Bloggaukseni varmaankin johtaa jotkut liian pitkälle meneviin päätelmiin teemasta minä ja perussuomalaiset, mutta vika ei ole minun vaan niiden jotka tekevät vääriä päätelmiä.
Jos Perussuomalaiset olisi jäänyt entisen kokoiseksi tai varsinkin jos puoluetta ei olisi lainkaan, poliittinen keskustelu olisi niin tylsää, ikävää ja ahdasta että tuota ikävyyttä ei edes tiedostaisi koska siihen olisi vain tottunut paremman puutteessa.
Selvimmin kuitenkin on havaittavissa se, miten suuri ”terapeuttinen” merkitys Perussuomalaisten olemassaololla on esimerkiksi keskustelufoorumeiden kommentoijiin. Ensin joku aloittaa asiallisella puheenvuorolla vaikkapa hallituksen politiikasta tai ihan mistä tahansa. Sen jälkeen löytyy aivan varmasti joitakin kommentoijia, jotka vetävät keskusteluun perussuomalaiset vaikka piti keskustella vain hallituksen politiikasta tai toimintatavasta. Jos keskustelun alustaja kirjoittaa esimerkiksi, että hallitus tai ministeri ei toimi kansalaisten näkökulmasta riittävän avoimesti kansainvälisessä kanssakäymisessä, joku varmasti kommentoi että nurkkakuntaiset perussuomalaiset ne vain sulkisivat rajat eivätkä ymmärrä että ministereiden pitää luoda henkilökohtaisia yhteyksiä vaikutusvaltaisiin henkilöihin maailmalla. Esimerkissä keskustelun alustaja ei suinkaan kritisoinut yhteyksien luontia vaan sitä, miten asiasta kerrotaan julkisuuteen. Keskustele siinä sitten. Mutta pystyn kyllä kuvittelemaan, miten kommentoijan itsetunto kasvaa kun voi taas olla olevinaan älykäs ja nokkela vetämällä keskusteluun perussuomalaisiin liittyvät stereotypiat jotka eivät edes liity alkuperäiseen aiheeseen millään tavalla.
Millaista olisi Suomen EU-politiikka tai velkakriisin hoitopolitiikka ilman Perussuomalaisten nykyistä asemaa? ehkä emme tietäisi! Mutta jos siitä jotakin kuitenkin tietäisimme, lyhyesti kuvattuna politiikka toisi todennäköisesti mieleen hyvin harjoitellun kuorolaulun. Hyvin harjoiteltuna kuorolaulu on erinomaista, mutta politiikkana sellainen olisi toiseksi tylsin asia maailmassa. Vielä tylsempää on vain se, kun lukee ”lehdestä” vakiokolumnistin 20:ä samanhenkistä kommentoijaa, jotka kaikki toteavat vuorollaan painokkaasti että XX kirjoittaa jälleen asiaa vaikka vakiokolumnisti XX olisi lausahtanut vain pintapuolisesti jotakin helposti "pureskeltavaa" paneutumatta sen kummemmin asiaan (onneksi joukossa on luovempiakin kommentteja).
Ilman Perussuomalaisten nykyistä asemaa gallupeilla olisi paljon vähemmän lukijoita. Mitähän mielenkiintoista media tekisi, jos Perussuomalaisia ei olisi? Entä politiikan tutkijat? Lista on loputon, joten sitä on turha jatkaa.
Millainen olisi aito oppositiopolitiikka ilman Perussuomalaisia? Tämä kysymys on ilmeisesti yhtä väärin asetettu, kuin että olenko minä, siis todellakin minä, lopettanut tupakanpolton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti