Erityisesti suurimpien kaupunkien imagoista puhutaan käsittämättömän paljon. Vaikuttaa siltä, että ulkoinen tyylikäs vaikutelma on asia johon sijoittamista ei hidasta edes vaikea rahatilanne. Imago on jokin mystinen, pyhä asia tuolla jossakin ja joskus, jota ei tarvitse perustella. Se on itsestään selvyys. Imagon rakentamiseen käytetyistä voimavaroista ei ilmeisesti tarvitse esittää alkeellisiakaan tuottolaskelmia, arvioita siitä, miten lopulta kuntalaiset hyötyisivät (ja hyötyivät) edes mutkan kautta siitä että kunnan imago on parantunut. Tai ongelmahan syntyy jo siinä, kun imagosta puhuttaessa ei kerrota mitä kulloinkin tarkoitetaan. Ei täsmennetä, mistä seikasta tässä nyt halutaan luoda ulospäin parempi mielikuva ja miksi halutaan.
Jos kaupungin imago, mielikuva kaupungista, tarkoittaisi vaikkapa sitä että kaupunkiin ollaan halukkaita muuttamaan jonkin joko epämääräisen tai selkeämmän mielikuvaseikan takia, niin se olisi jo jonkinlainen konkreettinen sisältö imagolle. Mutta tämä ei sellaisenaan merkitse vielä yhtään mitään. Vaan sitten tietysti seuraavaksi pitää kysyä, mitä sillä muuttohalukkuudella saavutetaan kaupungin kannalta eli lopulta kaupunkilaisten kannalta. Jos saavutus on jotakin sellaista kuin että kasvava kaupunki vetää kasvumaineellaan, siis imagolla jälleen, uutta väkeä ja uutta kasvua, silloin ajattelu on suossa. On sanottava selvästi, mitä kaupunkilaiset lopulta saavat imagon mukana. Ja jos se on jotakin järkevää, niin asia on ok. No, järkevyys voi olla joskus arvostuskysymys. Helpointa onkin, jos imagosta saatava hyöty on jokin rahassa mitattava asia. Silloin on aika helppo arvioida, kannattaako jokin imagosijoitus. Tai jälkeenpäin laskea, kannattiko toteutettu imagosijoitus.
Kuntien imagoihin siis kiinnitetään paljon huomiota sekä kuntien päättäjien keskuudessa että yleisesti. Niinpä yllätyin ja opin samalla uutta ja mielenkiintoista, kun tuli vastaan lista siitä, kuinka suuri osa eri paikkakuntien asukkaista suosittelisi kotikuntaansa tuttavilleen. Prosenttiosuudet ovat käsittämättömän pieniä.
Epäsuhtaiselta tosiaan tuntuu, että ulkoisesta maineesta, imagosta, puhutaan koko ajan niin paljon ja sen nimissä rakennetaan sitä ja tätä. Tämä on kohtuutonta yhteen asiaan tuijottamista. Imagolistojahan seurataan tarkimmin nimenomaan suurimpien kaupunkien osalta. Ja näissä kaupungeissa media ja kaupunki itse ovat tuloksesta erittäin kiinnostuneita, ja hyvin huolissaan, jos sijoitus laskee.
Eikö päättäjälle tule mieleen, että huomio pitäisikin kiinnittää paikkakunnan omien asukkaiden tyytyväisyyteen paikkakuntaansa kohtaan, tai itse asiassa asioihin jotka ovat pitkällä tähtäyksellä asukkaiden yleisen edun mukaisia? Tosin kyllähän suomalaisten ulkoisissa mielikuvakyselyissä kysytään monia asioita, joten siinä mielessä kyse ei varmaankaan ole pelkästä kaupunkien ulkoisesta ilmeestä, näyttävyydestä. Mutta nimenomaan paikkakunnilla itsessään mielikuvakeskustelun, imagokeskustelun, pääaihe on näyttävyys kulttuurissa, tapahtumissa ja kaupunkiympäristössä.
Toki näyttävyys ulospäin on periaatteessa perusteltua silloin (mutta vain silloin), kun pystytään osoittamaan neljää peruslaskutoimitusta soveltaen että kyseisellä mielikuvapanostuksella, imagotempulla, saadaan ulkopuolelta tuloja kaupunkiin, ja nimenomaan enemmän kuin on panostettu tuohon näyttävyyteen. Mutta väite, että pitää olla sitä ja tätä näyttävää imagon takia, on riittämätön. Pitää pystyä selittämään konkreettisesti, miksi.
Vaikka moni muuttaa elämänsä aikana paikkakunnille jotka eivät ole juuri hänen haaveidensa mukaisia eli ei ole tultu niinkään mielikuvasyistä vaan kun oli pakko kun se työpaikka tai opiskelupaikka oli juuri siellä, niin siitä huolimatta kyllähän joka paikkaan aina jotenkin lopulta kotiutuu, luulisi kotiutuvan. Ja vaikka pelkkä kotiutuminen ei vielä merkitsisikään että itse suosittelisi paikkakuntaa tuttavilleen varauksetta, niin kyllä se on uskomattoman vähän jos keskimäärin runsas neljännes kyselyn mukaan suosittelisi kotikuntaansa tuttavilleen.
Suurin omituisuus tässä on juuri se ristiriita, kun koko ajan pidetään kovaa ääntä paikkakuntien imagoista suppeassa mielessä ja sitten kuitenkaan asukkaat eivät edes kehu. Ja vielä erityisesti se, että mielikuva ja varsinkin sana imago yhdistetään paikallisessa keskustelussa tyypillisesti ulkoiseen näyttävyyteen. Puhutaan imagonluonnista ikään kuin mainosmielessä.
Tampere on tosin aivan ihmeellinen poikkeus ulkoisen mielikuvan ja sisäisen kokemuksen suhteen. Se näyttää säilyttävän mielikuvansa korkeana ja kärjessä sekä ulkoisesti että sisäisesti. Tosin yllättävän hyvä on suuren, ”pahan” Helsinginkin tulos asukkaiden keskuudessa. Mutta onhan suuri, ”ahdas” Helsinki korkealla myös ulkoisessa mielikuvavertailussa. Näin ollen suuruuskaan ei näköjään pudota asukastyytyväisyyttä. Vai kääntyisikö suuruus jopa eduksi joidenkin paikkakuntien kohdalla, en tiedä. Sitten siellä omien asukkaiden kärkipäässä on kylläkin Pirkkalaa, Kauniaista, Lempäälää, Laukaata, Kaarinaa, mikä herättää ajatuksia niin ikään. Mitenkähän olisi esimerkiksi Muuramen laita? Miten tyytyväisiä muuramelaiset olisivat kotikuntaansa? Tosin aika hyvin sijoittuvat myös esimerkiksi Kuusamo ja Rovaniemi.
Esimerkiksi sellainen seikka kuin työtyytyväisyys ei kuulemma riipu vain työpaikasta, vaan myös henkilöstä niin, että jollakin on taipumus olla joko työtyytyväinen tai -tyytymätön työpaikasta riippumatta. Mutta paikkakuntien asukkaista puhuttaessa luulisin, että tässä suhteessa asukkaiden jakaumat ovat keskenään samanlaisia. Näin ollen paikkakuntien erot eivät olisi asukkaista kiinni. Mutta en tiedä varmuudella asiasta mitään.
Iltalehdestä löytämäni lista kotipaikkakuntien suosittelemisesta on tässä. Kyselyssä on kysytty ilmeisesti monia asioita, joista en sen tarkemmin tiedä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti