Kaupan kilpailu se vaan jaksaa keskusteluttaa, mutta varma on ettei puhumisella saada mitään aikaan. Ongelma on siinä, että Suomi on vääränlainen markkina-alue.
Ratkaisuna ns. kilpailuongelmaan tuli ensin mieleen, että Suomeen pitää saada viisi miljoonaa maahanmuuttajaa jotta tänne syntyisi markkinat. Kaupan toimijoita tulisi lisää ja sitä kautta hintakilpailua. Mutta eihän se auta, että Suomeen vain heitetään jostakin viisi miljoonaa maahanmuuttajaa, vaan nuo viisi miljoonaa maahanmuuttajaa pitää hajasijoittaa nimenomaan väkiköyhiin kaupunginosiin, joissa nyt on enintään yksi S-market, K-market tai Siwa.
Edellä mainittu ratkaisuyritys on kuitenkin mahdoton, joten mitäs sitten tilalle? Helpompi on, että olemassa olevat suomalaiset kasaantuvat kaupunkien keskustoihin ja niiden välittömään läheisyyteen. Kun näin saadaan syntymään kunnollisia kulutuskeskittymiä, myös uusia kauppaketjuja saadaan. Näin hintakilpailu kiristyy ja olemme sitten onnellisia toivottavasti. Tosin sitten ei ole mistä valittaa, mutta sekin ongelma jäänee vain väliaikaiseksi. Kaikki hyvin siis.
Tämä kasaantumisidea tuli siitä mieleen, kun aina vaan jaksetaan tarjota kilpailuideaksi sitä että menkää Lidliin. Voisinhan minäkin mennä (teoriassa), jos sellainen olisi, mutta ei ole täällä. Enkä matkusta täältä jonnekin edes Lidlin takia. Se se vasta maksaa ja on vaivalloista, että matkustelee ympäriinsä. Mutta laskelmoijiahan on niin monenlaisia. Yleensä kuitenkin on hyvä laskelmatapa se, että huomioidaan sekä kaikki tulopuolen tekijät että kaikki menopuolen tekijät, kun vaikkapa kaupassakäynnin kannattavuutta arvioidaan.
Tuossa kasaantumisideassa on tosin sellainen suuri ongelma, että kasaannuttaessa asuntojen hinnat nousevat entistä huimemmin. Tulee siis toinen ongelma, mistä saataisiin lisää kilpailua rakennusalalle. Mutta vaikka saataisiinkin, joku taho kuitenkin nostaa rakentamishintoja, esimerkiksi kaupunki maapolitiikallaan.
Siis ei lisäänny kaupan hintakilpailu minun konsteillani ihan pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti