, myös Keskisuomalaisen muissa lehdissä voitaisiin nähdä lahtelaisia juttuja keskisuomalaisten ihmisten piristykseksi ja tiedonhalun tyydyttämiseksi. Tämä olisi siis monipuolistumista lukijan kannalta. Tämä koskee nimenomaan paperilehden lukijaa. Verkon käyttäjällähän voi olla yhtä aikaa auki vaikka kuinka monta mediaa. Hän voi samalla katsoa sekä Jyväskylän että Turun uutisia jo nyt. Turku, muuten (by the way), voisikin olla mielenkiintoinen uutisaihe jyväskyläläiselle, ja niin myös toisin päin.
Monipuolistumisen ohella yksittäinen viestintätuote, vaikkapa sanomalehti, voi myös profiloitua. Tuntuu päällekkäisyydeltä nykymaailmassa se, että jokainen maakuntalehti julkaisee samoja yleisuutisia runsaasti. Päällekkäisyyden sijaan mediakonserni voisi keskittyä lehtiensä sisällöissä enemmän juuri niihin maakuntiin, joissa konserni toimii.
Kuten sanottu, viestintäalan yritysostot, fuusiot, lehtien uudelleenjärjestelyt ja muut vastaavanlaiset tapahtumat ovat kiinnostavia uutisia. Mistä päin tulee seuraava media-alan uutinen? Ihan vain esimerkkinä tulee mieleen, kuultaisiinko TS-Yhtymästä joskus tulevaisuudessa jotakin.
Myös sisällöt voisivat tulla kiinnostavammiksi keskittymiskehityksen myötä. Mediakonsernin laajeneminen esimerkiksi yritysoston tai fuusion seurauksena voisi edistää sen tarjonnan monipuolistumista ja toisaalta profiloitumista. Monipuolistuminen ja profiloituminen kuulostavat keskenään ristiriitaisilta ja vastakkaisilta kehityssuunnilta, mutta ne eivät ole välttämättä vastakkaisia. Kun esimerkiksi Keskisuomalainen-konserniin kuuluu nyt muun muassa päijäthämäläinen lehtitalo, myös Keskisuomalaisen muissa lehdissä voitaisiin nähdä lahtelaisia juttuja keskisuomalaisten ihmisten piristykseksi ja tiedonhalun tyydyttämiseksi. Tämä olisi siis monipuolistumista lukijan kannalta. Tämä koskee nimenomaan paperilehden lukijaa. Verkon käyttäjällähän voi olla yhtä aikaa auki vaikka kuinka monta mediaa. Hän voi samalla katsoa sekä Jyväskylän että Turun uutisia jo nyt. Turku, muuten (by the way), voisikin olla mielenkiintoinen uutisaihe jyväskyläläiselle, ja niin myös toisin päin.
Monipuolistumisen ohella yksittäinen viestintätuote, vaikkapa sanomalehti, voi myös profiloitua. Tuntuu päällekkäisyydeltä nykymaailmassa se, että jokainen maakuntalehti julkaisee samoja yleisuutisia runsaasti. Päällekkäisyyden sijaan mediakonserni voisi keskittyä lehtiensä sisällöissä enemmän juuri niihin maakuntiin, joissa konserni toimii.
Kuten sanottu, viestintäalan yritysostot, fuusiot, lehtien uudelleenjärjestelyt ja muut vastaavanlaiset tapahtumat ovat kiinnostavia uutisia. Mistä päin tulee seuraava media-alan uutinen? Ihan vain esimerkkinä tulee mieleen, kuultaisiinko TS-Yhtymästä joskus tulevaisuudessa jotakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)