Oletetaan, että olen budjetoinut (vakka en olekaan) välttämättömiin tai hyödyllisiin tietotekniikkahankintoihin tälle vuodelle 1 000 euroa. Loppuvuodesta huomaan, että oman talvikunnossapitoni takia ja työtehon säilyttämiseksi minun pitää hankkia satasen talvijalkineet. ”Kehykset” ovat kuitenkin sen verran tiukat, että nuo talvijalkineet eivät ikään kuin saa maksaa mitään. Mahdoton tehtävä vai mitä? Nehän maksavat sen satasen eivätkä ole näin ollen ilmaisia. Päätän kuitenkin kokeilla, pystyisinkö uskottelemaan itselleni että satasen jalkineet on mahdollista sittenkin saada ilmaiseksi.
Aikani mietittyäni ja lehtiä luettuani hoksaan, että onnistuuhan tuo äskeinen. Minähän teen sisäisiä uudelleen kohdennuksia 1 000 euron budjettiini. Voinhan jättää modeemin ostamatta. Kyllähän tietokoneella voi tehdä jotakin ilman modeemiakin. Vaikeaksihan se tulee, eikä välttämättä ole kovin aikaa säästävää puuhaa, kun on pidettävä jatkuvasti yhteyttä muualle asioiden sujumiseksi. Ohjelmien päivittäminen käy myös lähes mahdottomaksi, mutta saanpahan ilmaisilta näyttävät erittäin hyödylliset jalkineet.
Sitten pälkähtää päähän, että eihän minun tarvitsekaan luopua modeemista. Muistan, että tietotekniikkabudjettiini sisältyy 300 euron edestä välipalakarkkeja korkean tuottavuuden ylläpitämiseksi. Niinpä otan siitä sata euroa jalkineisiin, jolloin jalkineet alkavat näyttää vieläkin ilmaisemmilta. Herää vain kysymys, miksi alun perin budjetoin noin paljon karkkeja tuottavuuden ylläpitämiseksi ja kasvuni aikaansaamiseksi, kun vähempikin riittää ja samalla säästän hampaitani.
Aina kun puhutaan jonkin sellaisen ilmaisuudesta joka maksaa, pitäisi herätä muutaman kysymyksen.
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti