Tämä liittyy liikenteeseen rakentavasti, siis oikein hyväntahtoisesti, kuten joidenkin mielestä aina pitää. Olen, muuten, hyväntahtoinen, se on ”todistettu”. Niin, liikenteestä, joo. Bloggaus ei liity konduktööreihin, vaikka heistähän juuri nyt olisi fiksua puhua ammattiryhmän työnseisausilmoituksen ajankohtaisuus huomioiden.
Aiheenani on tulevaisuuden liikenteen toiveajattelu. Itseään (takaa-)ajavista autoista puhutaan aivan kohtuuttoman paljon. En usko niiden pelastavaan voimaan, en todellakaan, kaikkea muuta. Mitä enemmän ajattelee autonomisia autoja, sitä toivottomammalta kyseinen projekti tuntuu, hirveältä rahan haaskaukselta. Sen sijaan pitää saada aikaan puoliksi pakolla ja puoliksi väsyttämällä tilanne, jossa joukkoliikenteen osuus matkoista on moninkertainen nykyiseen verrattuna. Se olisi jo itsessään erinomainen saavutus, mutta sillä olisi loistava sivuvaikutus. Tiet olisivat paljon nykyistä väljempiä, jolloin kevyen liikenteen asema paranisi kaikin puolin, ja tietenkin sen joukkoliikenteen. Jopa voitaisiin varata suuri osa nykyisistä teistä täysin kevyelle liikenteelle. Se edistäisi muun muassa pyöräilyä. Elämä muuttuisi paljon viihtyisämmäksi liikenteen osalta ja muuten. Keksitään sitten vaikka älykkäitä pyöriä, jos halutaan. Tosin minusta tuntuu, että paljon tärkeämpää on saada aikaan erinomaisia liikennejärjestelyitä kuin itseohjautuvia, oma-aloitteisia tai omatoimisia älyhärveleitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti