Jonkin, en muista minkä, talouslehden sijoitusaiheisessa jutussa tuli esille ”suositus”, jonka mukaan nyt kannattaisi hyödyntää Aasian markkinoita Japanin kautta. Siksi Japanin kautta, että sillä tavalla sijoittaminen Aasian markkinoille olisi turvallista koska Japanin osakemarkkinat ovat kehittyneitä verrattuna Aasian riskialttiisiin osakemarkkinoihin. Jutussa korostettiin sitä, että Japanin vientiteollisuus ja myös muut sektorit kuten vähittäiskauppa hyödyntävät yhä enemmän muun muassa Kiinan markkinoita. Kiinaan sekä viedään että siellä ollaan paikan päällä. Kiinaan esimerkiksi avataan tukuttain japanilaisketjujen tavarataloja.
Pidän tätä Japani-sijoitusvinkkiä epäilyttävänä. Ensinnäkin tuntuu humpuukilta sellainen ajatus, että Aasian lupaavia mutta riskialttiita markkinoita pystyttäisiin turvallisesti hyödyntämään juuri Japanin kautta. Samat riskithän sillä Japanin vientiteollisuudella tai kaupalla on Kiinassa kuin Kiinaan muulla tavoin sijoittavalla. Jos haluaa sijoittaa kehittyvään Aasiaan, parempi on käyttää osakerahastoa, sillä osakerahastojenhan idea on juuri hajauttaa riskit. Ei Japani tuo tähän mitään lisäarvoa. Eivät japanilaiset vientiyritykset ja kauppaketjut ole sen fiksumpia Aasia-toimijoita kuin rahastot, vai ovatko? Miksi olisivat?
Ajatuksena kyseisessä lukemassani artikkelissa tai siis siinä haastatellulla taholla oli ilmeisesti ja myös muistaakseni se, että nyt olisi syytä sijoittaa Japanin osakemarkkinoille. Käsitykseni kuitenkin on, että jeni on kallis ja myös japanilaiset osakkeet ovat kalliita, joten ei ole hyvä sijoituskohde. Jeni on noussut euroon nähden paljon vuoden aikana, kuten moni muukin merkittävä valuutta.
Myös Kiinan valuutta on kallistunut euroon nähden. Kaiken lisäksi Kiina ei hyvältä näytä, sillä Kiinan talous joko hyytyy ja asuntokupla puhkeaa tai vaihtoehtoisesti talous edelleen ylikuumenee, riippuen Kiinan talouspolitiikasta.
On myös sellaisia kehittyviä markkinoita, joihin sijoittaminen voi olla järkevää, mutta jos sijoittaa osakerahaston kautta pitää katsoa rahastosalkun maakoostumus. Sehän voi sisältää kehittyvien maiden lisäksi myös esimerkiksi Japania tai muita kehittyneitä markkinoita huomattavasti.
Edellä oleva ei ole sijoitus- eikä sijoittamattomuusvinkki millään tavalla.
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
tiistai 29. toukokuuta 2012
Näinkö vähään vuokranantajat tyytyvät?
Helsingissä vuokratuottojen sanotaan olevan kolmen prosentin luokkaa, mikä on aivan surkea taso. Mutta samaa tasoa lähestytään myös Jyväskylän kalleimmilla alueilla. Mutta on kai parempi pitää vuokrattuna kuin vuosia tyhjillään.
Jo ylimalkainenkin silmäily osoittaa, että mitä keskemmälle kaupunkia tullaan sitä pienempi on vuokra suhteessa asunnon hintaan. Vuokra nousee enintään puolitoistakertaiseksi, kun asunnon hinta yli kaksinkertaistuu.
Jyväskylän hintavalla alueella Lutakossa lähes uuteen 42,5-neliöisen asuntoon voi päästä vuokralle runsaalla 600 eurolla (www.vuokraovi.com). Asunto on vieläpä saunallinen.
Oletan tällaisen asunnon hinnaksi Lutakossa hyvinkin 3500 euroa neliöltä, sillä rakenteilla olevien vastaavanlaisten neliöhinnat ovat yli neljä tuhatta euroa jopa ilman saunaa. Esimerkkiasuntoni hinnaksi näin arvioituna tulee lähes 150 000 euroa. Hintaoletukseni lähtökohtana on, että tontti on oma. Jos kyseessä on vuokratontti, asunnon hinta on pienempi mutta vastaavasti vastike taas on suurempi jolloin vuokranantajalle jäävä vuokran osuus on pienempi. Ainakin periaatteessa päädytään siis samaan vuokratuottoon kummassakin tapauksessa.
Hoitovastikkeet koko ajan nousevat ja alkavat olla vähintään 3,3 euroa neliöltä. 42,5 neliön asunnosta tämä merkitsee noin 140 euroa kuukaudessa. Esimerkkiasuntoni vuokra on suunnilleen 610 euroa. Kuukaudessa vuokranantajalle jäisi näillä luvuilla netoksi 470 euroa ja vuodessa 5640 euroa. Tämä 5640 euroa antaa 150 000 euron asunnolle vuokratuotoksi 3,76 prosenttia. Tämäkin toteutuu vain sillä edellytyksellä, että asunto ei ole hetkeäkään ilman vuokralaista. Kun otetaan huomioon tyhjät kuukaudet ja vuokralaisen hankkimisen kulut, vuokratuotto laskee lisää.
Esimerkkitapauksestani en tiedä, mikä taho on vuokranantajana, mutta yleisesti on surkuteltu sitä, että yksityishenkilöiden määrä vuokranantajina vähenee. Nämä kun eivät enää ole valmiita siihen vaivannäköön ja niihin riskeihin, joita vuokranantajuus tuo. Minä ihmettelen sitä, että yksityishenkilöitä on vuokranantajina edelleen niin paljon.
Jo ylimalkainenkin silmäily osoittaa, että mitä keskemmälle kaupunkia tullaan sitä pienempi on vuokra suhteessa asunnon hintaan. Vuokra nousee enintään puolitoistakertaiseksi, kun asunnon hinta yli kaksinkertaistuu.
Jyväskylän hintavalla alueella Lutakossa lähes uuteen 42,5-neliöisen asuntoon voi päästä vuokralle runsaalla 600 eurolla (www.vuokraovi.com). Asunto on vieläpä saunallinen.
Oletan tällaisen asunnon hinnaksi Lutakossa hyvinkin 3500 euroa neliöltä, sillä rakenteilla olevien vastaavanlaisten neliöhinnat ovat yli neljä tuhatta euroa jopa ilman saunaa. Esimerkkiasuntoni hinnaksi näin arvioituna tulee lähes 150 000 euroa. Hintaoletukseni lähtökohtana on, että tontti on oma. Jos kyseessä on vuokratontti, asunnon hinta on pienempi mutta vastaavasti vastike taas on suurempi jolloin vuokranantajalle jäävä vuokran osuus on pienempi. Ainakin periaatteessa päädytään siis samaan vuokratuottoon kummassakin tapauksessa.
Hoitovastikkeet koko ajan nousevat ja alkavat olla vähintään 3,3 euroa neliöltä. 42,5 neliön asunnosta tämä merkitsee noin 140 euroa kuukaudessa. Esimerkkiasuntoni vuokra on suunnilleen 610 euroa. Kuukaudessa vuokranantajalle jäisi näillä luvuilla netoksi 470 euroa ja vuodessa 5640 euroa. Tämä 5640 euroa antaa 150 000 euron asunnolle vuokratuotoksi 3,76 prosenttia. Tämäkin toteutuu vain sillä edellytyksellä, että asunto ei ole hetkeäkään ilman vuokralaista. Kun otetaan huomioon tyhjät kuukaudet ja vuokralaisen hankkimisen kulut, vuokratuotto laskee lisää.
Esimerkkitapauksestani en tiedä, mikä taho on vuokranantajana, mutta yleisesti on surkuteltu sitä, että yksityishenkilöiden määrä vuokranantajina vähenee. Nämä kun eivät enää ole valmiita siihen vaivannäköön ja niihin riskeihin, joita vuokranantajuus tuo. Minä ihmettelen sitä, että yksityishenkilöitä on vuokranantajina edelleen niin paljon.
perjantai 25. toukokuuta 2012
Romahtaako aikakauslehtien levikki?
Kun aikakauslehtien uusista tilauksista yli 70 prosenttia tehdään puhelimen välityksellä (Aviisi 12/2007), on selvää että aikakauslehtien puhelinmyynti ei ainakaan vähene. Tai jos vähenee. aikakauslehdet kärsivät välittömästi. Jos lehdet nimittäin haluavat pitää levikkinsä edes jotenkuten nykyisellään, pitää niiden hankkia uusia tilauksia. Mukavampaahan olisi myydä vain vanhoille tilaajille, mutta sillä tavalla asiakaskunta kyllä hyytyy. On siis kaikkien etu, että telemarkkinoinnin maine pysyy korkeana. Yhtä tärkeää on, että aikakauslehdet pitävät huolta tasostaan, siis kiinnostavuudestaan. Pitää olla jotakin mitä myydä sisällön perusteella. On sitten kustantajien ja toimitusten asia, miten kiinnostavuutta lisätään. Kannattaisiko lisätä erilaisuutta?
Toki alan ihmiset väittävät, että puhelinmyynnissä on kyse valtaosin tunnelman luonnista. On aika sama, mitä faktoja myyjä esittää. Tämä ei varmaankaan merkitse sitä, että olisi sama millaiseksi lukijat kokevat myytävän lehden. Jos lehti on hyvä ja myyjä osaa luoda puhelimessa tunnelman, homma toimii.
Toki alan ihmiset väittävät, että puhelinmyynnissä on kyse valtaosin tunnelman luonnista. On aika sama, mitä faktoja myyjä esittää. Tämä ei varmaankaan merkitse sitä, että olisi sama millaiseksi lukijat kokevat myytävän lehden. Jos lehti on hyvä ja myyjä osaa luoda puhelimessa tunnelman, homma toimii.
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Onko sinulla riittävästi varallisuutta?
Suomalaisten kotitalouksien nettovarallisuus on kaikkiaan noin 400 miljardia euroa. Tämä sisältää asunnot ja muun varallisuuden kuten talletukset ja sijoitukset. Nettovarallisuus on arvo, joka jää kun vähennetään velat kotitalouksien kaikesta varallisuudesta.
Tästä 400 miljardista voi kukin sitten yrittää jotenkin arvioida, miten itse tai oma perhe sijoittuu varallisuuden suhteen.
Tilastokeskuksen varallisuustaulukoissa käytetään kotitaloutta yksikkönä (Tilastokeskus). Tämän ”venyvän” yksikön keskimääräinen nettovarallisuus on noin 160 000 euroa (156 690 euroa v. 2009), ja näitä ”venyviä” yksiköitä on runsas 2,5 miljoonaa (2 531 500 v. 2009). Kotitalouksien ulkopuolelle jää muun muassa laitosväestö.
Tuo noin 160 000 euroa pyrkii olemaan omaisuuden markkina-arvo eli ”todellinen” arvo, mikä on oikein hyvä seikka. Ei siis verotusarvo tai jokin muu vastaava.
Todettakoon, että laskin Suomen kotitaloussektorin nettovarallisuuden noin 400 miljardia niin, että kerroin Tilastokeskuksen taulukosta kotitalouden keskivarallisuuden ja kotitalouksien lukumäärän keskenään (että sillä tavalla).
Kotitalouksien keskimääräinen bruttovarallisuus on noin 200 000 euroa (192 060 euroa v. 2009), josta asuntovarallisuuden osuus on noin 76 prosenttia.
Yhden hengen talouksia on noin 40 prosenttia kaikista talouksista, ja toisaalta lapsiperheitä on 17 prosenttia (Tilastokeskus). Olisivatkohan jäljelle jäävät sitten pariskuntia? Vielä jos olisi helposti saatavilla näiden ryhmien varallisuustiedot, informatiivisuus ja verrattavuus lisääntyisivät huimasti. Joitakin hajatietoja toki löysin, mutta eipä niistä tässä sen enempää.
Kukin voi nyt sitten omasta näkökulmastaan verrata varallisuuttaan tai perheensä varallisuutta edellä oleviin lukuihin. Kiinnostavinta lienee verrata nettovarallisuuksia. On kuitenkin huomattava, että varallisuus jakautuu hyvin epätasaisesti, mikä liittyy sekä kotitalouden (tai henkilön) ikävaiheeseen että varallisuuden jakautumisen epätasaisuuteen yleisesti.
Tästä 400 miljardista voi kukin sitten yrittää jotenkin arvioida, miten itse tai oma perhe sijoittuu varallisuuden suhteen.
Tilastokeskuksen varallisuustaulukoissa käytetään kotitaloutta yksikkönä (Tilastokeskus). Tämän ”venyvän” yksikön keskimääräinen nettovarallisuus on noin 160 000 euroa (156 690 euroa v. 2009), ja näitä ”venyviä” yksiköitä on runsas 2,5 miljoonaa (2 531 500 v. 2009). Kotitalouksien ulkopuolelle jää muun muassa laitosväestö.
Tuo noin 160 000 euroa pyrkii olemaan omaisuuden markkina-arvo eli ”todellinen” arvo, mikä on oikein hyvä seikka. Ei siis verotusarvo tai jokin muu vastaava.
Todettakoon, että laskin Suomen kotitaloussektorin nettovarallisuuden noin 400 miljardia niin, että kerroin Tilastokeskuksen taulukosta kotitalouden keskivarallisuuden ja kotitalouksien lukumäärän keskenään (että sillä tavalla).
Kotitalouksien keskimääräinen bruttovarallisuus on noin 200 000 euroa (192 060 euroa v. 2009), josta asuntovarallisuuden osuus on noin 76 prosenttia.
Yhden hengen talouksia on noin 40 prosenttia kaikista talouksista, ja toisaalta lapsiperheitä on 17 prosenttia (Tilastokeskus). Olisivatkohan jäljelle jäävät sitten pariskuntia? Vielä jos olisi helposti saatavilla näiden ryhmien varallisuustiedot, informatiivisuus ja verrattavuus lisääntyisivät huimasti. Joitakin hajatietoja toki löysin, mutta eipä niistä tässä sen enempää.
Kukin voi nyt sitten omasta näkökulmastaan verrata varallisuuttaan tai perheensä varallisuutta edellä oleviin lukuihin. Kiinnostavinta lienee verrata nettovarallisuuksia. On kuitenkin huomattava, että varallisuus jakautuu hyvin epätasaisesti, mikä liittyy sekä kotitalouden (tai henkilön) ikävaiheeseen että varallisuuden jakautumisen epätasaisuuteen yleisesti.
maanantai 21. toukokuuta 2012
Myyntiturva toi kiinteistönvälitykseen säpinää
Ehdin jo ihmetellä, miksi asuntomarkkinauutiset ovat tällä hetkellä niin vähissä. Muutkaan uutiset eivät jaksa innostaa. Ainoa aihe, josta saadaan hiukan dramatiikkaa, on velkakriisi.
Nyt sitten Vuokraturva räväytti ja toi kiinteistönvälitysmarkkinoille säpinää. Tai toivottavasti tuo, sillä kyseisellä yrityksellä ainakin on siihen edellytykset. Se aloittaa kiinteistönvälitystoiminnan Myyntiturva-yritysnimellä ja tuo ”kiinteät” välityspalkkiot. Yksiöiden palkkio on 1500 euroa+alv, kaksioiden 3000+alv ja kolmioiden 4000+alv. Myyntiturva keskittyy aluksi pääkaupunkiseudulle.
Järkevästi ajatellen ahneelle myyjälle on ihan sama, mikä on palkkio kunhan hänelle itselleen jää mahdollisimman paljon asunnon hinnasta. Toisin sanoen se välittäjä on paras, joka tuo asunnon myyjälle eniten puhdasta rahaa. Mutta Vuokraturvan Metsolan (Taloussanomat, Talouselämä) puheista päätellen kyse onkin todella siitä, että nyt toimeksiantaja hyötyy ihan oikeasti näistä halvemmista palkkioista. Metsolan näkemyksen mukaan nykyiset palkkiot ovat nimittäin pahasti epäsuhdassa välitystyön määrän kanssa. Tästä voisi päätellä, että Myyntiturva kykenisi saamaan asunnoista saman hinnan kuin muutkin välittäjät vaikka veloittaa asiakasta paljon vähemmän.
Suuria nuo erot välityspalkkioissa ovatkin. Kun yksiön välityspalkkio Myyntiturvalla tulee olemaan arvonlisäveroineen 1845 euroa, saattaa esimerkiksi 200 000 euron yksiön palkkio ”vanhalla” suurella välittäjällä olla jopa 9840 euroa. Laskin tuon ”ääripään” neljän prosentin (+alv) palkkion mukaan.
Myyntiturvan hinnoittelumalli tuo osaltaan myös selkeyttä, mikä toivottavasti saa kilpailijat ilmoittamaan omilla sivuillaan entistä selkeämmin omat välityspalkkionsa. Se ei nimittäin aivan riitä, että sanotaan että neuvotellaan kunkin asiakkaan kanssa. Voinhan toimeksiantajana toki yrittää pudottaa palkkiota kolmeen prosenttiin + alv, mutta ei kai välittäjä siitä juuri erityisesti minun kanssani neuvottele. Se kolme annetaan sitten kaikille, jos yleensä annetaan. Pikemminkin neuvottelu menisi niin, että perusprosentti on jotakin ja vaikeasta kohteesta paljon enemmän. No en tiedä, kun ei ole viime ajoilta kokemusta.
Sellainen neuvotteluvara, joka riippuu valittavista markkinointitoimenpiteistä ja medioista, tuntuu oudolta. Myyjähän haluaa asunnosta hinnan, ja välittäjän tehtävä on saada se. Miksi myyjä menisi kädestä pitäen neuvomaan välittäjää keinovalikoiman suhteen?
Taloussanomien mukaan Huoneistokeskuksen johtaja Risto Kyhälä toteaa mielenkiintoisesti, että maanlaajuisilla välittäjillä on verkosto- matka- ja muita kustannuksia jotka hänen mukaansa nostavat välityskustannuksia ja siten palkkiota. Tuli mieleen analogia siitä, miten rautatieliikenteessä tai postinjakelussa mahdollisia kilpailijoita pidetään ”kermankuorijoina”. Eli että helppohan se on Helsingissä kilpailla mutta kuinkas maalla. No tämä analogia ontuu kiinteistönvälityksen osalta, sillä ei kai esimerkiksi Jyväskylän seutua tai mitään muutakaan seutua voida pitää tässä suhteessa hankalana alueena. Kysehän on ollut koko ajan puhtaasta liiketoiminnasta. Vai tekevätkö välittäjät Keski-Suomessa tappiota, joka katetaan Helsingin välityspalkkioilla?
Vaikka edellä mainitsin myyjän eli tyypillisen toimeksiantajan näkökulman välityspalkkiota ja asunnon hintaa arvioitaessa, ei se tarkoita että minulla olisi myyjän näkökulma asiaan. Minulle sopii oikein hyvin, että hinnat yleisesti laskisivat, vaikka en ole mitään ostamassakaan. Jos Myyntiturvan malli jotenkin välillisesti johtaa myös asuntojen halpenemiseen, se on ihan hyvä. Mutta voisiko ollakin niin, että uudella välityspalkkiomallilla Myyntiturva ennakoi asuntojen halpenemista? Joka tapauksessa asuntomarkkinoille on odotettavissa vipinää ja ennen kaikkea asuntomarkkinauutisointiin säpinää.
Nyt sitten Vuokraturva räväytti ja toi kiinteistönvälitysmarkkinoille säpinää. Tai toivottavasti tuo, sillä kyseisellä yrityksellä ainakin on siihen edellytykset. Se aloittaa kiinteistönvälitystoiminnan Myyntiturva-yritysnimellä ja tuo ”kiinteät” välityspalkkiot. Yksiöiden palkkio on 1500 euroa+alv, kaksioiden 3000+alv ja kolmioiden 4000+alv. Myyntiturva keskittyy aluksi pääkaupunkiseudulle.
Järkevästi ajatellen ahneelle myyjälle on ihan sama, mikä on palkkio kunhan hänelle itselleen jää mahdollisimman paljon asunnon hinnasta. Toisin sanoen se välittäjä on paras, joka tuo asunnon myyjälle eniten puhdasta rahaa. Mutta Vuokraturvan Metsolan (Taloussanomat, Talouselämä) puheista päätellen kyse onkin todella siitä, että nyt toimeksiantaja hyötyy ihan oikeasti näistä halvemmista palkkioista. Metsolan näkemyksen mukaan nykyiset palkkiot ovat nimittäin pahasti epäsuhdassa välitystyön määrän kanssa. Tästä voisi päätellä, että Myyntiturva kykenisi saamaan asunnoista saman hinnan kuin muutkin välittäjät vaikka veloittaa asiakasta paljon vähemmän.
Suuria nuo erot välityspalkkioissa ovatkin. Kun yksiön välityspalkkio Myyntiturvalla tulee olemaan arvonlisäveroineen 1845 euroa, saattaa esimerkiksi 200 000 euron yksiön palkkio ”vanhalla” suurella välittäjällä olla jopa 9840 euroa. Laskin tuon ”ääripään” neljän prosentin (+alv) palkkion mukaan.
Myyntiturvan hinnoittelumalli tuo osaltaan myös selkeyttä, mikä toivottavasti saa kilpailijat ilmoittamaan omilla sivuillaan entistä selkeämmin omat välityspalkkionsa. Se ei nimittäin aivan riitä, että sanotaan että neuvotellaan kunkin asiakkaan kanssa. Voinhan toimeksiantajana toki yrittää pudottaa palkkiota kolmeen prosenttiin + alv, mutta ei kai välittäjä siitä juuri erityisesti minun kanssani neuvottele. Se kolme annetaan sitten kaikille, jos yleensä annetaan. Pikemminkin neuvottelu menisi niin, että perusprosentti on jotakin ja vaikeasta kohteesta paljon enemmän. No en tiedä, kun ei ole viime ajoilta kokemusta.
Sellainen neuvotteluvara, joka riippuu valittavista markkinointitoimenpiteistä ja medioista, tuntuu oudolta. Myyjähän haluaa asunnosta hinnan, ja välittäjän tehtävä on saada se. Miksi myyjä menisi kädestä pitäen neuvomaan välittäjää keinovalikoiman suhteen?
Taloussanomien mukaan Huoneistokeskuksen johtaja Risto Kyhälä toteaa mielenkiintoisesti, että maanlaajuisilla välittäjillä on verkosto- matka- ja muita kustannuksia jotka hänen mukaansa nostavat välityskustannuksia ja siten palkkiota. Tuli mieleen analogia siitä, miten rautatieliikenteessä tai postinjakelussa mahdollisia kilpailijoita pidetään ”kermankuorijoina”. Eli että helppohan se on Helsingissä kilpailla mutta kuinkas maalla. No tämä analogia ontuu kiinteistönvälityksen osalta, sillä ei kai esimerkiksi Jyväskylän seutua tai mitään muutakaan seutua voida pitää tässä suhteessa hankalana alueena. Kysehän on ollut koko ajan puhtaasta liiketoiminnasta. Vai tekevätkö välittäjät Keski-Suomessa tappiota, joka katetaan Helsingin välityspalkkioilla?
Vaikka edellä mainitsin myyjän eli tyypillisen toimeksiantajan näkökulman välityspalkkiota ja asunnon hintaa arvioitaessa, ei se tarkoita että minulla olisi myyjän näkökulma asiaan. Minulle sopii oikein hyvin, että hinnat yleisesti laskisivat, vaikka en ole mitään ostamassakaan. Jos Myyntiturvan malli jotenkin välillisesti johtaa myös asuntojen halpenemiseen, se on ihan hyvä. Mutta voisiko ollakin niin, että uudella välityspalkkiomallilla Myyntiturva ennakoi asuntojen halpenemista? Joka tapauksessa asuntomarkkinoille on odotettavissa vipinää ja ennen kaikkea asuntomarkkinauutisointiin säpinää.
torstai 10. toukokuuta 2012
Työperäinen maahanmuutto ja bloggaajat Ari Laakso ja Ari Laakso
On ainakin yksi toinenkin, minua paljon tunnetumpi, Ari Laakso, joka bloggaa (linkki blogiin).
Minulla oli sellainen ennakkokäsitys, että tämä toinen Ari Laakso ottaa kriittisesti kantaa esimerkiksi maahanmuuttoon, joka aihe taas minussa ei herätä suuria tunteita.
Rupesin silmäilemään tarkemmin tämän kokkolalaisen Ari Laakson blogia. Alkuun hänen maahanmuuttokriittisyytensä (kirjoittaa toki myös muista aiheista) ei aiheuttanut minussa ihmeempiä reaktioita. Hän aiheensa ilmeisen hyvin tuntien käsittelee muun muassa ulkomaalaisperäistä rikollisuutta. Mutta kun jatkoin lukemista, tuli esille mielenkiintoinen seikka. Tämä kokkolalainen Ari Laakso suhtautuu yllättävän kriittisesti myös työperäiseen maahanmuuttoon. Hän kirjoittaa: ”Tosiasiassa ulkomaalainen halpatyövoima rapauttaa yhteiskuntarakenteita vähintäänkin samaa tahtia, kuin nykyinen ns. humanitäärinen maahanmuutto.”
Ari Laakson mukaan työperäinen maahanmuutto on synnyttämässä kaksia työmarkkinoita, mikä johtaa suomalaisten työehtojen polkemiseen. Lisäksi hän toteaa, että tämän seurauksena suomalaisia joutuu työttömäksi.
Minua jyväskyläläistä (Säynätsalo) Ari Laaksoa ällistyttää, miksei suomalaisilla työmarkkinoilla saisi olla kilpailua jonka työperäinen maahanmuutto mahdollisesti aiheuttaa. Miksi suomalaisella pitäisi olla markkinatalouden tuulilta suojattu työ?
Ari Laakso näkee myös sellaisen ongelman, että pienipalkkaiset maahanmuuttajat eivät pysty elättämään perhettään suomalaisella elinkustannustasolla jolloin perhe joutuu sosiaaliturvan varaan.
Minä jyväskyläläinen Ari Laakso sen sijaan olen sitä mieltä, että se miten jopa suomalainen tulee toimeen milläkin palkalla on suhteellista ja henkilökohtaista. Jos ulkoapäin tai ylhäältä sanotaan, että tuolla tulolla et voi elää tai elättää perhettäsi, ollaan järjestelmässä jossa holhoavat viranomaiset tietävät mikä on kullekin hyväksi. Sellaista systeemiä en halua.
Jostakinhan sen työperäisen maahanmuuton on alettava. On epärealistista odottaa Suomeen kovapalkkaisia asiantuntijoita. Tätähän on toivottu vuosikaudet. Mutta lopputuloksena on ollut lähinnä vain havainto siitä, miten vaikea ulkomaalaisen asiantuntijan on vakiinnuttaa asemansa Suomessa.
Täytyy myös muistaa, että työperäisen maahanmuuton onnistuminen on aina kahden kauppa osapuolina muuttajat ja kantaväestö.
Ari Laakso, kokkolalainen bloggaaja, tulee myös ikään kuin mainostaneeksi Timo Soinia, kun hän toteaa että Soini ja Perussuomalaiset ovat usein toivottaneet työperäiset maahanmuuttajat tervetulleiksi Suomeen. Lisäksi Ari Laakso toteaa, että Soini on ”todellisuudessa” aina sanoutunut irti puolueensa maahanmuuttokriittisen ryhmän politiikasta.
Minä jyväskyläläinen Ari Laakso en tiedä, mitä Soini tai Perussuomalaiset ovat tarkalleen näistä asioista sanoneet tai ajatelleet, mutta ottaen huomioon tämän toisen Ari Laakson näkemykset toisaalta maahanmuutosta ja toisaalta Soinin kannoista, Soini tulee esille minun kannaltani myönteisessä valossa. Ari Laakso onnistuu antamaan minulle Soinista kuvan henkilönä, joka suhtautuu mm. maahanmuuttoon maltillisen kriittisesti. Ei hassumpi kuva.
Minulla oli sellainen ennakkokäsitys, että tämä toinen Ari Laakso ottaa kriittisesti kantaa esimerkiksi maahanmuuttoon, joka aihe taas minussa ei herätä suuria tunteita.
Rupesin silmäilemään tarkemmin tämän kokkolalaisen Ari Laakson blogia. Alkuun hänen maahanmuuttokriittisyytensä (kirjoittaa toki myös muista aiheista) ei aiheuttanut minussa ihmeempiä reaktioita. Hän aiheensa ilmeisen hyvin tuntien käsittelee muun muassa ulkomaalaisperäistä rikollisuutta. Mutta kun jatkoin lukemista, tuli esille mielenkiintoinen seikka. Tämä kokkolalainen Ari Laakso suhtautuu yllättävän kriittisesti myös työperäiseen maahanmuuttoon. Hän kirjoittaa: ”Tosiasiassa ulkomaalainen halpatyövoima rapauttaa yhteiskuntarakenteita vähintäänkin samaa tahtia, kuin nykyinen ns. humanitäärinen maahanmuutto.”
Ari Laakson mukaan työperäinen maahanmuutto on synnyttämässä kaksia työmarkkinoita, mikä johtaa suomalaisten työehtojen polkemiseen. Lisäksi hän toteaa, että tämän seurauksena suomalaisia joutuu työttömäksi.
Minua jyväskyläläistä (Säynätsalo) Ari Laaksoa ällistyttää, miksei suomalaisilla työmarkkinoilla saisi olla kilpailua jonka työperäinen maahanmuutto mahdollisesti aiheuttaa. Miksi suomalaisella pitäisi olla markkinatalouden tuulilta suojattu työ?
Ari Laakso näkee myös sellaisen ongelman, että pienipalkkaiset maahanmuuttajat eivät pysty elättämään perhettään suomalaisella elinkustannustasolla jolloin perhe joutuu sosiaaliturvan varaan.
Minä jyväskyläläinen Ari Laakso sen sijaan olen sitä mieltä, että se miten jopa suomalainen tulee toimeen milläkin palkalla on suhteellista ja henkilökohtaista. Jos ulkoapäin tai ylhäältä sanotaan, että tuolla tulolla et voi elää tai elättää perhettäsi, ollaan järjestelmässä jossa holhoavat viranomaiset tietävät mikä on kullekin hyväksi. Sellaista systeemiä en halua.
Jostakinhan sen työperäisen maahanmuuton on alettava. On epärealistista odottaa Suomeen kovapalkkaisia asiantuntijoita. Tätähän on toivottu vuosikaudet. Mutta lopputuloksena on ollut lähinnä vain havainto siitä, miten vaikea ulkomaalaisen asiantuntijan on vakiinnuttaa asemansa Suomessa.
Täytyy myös muistaa, että työperäisen maahanmuuton onnistuminen on aina kahden kauppa osapuolina muuttajat ja kantaväestö.
Ari Laakso, kokkolalainen bloggaaja, tulee myös ikään kuin mainostaneeksi Timo Soinia, kun hän toteaa että Soini ja Perussuomalaiset ovat usein toivottaneet työperäiset maahanmuuttajat tervetulleiksi Suomeen. Lisäksi Ari Laakso toteaa, että Soini on ”todellisuudessa” aina sanoutunut irti puolueensa maahanmuuttokriittisen ryhmän politiikasta.
Minä jyväskyläläinen Ari Laakso en tiedä, mitä Soini tai Perussuomalaiset ovat tarkalleen näistä asioista sanoneet tai ajatelleet, mutta ottaen huomioon tämän toisen Ari Laakson näkemykset toisaalta maahanmuutosta ja toisaalta Soinin kannoista, Soini tulee esille minun kannaltani myönteisessä valossa. Ari Laakso onnistuu antamaan minulle Soinista kuvan henkilönä, joka suhtautuu mm. maahanmuuttoon maltillisen kriittisesti. Ei hassumpi kuva.
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Suora osakesijoittaminen vai harkittu rahastosäästäminen
Mille markkina-alueelle kannattaisi sijoittaa, Pohjois-Amerikkaan, Japaniin, kehittyville markkinoille vai mihin?
En ole lainkaan kiinnostunut yksittäisten yhtiöiden osakkeista, sillä suora osakesijoittaminen olisi minun tapauksessani näpertelyä ja turhaa leikkimistä. Valitettavaa vain on, että kaikki sijoitusaiheinen kirjoittelu käsittelee juuri tätä aluetta. Mikä siinä on, että yksittäisten yhtiöiden osakkeet ovat niin kiinnostavia arvailun kohteita, kun siihenhän tuhrautuu vain aikaa? Minusta paljon kiinnostavampaa olisi löytää ei-yliarvostettuja ”maantieteellisiä” markkina-alueita ja säästää vastaaviin osakerahastoihin.
Aikani etsittyäni löysin tärkeimmät globaalit osakeindeksit ja niiden p/e-luvut. P/e-luvuista puhuminen tietysti tuntuu ”oikeasta” sijoittajasta liian yksioikoiselta, ja ”oikea” sijoittaja haluaakin heti esittää muutaman seikan, joka pitää ottaa huomioon p/e-lukuja tulkitessa. Kyseistä tunnuslukua pidetään jopa harhaanjohtavana, mutta minulle se riittää.
Kun aloin penkoa osakemarkkinoita, lähtökohtani oli, että kiinnostavia markkina-alueita voisivat olla Pohjois-Amerikka, Japani, muu Aasia ja lisäksi kehittyvät markkinat. Ehtona olisi, että alueen osakkeet olisivat edullisia.
Yleiskuvani osakkeiden arvostustasoista oli, että ne ovat melko korkeat nykyään lähes kaikkialla. Niin ne myös näyttävät todella olevan. Tämä on tietysti ”makuasia”, ja moni ajattelee niinkin että ei voi tietää milloin on kallista milloin halpaa. Minulle raja on kuitenkin p/e-luku noin 10. Jos siis vaikkapa Nikkei 225–indeksin p/e-luku olisi tuota tasoa, voisin kiinnostua jostakin Japani-rahastosta. Tosin vain sellaisesta rahastosta, johon voi säästää pikkurahoja vähitellen.
Eihän Nikkei 225 tai mikään muukaan osakeindeksi kerro tarkasti sitä, onko jokin Japani- tai muu vastaava osakerahasto sopiva säästökohde, ellei kyseessä ole juuri indeksirahasto, mutta indeksi antaa suuntaa alueen osakkeiden arvostustasosta. Kun on löytänyt sopivan markkina-alueen, sen jälkeen voi tutustua rahastoihin jotka sijoittavat tälle alueelle.
Tällä hetkellä ei houkuttelevia markkina-alueita ole juuri lainkaan. Ainoa mahdollinen voisi olla Hong Kong (Hang Seng-osakeindeksi). Lisäksi kehittyviltä markkinoilta löytyy edullisia alueita. Erään kehittyvien markkinoiden rahastoraportin mukaan kyseisen sijoitussalkun p/e-luku oli 10:n paikkeilla.
Globaaleja osakeindeksejä katsoessani panin merkille, että myös Aasian indeksien p/e-luvut ovat jo nousseet kohtalaisen korkealle, sellaisetkin kuin Malesia, Thaimaa tai Etelä-Korea. Edellä mainitun Nikkei 225-indeksin PE oli jopa 24, aivan hirveä siis. Mielestäni Japanin tilanne ei anna perusteita tuollaiseen arvostustasoon.
Globaalien indeksien kalleus merkitsee sitä, että joka puolella on lähinnä vain kalliita osakkeita. Jos jokin halvempi maa tai alue kiinnostaa, pitää tietysti selvittää, onko halpuuden taustalla liian suuria riskejä tai heikot tulevaisuudennäkymät.
Musta-valkoinen näkemyshän on se, että halpa osake juuri merkitsee huonoja näkymiä eli että huonot näkymät on jo huomioitu hinnoissa. Rationaalisesta näkökulmasta toki näin olisi, mutta minusta tämä on liian yksinkertaista ajattelua. Hyvin halpaan kannattaa kylläkin suhtautua niin, että jotakin epäilyttävää saattaa olla taustalla, mutta ei lainkaan välttämättä ole. Ja sitten taas korkea hinta ei todellakaan takaa hyvyyttä, ei missään tuotteessa. Niinpä aina pitää selvittää kulloinenkin tilanne erikseen. On sekä hintakuplia että ”aliarvostusta”. Sijoittajatkin menevät usein lauman mukana. Tilannetta voi yrittää hyödyntää, mutta tällä hetkellä on enimmäkseen vain kallista. Aion odotella lamatunnelmia ihan rauhassa, varsinkin kun ei ole mitä sijoittaa.
Todettakoon, että Eurooppa-rahastot (kehittynyt Eurooppa) eivät kiinnosta itseäni enää yhtään, koska Eurooppa ei tunnu tulevaisuuden markkina-alueelta vaan on jämähtänyt lopullisesti.
En ole lainkaan kiinnostunut yksittäisten yhtiöiden osakkeista, sillä suora osakesijoittaminen olisi minun tapauksessani näpertelyä ja turhaa leikkimistä. Valitettavaa vain on, että kaikki sijoitusaiheinen kirjoittelu käsittelee juuri tätä aluetta. Mikä siinä on, että yksittäisten yhtiöiden osakkeet ovat niin kiinnostavia arvailun kohteita, kun siihenhän tuhrautuu vain aikaa? Minusta paljon kiinnostavampaa olisi löytää ei-yliarvostettuja ”maantieteellisiä” markkina-alueita ja säästää vastaaviin osakerahastoihin.
Aikani etsittyäni löysin tärkeimmät globaalit osakeindeksit ja niiden p/e-luvut. P/e-luvuista puhuminen tietysti tuntuu ”oikeasta” sijoittajasta liian yksioikoiselta, ja ”oikea” sijoittaja haluaakin heti esittää muutaman seikan, joka pitää ottaa huomioon p/e-lukuja tulkitessa. Kyseistä tunnuslukua pidetään jopa harhaanjohtavana, mutta minulle se riittää.
Kun aloin penkoa osakemarkkinoita, lähtökohtani oli, että kiinnostavia markkina-alueita voisivat olla Pohjois-Amerikka, Japani, muu Aasia ja lisäksi kehittyvät markkinat. Ehtona olisi, että alueen osakkeet olisivat edullisia.
Yleiskuvani osakkeiden arvostustasoista oli, että ne ovat melko korkeat nykyään lähes kaikkialla. Niin ne myös näyttävät todella olevan. Tämä on tietysti ”makuasia”, ja moni ajattelee niinkin että ei voi tietää milloin on kallista milloin halpaa. Minulle raja on kuitenkin p/e-luku noin 10. Jos siis vaikkapa Nikkei 225–indeksin p/e-luku olisi tuota tasoa, voisin kiinnostua jostakin Japani-rahastosta. Tosin vain sellaisesta rahastosta, johon voi säästää pikkurahoja vähitellen.
Eihän Nikkei 225 tai mikään muukaan osakeindeksi kerro tarkasti sitä, onko jokin Japani- tai muu vastaava osakerahasto sopiva säästökohde, ellei kyseessä ole juuri indeksirahasto, mutta indeksi antaa suuntaa alueen osakkeiden arvostustasosta. Kun on löytänyt sopivan markkina-alueen, sen jälkeen voi tutustua rahastoihin jotka sijoittavat tälle alueelle.
Tällä hetkellä ei houkuttelevia markkina-alueita ole juuri lainkaan. Ainoa mahdollinen voisi olla Hong Kong (Hang Seng-osakeindeksi). Lisäksi kehittyviltä markkinoilta löytyy edullisia alueita. Erään kehittyvien markkinoiden rahastoraportin mukaan kyseisen sijoitussalkun p/e-luku oli 10:n paikkeilla.
Globaaleja osakeindeksejä katsoessani panin merkille, että myös Aasian indeksien p/e-luvut ovat jo nousseet kohtalaisen korkealle, sellaisetkin kuin Malesia, Thaimaa tai Etelä-Korea. Edellä mainitun Nikkei 225-indeksin PE oli jopa 24, aivan hirveä siis. Mielestäni Japanin tilanne ei anna perusteita tuollaiseen arvostustasoon.
Globaalien indeksien kalleus merkitsee sitä, että joka puolella on lähinnä vain kalliita osakkeita. Jos jokin halvempi maa tai alue kiinnostaa, pitää tietysti selvittää, onko halpuuden taustalla liian suuria riskejä tai heikot tulevaisuudennäkymät.
Musta-valkoinen näkemyshän on se, että halpa osake juuri merkitsee huonoja näkymiä eli että huonot näkymät on jo huomioitu hinnoissa. Rationaalisesta näkökulmasta toki näin olisi, mutta minusta tämä on liian yksinkertaista ajattelua. Hyvin halpaan kannattaa kylläkin suhtautua niin, että jotakin epäilyttävää saattaa olla taustalla, mutta ei lainkaan välttämättä ole. Ja sitten taas korkea hinta ei todellakaan takaa hyvyyttä, ei missään tuotteessa. Niinpä aina pitää selvittää kulloinenkin tilanne erikseen. On sekä hintakuplia että ”aliarvostusta”. Sijoittajatkin menevät usein lauman mukana. Tilannetta voi yrittää hyödyntää, mutta tällä hetkellä on enimmäkseen vain kallista. Aion odotella lamatunnelmia ihan rauhassa, varsinkin kun ei ole mitä sijoittaa.
Todettakoon, että Eurooppa-rahastot (kehittynyt Eurooppa) eivät kiinnosta itseäni enää yhtään, koska Eurooppa ei tunnu tulevaisuuden markkina-alueelta vaan on jämähtänyt lopullisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)